Suomen luonnon päivä 31.8.2019

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Ekaluokkalaisten kanssa otimme juhlimisesta hieman ennakkoa ja juhlistimme päivää tänään perjantaina metsäretkellämme. Lauloimme metsälle "Paljon onnea vaan" niin suomeksi kuin englanniksi ja puut saivat onnitteluhalaukset.

Tänään tutkimme erilaisten kasvien ja puiden lehtiä. Open repusta löytyi vasaroita, muutama puutyöluokan roskiksesta uusikäyttöön napattu laudanpätkä sekä metsähuivit, jotka vaativat koristelua. 

Kolmion muotoisten metsähuivien reunat olin etukäteen huolitellut saumurilla ja oppilaiden tehtäväksi jäi huivien koristelu.

Laudan päälle asettettiin puun tai kasvin lehti, kangas asetettiin päällimmäiseksi ja vasaralla nakuteltiin lehteä. Lehtivihreä värjäsi kankaaseen kuvioita, joita saattoi sommitella valitsemallaan tavalla. Innokas nakutus kuuluikin metsässä. Mukana oli 4 varasaa, koska se oli sopiva määrä, jota pystyy helposti valvomaan. Saman aikaisesti työskenteli 8 lasta, neljä vasaroi ja neljä etsi uutta lehteä kuvioitavaksi ja aina yhden lehden nakuttelun jälkeen tuli vaihto.

Ensi viikon käsityötunneilla oppilaat opettelevat silitysraudan käyttöä ja silittävät huivit. Lehtivihreää ei taida mitenkään saada kiinnitettyä, mutta nimet, jotka kangastussilla huiveihin koululla kirjoitin, saadaan silitysraudalla kiinnitettyä. Ensi perjantaina jokainen ekaluokkalainen saa metsähuivin kaulaansa sen merkiksi, että olemme lähdössä metsään. Huivien kulmaan isolla kirjoitetuista nimistä sijainenkin helposti lukee oppilaiden nimet. Lisäksi retkiaamuna on opettajan helppo huomata kuka puuttuu, kun käteen jää huiveja.

Idea metsähuiveista ei ole omani, vaan Järvenpäässä työskenteleviltä Johannalta ja Annukalta tämän idean sain. Kiitos hyvästä ideasta!

Koulunkäynninohjaajan valvoessa oppilaiden nakuttelua pidin itse vähän sivummalla lukuklinikkaa, jossa jokainen oppilas kävi lukemassa minulle tämän viikon lukuläksyn. Lukuklinikan pitäminen metsässä saa kyllä jatkoa, se toimii erinomaisesti lasten vapaan leikin aikana, kun aina nappaan kerrallaan 1-2 lasta lukemaan.

Metsähuivien ja lukuklinikan lisäksi metsässä ehdittiin kerrata tällä viikolla opittua i-kirjainta sekä lopuksi kokoonnuimme piiriin istumaan ja lapset kertoivat minulle tarinan Ihaan syntymäpäivistä, joka on ollut tämän viikon tarinana ja jonka lapset ovat kuulleet kahdesti minun kertomanani ja he ovat sitä kahtena päivänä lukeneet lukuläksynä. Tarina piiri metsässä onnistui hyvin!

Tämä olikin kolmas metsäretki ja tällä kertaa tunnelma oli jotenkin levollinen ja leppoisa. Ehkä metsäretkestäkin on jo tullut rutiini, joka rauhoittaa.

Hyvää Suomen luonnonpäivää! 

Suomen luonnonpäivän lisäksi huomenna 31.8. on myös Nuku yö ulkona-tapahtuma. Minä olen lähdössä Ulko-opet ry:n tapahtumaan Ruuhijärvelle nukkumaan ja tapaamaan muita ulko-opeja.

Luokka puhkeaa kukkaan

Koulun alkaessa ensimmäisenä tarinana kerroin luokassa Herrman Koepken Seitsemänvuotias lapsi - koulukypsyys -kirjasta löytyvää tarinaa auringonkukan siemenistä. Olen aiemmin kirjoittanut tarinasta oman versioni blogiin, se löytyy täältä. 

Luokassa oli ensimmäisten viikkojen aikana suuren suuri auringon-
kukka, jota tutkimme innokkaasti.

Kerroin tarinan lapsille kolme kertaa, jolloin tarina tuli lapsille tutuksi. Viimeisellä kerralla lapset osallistuivat itse kertomiseen ja harjoittelimme näin jälleen kerrontaa, jota hyödynnän luokassa jatkossakin aina kirjaimiin liittyviä tarinoita käsitellessämme.

Auringonkukasta tulikin ensimmäinen kuvataiteen ja käsityön projekti, jonka aikana ekaluokkalaiset harjoittelivat montaa tärkeää asiaa.

Ensimmäisellä kouluviikolla aloitimme jo vesivärien käytön harjoittelun märkää märälle tekniikalla. Ensimmäisellä maalauskerralla oppilailla oli käytössä vain keltainen väri ja tehtävänä olikin maalata paperi auringonkukan keltaiseksi. Paleteissa ei ollut muita värejä edes tarjolla, jotta kukaan ei epäonnistuisi ohjeiden seuraamisessa.

Ohjeiden noudattamista ja saksien käyttöä harjoiteltiin myös auringonkukkien varsien askartelussa. Oppilaiden tuli merkitä paperin ylä- ja alalaitaan merkki kahden sormen päähän reunasta, yhdistää merkit ylhäältä alas pitkällä viivalla, leikata viivaa pitkin ja toistaa niin monta kertaa kuin paperille mahtui. Lopuksi suikaleet liimattiin kukan varreksi. 

