keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Amazing Race Suomi

 


Viime viikolla olimme 3. luokkalaisten kanssa metsäyökoulussa. Koska kyseessä on yökoulu, sisältävät minun yökouluni aina jonkin "kouluosuuden". Tällä kertaa se oli Amazing Race Suomi-kisailu. Suomi-teemaa on käsitelty jokaisena lukuvuonna (1-3) vähän, mutta kaipasin vielä jotain yhteenvetoa teemasta. Lisäksi ensi vuotta varten oppilaiden olisi hyvä oppia lukemaan ympäristöopin kappaleita itsenäisemmin ja tekemään muistiinpanoja. Tätä silmällä pitäen varasin yökoulua edeltäviltä viikoilta kolme ympäristöopin tuntia, joiden aikana oppilaat neljän hengen ryhmissä opiskelivat Suomi-kappaleita oppikirjasta. Ryhmillä oli erilaisia tyylejä ja niitä jonkin verran nostin esiin työskentelyn ohessa, jotta ryhmät huomaavat miten opittavaa aluetta voi työstää. Toiset ryhmät tekivät työnjaon siten, että jakoivat kappaleet jokaiselle ryhmänjäsenelle ja kukin oli vastuussa omastaan kertoen aina tunnin lopuksi omat muistiinpanonsa muille. Toiset ryhmät etenivät taas kappale kerrallaan yhdessä lukien ja pohtien. Lisäksi löytyi näiden hybridimalli, jossa neljän hengen ryhmä jakaantui kahdeksi pariksi, joka työsti omia kappaleitaan kirjasta. Oppilaat tiesivät opiskelevansa Amazing Race-kisailua varten.       

Kisassa oli seitsemän rastia, joukkueita oli viisi. Näin ollen kaksi rastia oli aina vapaana. Joukkueilla oli tunti aikaa kiertää rasteja ja voittaja olisi se joukkue, joka keräisi tunnin aikana eniten pisteitä. Muistutin kuitenkin, että tehdään hommat huolella eikä hosuta! Meillä osallistui tälläkin kertaa metsäyökoulun iltaosuuteen niin paljon vanhempia, että saatoin nakittaa vanhemmat rastien pitäjiksi ja itse kierrellä, ohjata ja seurata lasten työskentelyä. Kiitos luokkani ihanille ja aktiivisille vanhemmille! 


1. rasti - Kaupungit ja nähtävyydet kartalle

Oppilailla oli iso voimapaperille piirretty Suomen kartta. Karttaan oli merkitty palluroita kaupunkien ja paikkakuntien merkiksi. Joukkueiden tehtävänä oli sijoittaa kaupunki-kortit oikeille paikoilleen. Kaikille kaupungeille (Rovaniemi ja Helsinki) ei ollut merkitty paikkaa, vaan ne piti löytää paikoilleen itse. Kartalle oli merkitty Turku, Tampere, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Vaasa, Nuorgam, Espoo, Vantaa ja Oulu. 

Paikkakuntien lisäksi tarjolla oli kortteja, jotka sisälsivät nähtävyyksiä ja vierailukohteita merkityiltä paikkakunnilta (Nuorgamista, Espoosta, Joensuusta ja Jyväskylästä en keksinyt mitään yleisesti lasten tuntemia paikkoja, joten ne jäivät ilman nähtävyyttä). Särkänniemi ja Toripolliisi löysivät helposti paikkansa, Heurekassakin joku oli käynyt. Eniten pulmaa taisivat aiheuttaa Puijon torni ja Ateneum. 

                                

2. rasti - Suomi lukuina

Tällä rastilla joukkueet saivat kasan kortteja. Toisissa korteissa oli lukuja ja toisissa niille selityksiä.

Suomen asukasluku, matka Rovaniemeltä Helsinkiin, kansanedustajien määrä eduskunnassa, Kemijoen pituus, Haltin korkeus ja niin edelleen. Luvut ja niiden selitykset piti tietenkin parittaa. Vaikka tehtävä aluksi näyttikin mahdottomalta, lähti se ratkeamaan luku kerrallaan. Suomen asukasluvun muisti moni ja Haltin korkeuskin tiedettiin. Kun oli selvinnyt Haltin korkeus, oli helppo päätellä, että Ounasvaara ei voi olla 550 000 m vaan sen täytyy olla 204 m, koska se ei kovin korkea vaara ole.

