O niin kuin omena

Tällä viikolla ekaluokkalaiset harjoittelivat O-kirjainta ja viikon teema rakentuikin O niin kuin omena-teeman ympärille. Tässä blogikirjoituksessa en kirjoita varsinaisista o-kirjaimen ympärillä tekemistämme harjoituksista, kirjoitan niistä myöhemmin yleisen blogikirjoituksen, kun nykyiselle luokalleni sopivat harjoitukset ja rutiinit kirjainten oppimisessa ovat löytyneet. Tämä blogikirjoitus sisältää muita omena-aiheen ympärillä tekemiämme harjoituksia.

Viikon tarina kertoi omenista ja tähdistä. Käytin samaa tarinaa, jonka kerroin myös viisi vuotta sitten edelliselle ekaluokalleni pojasta, joka etsii pientä punaista taloa, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä tuikkii tähti. Jos tarina ei ole sinulle tuttu, voit lukea minun kirjoittamani suomenkielisen version täältä tai englanninkielisen alkuperäisen tarinan täältä.

Harjoittelimme tarinan kertomisen jälkeen useampana päivä ryhmissä 5-sakaraisen tähden muodostamissa ryhmissä matonkuteen avulla. Vähitellen se alkoi onnistua oppilailta itse ilman aikuisen apua ja ohjaamista.

Viikon tarinan kerron oppilaille viikon aikana 2-3 kertaa, lisäksi oppilaiden lukuläksynä on lyhennetty versio tarinasta. Tavulukijat lukevat tavuja ja sanoja sekä lauseita monisteen ensimmäisestä osasta, ne on kirjoitettu vain niillä kirjaimilla, joita olemme. Tavulukijoiden vanhemmat lukevat lapselle lukuläksyn päätteeksi version viikon tarinasta. Lause- ja tekstitason lukijat lukevat kotona joko tavutetun lyhyt version tai tavuttoman pitemmän version tarinasta oman lukutaitonsa mukaan. Sama tarina siis toistuu viikon aikana useita kertoja. Perjantaina lapset kertovat tarinan minulle omin sanoin eli harjoittelemme tarinan kerrontaa joka viikko.

Tällä viikolla luokkamme koululaisen taito, jota on harjoiteltu erityisesti, on ollut käytävällä käveleminen. Sen oppimista testattiin pistetyöskentelyssä, jonka yksi piste sijaitsi käytävällä. Olin levittänyt käytävän seinille Heureka-korttipakasta löytyviä omena ja mato-kortteja. Kortteihin oli  kiinnitetty post-it-laput, joissa oli aina jokin kirjain. 

Oppilaat saivat monisteen, jotka oli kiinnitetty kirjoitusalustoihin (tämä oli selvästi kiinnostusta herättävä työväline, koska se oli uusi ja oppilaat tunsivat itsensä kovin tärkeiksi liikkuessaan käytävässä kirjoitusalustojen kanssa). Monisteessa oli virkkeitä, kuten "mato on omenan edessä" jne. Oppilaiden tehtävänä oli aina etsiä sellainen kuva, joka vastasi virkettä. 

Ensimmäiset kaksi kohtaa teimme yhdessä, sen jälkeen ne lapset, jotka osaavat jo lukea, jatkoivat tehtävää luetun ymmärtämisen tehtävänä. Tavulukijoiden kanssa minä luin heille aina virkkeen ja he etsivät kuvan. Toiset aloittivat monisteen alalaidasta, toiset ylhäältä ja osa keskeltä, joten oppilaat eivät kulkeneet käytävällä jonossa ja jokainen sai etsiä itse. Sääntönä oli, että harjoitellaan kävelemistä ja rauhallista oleilua eli huuto jätetään pois, jo ihan siitäkin syystä, että kaikki saavat etsiä ja löytää oikean kortin itse. Itse etsimistä ja löytämistä oppilaat itsekin pitivät erityisen tärkeänä ja sen vuoksi pääsin harjoituksen jälkeen kehumaan oppilaita rauhallisesta työskentelystä.

Luokallani on myös paljon s2-oppilaita. Pistetyöskentelyssä, jossa osa pärjäsi itsenäisesti, oli hyvin aikaa jutella ja harjoitella suunta- ja suhdekäsitteitä niiden oppilaiden kanssa, joiden suomen kieli tarvitsee vielä paljon harjoitusta. 

Jos sinulla on Heureka-kortit ja haluat käyttää minun tekemääni valmista monistetta, löydät sen täältä.

