Lasten Päivä Melukylässä (M-kirjain)

 

M-kirjainta lähdettiin opiskelemaan tietysti Melukylän mukana. Kirjaksi valikoitui Lasten Päivä Melukylässä, jossa Melukylän lapset järjestävät pikku Kirstille oman Lasten Päivän. Kun Kirsti ei innostu vauhdikkaista aktiviteeteista, kiertävät tytöt Kirstin kanssa katsomassa kaikki Melukylän eläimet. Kirja siis tarjosi tällä viikolla aiheen ympäristöoppiin kotieläinten sekä maaseudun ja kaupungin tarkasteluun.

Viikon lauluna toimi "Melukylän vaarilla oli talo", Piippolan vaarin sijaan lauloimme Melukylän vaarista ja hänen eläimistään. 

Lukuläksyissä alkaa olla jo niin paljon keltaista, eli sellaisia tavuja, joita kaikki oppilaat osaavat jo lukea, että siirryimme malliin, jossa enää vain aloittelevat lukijat saivat "tussatun" version lukuläksystä ja muut saivat perinteisen näköisen tekstin. 

Lukuläksystä alkaa jo iso osa olla sellaista, että jokainen oppilas
pystyy lukemaan tekstistä paljon eikä aikuisen luettavaksi enää jää
niin paljoa.

Perinteiseen tapaan oppilailla oli maananatain läksynä keksiä viisi m-kirjaimella alkavaa sanaa. Aloittelevat lukijat kirjoittivat piirtämänsä asiat tietokoneella, virketasolla lukevat kirjoittivat sanat ja ainakin muutamasta sanasta tehtiin virke. Sujuvat lukijat pääsivät taas kirjoittamaan uudenlaista tekstiä. Keksittyjen M-sanojen ympärille rakennettiin oma Lasten Päivän ohjelma. Luvassa olikin siis niinkin villiä menoa kuin maidon juomista, matolla leikkimistä ja makkaran syömistä 😜 Ohjelmaa kirjoittaessa tuli taas opeteltua hieman tekstinkäsittelyä, kun opimme käyttämään tabulaattori-näppäintä. 

Ympäristöopin tunnilla pohdimme ensin yhdessä maaseudun ja kaupungin eroja. Kirjasin taululle kahdelle suurelle käsitekartalle oppilaiden ajatuksia kaupungeista ja maaseudusta. Lisäksi luimme ympäristöopin kirjoista yhdessä kappaleen, joka käsitteli maaseutua. 

Itse eläinten nimet olivat oppilaille tuttuja, mutta sen sijaan käsitteet ori, tamma, sonni, karitsa, emakko ja niin edelleen olivat oppilaille vaikeita. Näitä nimiä opeteltiin yhdessä. Ympäristöopin kirjasta löytyi osa nimistä ja loput selvitimme yhdessä. Oppilaat joko liimasivat nimet eläimille tai kirjoittivat ne itse. 

Kuvataiteen tunnilla piirsimme Melukylän eläimiä. Olin poiminut netistä eri eläinten vaihe-vaiheelta piirrustusohjeita, joiden mukaisesti oppilaat saivat piirtää. Uutena materiaalina opettelimme käyttämään akvarellipuuvärejä. 

Enkun tunnilla opettelimme englanniksi Old Mac Donald-laulun. Ennen laulua opettelimme englanniksi laulussa esiintyvät eläimet. Opettelimme eläimet vane-tyyliin. Eläinkortit olivat rivissä lattialla istuessamme piirissä. Yhteen ääneen nimesimme eläimet ja luettelimme ne vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Sitten käänsin aina yhden kortin väärinpäin ja jälleen luettelimme eläimet edestakaisin kunnes kaikki eläimet olivat piilossa. Tässä harjoituksessa tulee hyvin toistettua eläinten nimiä monta kertaa, joten ainakin jokin eläin pitäisi jäädä kaikille mieleen. 

Kuvasanasto liimattiin jokaiselle vihkoon ja sama
moniste korteiksi leikattuina toimi leikeissä ja peleissä.

Kun eläinten nimet olivat tutumpia, opettelimme Old Mac Donald-laulun englanniksi. Super Simple-sivustolta löytyi leikkiohjeet lauluun, hyödynsin niitä. 

