Sininen saapas (s-kirjain)

 S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta. 

Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa. 

Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan. 

Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"

Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. 

Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä. 

- Miltä sipuli maistuu?

- Sipuli maistuu hyvältä.

- Missä saapas on?

- Saapas on imurissa. 

Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon. 

Kuvasanaston voit tulostaa täältä.

Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12. 

Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia. 

Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:

- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?

- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?

Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä. 

Mittaamismoniste löytyy täältä. 
Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi
vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. 

Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti. 

Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan. 

Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa. 

Punnitsemismoniste löytyy täältä.

Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä  muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa. 

Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä
 tällä viikolla. Tulosta moniste täältä. 

Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.

Siili (8 min) YleAreena

Saukko (4 min) YleAreena

Sammakko (4 min) YleAreena

Sisilisko (3 min) YleAreena

Susi (3 min) YleAreena

Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.

Rastit löytyvät täältä.

Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina. 

Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja. 

Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua. 

Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun. 

Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti. 

Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan). 

Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä.

Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.

Kiitos yhteistyöstä Tanja!

Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...

Metsäyökoulu

Koulussa, jossa työskentelen, on lähes jokaisella luokkatasolla luontoluokka, eli sellainen luokka, joka opiskelee säännöllisesti ulkona. Luontoluokkalaisilla on perjantaisin ruokatermokset mukana ja perjantaiaamuisin koulun keittäjät lämmittävät valmistavat luontoluokille ruoan jo aamuksi. 

Oma luokkani on kaksi vuotta ollut muutamaa itsenäisyyspäivää tai vastaavaa erikoispäivää lukuunottamatta perjatait (ja jokusen muunkin päivän) ulkona oppimassa. 

Viime kevään lopussa moni luokka järjesti yökouluja. Omat oppilaanikin kysyivät vikalla kouluviikolla, että eikö mekin voitaisi. Silloin ehdotin, jos syksyllä mentäisiin metsäyökouluun. Kesällä juttelin erään huoltajan kanssa ja hän innostui aiheeesta myös. Siispä tuumasta toimeen. Ja Suomen Ladun Nuku yö ulkona-kampanjaviikolla, hieman ennakkoon torstai-iltana, suuntasimme metsään yöksi. 

Tämän tekstin tavoitteena on kuvata mitä asioita metsäyökoulua varten piti etukäteen huomioida ja miten yökoulu käyntännössä toteutettiin. Jospa tekstistä olisi iloa ja hyötyä muille metsäyökoulua suunnitteleville.

Ennen yökoulua:

- Metsäyökoulu paikan valintaa pohdin pitkään ja polkujuoksulenkeillä kävin tutkimassa lähialueen nuotiopaikkoja ja laavuja. Päädyin Napapiirin retkeilyalueelle Vikakönkäälle Kaltion laavulle. Paikka valikoitui seuraavien kriteerien pohjalta: Laavulla oli lähde, eli juomavettä ei tarvinnut kantaa. Laavu ei sijainnut joen tai järven rannassa, mikä lisäsi turvallisuutta ja vahtimisen tarvetta. Laavulle johti viime kesänä kunnostettu kivituhkapolku (1 km), joka olisi helppo tarvittaessa kulkea pimeässä keskellä yötä, mikäli joku lapsi pitäisi koti-ikävän takia noutaa yöllä pois. 

- Huoltajat saivat ensimmäisen tiedotteen yökoulusta kaksi viikkoa ennen. Joten perheet saattoivat aloittaa valmistautumisen. Tiedotteita tuli suunnitelmien edetessä Wilman kautta muutama lisää. Tiedotteessa kutsuttiin oppilaat ja perheet luokkailtaan ja metsäyökouluun. Ilta alkoi oppilaiden ja perheiden yhteisellä luokkaillalla ja jatkui siitä metsäyökouluna. Oppilailla oli vaihtoehtoinaan osallistua vain luokkailtaan tai jäädä yöksi. Kolmas vaihtoehto olisi ollut suorittaa perjantaina normaali koulupäivä rinnakkaisluokassa, mikäli iltaan tai metsäyökouluun ei olisi osallistunut. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kukaan käyttänyt. Muutamat oppilaat päätyivät lähtemään illalla kotiin, muut jäivät yöksi. 

