Metsäretkellä kuutosen hajotelmia ja prinsessa Ruususta

Tänään vietettiin Lapsi mukaan töihin-päivää, joten metsäretkelle lähtijöitä oli aamulla tavallista vähemmän, sillä moni oppilaista oli saanut mahdollisuuden tutustua vanhempiensa työpaikkaan. Töihin lähtijät saivat eilen monisteen, joka heidän tuli työpäivästä täyttää ja jonka avulla he esittelevät vanhempansa ammattia muulle luokalle ensi viikolla.

Metsäretkellä kertasimme aiemmin opittua ja leikimme paljon. Aloitimme aina yhtä tärkeillä lukujonoharjoituksilla ja teimme piirissä kehorytmien avulla lukujonoja. Lukujonoharjoituksia jatkettiin rakettihipalla. Rakettihipassa kiinnijäänyt menee kyykkyyn ja hänet voi pelastaa tulemalla viereen kyykkyyn ja luettelemalla raketin lähtölaskennat 20:stä nollaan yhdessä kaverin kanssa, nollan kohdalla pompataan pystyyn ja lähdetään taas karkuun hippaa.

Viime viikolla opettelimme lukua kuusi ja kuuden hajotelmat kaipasivat vielä treeniä, jotta oppilaat oppisivat ne ulkoa. Ensin työskentelimme VaNe-neliömetreillä. Heti kun kaivoin repusta VaNe-neliömetrit esille hihkaisi eräs oppilas "Noi on ne koneet!" No, niinhän ne olivat. Tänään kerroin oppilaille heti koneen säännön, joten heistä tuli koneenkäyttäjiä. Toinen parista laittoi koneeseen jonkin luvun 0-6 ja koneen sylkäisi ulos aina kyseisen luvun kutosparin. Eli jos toinen parista laittoi alustalle kaksi lehteä, oli toisen kerättävä viereiseen ruutuun neljä lehteä. 

Oppilaat rakensivat keskittyneesti kuutospareja alustoille ja minä kiersin kyselemässä mitä he ovat tehneet. Näin jokainen pari sanoitti useampaan kertaan rakentamaansa ja kertoi minulle keksimiään kutospareja. 

Kun eräs oppilaspari totesi, että kaikki kutosen hajotelmat ovat nyt alustalla ja ilmoittivat, että homma on valmis, annoin pareille nopat. Noppaa heitettiin ja mahdollisimman nopeasti tuli sanoa ääneen nopan osoittaman luvun kutospari. Nopeampi sai aina pisteen, kaikki parit olivat todella nopeita ja peli päättyikin tasapeliin melkein kaikilla.

Lopuksi pelasimme kutosen hajotelmilla maa-meri-laiva-tyyliin. Olin kiinnittänyt pyykkipojilla puihin A4-paperit, joilla oli kussakin jokin luku 0-6. Aluksi heitin noppaa, myöhemmin vain huusin eri lukuja. Jos huusin "kaksi", piti oppilaiden juosta sen puun luokse, jossa oli neljä jne. Tällä kertaa hitain ei pudonnut pelistä pois.

Vähän ajan kuluttua muutimme leikkiä. Oppilaat työskentelivät saman parin kanssa kuin aiemmin konetehtävässä. Minä olin leikkialueen keskellä, peitin silmäni ja huusin "3, 2,1, silmät aukeaa nyt!" Nyt sanalla oppilaiden piti olla jo valitsemillaan paikoilla. Parin piti jakaantua siten, että heidän puidensa luvuista tuli yhteensä kuusi, eli esimerkiksi oppilasparista toinen juoksi vitosen ja toinen ykkösen luokse. Aikaa sopia hajotelmasta oli hyvin vähän, joten oppilaiden piti olla nopeita. 

Peliä olisi voinut jatkaa siten, että oppilaat olisi seuraavaksi jakanut kolmen ryhmiin, joiden olisi taas pitänyt muodostaa kuusi eri tavalla.. Ehkäpä sitä sitten seuraavalla kerralla.

Lounaan yhteydessä oppilailla oli taas perinteiseen tapaan aikaa vapaalle leikille. Vapaan leikin lomassa jokainen kävi lukemassa minulle lukuläksyn. Viime viikkoina metsään mukaan otettu riippumatto on kummasti lisännyt innokkuutta lukemiseen 😊

Ruokailun jälkeen käsittelimme tämän viikon satua, eli Prinsessa Ruususta. Satuun on tutustuttu alkuviikosta nukketeatterin avulla ja lukuläksynä oppilaat ovat lukeneet tarinaa tällä viikolla. Perjantaisin oppilaat kertovat minulle viikon tarinan metsässä. Tänään päädyimme kuitenkin erilaiseen työtapaan. Jaoin oppilaille paperilaput, joissa oli jokaisessa virke Prinsessa Ruusunen sadusta. Luimme jokainen omat virkkeemme ja sen jälkeen järjestäydyimme riviin siten, että tarinan osaset olisivat oikeassa järjestyksessä.

Kun oikea järjestys oli saatu valmiiksi, kävimme tarinan läpi pala palalta ja teimme erilaisia harjoituksia.