 

Laulun jälkeen juttelimme hieman siitä, että eläimet ääntelevät eri tavoin eri kielissä. Suomeksi sika sanoo röh röh, mutta englanniksi oink oink. 

Ehdimme vielä leikkiä hedelmäsalaattia, tosin tänään nimellä Farm. Jokainen sai eläinkortin, seisoimme piirissä ja yksi leikkijä oli keskellä. Huudettujen eläinten piti vaihtaa paikkaa, mikä huudettiin "farm" kaikki vaihtoivat paikkaa.

Tällaisia touhuja tällä kertaa. M-viikon materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä. 

Turvallisuus-viikko (kertausviikko)

 Tällä viikolla emme edenneet kirjaimissa, vaan annoimme aloitteleville lukijoille hengähdystauon ja aikaa treenata jo opittuja kirjaimia. Viikon teemaksi valikoitui pimenevien aamujen ja iltojen myötä turvallisuus. Viikko suunniteltiin tuttuun tapaan yhdessä Tanjan kanssa. 

Maanantaina lauleskeltiin Ipanapan Hei, hei heijastin-laulua teeman alkajaisiksi. 

Katsoimme myös Ransun pelastuskoulun jakson heijastimista. 

Näiden pohjalta saimme jo aikaan hieman keskustelua aiheesta. Kolmantena videona katsoimme iltalehden videon siitä miten autoilija näkee tien laidassa olevan lapsen https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/63e55d89-7795-4f5b-a812-3b107b75a34b

Viikon lukuläksy käsitteli heijastinta. 

Koko heijastin-teksti on kahden sivun mittainen. Postauksen ala-
laidasta löydät linkin Drive-kansioon, jossa myös lukuläksy on 
tulostettavana. 

Lukuläksytekstiin liittyi myös sanasto.

Teimme myös heijastintutkimusta ja oppilaat tutkivat niin omat kuin kavereiden vaatteet heijastimien osalta. Luokaltamme löytyi yksi oppilas, joka sai rastin jokaiseen sarakkeeseen! 

Kun heijastimista oli luettu lukuläksynä ja juteltu niistä enemmänkin oli loppuviikosta lukijoilla luetunymmärtämisen tehtävänä totta vai tarua-väittämät heijastimista. 

Perjantaina teimme yhteistyötä 2. luokan kanssa, kuten aina perjantaisin. Yhteinen aamupäivämme alkoi paloasemavierailulla, jonka jälkeen saman teeman parissa työskenneltiin koululla.

Harjoittelimme ensiapua. Katsoimme lasten uutisten pätkän ensiavusta. Videon katselun jälkeen harjoittelimme itse niin kylkiasentoon asettamista kuin painesiteen tekemistä.

Seuraavaksi opeteltiin soittamaan hätänumeroon. Ransun pelastuskoulun-videota voi hyödyntää hätänumeroon soittamisen yhteydessä ennen soittamisen harjoittelua. 

Päivän päätteeksi tutkimme vielä SPR:n tapaturmala-kuvaa.  Jokainen sai kuvasta värityskuva-version ja yhdessä tutkimme missä kuvassa oli vaaranpaikkoja ja miten pitäisi toimia, jotta olisi turvallista. 

SPR:n lasten ensiapumateriaaleista löytyy tämä värityskuva.

Viikon aikana käytetty materiaali löytyy täältä.

Taikaeläinten hoito (Harry Potter ja Azkabanin vanki)

 

                                               

Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta. 

Tietoteksti

Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä. 

                                    

Ilma

Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen. 

Lennokkien lentokilpailut

Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä. 

                              

Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!

Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään. 

Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää. 

Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle. 

Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta. 

Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään. 

Pituuden mittaaminen ja lukusuora

Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin. 

Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm. 

Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen. 

Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen

Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!

Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi. 

Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä. 

Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka

Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille). 

Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!

Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille. 

Käsitekartta ja tietoteksti

Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta. 

Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen. 

Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja. 

Yhdyssanat

Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu. 

Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!

Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.

Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin. 

Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia. 

Piiri ja pinta-ala

Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.

Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala. 

2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon. 

                       

Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen

Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!

Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin. 

Arviointi

Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen. 

---------------------------

Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa. 

 Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne. 