- Koulun puolesta paikalla olimme minä ja luokassani luokanopettajaharjoittelua tekevä tuleva ulko-ope. Lisäksi kaksi huoltajaa ilmoittautui kanssamme nukkumaan metsässä. Luokkailtaan osallistui oppilaiden lisäksi parikymmentä perheenjäsentä. 

- Huoltajat täyttivät lapsestaan forms-lomakkeen, jossa kartoitettiin kyytitarpeet ja kyydin tarjoajat, retkeilyvarusteet ja mahdolliset ylimääräiset varusteet, joita voisi luokkakavereille lainata. Lisäksi lomakkeessa huoltajat saattoivat kertoa sellaisia lisätietoja, joita halusivat yöpymiseen liittyen minun opettajana tietävän.

- Metsäyökoulu (vaikka se oli ensimmäinen laatuaan) ei vaatinut muutoksia koulun lukuvuosisuunnitelmaan. Rehtorille asiasta tietenkin ilmoitin ja retki kirjattiin koulun kalenteriin.

- Laadin yökoulusta turvallisuunnitelman, johon kirjattiin mahdolliset riskit ja niihin varautuminen, evakuointipaikat sekä tarpeelliset yhteystiedot. Turvallisuussuunnitelman jaoin rehtorille sekä vastuussa oleville aikuisille. 

- Koulun ruokalasta saimme mukaamme evästä: leipää, levitettä, makkaraa, mehua, kaurahiutaleita. Lettutaikinan tein itse. 

- Yhteisinä tavaroina mukaan pakattiin vessapaperia, käsipyyhepaperia, ämpäri, vesikauha ja biohajoava käsisaippua (käsien pesua varten), vesikanisteri juomavedelle ja roskis. Vessan luokse perustettiin käsienpesupiste, jossa oli koko ajan ämpärissä vettä, kauha sekä käsisaippua. Ympäristötiimi totesi suunnitellessa, että käsien kuivaamiseen ei tuhlata metsässä paperia, vaan kädet kuivataa ravistelemalla tai kuivaamalla omaan pyyhkeeseen.

Oppilaiden valmistelut:

Oppilaat olivat mukana suunnittelussa. Jokainen valitsi kiinnostuksensa mukaan itselleen tiimin, joka perehtui koulussa parin tunnin ajan aiheeseensa ja esitteli sen muille.

Tiimit:

- Navigointitiimi tutki karttaa ja esitteli muille reitin, jota pitkin retkipaikkaan kuljettiin. He myös suunnittelivat miten huolehditaan, että kaikki löytävät perille. Kuka kulkee ensimmäisenä? Kuka kulkee viimeisenä ja huolehtii ettei kukaan jää matkasta?

- Ympäristötiimi tutustui joka miehen oikeuksiin ja kertoi tärkeimmät meitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet meille. Ympäristötiimi sijoitti yökoulupaikassa roskiksen laavun kulmalle. He huolehtivat myös, että vessalla oli käsienpesuvettä ämpärissä. Ennen kotiinlähtöä ympäristötiimi organisoi leiriytymisalueen tarkistuksen, ettei sinne jäänyt meistä jälkiä. 

- Varustetiimi listasi tarvittavat henkilökohtaiset ja yhteiset tarvikkeet. Varustelista kirjoitettiin saneluna ja näin jokainen vei listan kotiin. 

- Iltasatutiimi suunnitteli iltarutiinit ja valmistautui kiertämään jokaisessa teltassa kertomassa pienen iltasadun nukkumaan menoaikaan.

Luokkailta ja yökoulu

Tapasimme klo 17, jonka jälkeen patikoimme yhdessä retkikohteeseen. Aloitimme telttojen pystytyksellä. Myös ei-yöpyvät olivat innokkaasti mukana auttamassa telttojen pystytyksessä. 

Kun kaikkien teltat oli pystytetty oli ohjelmassa tunnin verran (klo 18-19) opettajan suunnittelemaa yhteistä toimintaa, johon osallistuivat oppilaat ja perheet.