Tämän tehtävän kävimme luokassa vielä läpi aamupiirissä seuraavalla viikolla ja hyvin oppilaat löysivät oikeat luvut päättelemällä. 


3. rasti - Suomi lukuina osa 2

Toisellakin rastilla pähkäiltiin lukujen parissa, nyt tosin olivat kyseessä kilometrit Suomea ristiin rastiin. Hieman heikosti ehdimme luokassa tehdä sanallisia tehtäviä, joten kätevänä hyödynsin Matematiikkaa 3b-kirjan sanallisista Suomi-tehtävistä ne, joita emme luokassa laskeneet. Oppilaat siis pähkäilivät sanallisten tehtävien parissa laskien esimerkiksi kuinka pitkä matka olisi jalkaisin Närpiöstä Ilomantsiin ja takaisin, kun yhdensuuntainen matka on 542 kilometriä. 


4. rasti - Raippaluodon silta

Luettuaan lyhyen tekstin Raippaluodon sillasta alkoivat oppilaat rakentaa tuota Suomen pisintä siltaa. Kaksi joukkueen jäsenistä sai liinan silmilleen ja kaksi sai puhua, mutta ei koskea. Sillan palaset piti ensin hakea lähimaastosta ja sen jälkeen silta rakennettiin. Sokeat toimivat rakentajina, näkevät rakennusmestareina. 



5. rasti - Kansallissymbolit

Tällä rastilla maastoon oli rakennettu merkkikartioista 4x4 ruudukko. Jokaisessa merkkikartiossa oli kuva ja selitys, esimerkiksi kuva suomenhevosesta ja alla luku suomenhevonen. Jokainen ryhmä sai tyhjän "kartan", johon piti numeroida reitti läpi kansallissymbolien. 
Eli ensimmäiseksi ryhmät etsivät kartioista Suomen kansalliseläimen ja merkitsivät numeron 1 oikeaan paikkaan kartalleen. Seuraavaksi etsittiin Suomen kansalliskivi ja taas se merkittiin kartalle. 


Tämän rastin bonustehtävänä Maamme-laulun sanoista sai lisäpisteitä. Taitavimmat ryhmät olivatkin laulaneet koko Maamme-laulun alusta loppuun rastin pitäjälle. 



6. rasti - Suomi on kaksikielinen maa

Kaksikielisyydellekin piti antaa tilaa kisailussa. Tällä rastilla oppilaat ensin lukivat lyhyen tekstin, joiden aukot heidän piti suullisesti täydentää rastin pitäjälle. 


Selvittyään tekstistä ryhmä pääsi pelaamaan muistipeliä. Muistipelissä parin muodostivat tuttu satuhahmo sekä sen ruotsinkielinen nimi. Osa hahmoista oli todella helppoja, kuten Lilla My ja Pippi Långstrump. Sen sijaan Joakim von Anka, Snusmumriken ja Snobben aiheuttivat hieman päänvaivaa. 


7. rasti Road block


Road block rastilla joukkueet lukivat ensin alla olevan melko haastavan tekstin huolellisesti. Sen jälkeen he siirtyivät kaatuneen puun päällä tasapainoillen kysymysten luo. Rastilta pääsi eteenpäin vasta, kun joukkue vastasi oikein yhdeksään kysymykseen kymmenestä. Se tarkoitti, että kaatuneen puun päällä joutui tasapainoilemaan useamman kierroksen ennen kuin matka jatkui eteenpäin. Mikäli siis ei heti aluksi lukenut tekstiä ajatuksella..


Nopeimmat joukkueet ehtivät tunnissa kiertää kaikki pisteet, muut 5-6. Monta asiaa Suomesta tuli kerrattua ja ehkäpä uuttakin opittua kisailun ohessa. Jos Amazing Race-kisailu innostaa ja haluaisit käyttää minun materiaalejani, voit tulostaa ne täältä. 

Kisailun jälkeen yökoulu jatkui makkaran ja lettujen paiston merkeissä. 




sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Kodin arkiset puuhat ovat hyviä keinoja harjoitella koululaisentaitoja

Syksyllä alkava koulu jännittää ihan varmasti niin tulevaa koululaista kuin vanhempaakin. Mitä taitoja lapsella pitäisi olla kouluun tullessaan? Pitääkö osata lukea tai kirjoittaa? Entä laskea? Näitä akateemisia taitoja tärkeämpinä taitoina pidämme oppimaan oppimisen ja ryhmässä toimimisen valmiuksia, joita on jo harjoiteltu niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin esiopetuksessa ja joita vahvistetaan ja kehitetään koulussa yhteistyössä kodin kanssa. 

