Aaro-orava ei saa unta (U-kirjain)

U-kirjain oli vaikea, kun mietimme Tanjan kanssa sopivaa kuvakirjaa. Päädyimme lopulta uni-teemaan, joka näin syksyllä on tärkeä, sillä yhtä jos toista meistä väsyttää. Mélanie Wattin Aaro-orava -kirjat ovat huikeita! Aaro-orava on hiukan neuroottinen tapaus ja hän tuntuu maalailevan aina pahimmat mahdolliset tapahtumat tapahtuvaksi. Siksi tarvitaankin aina suunnitelma, niin nytkin. 

Aaro-orava ei uskalla nukkua, koska se pelkää lakritsihirviöitä, kelju keijuja, yksisarvisia, haamuja ja lepakoita. Pitää siis laatia suunnitelma ja hankki banaaninkuoria, joihin lakritsihirviöt kompastuvat, siirappia, johon yksisarvinen jää kiinni, tuuletin pelästyttämään aaveet ja niin edelleen. 

Laadimme jälleen kuvasanaston kirjaan liittyen. Tällä viikolla halusin käyttää kuvasanastoa laajemmin ihan kaikkien oppilaiden kanssa. Niinpä aiempien viikkojen tavutustehtävien lisäksi teimme kuvasanastolla seuraavanlaisia harjoituksia:

- Mitä sanaa ajattelen, jos ensimmäinen tavu on...

- Mitä sanaa ajattelen, jos viimeinen tavu on...

- Mitä sanaa ajattelen, jos sen yläpuolella on lepakko?

- Mitä sanaa ajattelen, jos se on kartion ja siirapin välissä?

- Luen ensimmäisen sarakkeen sanat, minkä sanan jätän sanomatta? Orava, painajainen, laktritsi, palosammutin.

- Jos vaihdat mielessäsi yksisarvisen ja keijun paikkaa, mikä sana nyt on yksisarvisen alapuolella?

Lisäksi tein luokkani sujuville lukijoille alla olevan kuvan mukaisen luetunymmärtämisen harjoitteen kuvasanaston sanoista. Tehtävä toimi hyvin. 

Mörkö-peliä pelattiin tietenkin myös tällä viikolla. Lisäksi keksin uuden peli-idean myrkkysieni-peliin. Myrkkysieni-pelin perusversiossa Pelaajan katsellessa muualle, muut valitsevat myrkkysienen pöydällä olevista korteista. Pelaaja kääntyy ja alkaa nostaa kortteja pöydältä, kunnes osuu myrkkysieneen. Pelaajan nostaessa lappuja pöydältä, sanoivat muut pelaajat kuorossa aina sanan viimeisen tavun. Paitsi kun pelaaja nostaa myrkkysienen, sanotaan "myrkkysieni" ja lappujen nostelija vaihtuu. 

Perinteisenä maanantailäksynä oli jälleen kerran keksiä viisi u-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla kirjoitimme tietokoneilla. Aloittelevat lukijat sanoja, sanatason lukijat helppoja virkkeitä (minulla oli onni saada heidän kanssaan 2. luokan oppilaita otona luetuttamaan ekaluokkalaisia ja auttamaan kirjoittamisessa) ja sujuvien lukijoiden porukka kirjoitti tällä viikolla Aaro-oravan unettoman yön tehtävälistan. Opettelimme siis tekemään käskylauseista. Käskylauseissa piti esiintyä aina tuo oppilaan keksimä u-kirjaimella alkava sana. Virkkeistä tulikin hauskoja: "Hämää vihollista unikaverilla." "Mene uimarantaan uimaan." "Paista viholliset uunissa." 

U-viikolle en suoraan keksinyt mitään sopivaa uneen liittyvää laulua, joten lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi "soitimme sormella" kappaletta laulupiirtämis-menetelmää mukaillen (harjoitus ei ole itse keksimäni, vaan Espoon aikainen Niina-kollegani teki oppilaille vastaavan harjoituksen). 

Musatunnilla myös keskityttiin kuuntelemaan klassista musiikkia, valitsin jonkin daydream melodies-videon tunnin taustalle soimaan ja oppilaat saivat kuvittaa kuunnellessaan mitä heille tulee musiikista mieleen tai piirtää jonkin muistamansa unen. 

Siksak-kuviota soitettiin tui-ki tui-ki ja kaksi pallo painettiin
tähtö-nen laulettaessa. 

Ajatuksenamme on sitoa yksi viikon matikan tunneista käsiteltävään tarinaan. Aaro-oravaan liittyviä tehtäviä ei kauaa tarvinnut miettiä Opettajan tienviitasta kuluvan viikon tehtäviä selatessa. Tällä viikolla tutustuttiin lukuihin 0-10, joten käytössä oli kuinka monta purkit. Oppilaat tekivät Aaro-oravan apuna inventaarion niistä tarvikkeista, jotka Aaro-orava oli luetellut pelastussuunnitelmassaan. Tarvikkeet olivat tulostettuina kuvina, jotka oli leikattu korteiksi. 

Koska minä ryöväsin tähän tehtävään hieman aikaa suomen kieleltä, tein vastauslomakkeen siten, että oppilaan piti lukea tai päätellä alku- ja loppuäänteen perusteella mihin kukin tavara tulee merkitä. Lukumäärä piirrettiin ensin palloina ja sen jälkeen sai kirjoittaa luvut numeromerkeillä, jos osasi. 

