Matikkakerho Kipinä tonttujen apuna

Marraskuun alussa tarvittiin taas kiireellisesti Kipinä-kerholaisten apua sekä Rovaniemellä että Lohjalla. Koronan aiheutti pulmia myös tonttulassa, eikä kaikkia jouluvalmisteluja ehdittäisi hoitaa valmiiksi ennen joulua. Onneksi avuliaat kerholaiset riensivät ilomielin tonttujen avuksi!

1. kerhokerta  (luvut 0-100, satataulun lukeminen, syklit)

Apua tarvittiin ensimmäisenä tarkkailutehtävien loppuun suorittamisessa sekä joulukoristeiden viimeistelyssä.

Tonttujen avustaminen alkoi kilttien ja tuhmien lasten tarkkailulla. Käytävältä löytyikin monta tarkkailtavaa lasta, joiden kiltteys tai tuhmuus väritettiin tonttujen lähettämiin kiltteystaulukoihin (satataulu). Kiltit lapset väritettiin ruskealla, tuhmat punaisella ja ne, joita pitäisi vielä varmuuden vuoksi tarkkailla lisää, oranssilla. 

Kaikki lapset olivat numeroitu, joten tehtävänä oli etsiä vastaava luku satataulukosta ja värittää se. Mikäli löysi kaikki tarkkailtavat lapset, muodostui satataulukkoon Petteri Punakuono. 

                                 

Tonttulan jouluvalot oli myös saatava järjestykseen. Kirjeen sisältä löytynyt sykkyrä saatiin selvitettyä ja huomasimme, että tonttulan jouluvaloissa on jokin tietty kaava! Värit ja muodot toistuivat koko ajan samassa järjestyksessä: punainen, vihreä, sininen, keltainen, punainen, vihreä, sininen jne. Muodoissa ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö jne. Kun sääntö oli keksitty, alkoivat kerholaiset pareittain pujottaa tonttulan jouluvaloja nauhaan, joilla koristeltiin luokan joulukuusi. 

Kuten kuvista näkyy, kyseessä olivat loogisten palojen reiälliset palat, joita tehtävässä käytettiin. Mutta olipa yhden kerholaisen kotona ihan juuri samanlaiset jouluvalot! 

2. kerhokerta (luokittelu, logiikka)

Jälleen oli Kipinä-kerholaisille tullut kirje. Tällä kertaa tarvittiin apua lahjatoiveiden luokittelussa ja porojen hoidossa.

Aloitimme työskentelyn lahjatoiveiden parissa. Kuvallisia lahjatoiveita oli paljon ja ne piti lajitella liukuhihnoille kuljetettavaksi eri työpajoihin. Pahaksi onneksi ohjeet puuttuivat! Miten lahjat tulisi lajitella? Neuvokkaat kerholaiset tutkivat lahjoja jonkin aikaa ja sitten alkoi kiivas tohina, kun lahjatoiveita alettiin luokitella. Eri ryhmien luokitteluperusteet olivat erilaisia ja kaikkien luokitteluperiaatteisiin tutustuttiin yhdessä ja arvuuteltiin niitä. Olipa johonkin eksynyt käenmunakin ja väärään lahjatyöpajaan lähetetty toive saatiin onneksi kuljetettua oikeaan paikkaan. 

Sen jälkeen olivat vuorossa porot. Aluksi kaikki valitsivat itselleen porokisoihin yhden poron. Leikimme ensin porokisoja koko porukalla käytävässä, jossa kerholaiset asettuivat poroinensa riviin ja opettaja huuteli väittämiä poroista. Mikäli väite piti oman poron kohdalla paikkansa saivat kerholaiset ottaa yhden loikan eteenpäin, kunnes joku pääsi opettajan luokse.

Sama peli jatkui luokassa pelilautaversiona (Varga-Neményi-materiaaleista tuttu Pupu-peli). Kerholaiset asettivat porot lähtöviivalle ja nostivat vuorotellen salaisuuspussista poroihin liittyviä väittämiä, joiden pitäessä paikkansa pääsivät porot askeleen eteenpäin.

Simppeli peli, mutta tämä innosti kerholaiset kisailemaan poroilla useampia kierroksia. 

Koko kerhokertaa ei kuitenkaan käytetty porokisoihin, sillä olimme saaneet tehtäväksi selvittää kuka poroista valjastetaan joulupukin reen eteen ensimmäiseksi ja miten porot sijoittuvat raitoon. 

Koska kaikki tontut eivät osaa vielä lukea, oli johtoporosta jätetty kuvallinen viesti: ominaisuuskortteja, jotka kertoivat millainen poro pitäisi löytää. 

Ja löytyihän oikea poro lopulta. Tämän johtoporon taakse järjestettiin muut porot järjestykseen siten, että porojen välillä muuttui yksi ja vain yksi ominaisuus. 

Porojen suljettu looginen kokoelma on Mirva Slungan käsialaa. Porot löytyvät Instagramista käyttäjän temmellys kuvista https://www.instagram.com/p/B5zk8-tnR15/ ja voit ne instagramista löytyvästä linkistä myös tulostaa.

Minulla oli viime vuodelta tallessa nämä porot, joista olin tehnyt neljä settiä pieniä kortteja isojen porokorttien lisäksi. Näin kerholaiset saivat työskennellä pienissä ryhmissä porojen kanssa.

3. kerhokerta (pituuden ja massan mittaaminen)

Kolmannella kerhokerralla apua tarvittiin pakettien kanssa. Pakettien kanssa työskentely olikin jännittävää, kun pakettien sisään olisi ollut niin kutkuttavaa päästä kurkistelemaan.

Mallipakettia tutkittuamme alkoi kiivas mittaaminen. Mittanauhan avulla mitattiin lahjanarun tarve ja lisättiin siihen 20 cm rusetti varaa, jonka jälkeen lahjaan kiinnitettiin nauha. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä lahjanarujen kiinnittämisessä kerholaiset tarvitsivat paljon apua. 

Kun lahjoihin oli saatu narut, piti ne vielä pakata säkkeihin. Jotta kuljetusprobleemoilta vältyttäisiin, piti jokaisen lahjasäkin olla yhtä painava. Tontut olivat ilmoittaneet lahjasäkin painoksi 45 piparkakkua. Meillä ei kuitenkaan harmittavasti ollut niin paljon piparkakkuja (ja jos olis ollutkin, niin ei varmaankaan olisi ollut enää tässä vaiheessa kerhoa). Selvitimme kuitenkin, että yksi pipari (sellainen iso ja hyvänmakuinen) painaa yhtä paljon kuin oranssi värisauva. Siispä laskimme tasapainovaakaan 45 oranssia värisauvaa. Siinä olikin laskettavaa paljon, joten päätimme kokeilla kaksi kerrallaan laskemista, jotta tehtävä sujuisi joutuisammin.