Millaisia taitoja tulevan ekaluokkalaisen olisi siis harjoiteltava ja osattava, jotta koulunkäynti syksyllä alkaisi mukavasti ja edellytykset niin hänen kuin koko ryhmän oppimiselle olisivat olemassa? 

1.-luokkalainen lapsi on yleensä luonnostaan utelias ja innostunut, hän haluaa oppia.  Vanhempana voit ruokkia tätä innostusta ja uteliaisuutta havainnoimalla lapsen kanssa yhdessä ympäristöä ja arkisia tekemisiä, ihmettelemällä, tutkimalla ja keskustelemalla asioista lapsen kanssa yhdessä. Ole kiinnostunut lapsen ajatuksista, huomioista ja oppimista asioista. 

Opettajina pyrimme tekemään oppimisesta vaihtelevaa, mielenkiintoista ja motivoivaa. Työskentelemme erilaisten teemojen parissa, tarjoamme lapsille ongelmanratkaisua vaativia tehtäviä ja annamme mahdollisuuden oppia itse tekemällä ja kokeilemalla. 


Koulussa tärkeä taito lapselle on rauhoittuminen ja paikallaan oleminen, hetkittäin jopa tylsyyden sietäminen. Kaikki tehtävät eivät aina motivoi kaikkia. Koko ajan ei voi olla äänessä, touhuta ja liikkua. Lapsi ei voi oppia, jos hän ei pysty tai jaksa kuunnella ohjeita tai hänen huomionsa on muualla kuin opetuksessa. Jatkuva liikehdintä ja äänimaailma myös vaikeuttavat muiden ryhmän lasten mahdollisuutta oppia ja kuormittavat kaikkien jaksamista. Tylsyyden sietäminen on tärkeä taito elämässä muutenkin. Kevätjuhlassa ekaluokkalaisen pitää jaksaa kuunnella rehtorin puhe, josta hän ei kovin paljoa ymmärrä, eikä sukulaisten häissäkään voi alkaa puuhata omiaan, vaikka kuinka tylsää olisikin. 




Rauhoittumista ja paikallaan olemista voi harjoitella kotona ihan arjessa. Yksi parhaimmista tavoista monessakin mielessä on se, että pysähdytään yhdessä lukemaan kirjaa lapsen kanssa. Harjoitellaan sitä, että jaksetaan lukea kirja yhdessä loppuun asti ilman, että kuvakirjan aikana pitää käydä vessassa tai touhuta jatkuvasti jotakin muuta. Keskitytään ja rauhoitutaan yhteiseen lukuhetkeen. Keskustellaan kirjan kuvista ja tarinasta ja kirjan herättämistä ajatuksista. 

Tai kun kokoonnutaan perheen kanssa yhteiseen ruokailuhetkeen, vaaditaan lasta istumaan pöydässä yhdessä muiden kanssa myös sen jälkeen, kun hän itse on syönyt loppuun. Keskustellaan yhdessä päivän kuulumisista. 



Keskittymisen ja kuuntelemisen taidot liittyvät vahvasti edelliseen rauhoittumisen taitoon. Lisättäköön edelliseen, että kun katsoo sitä henkilöä, joka puhuu, on kuunteleminen ja ohjeiden ymmärtäminen huomattavasti helpompaa. Opetellaan keskittymään yhteen, juuri ajankohtaisena olevaan, asiaan kerrallaan.



Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa lasten ja aikuisten suhdeluku on erilainen kuin koulussa. Jos esiopetuksessa n. 20 lapsen ryhmässä työskentelee neljä aikuista, on koulussa oppitunneilla vain opettaja ja lisäksi joillakin tunneilla myös koulunkäynninohjaaja. Koulussa on siis kyse joukkojenhallinnasta.

Jos oppitunti jaetaan luokassa olevien lasten kesken tasan, on jokaiselle oppilaalle aikaa 2-3 minuuttia. Muun muassa siksi ohjeiden noudattamisen taito on erityisen tärkeä. Jos opettajan pitää antaa ohje jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti ja valvoa, että ohjetta noudatetaan, ei oppitunnilla juuri muuta ehditä tekemäänkään kuin antamaan ja noudattamaan tätä yhtä ohjetta eli saamaan vaikkapa tarvittavat opiskeluvälineet esille. 