Kun prinsessa sai haltijoilta lahjoja, valitsi jokainen oppilas minkä lahjan hän haluaisi prinsessalle antaa. Metsästä etsittiin jotakin, joka symboloisi tuota lahjaa. Esimerkiksi lempeyttä saattoi kuvata jokin pehmeä lehti tai rohkeutta keppi.

Kun prinsessa oli saatu lahjoja ja pahahaltijatar oli langettanut kirouksensa hyppäsimme ajassa siihen, kun prinsessa kiipeä torniin. Leikimme prinsessa ja torni-leikkiä, joka on versio vanhasta tutusta leikistä. Kaksi oppilasta muodosto aina tornin nostamalla kädet ylös vastakkain ja torniin sisälle meni prinsessa (tai prinssi). Yksi leikkiä oli keskellä, jos hän huusi "prinsessa", piti prinsessojen vaihtaa paikkaa. Jos hän huusi "torni", piti tornien vaihtaa paikkaa. Jos huudettiin "kaikki", piti kaikkien löytää itselleen uusi paikka. Huutaja tietenkin yritti löytää itselleen uuden paikan, jolloin leikkiin tuli uusi huutaja. 

Seuraavaksi prinsessa pisti sormellansa värttinään ja nukahti. Samalla koko linna nukahti..

Piirissä jokainen oppilas sai hetken aikaa valita mikä eläin tai ihminen linnassa oli. Kukin sai näyttää mitä tuo eläin tai ihminen oli parhaillaan tekemässä ja kuinka se nukahti kesken tekemisensä. Esimerkiksi itse olin linnan pihassa lentelevä mehiläinen, joka surisi ja yhtäkkiä sen surinasta tulikin kuorsausta. Näytettyäni kuinka mehiläinen nukahti, kaikki toistivat samat liikkeet perässä. Näin jokainen sai esittää hahmonsa nukahtamisen ja muut matkivat. 

Linnan ympärille kasvoi tiheä piikkipensaikko, melkein kuin viidakko, eikä kukaan päässyt yrityksistä huolimatta sen läpi. Leikimme seuraa johtajaa, jossa jokainen sai vuorollaan johdattaa ritarijoukkoa kohti linnaa. Reitti oli todella vaikea, eikä ihme ettei kukaan sataan vuoteen päässyt linnaan!

Kun kaikki olivat saaneet johdattaa joukkoa, joka ei kuitenkaan päässyt linnaan asti, keräännyimme jälleen piiriin. Yksi oppilas valittiin prinssiksi, joka saisi mahdollisuuden yrittää päästä linnaan. Prinssi käänsi selän ja sillä välin piirissä olijat (jotka esittivät linnaa), menivät solmuun. Prinssin tuli selvittää solmu päästäkseen linnaan. Erinomaisia prinssejä joukostamme löytyikin ja prinssit (sekä prinsessat) pääsivät linnaan ja niin saatiin Prinsessa Ruusunen pelastettua.

Tällainen metsäretki tällä viikolla... Ensi viikolla onkin luvassa tonttumaista menoa..

Lappi

Pedit on meille pedattuna 

Lappiin lähtee tää yöjuna 

Alasänky sulle, yläsänky mulle 

Nyt on aikaa tonttuilulle 

Esille lelut, paperit ja tussit 

Juna on parempi kun autot ja bussit 

Täällä voi leikkiä, tehdään maja 

Isäkin hymyilee kun se ei aja 

(Isäkin hymyilee kun se ei aja)

Lähdetään Rovaniemelle siis 

Tämä on yöjuna 865 

Meitä on täällä, tonttuja kööri 

Pidä meistä huolta konduktööri 

Voiskohan yöjunaan muuttaa asumaan 

Kotitalo liikkuis kokoajan vaan 

Konnari vartioi meidän unta 

On aamulla uusi paikkakunta 

Löysimme purkkeja joissa luki että 

Tämä on Helsingin vesijohtovettä 

Kun vessassa painaa poljinta 

Niin kohta on pissat jo kiskoilla 

(Niin kohta on pissat jo kiskoilla)

Lähdetään Rovaniemelle siis 

Tämä on yöjuna 865 

Meitä on täällä, tonttuja kööri 

Pidä meistä huolta konduktööri 

Yöjunan mukana lähdimme seuraavaksi oppilaiden kanssa tutustumaan Lappiin. Ensin matkasimme reportteri Sallan mukana ja katsoimme Ylen postikortteja Suomesta sarjan Lappia käsittelevän jakson.

Viikon harjoiteltavana taitona oli ääneen lukeminen ja sitä harjoiteltiin Leena Laulajaisen Hopeasarvinen poro-kirjan satujen avulla. Valitsin Leena Laulajaisen saduista kolme (Kuinka sinirinta toi valon Lapin maahan, Avvil ja Aanaar sekä Neljäntuulenlakin tarinan), lisäksi harjoitteleville lukijoille kirjoitin selkoversion neljäntuulenlakin tarinasta. Oppilaiden tehtävänä oli lukea oma satu joka päivä kotona ääneen.