Lukuihin tutustumista oli myös "romulaatikko"-harjoituksessa. Käytävässä oli laatikko, jossa oli erilaisia pikkuesineitä kutakin aina kymmenen. Pisteellä työskenteli samanaikaisesti kuusi oppilasta, kahdessa kolmen oppilaan ryhmässä. Ryhmällä oli pino lukukortteja. Ensimmäinen ryhmästä nosti kortin, katsoi siinä olevan luvun, asetti kortin pöydälle ja kävi hakemassa käytävän laatikosta joitain esineitä kortin luvun verran. Hänen palattuaan oli seuraavan oppilaan vuoro tehdä samoin. Oppilaan piti siis painaa mieleen lukumäärä, mutta myös mitä esineitä oma ryhmä on jo käyttänyt. Samoja esineitä ei nimittäin saanut olla kuin yhden luvun kohdalla. Tehtävän edetessä tehtävä siis vaikeutui, kun muistamista tuli enemmän. 

Miten tämä siis liittyi Aaro-oravaan? No, nämä rakennelmat olivat tietenkin Aaro-oravan puunsa ympärille rakentamia esteitä. Jutustelimme tehtävän lopuksi vielä miten mikin esine hämää Aaro-oravan vihollisia. Punaisista tikuista sai kuulema sähköiskuja, mansikat nukuttivat yksisarviset ja ankat vaakkuivat niin kovaa, että viimeisetkin viholliset katosivat näköpiiristä. 

Rakentelupisteellä testattiin Aaro-oravan laatimia pohjapiirrustuksia erilaisista pesäpuun ympärille rakennettavista muureista. Niin sisällä tarinassa jo oltiin, että oppilaiden rakentaessa muureja tuli heti palautetta siitä kuinka jokin muuri on huono ja toinen hyvä. Huonoa olivat ainakin aukot, joista yksisarvisten on helppo hypätä muurin yli. 

Samat kuinka monta-purkit otettiin käyttöön vielä seuraavalla tunnilla ja nyt olin hieman muuttanut esineiden lukumääriä ja lisännyt purkkeihin banaaninkuorien lisäksi lakritsihirviöt, joiden oli tarkoitus kuoriin kompastua, kelju keijut leivospurkkiin jne. Kertasimme aiemmin viikolla jo harjoiteltua vertailua. Oppilaat asettivat hirviöt ja niiden houkuttimet/häätäjät vierekkäin jonoihin ja tutkivat kumpia on enemmän. Jäätelötikku asetettiin jonoon siihen kohtaan, jossa on yhtä paljon. Näin tikun yläpuolelta oli helppo lukea eron suuruus. Näppärästi oppilaat jo alkuviikon kokemuksella vertailivat molempiin suuntiin: Lakritsihirviöitä on yksi enemmän kuin banaaninkuoria. Banaaninkuoria on yksi vähemmän kuin lakritsihirviöitä. Kukin tilanne kirjattiin myös vihkoon pallerotorneina. 

Ympäristöopin tunnilla käsittelimme myös unta ja jaksamista. Oppilaat olivat vanhempien kanssa läksynä täyttäneet aiemmin viikolla Neuvokasperhe-sivuston monisteen, jossa pohdittiin omaa nukkumista. Johdantona tuntiin katsoimme Maltti ja Valtti Homma hanskassa: nukkuminen -videon YleAreenasta. Videon jälkeen juttelimme oppilaiden kotona pohtimista kysymyksistä. 

Sen jälkeen oppilaat saivat ryhmittäin Aaro-orava ei saa unta-kirjasta monistetut kortit, joissa oli hyvän ja huonon unen vaikutuksia. Ryhmissä oppilaat luokittelivat kortit hyvän ja huonon unen seurauksiin. Tunnin lopuksi oppilaat tekivät samoista korteista leikkaa-liimaa-askarrellun monisteen, jossa he vetivät viivoja kuvista joko huonon tai hyvän yönunen seurauksiin. Hyvät unet vedettiin vihreällä, huonot punaisella. 

Aaro-orava sai kyllä kaikkien oppilaiden sympatiat huonon nukkumisensa vuoksi. Jotta Aaro-orava voisi nukkua jatkossa paremmin, piirsimme unisiepparit alla olevan videon ohjeistuksella. Unisieppari olikin monelle oppilaalle tuttu, sillä aika monen kotoa sellainen löytyi. 

Liikunta, matikka ja ympäristöoppi yhdistyivät viikon suunnistustunnilla. Jatkoimme vielä valokuvasuunnistuksen parissa, mutta siirryimme koulun pihasta läheiseen liikennepuistoon. Rasteilta löytyi tietoiskuja oravista ja kysymys, johon piti suullisesti vastata. Tietotekstin lisäksi jokaisessa kortissa oli tammenterhoja. Oppilaat painoivat mieleensä myös tammenterhojen lukumäärän ja näyttivät ennen uuden rastin saamista sormilla kahta kättä käyttäen, esimerkiksi kolma ja kaksi, jos tammenterhoja oli viisi. Eli harjoittelimme jo lukujen eri nimiä tässä tehtävässä. 

Suunnistuksessa oppilaat työskentelivät jälleen eka-tokaluokkalaisten pareina, joten jokaisesta parista löytyi aina joku, joka varmasti osasi lukea. 