Ensiapupoliklinikka - roolipeli (2. lk)

 Ihminen-jaksomme tokaluokkalaisten kanssa päättyi tänään. Oli siis aika kerrata opittua ja testata mitä oppilaille jäi jaksosta mieleen. Toteutimme jakson kertauksen roolipelin avulla perustamalla ensiapupoliklinikan kahdeksi oppitunniksi luokkaamme. 

Ylilääkäri Hakkarainen

Itse rekrytoin itseni ylilääkäriksi ja yläkoulun bima-varastosta löytyi kaikille halukkaille "lääkärin takit" sekä muutama stetoskooppi. Stetoskooppeja ja muuta lääkärin varustusta tuli myös kotoa oppilaiden mukana kouluun rekvisiitaksi. 

Luokan pitkät pöydät oli asetettu seinää vasten, jotta jokaisella lääkäritiimillä oli oma hoitopöytänsä. Pöydän päälle oli asetettu liikuntasalin jumppamatot, jotta potilaan on mukavampi istua tai pötkötellä ensiavun aikana. 
Luokan keskeltä löytyi tarvikepöytä, jolle oli kasattu kaikki tarpeellinen:

• stetoskooppeja
• laastaria
• sakset
• kylmäpussi
• desinfiointiainetta
• "röntgenkuvat" 
• käsipyyhkeitä
• kirjoitusalustat
• potilastietolomakkeita

Oppilaat työskentelivät 4-5 oppilaan tiimeinä, samat ryhmät olivat työskennelleet yhdessä koko ihminen-teeman ajan. 
Ennen roolipelin aloittamista tutustuimme oppilaiden kanssa potilastietolomakkeeseen ja siihen kirjattaviin asioihin. 

Kun valmistelut oli tehty, lähti jokaisesta lääkäritiimistä yksi oppilas minun kanssani hetkeksi käytävään. Käytävässä kerroin mikä tapaturma heille oli tapahtunut. Keksimme nopeasti taustatarinan, pohdimme mihin sattuu ja myös miten lääkärien pitäisi luokassa heitä hoitaa. 
Tällä välin luokassa olevat tiimit kirjasivat jo esitietoja epikriisiin kuten hoitavat lääkärit ja päivämäärän. Kun potilaat tulivat luokkaan alkoivat tiimit hoitaa kukin omaa potilastaan. Ensimmäisten potilaiden hoito oli melko karua käskyttämistä lääkäreiltä, mutta kun potilaita oli muutamia jo hoidettu alkoi asiakaspalvelukin pelata jo paremmin ja potilaan hyvinvoinnista huolehdittiin tarkemmin. 
Jokainen potilastapaus kesti noin 15 minuuttia. Sinä aikana oppilaat selvittivät mikä potilaalla on vikana, hoitivat hänet ja kirjasivat yhdessä epikriisiin tehdyt toimenpiteet sekä mahdolliset suositukset jatkosta.

Ennen uuden potilaskierroksen alkamista kävimme aina läpi miten kukin tiimi oli potilastaan hoitanut. 

Potilailla oli seuraavia vaivoja:

- Nyrjähtänyt nilkka - hoitona KKK ja samalla tutkittiin netistä tulostettuja nilkan röntgen kuvia, ei näkynyt murtumia!

- Vuotova haava - haavan puhdistus ja laastarin laitto.

- Murtunut ranne - KKK sekä lasta tukemaan rannetta. Tarjolla oli myös röntgenkuvia ranteesta, kuvista ei kyllä murtumaa näkynyt, mutta potilaat valittivat rannettaan niin paljon, että ne päätettiin tukea lastalla (viivottimella).

- Epilepsia - pään suojaaminen jollain pehmeällä sekä kohtauksen loputtua kylkiasentoon laittaminen. Suurin osa myös muisti jutella potilaalle ja varmistaa, että hän on kunnossa ja tietää kuka on sekä mihin on menossa kohtauksen jälkeen.

- Tajuton potilas - hengityksen tarkistaminen, kylkiasento, konsultaation kutsu (oikeassa tilanteessa hätäkeskukseen soitto)

Kahden tunnin ajan oli luokassa mukava pöhinä. Jokainen huolehti omalla vuorollaan kirjaamisesta sekä hoitoon osallistumisesta ja sai tietenkin olla myös potilas. Ryhmät tekivät hyvin yhteistyötä ja auttoivat toisiaan. 