Kun värisauvojen avulla oli saatu selville lahjasäkkien massa, otettiin tasapainovaaka käyttöön ja alettiin lastata säkkejä täyteen, niitä tulikin monta!

Kerhokerran lopuksi tutustuimme vielä minuuttiin ja kokeilimme kuinka pitkän matkan voimme "liukuhihnana" kuljettaa yhtä lahjasäkkiä minuutin aikana. Kerholaiset asettuivat riviin ja antoivat lahjasäkin aina vieressä olevalle kerholaiselle, minkä jälkeen he juoksivat äkkiä rivin viimeiseksi ja ojensivat jälleen vuorollaan säkin seuraavalle. Pääsimme luokasta melkein ruokalaan asti! 

4. kerhokerta (hahmottaminen, yhteenlasku)

Viimeisellä kerhokerralla ennen joulua kerholaiset avustivat vielä tonttuja logistisissa tehtävissä. Joulupukin rekeen piti saada pakattua lahjapaketit mahdollisimman tiiviisti ja tilaa säästäen. Paketin virkaa toimittivat linkkikuutioista rakennetut pentaminot, jotka piti sijoittaa joulupukin rekeen (5x10 ruudukko, johon oli piirretty reen jalakset alle). 

Pentamino-tehtävä motivoi kerholaisia todella paljon. Olin ajatellut tehtävän olevan noin 10 minuutin homma, mutta kerholaiset pähkäilivät reen lastauksen parissa puoli tuntia, eikä osa millään halunnut luovuttaa, kun ei saanut kaikkia paketteja rekeen.

Kerhokertaan mahtui kuitenkin myös piparibump-peli, jossa harjoitellaan yhteenlaskua. Peliin tarvitaan sinipunakiekot, kaksi noppaa sekä piparit, joihin on merkitty luvut 2-12. Kuvassa olevat piparit on tulostettu Liitupölyttäjän sivuilta facebookista.

Lopuksi oli vielä aikaa Hoksotin-pelille, jossa bongattiin talvisesta maisemasta milloin mitäkin asioita.

Näin pääsivät Kipinä-kerholaisetkin joulun viettoon, kun tonttuja oli avustettu jouluvalmisteluissa!

Tulostettavat materiaalit tonttukerhoon löytyvät OneDrive-kansiosta täältä.

Kerho jatkuu jälleen tammikuussa, katsotaan mitä silloin tapahtuu!

Kiitos kollegalleni Tanja Törnille! 

Kerhon suunnittelu on ollut syksyn ajan aina sunnuntai-iltapäivien ohjelmassa. 

Napapiirin pikajuna osa 11

Vaikka olin surun murtama nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa vuoteessa maatessani. Aamulla heräsin siihen, että pikkusisareni Sarah tuli koputtamaan huoneeni ovelle ja kehotti minua kiiruhtamaan alakertaan, sillä joulukuusen alla oli monta pakettia. Sarah pomppi innostuksesta, mutta minä mietin allapäin, kuinka olin onnistunut kadottamaan sen, mitä olin kaikkein eniten toivonut..

Kun olimme koko perhe kokoontuneet olohuoneeseen, minä ja pikkusisareni Sarah avasimme joululahjojamme. Kun luulimme avanneemme jo kaikki paketit, löysi Sarah joulukuusen takanaa pienen paketin. Pakettikorttiin oli kirjoitettu minun nimeni!
Ja paketin sisällä oli hopeinen kulkunen! Sydämeni sykähti ja lämmin tunne levisi rintaani. Miten kulkunen saattoi olla tuossa pienessä paketissa? 
Paketissa oli myös pieni paperilappunen, johon oli kirjoitettu "Löysin tämän reestäni. Ompele reikä aamutakkisi taskusta. Terveisin J. Pukki"
Minä ravistin kulkusta. Kulkusesta lähti kaunein ääni, jonka minä ja sisareni olimme ikinä kuulleet.
Mutta äiti sanoi: "Voi ompa harmi!" Ja isä jatkoi: "Kyllä, se on rikki."
Kun olin ravistanut kulkusta, eivät vanhempani kuulleet sen ääntä. 
Yhteen aikaan suurin osa ystävistäni saatoi kuulla kulkusen äänen. Mutta kun vuosia kului, kulkunen muuttui äänettömäksi kaikille heille. Jopa Sarah huomasi yhtenä jouluna, ettei voinut enää kuulla kulkusen kaunista ääntä. Vaikka minä tulin vanhaksi, kulkunen silti kilisi, aivan kuten se kilisee kaikille, jotka todella uskovat joulun tarinaan.

Tarinan päätteeksi keskustelimme siitä, miksi vanhemmat luulivat kulkusen olevan rikki. 

Lisäksi tutkimme Maltti-kortteja ja etsimme niistä sellaisia kortteja, jotka voisivat kuvata päähenkilön tunnetta, kun hän löytää hukkaamansa kulkusen. Pohdimme millaisissa tilanteissa me olemme olleet onnellisia ja tunteneet samoin kuin päähenkilö. Missä kohdassa kehoa onnellisuus tuntuu?

Mikäli seuraavana päivänä on tarkoitus katsoa yhdessä Napapiirin pikajuna-elokuva, voi oppilaiden kanssa askarrella junaliput seuraavaa koulupäivää varten. Teacherpayteacher-sivustolta löytyy tulostettavia lippuja sekä ilmaiseksi että 1-2 dollarin hinnalla. 

Napapiirin pikajuna osa 10

Pullaa mutustellen seurasimme konduktööriä junalle. Lumihiutaleita leijaili hiljalleen taivaalta. Kaikkialla oli nyt hiljaista. Kuului vain suhina, kun höyryveturin savupiipusta tuprahti ilmoille savupilvi.

Kun olimme kaikki päässeet istumaan omille paikoillemme junan vaunuun, kerääntyivät kaikki lapset ympärilleni. "Näytä se meille! Näytä, ole niin kiltti!", he pyysivät ja halusivat nähdä hopeisen kulkusen, jonka joulupukki oli minulle ojentanut.

Laitoin käteni oikeaan taskuuni, mutta en löytänyt taskusta mitään. Kurkistin taskuun, mutta taskussa ei ollut mitään, ei sen paremmin myöskään vasemmassa taskussa.

Mutta muistin varsin hyvin, että ihan varmasti laitoin kulkusen oikean puoleiseen taskuun. Kun tutkin taskua tarkemmin, huomasin, että taskun pohjalla oli pienenpieni reikä, juuri sen kokoinen, että kulkusen oli täytynyt pudota siitä. 

Olin todella surullinen, kyyneleet polttivat silmäluomiani. Se kulkunen oli jotain mitä olin todella toivonut ja nyt se oli kadonnut. Kuinka olin saattanut olla niin huolimaton, että olin laittanut saamani lahjan rikkinäiseen taskuun?