Leikimme ulkoluokka-lajikorteilla cocktailkutsuja ja pelasimme samoilla korteilla pupu-peliä (tuttu VaNesta). Metsänhaltijaleikki eli 360 asteen peili oli hauskaa ja sitä leikittiin useampia kierroksia. Ihan pihalla-kirjasta pelasimme joukkeina äänetöntä muistipeliä, joka rauhoitti porukkaa ja sai kaikki tekemään yhteistyötä. Viimeiseksi leikimme minulle uutta leikkiä, hölmöläisten piilosta. Siinä etsijä ei saa liikkua, vaan etsii piiloutujia laskupaikalta. Piiloutujien pitää jättää jokin ruumiinosa, esimerkiksi käsi tai jalka näkyviin. 

Yhteisten leikkien jälkeen oli aika syödä iltapalaa (noin klo 19-20). Tarjolla oli makkaran paistoa ja lisäksi paistoimme kahdella pannulla lettuja. Oppilailla oli jonkin verran omia eväitä ja herkkuja mukana. Iltapalan syömisen jälkeen oppilailla oli omaa vapaata aikaa sekä mahdollisuus soittaa kotiin ja toivotella hyvät yöt. Kotona yöpyjät lähtivät paluumatkalle iltapalan jälkeen klo 20. 

Puoli yhdessään mennessä olivat kaikki pesseet hampaat ja keräännyimme iltanuotiolle. Toisella mukana olleista huoltajista oli mukanaan ukulele ja olimme etukäteen yhdessä valinneet helppoja lauluja ja laululeikkejä nuotiolla laulettavaksi. Pidimmekin noin puolituntisen lauluhetken iltanuotiolla. Iltanuotion lopuksi luin hetken aikaa oppilaille Ronja Ryövärintytärtä, joka meillä on luokkakirjana kesken.

Iltanuotion jälkeen noin klo 21.15 oppilaat hoitivat loput iltatoimet ja kömpivät telttoihinsa. Iltasatutiimin jäsenet kiersivät vielä jokaisen teltan ja kävivät kertomassa jokaiselle makuupussissa pötköttävälle oppilaalle iltasadun.

Kymmenen aikaan leiri oli hiljentynyt. Teltoista kuului vielä supinaa, mutta hiljaisuus oli saapunut metsään ja opekin saattoi kellahtaa riippumattoon. Oma telttani oli valloitettu ja riippumatto oli itseasiassa erittäin kätevä, koska siitä oli helppo tarkkailla ja nähdä leirin tapahtumat yöllä. 

Oman riippumattoni vieressä paloi koko yön lyhty, joten tarvittaessa minut oli helppo löytää, mikäli yöllä tuli tarve aikuiselle. Harkkarini teltan edustalla toisella puolella leirialuetta oli myös lyhty. Hänen telttansa oli reitillä vessaan, joten hänen tehtäväkseen kehkeytyi pimeässä oppilaiden taluttaminen vessaan ja takaisin. 

Jännäähän metsässä yöpyminen oli ja yhdessä teltassa sain alkuyön aikana käydä muutamia kertoja jutustelemassa. Rohkeuskirppuja oli kuitenkin teltassa sen verran, että yöstä selvittiin. Tässä teltassa laitoimme myös kännykästä äänikirjan pyörimään, joka helpotti nukahtamista. 

Ensimmäiset oppilaat heräsivät kanssani klo 5.30 aamupuuron keittoon ja seitsemään mennessä olivat kaikki hereillä. Puuro metsässä maistui hurjan hyvältä, se olikin open erikoista: banaani-omena puuroa vaahtokarkkisilmällä 😄

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja aloitimme vaelluksen kohti parkkipaikkaa, jossa vanhemmat odottivat meitä. Muutama vanhempi onneksi tuli aamulenkille laavulle ja auttoi yhteisten tavaroiden kantamisessa. 

Muutamia huomioita seuraavaa kertaa varten:

- Ruokaa oli meillä mukana ihan liikaa. Toki liian vähän ruokaa olisi paljon huonompi juttu, mutta ensi kerralla hieman vähemmän, jotta kantamista edestakaisin olisi vähemmän.

