Ihaan ilmapallo (i-kirjain)

I-viikkoon lähdettiin Ihaan ilmapallo-tarinalla. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta kerrataan se tässä:

Ihaa istui joen rannalla apena ja surullisen, kun paikalle tulivat sen ystävät Nalle Puh ja Nasu. Ystävät tiedustelivat syytä Ihaan alakulolle ja selvisi, että Ihaalla oli syntymäpäivä. Kiireesti lähtivät Puh ja Nasu etsimään ystävälleen lahjoja. Nalle Puh löysi hunajapurkin, joka olisi hyvä lahja. Ihaan luokse palatessaan Puhilla tuli kuitenkin nälkä ja hän maistoi vähän ja vähän enemmän hunajapurkista, kunnes se oli tyhjä. Puh antoi hieman nolona Ihaalle tyhjän hunajapurkin, jossa voisi säilyttää tavaroita.

Nasu oli löytänyt ilmapallon, jota se kiireen vilkkaa lähti viemään Ihaalle. Matkalla Nasu kuitenkin kompastui ja ilmapallo meni puhki. Surullinen Nasu ojensi rikkinäisen ilmapallon Ihaalle. Se oli juuri Ihaan lempiväriä eli punainen ja se oli ollut Ihaan lempikokoa eli Nasun kokoinen. Kun Ihaalla oli tyhjä hunajapurkki, saattoi hän säilyttää ilmapalloaan hunajapurkissa. Olisipa ollut kurja, jos ilmapallo ei olisi puhjennut, sillä silloin Ihaan ilmapallo ei olisi mahtunut purkkiin. Ihaa oli iloinen!

Tarina oli monelle oppilaalle tuttu. Tarina antoi taas mahdollisuuden nostaa esiin erilaisia tunteita, joita tarinan henkilöillä oli. Oppilaat saivat tarinasta omat versionsa, joihin oli jälleen merkitty keltaisella aloittelevien lukijoiden tavut (sellaiset tavut, joita jo osataan lukea) ja sinisellä lyhyet ja helpot sanat. Taitavat lukijat lukivat koko tarinan. Oppilaiden lukuläksy moniste löytyy täältä.

S2-oppilaiden tueksi olimme jälleen tehneet kuvasanaston tarinan sanoista. Kuvasanasto jaettiin kaikille oppilaille. Maanantaina sanat käytiin yhdessä läpi ja parin kanssa työskennellen oppilaat asettivat kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa oli tavuja. Myöhemmin viikolla samat sanat tavutettiin uudelleen, nyt yksin, ja oppilas piirsi sanan alla olevaan laatikkoon yhtä monta palloa kuin sanassa oli tavuja. 

I-kirjaimen kirjainmuotoa harjoiteltaessa yhdistimme tälläkin viikolla yksi-yhteen vastaavuuden ja lukumäärien laskemisen suomen kielen tunnille. Oppilaat etsivät monisteesta eri fonteilla tehtyjä i-kirjaimia ja värittivät palikoita yhtä monta kuin kullakin fontilla tehtyjä i-kirjaimia monisteesta löytyi. Monisteen voit tulostaa täältä. 

Maanantain vakioläksy on keksiä ja piirtää viisi viikon kirjaimella alkavaa sanaa. Tiistaina sanat kirjoitettiin tietokoneella, tulostettiin ja liimattiin kuvien kaveriksi. Etenkin aloittelevilla lukijoilla tämä tehtävä on äärimmäisen hyvä, sillä liimatessa pitää kaikki omat sanat lukea tai muuten alku- ja loppuäänteiden perusteella päätellä mitä on kirjoittanut. 

Sujuvat lukijat kirjoittavat keksimistään sanoista virkkeitä. Heidän kanssaan olemme opetelleet samalla virkkeen kirjoitussääntöjä: isot alkukirjaimet, pisteet, nimien kirjoittaminen ja huutomerkki. 

Mörkö-peliä pelasimme tälläkin viikolla suomen kielen tunneilla. Viime viikon mörkökortteihin lisäsin tämän viikon i-tavuja. Kortit löytyvät täältä. 

Viikon biisinä lauloimme Fröbelin palikoiden Viisi ilmapalloa-laulua. Tanja teki lauluun sanat kuvat tuella. Ne löydät täältä. 

Matikan tunnilla Ihaan synttäreitä juhlittiin monin tavoin. Pistetyöskentelyssä katoimme juhlapöytää. Kuusi oppilasta kerrallaan työskenteli pisteellä kanssani. Lapuilla oli merkinnyt juhliin osallistuvien henkilöiden paikat. Ensin tietenkin lastettiin kuinka monta juhlijaa on merkitty (7). Huomasimme, että tuoleja ei riitäkään kaikille juhlijoille eli tuoleja on vähemmän kuin juhlijoita ja juhlijoita on enemmän kuin tuoleja. Kuinka monta tuolia tarvitaan lisää? 