Materiaalilinkit:

Aaro-orava teksti - lukuläksy

Aaro-orava kuvasanasto

Aaro-oravan suojautumisvarustus - kuinka monta purkkeihin

Kuinka monta-purkkien vastauslomake

Aisu-mörköpeli

Orava-suunnistus

Ensi viikko onkin väliviikko, sillä emme etene uuteen kirjaimeen vaan kertaamme jo opittuja kirjaimia. Työskentelemme syksyteeman parissa ensi viikon. 

 

Fedja-setä, kissa ja koira - Ihan pihalla-tarinallinen seikkailu

 Syksyllä 2023 lanseerattiin kolmas Ihan pihalla-koulutuskokonaisuus. Nyt alkaa kuitenkin olla Ihan pihalla-kirja hyvin pitkälle koulutuksissa läpi koluttu ja hieman pitikin kehittää jo uutta sisältöä koulutukseen. Olimme Merenvainion Lauran (toinen Ihan pihalla kirjoittajista) kanssa suunnitelleet, että Ihan pihalla III-koulutus sisältää tarinallisen matikkaseikkailun. Näitä tarinallisia matikkaseikkailuja löytyy kirjasta muutamia: jouluinen tonttuseikkailu sekä Viisikon innoittamana kehitetty aarreseikkailu. Tiedät kuitenkin varmasti sen tunteen, kun haluaa luoda jotain uutta? Jos olen pitkään tehnyt jo aiemmin toteuttamiani ja hyväksi kokemiani kokonaisuuksia oppilaiden kanssa, alkaa kyteä palo luoda jotain uutta... Lapsillehan kaikki on uutta, mutta ei opelle...  Siispä pohdimme Lauran kanssa minkä kirjan pohjalta seuraava seikkailu syntyisi. Valinta osui vanhaan klassikkoon, Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -lastenromaaniin, joka uppoaa nykylapsillekin erinomaisesti. Tämä seikkailu voisi sopia tällaisenaan toteutettavaksi 2.-3. luokkalaisten kanssa. 

Tarina alkaa siitä, että Fedja-setä karkaa kotoa. Äiti ja isä eivät anna hänen ottaa lemmikkiä, niinpä hän päättää muuttaa omilleen asumaan. Kotoa lähdettyään Fedja-setä tapaa Musti-koiran ja Matroskin-kissan. Yhdessä kolmikko alkaa etsiä sopivaa taloa. 

Taloa lähdetään etsimään vastaan tulevasta kylästä. Kukin kolmikosta etsii taloa tahollaan ja kullakin on omat vaatimuksensa talon suhteen. 

Seikkailijat oli jaettu kolmeen ryhmään, jotka tutkailivat kylän ruutukaavaa. Toteutimme isommassa koossa Ihan pihalla-kirjasta tutun Montako jää?-pelin (sivu 88). Pelissä on tavoite tyhjentää pelilauta pelimerkeistä. Tyhjentäminen tapahtuu siten, että pelimerkillä hypätään toisen yli vapaaseen ruutuun (pystyyn tai vakaan). Ylihypätty pelimerkki poistetaan pelilaudalta. Pelilauta on mahdollista tyhjentää oikealla strategialla yhtä pelimerkkiä lukuunottamatta. Tarkemmat ohjeet peliin löydät Ihan pihalla-kirjasta.

Pelilauta oli piirretty maahan niin isona, että ruutuihin mahtuivat merkkikartiot. Merkkikartioiden alle olin teipannut Varga-Neményi ry:n jäsensivuilta löytyvien Loogisten talojen ominaisuuskortteja (jokaisessa pelissä ominaisuuskortteja oli kaksi tai kolme). Jokainen ryhmä pelasi omalla pelilaudallaan Montako jää-peliä ja löysi merkkikartioista omat vaatimuksensa talon suhteen. 

Kylien pohjapiirrokset olivat Montako jää-pelin pelilaudan muotoisia.
Ne piirrettiin isossa koossa hiekalle (yksi ruutu sen kokoinen, että siihen
mahtui merkkikartio). Ne ruudut, joissa on kuva peitettiin merkkikartioilla.
Tästä tehtävästä ei valitettavasti ollut kellään osallistujalla kuvia. 

Joku ryhmistä joutui pelaamaan pelin kahdesti, koska jokin ominaisuuskortti jäi vielä pelilaudalle eikä sitä saatu ensimmäisellä peliyrityksellä paljastettua.

Kartioiden alle oli teipattu ominaisuuskortteja,
jotka kertoivat ryhmän vaatimukset talon suhteen.

Kun ryhmät olivat saaneet selville vaatimuksensa talon suhteen, hakivat he lähelle viritetyltä pyykkinarulta kaikki sellaiset talot, jotka heidän mielestään olivat hyviä. Tässä kohtaa tarvittiin hieman nopeaa pelisilmää seikkailun ohjaajalta vilkuilemaan millä ryhmällä olisi se kaikille kelpaava talo. Jokainen ryhmä esitteli vuorollaan talon, joka heidän mielestään olisi hyvä. Muiden ryhmien tehtävänä oli kertoa kelpaako talo ja jos se ei kelpaa: miksi? Meillä menikin erinomaisesti, sillä kymmenkunta taloa tuli esiteltyä ennen kuin kaikille sopiva talo löytyi. Eräät kun vaativat taloon savupiippua, toisten mielestä talo ei saanut olla keltainen eikä sininen ja kolmansilla oli mielipiteitä ikkunoista sekä ikkunalautojen kukkaistutuksista. 