Luokassa olevalla pisteellä tet-harjoittelijani kanssa oppilaat rakensivat dominokorteista ketjuja. Tarjolla oli kortteja kahta tasoa. Sana-kuva-dominot, joita käyttivät ensisijaisesti tavulukijat. Olemme harjoitelleet paljon leikkilukemista, jossa lapset yhdistävät kuvia ja sanoja. Vaikka tavulukijat eivät vielä osaa lukea sanoja, pystyvät he alku- ja loppuäänteitä kuuntelemalla yhdistämään oikean sanan ja kuvan toisiinsa. 

Koska tämä oli ensimmäinen kerta dominoilla, oppilaat ihan vain rakensivat dominot paikallaan pienissä ryhmissä. Jos saman tehtävän haluaisi käyttää uudelleen tai tekisi isompien oppilaiden kanssa, voi dominokortit sijoittaa oikeinpäin tai väärinpäin käytävälle 10 m päähän. Oppilaat kiiruhtavat yksi ryhmästä kerrallaan hakemaan kortin ja tuovat omalle ryhmälle, jonka jälkeen seuraava lähtee hakemaan seuraavaa korttia. Mikäli kortit ovat oikeinpäin, vaatii tehtävä enemmän keskittymistä lukemiseen. Mikäli halutaan vain liikettä, voivat kortit olla väärinpäin ja domino voidaan kasata vasta, kun kaikki palaset on haettu.

Jos haluat hyödyntää tekemiäni dominokortteja, löydät sana-kuva-dominon täältä ja kuva-selitys-dominon täältä. 

Lukemista (ja kirjoittamista) harjoiteltiin myös kasvislautapelillä. Pelilaudassa oli erilaisten juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, jotka oppilaiden pitäisi jo hyvin tunnistaa. 

Pelistä oli useampi eri versio oppilaiden lukutaidon mukaan:

Peli 1: Oppilaat heittävät noppaa (käytössä nopat, joissa silmäluvut 1-3) ja liikkuvat pelilaudalla nopan silmäluvun mukaan. Oppilas tunnistaa ruudussa olevan kasviksen ja etsii pöydällä olevista korteista ruudun kuvaa vastaavan kasviksen nimen. Tämä peliversio oli niille oppilaille, jotka eivät vielä lue. He etsivät oikeita sanoja alku- ja loppuäänteen avulla.

Peli 2: Pelataan ilman noppaa. Toinen pelaajista lähtee liikkeelle alusta ja toinen lopusta. Tavoitteena on kohdata toinen (tai päästä laudan toiseen päähän). Kasvisten nimet ovat pelilaudan vieressä väärinpäin. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, mikäli kortissa lukee sen kasviksen nimi, joka on oppilaan pelimerkin edessä olevassa ruudussa, hän saa siirtyä ko. ruutuun ja nostaa uuden kortin. Mikäli oppilas nostaa väärän kortin, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Tämä peli oli sanatason lukijoille.

Peli 3: Oppilaat heittävät noppaa ja liikkuvat pelilaudalla. Oppilas kirjoittaa vihkoonsa sen kasviksen nimen, joka ruudussa on. Tämä peli oli taitavimmille oppilaille.

Toiminnallisen kielenoppimisen koulutuksessa, jossa minulla tämä pelilauta viime viikolla oli mukana, keksivät osallistujat vielä yhden peliversion. Kiitos tästä ideasta koulutukseeni osallistuneille!

Peli 4: Pelilaudalla liikutaan nopan avulla, pelilaudalla saa liikkua eteen ja taaksepäin. Molemmat pelaajat nostavat käteensä viisi kasviskorttia, tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelaaja heittää noppaa ja päättää mihin ruutuun liikkuu. Kun hän pysähtyy ruutuun, hän katsoo mitkä kasvikset ovat hänen pelimerkkinsä molemmin puolin. Pelaaja saa laittaa kädestään pois kortin, mikäli ko. kasviksen kuva on hänen pelimerkkinsä vieressä olevissa ruuduissa. Omalla pelivuorolla saa laittaa pois vain yhden kortin! Se voittaa, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Pelilaudan tein ToolForEducators-sivustolla. Sivustolla voi itse laatia tarvitsemansa pelilaudan. Pelilaudalla voi olla kuvia tai tekstiä tai molempia. Tarjolla on kuvia pelilautoihin monesta eri teemasta, eli kuvia ei pelilautaan ei tarvitse itse erikseen etsiä ja ladata palvelimeen, vaan voit alasvetovalikoista itse valita mikä kuva mihinkin ruutuun tulee. Ja sivusto on ilmainen!