- Opastetaan oppilaita tarkemmin siitä miten tavarat pakataan. Aika monella oli kädessään muovikassi, joka oli hyvin epäergonominen kannettava. Repun kaverina olkapäälle nostettava kestokassi (tyyliä K-kaupan Muumi-kassi) toimii paremmin, mikäli kaikkea ei saa reppuun/rinkkaan sidottua. 

Yökoulu tarjosi kaikille onnistumisen kokemuksia, kaikki selvisivät yöstä, vaikka koti-ikäväkin vieraili etenkin alkuyöstä. Rohkeaa porukkaa! Heti ensi viikolla en luvannut lähteä uudestaan, opekin tarvitsee palautumisaikaa 😉 Mutta myös ensi syksynä osallistumme Nuku yö ulkona-tapahtumaan metsäyökoulun merkeissä. Eräs huoltaja, joka ei nyt päässyt mukaan, merkitsikin päivän jo kalenteriin, joten se on siis sovittu! 

Maanantaina palaamme vielä koulussa yökouluun ja juttelemme rohkeudesta ja itsensä voittamisesta. 

Aarreseikkailu (1. luokka)

Syyskuun satusiestoilla luimme oppilaiden kanssa Viisikko aarresaarella-kirjaa. Vaikka kirja on vanha, imaise se oppilaat mukaansa ja aika usein lopettaessani lukemisen, tuli pyyntö josko vielä voisin lukea vähän lisää. Kirjan teema innosti oppilaita ja tiesin saavani ennen syyslomaa luokkaani pariksi viikoksi harjoittelijan, joten ajatus aarreseikkailusta alkoi muhia mielessä, koska kaipasin jo jotain uutta... 

Siispä tuumasta toimeen! Seikkailun ideointiin osallistuivat kollegani Tanja Törn ja Reija Stenbäck, huippua vaikkemme enää samalla paikkakunnalla toimikaan niin myös yhteissuunnittelua voi hyvin tehdä etänä.

Seikkalussa oli tavoitteena harjoitella ja kerrata syksyn aikana opeteltuja asioita.

- Lukeminen

- Lukujonot

- Lukumäärien laskeminen

- Lukumäärien ja massan vertailu

- Tasapainovaa´an käyttö

- Sarjoittaminen

- Pituuden arvioiminen ja vertailu

- Kombinatoriikka (uusi asia)

Ennen seikkailun alku teimme aamulla seikkailusopimuksen (vrt. draamasopimus) ja sovimme sen avulla yhteisistä pelisäännöistä. Tällaisen sopimuksen oppilaiden kanssa laadimme:

1. Osallistun yhteiseen toimintaan.

2. Pidän salaisuuden ja annan kaikille mahdollisuuden keksiä ja löytää.

3. Jos minulla on huono päivä, en tee muiden päivästä huonoa, vaan jään taka-alalle. 

4. Huolehdin omasta ryhmästäni.

Seikkailusopimuksen tekeminen oli erittäin toimiva ja siihen varmasti jatkossa seikkailujen yhteydessä palaamme, sillä ekaluokkalaisten koko päivän seikkailussa ei tietenkään vältytä pieniltä kärhämiltä ja pariin kertaan päivän aikana kuulin kuinka oppilas vetosi yhteiseen seikkailusopimukseen ristiriitatilanteessa.

Mutta itse tarinaan...

Kauan kauan sitten purjehti Kemijoella laiva, joka kuljetti mukaan satumaista aarretta. Syksyisen yön jälkeen aamu oli sumuinen, eikä kapteeni nähnyt lainkaan mihin laivaa ohjaisi. Laivan pohja iskeytyi veden alla olevaan karikkoon ja laiva teki haaksirikon. Kaikki miehistön jäsenet pääsivät uimaan turvaan joen rannalle, mutta laiva upposi joen pohjaan. Joen rannalla miehet sytyttivät nuotion ja lämmittelivät odottaen, että aurinko alkaisi lämmittää ja sumu haihtuisi. Kun niin viimein tapahtui, palasivat miehet joen rannalle ja valmistautuivat uimaan hylylle ja pelastamaan laivassa olevan aarteen. Kaikkien hämmästys olikin suuri, kun laivan hylystä ei löytynyt edes yhtä kultakolikkoa. Aarre kuului Rehtorien suvulle, mutta he eivät aarretta koskaan nähneet. Vuosien ajan puhuttiin, että rantarosvot olisivat ohjanneet kapteenin karikkoon ja ryöstäneet aarteen miesten lämmitellessä nuotion ympäriltä. Totuus ei kuitenkaan koskaan selvinnyt. 