Viikon aikana satua työstettiin eri tavoin. Ensimmäisen lukukerran jälkeen kokoonnuimme lukupiiriin samaa satua lukevien kanssa ja oppilaat kertoivat omin sanoin mitä sadussa oli tapahtunut. Vaikka sadut olivat haastavia, isommalla porukalla sadun jälleen kertominen onnistui. Kun sadun juoni oli pääpiirteittäin saatu selville, teimme sadusta sarjakuvan. Lukupiirissä tiivistimme juonen lyhyesti neljään kuvatekstiin. Sarjakuvan piirtäminen jäi oppilaille läksyksi.

Seuraavaksi keskityimme sadun sanastoon. Läksyksi oppilaat saivat satua ääneen lukiessaan poimia sadusta 5-10 sanaa, joiden merkitystä eivät tunne tai jotka muuten vain ovat hauskoja sanoja, joita voisivat käyttää omissa kirjoitelmissaan. Poimittuja sanoja kävimme läpi yhdessä koko luokan voimin ja kirjasimme selityksiä ylös. Selitettäviä sanoja oli mm. kaamos, yötön yö, kota, komsio ja muita "lappi"-sanoja, mutta myös verbejä kuten sinkoilla ja adjektiiveja kuten pikkiriikkinen. 

Sadun käsittely jatkui Sanahanat auki!-kirjan satukaavaa hyödyntäen ja oppilaat kirjoittivat omin sanoin tarinansa, nyt hieman monisanaisemmin (ja itsenäisesti läksynä) kuin sarjakuvaa tehdessämme.

Satukaava löytyy Sanahanat auki!-kirjasta (Myllyntausta ja Routarinne).

Perjantaina päättyi Lappi-satujen käsittely siihen, että kävimme lukemassa sadut eskareille, joten jokaisen ääneenlukemista kuunneltiin tarkasti. Sen jälkeen teimme tietokoneilla pareittain tekstuaalisen intervention. Kaikki sadut oli kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta, mutta nyt oppilas pari valitsi kuka on sadun minä ja kirjoitti sadun esimerkiksi itätuulen näkökulmasta.

Pelkäsin etukäteen, että tehtävästä tulee kaaos, sillä ajattelin sen olevan ehkä sittenkin ihan liian vaikea oppilailleni, joista valtaosa on suomenkielen oppijoita (S2), mutta sain yllättyä iloisesti. Tarinoista tuli oikein onnistuneita! Paripiirissä jokainen sai vielä lukea itse kirjoitetun tarinansa parilleen ja kuulla toisen sadun.

Lappi-aihetta työstettiin toki muutenkin kuin satuillen. Karttatehtävät ovat motivoineet oppilaitani, joten tutustuimme Lapin kaupunkeihin ja kyliin, yllä olevan monisteen avulla.

Oppikirjan kappaleesta oppilaat poimivat mielestään tärkeimmt opittavat asiat. Lisäksi tutustuimme saamelaisiin hyvin perinteisesti opettajan kerronnan avulla, katselimme netistä eri alueiden lapin pukuja ja lisäksi esittelin oppilaille perinteisiä saamelaiskäsitöitä, kuten kuksan ja puukon. Hyödynsin monta vuotta sitten piirtämääni värityskuvaa, oppilaat etsivät netistä itselleen kuvan, jota saattoivat käyttää apuna asun värittämisessä.

Tutustuimme joikuun kuuntelemalla Angelin tyttöjen Gidda Beaivvas-joikun rauhoittumisharjoituksena.

                                           

Vivo Pikkukantele-kirjasta löytyi Revontulilaulu, jota harjoittelimme luokassa.

Suuri kettu häntänsä huiskuttaa

ja taivas liekkeihin leimahtaa.

Tanssien, leikkien pakkasyössä

vihreä punainen hulmuaa. (x2)

Niin kaunista, niin pelottavaa.

Tarkoituksena oli työstää kappaletta myös kanteleella, mutta laulu oli sen verran vaikea, että tyydyimme tällä viikolla laulamiseen. Revontulilaulu johdatti meidät keskusteluun revontulista ja siitä, miten kettu revontuliin liittyy. Kerroin oppilaille uuden, talvella kuulemani version kettu ja revontulet-tarinasta (tästä blogista löytyy muutama muukin versio hakusanoilla).

Pohjoisimmassa Lapissa kaamos oli synkimmillään, aurinko ei enää jaksanut kivuta taivaan rannan yläpuolelle tai oikeastaan metsän eläimistä tuntui, että koko aurinko oli kadonnut. Aamulla oli pimeää, päivällä saattoi silmiään siristellen juuri ja juuri nähdä oman käpälänsä, jonka nosti silmiensä eteen, mutta pian oli jo taas säkkipimeää. 