Jos haluat käyttää minun tekemääni kasvispelipohjaa ja kortteja, voit ladata ne edellä olevista linkeistä.

Yhdellä pisteellä oli tarjolla matikkaharjoituksia. Heureka-korttimateriaaleista löytyvä yhtä monta-pelipohja sopi hyvin matikan tunneilla harjoittelemiimme asioihin. Sen verran muokkasin alunperin yhdellä nopalla pelattavaa peliä, että oppilaat pelasivat peliä kahdella nopalla (joista saattoi tulla 1, 2 tai 3). Pelissä heitetään noppia ja sinipunakiekoilla peitetään noppien silmälukujen summaa vastaava luku pelilaudalta. Kun kaikki paikat pelilaudalla on täytetty, lasketaan kumpi pelaajista on peittänyt enemmän lukuja pelilaudalta.

Heureka-kirjan kopioitavasta materiaalista monistetut omenakortit ovat kulkeneet mukanani jo kymmenen vuotta. Jälleen niistä oli iloa, kun oppilaat järjestivät kortteja pienimmästä suurimpaan. Itse monistamani menevät 50 asti, Heureka-korttimateriaalin omenakortit, jotka minulla myös oli mukana, jatkuvat vain 20 asti. Useampi oppilas innostui järjestämään nimenomaan näitä itsetehtyjä kortteja, jotka menivät 50 asti. 

Kuvataiteen tunneilla tutkimme oppilaiden kotoa tuomia omenoita. Mitä kaikkia värejä omenoista löytyy? Minkä muotoisia ne ovat? Ovatko ne aivan pyöreitä? Harjoittelimme kuivapastelliliitujen käyttöä ja huomasin, että kuivapastellit ovat ekaluokkalaisille vielä hyvin haastava väline. 

Torstaina ruokailun jälkeen laitoimme essut päälle ja suuntasimme koulumme kotitalousluokkaan. Harjoittelimme omenan kuorimista, joka ei ihan helppo juttu ollutkaan. Viimein oli kuitenkin kaikki omenat kuorittu ja pilkottu lohkoiksi. Kuorimaveitsiä uskalsin antaa oppilaille samanaikaisesti käteen, mutta terävällä veitsellä pilkkominen tapahtui minun tai avustajan vieressä olevalla leikkuulaudalla.

Omenojen kuorimisen ja lohkomisen jälkeen oli aika lukea leivontaohjetta. Jakaannuimme kolmeen ryhmään tekemään taikinaa. Olin kirjannut oppilaille valmiiksi ohjeen, josta valmistui 1/3 piirakkataikinaa. Jotta mittaamista, jota leipoessa tulee paljon harjoiteltua, tulisi enemmän, olin muuttanut desilitrat ruokalusikallisiksi.

Kaikkien kolmen ryhmän taikinat kaadettiin samalle pellille ja lopuksi päälle aseteltiin omenalohkot, aika paljon omenalohkoja jäi oppilaiden syötäväksi, kun jokainen oli kokonaisen omenan kuorinut.

Leipomisen kuuluu aina paikkojen siivous. Ekaluokkalaisista löytyikin monta innokasta tiskaajaa ja tiskaajan paikoista meinasi melkein tulla riita! 

Tunnin päätteeksi uunista nousi ihanalle tuoksuva omenapiirakka. Harmiksemme osalla oppilaista päättyi koulu, emmekä ehtineet maistella omenapiirakkaa heti sen tultua uunista, mutta omenapiirakka otettiin mukaan perjantain metsäretkelle ja ruoan jälkeen kaikki saivat jälkiruokaa. Ja maistuihan se omenapiirakka metsässäkin hirmuisen hyvälle!

Tällainen oli meidän syyslomaa edeltävä viimeinen sadonkorjuu-teemaan liittyvä viikko. Syysloman jälkeen otamme isommaksi teemaksi eläinten ja luonnon talveen valmistautumisen.

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

Sadonkorjuu-karkelot

Käy tanssihin, huilut ja rummut jo soivat.

On kohta jo syys, ne vaieta voivat.

Käy laulamaan ystävä joukossa muiden.

On hiljaisuus suuri syksyisten puiden.

Kun puitu on vilja ja juhlaan siis käy.

On juhlaa tää sadon, ei murhetta näy..

1. luokka vietti kasvispainotteisen viikon päätteeksi sadonkorjuu-karkeloita yhdessä 5. luokkalaisten koulukummiensa kanssa. Viikon aikana oppilaat olivat tuoneet kouluun erilaisia vihanneksia yhteiseen sadonkorjuupöytään ja niitä oli viikon aikana tutkittu niin yhdessä oppitunneilla kuin vapaahetkinä omatoimisestikin.

