Sininen saapas (s-kirjain)

 S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta. 

Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa. 

Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan. 

Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"

Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. 

Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä. 

- Miltä sipuli maistuu?

- Sipuli maistuu hyvältä.

- Missä saapas on?

- Saapas on imurissa. 

Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon. 

Kuvasanaston voit tulostaa täältä.

Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12. 

Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia. 

Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:

- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?

- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?

Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä. 

Mittaamismoniste löytyy täältä. 
Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi
vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. 

Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti. 

Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan. 

Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa. 

Punnitsemismoniste löytyy täältä.

Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä  muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa. 

Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä
 tällä viikolla. Tulosta moniste täältä. 

Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.

Siili (8 min) YleAreena

Saukko (4 min) YleAreena

Sammakko (4 min) YleAreena

Sisilisko (3 min) YleAreena

Susi (3 min) YleAreena

Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.

Rastit löytyvät täältä.

Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina. 

Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja. 

Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua. 

Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun. 

Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti. 

Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan). 

Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä.

Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.

Kiitos yhteistyöstä Tanja!

Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...

Joulutarina (5/17)

 

Eilisten surullisten kohtausten jälkeen tänään Nikolaksen tarinassa löytyi taas ilon tunteita ja Nikolas saatettiin jättää viikonlopun ajaksi leikkimään kylän lasten kanssa (tiivistelmä sivuilta 63-78)

Kyläkokouksessa päätettiin, että kukin Korvajoen kylän taloista ottaisi Nikolaksen vuorollaan vuodeksi luokseen asumaan. Näin Nikolaksesta saatettaisiin pitää huolta, mutta mikään talo ei kuormittuisi liikaa. Nikolas muuttikin asumaan Hanneksen ja Kristiinan sekä heidän lastensa Eemelin ja Helenan luokse. Nikolas pyysi saada muuttaa saunakamariin ja siellä hän elikin koko pitkän talven kuin erakko. Vaikka perhe pyysi Nikolasta syömään kanssaan ja Eemeli Nikolasta leikkimään, ei Nikolas suostunut viettämään aikaa yhdessä muiden kanssa. Näin kului koko pitkä talvi. Varmasti Nikolaksen elämä olisi jatkunut samaan tapaan, ellei Eemelille, joka luvatta oli lähtenyt joen rantaan uittamaan kaarnalaivaa olisi tapahtunut onnettomuus ja hän putosi veteen. Nikolas oli kylän sankari hänen hypättyään kylmään jokeen pelastamaan Eemeliä. Nikolas sai kyllä itse kuumeen ja nukkui seuraavat kuusi päivää, mutta herättyään kuumeen helpotettua, ymmärsi Nikolas, että hänen pitäisi alkaa elää taas omaa elämäänsä. Niin Nikolas istui yhdessä ruokapöytään Hanneksen, Kristiinan, Helenan ja häntä parhaana ystävänään nykyään pitävän Eemelin kanssa. Kylän lapset ottivat myös Nikolaksen mukaan leikkeihinsä. Nikolas uskalsi vihdoin päästää irti kamalista muistoistaan ja myös iloita. 

Keskustelimme tarinan jälkeen tunteista, joita tämän päivän tarinan pätkässä oli. Viimeisimpänä tunteena tarinassa oli ilo, kun Nikolas uskalsi jälleen elää omaa elämäänsä yhdessä muiden kanssa. Juttelimme ilon tunteesta: Missä ilo tuntuu kehossa? Minkä värinen ilo on? Mitkä asiat tuottavat iloa? Miltä iloa maistuu? Entä tuoksuu? Eilen kirjoitetut suru-runot saivat tänään jatkoa, samaan tapaan rakennetuilla ilo-runoilla.

Apuna oppilailla oli seuraava ohje:

• Missä ilo tuntuu?
• Miltä ilo maistuu?
• Miltä ilo tuoksuu?
• Miten ilo liikkuu ja elehtii?
• Sehän on ilo!
• Mikä tekee sinut iloiseksi?