Toiset lapset yrittivät lohduttaa minua. He tekivät parhaansa, mutta sydämeni oli murheen murtama. Kotimatka junalla meni huomaamatta, kun olimme kotitaloni pihassa laskeuduin junasta. Raskain askelin kävelin kohti kotitaloamme, käännyin katsomaan taakseni. Konduktööri huusi minulle jotakin, mutta en kuullut mitä hän huusi, koska juuri sillä hetkellä veturin savupiippu sylkäisi ilmoille savusuihkun, jonka ääni peitti alleen konduktöörin sanat. 

"Mitä sanoit?" huusin hänelle. Konduktööri asetti kätensä suunsa ympärille ja huusi uudelleen, silloin erotin hänen sanansa "Hyvää joulua!"

Vilkutin konduktöörille vielä ennen kuin suljin kotioven. Raskain askelin kiipesin yläkertaan. Olin kokenut mitä ihmeellisimmän seikkailun, mutta se oli päättynyt surullisesti.

Ennen kuin painoin pääni tyynyyn kurkistin ulos ikkunasta, mutta siellä ei näkynyt enää mitään. Vain pimeyttä ja vastapäisen talon varjo katulampun himmeässä hehkussa.

Miten tarina päättyy sen kuulet huomenna!

Tutkimme yhdessä mahti-kortteja, joissa on erilaisia tunteita. Kortit oli levitetty lattialle, jossa istuimme piirissä ja lapset saivat poimia korteista sellaiset kortit, joissa susi oli surullinen. Mistä tiedät, että joku on surullinen? (Itku, kyyneleet, ilme..) Oliko suru kaikissa korteissa samanlaista? Millaisen tapahtuman seurauksena sinä voisit näyttää samalta kuin susi valituissa korteissa? Miten surullista voi lohduttaa?

Mikä tunne on surun vastakohta? Miltä iloinen ihminen näyttää? Mistä ilon tunnistaa? Mikä asia tekee sinut iloiseksi?

Kokeilimme miten eri tunteiden vallassa ollessa ihmisen olemuksesta näkee tunteen. Tarinan päähenkilön ollessa surullinen hänellä oli raskaat askeleet. Millainen pääasento ja ryhti hänellä on, jos hän on surullinen? Ehkä hieman kumara. Kokeilimme kävellä luokassa surullisina. Sen jälkeen pohdimme miten iloinen ihminen liikkuu. Lapset kävelivät hiljaa luokassa, opettajan merkistä liikkumistapa vaihtui surullisen ja iloisen välillä.

Lopuksi leikimme hymynheitto-leikkiä. Leikkijät ovat piirissä, yksi leikkijöistä hymyilee ja muut ovat vakavia. Leikkijä pyyhkii kädellään hymyn huuliltaan, ottaa katsekontaktin toiseen leikkijään ja heittää hymyn eteenpäin. Leikki jatkuu, kunnes kaikki leikkijät ovat saaneet hymyn.

Napapiirin pikajuna osa 9

Katselimme ikkunan takana hiiren hiljaa, mutta kukaan tontuista ei tuntunut huomaavan pikkuriikkistä pakettia. Eräs tonttu, jonka selässä oli erityisen raskas lahjasäkki potkaisi vahingossa pienen paketin pöydän alle pimentoon, mistä sitä ei varmasti löydettäisi ennen kuin postitoimistossa järjestettäisiin suursiivous.

Vaikka tiesimme, että lapset eivät saisi mennä sisään tonttujen salaisuuksia pullollaan oleviin työpajoihin ja verstaisiin, emme enää keksineet mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä sisään. Pienin meistä konttasi nopeasti hakemaan paketin pöydän alta ja ojensimme sen kirjanpitäjä tontulle: "Tämä putosi!"

Tonttu kiitti meitä ja paketti laitettiin seuraavaan säkkiin. Silloin paikalle tuli vanha, harmaahapsinen ja selvästi jo hieman huononäköinen tonttu pitkän tehtävälistansa kanssa. "Mitä te siinä seisoskelette? Ei meillä ole aikaa vetelehtiä! On jo kiire mars töihin kaikki siitä! Ja missä ovat teidän hiippalakkinne? Ei kukaan itseään kunnioittava tonttu esiinny joulukuussa ilman lakkia.. Voi tätä nykynuorisoa..." puhisi vanha tonttu, joka selvästi luuli meitä tontuiksi. Huonokuuloinenkin taisi hän olla, sillä hän ei piitannut meidän selityksistämme vaan viittoili meitä asettumaan ketjuksi ja niin kymmenet ja kymmenet, pian sadat paketit liikkuivat ketjuna käsistä toisiin ja päätyivät lopulta säkkeihin. Opimme nopeasti ojentamaan paketteja ketjussa seuraavalle ja jonkin aikaa harjoiteltuamme olimme melkein yhtä nopeita kuin tontut!

Viimein ilmoitti vanha tonttu, että kaikki lahjat olivat säkeissä ja olisi aika rientää syömään. Nälkä kurnikin jo vatsanpohjissa. Tonttujen suuren tupakeittiön pöydälle oli katettu suuri padallinen riisipuuroa. Sitä syödessämme katsoimme kuinka näppärät leipuri tontut muovailivat pullataikinasta lystikkäitä tonttu-ukkoja, poroja ja joulukuusia. Uunista levisi neniimme mitä ihanin pullan tuoksu. Me kaikki otimme puuroa lisää, voidaksemme jäädä keittiöön vielä vähän pidemmäksi aikaa. Jospa pullat valmistuisivat ennen kuin me olisimme syöneet ja saisimme maistaa edes ihan pikkiriikkisen.

Kun vatsamme olivat niin täynnä, ettei niihin mahtunut enää lusikallistakaan aukeni ovi selkämme takana. "Mutta täällähän te olette!" sanoi ääni takanamme. Se oli konduktööri, joka oli etsinyt meitä ympäri tonttulaa. "Nyt on aika lähteä takaisin junalle!", hän ilmoitti. 

Juuri kun järjestäydyimme jonoon konduktöörin taakse, veti leipuritonttu uunista pellillisen kullanruskeiksi paahtuneita tonttupullia. Leipuritonttu riensi kiireen vilkkaa meidän luoksemme: "Ottakaahan hieman matkaevästä!" 

Pullaa mutustellen (ja sivumennen sanoen, se oli aivan taivaallista pullaa) lähdimme tallustelemaan konduktöörin perässä kohti junaa.

Tänään harjoittelimme pakettien liikuttamista ketjussa. Muodostimme ensin piirin ja lähetimme yhden paketin (hernepussi) kiertämään piirissä oppilaalta toiselle. 

Seuraavaksi kokeilimme ojentaa paketin aina joka toiselle (huom! leikkijöitä pitää olla parillinen määrä). Seuraavaksi laitoimme kaksi pakettia kiertämään piiriä vastakkaisiin suuntiin ja ne ojennettiin aina joka toiselle. Kilpailimme siitä kumpi paketti päätyisi nopeammin alkupisteeseen. 