Öisin taivaan tähdet ja kuu yrittivät valaista maisemaa, mutta ne olivat niin kaukana ettei niiden valo juuri metsän eläinten ongelmaa pimeyden suhteen ratkaisseet. Asialle oli tehtävä jotain ja sen takia, juuri sinä yönä, josta tämä tarina kertoo, olivat metsän eläimet kokoontuneet tunturin juurelle kokoukseen. Paikalle oli saapunut tuuheaturkkinen susi, tupsukorvainen ilves, paksuturkkinen ahma, kruunupäinen hirvi ja olipa siellä karhukin. Se oli herätetty kesken talviunien, koska sitä pidettiin metsän kuninkaana, eikä näin tärkeässä asiassa voinut jättää kuulematta kuningasta. Ainiin, eikä sovi unohtaa pientä puuhkahäntäistä kettua, vaikka se muiden eläinten rinnalla kovin pieni onkin, sillä .. no enpä kerro vielä, miten tärkeä rooli ketulla tarinassamme on.

Eläimet olivat siis kokoontuneet neuvon pitoon, sillä jatkuva pimeys oli väsyttävää ja asialle oli tehtävä jotain. Aurinko ei palaisi ennen kevättä, sen eläimet tiesivät, joten asiaan oli löydettävä jokin ratkaisu. Mutta vaikka eläimet kuinka pohtivat ja rapsuttivat päätään, eivät ne keksineet ratkaisua. Ne alkoivat jo hermostua: susi alkoi turhautuneena ulvoa, kun se ei keksinyt mitään. Ilves sähisi ja teroitti kynsiään. Karhu murisi vaimeasti, sillä sitä väsytti, koska se oli herätetty kesken talviunien. Pieni kettu yritti saada ääntään tuossa metelissä kuuluville, se polvi tassuaan ja yritti herättää muiden eläinten huomion. Mutta kärttyisinä nuo suuret eläimet vain tönäisivät ketun syrjään, eihän noin pienellä eläimellä voi olla ratkaisua näin isoon asiaan, turha sitä on kuunnella. Kettu yritti kiinnittää toisten eläinten huomion yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se totesi tehtävän mahdottomaksi ja käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ylös tunturin rinnettä. Muut eläimet sitä tuskin huomasivat, sillä ne jatkoivat ulvomista, sähinää ja murisemista koska niitä ärsytti etteivät ne olleet keksineet ratkaisua ongelmaan.

Kun jonkin aikaa ketun lähdöstä oli kulunut, hiljenivät äänet tunturin juurella. Kaikki eläimet vaikenivat yhtäaikaa ja niiden katseet kääntyivät taivaalle. Läpitunkemattoman pimeyden sijaan taivaalla loimusi valo, joka valaisi hennolla valollaan tunturin rinteen, jonka alapuolelle eläimet olivat kokoontuneet. 

Tunturin laella taivaalla näytti kuin vihreä tuli olisi roihunnut ja tuo tuli leveni ja leveni, kunnes se roihusi koko tunturin laen pituudelta. Mistä kummasta tuo valo oli tullut? Sitä ihmettelivät eläimet. Juuri ennen kuin tuo ihmeellinen valo alkoi himmetä näkivät eläimet valon kajossa pienen hahmon, jolla oli pitkä ja komea puuhkahäntä alkavan laskeutua tunturin rinnettä alas.

Mikä kumma tunturin laella oli liikkunut?

- Kettuhan se siellä oli! Kettu, jota muut eivät olleet kuunnelleet, kun pitivät sitä liian pienenä ja mitättömänä ratkaisemaan iso ongelma. Kettu oli juossut tunturin laella ja juostessaan piiskannut hännällään pehmeää valkeaa puuterilunta. Ilmassa kimalteleviin lumihiutaleisiin oli heijastunut tähtien ja kuun valo ja niin ne olivat valaisseet tunturin laelta lähitienoon. 

Ketun lähestyessä muita eläimiä, olivat ne edelleen hiiren hiljaa, mutta sikäli kuin kettu saattoi pimeässä yössä erottaa, olivat eläimet kovin nolon näköisiä. Hetken aikaa hiljaa seisokeltuaan, karhu ryki kurkkuaan ja sanoi: "Anteeksi, että väheksyimme sinua pienen kokosi vuoksi. Sinä todella keksit miten kaamokseen saadaan valoa. Tästä lähtien muistamme, ettei ketään saa aliarvioida pienen koon vuoksi ja sinun kaamokseen tuomaasi valoa kutsumme tästä lähtien revontuliksi."

---

Kuvistunneilla lähdimme harjoittelemaan pölypastellien käyttöä ja revontulien piirtämistä. Kun revontulet roihusivat taivaalla, oppilaat hahmottelivat mustasta paperista puunlatvojen silhuetin. Silhuetti liimattiin paperin alareunaan ja lopuksi oppilaat täppäilivät hammastikulla ja hopeamaalilla pienen pieniä tähtiä revontulien taustalle.