Elämä on kuitenkin haastavaa ilman rahaa. Siispä rahaa piti hankkia. Kuinka muutenkaan kuin etsimällä aarretta? Aarteen etsintä toteutettiin samoissa kolmen ryhmissä kuin aiempikin tehtävä. Jokainen ryhmä rajasi itselleen oman pesän merkkikartioilla, minkä jälkeen lähdettiin etsimään aarretta.

Leikkialueelle oli ripoteltu runsain mitoin kultarahoja sekä kultakimpaleita (kultasprayllä maalattuja kiviä). Sääntönä oli, että vain yhtä rahaa tai kultakimpaletta sai kuljettaa kädessään kerralla. Kaikki leikkijät siis säntäsivät keräämään aarretta omaan pesäänsä. Kultaa sai myös hakea muiden ryhmien pesistä, samoja sääntöjä noudattaen. Peliä pelattiin muutamia minuutteja pidempään kuin pelialueelta löytyi kultarahoja, jotta myös toisten pesiltä ehdittiin jonkin verran hakea kultaa. 

Kun aarteen etsintä päättyi, laski jokainen ryhmä oman aarteensa arvon. Kultarahojen arvo oli yksi ja kultakimpaleiden arvo kaksi. Kunkin ryhmän aarre oli 90-130 kultarahan arvoinen. 

Tämä leikki löytyy Ihan pihalla-kirjasta nimellä Muurahaispesä sivulta 51.

Aarteen turvin lähdimme toteuttamaan Fedja-sedän, kissan ja koiran unelmia. Aloitimme Fedja-sedän haaveesta ostaa traktori. Sopiva punainen traktori nimeltä Tr-tr-Mitja löytyikin, mutta Tr-tr-Mitjan tankki oli tyhjä. Tr-tr-Mitja kulki keitolla, joten meidän ei auttanut kuin alkaa mitata keittoa traktorin tankkiin.

Ensimmäisenä päivänä Tr-tr-Mitjalle riitti 1 dl keittoa, mutta kun se pääsi keiton makuun halusi se joka päivä 1 desilitran enemmän keittoa. Osallistujilla oli käytössään joko 2 dl ja 5 dl mitat tai 4 dl ja 9 dl mitat. Näiden mitta-astioiden avulla heidän piti mitata traktorille ensin yksi, sitten kaksi ja kolme desilitraa keittoa ja jatkaa desilitra kerrallaan kunnes traktorin viisilitrainen tankki oli täynnä. 

Jokainen ryhmä mittasi omaan tahtiinsa ja yhteisenä tavoitteena oli täyttää tankki. 

Matroskin-kissa puolestaan halusi käyttää osuutensa aarteesta lehmään. Lehmä ostettiinkin ja maitoa saatiin, mutta lehmä söi kaiken. Myös talon verhot!

Meillä oli jäljellä palasia lehmän mutustamista verhoista. Ennen kuin verhokaupoille voisi lähteä hankkimaan uusia, piti selvittää minkä kokoisia verhot olivat alunperin olleet. 

Jokainen ryhmä sai verhonkappaleen, josta lehmä oli syönyt puolet. Ryhmät piirsivät maahan alkuperäisen verhon ääriviivat, kaksinkertaistaen verhon pinta-alan. 

Onneksi verhokaupoille ei lähdetty samantien, sillä muistin, että lehmähän oli syönyt jo edeltävänä päivänä puolet verhoista. Siispä tuo äsken piirretty verho piti kaksinkertaistaa vielä uudelleen. 

Ennen verhokaupoille lähtöä tarkastimme kaikkien ryhmien ratkaisut. Verhon kappaleet laitettiin piiloon ja muiden ryhmien tehtävä oli piirretystä verhosta päätellä minkä kokoinen lehmän kahdesti puoliksi syömä verho oli. Ratkaisuja tähän tuli erilaisia ja niistä sai hyvin aikaan keskustelua 

Musti-koirasta ei tullut metsästäjää, sillä silloin olisi pitänyt ampua saalista. Sen sijaan Musti-koira hankki kameran ja jahtasi kameran kanssa metsässä kohteitaan. Harmi vain, että koiran käpälät ovat hieman kömpelöt kameraa säädettäessä. Niinpä Mustin kuvissa olikin vain puolet kohteesta. Ihailimme kuitenkin Mustin valokuvanäyttelyä ja täydensimme Mustin iloksi valokuvat kokonaisiksi. 

Mustin valokuvat olivat laminoituja A3-kokoisia yksinkertaisia symmetrisiä kuvioita, jotka piirrettiin kokonaisiksi maahan tikkua käyttäen. Kuvat olisi voinut rakentaa symmetrisiksi myös pienten kivien, keppien tms. avulla. 

Kirjassa esiintyy tiuhaan myös Posteljooni Petskin, joka yrittää hieman liiankin ahkerasti työntää nenäänsä Fedja-sedän ja eläinten elämään. Hän käy usein ovella koputtamassa "Täällä posteljooni Petskin, toin teille Pörriäisen". Posteljooni Petskinin ärsytykseksi taloon asettautunut Naakka Pitkäkoipi vastaa Petskinille oven takaa matkien Petskiniä.