Toisella viikolla jatkoimme märkää märälle tekniikkaa, mutta nyt oppilaat saivat keltaisen värin lisäksi myös sinisen. Ensin maalasimme paperin siniseksi ja sen jälkeen keltaisella värillä sinisen päälle. Muutamat oppilaat olivat kovin närkästyneitä aluksi, koska heidän paperistaa tulikin vihreä, vaikka ei olivat tehneet ihan oppilaiden ohjeiden mukaan. Onneksi hoksasimme pian, että se taisikin olla opettajan tarkoitus!

Auringonkukan terälehtiä askarrellessamme tuli samalla harjoiteltua ison A-kirjaimen muotoa. Oppilaat piirsivät paperille rivin isoja A-kirjaimia ja leikkasivat ne irti.

Minä en opeta käsitöitä luokalleni, mutta käsityön opettaja oli päättänyt aloittaa sormivirkkauksesta käsityöt. Sormivirkkaus sopi hyvin meidän auringonkukkiimme, sillä sormivirkkausketjuista saimme siemeniä auringonkukan keskustaan. Ketjusilmukkapätkä liimattiin spiraaliksi auringonkukan keskustaan. Toisilla spiraali oli isompi, toisilla pienempi. 

Ensimmäiset auringonkukat ovat puhjenneet kukkaan.

Kahden viikon urakan jälkeen luokka puhkesi kukkaan! Onneksi, sillä luokkaan ensimmäisenä päivänä tuomani auringonkukka olikin jo kuihtunut ja pudottanut melkein kaikki terälehtensä.

Piipahdus pohjolaan (4. luokan Pohjoismaa-teema)

Viimeiset viikot ovat 4.-5. luokan neloset työskennelleet Pohjoismaiden parissa. Pohjoismaita on työstetty monialaisesti monelta eri kantilta. Suomen kielen/äidinkien tunneilla keskityimme alkujakson ajan tietotekstin lukemiseen. Olemme tutustuneet ja harjoitelleet kaunokirjallisuuteen sopivia lukustrategioita alkusyksyn ajan, mutta ne eivät soveltuneet tietotekstiin. Joten uusi lukustrategioita kehiin, harjoittelimme TheCafeBook-kirjan (Boushey&Moser) tyylillä tutkimaan ensin tietotekstin otsikoita, kuvia ja kuvatekstejä ja etsimään niistä pohjatietoa ennen varsinaisen tekstin työstämistä. 

Aluksi ruodimme oppikirjan tekstejä yhdessä ja vähitellen oppilaat siirtyivät tutkimaan tekstejä parin tai ryhmän kanssa ja jakson lopuksi viimeinen kappale Ruotsista oli jokaisen itsenäisenä tehtävänä.

Luetun pohjalta täydennettiin monistepohja vuorossa olevasta maasta. 

Tein monistepohjat jo elokuussa olympia-teemaa käsitellessämme,
mutta ne jäivät silloin käsittelemättä. Sen vuoksi monisteissa
on mukana Rion mitalisaldo.

Tietotekstin lukemisen lisäksi suomenkielen tunneilla tutustuimme pohjoismaisiin kansansatuihin. Ja kerroin oppilaille kolmen päivän rytmiä mukaillen satuja. Eli kerroin saman tarinan kahtena päivänä peräkkäin suomenkielen tunnin lopuksi ja kolmannella tunnilla oppilaat kertoivat sadun minulle takaisin. Sadut olivat lisähöysteenä Pohjoismaa-jaksossa ja jakson jälkeen suomenkielen tunneilla satujen käsittely jatkui monella eri tavalla, mutta siitä kerron toisessa blogijutussa.

Jakson aikana hyödynsimme Ylen Postikortteja Pohjolasta-sarjaa, josta saimme mukavasti lisätietoa luetun tiedon lisäksi Pohjoismaista.

Jakson kuvistyöt liittyivät kulloinkin käsiteltävänä olevaan maahan. Tanskasta tulevat tietenkin ensimmäisenä mieleen legot sekä Köpenhaminan kuvia katsellessa värikkäät talot. Tutustuimme taiteilija Ton Schultenin töihin ja niitä mukaillen oppilaat lähtivät viivottimilla jakamaan paperiaan ensin pystysuoriin palkkeihin ja sen jälkeen poikittain mielensä mukaan. Kun viivoja paperissa oli riittävästi maalasimme jokaisen ruudun eri värillä. 

Kun kaikki ruudut oli maalattu ja maalit kuivaneet maalasivat oppilaat mustalla maalilla näkyviin talojen ääriviivat.

Köpenhaminan legotaloista tuli mielestäni oikein pirteitä ja töistä katsellessa tulee hyvälle mielelle.

Tanskasta kertomani satu oli H.C. Andersenin Todellinen prinsessa (Prinsessa ja herne) - satu. Sadun lisäksi oppilaat tekivät luetun ymmärtämisen tehtävän H.C. Andersenista ja tutustuivat samalla kirjailijaan.

Tanskasta jatkoimme matkaa Norjaan. Jälleen harjoiteltiin oppikirjan tekstin lukemista yhdessä ja sieltä vinkkien etsimistä ennen varsinaiseen tekstiin syventymistä. Ylen videot toivat lisätietoa ja ymmärrystä asiaan.

Islantia varten minulla oli vanhoja, opetusharjoittelussa yliopistolla tehtyjä materiaaleja, joita olin tuunannut ihan ensimmäisen sijaisuuspestini aikana Ivalossa vuonna 2009 (näiden kohdalla on pakko todeta, että opiskelujen aikaisia välineitä on kannattanut säilöä, vaikka meinaankin ensi kesänä siivota varaston karummalla kädellä..).

Islanti-paketiin on pistetyöskentelykokonaisuus. Oppilaille muokatut tekstit on laminoitu ja oppilaat kiertävät pisteeltä toiselle. Jokaiseen tekstiin kuuluu kysymyksiä tai tehtäviä, jotka tehdään tekstin lukemisen jälkeen.