Sadonkorjuu-karkelot alkoivat ulkona pihaleikkien merkeissä. 

- Porkkanat ja punajuuret-leikissä (tunnetaan myös nimellä rotat ja revot) leikkialue jaettiin kolmeen osaan tötsillä. Kahteen joukkueeseen jaetut leikkijät seisovat keskiviivan molemmin puolin jonossa, toinen joukkue on porkkanat ja toinen punajuuret. Jos leikinjohtaja huutaa porkkanat, yrittävät porkkanat ottaa punajuuret kiinni ennen kuin he ehtivät juosta omaan leikkialueen päätyynsä. Kiinnijääneistä tulee porkkanoita. Huudettaessa punajuuret, ottavat punajuuret porkkanoita kiinni. Aina palataan keskiviivan molemmin puolin jonoihin ennen uutta huutoa. Leikki loppuu viimeistään silloin kun toiselta puolelta loppuu leikkijät.

- Juures, hedelmä, marja-leikki toimi kuten maa-meri-laiva-leikki, tosin leikin johtoja huusi esim. omena, punajuuri tai mansikka ja leikkijöiden piti miettiä mihin ryhmään huudettu kasvis kuuluu ennen kuin juoksevat oikealle viivalle.

Pihaleikkien jälkeen jakaannuttiin kolmeen ryhmään ja aloitettiin pistetyöskentely. Sadonkorjuu-karkeloita toteuttamassa oli kaksi luokanopettajaa sekä koulunkäynninohjaaja, joten toimintapisteitäkin oli kolme. Yhdelle toimintapisteelle varattu aika oli noin 20min, joka oli oikein toimiva aika.

1. Maista, maista mansikkaa...

Oppilaat maistelivat erilaisia kasviksia ja yrittivät maun perusteella tunnistaa ne. Vihannekset oli pyritty pilkkomaan siten, ettei heti ulkonäöstä pysty päättelemään, mistä vihanneksesta on kyse. Raaka peruna osoittautui jälleen kerran haastavimmaksi tunnistettavaksi!

Lopuksi leikittiin pareittain arvaa mitä ajattelen leikkiä, jossa toinen parista valitsi vihanneksen ja parin piti kyllä/ei-kysymyksillä selvittää mistä vihanneksesta on kyse.

2. Kukkuu, kukkuu pikkulanttu nukkuu...

Vihanneksiin liittyviä lauluja päästiin laulamaan toisella toimintapisteellä, ohjelmistoon kuuluivat:

- Kukkuu, kukkuu pikkulanttu nukkuu (Vihanneslaulu)

- Äidin kasvimaalla, raparperin alla

- Popsi, popsi porkkanaa

3. Kasvistaidetta

Virikkeenä kuvataidepisteellä oli Giuseppe Arcimboldon teos Keisari Rudolf II:sta. Ensimmäisen luokan oppilaat taiteilivat yhdessä kummiensa kanssa omat muotokuvansa kasviksia käyttäen.

Käytössä oli pullopeitevärit sekä sekalainen kokoelma vihanneksia, esim. parsakaalia, porkkanaa, perunaa, sipulia, omenaa, raparperia, kaalia, herkkusieniä yms. Ei muuta kuin hommiin.

Parsakaali soveltui hyvin töpöttämiseen.

Yhdessä onnistuu!

 Lopputulokset olivat hyvinkin erilaisia, mutta jokainen työ samalla myöskin tekijänsä näköinen. Osa käytti vihanneksia nimenomaan leimasimina, kuten olin etukäteen ajatellut.

  

Mutta luovat lapset käyttivät kätevästi vihanneksia myös siveltimen korvikkeina. Porkkanalla sai piirrettyä tarkempaa jälkeä ja parsakaalilla oli helppo maalata pitkiä vetoja.

Oppilaiden kierrettyä kaikki toimintapisteet kokoonnuimme vielä yhteen hieman kokoamaan mitä aamun aikana oli tehty ja laulamaan oppimamme laulut koko porukan voimin. Aikaa kaksoistunnin loppuun olisi vielä jäänyt sadun verran, eli loppurauhoittumisena ensi kerralla otan vielä jonkin teemaan sopivan kertomuksen, mutta tänään ei opettajan mielikuvituslaukannut niin vauhdilla, että olisin osannut tuosta vain kertoa teemaan sopivan sadun.

Laskennonmaan kuninkaan vihreä viittainen apulainen

Kuninkaalla maassa laskennon

neljä apulaista on.