Meidän seikkailussammekin Petskin vieraili ovella useita kertoja. Askelsimme aukealla alueella samaan rytmiin "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Kun kaksi kertaa oli askellettu tuo kahdeksan askeleen sarja, oli jokaisen pitänyt löytää itselleen pari (ja katseilla sopia kumpi aloittaa). Seikkailun ohjaaja jatkoi laskemalla kahdesti kahdeksaan sinä aikana parista se, joka aloitti, taputti rytmin, joka kesti korkeintaan kahdeksaan. Ja toinen vastasi toistamalla saman rytmin. Sen jälkeen lähdettiin taas askeltamaan yhdessä "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Ja etsimään uutta paria. Tässä tehtävässä kannattaa ohjata osallistujia levittäytymään, etteivät ole ihan kasassa, sillä ihan vierekkäin ollessa ulkonakin on haastavaa kuulla juuri se kaverin taputtama rytmi. 

Talven tullen tuli Fedja-sedälle, kissalle ja koiralle kylmä. He päättivätkin tilata kotiauringon, jonka Posteljooni Petskin heille toimitti. Toimitus oli jätetty talon portaille, mutta se oli numerolukolla lukittu. Petskin oli jo poistunut paikalta jättämättä paketin noutokoodia. 

Ilmeisesti Petskinin laukussa oli ollut reikä, sillä pihamaalle oli pudonnut isompi kasa erilaisia noutokoodeja (Ihan pihalla käpy-kortteja). Jakauduimme jälleen kerran kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä lähti vuorollaan yksi osallistuja hakemaan kasasta noutokoodi-korttia. Tavoitteena oli saada muodostettua noutokoodi 12345678910. Harjoitus tunnetaan VaNessa nimellä pikalukuviesti. 

Harmittavasti vain yksi joukkue tässä onnistui. Tosin ilo oli lyhytaikainen, sillä lukkoon tarvittiin vain kolminumeroinen koodi. Toisella joukkueella oli koodina 1234567910 ja kolmannella 234568910. Eipä näistäkään ollut apua! Onneksi nopeasti hoksaavat osallistujat keksivät, että heiltä puuttuivat koodeista luvut 1, 7 ja 8. Ehkäpä koodi muodostuisi noista kolmesta numerosta! Siispä pyörittämään eri vaihtoehtoja, joita noilla kolmella numerolla saattoi muodostaa.

Lopulta oikea numeroyhdistelmä löytyi ja aurinkofysiikanlaitoksen paketti saatiin avattua. Koottava kotiaurinkohan sieltä löytyi. 

Yhteistyöllä kokosimme kotiauringon, joka selvästi on toiminut hyvin, sillä ainakin Rovaniemellä on ollut upeat kelit ulkona oppimiseen ja samanlaiset kelit näyttävät jatkuvan. 

Fedja-setä seikkailuun liittyvät tulostettavat materiaalit:

- Traktori, Mustin valokuvat ja kotiaurinko löytyvät täältä. 

- Loogiset talot löytyvät VaNe-jäsensivuilta täältä (vain kirjautuneille jäsenille). 

- Käpykortit ja kuinka monta jää-pelilaudan mallit löydät täältä.

Lisäksi tarvitset:

- Merkkikartioita

- Kultarahoja ja kultakimpaleita (voit halutessasi korvata merkkikartioilla, joille annat eri arvot)

- 4-6 kpl erilaisia verhon kappaleita (esim. erilaisia nelikulmioita ja kolmioita)

- Lukittava laatikko sekä numerolukko

- Muutama isompi ämpäri, pieni hiekkalaatikkoämpäri jokaiselle ryhmälle sekä 2 ja 5 (tai 4 ja 9) desilitran mitta-astiat (ne voit leikata esimerkiksi tyhjistä maitopurkeista).

- Narua ja pyykkipoikia

Koska tämä seikkailu on luotu Ihan pihalla III-koulutusta varten ja itse työskentelen tänä syksynä uusien ekaluokkalaisten kanssa, ei seikkailua ole kokeiltu vielä lapsilla. Aikuisten kanssa toteutettu seikkailu kuitenkin osoitti setin toimivaksi, enkä epäile, etteikö tämä onnistuisi myös lasten kanssa. 

Kiitos Laura yhteistyöstä!

Lattialuukun läpi (Harry Potter-"pakohuone" 1. luokalle)

Oppilaiden ei kyllä kuuluisi tietää siitä mitään, mutta... 

Tiedättekö, mitä koulun uumeniin on kätketty?

Viisasten kivi! Ja tiedät-kai-kuka yrittää saada sen käsiinsä. 

Oletteko valmiina pelastamaan Viisasten kiven?

Ekaluokkalaiset olivat valmiita pelastamaan viisasten kiven, joten jokainen sai nostaa itselleen velhon hatusta tupamerkin, joka laitettiin rintapieleen roolimerkiksi. Sen jälkeen oppilaat menivät piiloon näkymättömyysviitan alle, sillä Kalkaros ja Voro oli nähty käytävillä ja nyt olisi tärkeää päästä kolmannen kerroksen kiellettyyn käytävään ilman, että kukaan pysäyttäisi meitä. 

Hiivimme hiljaa näkymättömyysviittojen alla, sillä vaikka viitta estää ketään näkemästä meitä, se ei estä meitä tuntumasta ja kuulumasta. Onneksi käytävillä oli kuitenkin rauhallista. 

Hieman Dumbledoren käytävän oveen kiinnittämä kyltti sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, sillä käytävän kerrottiin olevan kiellettyä aluetta, jollei halua kuolla erittäin tuskallisesti. Vaaroja kaihtamatta jatkoimme kuitenkin eteenpäin.