Islanti-pistetyöskentely on vanha, mutta toimiva. Kortit olen tehnyt jo opetusharjoittelussa opiskeluaikana :)

Pisteiden aiheet ovat:

• Islannin tunnukset: teksti Islannin vaakunasta. Oppilas lukee tekstin, piirtää Islannin lipun ja värittää vaakunan vihkoonsa sekä kirjoittaa ylös mitä vaakunassa on.
• Tulivuoret ja geysirit
• Islannin hevoset
• Islantilainen koulu ja urheilu
• Islanti ilmasta käsin: tutkitaan Google Earthin avulla Islantia ilmasta käsin. Etsitään Reykjavik, Blue Lagoon, jäätikkö jne.
• Karttatehtävä: nimetään karttaan pääkaupunki, suurin tulivuori, suurin jäätikkö, ympäröivät meri jne.
• Islantilaiset sadut ja legendat: teksti kertoo islantilaisten uskomuksista ja satuolennoista, joiden olemassa oloa suurinosa islantilaisista ei kiellä.
• Thorrin pidot: teksti kertoo Thorrin juhlasta, jossa tarjolla on mm. hapan haita ja pässin kiveksiä. Ensimmäisen oppilaan huudahdettua tekstin luettuaan äänen hyi on tekstin suosio taattu, koska kaikki haluavat tietää mitä islantilaiset oikein syövät.

Islannin vaakunoiden väritystä.

Norjan ja Islannin käsittelyn ohessa teimme yhden kuvistyön, joka liittyi oikeastaan molempiin. Niin Islannissa kuin Pohjois-Norjassa näkyy revontulia ja muistuttelimme mieleen märkää märälle tekniikkaa. Paperin alalaita maalattiin sinisen sävyillä mereksi ja yläosassa sai leikkiä vapaasti väreillä, sinne oli tavoitteena saada räiskyvät revontulet. Tavoitteena oli myös olla maalaamatta ruskeaa, joka on niin vaikeaa tarkoituksella sekoittaa, mutta kun ei ajoissa lopeta niin monen paperi on lopulta ruskea..

Paperien kuivuttua hahmoteltiin maalauksen päälle vuono ja vuoret. Koska kyseessä on pääasiassa suomea toisena kielenä puhuvien oppilaiden ryhmä oli Islannin ja Norjan käsittelyssä sanaston opettelu myös tärkeää ja kertasimme sanojen vuori, vuoristo, vuono merkityksen. 

Vuono ja vuoret maalattiin puffy paintilla, jotta saimme vuoren kokoa korostettua maalilla, joka toi työhön myös syvyyttä. Puffy paint sekoitetaan partavaahdosta, erikeeperistä ja tavallisista pullomaaleista. Kaksi pulloa Rainbow partavaahtoa on riittänyt parille kymmenelle oppilaalle jo kolmeen työhön ja edelleen tavaraa riittää.

Vuono ja vuoret maalattiin puffy paintilla, jotta saimme vuoren kokoa korostettua maalilla, joka toi työhön myös syvyyttä. Puffy paint sekoitetaan partavaahdosta, erikeeperistä ja tavallisista pullomaaleista. Kaksi pulloa Rainbow partavaahtoa on riittänyt parille kymmenelle oppilaalle jo kolmeen työhön ja edelleen tavaraa riittää.

Ruotsiin tutustuimme Pohjoismaista viimeisenä. Aloitimme sen siten, että toin luokkaan kasan kuvia ja esineitä, joita lähdimme oppilaiden kanssa tutkimaan. Lajittelimme tavaroita kasoihin sen mukaan mihin Pohjoismaahan ne kuuluvat. Monta asiaa Tanskasta, Islannista ja Norjasta tuli kerrattua samalla ja lopuksi meille jäi Ruotsiin liittyviä kuvia, joista keskustelimme yhdessä. Aika paljon oppilaat jo tiesivätkin Ruotsista. Lisätietoa Ruotsista saimme myös Ylen Postikortteja Pohjola-sarjan Ruotsin jaksosta. 

Koska Pohjoismaa-jakson aikana oli harjoiteltu paljon tietotekstien lukemiseen sopivaa strategiaa, lukivat oppilaat yltin kirjan Ruotsi-kappaleen itse ja harjoittelivat Ruotsista oppimamme tiedon kokoamista itsenäisesti.

Mikä kuuluu mihinkin Pohjoismaahan?

Kuvis-kässän tunneilla tällä viikolla tutustuimme 4. luokkalaisten kanssa Taalainmaan hevoseen. Katselimme ensin kuvia Taalainmaan hevosesta ja kerroin hevosen taustasta. Sen jälkeen uuden opsin hengessä annoin oppilaille vapaat kädet. Aiheena oli Taalainmaan hevonen, toteutustapa vapaa maalaa, ompele, muotoile... Valmiina oli vain Taalainmaan hevosen figuuri, joita olin kopioinut muutamassa eri koossa oppilaille tarjolle. 

12 oppilaan ryhmässä syntyi loppujen lopuksi kolmenlaisia Taalainmaan hevosia. Patsaan tekijät leikkasivat pahvilaatikkopahvista useamman hevosen muovon, jotka liitettiin yhteen, vatsan kohdalle laitettiin pari ylimääräistä pahvikerrosta. Sen jälkeen paperinkeräyksestä paperia suikaleiksi ja liimalla hepan ympäri. Lopuksi heppa maalattiin ja tuli niista vain hienoja!

Patsaiden lisäksi syntyi pehmoleluja sekä pari perinteistä kuvistyötä maalaamaalla.