Alla on kaksi oppilaideni runoilemista ilo-runoista. Tänäänkin oppilaat onnistuivat erinomaisesti ja kaikkien runot olisi voinut kirjoittaa puhtaaksi tähän. 

Nyt miniloman viettoon ja tarina jatkuu keskiviikkona itsenäisyyspäivän jälkeen!

Joulutarina (4/17)

Tänään joulutarina eteni surullisissa merkeissä (tiivistelmä sivuilta 40-61)

Ovella Nikolasta vastaan tuli kaksi vierasta miestä. Hetken sanojaan tapailtuaan he kertoivat, että Nikolaksen vanhemmat olivat aamulla löytyneet kuolleina Korvajoen kylän läheltä rantaan huuhtoutuneina. Miehet kehottivat Nikolasta pakkaamaan tavaransa: muutamat vaihtovaatteet, isän taskukello ja puukko, sekä Aadalle veistetty lahja katosivat Nikolaksen nyyttiin. Korvajoella Nikolasta odottivat hänen vanhempiensa hautajaiset, joiden jälkeen kokoonnuttiin pohtimaan kylänväen kesken Nikolaksen kohtaloa. Nikolas ei kestänyt kuunnella keskustelua, vaan säntäsi juoksuun ovesta ulos ja löysi itsensä merenrannasta, jyrkänteen reunalta, samasta paikasta, josta hänen vanhempansa olivat löytyneet. Sinne merelle Nikolas heitti valmiiksi saamansa nuken huutaen tuuleen: Hyvää joulua Aada. 

Kertoessani lihotin alkuperäistä tekstiä kuvailemalla Nikolaksen surun kokemuksia ja keinoja käsitellä surua. Kertomuksen jälkeen keskustelimme surusta:

• Missä suru omassa kehossa tuntuu?
• Mistä näkee, että ystävä on surullinen?
• Mikä helpottaa surua?
• Miten surullista voi lohduttaa?
• Mitkä tunteet ovat surun sukulaisia?

Pohdimme myös minkä värinen suru olisi, jos se olisi väri. Oppilaat olivat melko yksimielisiä siitä, että suru on sininen. Luin oppilaille myös Tunteet hukassa materiaalista löytyvän kuvauksen surusta. Tunteet hukassa-materiaalista löytyy erilaisia harjoituksia surun käsittelyyn. 

Me jatkoimme aiheen käsittelyä runojen avulla. Sanastajan runomatkaoppaan eläinrunoja mukaillen oppilaat kirjoittivat runot seuraavien ohjeiden mukaan:

Se tuntuu... (3 asiaa missä suru tuntuu kehossa)
Se maistuu... (3 asiaa miltä suru maistuu)
Se on suru.

Se helpottaa, kun... (3 asiaa, jotka helpottavat surua)

Oppilaat osasivat hienosti pohtia surua ja runoista löytyi hienoja kielikuvia. 

Ronja Ryövärintytär - koulun aloitusteema 3. lk (osa 1)

3. luokan ensimmäistä teemaa olemme rakentaneet yhdessä kollegani Tanja Törnin kanssa Ronja Ryövärintytär-kirjan ympärille. Kirjasta löytyy syksyn alkuun sopivia teemoja ystävyyttä ja kaveritaitoja, metsän tutkimista ja oikean ja väärän pohdiskelua. 

Tavoitteiksi jaksolle kirjasimme ainakin seuraavia:

• Oppilas kuuntelee/lukee Ronja Ryövärintytär romaanin. 
• Oppilas harjoittelee kaveritaitoja.
• Oppilas osaa nimetä vähintään 15 lähiympäristön kasvia tai sientä.
• Oppilas tuottaa erilaisia tekstejä.
• Oppilas kehittää sanavarastoaan.
• Oppilas tutustuu hiileen kuvataiteen työvälineenä.
• Oppilas tutustuu perspektiiviin ja harjoittelee perspektiivin käyttöä piirrustuksessaan.