Kolmannen kerroksen kielletystä käytävästä löytyi lattialuukku (hulavanne), jonka läpi lähetettiin ensin yksi rohkea ja kun tämä ilmoitti reitin olevan turvallinen, ryömivät kaikki lattialuukun läpi ja laskeutuivat koulun pohjakerrokseen.

Vastaan tuli professori McGarmiwan jättishakkilauta. Mikä onni, että olimme parilla matikan tunnilla pelanneet velhoshakkia, joten hevosella liikkuminen shakkilaudan läpi ei tuottanut pulmia. Muutamia palohaavoja saimme kyllä lohikäärmeistä ja yksi mörkö pelästytti meidät pahan päiväisesti, mutta lopulta koko porukka oli pelattu laudan läpi.

Jättishakkilaudalla lähdettiin liikkeelle merkitystä aloituspaikasta. Yksi kerrallaan oppilaat lähtivät kokeilemaan reittiä, mikäli oppilas pysähty ruutuun, jossa oli pelinappula piti kartio kääntää ja katsoa mitä sen alla sanotaan. Siellä oli joko onnittelut hyvin sujuvasta pelistä tai kehotus palata alkuun, koska hämykeiju oli johdattanut pelaajan harhaan tms. 

Shakkilaudan viereen koodasimme nuolikorteilla reittiä shakkilaudan läpi. Nuolikorttien avulla oikean reitin löydyttyä ohjattiin kaikki oppilaat shakkilaudan läpi turvallista reittiä. 

Shakkilaudan jälkeen edessä oli lukittu ovi, eikä siihen yrityksistämme huolimatta tehonnut ovi yleensä aukaiseva alohomora-loitsu. Joka puolella lenteli avaimia ja nopeasti oppilaat keksivät, että jokin avaimista todennäköisesti sopisi lukkoon. Aluksi kokeilimme muutamaa, mutta ne eivät toimineet. Kaikki avaimet näyttivät olevan ihan samannäköisiä. Olisiko joukossa jokin erilainen avain? 

Pian yksi erilainen avain löytyikin. Tällä avaimella lukko kilahti, muttei ovi vieläkään auennut. Hoksasimme, että lukkopesässä oli kolmion kuva. Ehkä se tarkoittaisi, että avaimia pitäisi olla kolme. Tarkkasilmäiset oppilaat löysivätkin pian kolme erilaista avainta lisää ja niin ovi saatiin auki. 

Ovi saatiin auki, mutta sen jälkeen se paukahti kiinni, eikä enää auennut. Olimme jumissa, sillä edessä olevaan ovi aukkoon leimahti oranssina hehkuva tuli! Olimme loukossa!

Huoneesta löytyi rivi taikajuomapulloja sekä vihjeitä, joita aloimme tutkimaan. 

Ratkaisu sua eessä oottaa, on taakse moni haaste jäänyt,

kaksi meistä osaa auttaa, jos niihin liemiin päädyt.

Kaksi meistä sisässänsä pitää nokkosviiniä,

kolme ompi äklöttävää pulloa tässä fiiniä.

Valitse siis, jollet tahdo ainiaaksi tänne jäädä,

avuksesi valinnassa vihjeitä sait viisi:

 

Paha maku ovelasti piiloutua taitaa,

ei se ole kummassakaan laitaa.

 

Kolmas sekä oikealta että vasemmalta,

näöstänsä huolimatta maistuu samalta.

 

Kokonaan erilainen on kumpikin reunan pitäjä,
mutta eteenpäin jos aiot, hae muualta ystävä.

 

Pahan makuisia on kolme,

                                                 ne eivät ole vierekkäin.

 

Kahdesta pullosta löydät taikalientä,

saattaa ne värjätä myös sun kieltä,

laidoista et löydä mitään mikä piristää sun mieltä.

Vihjeitä pähkäiltyämme olimme melko varmoja siitä, mitkä kaksi taikajuomapulloa auttaisivat meidät eteenpäin. Jälleen valittiin yksi koekaniini maistamaan olimmeko varmasti päätelleet taikajuomapullon oikein. Siemaus taikajuomaa huljautti kehoon kylmän olon ja sai aikaa vilun väreitä. Taikajuoman vaikutuksen aikana olikin helppoa pujahtaa läpi edessä olevan oviaukon tulenlieskojen. 

Kun kaikki olivat saaneet taikajuomaa ja päässeet tulen läpi, huomasimme saapuneemme koulun uumeniin (löysin koulun uumenista huoltokäytävän, johon yllättäen minun avaimeni sopivat ja tuo hämärä hieman kolkko käytävä oli täydellinen paikka seikkailumme jatkoksi). 

Olimme saapuneet hämärään käytävään, josta löytyi aarrearkku! Aarrearkun vieressä oli pieniä peilin palasia. Oliko joku yrittänyt päästä käsiksi viisasten kiveen, epäonnistunut ja rikkonut kiveä suojaavan Iseeviot-pelin suutuksissaan?

Onneksi peilin palaset kuitenkin olivat siellä, sillä huomasimme seinillä vihjeitä, jotka olivat selvästi peilikirjoitusta! Peilin avulla saimmekin vihjeistä selvää. 

Vihjeet ratkaistuamme yritimme saada lukkoa auki, mutta lukko ei auennut. Kävimme kaikki vihjeet läpi ja tarkistimme, että olimme peilanneet KAIKKI vihjeet oikein. Silloin joku hoksasi, että koodiin merkittyä ysiä ei oltu peilattu! Peilin käteen ja kokeilemaan, ysistä tuli tietenkin kutonen ja sen avulla aarrearkku aukesi!