Kertauksena Pohjoismaa-jaksosta pidin oppilaille pienen Amazing Race-kisailun (tosin oppilaani ovat niin nuoria, etteivät tienneet ko. ohjelmaa..). Oppilaat toimivat kolmen oppilaan ryhmissä. Jokaisella ryhmällä oli mukanaan iPad, jolla otettiin kuvat tuotoksista ja kirjattiin kuvien kera ryhmän vastaukset Book Creator-appsilla luotuun kirjaan.

Oppilaat kiersivät kuudella pisteellä, joissa hyödynnettiin Pohjoismaista opittua tietoa. Toki sinne oli sekaan upotettu myös vähän matikkaakin :)

Ensimmäisellä pisteella tutkittiin Juutinrauman siltaa ja rakennettiin silta Legoista annetussa mittakaavassa.

Vasemmassa ylälaidassa oppilaiden tuotos BookCreator-kirjaan.

Seuraavaksi päästiin linnan rakennuksen kimppuun, sillä tarvittiinhan todelliselle Prinsessalle linna. Linna on älypeli, jonka vasta ostin ja se oli oppilaiden käytössä nyt ensimmäistä kertaa. Tosin linna on nyt luokassa oppilaiden vapaassa käytössä, jotta rakennushaateiden parissa pääsee jatkamaan.

Kolmannella rastilla oppilaat piirsivät ulkomuistista niin monta Pohjoismaiden lippua kuin muistivat, lisähaasteena olivat Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin liput. Niistä oppilailla oli vain mielikuvia, mutta kukaan ei saanut niitä kokonaan piirrettyä vaikka Grönlannin lipusta käytiin yhdessä ryhmässä kovaa keskustelua :) (iPadin nettiyhteyttä ei käytetty tehtävässä vaan pyrittiin toimimaan puhtaasti muistin varassa).

Matikassa olemme aloittaneet suuriin lukuihin tutustumisen (0-10 000), joten karttatehtävä ja välimatkojen mittaaminen Helsingistä muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin sujui helposti värisauvoilla. 

Viidennellä rastilla olivat samat kuvat, joita olimme Ruotsia käsitellessaä käyttäneet sekä muutamia uusia esineitä (esim. Pohjoismaiden kolikoita ja kirjoja) ja jälleen oppilaat lajittelivat esineet ja ottivat niistä valokuvan BookCreator-kirjaansa.

Viimeisenä tehtävänä oli ristikko, jonka ryhmät tekivät kierrettyään muut rastit ja odotellessaan viimeisten valmistumista.

Tällainen Pohjoismaa-jakso meillä oli tällä kertaa. Enemmänkin olisi voinut tehdä ja olisin toivonut voivani mukaan myös kohdemaiden kieliä, mutta yhdysluokka asettaa omat rajoituksensa sille mitä kaikkea ehditään. Rinnalla piti nimittäin pyörittää 5. luokkalaisten Eurooppa-jaksoa, joten tällä kertaa typistytempi versio. 

Pääsiäinen

Koulussamme pääsiäinen on kevään ja uuden elämän juhla, alaluokkalaisten kanssa Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sivuutetaan kokonaan. Pääsiäisen tapahtumia Jeesuksen kautta käsitellään vasta ylemmillä luokilla. Koin tällaisen lähestymisen pääsiäiseen itselleni vieraaksi, mutta tällainen kokonaisuus tipuista, noidista ja pääsiäispupuista syntyi..

Luokkamme pääsiäisikkuna.

Luokassamme raikasi pääsiäiseen liittyen useita lauluja, etenkin Nuhainen noita-rap oli oppilaiden suosiossa, tosin Noita lentää-laulun lepakon kuola tuntui olevan oppilaista jotakin kutkuttavan yököttövää ja lepakon kuolasta toivoivat laulettavan useita kertoja :)

Pääsiäisen värit

Virpojien vitsakimput

kirjavina hehkuvat.

Mistä niihin värit saivat

lasten sormet sukkelat?

Auringolla hallussaan on 

kirjo koko paletin,

pääsiäisen värit kaikki

loihti Luojan sivellin.

Valkoinen on pajunkissa,

taikka poski täysikuun.

Valkoinen on munankuori

piirrän sille silmät suun.

Auringolla hallussaan...

Vihreänä ruohotupsu

lautaselta ponnistaa,

vaikka ruskeana vielä

ulkona on kaikki maa.

Auringolla hallussaan...

Keltainen on kananpoika

narsissikin, tiedän sen.

Sininen on taivaan väri,

iltarusko punainen.

Auringolla hallussaan...

(Jukka Salminen, sanat Leena Tillikka,

Musiikin mestarit 1-2)

Nuhainen noita-runorap

Nuhainen noita ja sen kissa,

asuivat mun naapurissa.

Se aivasti ja niisti,

mutta aina kiisti tehneensä taikoja...

(Salla Peltola

Musiikin mestarit 1-2)

Noita lentää

Noita lentää luuta liitää, 

tuuli vinkuu noita kiitää,

tuonne kauas vuorellensa pohjoiseen.

Noita lentää...

Siellä taikajuoman keitää, 

sekaan hämähäkin heittää,

laittaa käärmeennahka suolaa 

sekä lepakonkin kuolaa.

Noita lentää...

(Esa Lamponen,

Muskaripellen lauluja)

Noitien vuori

Noitien vuorella asustaa tuo noita x2

Seuranaan on kissoja ja paljon lepakoita x2

(Esa Lamponen,

Muskaripellen lauluja)

Palmusunnuntai / virpominen

Palmusunnuntain virpomisperinnettä lähestyin oppilaideni kanssa jo aiemmin Ihme pääsiäinen!-kirjasta muokkaamani tarinan avulla. Tarina löytyy täältä: Väinön palmusunnuntai. 