Sen jälkeen aloitimme kattamisen. Pareittain oppilaat saivat katettavakseen jonkin asian (mukit, lautaset, juhlahatut, porkkanat, kierrepullat, servetit, jäätelöt, kuppikakkukupit). Aina kun jokainen pari oli kattanut pöytään yhdet asiat, pysähdyimme ja juttelimme oppilaiden huomioista:

- Riittikö jokaiselle porkkana? 

- Kyllä.

- Jäikö porkkanoita yli?

- Jäi yksi.

- Mitä tiedämme porkkanoista? Porkkanoita on...

- Porkkanoita on enemmän kuin juhlijoita.

- Kuinka monta enemmän? 

- Yksi enemmän.

- Kuinka paljon vähemmän on juhlijoita kuin porkkanoita?

- Juhlijoita on yksi vähemmän kuin porkkanoita. 

Tähän tyyliin kävimme aina läpi oppilaiden huomiot kustakin pöytään katetusta asiasta. Kun työskentelemässä oli kuusi oppilasta kerrallaan, oli helppo saada kaikki puhumaan ja kertomaan huomioistaan yhteisen tekemisen lomassa. 

Toisella pisteella tutkittiin Ihaan saamia lahjapaketteja. Aluksi keskusteltiin siitä missä paketeista mahtaisi olla pisin naru ja missä lyhin. Ja tietenkin tärkeä kysymys: Miksi luulet niin?

Tämän keskustelun jälkeen narut irrotettiin ja mitattiin käyttäen oransseja värisauvoja. Mittaustuloksista keskusteltiin yhdessä. Seuraavaksi oppilaat mittasivat samat narut violeteilla värisauvoilla. Nyt mittaluvut olivat suurempia. Olivatko narut venyneet vai mistä oli kyse? Viime viikon kokemusten perusteella mittaluvun ja mittayksikön suhde oli oppilaille jo ihan selvä juttu. Violetit sauvat olivat lyhyempiä, joten niitä tarvittiin mittaamiseen enemmän.

Myös leppäkertut kiinnostuivat Ihaan synttärien tarjoiluista ja ilmestyivät paikalle. Leppiksiä löytyikin monen lieriönmuotoisen astian kannelta. Oppilaat saivatkin pähkäilytehtävän. Jos leppäkerttu kiertää astian kannen ympäri reunoja pitkin, käveleekö se pidemmän vai lyhyemmän matkan kuin jos se kävelisi suoraan astian reunaa alas?

Ympärysmitan hahmottaminen on haastavaa ja näissä tehtävissä huomaa, että itsellekin tulee yllätyksiä, oliko ympärysmitta tosiaan noin paljon pidempi kuin purkki ylhäältä alas. Oppilas pari sai lankaa ja sakset. Ensin he mittasivat purkin ympärysmitan langalla ja leikkasivat sen pituisen langan pätkän. Sen jälkeen mitattiin ja leikattiin langanpätkä, joka vastasi astian korkeutta. 

Lopuksi keskusteltiin yhdessä havainnoista. Tällä kertaa mikään purkeista ei ollut niin korkea, että korkeus olisi ollut pidempi kuin ympärysmitta. Taitavimpia haastoin miettimään millaisessa astiassa ympärysmitta olisi lyhyempi kuin korkeus. (Tämä tehtävä löytyy ohjeineen Opettajan tienviitta 1a-oppaasta.

Sarjoittamista harjoittelimme aiemmin metsässä. Nyt teimme sitä luokassa. Aloitimme yhteisellä leikillä, jossa eräs oppilas meni istumaan, seuraava hänen vieressään seisoi ja kolmas makasi. Sen jälkeen jatkoimme riviä samalla kaavalla istuu, seisoo, makaa, istuu, seisoo, makaa... Kun kaikki olivat rivissä kävimme yhdessä rimpsua hokien koko sarjan läpi. 

Tähän olisi voinut ottaa vielä mukaan virheen. Eli lapset laittavat silmät kiinni ja se oppilas, jota opettaja koskettaa vaihtaa asentoa. Avattuaan silmät, pitää oppilaiden keksiä kenellä on väärä asento. 

Ihaan synttärit kaipasivat koristeita, joten oppilaat rakentelivat koristeita puisista mosaiikkipaloista, värisauvoista ja hamahelmistä askartelunorkkoon. 

Perjantaille mahtui vielä Ihaan syntymäpäiviin liittyvä looginen kokoelma, jossa oli tällä viikolla teemana matikassa ollut yksi enemmän, yksi vähemmän. Aluksi perinteiseen tapaan kaikki kortit olivat kuvapuoli seinää vasten ja oppilaiden ohjeiden mukaan kortteja käännettiin yksi kerrallaan. 

Riveittäin loogisessä kokoelmassa oli aina seuraavassa kuvassa yksi asia enemmän. Itse tein tehtävän alla olevan kuvan kaltaisena. Tanja otti kokoelmasta kopioita kaksin kertaisen määrän, joten hänellä oikean puolimmaisten kuvien jälkeen kekkereiden tarjoilujen määrä alkoi vähenemään aina yhdessä kunnes jäljellä oli vain kynttilä. 