Halutessaan voisi myös kisailla siten, että paketit laitetaan samaan aikaan piirin vastakkaisilta puolilta liikkeelle ja ne ojennetaan aina joka toiselle. Tavoitteena on saada toinen paketti kiinni.

Toisena paketin kuljetusleikkinä otimme leikin, jossa kiersi aluksi ensin yksi paketti (hernepussi). Joka heitettiin ensin yksi kierros piirissä läpi: jokainen valitsi kenelle heitti paketin ja laittoi sen jälkeen kätensä pään päälle merkiksi, että paketti on käynyt itsellä. Kun koko luokka oli käyty läpi, aloitettiin uusi kierros. Oppilas heittää koko leikin ajan paketin aina samalle henkilölle, jolle on ensimmäisellä kierroksella heittänyt. Ennen heittoa pitää sanoa sen oppilaan nimi, jolle on paketin heittämässä, kun katsekontakti on syntynyt heitetään. Kun heittely toimii yhdellä paketilla, voi liikkeelle laittaa useamman paketin kerralla. Me olemme harjoitelleet tätä kerran aikaisemmin, silloin saimme liikkeelle kolme palloa, tänään parhaimmillaan liikkeellä oli neljä pakettia. Leikki vaatii hyvää keskittymistä koko ryhmältä.

Loppurentoutuksena tunnille voi ottaa pullahieronnan. Opettaja ohjeistaa pullan leipomista ja kertoo mitä tehdään. Oppilaat leipovat pareittain toistensa selkään. Oppilaat istuvat parin kanssa peräkkäin, toinen hieroo ensin ja sitten vaihdetaan vuoroja. Ensin pullaa vaivataan ja kierotaan hartioita, jotta pullataikinasta tulee hyvä. Sitten kaulitaan taikina eli levitetään se pellille koko selän alueelle silittämällä. Ripotellaan taikinan päälle sokeria ja kanelia eli tehdään sormenpäillä "sadetta" selkään. Sen jälkeen pullataikina rullataan ja leikataan palasiksi. Lopuksi hoidaan vielä pyöritellä pullat oikein pyöreiksi tai tehdä pullista korvapuusteja eli painella leikatut palaset keskeltä korvapuustin muotoon.

Napapiirin pikajuna osa 8

Tonttujen puheensorina täytti ilman, vaikka kuinka kurkottelimme varpaillemme emme nähneet tonttujen hiippalakkien yli konduktööriä. Tontuista tulee yllättävän pitkiä, kun kaikkien hiippalakin ovat pystyssä..

Tonttujoukko alkoi liikkua kadulla eteenpäin ja meidän ei auttanut kuin kulkea sen mukana. Vaikka hetkeä aikaisemmin oli ympärillämme ollut hirmuinen määrä tonttuja, yhdessä silmänräpäyksessä olivat kadut taas tyhjiä. Katselimme kummastuneina ja hyvin epäuskoisen näköisiä ympärillemme, kukaan muu kuin tonttu ei voi kadota noin nopeasti ja huomaamatta! 

Vaikka tontut ympäriltämme olivat kadonneet, emme vieläkään nähneet konduktööriä. Niinpä lähdimme astelemaan katua pitkin. Aiemmin talot, joiden ikkunoissa ei ollut näkynyt ketään oli hyörinää täynnä. Pysähdyimme kurkistamaan ikkunoista sisään..

Ensimmäinen ikkuna, josta kurkistimme oli puusepän verstas. Siellä kävi kova kuhina, kun tontut sahasivat, naulasivat, hioivat ja porasivat leikkikaluja mitä merkillisimpiä. Ihastuneita katselimme noita näppäriä tonttuja, joiden parrat olivat sahanpurussa. 

Seuraavasta ikkunasta kurkistaessamme näimme kuinka postitontut punnitsivat lahjasäkkejä ja lastasivat niitä pieniin rekiin, joita takaoven eteen ilmestyi sitä mukaa, kun edellinen reki oli lastattu. Toiset säkit näyttivät olevan kevyitä, toiset taas todella raskaita, koska tontut puuskuttivat ja pyyhkivät hikeä nostellessaan niitä rekiin. 

Juuri kun olimme jatkamassa matkaamme huomasimme, kuinka yhden lahjasäkin kulmasta olivat jonkun tontun huolella ompelemat pykäpistot purjenneet ja kaikkien huomaamatta kierähti lahjasäkin kulmasta pienen pieni paketti lattialle.

Tontut jatkoivat uurastustaan, mutta me ikkunan takana, me osoitimme kiivaasti sormillamme tuota pientä pakettia, jonka putoamista kukaan ei huomannut. Pitäisikö meidän juosta sisään ja kertoa paketista? Huomaisiko joku sen? Mitä jos ei huomaisikaan? Olisiko se jonkun lapsen tai aikuisen ainoa lahja, joka nyt jäisi saamatta ja aiheuttaisi suuren surun?

Tonttujen lahjasäkeissä oli sisällä samoja rakentelukuutioita,
joilla oppilaat mittasivat massaa. Pussit oli kuitenkin sidottu
kiinni, eikä pusseihin saanut kurkistella.

Tänään leikimme postitonttuja. Luokassa oli tasapainovaakoja ja erilaisia pieniä lahjasäkkejä (salaisuuspusseja, joita muutenkin käytän matikan opetuksessa paljon). Jokaisella pisteellä oli kolme lahjasäkkiä, jotka oppilaiden tuli järjestää massan perusteella. Ensin harjoiteltiin arviointia ja käsissä oppilaat punnitsivat lahjasäkkejä ja  järjestivät ne kevyimmästä painavimpaan.

Lahjasäkkien arviointia. Kumpi on painavampi?

Osa hoksasi käyttää arvioinnin tarkistukseen vaakaa ja vertaili säkkejä sen avulla. Lopuksi oppilaat värittivät monisteeseensa lahjasäkit oikean värisiksi.

Vaaleanpunainen säkki oli kevyin, sitten tuli keltainen ja sininen oli
painavin.

Seuraavaksi oppilaat mittasivat lahjasäkin massan rakentelukuutioiden avulla. Mittaustulokset kirjattiin monisteelle jokaisen säkin alle. 

Onko vaaka nyt tasapainossa?

Oppilaat tekivät tehtävää innokaasti ja yhteistyö toimi
erinomaisesti.

Vastaustulokset kirjattiin monisteelle.

Oppilaat työskentelivät 2-3 oppilaan ryhmissä ja jokainen ryhmä kävi kahdella punnituspisteellä. Monisteen, jota käytimme löydät täältä.

Tarina jatkuu jälleen huomenna!