Tarinan pohjalta keskustelimme oppilaiden virpomiskokemuksista ja vertailimme niitä Väinön isomummun virpomiseen. 

Keskustelun jälkeen siirryimme askartelemaan virpomaoksia. Koristelu sujui höyhenien ja silkkipaperin avulla. Silkkipaperista teimme kukkia: päällekkäin asetetuista silkkipapereista leikattiin ympyröitä, jotka rutistettiin keskeltä kukan muodoon. Lopuksi kukkaan sai liimata silkkipaperi mytyn kukan emiksi.

Kirjoitusharjoituksena jokainen kirjoitti vihkoon joko yhdessä opetellun virpomislorun tai jonkin itse entuudestaan osaamistaan.

Pääsiäisviikko

Malkamaanantai

Mitä tarkoittaa malkamaanantai? Eräs selitys malka sanan käytölle löytyy Raamatusta: "nähdä rikka toisen silmässä, mutta ei malkaa omassa silmässä" eli syytetään syytöntä. Ainakin ekaluokassa, jossa hyvin usein keskustellaan toisten tekemisistä kantelemisesta, vaikka itse hölmöillään ihan yhtälailla, on malkamaanantain nimen merkitys hyvä päivänavaus-aihe.

- Pihaleikit / liikunta:

• Noidan kattila: Leikkialueen keskelle merkitään kartioilla, hyppynaruilla tms. noidankattila. Valitaan noita (hippa) joka yrittää ottaa leikkijöitä kiinni. Noidan saadessa jonkun leikkijöistä kiinni joutuu tämä noidan kattilaan. Muut leikkijät voivat pelastaa noidan kattilaan joutuneita ottamalla heitä kädestä kiinni ja juoksemalla käsikädessä kiinnijääneen kanssa sovittuun turvapaikkaan, jonka jälkeen molemmat ovat taas mukana leikissä. Jos noita saa kiinni käsikädessä juoksevan parin joutuvat molemmat takaisin noidan kattilaan.
• Muna-tipu-pupu: Leikkialueelle merkitään kartioilla molempiin päätyihin "turvaraja" sekä leikkialueen keskiviiva. Luokka jaetaan kahteen ryhmään, keskenään molemmat ryhmät päättävät ovatko munia, tipuja vai pupuja. Kun ryhmät ovat valinneet hahmonsa asetutaan riveihin keskiviivan molemmin puolin. Opettajan merkistä molemmat ryhmät tekevät oman hahmonsa eleen: puput nostavat kädet pään päälle korviksi, tiput nostavat kädet suun eteen nokaksi ja munat menevät kyykkyyn muna-asentoon. Tipun nokka rikkoo munan, joten tipu voittaa munan, pupu on isompi kuin tipu eli pupu voittaa tipun, mutta pupu ei voi munalle mitään eli muna voittaa pupun. Tipu-pupu-muna-kisan (vrt. kivi-paperi-sakset) voittanut joukkue lähtee ottamaan toisen joukkueen jäseniä kiinni ja he yrittävät päästä oman turvarajansa taakse. Jos joku jää kiinni, siirtyy hän vastapuolen joukkueeseen. Leikki jatkuu, kun ryhmät sopivat uudelleen mitä hahmoja ovat. (Vastaava leikki tunnetaan myös mm. nimellä rotat ja revot, idean kivi-paperi-sakset-leikin yhdistämiseen löytyi Ulos oppimaan!-kirjasta (Hanna ja Matti Tampio), jossa hahmoina olivat Pontius Pilatus, Herodes ja ylipappi)
• Munan piilotus + ohjelmointi: Oppilaat työskentelevät pareittain, toinen parista vie munan (yllätysmunan muovikuori) leikkialueen lähelle piiloon. Munan piilottaja ohjaa munan etsijää munan luokse "robottikielellä" (ota yksi askel, käänny oikealla, käänny vasemmalla jne.). Kun muna löytyy, vaihdetaan rooleja.
• Munaviesti: luokka jaetaan sopivan kokoisiksi ryhmiksi, jokainen ryhmä saa munan (yllätysmunan muovikuori). Ryhmän tehtävänä on kuljettaa muna putoamatta viestinä sovitun reitin läpi viestinä. Munaa kuljetetaan esim. polvien välissä, pään päällä jne.

Kuten arvata saattaa, 1. luokan oppilailla on hyvin monia erilaisia munan kuljetustapoja. Muutaman viestikierroksen jälkeen jokainen sai keksiä omia tapoja kuljettaa munaa ja toisten keksimiä tapoja kilvan kokeiltiin.

- Äidinkieli: 

• Papupata-leikki pääsiäissanoilla: Kaksi oppilasta menee luokan ulkopuolelle, sillä välin muu ryhmä valitsee jonkin pääsiäiseen liittyvän sanan, esim. pääsiäismuna. Kutsutaan luokan ulkopuolella olevat oppilaat sisään ja aloitetaan keskustelu. Aina kun pitäisi sanoa yhdessä päätetty sana (esim. pääsiäismuna) sanotaankin papupata. Ulkopuolella olleiden oppilaiden tehtävänä on keksiä mikä sana papupata on. 
• Mikä pääsiäiseen liittyvä sana? : Opettaja on koonnut taululle tavuja, luetaan yhdessä jokin taululle kirjoitetuista tavuista. Mikä pääsiäiseen liittyvä sana voisi alkaa tällä tavulla? Oppilaat kuiskuttelevat parinsa kanssa minkä sanan annetulla tavulla keksivät ja kirjoittavat sen pienelle liitutaululle. Kun kaikki parit ovat valmiita, käydään läpi mitä sanoja on keksitty.
• Pääsiäisbingo: Oppilailla on bingo-ruudukko, jossa on 9 ruutua. Jokainen oppilas piirtää ruutuihin valitsemansa pääsiäissanat (pajunkissa, muna, tipu, pupu, mämmi, narsissi, noita, rairuoho, kukko) tai opettaja piirtää bingo-ruudut valmiiksi oppilaille ja kopioi. Luokkaan/käytävään/kouluun on piilotettu pieniä lappuja seinille, joihin on kirjoitettu kuvia vastaavat sanat. Löytäessään sanan, oppilaat lukevat sanan (tai päättelevät poissulkemis-strategialla mikä sana on kyseessä) ja palaavat takaisin luokkaan ja kirjoittavat löydetyn sanan sitä vastaavan kuvan alle. Tarvittaessa oppilaat käyvät lapun luona tarkistamassa, että sana kirjoitettiin oikein. Opettaja voi myös auttaa oppilaita luokassa kirjoittamisessa. Mikäli kaikki oppilaat eivät osaa lukea, voidaan liikkua pareittain.