Roolipelin päätyttyä oppilaat kyselivätkin, voitaisiinko ensiapupoliklinikkaa leikkiä toistekkin. 😀 Mieluisa päivä tuntui kaikin puolin olleen meille kaikille. Ja se toimi erinomaisesti opitun kertauksena. Voin myös todeta, että tosipaikan tullen luulen, että oppilaani osaavat auttaa kaveria ja antaa ensiapua. 

Ihminen - teemajakso (2. lk)

Keväällä toteutimme 2. luokkalaisten kanssa laajemman ihminen-teemajakson. Aihe oli oppilaista kiinnostava ja sen takia siitä myös tuli laajempi. Tavoitteena oli luoda kokemuksellinen ja käytännönläheinen kokonaisuus. Jakson ajan luokassa työskenteli kanssani luokanopettajaopiskelija, joten meitä oli koko ajan luokassa kaksi aikuista ohjaamassa työskentelyä.

Jakson aluksi jaoin oppilaat ryhmiin, jossa työskentely koko jakson ajan tapahtui. Ryhmät nimettiin väreittäin, sillä jokaisella ryhmällä oli tietyn väriset "kansiot" (taitettu A3-arkki), jonka väliin kaikki jakson aikana tehdyt tehtävät ja muistiinpanot koottiin.

Käytännössä kaikkiin teemoihin käytettiin aikaa kaksi oppituntia ja työskentelytapana oli pistetyöskentely.

1. Aivot

Pisteet:

• Aivojen toimintojen sijainnit: Tutuistuimme monisteen avulla aivojen eri osiin ja siihen, mitkä toiminnot liittyvät mihinkin aivojen osaan. Oppilas väritti aivojen eri osat ohjeen mukaan eri väreillä. Samalla syntyi hyvää keskustelua oppilaille vieraammista käsitteistä kuten ohimot ja takaraivo. Monisteen alkuperäinen versio, jonka osittain suomensin, löytyi 123homeschool4me-blogista.
• Tietoteksti aivoista: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-oppikirjan tekstin aivoista ja kirjasivat ylös kokonaisilla virkkeillä viisi mielestään tärkeää tietoa aivoista.
• Ihmishahmon askartelu: Ryhmät piirsivät isolle voimapaperille yhden ryhmänjäsenen ääriviivat ja leikkasivat hahmon irti. Hahmo sai heti itselleen aivot, jotka liimattiin hahmon päähän. Tulostettavat lapsen kokoiset elimet löytyvät Adventure in a box-blogista.
• Lääkärin tarkastus: Tällä toimintapisteellä testasimme aivojen toimintaa. Kokeilimme monisteen alaosasta löytyviä pieniä tehtäviä, kuten tasapainoa ja pikkuaivojen toimintaa sekä muistin ja ohimolohkon toimintaa. Samalla aina etsittiin omasta päästä kyseinen aivojen osa. 
• Aivojumppa: Aikuisen ohjaamana kokeiltiin erilaisia koordinaatiota ja kehon keskilinjan ylittäviä vaativia tehtäviä. 

2. Luut ja lihakset

Johdantona luihin ja lihaksiin toimi videoklippi, jossa professori Lockhart taikoo Harry Potterin kädestä luut pois. Videon avulla herättelimme keskustelua siitä, miksi ihmisellä on luut.

Jakaannuimme jälleen pisteille työskentelemään:

• Luuranko: Luokkaan oli ilmestynyt luuranko, johon oppilaat aikuisen johdolla tutustuivat: opeteltiin nimeämään luita sekä etsitiin ihmisruumiin pisin luu. Lisäksi oppilaat kokosivat aiemmin voimapaperista valmistetulle ihmishahmolle luurangon. Pisteellä oli myös 10 kg levykiekko, jolla oppilaat saivat kokeilla kuinka paljon aikuisen ihmisen luut keskimäärin painavat. Lapsen kokoisen luurangon voi tulostaa Adventure in a box-blogista.
• Tietoteksti luista ja lihaksista: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-kirjasta tekstin ja kirjasivat jälleen viisi mielestään keskeistä asiaa kokonaisilla virkkeillä ylös.
• Ensiapu: Tutustuimme KKK-hoitoon venähdyksissä. Juttelimme tilanteista, joissa nilkka tai ranne voi venähtää. Ja opettelimme laittamaan siteen ranteeseen tai nilkkaan. Kokeilimme myös laittaa lastan tukemaan rannetta, mikäli on epäilys, että ranne voisi olla murtunut.
• Jumppa: Jumppapisteellä tehtiin erilaisia lihaskuntoliikkeitä, esim. kyykkyjä, vatsalihaksia, selkälihaksi, punnerruksia ja kyykkyhyppyjä. Samalla nimettiin lihaksia, joita liikkeiden tekemiseen tarvittiin.

3. Sydän

• Sydämen syke: Opettelimme etsimään oman sydämen sykkeet kaulalta tai ranteesta. Mittasimme kukin omaa sykettämme levossa sekä kymmenen kyykkyhypyn jälkeen. Mitä sykkeelle tapahtui? Miksi? Oppilaat saivat myös stetoskoopilla kuunnella omaa ja kaverinsa sydämen sykettä. Tutkimme myös open sykemittaria sekä muutamien oppilaiden aktiivisuusrannekkeita, jotka kertoivat tietoja päivän aikaisista sykkeen muutoksista.
• Tietoteksti: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-kirjan kappaleen sydämestä ja tekivät muistiinpanoja. 
• Ensiapu: Kertasimme viime vuonna opetellun kylkiasennon, jonka jälkeen harjoittelimme elvytystä. Koululta löytyi jokunen vuosi sitten jonkun vakuutusyhtiön toimesta koululle lahjoitetut sydämet, joilla harjoittelimme elvyttämistä. 
• Minä vs. sydän: Kuinka voimakas lihas sydän oikein on? Sydän pumppaa minuutissa noin 5 litraa verta vajaa desilitra kerrallaan. Melkoinen määrä siis. Mittasimme ämpäriin viisi litraa vettä. Oppilaat saivat vuorollaan kokeilla ehtivätkö desilitramitalla siirtää minuutissa viisi litraa vettä astiasta toiseen. Ei tainnut kukaan voittaa sydäntä!
• Verenpaine: Koululta löytyi myös verenpainemittari, jota oppilaat pääsivät kokeilemaan. Verenpainemittari näytti sykkeen, lisäksi pisteellä juteltiin siitä, kuinka rasvainen ja suolainen ruoka tukkii verisuonia ja kuinka silloin sydämen pitää tehdä enemmän töitä. Havainnollistimme asiaa juomapillillä, jonka läpi on helppo puhaltaa ilmaa, mutta jos pilliä puristaa kasaan, ei ilmaa olekaan enää niin helppo puhaltaa pillin läpi. 

 

4. Keuhkot

Alustuksena keuhkoihin tutustumisessa katsoimme Emppu-open YouTube-videon keuhkoista. Sen jälkeen hengittelimme kädet kylkiluiden päällä ja tutkimme miten meidän kehomme toimii hengittäessä: Kylkiluut laajenevat ja menevät kasaan. Sitten siirsimme kädet pallealle: Mitäs nyt tapahtuu?

• Keuhkojen tilavuus: Yläkoulun biologian varastosta löytyi sprimetri, jonka avulla jokainen sai mitata keuhkojensa tilavuuden. Havainnollistimme keuhkojen tilavuutta kymmenjärjestelmävälineiden avulla. Värisauvojen valkoinen kuutio (kuutiosenttimetri) on oppilaille entuudestaa tuttu, kahtatuhatta valkoista kuutiota emme alkaneet laskea vaan otin esille kymmenjärjestelmävälineet, joilla oppilas sai koota tornin, joka vastasi omien keuhkojen tilavuutta. Lisäksi muunsin jokaisen keuhkojen tilavuuden desilitroiksi ja oppilaat saivat mitata keuhkojensa tilavuuden kaatamalla astiaan vettä yhtä paljon kuin heidän keuhkoihinsa mahtuisi. 
• Tietoteksti: Oppikirjan tekstin lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen.
• Keuhkot ja sydän ihmishahmolle: Oppilaat leikkasivat ja liimasivat sydämen ja keuhkot aiemmin tekemälleen voimapaperihahmolle (näitä hahmoja olisi siis jokaisella ryhmällä yksi).
• Rentoutus: Pötköttelyä hämärässä luokassa ja omaan hengitykseen keskittymistä.

