Tulevien ekaluokkalaisten toinen tutustumispäivä

Tänään oli tulevien ekaluokkalaisten toinen tutustumispäivä! Päivän kirjaksi valitsin David Walliamsin Koulussa on KÄÄRME! -kirjan. Kirjassa ei ole erityistä opetusta, ellei sitten opetukseksi katsota sitä, että ikävän rehtorin voi syöttää lemmikkipytonille...  Mutta kuvitus ja tarina tarjosivat erinomaiset puitteet matikkapainotteiselle päivälle. 

Kirjassa Mirandan luokka viettää lemmikkipäivää ja jokainen oppilas tuo kouluun lemmikin. Muut lemmikit ovat ihan tavallisia, mutta Miranda on tuonut mukanaan Peppiina-pytonin, jota aluksi kaikki pelkäävät. Tulevat ekaluokkalaisetkin olivat ottaneet mukaansa pehmolelut ja he saivat esitellä lelunsa. Jaoin oppilaat pienempiin porukoihin ja he leikkivät aluksi KIM-leikkiä pehmoleluilla yrittäen aina keksiä, mikä lelu otettiin pois. KIM-leikin jälkeen tutustuimme syksyllä erittäin tutuksi tulevaan portinvartijaleikkiin. Oppilaat asettuivat pehmoleluineen jonoon ja minä portinvartijana jaoin heidät kahteen ryhmään. Tehtävänä oli tietenkin keksiä luokitteluperiaate. Tällä kertaa päädyin vedessä eläviin ja ei-vedessä eläviin, kun pehmoleluista sopivasti löytyi hylje ja mustekala. 

Miranda oli erilainen kuin muut luokkakaverinsa. Pohdimme yhdessä olemmeko samanlaisia vai erilaisia kuin muut tulevat luokkakaverit. Teimme paritehtävän, jossa aluksi parit seisoivat vastakkain ja keksivät kolme asiaa, jotka heillä on yhteistä ja kolme asiaa, jotka tekevät heistä erilaisia. 

Lisäksi leikimme muutos-leikkiä. Parit kääntyivät selät vastakkain, muuttivat jotain ulkonäössään (esim. kääri hihat) ja tehtävänä oli tietenkin keksiä, minkä asian pari oli ulkonäössään muuttanut. 

Lasten lemmikkieläimet ja etenkin Peppiina-pyton auttoivat lapsia oppimaan erilaisia asioita. Niin myös meidän pehmolelumme! Harjoittelimme pistetyöskentelyä kahdella mittauspisteellä.

Pituus-pisteellä vertailtiin ensin pehmolelujen pituutta: kenellä on lyhin ja kenellä pisin pehmolelu? Kun se oli saatu selville, piti jokaisen rakentaa linkkikuutioista yhtä pitkä torni kuin oma pehmolelu oli pitkä. Kuinka monta linkkikuutiota tarvitsit torniin?

Massa-pisteellä harjoiteltiin tasapainovaa´an käyttöä. Ensin vertailtiin leluja. Kenellä on painavin? Kenellä kevyin pehmolelu? Painaako painavin lelu (iso krokotiili) enemmän kuin muiden ryhmäläisten lelut yhteensä? Lisäksi punnittiin pehmoleluja puukuutioita punnuksina käyttäen. 

Rehtori Kurppa kauhistui, kun näki kaikki eläimet koulussa. Hän takavarikoi kaikki eläimet ja sulki ne löytötavarakomeroon. Paitsi Peppiinan, jonka hän vei kansliansa roskikseen. 

Miltähän lapsista mahtoi tuntua? Surulliselta! Yhdessä pohdimme mistä tietää, että kaveri on surullinen. Miten surullista ystävää voi lohduttaa? Lisäksi oppilaat esillä olevista mahti-korteista surulliset sudet. Kun surulliset sudet oli löydetty, tunnistimme korteista myös muita tunteita. Hyvin oppilaat tunteita tunnistivatkin, he jopa itse tuottivat tunteen tyytyväinen!