Käytävän seiniltä löytyi pääsiäiseen liittyviä sanoja,
kaikki sanat saattoi päätellä alku- ja loppukirjaimien perusteella
vaikkei koko sanaa osaisikaan vielä lukea.

Sanat kirjoitettiin bingo-ruudukkoon kuvien
yläpuolelle.

- Maalaus:

• Harjoitellaa vihreän sekoittamista ja maalataan pääsiäisruohoa märkää märälle tekniikalla koko paperin täydeltä. Maalataan vedot pystysuunnassa, tavoitteena on saada työhön mahdollisimman montaa erilaista vihreää. Tavoitteena ei ole tasainen pinta vaan mahdollisimman elävä ruohikko.

Tikkutiistai

Mitä tarkoittaa tikkutiistai?

Tikkutiistaina vuoltiin ennen vanhaan sytykkeitä, tikkutiistaina vuoltujen sytykkeiden uskottiin olevan erityisen hyvällä onnella varustettuja.

- Käsityö:

Oppilaiden pääsiäismunakori

• Pesukone-huovutimme jo edellisellä viikolla 1. ja 5. luokkien yhteistyönä pääsiäismunia. Jokainen oppilas kääri kotoa tuomansa yllätysmunan muovikuoren huovutusvillaan, munat laitettiin sukkahousun lahkeeseen ja pestiin pesukoneessa. Lopputuloksena on hyvin huopuneita pääsiäismunia.
• Jatkoimme oppilaiden kanssa pesukonehuovutuksen päälle huovuttamista märkähuovuttaen, sitten että jokainen sai mahdollisuuden koristella munansa värikkääksi.

Oppilaiden huovuttamia pääsiäismunia.

- Matikka:

• Opettaja on piilottanut koulun pihalle/kouluun pääsiäismunia (yllätysmunan muovikuoria), valokuvasuunnistuksen tapaan oppilaat pareittain etsivät munia apunaan valokuva munakorin sijainnista.

Munien sisältä löytyi netistä tulostettuja ClipArt-kuvia
pääsäismunista. 

• Kun kaikki munat on löydetty jokainen oppilas saa oman munan ja avaa sen. Jokaisen munan sisällä on lappu, jossa on pääsiäismunan kuvia. Kuvissa munia on eri määrä. Oppilaat laskevat munien lukumäärän, miettivät miten lukumäärän voisi kertoa tarkemmin, esim. 15 munaa, 12 korissa ja 3 korin vieressä, eli 12+3. Oppilas kirjoittaa post-it-lapulle kuvassaan olleiden munien lukumäärän laskennon kielellä (summamuoto) ja asettaa post-it-lapun lukusuoralle oikeaan kohtaan.

• Kun kaikki ovat asettaneet post-it-laput lukusuoralle, jakaa opettaja munakuvat uudelleen oppilaille. Jokainen laskee myös tämän kuvan munien lukumäärän, miettii miten sen voisi kertoa laskennon maan kielellä ja etsii lukusuoralta kuvaa vastaavan post-it-lapun ja kiinnittää kuvan sinitarralla lapun viereen.

• Lopuksi tutkitaan yhdessä löydettyjä pareja ja mietitään, olisko ollut muita vaihtoehtoja kertoa munien lukumäärä laskennonmaan kielellä.

Kuvaamataito:

• Maalataan edellisen päivän ruohikkoon haarukalla tipuja. 

Lopputuloksena oli melko hellyyttävä tipulauma luokan seinällä :)

Kellokeskiviikko

Mitä tarkoittaa kellokeskiviikko? Kellokeskiviikkona laitettiin karjalle kellot kaulaan.

Pääsiäisretken reitti oli merkitty pääsiäismunilla.

Koko päivän metsäretki, klo 8.30-12. Retkilounas laavulla koko koulun voimin.

Retkeilimme koko koulun yhteiselle tapaamispaikalle metsän halki kiemurrellen reilun tunnin verran.  Metsässä polkumme varrella oli suuntaa osoittamassa pääsiäismunakortteja, joiden kääntöpuolella oli jokin pääsiäisloru tai tehtävä (tavuista sanan kokoaminen tai sanallinen laskutehtävä). Kilometrin pituinen reitti metsän halki sujui mukavasti, kun oppilaat kirmasivat aina munakortilta toiselle ja yhdessä aina luimme kortin ja ratkaisimme tehtävän.

Korteissa oli pääsiäisruno tai tehtävä, joka ratkaistiin aina
kortin löytyessä matkan varrelta.

Pääsiäismunakorttien tehtävien ratkomisen lisäksi leikimme matkalla munanryöstöä, joka osoittautui erinomaiseksi leikiksi ekaluokkalaisille.