Koulussa jotkin asiat ovat helppoja ja toiset vaikeita. Samat asiat eivät ole kaikille helppoja ja toiset kaikille vaikeita. Luonnollisesti jokaisella lapsella on omat vahvuutensa. Jotkin asiat vaativat useampia toistoja ennen kuin ne onnistuvat. Koulussa rohkaisemme lapsia yrittämään, sillä oppia ei voi, jos ei uskalla edes yrittää. Kannustamme lapsia yrittämään uudestaan ja uudestaan, jotta lopulta sinnikkyys palkitaan ja lapsi oppii uuden taidon. Tällainen turhauttava kokemus on lapsen koettava ja opittava: jos tahtoo jotain saada, sen eteen joutuu ponnistelemaan. Jos haluan marjapiirakkaa, minun on sinnikkäästi oltava apuna keräämässä siihen tarvittavat marjat. 


Sinnikkyyskin on taito, joten sitä voi opetella. Harjoitelkaa kotona taitoja, jotka ovat lapselle vaikeita. Kotona voi esim. tehdä yhdessä palapelejä, rakentaa legoillla tai opetella vaikka seisomaan käsillä. Vaikka taito on lapselle vaikea, älä tee asiaa hänen puolestaan. Ohjaa, neuvo ja auta. Kehu osataitoja ja edistymistä. Kun lapsi viimein onnistuu, iloitkaa onnistumisesta. Seuraavan kerran haastavan asian tullessa eteen, muistuta lasta sinnikkyydestä ja siitä, kuinka hän on aiemminkin harjoittelemalla onnistunut oppimaan uusia taitoja. 



Pettymysten sietämisen oppiminen vaatii paljon niin lapselta kuin aikuisilta. Aikuisten on uskallettava laittaa rajoja ja tuotettava pettymyksiä lapselle, sen sijaan, että silottaisimme kaikki kuopat lapsen tieltä ja tekisimme aina kaiken lapsen haluamalla tavalla, antaisimme lapselle aina kaiken valmiina tai hänen aina voittaa. 

Oppitunneilla pelaamme usein erilaisia pieniä pelejä, sillä niiden avulla oppilaat tekevät huomaamattaan paljon toistoja opittavaan asiaan liittyen. Luonnollisestikaan kaikki eivät voi voittaa pelissä, vaan joku myös häviää. Lapsi, joka osaa sietää pettymyksiä ja kestää häviön pelissä, ehtii oppia ja harjoitella montaa muutakin asiaa tunnin aikana, toisin kuin se oppilas, joka istuu lopputunnin ajan pöydän alla sulattelemassa häviötään. 


Pettymysten sietämistä voi harjoitella kesällä pelaamalla yhdessä esim. lautapelejä tai pihapelejä. Välillä lapsi häviää, välillä voittaa. Kehu yrittämisestä, älä pelkästään lopputuloksesta. Uskalla laittaa rajat ja kieltää lapselta asioita: kaupasta ei osteta tällä kertaa lapselle mitään erityistä. Selkeät, perustellut säännöt ja rajat ja niistä kiinni pitäminen luovat lapselle turvallisuutta. Näin lapsi saa tilaisuuden harjoitella kielteisten tunteiden sietämistä ja käsittelemistä rakentavin keinoin turvallisten aikuisten avulla.




Koulussa opettajina olemme kiinnostuneita lasten asioista ja olisi ihana antaa kaikkien kertoa omia kokemuksiaan asiasta kuin asiasta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Meidän on rajattava aihepiiriä ja käytettävää aikaa. Omaa vuoroaan joutuu odottamaan, ja koska todella monella muullakin on yhtä tärkeää asiaa sanottavana, ei lapsi välttämättä pääse lainkaan kertomaan omaa kokemustaan jokaisesta käsiteltävästä asiasta (luonnollisesti opettaja pyrkii ottamaan kaikki mukaan keskusteluun, jotta jokainen oppilas pääsee ääneen jossakin kohtaa tunnin kulkua). 

Samoin omaa vuoroa odotetaan avun saamiseen, ruokailussa ruoan saamiseen jne. Kun ihmisiä on paljon, niin odotustakin on valitettavasti aika monessa käänteessä edessä.