Kuten arvata saattaa, tarinan lopussa Miranda pelastaa päivän ja vapauttaa lemmikit löytötavarakaapista. Peppiinakin löytyy rehtorin kansliasta, mutta rehtori Kurppaa ei löydy mistään. Peppiinan opettajasta tehdään uusi rehtori ja hän antaa oppilaiden tuoda kouluun eläimiä joka päivä! Kirjan kuvasta löytyikin melkoinen määrä eläimiä, joita tunnistimme. 

Päivän viimeisenä tehtävänä oli kynätehtävä, jossa oppilaat laskivat eläinten lukumääriä vilinäkuvasta ja merkitsivät ruutuun lukumäärän. Lisätehtävänä nopeimmat saivat vielä piirtää kääntöpuolelle oman lempieläimensä.

Upeasti olivat tulevat ekaluokkalaiset jo viikossa kasvaneet taas hieman valmiimmiksi koululaisiksi. Tänään työskentely sujui jo huomattavasti jouhevammin kuin viime viikolla. Apunani tänään minulla oli kolme oman luokkani (3. lk) oppilasta, joten pistetyöskentelykin onnistui hyvin. 

Innoissani odotan syksyä ja uusia ekaluokkalaisiani!

P.S. Spoiler alert! Jos sinua jäi kovasti mietityttämään rehtori Kurpan kohtalo, niin Peppiina-pyton oli syönyt rehtori Kurpan. Hups.. 

Tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivä

Tänään  oli jännä päivä! Ensi syksyn ekaluokkalaiset tulivat koululle ensimmäistä tutustumispäivää varten. Minuakin jännitti, minulla on nyt niin timanttinen porukka, että olisiko oikeasti mahdollista saada yhtä huippu porukka nytkin? Ilmeisesti on mahdollista!

Koska opetus syksylläkin pohjaa vahvasti lastenkirjallisuuteen, oli luontevaa valita tänäänkin kirja työskentelyn pohjaksi. Koska ystäväni Tanjan kanssa toteutamme yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, suunnittelimme yhdessä parin tunnin kokonaisuuden Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin kuvakirjan Oppiminen on hauskaa! ympärille. 

Kirjassa eläinystävykset haluaisivat oppia lukemaan yhtä hyvin kuin Hemmo Hiiri ja sen vuoksi he päättävät perustaa koulun. Kouluun tarvitaan tietenkin monenlaisia tarvikkeita. Tulevat ekaluokkalaisetkin osasivat nimetä monta tavaraa, jota koulussa tarvitaan. 

Tutkimme yhdessä reppua, jonka minä olin luokkaan tuonut. Nimesimme yhdessä repussa olleet esineet ja juttelimme siitä mihin niitä koulussa tarvitaan. Leikimme sen jälkeen esineillä KIM-leikkiä eli oppilaiden piti keksiä minkä tai mitkä esineet olin laittanut takaisin reppuun. Lopuksi pakkasin kaikki takaisin reppuun ja onnistuimme palauttamaan mieleen kaikki esineet! Ehkä meillä sittenkin on hyvä tai ainakin kehityskelpoinen muisti, vaikka joku tulevista ekaluokkalaisista totesi, että hänen muistinsa ei ole kovin hyvä. 

Tarinassa eläinlapset opettelevat kirjaimia, kun on päästy p- ja u-kirjaimiin, hoksaa Sipi Siili oppineensa uuden sanan PEPPU. Mekin tutkimme tarjottimella olevia kirjaimia. Jokainen sai etsiä tarjottimelta oman etunimensä alkukirjaimen, kertoa kaikille oman nimensä sekä keksiä jonkun sanan, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. G-kirjain meinasi olla vaikea, kunnes yhdessä keksimme, että onhan meillä gorilla, gebardi ja gaselli!

Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi eläintenkoulussa harjoiteltiin eri aistien käyttöä. Tutkimme tarkasti kirjan sivua ja sieltä löytyikin monenlaista menijää: leppäkerttuja, mehiläisiä, muurahaisia... Mietimme millaista ääntä mikäkin kirjan sivulla näkyvä eläin pitäisi ja teimme yhdessä äänimaiseman. Jokainen valitsi minkä eläimen ääntä pitää. Ja silmät kiinni kuunnellessa saattoi hyvinkin kuvitella itsensä metsään, jossa jokaisella pikkueliöllä on omat puuhansa. 

Päästimme pikkueliöt liikkeelle myös paperilla. Jokainen sai monisteen, johon piti vahvistaa eri eläinten lentoratoja. Näin saatoin hieman seurailla millainen hienomotoriikka uusilla oppilailla on. 

Jatkoimme aistien parissa työskentelyä. Kuuloaistia käytettiin, kun liikuttiin luokassa ja tehtiin sen kokoisia ryhmiä kuin opettajataputti. Eli jos taputin kolme kertaa, tehtiin kolmen oppilaan ryhmiä. Todella tarkasti oppilaat kuuntelivatkin ja osasivat myös kertoa kuinka monta ryhmästä puuttuu, jos se jäi vajaaksi.

Tuntoaistia harjoitettiin työskentelemällä pareittain. Oppilas antoi edessään istuvalle kaverille selän taakse kätensä tunnusteltaviksi. Sormilla piti näyttää jotain lukumäärää ja pitää muut sormet tiukasti nyrkissä. Tunnustelijan tehtävänä oli kertoa, kuinka monta sormea on pystyssä. 

Tutustuimme myös salaisuuspussiin, joka tulee oppilaille tutuksi syksyn aikana moneen kertaan. Tänään teimme salaisuuspussilla yksinkertaista tehtävää, jossa piti aina nostaa pussista nimetty esine (pussissa oli tussi, kynä, pyykkipoika, lego, pyyhekumi, pienipehmoeläin). Tein viisi samanlaista pussia, joten oppilaiden ei tarvinnut odottaa pitkään omaa vuoroa. 

Kirjan jännitys tiivistyi tilanteeseen, jossa Sipi Siili haistoi ja kuuli jotakin kummallista joka lähestyi. Harjoittelimme oppilaiden kanssa ennakoimista ja pohdimme mikä Sipiä voisi lähestyä. Mörköä ja hattivattia veikattiin. Samaan aikaan tupsahti ovesta sisään rehtori. Mutta ei se ollut rehtorikaan, joka Sipiä ja ystäviä lähestyi, vaan kettu! Kuvasta lukien oppilaat osasivatkin kertoa, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtui: Sipi käpristyi palloksi ja vieri alas mäkeä töpsähtäen suoraan ketun PEPPUUN! Auts!

Tästä pääsimmekin viimeiseen tehtävään. Taululla oli punaiset kortit kuvapuoli tauluun päin. Oppilaat saivat vuorollaan kertoa, mikä kortti käännetään. Näin sain taas hieman selville kuka osaa vasemman ja oikean, entä osataanko sanoja ylhäällä ja alhaalla, entä järjestyslukuja. Kortti kerrallaan käännettiin ja tutkittiin korteista aukeavia kettuja. Pian alkoivat oppilaat jo arvailla mitä korteista kääntyykään. Ehkä loogisia kokoelmia on tutkittu jo eskarissa, koska tehtävä meni melko sukkelaan. 

Loogiset ketut on tehty Canvalla ja voit tulostaa ne omaan käyttöösi täältä. 

Kettu-tehtävän jälkeen kirja päättyi onnellisesti: kaikki koululaiset pelastuivat katalan ketun kynsistä ja he leikkivät iltapäivän pihalla. Mekin puimme ulkovaatteet päälle ja menimme ulos leikkimään "kuka pelkää opettajaa". Onneksi ei kukaan!

Tällainen tutustumispäivä tänään! 

Meillä on toinen tutusmispäivä ensi viikolla, silloin työskentelemme kirjan "Koulussa on käärme"-parissa. Mutta siitä lisää ensi viikolla!