Loogiset kokoelmat alkavat olla oppilaille jo todella helppoja. Kun koko kokoelma oli käännetty näkyviin, kyselin oppilailta heidän huomioitaan. Helposti he osasivat kertoa riveillä toistuvista väreistä ja lisäksi sieltä tuli myös huomio siitä, kuinka vasemmalta oikealle kuvista aina lähtee yksi asia pois. 

Tanjan tekemä looginen kokoelma löytyy täältä. 

Perjantain viimeisenä pulmana teetin oppilailla Hanoin tornin pakettiversion. Istuimme koko luokka piirissä lattialla ja sinisillä papereilla olin merkinnyt paikat, joille paketit voi laskea. Sääntönähän on, että vain yhtä pakettia voi liikuttaa kerrallaan, eikä isompaa pakettia voi laittaa pienemmän päälle. Paketit tulisi siirtää nykyisestä olinpaikastaa kauimmaiselle alustalle.

Oppilaani ratkaisivat kolmen paketin pulman kahdessa minuutissa. Annoin aina yhden oppilaan kerrallaan tehdä yhden siirron, jonka jälkeen seuraava jatkoi. Koska kolmen paketin pulma ratkesi niin nopeasti, otin mukaan neljännenkin paketin. Neljällä paketilla saimme pinon siirtymään keskimmäiselle alustalle, emme kauimmalle. Sekin olis varmasti onnistunut, mutta koulupäivä päättyi ja viikonloppu alkoi, joten pulma jäi ratkaistavaksi tulevaisuudessa. 

Tässä tämän viikon keskeisimmät tehtävät, jotka toteutettiin kirjallisuuteen pohjautuvana teemana. 

Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja!

Joulutarina (13-14/17)

Tänään Joulutarina eteni lukujen 20-21 verran (s. 233-249)

Lukujen aikana Aada kasvaa aikuiseksi. Hänen roolinsa Nikolaksen apulaisena kasvaa vuosi vuodelta. Nikolaksen ja Aadan välille muodostuu vahva side. Heillä on yhteisiä salaisuuksia: Aada tietää Nikolaksen lahjoista ja Aada on joka joulu Nikolaksen mukana jäällä viemässä lahjaa Aada-merenneitosiskolle. 

Aada auttaa Nikolasta erityisesti lahjojen paketoinnissa. Luvun 21 lopussa Aada on saanut lapsen, joka saa nimekseen Nikolas.

Vaikka kirjassa olikin unohdettu mainita tärkeä yksityiskohta, osasi ope sen onneksi kertoa. Eräänä noista jouluista, jolloin Aada Nikolasta auttoi, oli Nikolas valmistanut lapsille dominopelejä. Sellainen oli myös meidän luokan seinälle ilmestynyt.

Kaikki kortit olivat aluksi väärinpäin ja yksi kerrallaan oppilaiden valitsema kortti käännettiin. Oppilailleni loogiset kokoelmat ovat entuudestaan tuttuja, mutta tämä oli ensimmäinen, joka oli tehty dominopalamallilla ja jokaisessa kortissa oli kaksi kuvaa. Aiemmat kokemukset auttoivat kuitenkin oppilaita ja kovin montaa korttia ei ehditty kääntää ennen kuin oppilaat alkoivat pomppia paikallaan "Ope, ope tossa on taas sellanen juju!" 

Kun yhteistä dominokokoelmaa seinällä oli tutkittu ja sen rakentumisesta keskusteltu, saivat oppilaat tehtäväkseen laatia oman dominopelin. Kuinka monta erilaista dominopalaa voi kuudella kuvalla valmistaa? Jotta työ etenisi suhteellisen reippaasti, otimme käyttöömme leimasimet, jolla kokoelman saattoi rakentaa. Lopuksi innokkaimmat ehtivät vielä pelaamaan valmistamillaan dominokorteilla. 

Osa oppilaista työskenteli kanssani vielä yhden ylimääräisen tunnin muiden ollessa juhlaharjoituksissa. Jatkoimme vielä kombinatoriikan parissa ja väritimme Aadan paketoimia lahjoja annettujen sääntöjen mukaan. Paketti saattoi olla kääritty yhteen kolmesta paperivaihtoehdosta, lahjanaruja oli tarjolla kaksi erilaista ja pakettikortteja kolmea väriä. Parit pähkäilivät yhdessä kuinka monta erilaista pakettia Aada saattaisi näillä välineillä valmistaa. 

Jos haluat hyödyntää valmistamaani loogista kokoelmaa tai lahjapaketti-monistetta, voit tulostaa ne täältä. Itse suurensin loogisen kokoelman A3-kokoon ja kopioin värilliselle askartelupaperille. Näin kuvat olivat riittävän isoja taulun edessä puolikaaressa istuville oppilaille. Värillinen, paksumpi askartelupaperi esti kuvien näkymisen läpi, mikä on kopiopaperin kanssa aina ongelmallista. 

Huomenna en päivitä joulutarinaa, sillä olemme joulujuhlissa. Luemme ainoastaan luvun 22 satusiestalla. Torstaina päivttyy tarinan viimeinen osa. 