Koska teemaa tulee sisältymään reippaasti lajituntemusta ja digikasvion laatimisen, otimme lajituntemuksen mukaan jo heti ensimmäiseen päivään ja tutustumiseen. Luokkani on sama vanha, mutta mukaan tuli tänä vuonna kaksi uutta oppilasta, joten tutustuminen ja nimien opettelu oli paikallaan.

Levitin aamupiirissä piirin keskelle lattialle ulkoluokka-lajikortteja. Olin valinnut kortit etukäteen siten, että korteissa on jokaisen etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkava laji. Luokallani on tosin E-kirjaimella alkavia oppilaita useita ja Suomen luonnonvaraisista kasveista ei E-alkuisia löydy. Siksi nipussa oli mukana muutamia eläimiä, sekä itse tekemäni kortit edes jollakin tavoin luontoon liittyvistä E-sanoista eli emo, etelätuuli, erämaa ja elefantti. Aluksi oppilaat ottivat vain jonkin kortin itselleen.

Leikimme ensin muutaman minuutin perinteistä cocktailkutsut-leikkiä. Eli oppilaat kulkivat esittelemässä itseään toisilleen. He esittelivät itsensä omalle etunimellä ja lajikortista tuli aina sukunimi. Kun pari oli esitellyt itsensä toisilleen, he vaihtoivat korttia ja menivät esittelemään itsensä jollekin seuraavalle oppilaalle taas uudella "sukunimellä".

Hetken aikaa leikittyämme annoin ohjeeksi jatkaa, kunnes oppilas saa sellaisen kortin, jossa on hänen oman etunimen alkukirjaimalle alkava laji. Eli esimerkiksi minä jatkaisin esittäytymistä, kunnes saisin kortin, jonka mukaan olisin Anniina Ahvenvita. Kun oppilas on saanut itselleen oikean sukunimen, saa hän istua alas. Kaikkien istuuduttua lähdimme kertaamaan nimiä muistileikin avulla.

Ensimmäinen oppilas aloitti esittelemällä itsensä: "Hei, minä olen Karoliina Koivu." Vieressä oleva oppilas toisti ensimmäisen nimen ja kertoi omansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, minä olen Janne Juolukka." Ja kolmas toistaa taas edellisten nimet ennen omaansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, sinä olet Janne Juolukka ja minä olen Petra Palleroporonjäkälä." Näin jatkettiin, kunnes muisti alkoi takuta ja tarvittaessa sai sanoa vain viisi edeltävää. Lajikortit jokaisella oli edessään, joten niiden kuvien avulla saattoi helpottaa muistiaan. 

Seuraavaksi oppilaat lähtivät etsimään itselleen ryhmiä. Ensimmäisenä tehtävänä oli muodostaa ryhmä, jossa kaikilla on saman värinen paita. Kun ryhmä oli löytynyt, oppilaat muodostivat pituusjärjestyksen ryhmässään. Seuraavaksi oppilaat etsivät ryhmän, jossa jäsenten lajikorteissa oli jotakin yhteistä. Ryhmän vähimmäiskoko oli neljä. Oppilaiden tuli siis itse keksiä peruste, miksi juuri he kuuluvat samaan ryhmään. Esimerkiksi kaikki ovat puita, kaikissa on kukka tms. Näissä ryhmissä oppilaat muodostivat jonon hiusten pituuden mukaan. Vielä kerran oppilaat lähtivät etsimään ryhmää. Jälleen kerran piti itse löytää lajikorttien avulla ryhmä, jonka oppilaat itse määrittelivät. Ryhmässä sai olla korkeintaan yksi sama jäsen kuin edellisellä kierroksella. Näissä ryhmissä oppilaat tekivät jonon aakkosjärjestyksessä etunimien mukaan. Lopuksi kyselin, että millä perusteella koko luokka voisi kuulua samaan ryhmään. Kun erilaisia perusteita oli keksitty, tulivat kaikki luokan eteen yhdeksi ryhmäksi ja teimme vielä tässä ryhmässä aakkosjärjestyksen. 