• Munan ryöstö: luokka jaetaan kahteen joukkueeseen, molemmat joukkueet piilottavat munakorin omalle leikkialueen puolikkaalleen. Jokainen leikkijä saa itselleen "hännän", jonka menettäessään leikkijä on poissa pelistä, kunnes saa opettajalta uuden hännän. Kun molemmat joukkueet ovat piilottaneet oman munakorinsa, lähtevät joukkueet etsimään toistensa munakoreja. Löytäessään toisen joukkueen munakorin leikkijä saa ottaa mukaansa yhden munan ja yrittää palata omalle munakorilleen munan kanssa. Mikäli leikkijä saadaan kiinni ennen matkalla (eli häneltä napataan häntä) joutuu leikkijä luovuttamaan ryöstämänsä munan kiinniottajalle ja palaamaan hännän kanssa leikinjohtajan luokse. Kiinni jäänyt tulee opettajan luokse saa uuden hännän (vastapuolen väri) ja samalla vaihtaa joukkuetta. Leikki päättyy, kun jomman kumman joukkueen munakori on tyhjä tai kun toisesta joukkueesta loppuvat pelaajat ja "ryöstösaalis jaetaan". Joukkueiden munakorissa oli yllätysmunan kuoria, joiden sisältä paljastui pelin loppuessa pienet suklaamunat. Munia oli koreissa yhtä monta kuin oppilaita ryhmässä, eli jokainen sai yhden.

Kun kymmenkunta korttia oli jo kerätty matkan varrelta ja muutamia alkoi väsyttää käveleminen, pydähdyimme pitämään taukoa ja tutkimaan löytämiämme kortteja. Niistä löytyikin samankaltaisuuksia ja jonkin aikaa järjesteltyämme saimme jo löytämämme 10 korttia taulukoitua ja saimme myös selville, että matkaa oli jäljellä enää 6 kortin verran.

Levähdystauko ja munien järjestelyä.

Kaikkien munakorttien löydyttyä löysimme muun koulun jo laavulta odottelemassa meitä. Ohjelmassa oli isompien oppilaiden kuoron lauluesitys, vapaata leikkiä ja retkilounas. Lisäksi 5. luokkalaiset koulukummit olivat järjestäneet ekaluokkalaisille pienen pääsiäismunajahdin.

5. luokkalaiset olivat pukeutuneet velhoksi, karhuksi,
hämähäkeiksi, ampiaisiksi jne. ja ekaluokkalaisten autettua
kaikkia apua tarvitsevia eläimiä saivat he aarteen,
eli suklaamunat jokainen.

Eväiden syönnin jälkeen osa luokasta innostui vielä tarkistamaan löysimmekö varmasti kaikki munakortit metsästä ja loogista kokoelmaa järjestettiin useampaan otteeseen ennenkuin kaikille mieleinen taulukointi järjestys löytyi.

Kokonaisuudessaan reittimerkit muodostavat loogisen kokoelman. 

Tällainen pääsiäinen tällä kertaa, nyt tämä ope aloittaa pääsiäisloman! Rauhallista pääsiäistä!

T.  Anniina-ope

P.S. Alta löydät luokkani pääsiäiskertomuksen!

Luokkamme pääsäistarinana, jota kerroin oppilaille pääsiäisviikon, oli Köyhien kulta-kirjasta hieman muokattu versio vanhasta Fabianista ja ensimmäisestä pääsiäisestä, jolloin pääsiäismunia kätkettiin.

Vanha Fabian on kummallinen mies. Hänen pieni mökkinsä näytti ulkopuolelta kuin kenen tahansa muun kyläläisen mökki, mutta sisältä tuon vanhan maalarin koti näytti kovin erilaiselta kuin ne, joihin sinä ja minä olemme tottuneet. Seinillä riippui kullanhohtoisia maalauksia ja koriste-esineitä, jotka oli aseteltu joko ihan lattian rajaan tai sitten ne hipoivat kattoa. Moni tietämätön vierailija saattaisi pitää Fabiania vanhuuden höperönä. Ei kai kukaan järkevä ihminen ripusta taulujaan sillä tavalla? Mutta kaikki oli tarkkaan harkittua: kun auringonsäteet aamulla alkoivat auringon noustessa tanssinsa sisään mökin pikkuruisista ikkunoista heijastelivat ne koko päivän ajan seinille ripustetuista tauluista ja koristeista valaisten mökin hämmästyttävän valoisaksi.

Pääsiäisviikolla kauan sitten eräänä päivänä, jolloin auringonsäteet karkeloivat Fabianin pienessä mökissä hyppäsi mökkiin, aivan kuin auringonsäteen tuomana, jänis. Se ei ollut mikään tavallinen ruskea metsäjänis, vaan kullanhohtoinen jänis. Jänis katseli hieman epävarmana Fabiania, mutta kun vanha ystävällinen mies tervehti vierastaan lämpimästi haihtui epävarmailme jäniksen kasvoilta. ”Vai niin Fabian, hyvä sinä siis näet minut, sitten on kaikki hyvin. Me nimittäin tarvitsemme sinun apuasi.” sanoi jänis.

”Joka kevät pääsiäissunnuntaina pääsiäisenkeli kulkee joukkoineen maan yllä, siunaa pellot ja niityt, metsät ja ihmisten puutarhat. Matkallaan pääsiäisenkeli jättää pensaiden alle ja puiden oksille pienen pieniä aurinkoja”, selitti jänis. ”Niin se on, niin se on”, nyökytteli Fabian, joka oli monesti pääsiäisaamuna nähnyt pääsiäisenkelin ja jatkoi ”Ja nuo pienet auringot hehkuvat lämpöä ja valoa, ne saavat kaikki maan kukat, kasvit ja puut kasvamaan, kukkimaan ja kantamaan hedelmää.”