Lappi-jakson kertaus tapahtui osittain ulkona. Aloitimme tunnin ulkona rotat ja revot-leikin versiolla, jossa luokka oli jaettu kahteen ryhmään, jotka seisoivat leikki alueen keskella riveissä nenät vastakkain. Toinen ryhmä oli Etelä-Suomi ja toinen Lappi. Leikin johtaja sanoo lauseen, joka liittyy Lappiin tai Etelä-Suomeen, esim. Siellä on talvella kaamos. Kun joku Lappi-ryhmän jäsenistä hoksaa lauseen liittyvän Lappiin, huutaa hän Lappi! ja Lappi-ryhmän jäsenet yrittävät saada Etelä-Suomi-ryhmän jäsenet kiinni ennen kuin he ehtivät juosta leikkialueen reunaan. Ne leikkijät, jotka jäävät kiinni, siirtyvät Lappi-ryhmään ja palataan leikkialueen keskelle. Leikin johtaja huutaa uuden lauseen ja se ryhmä, jonka alueeseen lause liittyy, yrittää taas ottaa kiinni toisen joukkueen jäseniä. Leikki loppuu, kun toisesta joukkueesta loppuvat leikkijät tai opettaja päättää.

Luokassa oppilaat jakaantuivat 5 pienryhmään ja saivat kirjoittaa pikkulapuille niin monta Lappiin liittyvää sanaa kuin annetussa ajassa ehtivät. Kirjoitetut sanalaput vaihdettiin naapuriryhmän kanssa ja pelattiin oman ryhmän kesken sananselityspeliä.

Oppilaiden keksimiä Lappiin liittyviä sanoja.

Osa oppilaista suoritui Lappi-teeman tehtävistä muita nopeammin ja he käyttivät ylimääräisen ajan viikon aikana oman Lappi-aiheisen projektin tekemiseen. Muutamat oppilaat tutustuivat tarkemmin poroihin, eräs oppilaista tutustui saamelaisiin ja toinen opetteli laskemaan saamenkielellä kymmeneen sekä muutamia muita tervehdyksiä saameksi. Lisäksi kartoista kiinnostunut oppilas tutki Lapin tuntureita ja niiden korkeuksia tehden lopuksi taulukon, johon oli järjestänyt tunturit suuruusjärjestykseen.

Jakson päätteeksi oppilaat esittelivät omat projektinsa koko luokalle.

Satuja (ja vähän Sibeliusta..)

Ystävänsä Walter von Konovin kanssa nuori Sibelius teki kouluaikoina satunäytelmiä, joihin hän sävelsi musiikkia. Sibeliuksen kouluaikaisista harrastuksista innostuneena mekin teimme kuunnelmia, joihin taitojemme mukaan yhdistimme soittimia ja musiikkia.

Teimme kuunnelmaprojektin yleis- ja erityiopetuksen yhteistyönä, kahden luokan oppilaat jaettiin neljään 8-9 oppilaan pienryhmään työskentelemään. Päädyimme toteuttamaan kuunnelmina kaksi perinteistä satua: Punahilkan ja Prinsessa Ruususen. Molemmista toteutettiin kaksi erilaista versiota.

Ennen varsinaisen kuunnelmaprojektin alkamista äidinkielen/suomi2-tunneilla tutustuttiin punahilkka- ja ruusunen-satuihin. Harjoittelimme satujen ääneenlukemista ja eläytymistä, sekä teimme perinteisen vastaa kysymyksiin-luetun ymmärtämisen tehtävän punahilkasta. Prinsessa Ruususen kohdalla annoin oppilaille tehtäväksi tehdä itse luetun ymmärtämisen kysymyksiä sadusta, seuraavalla tunnilla joku toinen oppilas vastasi kirjallisesti luokkatoverinsa tekemiin kysymyksiin. Tässä tehtävässä huomasi selvästi, kuka todella ymmärsi lukemaansa.

Koska olemme viime viikkoina kerranneet lauseisiin liittyviä sääntöjä teimme Prinsessa Ruusunen sadun pohjalta myös harjoituksen, jossa oppilaat etsivät käytävältä alla olevassa kuvassa olevia lauseita. Löydettyään lauseen oppilas luki sen huolellisesti, painoi mieleensä ja tuli luokkaan kirjoittamaan lauseen oikein vihkoonsa huomioiden sanavälit, isot kirjaimet ja lopetusmerkit. Lauseita oli käytävällä kaiken kaikkiaan kymmenkunta.

Varsinaiseen kuunnelman tekoon käytettiin kaksi kaksoistuntia, joihin sisältyi suunnittelu, harjoittelu ja nauhoitus. Minulla ei ollut riittävästi aikaa etsiä sopivaa ilmaista äänitysohjelmaa iPadille, joten äänitimme (eli videoimme) kuunnelmat iPadin videokameralla. Valmiit leikkeet yhdistimme iMoviella ja lisäsimme vielä muutamia äänitehosteita mukaan. Varmasti näppärämpiäkin ohjelmia olisi tarjolla, mutta tällä kertaa tyydyimme ajan puutteessa tähän vaihtoehtoon.

Oma ryhmäni toteutti Prinsessa Ruususesta runomuotoisen kuunnelman, johon liitimme laulua ja muutamia ääniä. Runomuotoinen teksti Prinsessa Ruususesta löytyi Nukketeatteri Sampon julkaisemasta Esitys alkaa!-vihkosesta. 