Napapiirin pikajuna osa 3

Keltaiset silmäparit lähestyivät vaunujen ikkunoita, johon olimme liimanne nenämme. Samalla kun keltaiset silmäparit lähestyivät meitä, vetäydyimme me kauemmas ikkunoista.

- O-o-ovatko ne susia? kuiskasi joku vieressäni hiljaa.

Vetäisin henkeäni kauhistuneena, mutta juuri silloin pilvi siirtyi kuun edestä ja täysikuu valaisi koko seudun. Silloin sudet nousivat takajaloilleen ja ulvoivat "Hyvääääääää matkaaaaaa" ja samaan aikaan juna nytkähti jälleen liikkeelle. Sudet juoksivat junan vierellä niin pitkään kunnes junan vauhti oli kiihtynyt niille liian kovaksi, silloin he kajauttivat viimeisen "Hyvää matkaaaaa" -ulvontansa ja me vilkutimme niille.

Konduktööri tuli silloin vaunuumme ja naurahti: "Ettei kai pelästyneet? Veturinkuljettajalla oli kaakaotauko ja sen vuoksi juna pysähtyi. Mutta nyt olemme jällleen matkalla. Eikä matka enää kestä kauaa!"

Ulkona vilisivät kuun valossa maisemat: välillä näimme metsää, sitten taas peltoa ja jälleen metsää. Sitten juna alkoi kiivetä korkealle mäen päälle. Hitaasti mutta varmasti juna nitkutti mäen rinnettä ylös. Näytti aivan siltä kuin kohta törmäisimme kuuhun ja tähtiin. Moni meistä työnsikin silloin kätensä ulos junan ikkunasta ja yritti kurkottaa tähtiin.

Eräs pieni tyttö huusi yhtäkkiä: "Minä sain sen, minä sain pienen tähden!" Kaikki ryntäsivät katsomaan mitä tytön kädellä oli. Aivan se oli pieni, kaunis, symmetrinen tähti, mutta ei se taivaalla tuikkiva tähti ollut, vaan lumihiutale, joka oli pudonnut tytön kämmenelle. Me ihailimme kaikki tuota tavattoman kaunista lumitähteä ja yritimme itsekin kalastaa kädellemme lumihiutaleita, joita kilvan ihailimme. 

Mutta sitten oli juna saavuttanut mäen huipun ja juna kääntyi laskemaan alas mäen rinnettä, välillä raiteet johtivat meitä alas yhä nopeammin ja nopeammin, välillä nousimme hieman ylemmäs jollekin kalliokielekkeelle ja sitten taas alas, alas, alas.. Aivan kuin olisimme olleet huvipuiston vuoristoradalla.

Viimein alkoi edessämme häämöttää valoja. Ensin ihan pieniä, sitten yhä suurempia ja suurempi. "Tuolla, tuolla se on," sanoi konduktööri osoittaen valoja, "siellä on napapiiri."

Me henkäisimme jännityksestä ja liimauduimme jälleen ikkunoihin. Kun saavuimme napapiirille näkyi ympärillämme taloja, lelutehtaita, nukkeverstaita ja työpajoja. Mutta missään ei näkynyt ketään. Ei yhtään ketään. Missä kaikki olivat?

Tänään tutkimme lumihiutaleita. Pahaksi onneksi se lumi, jota meillä oli vielä eilen, katosi vesisateessa, joten emme päässeet tutkimaan oikeita lumihiutaleita, mutta ihailimme kuvia lumihiutaleista. Tutkimme niiden symmetrisyyttä peilin avulla. Kokeilimme mihin kaikkiin kohtiin lumihiutaletta voi asettaa peilin siten, että peilissä ja peilin takana on sama kuva.

Seuraavaksi oppilaat saivat paperia ja harjoittelimme lumihiutaleiden leikkaamista paperista. Askartelemiamme lumihiutaleita tutkimme myös peilin avulla ja huomasimme, että niitäkin saattoi peilata useammasta kohdasta.

Sanaston osalta tutustuimme tänään sanontaan "kurkottaa tähtiin" ja pohdimme sen merkitystä.  Keskustelimme haaveista ja siitä, miten kukin voisi omia haaveitaan toteuttaa. Moniin haaveisiin keksimme ideoita siitä, miten niitä voisi päästä toteuttamaan, esimerkiksi merenneitouinnin oppiminen vaatii ahkeraa harjoittelua. Erään oppilaan haave oli oppia lentämään (itse, eli ei millään lentokoneella tms.), hänelle en osannut antaa vinkkejä siitä, miten tuon haaveen voisi toteuttaa..

Lumihiutaleita tarttui puumme oksiin. Auringonkukat
pitäisi varmaan kerätä pois talven tieltä.

Päätimme kaikki kurkottaa tähtiin ja asettaa tavoitteita asioille, joita haluaisimme oppia tai haaveilla siitä, mitä haluaisimme tehdä isoina. Lumitähtiin kirjoitettiin omia haaveita: "Minä haluaisin..." 

Tunnin päätteeksi luokkamme seinällä oleva puu sai lumiverhon.

Tonttujen matikkaseikkailu

Viime vuonna ideoimme kollegani Reijan Stenbäckin kanssa tonttuseikkailun, jota vedimmekin useammalle ryhmälle. Tänä vuonna pääsin tonttuilemaan omien oppilaideni kanssa! 

Oppilaat olivat aamulla saaneet kirjeen koulutontulta, joka pyysi oppilaiden apua. Oli nimittäin tapahtunut kauheita. Edellisenä yönä olivat tontut hurjastelleet kuljettaessaan lahjoja välivarastoihin ympäri maata ja Kunnarlantien mutkissa kävi huonosti. Koko reki keikahti mutkassa nurin ja paketit sinkoilivat ympäri metsää.

Oppilaat lähtivät innokkaasti auttamaan tonttuja. Oikeaan paikkaan löydettiin koulutontun ohjeiden avulla. Koulutonttu oli lisäksi antanut meille lyhdyn. Kun löytäisimme samanlaisen lyhdyn olisi onnettomuuspaikka siitä sadan askeleen päässä. Siispä lyhdyn löydettyämme aloimme laskemaan.

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.... 98, 99, 100!

Pirttimäkeen saavuttuamme löysimme samanlaisen lyhdyn kuin jonka
koulutonttu oli meille jättänyt. Useammassa ryhmässä laskimme 100
askelta ja pääsimme kaikki ryhmät aika lailla samaan paikkaan.
Karttaa hetken aikaa tutkittuamme löysimme oikeaan paikkaan!

Metsästä löytyikin paketteja melkoinen pino. Paketteja oli monen muotoisia: pyöreitä ja kulmikkaita. Leikimme paketeilla portinvartijaa ja löysimme paketeista lisää erilaisia ominaisuuksia.

Portinvartija-leikissä jokainen lapsi otti itselleen yhden paketin ja asettui jonoon. Opettaja jakoi lapset ryhmiin pakettien mukaan. Lasten piti päätellä millä perusteella ryhmiin jako oli tehty.