”Mutta ihmiset”, vanha maalari jatkoi, ” eivät huomaa aurinkoja kulkiessaan puutarhoissaan. He tuntevat sydämensä lyövän kiivaammin, mutta he kulkevat pienten aurinkojen ohi huomaamatta niitä, sillä he eivät näe niitä.”

”Niin, he eivät näe aurinkoja”, sanoi kultainen jänis apeana, ”ja kun he eivät löydä niitä, kaipaa heidän sydämensä turhaan auringonvaloa. Miten he voivat kukkia ja kantaa hedelmää ellei aurinko täytä heitä?”

Huolimatta jänöpupun murheesta Fabiania alkoi tahtomattaankin hymyilyttää, kun hän mietti kuinka ihmiset kukkisivat kuin päivänkakkarat tai kantaisivat hedelmää kuin omenapuut. Mutta sitten hän nyökkäsi vakavana, sillä tietenkin hän tiesi, että ihmiset kukoistavat aivan eri tavalla kuin kasvit.

”Ihmisten on vaikea olla hyviä toisilleen, sillä jos ei sydän itse muutu pieneksi auringoksi on rakastaminen vaikeaa”, pohti vanha Fabian ääneen ja mietti kuinka mistä löytyisi apu ihmisten sokeuteen.

”Juuri siihen me tarvitsemme sinun apuasi, meidän pitää liittää pääsiäisenkelin pieniin aurinkoihin jotain, joka muistuttaa mahdollisimman paljon aurinkoa ja jonka ihmiset voivat nähdä”, selitti jänis.

”Ja mitähän se jokin olisi, joka näyttää pääsiäisenkelin pieneltä auringolta?” kysyi Fabian uteliaaana.

”Kananmuna”, vastasi pieni jänis aivan asiallisesti.

Hölmistyneenä vanha maalari räpytteli silmiään. Kananmuna? Mutta totta tosiaan, hetken mietittyään hän tajusi jäniksen olevan oikeassa. Suuruudeltaan ja muodoltaan kananmuna tosiaan muistuttaa pientä aurinkoa.

”Kysyimme jo kanoilta apua ja ne lupasivat munia niin paljon kuin vain tarvitsemme, mutta meidän on itse kätkettävä ne”, selitti jänis.

”Ketkä me? Sinä ja minä?” kysyi Fabian, ”ette varmaankaan ajatelleet, että minä ryömin kanssanne pensaiden alle ja koloihin?”

”Ehei”, selitti jänis, ”serkkuni metsäjänikset auttavat munien kätkemisessä. Sinun tehtävänäsi on maalata munat kauniiksi, niin että ihmiset ymmärtävät löytäneensä jotakin erityistä. Muuten he luulevat kananmunia tavallisiksi aamiaismuniksi.”

Maalari nyökytteli hymyillen, totta kai hän auttaisi. Mutta juuri silloin oli aurinko tullut matkansa päähän ja ilta-auringon viimeisten säteiden tanssahdellessa ulos ikkunasta katosi myös kultainen jänis. Jäljelle jäi vaan varjoja. Hetken aikaa Fabian katseli ympärille, hän ehti jo naurahtaa itselleen ja pohtia oliko hän tullut vanhuuden höperöksi ja kuvitellut kaiken. Mutta silloin kuului ovelta rapinaa, Fabian kiiruhti ovelle. Avatessaan oven oli portailla kori kukkuroillaan kananmunia.

Epäröimättä aloitti maalari työnsä, hän maalasi punaista, keltaista, sinistä, vihreää. Raitoja, palloja ja pilkkuja, muotoja ja kuvioita. Hieman Fabiania mietitytti ehtisikö hän maalata kaikki munat ajoissa, mutta sitä hänen ei tarvinnut kauaa murehtia. Kylän lapsilla oli nimittäin tapana vierailla Fabian luona, kun heillä tuli tylsää. Lapset auttoivat innoissaan Fabiania munien maalaamisessa ja heidän avullaan kaikki tuli valmiiksi, juuri ajoissa.

Pääsiäissunnuntaina aamulla, kun Fabian oli purolla pesemässä kasvojaan näki hän kuinka pääsiäisenkeli joukkoineen liiti maan yllä ja jätti sinne tänne pieniä aurinkoja. Mutta enkelin perässä kirmasi joukko ruskeita ja harmaita metsäjäniksiä, ne jättivät kirkkaana hehkuvan munan jokaisen pienen auringon viereen.

Sinä pääsiäisaamuna, jolloin pääsiäismunia piilotettiin ensimmäisen kerran, sai vanha maalari nauraa vielä kerran oikein sydämensä pohjasta. Eräs kylän poika, joka oli monessa asiassa kuten lukemisessa ja laskemisessa, tovereitaan taitavampi. Vain maalaamisessa hän ei ollut kovin hyvä, mutta katselemisessa sitäkin parempi. Kun hän oli löytänyt puutarhastaan punaiseksi ja keltaiseksi maalatun pääsiäismunan, juoksi poika Fabianin luokse ja huusi jo kaukaa: ”Sinä olet se pääsiäisjänis, sillä minä näin kun sinä maalasit tätä munaa!” Silloin vanhan maalarin oli pakko nauraa sydämellisesti, sillä hän näki pääsiäisenkelin asettaman pikkuauringon loistavan tuon tarkkanäköisen lapsen sydämestä ja silloin hän ymmärsi kultaisen jäniksen suunnitelman onnistuneen.

”Voi kunpa tietäisit, voi kunpa tietäisit”, sanoi Fabian silittäen ystävällisesti pienen pojan päätä. Ja joka vuosi sen jälkeen Fabian auttoi pääsiäisenkeliä ja kultaista jänistä maalarin taidoillaan, vaikkei hän itse pääsiäisjänis ollutkaan.

(Muokattu Georg Dreissigin kertomuksesta Vanha Fabian ja pääsiäismunat)