Suurimmat keuhkot luokasta olivat 2500 cm3 eli 25 dl.

Luma-keskukselta löytyy hyvä video keuhkojen askartelusta. Tämä jäi meiltä tekemättä.

5. Ruoansulatus

Ruoansulatukseen meidät johdatteli Pikkukakkosen jakso, jonka jälkeen työskentelimme pisteillä.

• Ruoansulatus: Tutkimme miten ruoka kulkee ruoansulatuksen läpi.
• Laitoimme minigrip-pussiin keksejä ja banaania. Pussi kiersi piirin ympäri, jokainen sai puristaa pussia hieman, jotta ruoka menisi palasiksi samalla tavalla kuin hampaat pureskelevat ruokaa. Ruoka kuitenkin oli aika kovina palasina, joten hoksasimme lisätä pienen lorauksen vettä pussiin, koska suussakin on sylkeä, joka kostuttaa ruokaa. 
• Suusta ruoka jatkoi mahalaukkuun, keksit ja banaani saivat edelleen olla pussissa, mutta pussiin lorautettiin etikkaa, koska vatsassakin on mahahappoja, sulattamassa ruokaa. Pussi sai jälleen kiertää piirin ympäri puristeltavana samalla, kun keskustelimme mahahapoista. Tässä tuli siis keskusteltua oksennustaudista ja siitä keltaisesta nesteestä, jota oksennetaan sitten kun vatsassa ei ole enää ruokaa. Tuttu juttu lapsille, kaikki tiesivät nyt mitä ne mahahapot ovat.
• Mahalaukusta ruoka jatkoi ohutsuoleen, eli sukkahousuihin, joista oli leikattu teräosa irti. Puristelimme ruoan sukkahousujen läpi ja samalla huomasimme ruoasta irtoavan melkoisen määrän ravintoaineita, sillä kädet eivät olleet enää puhtaat.
• Ohutsuolesta ruoka jatkoi matkaansa paksusuoleen, jota esitti pahvimuki, jonka pohjaan oli leikattu saksilla reikä. Paksusuolessa ruoasta imeytyi vielä nestettä sekä vitamiineja ennen kuin ruoka jatkoi matkaansa peräsuoleen. Pahvimukin sisään asetettiin toinen pahvimuki ja kun mukit puristettiin sisäkkäin, putosi mukin pohjan reiästä lautaselle "kakka". 
• 2. luokkalaisilla tämä kirvoitti vielä keskustelua monenlaista keskustelua kakasta ja pieruista.

• Suoliston pituus: Oppilaat lukivat lyhyen tietotekstin pätkän monisteelta suoliston pituudesta. Sen jälkeen he mittasivat 5 metriä pitkän langan eli ihmisen keskimääräisen ohutsuolen pituuden ja etsivät asioita, jotka ovat viisi metriä pitkiä. Sama tehtiin myös metrin mitalla, sillä paksusuolen pituus on noin metri.

• Ruoansulatuskanava: Oppilaat leikkasivat irti ruoansulatuselimistön ja liimasivat sen hahmolleen. Samalla nimettiin ruoansulatuskanavan osat.

Seuraavana päivänä kertasimme ruoansulatuksesta opitut asiat ja kirjoitimme aiheesta yhteiset muistiipanot ruoan matkasta läpi ruoansulatuskanavan.

6. Ravinto

Ihmisen ravintoa lähestyimme tällä kertaa ruokarytmin ja välipalojen kautta. Katsoimme RuokaTutkan videot Rytmiä ruokaan ja Välipalalla on väliä sekä keskustelimme niiden herättämistä ajatuksista.

Teimme myös RuokaTutkan sivulta löytyvän Virtamittaria-harjoituksen, jossa on kuvattu Henri Rokan kaksi erilaista päivää ja piirsimme Henrin virtamittarin noille päiville. Lisäksi oppilaat saivat tyhjän virtamittarin, jolle he kirjasivat omaa ruokarytmiään ja vireystilaansa yhden päivän ajan. 