 

Napapiirin pikajuna osa 6

Kun Joulupukki oli julistanut joulun ensimmäisen lahjan annetuksi puhkesivat kaikki tontut ympärillämme hurraamaan. Minä laitoin huolellisesti kulkusen aamutakkini taskuun. 

Sen jälkeen konduktööri johdatti kaikki meidät, jotka olimme matkustaneet junassa napapiirille, porojen luokse. Saimme silittää poroja, kunhan varoimme koskettamasta porojen sarvia, sillä siitä ne eivät pidä. Saimme myös syöttää poroille jäkälää, jota ne ahneesti hamusivat käsistämme. Jäkälä tuntui olevan poroille samanlaista herkkua kuin suklaa ja muut karkit meille ihmisille. Kun poronhoitajatontun kori, josta hän jäkälää meille antoi oli viimeistä nurkkaa myöten typötyhjä, taputimme poroja vielä kerran ja palasimme jälleen piirin reunalle. 

Silloin tonttukuoro viritti tutun joululaulun, johon me yhdyimme täysin rinnoin: "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee, talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan, lumi alla jalasten se laulaa lauluaan..."

Laulun säestämänä Joulupukki nousi rekeensä ja keräsi ohjat käsiinsä. Juuri kun Joulupukki oli kannustamaisillaan porot liikkeelle, parahti poronhoitajatonttu ja heilutti säikähtäneenä käsiään saadakseen joulupukin huomion. 

Porojen liikehtiessä rauhattomasti ja odottaessa lähtöä, oli yksi poroista, Lumiturpa nimeltään, kolauttanut sarviaan vieressä seisovan Pyryn sarviin sillä seuraauksella, että nyt toinen Lumiturvan sarvista roikkui sen korvan vieressä ikävän näköisesti ja hieman verta tihkui sarven tyvestä, josta se oli katkennut. 

Me kaikki henkäisimme säikähdyksestä. Mitä Lumiturvalle oli tapahtunut? Voisiko Joulupukki lähteä lainkaan kierrokselleen kaikkien lasten luokse? 

Tänään tutustuimme oppilaiden kanssa poroihin tarkemmin. Eilen selitettävänä sanana oli poro ja silloin sain jo hieman tietää oppilaiden pohjatietoja poroista.

Aloitimme tutkimalla Mirva Slungan (instagramissa Temmellys) laatimaa suljettua loogista poro-kokoelmaa. Kaikki kortit olivat taululla kuvapuoli taulua vasten. Oppilaiden ohjeiden mukaan käänsimme yhden kortin kerrallaan ja tutkimme mitä kortissa oli. Oppilaat joutuivat käyttämään paljon käsitteitä oikea, vasen, ylhäältä, alhaalta sekä järjestyslukuja kertoessaan mikä kortti käännetään. 

Kun koko kokoelma oli käännetty jatkoimme poroilla leikkimistä. Jokainen sai valita yhden porokortin ja leikimme portinvartijaa. Oppilaat asettuivat jonoon ja minä jaoin heidät jonkin porojen ominaisuuden perusteella kahteen ryhmään. Oppilaiden tehtävänä oli keksiä minkä ominaisuuden perusteella jako oli tehty.

Seuraavaksi pistimme käyntiin porokilpailut. Jokainen sai valita itselleen poron, joka asetettiin pelilaudan ensimmäiseen ruutuun. Minä esitin väittämiä, mikäli väittämä oli totta oman poron kohdalla sai poroa siirtää pelilaudalla yhden askeleen eteenpäin.

Väittämät olivat esimerkiksi:

- Porolla on punainen kaulaliina.

- Poro istuu.

- Porolla ei ole punainen nenä.

- Porolla on kaulaliina. 

Toisen kierroksen porokisoissa teimme käyttämällä ominaisuuskortteja, joita oppilaat kukin vuorollaan vetivät pakasta ja kertoivat muille millä ominaisuudella pääsee eteenpäin.

Poro-kokoelma ei siis ole oma tekemäni, vaan Mirva Slungan. Porokokoelman voi tulostaa Temmellyksen instagram-sivun linkin avulta tai Varga-Neményi ry:n facebook-ryhmästä.

Temmellyksen instagram-tili kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan.

Suomen kielen tunneilla porojen parissa työskentely jatkui. Tutustuimme tarkemmin poroihin, sitä paitsi oppilailla oli kova huoli tuosta tarinassa katkenneesta poronsarvesta. Katselimme ensin yhdessä pp-esitystä, johon olin koonnut kuvia porosta ja kerroin oppilaille perustietoja poroista kuvien avulla. 

Olin tehnyt lyhyen tietotekstin poroista. Tekstiin liittyviä kysymyksiä oli kahta vaikeustasoa: monivalintatehtäviä ja avoimia kysymyksiä. Avoimet kysymykset annoin vain muutamalla luokkani taitavimmalle lukijalle. Luokkani lukijat työskentelivät tekstin parissa. Ne, jotka eivät vielä lue tekstiä, tekivät tehtävän koulunkäynninohjaajan kanssa kuullunymmärtämisen tehtävänä eli he kuulivat tekstin ja sen jälkeen he vastasivat monivalintakysymyksiin.
Tällainen tehtävä oli ekaluokkalaisille vielä haastava, mutta harjoittelimme yhdessä kuinka kannattaa lukea yksi kappale kerrallaan ja sen jälkeen vastata kysymykseen ja jälleen lukea seuraava kappale. Käytetty teksti löytyy täältä.