Koulussa toimimme ryhmässä. Harjoittelemme läpi peruskoulun yhdessä olemisen taitoja. Teemme asioita pareittain, pienessä ryhmässä tai koko luokan kesken. Harjoittelemme työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Aina ei parikseen voi valita parasta kaveria, itse asiassa usein työskentely onnistuu heikoimmin juuri se parhaan kaverin kanssa, koska jutut usein kääntyvät ihan muuhun kuin opiskeltavaan asiaan. Kaikkien kanssa ei luokassa tarvitse olla paras kaveri, mutta kaikkien kanssa opetellaan tulemaan toimeen ja työskentelemään yhdessä. Yleensä opettaja valitsee pedagogisin perustein parit tai ryhmät, joissa työskennellään. 

Koulussa opettelemme vuorovaikutustaitoja ja empatiaa. Miltä mahtaa luokkakaverista tuntua, jos kovaäänisesti protestoin ja kommentoin minulle valittua paria? 

Ryhmä- ja parityöskentelyssä tulee myös usein ristiriitoja, kun näkemykset eivät ihan kohtaakaan. Ne kuuluvat elämään, joten niitä opetellaan koulussa selvittämään ja tekemään kompromisseja. 



Lapsen hyvän itsetunnon rakentaminen ja sen vaaliminen sekä hyvät tunnetaidot auttavat koulukiusaamisen ehkäisemisessä. Kun lapsi itse saa paljon ystävällistä ja lempeää huomiota, hänen on helppoa ja luontevaa antaa sitä myös muille. Jos lapsella itsellä on kurja olo, kynnys aiheuttaa toisellekin pahaa mieltä laskee. Itsensä hyväksi ja arvokkaaksi tuntevalla lapsella ei ole tarvetta helpottaa omaa oloaan ja nostaa itseään esiin piikittelemällä toisia Kirsi Kunnaksen tunteellisen siilin tavoin. 



Uskalla rajata lapsen ruutuaikaa! 


Pelit ja videot tarjoavat lapselle kirkkaita värejä, liikettä ja kovia ääniä. Ne voittavat jännittävyydellään arkielämän ja niistä voi olla vaikea irtaantua. Ruudun ääressä lapsen aivoissa välittyy dopamiinia, mielihyvähormonia. Ruudusta irtautuessa dopamiinitasot laskevat, mikä välittyy negatiivisina tunteina, jos lapsella ei ole vielä riittäviä taitoja tunteiden hallintaan. Peli myös palkitsee lasta nopealla tempolla, johon tahtiin oppimisesta saatavat palkinnot eli uudet taidot eivät yllä.


Passiivisesta digitaalisten sisältöjen kuluttamisesta (kuuntelu, katselu, lukeminen) ja rutiininomaisesta, samoja toimintamalleja toistavan pelaamisen liiallisesta määrästä, on tutkitusti haittaa. THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) suosittelema ruutuaika kouluikäisille on alle kaksi tuntia päivässä. Liiallinen ruutuaika on usein pois jostain muusta elintärkeästä kehitystehtävästä, kuten kasvokkaisista vuorovaikutushetkistä, leikistä ja liikunnasta, joissa lapsi voi harjoittaa kielen kehityksen lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojaan ja motorisia taitojaan. 

Myös ikärajoista on tärkeää pitää kiinni. Liiallinen ruutuaika ja vääränlaisen mediasisällön näkeminen näkyy koulussa lapsen tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeuksina, yleisenä levottomuutena, innottomuutena ja välillä jopa aggressiivisuutena. 



Kotona kannattaa sopia yhdessä ja järjestää mediavapaita hetkiä, jolloin kaikki laitteet laitetaan pois ja keskitytään yhteiseen läsnäoloon ja tekemiseen arkisten askareiden parissa. 


Kun lapsella on yllä kuvatut oppimaan oppimisen edellytykset kunnossa, on hänellä erinomaiset eväät koulutielle! Lapsesi voi keskittyä koulussa oppimiseen ja nauttia oppimistaan uusista taidoista. Hän antaa myös muille ryhmän lapsille mahdollisuuden oppia ja voi iloita yhteisistä onnistumisista. Yhdessä olemme enemmän.


Aurinkoista kesää! Syksyllä tavataan!

T. Tulevat ekaluokanopettajat

Anniina ja Tanja

Rovaniemeltä ja Lohjalta