Muut ryhmät toteuttivat perinteisen version Prinsessa Ruususesta ja Punahilkasta sekä Timo Parvelan Ella ja kadonnut karttakeppi kirjasta löytyvän modernin version punahilkasta.

Esitys alkaa!-vihkosesta löytyy käsikirjoituksia moniin perinteisiin
satuihin.

Samoissa pienryhmissä toteutimme myös kuvaamataidon tunnilla ruutusuurennoksen ryhmätyönä. Jokainen ryhmä sai omaan satuunsa liittyvän kuvan, joka oli paloiteltu. 

Netistä ladatut kuvat, joita käytimme ruutusuurennoksen
mallikuvina.

Myös oma poikatiimini, jonka kanssa teimme kuunnelman, innostui prinsessa Ruusunen-ruutusuurennoksesta, vaikka aluksi pojilta meinasi tulla nurinaa hempeästä aiheesta.

Mutta lopputulos oli paljon parempi kuin olin aavistanutkaan. Ja pojat innostuivat tekemään omaa osuuttaan, jokainen valitsi itselleen sopivan palan ja jos oma osuus ei vaatinut niin paljoa tarkkaa näpertämistä keskittyneesti oppilaat värittivät vahaliiduila oman palansa.

Kuvasarja on Pinterest löytö.

Satujakson päätteeksi oppilaat saivat läksyksi kertoa kotona vanhemmilleen Punahilkka- tai Prinsessa Ruusunen sadun omin sanoin joko suomeksi tai omalla äidinkielellään. Toisena läksynä oppilailla oli kirjoittaa omin sanoin viikon aikana mahdollisimman huolellisesti Punahilkka- tai Prinsessa Ruusunen tarina kuvasarjan avulla.

Kuvat on poimittu netin värityskuvista.

Aarresaaren kartta, viikko 2

Aarresaaren ja karttojen parissa työskentely jatkui tällä viikolla. Tämän viikon päätavoitteena oli saaren rakentaminen ja prosessikirjoittaminen. Tietenkin Aarresaari-kirjan lukeminen luokassa jatkui. Jännä huomata miten kirja imaisee jokaisen oppilaistani mukaan ja levottomimmatkin lapset hiljentyvät kuuntelemaan tarkkaavaisesti.

Alkuviikosta teimme saariimme hieman maaston muotoja teippaamalla saariin sanomalehtimöykyn, jonka päälle liimattiin sanomalehtisuikaleita. Muutama oppilaspari teki myös vessapaperirullan hylsystä luolan saarelleen. Lisäksi liimasimme rantahietikkoa saarten rantoihin.

Sanomalehtimöykky teipattiin maalarin teipillä kiinni saareen ja päällystettiin
vielä sanomalehtisuikaileilla, jotka liimattiin Erikeeperillä.

Puut saarelle syntyivät voimapaperi suikaletta pyörittämällä. Ehtipä osa pareista askarrella saarille kukkiakin askartelunorkoista, huovasta ja helmistä. Myös muutamia laitureita ilmeistyi aarresaarille.

Luola syntyi vessapaperirullan hylsystä, joka päällystettiin sanomalehdellä.

Tämän viikon isoin juttu oli aarresaari-tarinan kirjoittamisen aloittaminen. Oppilaat olivat jo edellisellä viikolla ideoineet ja kirjoittaneet esittelyn tarinansa päähenkilöstä. Lisäksi he olivat kirjoittaneet ohjeita kuinka aarre voisi saarelta löytyä (katso aarresaaren kartta-jakson 1. viikko). Näitä tekstejä oppilaat käyttivätkin hyväkseen tekstiä tietokoneella kirjoittaessaan. Wordin käyttö oli monelle ihan uutta, joten harjoittelimme samalla myös tekstinkäsittelyn alkeita.

Koska ryhmässäni on paljon suomenkielen oppijoita ja rikas tarinointi on monelle vielä haastavaa, kirjoitimme tarinan hyvin strukturoidusti.

Ensimmäinen kappale alkoi kaikilla Olipa kerran.. jonka jälkeen esiteltiin päähenkilö. Toisen kappaleen alussa Eräänä päivänä päähenkilö löysi aarrekartan ja valmistautui matkaan.

Sen jälkeen kuvailtiin kuinka aarretta saarella etsittiin ja lopuksi kuvailtiin aarretta.

Aarteen kuvailemista harjoiteltiin myös tämän viikon kirjoitusläksyssä, jossa oppilaat piirsivät aarrearkkuun aarteen, jota he kuvailivat kirjoitusläksyssään. Oppilaat olivat siis kirjoittaneet ennen varsinaisen tarinan kirjoittamista jo kolme pientä tekstiä, jotka saattoi liittää osaksi aarresaari-kertomusta niin halutessaan. Tämä myös helpotti minun työtäni, sillä 25 oppilaan kanssa yksin huiskiessa kiirettä pitää ja nyt saatoin tarvittaessa ohjata oppilasparin kirjoittamaan puhtaaksi vihossa jo olevaa valmista tekstiä. 