Lukutehtävän jälkeen kokosimme taululle käsitekarttaan kaikki asiat, joita nyt tiesimme poroista. Olimme oppineet paljon asioita verrattuna siihen, mitä vielä eilen tiesimme poroista. Käsitekartta oli oppilaille uusi asia, joten hieman tutustuimme sen rakenteeseen ja mihin käsitekarttaa voidaan käyttää.

Kouluvälineet kadoksissa (esimatemaattisten taitojen harjoittelua)

Tänään ollessamme ruokailussa oli luokan ilmoitustaululle ilmestynyt kirje, joka oli osoitettu luokallemme. Pohdimme keneltä kirje mahtaisi olla.. Eräs oppilas ehdottikin heti, että kirje voisi olla tontulta. Hölmistyneenä kysyin oppilaalta, että mistä hän sen keksi. En nimittäin ollut puhunut koulutontusta luokalle vielä mitään. Tarkkoja havainnoijia oppilaani tuntuvat olevan, sillä oppilaat kääntyivät osoittamaan korkealle kaapin päälle, jonne olin aamulla tuonut koulutontun.

Oikeassa oppilaat tietenkin olivat, koulutonttu oli allekirjoittanut kirjeen. Kirje näytti kokeneen kovia, sillä se oli selvästi kastunut ja osa kirjeen sanoista oli levinnyt. Onneksi pystyimme kuitenkin nokkeluutemme avulla selvittämään kirjeen sisällön.

Hei ekaluokkalaiset!

Eikö uusi koulu olekin hieno?

Minulla olisi teille pyyntö vieno.

Kaikki on täällä ihan uutta,

huolehditaan paikoista osoittaen suurta ahkeruutta.

Luokassa muodostetaan piiri,

käytävällä jonossa liikutaan hiljaa kuin ______.

Maittava lounas pistellään poskiin,

ei ruokaa heitetä turhaan _______.

On koulu hyvä paikka tää,

jos kaveri ei koskaan yksin _____.

Minulla on kuitenkin tahra sukassa,

merkkinä siitä, että jotain on _________.

Nyt ei tarvitse teidän heiluttaa luuttua,

sillä jotakin tärkeää taitaa teiltä ________.

Nyt ylös jokainen pylly,

etsikää kenkä_______.

T. Koulutonttu

Suunnistimme yhtenä joukkona kenkähyllylle harjoitellen samalla käytävällä jonossa liikkumista hiljaa kuin hiiri, kuten koulutontun kirjeessä ohjeistettiin. Kenkähyllyiltä löytyi salaisuuspussi, jossa oli palapelin paloja. Oppilaat jakaantuivat neljään ryhmään rakentamaan omaa palapeliään. Palapelin palat liimattiin kiinni A5-kokoiselle paperille. Kun jokaisen ryhmän palapelit yhdistettiin muodostui niistä yksi A3-kokoinen kuva, joka ohjasi meidät liikuntasaliin.
Palapelin kuva oli netistä tulostettu, hakusanalla praatplaat + sport (vilinäkuva flaamiksi, en tiedä englanniksi vastaavaa sanaa ja praatplaat haulla löytyy hyviä kuvia aiheesta kuin aiheesta).

Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta salissa ja uuden uutukainen liikuntasali houkuttelee ketä tahansa juoksemaan ympäri salia, saivat lapset vapaan leikkihetken. Nopeasti heillä olikin leikit ja pelit pystyssä. Sitten muistimme, että meillä oli tehtävä kesken, joten lähdimme etsimään löytyisikö salista jokin ohje eteenpäin. Ja löytyihän sieltä!

Koulutarvikekuvat ovat peräisin samasta TpT-kansiosta, josta kaikki
luokan kyltit. Ne ovat englanniksi, eikä niitä voinut muokata. Joten
kirjoihin kortteihin suomeksi tekstit pdf-tiedostojen päälle.
Englanninkielisiin nimiin ei vielä kiinnitetä huomiota,
mutta ovatpahan valmiina keväällä alkavaa englannin opiskelua varten.

Yhteen liikuntasalin ovista oli kiinnitetty kuvia erilaisista koulutarvikkeista. Ne oli luokiteltu kahteen ryhmään aivan kuten äsken portinvartijaleikissä olimme luokitelleet oppilaita. Mietimme yhdessä millä perusteella esineet oli luokiteltu ja keksimme muutaman muunkin tavan luokitella esineet. Mutta tämä ei meitä auttanut tehtävässämme eteenpäin. Miten näistä kuvista oikein löytyisi vihje? Onko jokin esine, joka ei kuulu joukkoon? Miksei? Löysimme useita käenmunia, joiden perustelut olivat hyvät. Lopulta löysimme sen, jota koulutonttu oli ajatellut! Kortin takana nimittäin luki seuraava vihje: Eskari.