Kun tietoa jostain tarvitaan,

rientävät he auttamaan.

Oppipaikastaan vihreä viittainen

sai säkin muistokseen.

Se uteliaana paikat siivoaa

ja tavarat säkkiinsä kokoaa.

(Alkuperäinen runo Anu Huistinoja,

muokattu omaan kehyskertomukseen sopivaksi)

Kehyskertomuksena tälle kokonaisuudelle toimi sama muokattu versio Grimmin saapasjalkakissasta kuin laskennonmaan kuninkaaseen ja ahneeseen kettuun tutustuessa. Sadun voit lukea täältä.

1. päivä

Ennen luokka työskentelyä harjoittelimme ulkona pihaleikkien ohessa summamuotoja siten, että oppilaat tekivät kuuden lapsen ryhmiä. Lapset saivat seuraavanlaisia ohjeita:

- kaikki, joilla on vaatteissa jotakin punaista menevät kyykkyyn

- kaikki, joiden kotona on koira menevät kyykkyyn

- kaikki, joiden kotona on kissa menevät kyykkyyn

- kaikki, jotka pitävät hernekeitosta menevät kyykkyyn 

jne.

Aina oppilaiden mentyä kyykkyyn kiersin kysymässä:

- montako teitä on yhteensä?

- kuinka monta on kyykyssä?

- kuinka moni seisoo?

Ja sanallistin lasten kertoman: "Teitä on yhteensä kuusi. Neljä seisoo ja kaksi on kyykyssä, eli neljä ja kaksi." Muutaman kierroksen jälkeen lapset oppivat kertomaan saman käyttämälläni kielellä itse.

Luokassa tutkimme oppilaiden kouluun sadonkorjuu-karkeloita varten tuomia vihanneksi, hedelmiä ja juureksia. Luokittelimme niitä ja pohdimme luokittelujen perusteita. Kun luokittelut oli tehty, palasimme ulkona harjoiteltuun "tarkkaan kertomiseen". Nostin tyhjälle tarjottimelle esim. kaksi porkkanaa ja kolme perunaa. Ja kävimme läpi:

- kuinka monta kasvista yhteensä?

- miten voisit kertoa tarkemmin?

Jälleen pyrimme summamuotoihin, esim. "kaksi porkkanaa ja kolme perunaa, eli kaksi ja kolme".

Lopuksi leikimme Arvaa mitä ajattelen?-leikkiä sekä aliasta. Pareittain oppilaat valitsivat hedelmän tai vihanneksen ja vastasivat joko kyllä/ei parin kysymyksiin tai kuvailivat vihannesta, kunnes pari arvasi mistä oli kyse.

Tunnin lopuksi palauttelimme mieleen kertomuksen laskennonmaan kuninkaasta ja tämän kissasta. Samalla tarinaa muistellessamme piirsin taululle kissan punaisissa saappaissa, vihreässä viitassa ja kissalle säkin. 

Kissa, joka keräsi kuninkaalle peltopyitä ja kantoi kotiin pojalle kultarahoja, kierteli usein iltaisin laskennonmaan pelloilla ja nähdessään kissan kantavan säkkiä, antoivat ystävälliset ihmiset kissalle vihanneksia ja hedelmiä, joita näin sadonkorjuun aikaan heillä oli yllin kyllin. Sattuipa niin, että kissan säkki kerran ratkesi, niin pullolleen se oli säkkinsä pakannut.

Ei auttanut kissan muu kuin tarttua tassuillaan neulaan ja lankaan ja parsia rikki mennyt säkki kokoon. Onneksi se onnistui helposti yhdellä pistolla, näin (opettaja piirsi taululla olevaan säkkiin "tikin"). 

Oppilaat piirsivät vihkoihinsa laskennonmaan kuninkaan apurin, eli kissan säkin kera.

2. päivä

Seuraavana päivänä aiheen käsittely jatkui. Minulla oli luokan edessä punainen säkki, joka oli parsittu kokoon yhdellä pistolla. Kenen säkki oli kyseessä? Kertasimme mitä tiesimme laskennonmaan kuninkaan kissasta.

Näin sadonkorjuun aikaa oli kissa täyttänyt säkkinsä vihanneksilla. Tutkimme säkin sisältöä ja sanallistimme eilisen päivän tapaan: "Kaksi porkkanaa ja kaksi punajuurta, eli kaksi ja kaksi"

Virkattuja vihanneksia säkkeihin

Seuraavaksi jokainen pari sai yhden virkatuilla vihanneksilla täytetyn säkin, jonka he purkivat ja laskivat montako kasvista säkissä oli. Kaikilla oli viisi, mutta kuten totesimme vaikka kaikilla oli viisi, tarkoitti viisi säkkien kohdalla ihan eri asiaa. Oli siis kerrottava tarkemmin.