Aarrearkun sisältä paljastui Viisasten kivi, joka saatiin näin turvaan. Lisäksi arkusta löytyi rasiallinen Bertie Bottin joka maun rakeita, joita jokainen sai muutaman maisteltavaksi. Jännityksellä maisteltiin kastemadon, rään ja saippuan makuisia rakeita. Ne kuulema maistuivat ihan oikeilta! 

(Hyvin oltiin sadun lumoissa, sillä näin meidän kesken, ei minulla enää ollut oikeita Bertie Bottin joka maun rakeita, mutta rasiat olin säästänyt ja täyttänyt tavallisilla Jelly Beanseillä 😉) Mutta kun uskoo johonkin oikein kovasti, saattaa se muuttua todeksi!

Tällaisia touhuja meillä tänään. Maanantaina saan vielä jatkaa viisasten kiven pelastusta,

sillä niin jännää meillä oli ollut ja ilmeisesti näkymättömyysviitta ei ollut riittävän huolellisesti

meidän päällämme, koska naapuriluokka oli käytävässä hiippailumme huomannut ja 

ilmoittanut, että hekin haluavat pelastaa viisasten kiven.

Jos sinulla houkuttelee vastaavan seikkailun toteuttaminen, niin kaikki tulostettava materiaali seikkailua varten löytyy täältä . Tulostettavan materiaalin lisäksi tarvitse näkymättämyysviitan, hulavanteen, shakkilaudan (omani oli tehty joogamaton palasista), merkkikartioita, erilaisia pulloja, elintarvikeväriä, aarrearkun, peilejä, numerolukon sekä viisasten kiven. 

Tätä kokonaisuutta suunnitteli yhdessä kanssani kollegani Tanja Törn, jonka tokaluokkalaiset pääsevät myös lähiviikkoina pelastamaan viisasten kiveä.

Ekaluokkalaiset Viistokujalla (lukualueen laajentaminen 0-20)

Reilu viikko on satusiestalla luettu Harry Potter ja viisasten kivi-kirjaa. Kirja on imaissut ekaluokkalaiset mukaansa. Eilen luettuani kirjaa vartin ja lopetellessani lukemista oli palaute "Höh, miksi luit niin vähän aikaa? Lue vielä vähän lisää!" No, mehän luettiin...

Ostin BlackFriday-tarjouksesta kuvitetun version,
jonka kuvat ovat aivan ihania. Tosin tämä kuvitettu
versio on dokumenttikameran alla, jotta oppilaat näkevät
kuvat. Minä luen itse kuvittamatonta versiota..

Tänään suuntasimme oppilaiden kanssa Viistokujalle ostoksille. Matikassa meillä on menossa lukualueen laajentaminen (lukualue 0-20), joten vierailu Viistokujalla sopi tähän jaksoon erinomaisesti. Varga-Neményi-menetelmässä käytetään runsaasti aikaa uuteen lukualueeseen tutustumiseen ennen kuin lukualueella aletaan laskea ja operoida. Tämän lukualueeseen tutustumisjakson aikana oppilaat saavat kokemuksia lukumääristä 10-20, laskevat lukumääriä, mittaavat eri suureilla asioita, joiden mittaustulos osuu 10-20 lukualueelle. Lukualueen laajennusjakson jälkeen edessä on logiikkajakso, johon liittyviä tehtäviä tämä ja tulevat velhokoulu-tunnit sisältävät. 

Aamulla Viistokujalla eivät vielä kaikki puodit olleet auki, mutta pääsimme kuitenkin vierailulle kolmeen puotiin ja loput puodit aukesivat lounaan jälkeen. Oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään, joista jokainen suuntasi eri puotiin.

Säilä&Imupaperi (lukumäärien laskeminen ja vertailu)

Säilä&Imupaperi-puodissa oppilaat tekivät kirjaostoksia. Tarjolla oli kaikki Tylypahkan ensimmäisen ja toisen vuoden oppikirjat, jotka oli hinnoiteltu maksamaan 9-21 kultakaljuunaa. Jokainen tuleva noita ja velho sai ämpärillisen kultakaljuunoita ja ryhmästä valittiin kaksi myyjää puotiin. 

Oman mielenkiinnon mukaan kukin oppilas valitsi myyntipöydältä oppikirjoja ja laski hintalapun ilmoittaman määrän kultakaljuunoita kassalle, joka vielä tarkisti, että maksu tuli oikein. Kaupassa kävi kova kuhina. Erityisesti Muodonmuutokset aloittelijoille ja Gilderoy Lockhartin Niityllä noita-akkojen kanssa olivat suosittuja teoksia. 

Ennen puodista poistumista vertailimme hintoja. Mikä on kallein ostamasi kirja? Kenellä on kaikkein kallein kirja? Mikä on halvin ostamasi kirja? Kenellä on kaikkein halvin? Lopuksi järjestimme kaikki kirjat halvimmasta kalleimpaan.

                            

Ollivanders - hienoimpia taikasauvoja vuodesta 382 eKr (pituuden mittaaminen ja lukujen merkitseminen numeroilla)

Ollivandersilla oppilaiden tehtävänä oli ottaa mittoja, jotta ensi viikolla oikean mittainen taikasauva voitaisiin heille valmistaa. Kirjassa Ollivandersin mittasauva mittaa Harrya kyynärpäästä ranteeseen, pään ympäri, sierainten välin ja ties mitä muuta. 