Tulevien ekaluokkalaisten kouluun tutustuminen

Ensi syksynä olen taas ekalla luokalla! 💖

Tänään oli aika tavata tulevat ekaluokkalaiset kouluun tutustumispäivässä. Toiminta-aikaa meillä oli 75 minuuttia.

Minun luokkani aamurutiineihin kuuluu oppilaiden kätteleminen ovella, jotta jo heti aamusta kohtaan jokaisen oppilaan. Aloitimme siis kättelyllä myös tutustumispäivän. Aamurutiineihin kuuluu myös aamuruno, johon tulevat ekaluokkalaiset pääsivät myös tutustumaan. Sen jälkeen lauloimme vielä yhdessä Ihme ja kumma-laulun.

Aloituksen jälkeen tutkimme loogista kokoelmaa, jonka olin järjestänyt taululle. Kyseessä oli tulevia ekaluokkalaisia varten askartelemani looginen reppu-kokoelma. Jos sinulla on käyttöä reppu-kokoelmalle, voit tulostaa sen itsellesi täältä. Oppilaiden kertoessa mikä kortti milloinkin avataan sain hieman käsitystä oppilaiden osaamisesta suhde- ja suuntakäsitteiden käyttämisessä. Opehan oli ihan tyhmä ja kysyi tarkentavia ohjeita "Oikealta vai vasemmalta toinen? Ylhäältä vai alhaalta?" 

Kun koko kokoelma oltiin saatu näkyviin, nostin esille oman reppuni, jonka oppilaiden kanssa yhdessä tyhjensimme. Repun sisältä löytyi erilaisia kouluun liittyviä esineitä. Keskustelimme yhdessä repusta löytyneistä esineistä ja siitä miten ne liittyvät kouluun. 

Repusta löytyi jos jonkinlaisia ekaluokkalaisen elämään liittyviä asioita.

Seuraavaksi oppilaat pääsivät värittämään itselleen naulakkokyltin syksyä varten odottamaan. Naulakkokylteissä oli samanlainen reppu kuin loogisessa kokoelmassa. Nyt jokainen sai värittää repun itse valitsemallaan tavalla. Värikkäitä reppuja naulakkokyltteihin ilmaantuikin!

Seuraavaksi lähdimme ulos. Ulkona leikimme aluksi viittaus-hippaa, jossa harjoiteltiin tuota koulussa tärkeää taitoa. Kun hippa sai kiinni, jäi kiinnijäänyt viittaamaan. Pelastaminen tapahtui läppämällä "high five" kaverin käteen.
Vanha ja tuttu väri-leikki toimi hyvin, kun oppilaat saivat ottaa aina mahdollisimman pitkän askeleen, jos väittämä piti paikkansa. Väittämiä olivat esimerkiksi: "olen ensi syksynä ekalla luokalla", "osaan kirjoittaa oman nimeni", "olen seitsemän vuotta" jne.
Lopuksi kun ketään ei enää jännittänyt, leikimme kuka pelkää opettaja-leikkiä mustakala-leikin säännöillä.

Tutustumispäivän päätteeksi luin oppilaille ääneen  "Ekaluokkalaisen kirjaa" (kirjailija Helena Bross). Kyseessä on lasten romaani, joten pääsimme vain aloittamaan kirjaa, syksyllä luemme sen kokonaan. Kirja sisältää paljon ekaluokkalaisten elämään liittyviä teemoja, jotka on tarinan avulla helppo ottaa esille.

Ihan mahtava porukka on minulle tulossa ensi syksynä! 😍

Vaikka näin toukokuussa väsymys pitkästä lukuvuodesta alkaa painaa, niin odotan kyllä jo innoissani ensi syksyä ekalla luokalla ja päässä surraa jo ideoita, jos jonkinlaisia ekaluokkalaisten kanssa toteutettavaksi! Blogikin varmasti alkaa taas päivittyä syksyllä aktiivisesti, koska ekaluokkalaisten kanssa kokonaisuudet ovat niin paljon pienempiä kuin kutosten kanssa, joten kirjaaminenkin on nopeampaa!