Yllättävän paljon saimme loppujen lopuksi viikon aikana aikaiseksi,

vaikka epätoivo meinasi opettajalla iskeä, kun 25 lomaa jo odottavaa

lasta on vaatimassa huomiota enemmän ja vielä enemmän.

Jäätelön voimalla kohti kesälomaa...

Kesä on koti auringon,
helle on sen serkku.
Oi tätä aikaa ihanaa,
on jäätelö kaikkien herkku.
– Kati Söderberg –

I scream, 

you scream

we all scream 

for ice cream.

Kevään päätteeksi suunnittelin 1. luokalle kesäisen jäätelöteeman, jonka myötä päästiin kesätunnelmiin, mutta samalla saatiin myös kerrattua 1. luokalla opittua. Jäätelöiden parissa työskentelimme kahdella pitkällä aamutunnilla, eli n. 2x90min.

1. päivänä työskentelimme neljällä pisteellä:

• Jäätelöbingo: oppilaat piirsivät jäätelökioskin jäätelövalikoiman 9-ruutuiseen bingoruudukkoon. Jäätelömakujen nimet kuitenkin vielä puuttuivat. Jäätelömaut oli kirjoitettu lapuille, jotka oli sijoitettu käytävään luokan ulkopuolelle. Oppilaat etsivät käytävästä jäätelömaku-lapun, lukivat jäätelömaun nimen, palasivat luokkaan ja kirjoittivat sen oikean jäätelöpallon alle. Avustaja oli apuna pisteellä ja ohjasi jäätelöpallojen piirtämisen valikoimaan.

Jäätelökioski-bingo ja tarkan ohjeistuksen tehtävä.

• Jäätelöannosten piirtäminen ohjeiden mukaan: Oppilaat työskentelivät pareittain. Toisella oppilaista oli kuva jäätelöannoksesta, toinen parista ei nähnyt mallikuvaa. Oppilas ohjasi sanallisesti pariaan piirtämään mallin mukaisen jäätelöannoksen. 
• Opettajan ohjaamalla pisteellä oppilaat muodostivat laskutarinoiden perusteella kuvia jäätelöannoksista ja kirjoitimme laskulausekkeet ylös.

Taitavimpien oppilaiden kanssa pohdimme
laskutarinan perusteella onko kyse ositus-
vai sisältöjaosta ja kirjoitimme ylös kaikki
kuvasta löytyvät kerto- ja jakolaskut.
Oppilaat katsoivat hölmistyneinä, kun
opettaja hihkui ja tuuletti saadessaan oikeita
ja perusteltuja vastauksia siitä onko kyseessä
sisältö- vai ositusjako :)

• Neljännellä pisteellä oppilaat jatkoivat edellisenä päivänä aloiteltuja laskusarjoja.

2. päivä

Viimeisenä koulupäivänä esittelin oppilaille pisteet ja 45 minuutin ajan he työskentelivät itse valitsemillaan pisteillä. Free-flow-periaatteella jokainen teki sitä mitä halusi. Tekemistä ohjasi kaksi sääntöä: meluta ei saa ja töitä tehdään koko ajan (opettaja muistuttaa töiden tekemisestä kerran, toisella kerralla ope ei enää muistuta vaan määrää mitä tehtävää oppilas tekee).

• Jäätelömakuja muistipelinä: Oppilaat yhdistvät kuvat jäätelöpalloista jäätelömakujen nimiin.

• Jäätelö-sanoja: Oppilailla oli käytössään kirjaimet J-Ä-Ä-T-E-L-Ö-A-N-N-O-S. Kirjaimia käyttäen he rakensivat uusia sanoja. Keksityt sanat kirjoitettiin vihkoon. (Taitaville lukijoille)

• Oppilaat rakensivat VaNe-jäätelöpalloilla ja tuuteilla kuvia opettajan antamista kerto- ja jakolaskuista. 

• Laskulausekkeiden rakentaminen kuvien perusteella. Tarjolla oli erilaisia kuvia jäätelöannoksista. Oppilaat liimasivat kuvan vihkoonsa ja muodostivat jäätelöpalloista kerto- ja jakolaskuja.

Kertolaskut sujuivat kaikilta helposti. Jakolaskujen kanssa moni
vielä varmisteli aikuiselta miten tämä homma nyt menikään,
onko nyt sisältöjako vai ositusjako.

Ja osa teki vain kertolaskuja ja sekin oli näin viimeisenä
koulupäivänä sallittua :)

Kun työt oli tehty ja jäätelöitä opiskeltu riittävästi, oli aika valmistaa jäätelöä itse!

Jäätelöä voi itse tehdä vaikkapa omassa luokassa. Tarvitaan vain pieniä ja isoja mini grip-pusseja, maitoa (ja kermaa), sokeria, vaniljasokeria, jäähilettä ja suolaa.

Jäätelöä pussissa

Sekoita pieneen pussiin:

1dl maitoa

0.5 dl kermaa

4rkl sokeria

1tl vaniljasokeria

(Halutessasi voit maustaa jäätelön

kaakaolla, mustikkajauheella tms.)

Sulje pussi ilmatiiviisti!

Laita ilmatiiviisti suljettu pussi isompaan pussiin, jossa on jäähilettä.