Melkoisen monta mittaa tänäänkin tarvittiin. Mukana tunnilla oli erityisopettajamme Ulla, joka opasti oppilaita mittanauhan käytössä. Tähän asti pituutta on mitattu erilaisilla epästandardeilla mittayksilöillä ja esimerkiksi värisauvoilla, joten mittanauhan käyttäminen oli uutta ja välillä meinasi unohtua, että mittaaminen piti aloittaa nollasta, eikä esimerkiksi siitä päästä mittanauhaa, jossa lukee 100. 

Kehonosia opiskelimme maanantaina ympäristöopin tunnilla, jotta ne kaikille olisivat Ollivanderssilla tuttuja. Torstaina suunnitelmissa on opetella kehonosia myös englannin tunnilla.

                            

Mittaustulokset kirjattiin monisteelle. 

Hunajaherttua (hienomotoriikka)

Aamulla oli avoinna myös Hunajaherttua, jossa oppilaat värittivät velhokarkki-värityskuvia. Valitsin väritettäväksi pikkutarkkaa ja huolellista työskentelyä vaativia värityskuvia Bertie Bottin joka maun rakeista, Weasleyn pinnauspurtavista ja kurpitsamehusta. 

Lurppuluomen pöllökeskus (luetunymmärtäminen, logiikka)

Lurppuluomen pöllökeskuksessa oppilaiden tehtävänä oli selvittää minkä pöllön minä olin päättänyt itselleni hankkia. Jokainen sai monisteen, jossa oli vihjeitä pöllöstä sekä pienet kuvat pöllöistä. Lisäksi seinällä oli isot kuvat kustakin pöllöstä sekä niiden nimet.

Vaadittiin siis luetun ymmärtämistä ja logiikkaa, jotta oikea pöllö saatiin selvittää. Poissulkemisen tekniikalla oppilaat vetivät yli niitä pöllöjä, jotka eivät voineet tulla kyseeseen.

Vuotava noidankattila (tilavuuden mittaaminen)

Vuotavassa noidankattilassa oppilaiden tehtävänä oli mitata, kuinka monta lasillista kahdesta isosta kutistusliemi pullosta voisi kaataa. Lasillisia tuli kaiken kaikkiaan 12.

Sen jälkeen oppilaat arvioivat tulisiko kolmesta pienemmästä taikajuomapullosta enemmän vai vähemmän taikajuomaa kuin kahdesta isosta. Arvion jälkeen alettiin jälleen mittaamaan ja kokeilemaan. 

Apoteekki (massan mittaaminen)

Apoteekissa oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia taikajuoma-aineksia. Käytössä olivat tasapainovaa´at ja punnuksia punaisia värisauvoja. Mittaustulokset kirjattiin jälleen monisteelle.

Mitattavana oli muun muassa etanan silmiä, kuivattuja kuoriaisia, keijupölyä, näkymättömyyspulveria. Kaikki nämä löytyivät opettajan keittiön kaapeista: papuja, linssejä, erilaisia jauhoja, sokeria ynnä muuta. Keijupölyyn ja yksisarvisen sarvijauheeseen sekoitin glitteriä, muuten kaikki olivat puhtaita ruoka-aineita. Tässäkin tehtävässä taika-aineiden massat olivat pääsääntöisesti 10-20 punaista värisauvaa, muutamat vähemmän ja muutamat hieman enemmän. 

Laituri 9 3/4 (hahmottaminen)

Kings Crossin juna-asemalla näkee paljon ihmisiä ja siellä pitikin olla tarkkana, jottei mikään jää huomaamatta. Juna-asemalla pelattiinkin hahmotuskykyä vaativaa Dobble-pelin Harry Potter-versiota. Pelin perusversio oli entuudestaan jo oppilaille tuttu, joten pelit lähtivät nopeasti käyntiin.

Tällaisten tehtävien parissa hurahti pari tuntia nopeasti. Oppilaat työskentelivät innokkaasti. Tässä vaiheessa ekaluokkaa on mukava huomata, että monet asiat alkavat onnistua myös ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa ja ohjausta. Viistokujalle ja Ollivandersin taikasauvapuotiin meidän on palattava ensi viikolla, kunhan alamme valmistaa omia taikasauvojamme. Sitä siis odottelemme!

Iltapäivällä 1.-2. luokkalaisten matikkakerhossakin velhoiltiin ja suunnattiin Viistokujalle. Matikkakerholaisten kanssa mittasimme tilavuuksia ja teimme taikalientä. Lisäksi vierailimme Säilä&Imupaperissa ja Apoteekissa.

Jästi-opettajille tiedoksi, että Äkämienparannusliemen liskonaivojauhot voi korvata ruokasoodalla, etanan liman tiskiaineella ja mätien kananmunien uutteen etikalla. Lepakon veri, peikon räkä ja yksisarvisen sarviuute on korvattavissa elintarvikeväreillä, joita löytyy hyvinvarustetuista jästikaupoista. 

Tästä jatketaan ensi viikolla!

P.S. YouTubesta löytyy muuten hakusanalla Harry Potter ambiance tai vaikkapa Diagon Alley Ambiance taustoja, jotka voi heijastaa taululle ja saada sillä luokkaan tunnelmaa. Olettaisin, että nämä videot ovat peräisin jostain pelistä.

Tässä esimerkiksi meillä käytössä ollut Viistokujan tunnelma video.