Aamu alkoi yllä olevalla tarinalla ja samalla kaivoin taskustani tuon kuvassa näkyvän kartan, mikä sai jännityksen väreilemään piirissä, jossa istuimme. Tutkimme yhdessä vanhaa karttaa, vaikka Korkalovaara-sanasta puuttui ensimmäinen kirjan, keksivät oppilaat heti kyseessä olevan koulun ympäristön vanha kartta. Ja sitten huomattiin karttaan piirretty rasti ja sen perässä oleva sana AAR-RE. 

Vinkkinä: vanhatkartat.fi-sivustolta löytyy Suomesta karttoja eri vuosilta. Rovaniemen vanhin kartta oli 1950-luvulta, riittävän vanhan näköinen kuitenkin meidän tarpeisiimme.

Ennen lähtöä jaoin oppilaat ryhmiin (5 oppilasta/ryhmä) ja ryhmät saivat luettavakseen seikkailijan varustelistan, jonka mukaiset tarvikkeet tuli reppuun pakata retkeä varten. Ruoka oli jo ennen tarinan aloitusta pakattu ruokatermoksiin, jotka sujahtivat seikkailijoiden reppuihin. Varustelistan lisäksi jokainen ryhmä sai mukaansa kaksi hiekkalaatikkoämpäriä, ihan varmuuden vuoksi, jos kultaa löydetään niin paljon ettei se mahdu taskuihin.

Heti koulun pihan ulkopuolella huomasimme lappuja maassa, ehdimme jo tuskastua, että joku on taas sotkenut, mutta huomasimmekin kortteissa olevan kultakolikoita. Ehkäpä ne siis ovat meitä varten? Päätimme siivota joka tapauksessa kortit pois ja koska olemme viime viikoilla pohjustaneet vahvasti lukusuoraa otti jokainen ryhmä itselleen kotipesän ja lähti etsimään itselleen kortteja siten, että he saisivat muodostettua lukusuoran 1-12. Yhden kortin sai ottaa maasta kerrallaan. (Tämä leikki tunnetaan VaNe-piireissä nimellä pikalukuviesti). Vähitellen lukusuorat alkoivat muodostua ja keksipä joku siinä ohessa, että korttien takapuolella on tavuja! Kun koko lukusuora oli valmis käännettiin kortit ympäri ja luettiin vihje: Seuraa kapteenia!

Kuka on kapteeni? Keitä muita laivassa työskentelee? Pohdimme saatuamme uuden vihjeen. Oppilaat olivat sitä mieltä, että minä olen kapteeni. No, ihan totta opettaja on luokan kapteeni, mutta nyt lähdimme etsimään ihan oikeata kapteenia. 

Pian joku hoksasi puussa kortin, joka oli tarkemmin tutkittuna kapteenin hihamerkki. Kun ensimmäinen hihamerkki oli löydetty huomasimme edessä päin seuraavan. Pysähdyimme jokaisen hihamerkin kohdalle tutkimaan kenen hihamerkki se on ja toistimme rimpsua jo löytämistämme miehistön jäsenistä: kapteeni, perämies, pursimies, kansimies, kapteeni, perämies... Joku oppilaista hoksasi jo tässä vaiheessa, että korttien takana on kirjaimia, mutta emme keskittyneet niihin vielä. Merkit johdattivat meidät paikkaan, jossa huomasimme puussa joitakin lappuja.

Harjoittelija, kansimies, pursimies, aliperämies, perämies, kapteeni.