Parit miettivät, miten sanallistavat säkkiensä sisällön tarkemmin ja kävimme heidän tarkennuksensa läpi.

Laskennonmaassa ihmiset olivat todella tarkkoja sadostaa ja siitä, mitä he olivat säkkeihinsä pakanneet. Sen vuoksi he aina kirjasivat säkin kylkeen mitä säkissä oli. Jos säkissä oli kaksi porkkanaa ja kolme punajuurta, kirjoittivat he säkin kylkeen 2 ja 3, jottei joku luulisi säkissä olevan 23, kirjoitettiin luvut tikatun repeämän molemmin puolin: näin 2+3.

*Kihinää, supinaa, pomppivia käsiä*

Säkkejä ja vihanneksia

Oppilaat rakentelivat pareittain käytössä olevista kasviksista erilaisia säkkejä, kertoivat parilleen niitä laskennonmaan kielellä ja vaihtoivat säkkejä toisten parien kanssa. 

Tunnin päätteeksi teimme vihkotöitä. Oppilaat jakoivat vihon sivun neljään . Taululla oli mallikuva kahdesta säkin sisällöstä ja kaksi laskennonmaan kielellä kirjoitettua säkin sisältöä. Kopioituaan taulukuvan oppilaat kirjoittivat valmiiden säkkien sisällöistä laskennonmaan kielellä ja piirsivät kuvan niihin ruutuihin, jossa oli valmiina pelkkä summamuoto. 

Kaikille säkkien sisältöjen keksiminen ei ollut niin helppoa, joten apuna sai kerätä itselleen virkatuista vihanneksista ohjeen mukaan säkin ja piirtää sitten ne.

Eriyttäminen oli vihkotyössä helppoa, nopeimmat oppilaat tekivät piirsivät ja kirjoittivat useammista säkeistä. Ja he myös keksivät säkkien sisällöt itse alusta alkaen.

------------------------------

Kokonaisuuden tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat summamuotojen periaatteeseen. Viisi on muutakin kuin vain viisi, se on myös 2+3, 1+4 jne. Myöhemmin yksittäisiä lukuja opetellessa harjoitellaan summamuotoja järjestelmällisemmin. Tässä vaiheessa tarkoituksena oli vain jättää asia hautumaan, myöskään oppilaiden mahdollisesti väärinpäin kirjoittamiin numeroihin en vielä puuttunut, niiden aika on myöhemmin.

Laskennonmaan kuningas ja ahne kettu

Laskennon maan kuningas

Nyt kerron teille kuinka laskennon maan kuninkaasta tuli kuningas... Olipa kerran köyhä mylläri, jolla oli kolme poikaa. He jauhoivat myllyssä jauhoja, jotka kuljetettiin aasilla kaupunkiin myytäviksi ja myllärin kissa pyydysti hiiriä. Myllärin kuollessa pojat jakoivat perinnön: vanhin poika sai myllyn, toiseksi vanhin poika sai aasin ja nuorin poika sai kissan, muuta jaettavaa ei ollutkaan.

Nuorin poika mietti surullisena mitä oikein tekisi. Vanhin poika saattoi jauhaa myllyssä jauhoja ja toiseksi vanhin poikaa saattoi ratsastaa aasilla. Mutta mitä nuorin poika kissalla tekisi? 

Kissa oli kuitenkin ymmärtänyt nuorimman pojan pohdinnot ja se aukaisi suunsa: "Teetä minulle komeat punaiset saappaat, niin korvaan anteliaisuutesi sinulle moninkertaisesti." Kun suutari sattui juuri silloin kulkemaan ohi, kutsui poika tämän sisään ja suutari alkoi heti ottaa mittoja. 

Saatuaan kiiltävät punaiset saappaansa, kissa nappasi mukaansa säkin, jonka täytti jyvillä ja marssi ulos ovesta komeissa saappaissaan kahdella jalalla kävellen kuten ihminen.

Kissa oli kuullut kuninkaan pitävän erityisen paljon peltopyistä ja niitä se lähti metsään pyytämään. Kissa asetti jyväsäkin maahan, säkin suuaukkoon se oli sitonut narun, jolla säkin saattoi sulkea. Pian paikalle tuli parvi peltopyitä nokkimaan jyviä ja kun kun jyvät säkin suulta loppuivat marssivat peltopyyt yksi kerrallaan säkkiin sisään. Kun säkki oli täysi, veti kissa säkin suun kiinni ja heitti säkin olalleen. 