Eskariluokan läheltä löysimme seinältä suljetun loogiset kokoelman repuista. Kokoelma oli oppilaille tuttu, sillä käytimme sitä kouluun tutustumispäivässä. Kokoelmasta kuitenkin puuttui yksi kortti. Millainen reppu puuttuvassa kortissa on?
Toisella puolella käytävää oli myös suljettu looginen kokoelma, VaNesta tutut autokortit, ja niistäkin puuttui yksi kortti? Millainen auto puuttuu?

Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet puuttuvia kortteja, emme reppukorttia emmekä autokorttia. Puuttuvien korttien täytyi siis tarkoittaa jotakin muuta. Katselimme ympärillemme ja huomasimme läheisessä naulakossa, johon ei oltu merkitty kenenkään nimiä, olevan juuri sellainen sininen reppu, jonka kuva korteista puuttui ja repun päällä oli auto, juuri sellainen pikkuauto, joka pitäisi olla siinä kortissa, joka puuttui. Olisiko se reppu meille? Kokeilimme repun painoa. Hui, se painoi todella paljon! Yhteistyöllä jaksoimme kantaa repun omaan luokkaamme.

Avasimme repun yhdessä. Sieltä löytyi koulutontulta viesti: "Hyvää työtä ekaluokkalaiset! T. Koulutonttu" Lisäksi repussa oli meille ihan upouudet Matematiikkaa 1a-kirjat, joita aloimme heti innokkaina tutkia. Innokas kuhina täytti luokan, kun oppilaat kilvan etsivät oppikirjan kannessa olevia kuvia sisältä kirjasta.
Oppilaat olivat myös sitä mieltä, että poissaollessamme oli koulutonttunut liikkunut kaapin päällä! 😳 Ehkä se oli seurannut meidän touhuja.. Pitää olla tarkkana!

Onnelliset uusien oppikirjojen omistajat tutkimassa oppikirjojaan.

Tämä oli taas niitä hetkiä, joiden vuoksi rakastan alkuopetusta. Lapset olivat heti täysillä mukana tarinassa, he oikein kuplivat sitä intoa 😍 Puolessa välissä seikkailuamme yksi oppilaistani murehti, etteivät kaksi tänään poissaollutta oppilasta saaneet kokea tätä seikkailua yhdessä meidän kanssamme. Lisää tulee, sen lupasin tälle murehtijalle!

Tulevien ekaluokkalaisten kouluun tutustuminen

Ensi syksynä olen taas ekalla luokalla! 💖

Tänään oli aika tavata tulevat ekaluokkalaiset kouluun tutustumispäivässä. Toiminta-aikaa meillä oli 75 minuuttia.

Minun luokkani aamurutiineihin kuuluu oppilaiden kätteleminen ovella, jotta jo heti aamusta kohtaan jokaisen oppilaan. Aloitimme siis kättelyllä myös tutustumispäivän. Aamurutiineihin kuuluu myös aamuruno, johon tulevat ekaluokkalaiset pääsivät myös tutustumaan. Sen jälkeen lauloimme vielä yhdessä Ihme ja kumma-laulun.

Aloituksen jälkeen tutkimme loogista kokoelmaa, jonka olin järjestänyt taululle. Kyseessä oli tulevia ekaluokkalaisia varten askartelemani looginen reppu-kokoelma. Jos sinulla on käyttöä reppu-kokoelmalle, voit tulostaa sen itsellesi täältä. Oppilaiden kertoessa mikä kortti milloinkin avataan sain hieman käsitystä oppilaiden osaamisesta suhde- ja suuntakäsitteiden käyttämisessä. Opehan oli ihan tyhmä ja kysyi tarkentavia ohjeita "Oikealta vai vasemmalta toinen? Ylhäältä vai alhaalta?" 

Kun koko kokoelma oltiin saatu näkyviin, nostin esille oman reppuni, jonka oppilaiden kanssa yhdessä tyhjensimme. Repun sisältä löytyi erilaisia kouluun liittyviä esineitä. Keskustelimme yhdessä repusta löytyneistä esineistä ja siitä miten ne liittyvät kouluun. 

Repusta löytyi jos jonkinlaisia ekaluokkalaisen elämään liittyviä asioita.

Seuraavaksi oppilaat pääsivät värittämään itselleen naulakkokyltin syksyä varten odottamaan. Naulakkokylteissä oli samanlainen reppu kuin loogisessa kokoelmassa. Nyt jokainen sai värittää repun itse valitsemallaan tavalla. Värikkäitä reppuja naulakkokyltteihin ilmaantuikin!

Seuraavaksi lähdimme ulos. Ulkona leikimme aluksi viittaus-hippaa, jossa harjoiteltiin tuota koulussa tärkeää taitoa. Kun hippa sai kiinni, jäi kiinnijäänyt viittaamaan. Pelastaminen tapahtui läppämällä "high five" kaverin käteen.
Vanha ja tuttu väri-leikki toimi hyvin, kun oppilaat saivat ottaa aina mahdollisimman pitkän askeleen, jos väittämä piti paikkansa. Väittämiä olivat esimerkiksi: "olen ensi syksynä ekalla luokalla", "osaan kirjoittaa oman nimeni", "olen seitsemän vuotta" jne.
Lopuksi kun ketään ei enää jännittänyt, leikimme kuka pelkää opettaja-leikkiä mustakala-leikin säännöillä.