Paketteja löytyi metsästä hurjan paljon! 

Paketit olivat turvassa, mutta voi ei! Niihin kiinnitetyistä nimilapuista olivat nimet pyyhkiytyneet pois. Varmaankin kostea ilma oli saanut nimet katoamaan. Miten voisimme selvittää kenelle lahjat kuuluvat?

Pakettien saajien nimiä selvittäessä opettelimme tulkitsemaan taulukoita.
Taulukon riveille oli merkitty pakettikortin muoto ja sarakkeeaseen väri.
Näiden avulla oppilaiden piti selvittää kenelle mikin paketti kuuluu.

Oppilaat olivatkin paketteja etsiessään huomanneet, että lähistölle oli kiinnitetty joitain kummallisia taulukoita. Olisiko niistä apua? Miten taulukoita tulkitaan? Tutkimme yhdessä taulukoita ja keksimme, että niistä löytyy pakettikortteihin nimet.

Kun kaikkiin paketteihin oli saatu nimi, laitettiin lahjat säkkeihin. Säkeissä oli nimittäin ohjelaput ”Paketeissa on jotakin pyöräää” ja ”Paketit ovat kulmikkaita”. Helposti saimme säkit pakattua tonttuja varten.

Oi ja voi miten nälkä oli uurastaessa tullut. Päätimme siis pitää evästauon. Nuotiolla herkuttelimme riisipuurolla ja pohdimme oliko työmme tehty.

Ruokailun jälkeen leikimme tonttuhippaa. Yksi tärkeistä tontun taidoista on liikkua huomaamattomasti ja tarpeen vaatiessa jähmettyä patsaaksi. Hipan saadessa tontun kiinni jähmettyi tonttu ja pelastaminen onnistui jähmettymällä tontun peilikuvaksi.

Leikimme myös yhdessä pakettiformuloita kahdella isommalla paketilla. Oppilaat olivat piirissä ja opettaja lähetti ensin yhden paketin kiertämään piiriä. Paketti annettiin aina joka toiselle, kunnes

se oli kiertänyt piirin ympäri. Sen jälkeen laitettiin toinen paketti kiertämään joka toiselle (eli niille, jotka äskeisellä kierroksella jäivät välistä). Kun harjoituskierrokset oli tehty, lähetettiin paketit eri suuntiin ja kokeiltiin kumpi tonttutiimi oli nopeampi pakettien kuljettaja. Kokeilimme myös lähettää paketit eri puolilta piiriä ja kuljetimme paketteja joka toiselle, kunnes jompi kumpi paketeista saisi toisen kiinni. Leikissä tuli hyvin kerrattua mitä tarkoittaa käsite joka toinen.

Leikkiessämme olimme saaneet kirjeen! Kirjeessä kiitettiin meitä avusta ja samalla kutsuttiin meidät Korvatunturille Tonttugaalaan! Gaalassa pitäisi noudattaa pukukoodia juhlatonttu. Millainen asustus juhlatontulla oikein on? 

Onneksi opettajalla oli tonttuiluvarusteita enemmänkin mukana. Erilaisia pipoja oli kolme erilaista: punainen, vihreä ja valkoinen, lapasia oli myös kolmet punaiset, ruskeat siililapaset ja valkoiset tumput. Kaulaliinojakin oli kolmea eri väriä: punainen, sininen ja vihreä. Mitkä asusteet olisivat juhlavimmat? Oppilaat saivat ehdottaa eri yhdistelmiä, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen parhaimmasta asusta. Kuinka monta erilaista asukokonaisuutta voi rakentaa kolmesta piposta, kolmesta parista lapasia ja kolmesta kaulaliinasta? Kombinatoriikkaa siinä siis kylliksi :)

Kirjeen lopussa oli myös jälkikirjoitus, jossa kerrottiin, että saamme avata ne kaksi pakettia, joilla leikimme formuloita ja joissa ei ollut pakettikortteja. Paketeista löytyi oppilaille piparit sekä kuusen koristeita, joilla voisimme koristella joulupuun. Päätimmekin heti koristella takkatuvan vierestä löytyvän männyn. Koristeissa oli lukujen 1-8 summamuotoja, joten ennen ripustamista oppilaan piti tulla kertomaan aikuiselle mikä luku koristeeseen oli kirjoitettu.

Lopuksi oppilaille jäi vielä hetki aikaa leikkiä ja suosituimmaksi leikiksi muodostui tonttuilu eli takkatuvan kiertäminen ja talon nurkilta sekä ikkunoista kurkkiminen. Kokonaisuudessaan aikaa ohjelman toteutukseen meni 2 h 15 minuuttia.

Maanantaina palaamme luokassa retkeen ja tontun vaateongelmaan. Väritämme tontulle erilaisia vaatekokonaisuuksia monisteelle. 

§

Tonttujen matikkaseikkailu

Joulukuu on sujunut tonttuilun merkeissä. Kehittelimme kollegani Reija Stenbäckin kanssa Espoon matikkamaan kehittäjäopettajina jouluisen tonttuseikkailun metsään, jossa lapset pääsevät auttamaan tonttuja ja samalla opiskelevat geometriaa. Joulukuussa tontturetkellä kävi lähes 150 oppilasta ja opettajaa. Nuorimmat olivat eskareita ja vanhimmat kolmasluokkalaisia, ellei lasketa mukaan niitä muutamia kuudesluokkalaisia, jotka olivat yhdelle retkellä tonttuilemassa apunani. Ryhmän mukaan tehtäviä sovellettiin ikätasoon sopiviksi.

Koko syksy on tonttulassa aherrettu: tonttujen työpajasta on kuulunut jos jonkinmoista ääntä, josta on tarkkaavainen kuuntelija saattanut saada selville mitä tontuilla on työn alla.

Mitä ääniä sinä luulet, että työpajasta kuuluu? (Keksitään ääniä, joita työpajasta voisi kuulua ja yritetään muodostaa äänet omalla keholla.

Esimerkiksi: sahan laahaavaa ääntä, pontevaa vasaran nakutusta, langan suihkinaa ja välillä ”auts”-huudahdus, kun joku tontuista on vahingossa pistänyt itseään neulalla sormeen tai osunut vasaralla peukaloonsa.)

Nyt joulukuussa alkaa työt olla valmiita ja työpajan äänet ovat hiljentyneet. Lahjat on kääritty lahjapapereihin ja tontut ovat kirjoittaneet kauniilla käsialalla jokaisen paketin päälle lahjan saajan nimen. Joulupukin reki on suuri, mutta ei sekään ole niin suuri, että sinne mahtuisivat kaikkien kilttien lapsien lahjat. Tänä vuonna on nimittäin käynyt niin, että kilttejä lapsia ja aikuisia on enemmän kuin koskaan. Oletko sinä ollut kiltti? Oletko muistanut pestä hampaasi joka päivä? Oletko muistanut ottaa ruokailussa salaattia lautasellesi? Oletko muistanut tervehtiä aamulla kavereita koulun pihalla? Oletko muistanut sanoa kiitos ja anteeksi? (Oppilaat voivat vastata peukulla kyllä/ei/välillä).