Tunnin päätteeksi pelasimme Välipala-aliasta eli selitettäviksi sanoiksi oli valittu erilaisia terveellisiä välipaloja.

Myös englannin tunnilla jatkoimme välipalateemalla. Opettelimme välipalasanastoa, pääasiassa terveellisiä välipaloja, mutta myös muutamia epäterveellisiä välipaloja. Virikkeinä tunnilla toimivat alla olevat Fruits song- ja do you like-laulut.

Oppilaat saivat tehdä pylväsdiagrammin ja kiertää kyselemässä toisiltaan Do you like carrot? Yes, I do / No, I don´t. 

Välipalasana-korteilla (papunetin kuvatyökalulla tehdyt korti) pelattiin myös seuraavia pelejä pienryhmissä:

- KIM-leikki: muiden sulkiessa silmät yksi pelaaja otti pöydältä pois yhden välipalakortin, oppilaiden piti nimetä puuttuva välipala englanniksi.

- Murmur-peli: yksi pelaaja sulkee silmät, muut valitsevat sillä välin murmur:in. Oppilas alkaa kerätä pöydältä välipalakortteja yksi kerrallaan, muut pelaajat sanovat kerätyt välipalat kuorossa. Kun oppilas nostaa valitun välipalan, sanovat muut pelaajat murmur ja kierros alkaa uudelleen.

- Mörkö: välipalakortit asetettiin pöydälle väärinpäin. Vuorollaan jokainen oppilas sai nostaa yhden kortin ja sanoa kuvassa olevan välipalan englanniksi. Kortin sai pitää, jos kuvassa oli joku terveellinen välipala. Mikäli välipala oli epäterveellinen, piti kaikki kädessä olevat kortit palauttaa pöydälle.

- Hampurilaispeli: Välipalakortit jaettiin tasan oppilaiden kesken. Ensimmäinen pelaaja laittaa pakastaan päällimmäisen kortin pöydälle ja sanoo sanan englanniksi. Seuraava sanoo pöydällä jo olevan välipalan sekä lisää omasta pakastaan päällimmäisen kortin pöydälle edellisen päälle ja sanoo sen englanniksi. Seuraava pelaaja sanoo kaksi jo pöydällä olevaa välipalaa sekä lisää kolmannen. Sitten pitääkin muistaa jo kolme pöydällä olevaa välipalaa. Jatketaan kunnes joku ei enää muista kaikkia pöydällä olevia välipaloja oikeassa järjestyksessä. Pelaaja, joka tekee virheen, nostaa pöydällä olevat kortit itselleen. Pelaaja, jolta loppuvat kortit ensimmäisenä, voittaa.

7. Sairaskohtaukset ja hätänumeroon soittaminen

Viimeisenä aiheena käsittelimme sairaskohtauksia. Tutustuimme videoita katsoen ja keskustellen epilepsiaan ja diabetekseen. 

Videoiden ja keskustelun jälkeen kertasimme kylkiasentoon asettamisen. 

Sen jälkeen kävimme läpi hätänumeroon soittamisen ohjeistuksen. Oppilaat saivat ryhmissä suunnitella esityksen, jossa kaverille tapahtui jotakin (pyörtyi, kaatui ja mursi nilkkansa jne.) ja jossa he soittivat (leikisti tietenkin) hätänumeroon. 

----------------

Jakson alussa oppilailla oli kahdella viikolla läksynä kirjoituskalenteri, josta he valitsivat kirjoitustehtäviä läksyksi.

Syksyn värejä ihmettelemässä

Olemme koko syksyn retkeilleet samassa metsäpaikassa, mutta nyt syyslomaa edeltävänä perjantaina päätimme suunnata Espoon tuomiokirkon puistikkoon retkelle, sillä tavoitteena oli tutustua ruskaan ja  tuossa puistossa kasvaa paljon lehtipuita. 

Aluksi jokainen oppilas sai etsiä itselleen jonkin värikkään lehden ja sen jälkeen kokoonnuimme piiriin istumaan joogamatoille, jotka meillä on aina retkillä mukana. Ihastelimme lehtiä ja tutkimme mitä kaikkia värejä lehdissä oli. Samalla nimesimme myös puita, joista lehdet olivat peräisin. Muutama viikko sitten niitä harjoiteltiin, mutta vielä eivät vaahterat ja tammet olleet kaikilla muistissa, harjoittelua siis lisää!