Tutustumispäivän päätteeksi luin oppilaille ääneen  "Ekaluokkalaisen kirjaa" (kirjailija Helena Bross). Kyseessä on lasten romaani, joten pääsimme vain aloittamaan kirjaa, syksyllä luemme sen kokonaan. Kirja sisältää paljon ekaluokkalaisten elämään liittyviä teemoja, jotka on tarinan avulla helppo ottaa esille.

Ihan mahtava porukka on minulle tulossa ensi syksynä! 😍

Vaikka näin toukokuussa väsymys pitkästä lukuvuodesta alkaa painaa, niin odotan kyllä jo innoissani ensi syksyä ekalla luokalla ja päässä surraa jo ideoita, jos jonkinlaisia ekaluokkalaisten kanssa toteutettavaksi! Blogikin varmasti alkaa taas päivittyä syksyllä aktiivisesti, koska ekaluokkalaisten kanssa kokonaisuudet ovat niin paljon pienempiä kuin kutosten kanssa, joten kirjaaminenkin on nopeampaa! 

Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja

Kesäkuun alussa ilmestyi Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja, johon pääsin tutustumaan Ritan ohjaamassa työpajassa Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa. Nyt syksyllä Loogiset kokoelmat-kirja on ollut ajoittain käytössä 5.-6. yhdysluokkani matikantunneilla silloin, kun koko porukka opiskelee yhdessä.

Kirjan alusta löytyy vanettajille tuttuja harjoituksia ja leikkejä loogisilla paloilla, mutta Loogiset kokoelmat-kirja syventää ja laajentaa logiikan opetusta vastaamaan peruskoulun ylempien luokkien tarpeita OPS:n mukaisesti. Kirjasta riittää tekemistä niin alakouluun kuin yläkouluunkin.

Tähän blogikirjoitukseen olen koonnut muutamia harjoituksia, joita syksyn aikana olemme loogisilla paloilla tehneet oppilaiden kanssa. Osa on tuttuja Varga-Neményi-menetelmän Opettajan Tienviitoista ja osa on Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjasta.

Moni asia syntyy tarpeesta, niin tämäkin leikki, joka oli itse ideoimani.. Loogisten palojen rasiat olivat avautuneet ja palat olivat sikin sokin laatikon pohjalla. Aloitimme tunnin liikettä aikaan saavalla tehtävällä. Kaikki loogiset palat oli kaadettu tarjottimille ja oppilaspari sai hakea tarjottimelta yhden palan kerrallaan. Tehtävänä oli saada koko kokoelma täyteen.

Oppilaiden hakiessa kokoelmaansa sopivia paloja ohjasin heitä järjestämään palat siten, että he näkevät mitä paloja heiltä vielä puuttuu. Järjestelytapoja oli useita erilaisia ja kaikkien saatua kokoelmansa valmiiksi kiersimme katsomassa miten eri parit olivat palansa järjestäneet. Kokeilimme, onko oppilaiden järjestelemistä paloista helppo nähdä mikä puuttuu laittamalla yhden palan laskuun ja arvuuttelemalla kaverilta mikä pala puuttuu.

Erilaiset arvuutteluleikit loogisilla paloilla ovat hauskoja. Arvaa mitä palaa ajattelen-peli toimii aina ja oppilaat kysyvät kyllä/ei-kysymyksiä selvittäen ajateltua palaa. 5.-6. luokkalaisia aloin ohjaamaan näissä arvuutteluleikeissä siihen, että he pyrkivät vastaukseet mahdollisimman vähillä kysymyksillä. Mitä kannattaa kysyä?

Oppilailleni uutena arvuutteluleikkinä pelasimme arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-peliä, jossa minulla oli yksi ominaisuuskortti kädessäni ja oppilaat kysyivät loogisia paloja näyttäen onko ko. palalla ajattelemani ominaisuus.

Arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-pelissä ylärivillä olevilla paloilla on ajateltu
ominaisuus ja alarivin paloilla ei ole. Ajateltu ominaisuus oli siis kolmio.

Kivana välipalana tunnilla toimivat Loogiset-kokoelmat kirjasta löytyvät muistipelit. Kirjaan on koottu erilaisia ruudukoita, joihin on asetettu loogisia paloja (2x4 ja 4x4 ruudukoihin). Opettaja vilauttaa kuvaa oppilaille ja oppilaat rakentavat muistin avulla samanlaisen. Me testasimme helpompia muistiharjoituksia, jotka onnistuivat oppilaita hyvin.

Muistipeli loogisilla paloilla.