Niin mihinkäs me tarinassa jäimmekään, ainiin siihen, että kilttejä lapsia ja aikuisia on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, eivätkä lahjat yksinkertaisesti mitenkään mahdu joulupukin rekeen. Sen vuoksi tontut ovat aloittaneet joulukuun alussa pimeällä yöaikaan lahjojen kuljettamisen välivarastoihin ympäri maailmaa. Tonttujen pitää tehdä työ pimeän aikaan ja hyvin huomaamattomasti, ettei kukaan vain löydä joululahjoja ennen joulua. Pimeän aikaan, kun tontut liikkuvat pitää heidän olla todella varovaisia, etteivät he jää autojen ja pyöräilijöiden alle.

Siitä huolimatta, että tontut ovat hyvin varovaisia, kävi viime yönä eräälle tontulle vahinko! Tonttu ajoi kovaa vauhtia reellä tuossa tiellä, kai huomasitte tullessanne kuinka mutkikas se oli? Liukkaassa mutkassa reki kellahti kumolleen ja kaikki paketit levisivät ympäri metsää!

Voi ei! Jos kaikkia paketteja ei löydetä, jää joku ilman lahjaa! Voisitteko te auttaa löytämään paketit?

Tontut olivat onneksi jättäneet meille kartan, jonka avulla saatoimme suunnistaa
paikkaan, johon paketit olivat levinneet.

Hienoa, että autatte meitä! Yksin emme selviäisi mitenkään! 

Ennen kuin lähdemme etsimään paketteja, meidän pitää harjoitella muutamia asioita. Kyseessä on nimittäin nyt tonttuhommat, eikä kenenkään pitäisi nähdä tonttuja! Ja jos me täällä metsässä huudamme ja mekastamme saattaa paikalle tulla muitakin ihmisiä ja he saattavat löytää paketit ennen meitä ja pitää itsellään! Meidän pitää siis olla hiljaa, liikkua ketterästi ja jos näemme tai kuulemme jonkun liikkuvan lähistöllä pitää tonttujen jähmettyä paikalleen hiiren hiljaa. Sovitaan, että jos huomaamme jonkun liikkuvan lähistöllä teemme käen ääneen (mitä käki sanoo? kukkuu) ja jähmetymme paikallemme.

Muodostetaan parijono, annetaan toiselle parista lyhty. Lähdetään parijonossa seuraa johtajaa leikkien kohti retkipaikkaa. Harjoitellaan motorisia taitoja matkalla ryömitään, hypitään, kuljetaan varpailla jne. Kun jähmettymistä on harjoiteltu muutamia kertoja, lisätään jähmettymiseen säännöksi, että sen parista, jolla ei ole lyhtyä, pitää jähmettyä lyhdynkantajan peilikuvaksi. Vaihdetaan lyhdynkantajaa matkalla retkipaikalle.

3. luokkalaisten kanssa jähmettymisen sijaan opettelimme mittamaan matkaa askelparien avulla. Ensin mittasimme 25 m matkalta askelparien määrän ja kaksinkertaistimme luvun kahdesti, jotta saimme 100 metrille mahtuvien askelten määrän. Etenimme metsässä aina 100 m kerrallaan kartan ohjaamaan suuntaan. Oppilaiden tehtävänä oli laskea askelpareja ja aina sanoa, milloin pitää katsoa karttaa uudelleen.

Mistä paketteja mahtaisi löytyä?

Nyt olemme saapuneet paikkaan, jonka ympäristössä kaikki reestä pudonneet lahjat pitäisi löytyä. Katselkaa ympärillenne, löydättekö lähistöltä paketteja? Saat mennä parisi kanssa etsimään, pitäkää lyhty koko ajan mukananne, älkääkä menkö niin kauas, että ette enää näe nuotiopaikkaa!
(Paketit oli piilotettu puiden juurelle tai kivien taakse. Jotta paketit kestivät koko joulukuun, oli paketit asetettu tarjottimille. Siihen yksityiskohtaan, että paketit olivat sattumalta pudonneet juuri tarjottimien päälle reestä lentäessään ei kukaan kiinnittänyt huomiota.)

Kun kaikki paketit oli löydetty, halusivat oppilaat laskea
pakettien lukumäärän. Ekaluokkalaisten kanssa laskimme
yhteen ääneen, kolmasluokkalaisista sen sijaan yksi oppilas
otti asiakseen järjestää paketit kymmenjärjestelmää hyväksi
käyttäen ja asetteli jokaiselle tarjottimelle aina 10 pakettia.

1. työpiste

Lahjojen lajittelu/geometriset kappaleet

Tutkitaan metsästä löytyneitä lahjapaketteja, nimetään niiden ominaisuuksia (pyöreä, kulmikas, pitkä, lyhyt, vino jne.). Pohdimme yhdessä voisiko paketteja luokitella jotenkin? 

Leikitään paketeilla portinvartijaleikkiä: lapset ottavat jokainen yhden paketin ja asettuvat johtajatontun eteen jonoon. Johtajatonttu lajittelee lapset ja paketit kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Lasten tehtävänä on keksiä lajitteluperuste.

Eskareiden kanssa jaoimme paketteja punaisiin ja ruskeisiin sekä isoihin ja pieniin. Kolmasluokkalaisten kanssa sen sijaan tutkimme paketteja jo tarkemmin ja kiinnitimme huomiota suorakulmaisiin särmiöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Käenmunaleikissä johtajatonttu/lapsi valitsee 5 pakettia ja muiden tehtävänä on keksiä mikä paketeista ei kuulu joukkoon.

"Mitä yhteistä näillä paketeilla on?"
"Niissä on teräviä kärkiä, mikään ei ole pyöreä."
Pieniin paketteihin oli kääritty koulun matikkavaraston
geometrisia kappaleita.

2. työpiste

Paketissa oli vain toinen puoli kortista ja oppilaiden piti etsiä saman muotoinen
kortti lähipuista ja lukea siinä oleva nimi.

Pakettikorttien etsiminen/tasokuviot

Oppilaita luonnollisesti kiinnosti saisivatko he avata jonkin paketin. Tutkimme paketteja ja huomasimme, ettei paketeissa ole nimiä. Joissain paketeissa oli kuitenkin kortti tai oikeastaan vain osa pakettikorttia. Ilmeisesti tonttujen sopimustoimittajan kortit olivat olleet huonolaatuisia, kun olivat tuolla tavalla hajonneet. Joku oppilaista hoksasikin, että oli paketteja etsiessään nähnyt samanlaisia kortteja puissa. 