Tutustuimme yhteyttämisen ideaan ekaluokkalaisen tajuamalla tavalla eli kerroin, että puiden on se hiilidioksidi, jota me hengitämme ulos ja että puut taas tuottavat meille happea, jota me hengitämme. Tämä tietenkin ekaluokkalaisten keskuudessa johti kiivaaseen puiden ruokkimiseen, kun jokainen puhalsi kädessä pitelemälle lehdelleen ruokaa tarmokkaasti. 

Oli ikävä kertoa, että kyseinen lehti on jo kuollut, kun se on pudonnut puusta. Siirryimme tästä juttelemaan siitä, mitä puille syksyllä tapahtuu. Oppilaat tiesivätkin, etteivät puut talvella kasva ja että lehdet vaihtavat väriä. 

Palasimme siihen kuinka puu tuottaa happea ja kuinka se haluaa pitää viherhiukkasensa tallessa, jotta se voi myös ensi kesänä tuottaa meille happea. Vertasin puunrunkoa säästöpossuun, jollainen aika monelta oppilaista löytyi. 

Viherhiukkaset ja lehtivihreä olivat oppilaille tuttuja, sillä syksyllä teimme meille metsähuivit nakuttelemalla kasveja vasaralla kankaan alla. Nyt kokeilimme syksyn värjäämällä keltaisella lehdellä samaa. Tämä oli opettajallekin yllätys! Itse kuvittelin, että puusta pudonnut lehti on jo niin kuiva, ettei siitä lähde väriä, mutta... Siitä lähtikin keltaista väriä oikein hyvin! Pitäisi käydä keräämässä punaisia lehtiä ja kokeilla tätä lisää!

Oppilailla syntyi keskustelun aikana erinomaisia kysymyksiä, kuten:

- Mistä puut tietävät, että talvi on tulossa?

- Miksi joissain lehdissä on mustia täpliä?

- Miksi jotkut maassa olevat lehdet ovat vihreitä?

Hyvin oppilaat keksivät itsekin vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Vihreiden lehtien osalta he päätyivät siihen tulokseen, että joku on saattanut repiä puusta lehtiä ja he myös yhdessä totesivat, ettei saa repiä lehtiä, koska muuten meiltä loppuu happi! 

Ruskan opiskelun jälkeen oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään tekemään värikkäistä lehdistä maataidetta. Tavoitteena oli mandalan tyylinen symmetrinen kuvio.

Vaikka varhennettu englanti alkaa vasta tammikuussa, opettelimme tänään syksyisen laulun englanniksi.

Autumn leaves are falling down,

falling down, falling dowm.

Autumn leaves are falling down,

it is autumn now!

Look at all the autumn colours,

autumn colours, autumn colours.

Look at all the autumn colours

red, yellow, brown!

Make a pile and jump right in,

jump right in, jump right in.

Make a pile and jump right in,

it is autumn now!

(sävel: Maijan karitsa)

Ruokailun jälkeen jokainen oppilas kävi lukemassa minulle lukuläksyn omalla vuorollaan muiden leikkiessä omia leikkejään. Näin loman alla päätimme pitää retken, joka sisältää enemmän omaa leikkiä. Tosin monta asiaa tuli näidenkin asioiden lisäksi opittu. Kävellessä törmäsimme pitkän pitkään kastematoon, jota tarkkailimme pitkän aikaa. Pohdimme missä madon pää on, opimme miksi mato on tullut pois käytävästään ja ihmettelimme madon toisesta päästä valuvaa limaa. Lisäksi näimme päästäisen, jonka rakennuspuuhia tarkkailimme hyvän aikaa. Metsätetkillä nousee aina oppilailta spontaanisti heidän huomioidensa pohjalta (yleensä) luontoon liittyviä asioita, joita jäämme ihmettelemään ja tutkimaan yhdessä. Opettajan suunnittelemien asioiden lisäksi siis tulee metsäpäivinä opittua monta muutakin asiaa.

Värikästä syyslomaa!

T. Anniina-ope