Puusta löytyi papereita, joissa näytti toistuvan ABCABCABC... Jokainen ryhmä sai omansa ja alkoi tutkia saamaansa paperia. Vaikka äkkiseltään näytti, että sama sarja toistui paperissa, löytyi sarjasta virheitä. Mukaan pakkaamallaan kynällä seikkailijat ympyröivät sarjasta virheet, joista muodostui vihje AUKIO. Yhteistuumin jatkoimme matkaa eteenpäin metsikön toisessa päässä sijaitsevalle aukiolle.

Hetken aikaa aukiolla katseltuamme ympärillemme, huomasimme erään kuusen oksistossa riippuvan jotakin. Salaisuuspusseja ja jälleen jokin vihje! 

Jokaiselle ryhmälle oli kolme salaisuuspussia, jotka olivat melkein yhtä painavia. Nopeasti oppilaat keskivätkin, että nyt tarvitaan mukaan pakattua henkaria. Siispä henkarit repuista esille ja tasapainovaa´an avulla punnitsemaan pusseja. Pian löytyi kevein pussi ja painavin pussi. Muiden ryhmien valmistumista odotellessa kävi kiivas pohdinta siitä mitä tarkoittaa kirous ja mitä kamalaa tuosta kymmenen vuoden kirouksesta voisi koitua.

Kun ryhmät olivat löytäneet keveimmän ja painavimman pussin, saivat he avata pussit nuo kaksi pussia. Eräs ryhmä vahingossa avasi kirouspussia, mutta onneksi saimme sen nopeasti kiinni ennen kuin ehti tapahtua pahempaa kuin, että siihen ryhmään kuuluvan oppilaan mehu oli mennyt pahan makuiseksi (tämä raportoitiin minulle hieman myöhemmin 😉)

Keveimmästä pussista löytyi kullekin ryhmälle "kiipeilyvaljaat" eli kangaskuminauhasta tehty lenkki ja karabiinihaka. Painavimmasta pussista paljastui keksi jokaiselle ryhmän jäsenelle. 

Ennen keksien syömistä päätimme syödä lounaan ja samalla oppilailla oli hetki aikaa vapaille leikeille ennen seikkailun jatkumista.

Ruokailun ja leikkitauon jälkeen seikkailu jatkui. Kartan mukaan meidän oli kuljettava "syvemmälle metsään", joten suuntasimme eteenpäin. Kävelimme rauhallisesti polkua pitkin tutkaillen, löytyisikö jotain, joka vahvistaisi meidän olevan oikealla reitillä. Pian joku oppilas hoksasikin maassa kultakimpaleen! Huomasimme lisää kultakimpaita! Niitä lähti eri suuntiin ja jokainen ryhmä lähtikin seuraamaan omaa kultakimpale polkuaan. Polut päättyivät samaan paikkaan, jossa jokainen ryhmä laski omat kultakimpaleensa. 

Yhdellä ryhmällä oli 10, toisella 16, kolmannella 20 ja neljännellä 26. Kertooko lukumäärä kuitenkaan sitä kenellä on eniten kultaa? Oppilailta tuli nopeasti vastaus, ettei lukumäärä kerro koko totuutta, koska osa ryhmistä oli löytänyt isoja kultakimpaleita ja toiset ihan pieniä. 

Taas oli henkareille käyttöä, kun vertailimme eri ryhmien kultaämpäreitä keskenään. 

Tässä kohtaa oli hauska huomata oppilaiden alkavan sepittää kertomusta eteenpäin minun käsikirjoitukseni mukaan. "Nyt me varmaan ollaan ihan lähellä, kun näitä kultakimpaleita löytyi!" "Kun sitä aarretta on kuljetettu, niin nää kultakimpaleet on varmaan valunut siitä lastista!"

Mihin seuraavaksi? Näkyvillä ei ollut vihjeitä eikä kenenkään kultakimpaleeseenkaan oltu raaputettu vihjettä. Oliko meillä itsellämme mukana jotakin, joka voisi auttaa eteenpäin? Eräs oppilas muisti laivan miehistön jäsenet, joiden takana oli kirjaimia. Muistelimme missä järjestyksessä miehistön jäsenet löydettiin, koska kortit olivat opettajan taskussa menneet sekaisin. Yhteisen tuumailun jälkeen olimme sitä mieltä, että järjestys oli kapteeni, perämies, pursimies, kansimies. 