Siispä tuumasta toimeen jokainen oppilaspari otti yhden paketin ja lähti etsimään löytyisikö puista täsmälleen samanmuotoista pakettikorttia kuin se, joka paketeissa oli kiinni. Kun samanmuotoinen pakettikortti löytyi, tuli oppilas kertomaan pakettiin kirjoitettavan nimen minulle ja sai lähteä etsimään nimeä seuraavaan pakettiin.

Osa korteista oli helppoja, koska kortin saattoi etsiä värin avulla, mutta joissain paketeissa korttien väri oli eri vaikka muoto olikin sama.

Sattuipa eräällä retkellä niinkin, että tonttujen pikkuapulaiset löysivät
nimettömän lahjakorin. Vähän myöhemmin joku ryhmästä hoksasi, että
koriin kuuluu kortti, jossa lukee ryhmän nimi.
Olihan siinä pohtiminen saako korissa olevan käärön aukaista nyt vai
pitäisikö se säästää jouluun? Päädyimme aukaisemaan sen retken
päätteeksi ja sieltä löytyi piparit kiitosten kera.

3. työpiste

Lahjanaru/tutustutaan metriin

Oletteko huomanneet mitä noista kaikista lahjapaketeista puuttui? No, tietenkin pakettinaru! 

Annetaan jokaiselle lapselle metrin mittainen lahjanaru, kerrotaan, että narun pituus on metri. Kokeillaan voitaisiinko laittaa itsemme pakettiin sillä narulla. Voiko narun laittaa vatsan päälle rusettiin? Kenelle tällaisen lahjan voisi antaa? Lahjan ei aina tarvitse olla mikään tavara: isovanhemmille voi antaa lahjaksi päivän viettämisen sinun kanssasi tai äidille ja isälle voit antaa lahjakortin, jossa lupaat viedä roskat, imuroida, täyttää tiskikoneen tai jotakin muuta mikä auttaa ja ilahduttaa vanhempia.

Etsi metsästä asioita, jotka ovat lyhyempiä kuin metri? Mitkä asiat ovat pidempiä kuin metri? Löydätkö jotain täsmälleen metrin mittaista?

Oppilaat lähtevät mittaamaan lähiympäristöstä löytyviä asioita.

Isompien oppilaiden kanssa voidaan työpajan lopuksi muistutella mieleen kuinka monta senttimetriä on yksi metri. Entä jos lahjanarun taittaa kahtia? Kuinka pitkä se silloin on? Entä jos kahtia taitetun narun taittaa vielä kahtia? Eli voidaan muuntaa metrejä senttimetreiksi ja puhua metrin murto-osista.

Koulun emäntätonttu oli keittänyt ekaluokkalaisille riisipuuron, joka
maistui metsässä paremmalle kuin mikään puuro ikinä. Useimmille
oppilaille maistuikin useampi lautasellinen puuroa. Jokaisella oppilaalla
oli mukanaan oma lautanen ja lusikka.

Kun kaikki oppilaat ovat kiertäneet kaikilla työpisteillä, on tonttuapulaisilla varmasti niin nälkä, että on tarpeen pitää evästauko. 

Nokipannussa lämpesivät kaakaot ja jokaiselle avuliaalle pikku-
tontulle oli lisäksi tarjolla pipari.

Evästauon jälkeen, kun kaikki ovat kerääntyneen samaan paikkaan, huomaa toinen johtajatontuista, että puunoksalle on kiinnitetty kirje! Avataan kirje ja luetaan se ääneen (joku oppilaista voi lukea).

”Arvoisa johtajatonttu!

Tervetuloa tonttulan yhteiseen joulujuhlaan tämän viikon lauantaina!
Pukukoodi: juhlatonttu.
Terveisin tonttujen juhlakomitea”

3. luokkalaisten kirje oli kirjoitettu englanniksi, joten
kielitaitoakin päästiin harjoittamaan.

Apua, millainen on tontun juhla-asu?? Miten juhlaan pitäisi pukeutua? Johtajatonttu kaivaa esille vaatteet, jotka hänellä on mukanaan (kolme eri väristä lakkia, kolme kaulaliinaa ja kolmet lapaset). Lapset saavat ehdottaa miten johtajatontun pitäisi pukeutua. Johtajatonttu pukeutuu lasten ohjeiden mukaan, mutta mikään asukombinaatio ei tonttua miellytä ja pohditaan vieläkö voidaan pukeutua eri tavalla.

Joku tontuista voi ottaa iPadilla aina kuvan, kun tonttu on vaihtanut vaatteet. Tehdään niin monta asukombinaatiota kuin oppilaat keksivät (kaikki 18 ei tarvitse keksiä). Lopulta tonttu on tyytyväinen ja toteaa päällään olevan yhdistelmän olevan hienoin ja kiittää lapsia avusta. 

-------------

Tonttupolun varrelta löytyi kuvaukset joulutontusta, kotitontusta, talli-
tontusta, riihitontusta, myllytontusta ja saunatontusta. Tekstit oli laadittu
Mauri Kunnaksen Suuren tonttukirjan pohjalta.

Muutamat ryhmät olivat niin isoja, että päätimme jakaa ryhmän kahteen osaan. Silloin se puolikas ryhmästä, joka ei työskennellyt meidän kanssamme matikkajuttujen parissa, lähti tonttupolulle. Tonttupolulle lähtijät saivat mukaansa kuuden tontun rivin. Tonttupolulla heidän piti seurata puihin kiinnitettyjä merkkejä ja aina silloin tällöin tuli polulla vastaan kortti, jossa oli kuvaus jostakin tontusta. Luettuaan yhdessä kuvauksen tontusta, ryhmä päätteli tekstin perusteella kuka heidän mukaansa saamista tontuista oli se, jota tekstissä oli kuvailtu. 

Lähipuista löytyivät vihjeet siitä missä huoneessa kukin tonttu asuu.

Tonttupolun viimeisellä pisteeltä oppilaat löysivät kortit, joissa oli tonttujen kuvat ja nimet. Tästä saattoi tarkistaa, olivatko oppilaat päätelleet tonttujen henkilöllisyydet oikien. Lisäksi maahan oli rakennettu kepeistä tonttujen talo. Lähipuihin oli kiinnitetty vihjeitä siitä, missä huoneessa kukin tonttu asuisi. Oppilaat kiersivät lukemassa vihjeet ja sijoittivat tontut taloon niin, että kaikki lähipuista löytyvät vihjeet pitivät paikkansa. Jos haluat tulostaa itsellesi tonttupolun tonttujen kuvaukset sekä vihjeet tonttujen asuttamista varten, löydät ne täältä.

Koululla oppilaat vielä palasivat tontun vaateongelmiin ja värittivät monisteeseen kaikki annetuilla vaatteilla toteutettavat vaihtoehdot. Monisteen tontut on kopioitu Papunetistä ja monisteen löydät täältä.