Kissa marssi oikopäätä kuninkaan linnaan ja pyysi päästä kuninkaan puheille. Vartijat hieman estelivät, mutta päästivät viimein kissan sisään, sillä he ajattelivat kissan huvittavan pitkästynyttä kuningasta. 

Kissa kumarsi syvään ja kertoi tuovansa isäntänsä kreivin tervehdyksen ja päästi kaikki peltopyyt säkistään kuninkaan jalkoihin. Kuningas ilahtui lahjastaan niin, että kehotti kissaa ottamaan mukaansa niin paljon kultaa kuin jaksaisi. Niinpä kissa täytti säkkinsä ja lähti kotiin. Kotona myllyllä nuorin poika katseli masentuneena ikkunasta ulos, hän oli tuhlannut viimeiset rahansa kissan saappaisiin ja nyt kissakin oli kadonnut. Mutta silloin astui kissa sisään ja kaatoi kaiken kullan säkistään pojan eteen. Poika katseli ällistyneenä kultarahoja ja kissa selitti mistä oli ne saanut.

Seuraavinakin päivinä kissa lähti säkki selässään metsälle ja palasi illalla säkillinen kultarahoja mukanaan.

Eräänä päivänä linnasta lähtiessään kuuli kissa kuninkaan ja prinsessan olevan lähdössä huviajelulle hevoskärryillä. Kiireen vilkkaan juoksi kissa kotiin ja käski pojan mennä läheiseen lampeen uimaan. Pojan päästyä lampeen kissa otti pojan vaatteet ja piilotti ne. Pian ratisivat kuninkaan kärryjen pyörät tiellä ja kissa kiiruhti pysäyttämään rattaita.

"Herrani kreivi on uimassa, mutta joku kavala rosvo varasti hänen vaatteensa", kertoi kissa. Kuningas lähetti kiireen vilkkaa palvelijansa hakemaan linnasta vaatteita ja pian oli poika puettu hienompiin vaatteisiin kuin mitä hän oli ikinä edes nähnyt. 

Kuningas ja prinsessa pitivät suuresti pojasta ja pyysivät hänet mukaansa ajelulle. Kissa kiiruhti nopeasti kärryjen edelle ja pian se saapui suuren pellon laitaan. Siellä oli paljon väkeä korjaamassa satoa. "Kun kuningas kohta ajaa ohi, kertokaa tämän pellon kuuluvan herrallenne kreiville, muuten teidät paha perii", sanoi kissa ihmisille ja nämä tekivät työtä käskettyä. Kun kuninkaan vaunut saapuivat ja kuningas kysyi "Kenelle tämä pelto kuuluu?". Vastasivat ihmiset: "Herrallemme kreiville". 

Sama toistui myös seuraavan, suuremman pellon kohdalla. Ihmiset kertoivat kissan ohjeen mukaan pellon kuuluvat heidän herralleen kreiville. Kolmas pelto tien varressa oli vielä edellisiäkin isompi ja kun kuningas kuuli senkin kuuluvan kreiville, totesi hän rattaissa istuvalle pojalle "Taidatte olla todella tärkeä mies, kreivi." 

Tällä välin kissa oli päässyt tien päässä olevalle linnalle, jossa asusti velho. Kissa marssi sisään linnaan ja tapasi velhon. "Olen kuullut, että olet taitava velho ja osaat muuttua elefantiksi. Tulin itse katsomaan, pitääkö se todella paikkansa", sanoi kissa. Velho halusi todistaa kissalle kuinka taitava se oli ja muuttui elefantiksi. "No, osaatkos muuttua leijonaksi? kysyi kissa ja pian sen edessä karjui leijona. "Isoksi eläimeksi osaat kyllä muuttua, mutta lyön vaikka vetoa, ettet pysty muuttumaan pienen pieneksi hiireksi", epäili kissa.  Velho muuttui hiireksi, mutta sitä sen ei olisi pitänyt tehdä sillä sillä hetkellä kun se muuttui hiireksi hyökkäsi kissa ja söi sen suihinsa. 