                         

Opettajan pöydällä oli sisään tullessa oppilaiden huomion kiinnittänyt säkki, joka otettiin nyt tutkiskelun kohteeksi. Tutkimme mitä kaikkea säkin sisältä löytyi ja nimesimme säkistä löytyneet esineet. Pohdimme yhdessä kenelle säkki mahtaisi kuulua. Ensin oppilaat pohtivat säkin kuulumista joulupukille tai koulutontulle. Helminauhan nostaessasi säkistä oppilaat järkyttyivät, onko koulutonttu alkanut rosvoksi?  Kun säkistä nousi rytätty etsintäkuulutus, keksivät oppilaat! Säkkihän tietenkin kuului ryövärille, joka on löytänyt itsestään tehdyn etsintäkuulutuksen, repinyt sen irti ja suuttuneena heittänyt sen ruttaantuneena säkkiinsä. Kiitos Kia Raevaara ja Luetaanko tämä-blogi tästä ryövärin säkki-ideasta!

Leikimme muutaman kierroksen kim-leikkiä säkin esineillä. Sen jälkeen pakkasin tavarat jälleen säkkiin ja oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa lista säkin sisällöstä. Listan jälkeen jokainen oppilas kirjoitti vielä 3-5 virkettä, joissa oppilas kuvaili mihin ryöväri esineitä tarvitsee. Osalla mielikuvitus laukkasi hyvin ja villasukkia ei tarvittu esimerkiksi vain torjumaan kylmää vaan myös siihen, että ryöväri voisi hiippailla hiljaa.

Satusiestalla selvisi oppilaille mistä ryöväreistä oikein oli kyse. Sillä satusiesta kirjana aloitimme Ronja Ryövärintyttären. 

”Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä. ---  Silloin Matias ampui vielä kerran suoraan kohti laumaa, mutta ajattarat vain nauroivat ilkkuen ja lensivät sitten vihaisesti ulvoen puitten latvojen yli.” (Ronja Ryövärintytär s. 7-8)

Satusiestan jälkeen jatkoimme kuvataiteella ja palasimme kirjan kohtaukseen, jossa Ronja ukkosyönä syntyy. Tutustuimme ensin hiileen työvälineenä ja oppilaat pääsivät tutorial-videon ohjauksessa vain testaitelemaan miten hiili toimii. Sen jälkeen alloitettiin varsinainen työ. 

Ensin oppilaat piirsivät valkoisilla värikynillä vahvasti painaen työhönsä salamat. Seuraavaksi vuorossa oli ukkopilven tekeminen. Hiiltä levitettiin vähän kerrallaan paperille, aiemmin käytetty valkoinen värikynä käärittiin käsipyyhkeeseen ja tuon käsipyyhepaperin avulla hiiltä lähdettiin suttaamaan paperille. Mikäli salamat oli tehty reilusti painaen, ilmestyivät salamat näkyviin ukkospilvestä.

Välifiksatiivin jälkeen työn alalaitaan piirrettiin Matiaksenvuori ja Matiaksen linna, sekä etualalle puita. Tarkoitus oli jo tässä vaiheessa kiinnittää oppilaiden huomiota perspektiiviin ja siihen, että etualan puut ovat suuria suhteessa vuoren huipulla nököttävään linnaan.. Mutta hiili oli sen verran nopea materiaali ja fiksaamiset siinä välissä, että tässä kohtaa kullanmurut käyttivät omaa taiteellista vapauttaan ja toteuttivat linnat ja vuoret kukin omalla tyylillään. 

Hiilitöihin harjoituksineen meni aikaa kaksi oppituntia.

                         

                         

Pienellä yhden tunnin metsäretkellä jatkoimme kasveihin tutustumista lajikorttien avulla. Leikimme lajikorteilla VaNesta tuttua pikalukuhippaa, sekä ulkoluokka-leikkikorteista tuttuja leikkejä kuten asiantuntijahippaa sekä sipsap-leikkiä. 