Ripottele jäähileen päälle n. 4tl suolaa.

Sulje pussi jälleen ilmatiiviisti.

Ravistele, hypistele ja pyörittele pussia. Käytä lapasia tai kiedo pussi pyyhkeeseen,

niin sormet eivät palellu. Jatka tätä 5-10min. 

Kun suola on sulattanut jään olet vaivannut taikinaa riittävän pitkään.

Avaa pussi, hae lusikka ja nautiskele!

Jäätelön teko onnistuu 1. luokassa. Suosittelen kuitenkin, että luokassa on kaksi aikuista, jolloin toinen voi auttaa maidon ja kerman kaatamisessa pussiin. Ja toinen voi annostella jäätä isoihin pusseihin. Jäätelöntekeminen on selvästi tekniikkalaji. Kärsivälliset ja käsistään näppärät oppilaat saivat kiinteätä jäätelöä aikaiseksi, hätäisempien jäätelö oli pirtelöä, mutta hyvää oli kuulema sekin! Niin hyvää, että kun jäätelöt oli syöty halusivat oppilaat vielä kirjoittaa ohjeen ylös vihkoihinsa!

Jäätelöohje tuli kirjoitettua moneen vihkoon,
jotta kesälomalla voi kotonakin tehdä jäätelöä!

Jäätelöteeman aikana kerroin jäätelöversiota Grimmin sadusta Makea puuro.

Olipa kerran, kaukana kaukana täällä, eräässä lämpimässä maassa kesällä kova helle. Aurinko porotti, niin että ihmiset ja eläimet olivat läkähtymäisillään. Kaikilla oli kova jano, eikä ruoka oikein maittanut. Niin ihmiset kuin eläimet viilensivät itseään syömällä jäätelöä. Mutta tuossa kaupungissa, josta tämä tarina kertoo, asui eräs tyttö äitinsä kanssa pienessä mökissä. He olivat niin köyhiä, ettei heillä ollut varaa jäätelöön. Jotain viilennykseksi oli kuitenkin saatava ja niin tyttö lähti metsään, jos sieltä löytyisi vaikkapa makoisia ja mehukkaita marjoja. Helle oli kuitenkin kuivattanut marjat pensaisiin. 

Tyttöä vastaan metsässä tuli kuitenkin vanha eukko, joka kysyi miksi tyttö oli alla päin. Tyttö kertoi kuinka helle vaivasi, janotti ja nälkä mylvi vatsassa, mutta kuumuuden vuoksi jäätelö oli ainoa mikä olisi maistunut.

Vanha eukko halusi auttaa tyttöä ja antoi hänelle purnukan. Eukko kehotti tyttöä menemään kotiin ja avaamaan purnukan kannen ja sanomaan "Purnukka pulputa, purnukka pulputa". Silloin purnukkaan tulisi jäätelöä niin paljon kuin tyttö ja äiti jaksaisivat syödä. Kun he olisivat syöneet riittävästi, pitäisi tytön sanoa "Purnukka seis, purnukka seis" ja jäätelön tulo loppuisi.

Niin saivat tyttö ja äiti nauttia jäätelöstä helle päivinä, sillä purnukka pulputti aina kun he niin käskivät. Mutta eräänä päivänä tyttö lähti kylään ystävänsä luokse ja hänen poissaollessaan äidin teki mieli jäätelöä. Äiti avasi purnukan ja sanoi "Purnukka pulputa, purnukka pulputa". Purnukka täyttyi heti jäätelöltä ja äiti herkutteli tyytyväisenä. Mutta kun äiti oli syönyt kyllikseen jäätelöä, ei hän muistanutkaan millä sanoilla purnukka lopetti pulputtamisen. Jäätelöä alkoi valua jo keittiön pöydälle, pian sitä oli keittiön lattialla ja kohta jo olohuoneessakin. Äiti lähti kiireesti etsimään tytärtään, jotta purnukka lopettaisi pulputtamisen. Äiti etsi tytärtään kaikkialta kaupungista ja samaan aikaan purnukka vain pulputti yhä kiivaammin ja kiivaammin... Jäätelöä oli jo naapureiden pihoilla ja kadulla... Jäätelö vain levisi ja levisi ympäri kaupunkia. Viimein äiti löysi tyttärensä kaupungin toisella puolella olevasta talosta ystävänsä luota ja he kiirehtivät kotiin. Tyttö sanoi "Purnukka seis" ja purnukka lopetti pulputtamisen. 

Purnukka oli kuitenkin pulputtanut niin paljon, että koko kaupunki oli peittynyt jäätelöön. Posteljoonin oli syötävä reittinsä jäätelön läpi ovelta toiselle, kauppiaan oli syötävä jäätelöä päästäkseen avaamaan puotinsa ja kaikkien, jotka tulivat kaupunkiin oli syötävät reittinsä kaupungin portilta siihen osoitteeseen, johon he olivat matkalla. Mutta sepä ei kaupungin lapsia haitannut lainkaan!

----------

Näissä tunnelmissa meidän luokka päätti kouluvuotensa!