Koska loogiset palat eivät ole kaikille oppilailleni tuttu väline, soveltuvat monet pelit, joita voi pelata jo ekaluokkalaisten kanssa, myös isoille oppilaille. Isojen oppilaiden kanssa tosin helpoista peleistä pääsee usein nopeasti siirtymään vaikeampiin.

Yksi tällainen harjoitus, jota teetän Varga-Neményi-menetelmän 1. luokan kurssilla, mutta jota teimme myös 5.-6. luokkalaisteni kanssa on ketjun rakentaminen, jossa muuttuu vain yksi ominaisuus ketjun edetessä. Osalle tällaiset ketjun tai madon rakentamistehtävät olivat helppoja ja haastetta löytyikin Loogiset kokoelmat-kirjan monistepohjista, joissa loogisia paloja asetellaan taulukkoon siten, että 1-3 ominaisuutta muuttuu ohjeen mukaisesti. Eipä ollut enää helppo :)

Nuolien lukumäärä kertoo kuinka monta ominaisuutta muuttuu.

VaNesta tuttua pupu-peliä olemme pelanneet useampaan kertaan. Pelissä jokainen pelaaja valitsee yhden loogisen palan ja mikäli opettajan lukema väittämä on totta heidän palansa osalta, saavat he liikkua yhden askeleen eteenpäin pelilaudalla. Tätä peliä olemme pelanneet oppilaiden kanssa niin pelilaudalla kuin käytävässä tai urheilukentälläkin, jolloin peliin saadaan fyysistä aktiivisuutta, kun oppilaat saavat aina toden väittämän kohdalla loikata mahdollisimman suuren loikan eteenpäin. 

Loogiset kokoelmat-kirjassa Pupu-peli on viety uudelle tasolle Logiikkaralli nimellä. Idea on sama, mutta pelaajien omien loogisten palojen lisäksi pelilaudan keskelle asetetaan jokeripala. Väitekorttien lauseet koskevat joko pelaajan omaa loogista palaa, pelaajan omaa ja jokeripalaa tai kaikkia pelin pelaajien paloja. 

Ennen Logiikkarallin pelaamista laudalla pelasimme yhdessä koko porukalla tästä liikkuvan version, jossa yhdessä pohdimme mitä lauseet tarkoittavat. Jokainen oppilas otti kaksi palaa ja loikki käytävällä eteenpäin sen mukaan oliko lause totta vai ei. Luin logiikkarallin korteista sellaisia ja keksin omia väitteitä, jotka koskivat kahta palaa. Samalla tuli hyvin keskusteltua mitä logiikassa tarkoittavat sanat JA, TAI jne.

Logiikkaralli tarjosi 5.-6. luokan S2-oppilaille hyvää luetunymmärtämisen harjoitusta ja pähkäilyä, sillä joukossa oli haastavia lauseita, joiden totuusarvoa piti miettiä pidempään.

Logiikkarallissa oli  5.-6. luokan oppilaille mieluinen peli.

Loogiset kokoelmat-kirjassa riittää vielä runsaasti tekemistä. Seuraavaksi olisi tarkoituksena kokeilla logiikkareittien rakentamista yhdessä oppilaiden kanssa. Logiikkareittejä pääsin kokeilemaan viime kesänä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa osallistuessani Rita Järvisen pitämään Loogiset kokoelmat-kirjaan pohjautuvaa logiikkapajaa. Kirjaa oli helppo lähteä käyttämään opetuksessa, kun sen harjoituksia oli päässyt itse kokeilemaan ja pelaamaan työpajassa. 

Seuraavaksi aion kokeilla oppilaideni kanssa logiikkareittien rakentamista.

Loogiset kokoelmat-kirjasta löytyy monistepohjat kaikkiin harjoituksiin ja esimerkiksi yllä olevan kuvan logiikkakoneet ja logiikkareitteihin tarvittavat "putkistot" voi myös kopioida ja laminoida oppaan takaa monistepohjista. Lisäksi kirjassa on monistepohjia oppilaiden omien loogisten kokoelmien rakentamista varten.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjaan. Tämä on sellainen kirja, joka kannattaa hankkia toki itselle, mutta myös koulun matikkavarastoon kaikkien koulun opettajien käyttöön. Kirja täydentää hyvin isompien oppilaiden opetusta ja perinteistä matikankirjaa, kun VaNe-kirjoja ei enää ole alakoulun isommille oppilaille tarjolla. Eli tämä on ehdottomasti vanettavan 4.-6. luokan opettajan kirjahyllyyn kuuluva kirja :)

Psst.. jos olet tulossa Educaan tammikuussa, niin Rita Järvinen on Varga-Neményi ry:n ja Ellin yhteisellä ständillä lauantaina esittelemässä kirjaa, josta on luvassa messutarjous. Lisäksi Rita pitää lauantaina Varga-Neményi ry:n jäsensille kaksi logiikkapajaa, jotka ovat samansisältöisiä kuin kesän 2017 VaNe-kesäseminaarissa pidetyt pajat. Kokemuksesta uskallan luvata, että tarjolla on kaksi erinomaista työpajaa logiikan parissa. Työpajoihin pääsevät Varga-Neményi ry:n jäsenet ilmoittautumaan etukäteen.