Sen jälkeen kissa kiiruhti linnan pihalle, jonne juuri kääntyivät kuninkaan rattaat. "Tervetuloa, tervetuloa kotiin herrani kreivi!", toivotti kissa linnan portilla. Kuningas katseli linnaa ihaillen, se oli paljon suurempi kuin kuninkaan oma linna. Niinpä kuningas päätti antaa tyttärensä prinsessan puolisoksi kreiville. Vanhan kuninkaan kuoltua, tuli kreivistä laskennon maan kuningas. Uusi kuningas päätti, että laskennon maassa jatkossa kaikki saisivat rahaa ja tavaroita tasapuolisesti, yhtä monta eikä kukaan saisi kokea vääryyttä. Niin nuorimmasta myllärin pojasta tuli laskennon maan kuningas. (Grimmin satua Saapasjalkakissa mukaillen)

---------------------------------------------

Vaikka kuningas laskennon maata tasapuolisesti hallitsikin, saattoi varsinkin syksyisin sadonkorjuun aikaan käydä niin, että jollain pellolla oli enemmän satoa kuin toisella. Silloin livahti ahne kettu laskennon maan rajojen sisäpuolelle, ahne kettu oli aina suuremman sadon kimpussa.

Ahne kettu on oppilaille tuttu hahmo pihaleikeistä, joissa portinvartijaleikki jatkuu sillä, että lasketaan kuinka monta lasta kummallakin puolella on ja ahne kettu avaa suunsa (eli lapsi avaa kätensä kuin suureksi suuksi eteensä) ja yrittää ottaa kiinni leikkijöitä, jotka olivat sillä puolella, jossa oli enemmän. Oppilailla oli ennen asian käsittelyä useita kokemuksia ahneesta ketusta ja selvä mielikuva siitä mitä kettu tekee.

Laskennon maan kuningas tunnettiin reiluudestaan ja siitä kuinka hän antoi kaikille yhtä monta. Eräänkin kerran oli kuninkaan luokse tullut kaksi lasta, joiden piti molempien saada yhtä monta omenaa. Jaettuaan molemmille kolme omenaa, lapset kuitenkin kerta toisensa jälkeen alkoivat riitelemään, sillä heidän mielestään toisella oli aina enemmän tai parempia omenoita.

Viisas kuningas kuitenkin levitti kädet sivuilleen ja pyysi molempia lapsia valitsemaan omena korista ne kaikkein kauneimmat kolme omenaa, jotka he itse haluaisivat saada. Valittuaan omenat katselivat lapset toisiaan ja kuninkaan kädessä olevia omenia, molemmat olivat sitä mieltä, että edelleenkin toinen oli saamassa paremman osan. Niinpä, kuningas laittoi kätensä päällekkäin, ojentaen molemmille lapsille toisen valitsemat "paremmat" omenat. 

Lapset olivat tyytyväisiä ja sen jälkeen laskennon maan kuninkaan tunnuksena käytettiin kahta päällekkäin vaakatasossa olevaa viivaa, merkkinä kuninkaan tasapuolisuudesta, aina tuli molempien osapuolten saada yhtä monta.

Harjoittelimme ahneen ketun ja kuninkaan merkkien käyttöä toiminnallisesti. Opettaja näytti laskennonmaan pelloilta nostettua satoa esim. kolme porkkanaa ja neljä punajuurta ja oppilaat näyttivät käsillään ahneen ketun merkkiä tai kuninkaan merkkiä tilanteesta riippuen.

Harjoittelu jatkui pelaamalla. Parilla oli käytössään kaksi noppaa, jäätelötikut ja pähkinöitä pisteiksi. Molemmat heittivät noppaa ja vuorotelleen oppilaat tekivät ahneen ketun suun tai kuninkaan merkin jäätelötikuista. Se, jolla oli suurempi luku, sai pähkinän pisteen merkiksi.

Lopuksi tietenkin vertailtiin myös, kummalla pelaajalla
oli enemmän pähkinöitä.

Seuraavaksi oppilaat piirsivät vihkossa olevaan ruudukkoon opettajan ohjeen mukaan:

- muutaman tomaatin

- enemmän porkkanoita kuin kurkkuja

- yhtä monta omenaa kuin yhdessä kädessä sormia

- vähemmän kurkkuja kuin tomaatteja

- mustikoita yhtä monta kuin perheessä on jäseniä

- nauriita enemmän kuin kurkkua, mutta vähemmän kuin omenoita

Piirtämisen jälkeen merkittiin ruudukkoon ahneen ketun ja kuninkaan merkit tarpeen mukaan.

Kokonaisuudessaan vihkotyöskentely näytti tältä.

----------------------

Ahne kettu ei ole omaa keksintöäni, vaan tuttu Varga-Nemenyi-menetelmästä. Kuningas on omaa keksintöni. Steinerkoulun matematiikka alkuopetuksessa on monesti "kuninkaallista", eli opettajan kehittämä kehyskertomus tapahtuu laskennonmaassa, jota hallitsee kuningas jne.