Elf on the shelf

Aamulla kuuntelin Radio Aaltoa, jossa toimittajat kertoivat Suomeen rantautuneen uuden amerikkalaisen krääsättömän joulukalenterin.. Kyseessä oli "elf on the shelf"-kalenteri, jossa tonttu yön aikana vaihtaa paikkaa ja tekee milloin mitäkin. Meidän luokassa tonttu on seikkailut jo useita vuosia ja tonttu on valjastettu kielenoppimisen välineeksi. Tontun seikkailut ovat toisaalta jo 6. luokkalaisille vähän lapsellisia, mutta itse he tänäkin vuonna pyysivät, että tonttu olisi mukana. Miksipä siis ei?

Tonttu alkoi seikkailla luokassamme 3. luokalla. Joka aamu tonttu löytyi eri paikasta ja kirjoitimme joulukuussa aina aamuisin tarkasti missä tonttu kulloinkin oli. Oikean sijamuodon valinnassa oli kolmasluokkalaisilla tekemistä, sillä luokkani oppilaat ovat muutamaa oppilasta lukuun ottamatta s2-oppilaita. 

Olipa eräänä aamuna 3. luokalla käynyt niin, että kaikki tontun kaveritkin olivat tulleet luokkaamme. Tulostin netistä kymmeniä tontun kuvia, joita piilotin ympäri luokkaa. Tonttuja saattoi löytää lampun takaa, oppilaiden lokeroista, kirjan välistä jne.. Oppilaat jättivät vihkonsa pöydälle ja kävivät aina etsimässä yhden tontun, palasivat omalle paikalleen kirjoittamaan tontusta lauseen ja sen jälkeen lähtivät etsimään seuraavaa. Luokassa piti tietenkin liikkua hiiren hiljaa, etteivät tontut säikähdä!

Samassa tehtävässä kannustin oppilaita myös käyttämään tontusta muitakin verbejä kuin olla-verbiä: tonttu voi istua, seistä, maata, roikkua, laiskotella, pötkötellä, kyykkiä jne.

4.-5. luokilla tonttu jatkoi seikkailujaan paikasta toiseen, edelleen harjoiteltiin suomen kielen sijamuotoja, mutta mukaan otettiin myös englanti. Aamuisin vihkoihin kirjattiin tontun olinpaikka sekä suomeksi että englanniksi.

Nyt 6. luokalla on syksyllä aloitettu uutena kielenä ruotsin opiskelu, joten tontun olinpaikka pitäisi osata sanoa suomen ja englannin lisäksi myös ruotsiksi. Juuri sopivasti ruotsissa meillä on alkamassa deklinaatioiden opiskelu, joten lisäilen aamulla aina tontun olinpaikkaan tarvittavat apusanat lapuilla näkyviin. Näin oppilaat osasivat tänäänkin itse muodostaa lauseen "Tomten är i hinken." Tosin määräisten muotojen käytössä piti vielä tänään auttaa, kun asiaa ei ole vielä juurikaan ehditty käsitellä.. Pitänee ensi viikolla etsiä jostain toinen tonttu, jotta saamme myös monikkomuodot käyttöön..

Joulu tulla saa...

Jouluun liittyy perinteitä.. niin myös meidän luokassamme. Kun vitosten kanssa vietämme jo kolmatta yhteistä joulua, ovat perinteet muodostuneet oppilaille tärkeiksi. Tärkeämmiksi kuin osasin olettaakkaan, kuten selvisi viime viikolla.

Viime viikolla harjoittelimme arjentaitoja, silitimme ja vaihdoimme luokkaan jouluverhot. Tänä vuonna virittelimme luokkaan myös jouluvaloja, kun niitä oli koulussa joka luokkaan hankittu. Joulukuun alkaessa itse hankkimani kuusi laitettiin myös esille.

Joulukuussa jokainen päivä alkaa tai päättyy joulutarinaan (mieluiten aloittaisin päivän joulutarinalla, mutta jakotunneista ja integroituneista oppilaista johtuen tarinan paikka vaihtelee). Silloin luokka on hämäränä, ainoastaan jouluvalot palavat. Luokkaan tullessa suu menee kiinni, joulutarinan aikana oppilaan tehtävänä on rauhoittua kuuntelemaan ja vain olemaan. 

Joulutarinan ensimmäisenä päivänä oppilaat kuhisivat käytävässä nähtyään luokan olevan hämäränä "joulutarina alkaa, joulutarina alkaa". Käytävän toisella puolella oleva erkka kyseli mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu, kun oppilaat kuhisevat käytävässä.. "Kerron tarinaa pimeässä" ;-)

Tämän vuoden tarinaksi valitsin Dickensin klassikon Saiturin joulun. Kerron oppilaille tarinaa joka päivä eteenpäin, eli joulukuussa iltasatuna luen itse Saiturin joulua pätkän eteenpäin, jotta osaan kertoa sen seuraavana päivänä oppilaille. Vaatii minulta työtä, mutta olen huomannut oppilaiden kuuntelevan paljon paremmin kerrottua kuin luettua tarinaa. Lisäksi kertoessa voin tarvittaessa oikaista joitain mutkia, mikäli aikataulu sitä vaatii. Dickensin kieli on kyllä niin mahtavaa, että kekseliäimpiä pätkiä laitan itselleni lunttilappuun ylös. 

Aiempina vuosina meillä on ollut jokin yhdessä tehty ovikoriste. Tänä vuonna päätimme liittää ovikoristeen joulutarinaan ja kuva täydentyy tarinan edetessä.

Tänä vuonna ovikoriste etenee tarinan edetessä.

Viime vuonna oppilaat kirjasivat hyviä asioita ja vahvuuksia toisistaan lapuille, jotka kokosin jokaiselle oppilaalle runoksi. Joka päivä luettiin yksi runo ja arvuuteliin kenestä on kyse. Runot muodostuivat oppilaille tärkeiksi ja jo marraskuun alussa alkoivat kyselyt onhan tänäkin vuonna runot, onhan.. 

Yritin ohittaa pyynnöt runoista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.. Koska olemme retkeilleet metsässä tänä vuonna paljon ja olemme "ulkoluokka" liittyvät runotkin metsään. Luemme joka päivä yhden uuden runon, jokainen oppilas varmasti kuukauden kuluessa itsensä metsästä löytää. Sovimme, että ennen lomaa käymme läpi ketä olin missäkin runossa ajatellut, jos se ei ennen sitä selviä. Ainakin avustajani ja kollegani tunnistivat ensimmäisistä runoista oppilaat heti..

                            

Elf on the shelf-leikin ajattelin olevan jo oppilailleni liian lapsellinen, mutta perjantaina kuului luokasta parahdus "eikö ole tonttua?!". Hmm.. olin luokkamme koulutontun jättänyt viime jouluna Rovaniemelle, koska olin ajatellut ettei tonttua enää piilotella.. Noh, äidin joulukoristeista löytyi onneksi korvaava tonttu, joten tänään oli tonttu luokassa.

Kirjoittelemme siis tontusta joka päivä englanniksi ja ruotsiksi missä tonttu on. Tuleepahan samalla kerrattua prepositiot.

Tällaisia ovat meidän luokkamme jouluperinteet. 

Mitä teidän luokassanne tapahtuu joulukuussa?

Meidän aiempien vuosien joulujuttuja voi lukea täältä.