Metsässä aloitimme myös tämän syksyn rauhoittumisharjoitukset. Jokainen valitsi itselleen hyvän paikan, riittävän kaukana muista. Silmät sai sulkea ja vain olla, kuunnella, haistella ja unelmoida. Ensimmäisellä kerralla olimme omalla paikalla vain vaajaan 5 minuuttia. Yritämme kerta kerralta pidentää aikaa, jonka jokainen jaksaa keskittyä vain olemaan ja kuuntelemaan ympäristön ääniä. Tämä harjoitus purettiin lopussa yhdessä juttelemalla mitä oppilaat olivat kuulleet, entä mitä tuoksuja oli tullut nenään. 

                                 

Kirjassa Ronja seikkailee metsässä päivät pitkät. Ronja ihailee metsän kauneutta. Ronja ihailee taivaalla leijuvia pilviä ja nauraa, vain koska pilviä on olemassa. 

Me teimme luokassa mielikuvitusmatkan metsään. Ensin kuuntelimme silmät kiinni YouTuben forest sounds-videota muutamia minuutteja. Ennen kuuntelun aloittamista kehotin oppilaita kuuntelemaan tarkasti mitä metsässä tapahtuu, mitä metsässä näkyy, entä miltä metsässä tuoksuu. Kuuntelun jälkeen oppilaat kertoivat mitä kunkin metsässä oli tapahtunut. Toisissa metsissä oli enemmän liikettä, toiset olivat nähneet vain vilaukselta ketun. 

Seuraavaksi oppilaat tekivät neljän hengen ryhmissä metsän äänimaisemia. Lyhyen suunnittelun jälkeen ryhmät esittivät omat äänimaisemansa. Muut kuuntelivat silmät suljettuina ja saivat kertoa kuuntelemisen jälkeen mitä olivat nähneet ja kuulleet missäkin metsässä. Toki myös äänimaiseman luojat saivat kertoa mitä he olivat ajatelleet omassa metsässä olleen.

Näiden virittelyharjoitusten jälkeen lähdimme kirjoittamaan kuvailua metsästä. Sanastajan tarinamatkaopas-kirjasta löytyi harjoitus Metsäretkellä, joka sopi meidän tarpeisiimme erinomaisesti. Harjoituksen kysymysten avulla ohjasin oppilaita kuvailemaan omaa metsäänsä.

Olet saapunut metsään. Millainen metsä on kyseessä? Mitä näet ympärilläsi? Mikä vuodenaika on.... (Sanastajan tarinamatkaopas s. 15) Kokonaisilla virkkeillä oppilaat vastasivat jokaiseen kysymykseen ja täytyy sanoa, että tämän harjoituksen tuloksena syntyneet kuvaukset metsästä olivat aivan ihania ja onnistuivat ihan jokaisella oppilaalla! Onnistumisen elämyksiä saivat myös ne oppilaat, joille tekstin tuottaminen usein on vaikeaa. Mahtavaa oli myös lukea oppilaiden monipuolisia sanavalintoja: 

Kuulen kun puro solisee uomassaan ja tuulen kevyen ulvonnan.

On talvi ja koivuista roikkuu jäätikkuja. 

On kevät, kevät on kaunis. Sää on sateinen. Haistan lehtien kosteuden.

Tällaisin harjoituksin saatiin Ronja Ryövärintytär-teema alkuun meidän luokassamme. Teema jatkunee noin kuukauden ajan, joten yritän kirjoitella ensi viikolla lisää teemaan liittyvistä touhuista.

Aurinkoista syksyn alkua ja tsemppiä uuteen lukuvuoteen!

P.S. Linkkasin ylemmäs Sanastajan tarinamatkaoppaan kustantajan sivulle. Kyseessä ei ole maksettu mainos. Itselläni on kyseinen kirja lainassa kirjastosta, se tosin vaikuttaa niin pätevältä kirjalta, että saatan jossain vaiheessa ostaa kirjan itselleni. Suosittelen tutustumaan!