Korttien takaa paljastui sana YLÖS. Kiipeilyvaljaita ei oltu vielä käytetty, ehkäpä pääsisimme nyt kiipeämään. Oletettavasti myös suuntana olisi kiivetä mäkeä ylös!

Pian löysimmekin paikan, josta johti neljä erilaista matonkuteella merkittyä reittiä ylös kallion päälle. Tutkimme eri reittejä lähtemättä vielä reiteille. Mikä reiteistä on pisin? Mikä lyhin? Miksi? Suora reitti olisi lyhin ja kiemurtelevat reitit pidempiä, vaikka ne menivätkin kaikki samaan paikkaan. 

                               

Metsässä reitesitä oli vaikea ottaa hyvää valokuvaa, mutta 
tämä piirros selventänee tehtävän ideaa.

Jokainen oppilas sai valita mieluisan reitin. "Kiipeilyvaljaat asetettiin vyötärölle ja karabiinihaka kiinni matonkuteeseen ja kiipeilijät liikkeelle. Reitin varresta löytyi kirjaimia ja täpläkortteja, joita ylhäällä toisia odottelevat oppilaat tutkivat.

Lyhin reitti vaati kiipeilyä, pidemmällä reitillä saattoi
päästä helpommalla vaikka matka oli pidempi.

                               

Huomasipa joku odottelija, että kiven alle oli piilotettu aarrearkku. Kun viimein saimme järjestettyä kirjaimet oikeaan järjestykseen selvisi meille, että arkku aukeaisi koodilla. Ensimäinen numero olisi 1, mutta numeroille 4, 8 ja 9 meidän piti keksiä järjestys. Tämä olikin oppilaiden ensimmäinen kombinatoriikan tehtävä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin antanut jokaiselle ryhmälle paperin ja he olisivat saaneet keksiä mahdollisimman monta tapaa järjestää numerot. Nyt kuitenkin ajan säästämisesti keksimme yhdessä erilaisia numeroyhdistelmiä vaihtamalla täpläkorttien paikkoja. Keksittyämme useampia vaihtoehtoja, aloimme kokeilla niitä numerolukkoon ja viimein eräs keskimistämme koodeista toimi!

Aarrearkusta paljastui etsimämme kulta-aarre! Meiltä alkoi koulupäivän loppu jo lähestyä, joten ihailtuamme aarretta otimme aarrearkun mukaan ja lähdimme palauttamaan sitä rehtorille. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän oli suunnitelmissa ollut antaa jokaiselle ryhmälle kourallinen kultarahoja laskettavaksi. 

                                

Koulun pihalla rehtori odottelikin jo meitä ja lasten kerrottua seikkailustamme kiitteli hän meitä isoisoisoisoisoisän aarteen palauttamisesta. Seikkailu sai yllätyskäänteen (josta opettajakaan ei tiennyt), sillä rehtori tempaisikin povitaskustaan kolme numeroitua kirjekääröä, jotka saisi avata järjestyksessä.

Jätettyämme aarteen rehtorille menimme kiireesti luokkaan tutkimaan mitä kirjekääröissä mahtaisi olla.

Aarre on luovutettu takaisin Rehtoreiden
suvulle ja kirjekäärön sisältö kiinnostaa kovasti.

Ensimmäisestä kirjekääröstä paljastui kiitoskirje, toisesta arvoituksia (meidän piti selittää kirjeessä olevat alleviivatut sanat, muistella englanniksi oppimiamme värejä ja osata lukujen summamuotoja) ja kolmannesta saimme rehtorin kirjallisen ilmoituksen siitä, ettei 12.-16.10. välisellä ajalla opettaja saa antaa oppilaille mitään läksyjä (paitsi lukemista, joka on rehtorin lempi puuhaa) sekä lahjakortin välitunnin viettämiseen liikuntasalissa. Läksyttömän viikon oppilaat nopeasti keksivät koskevan syyslomaa, mutta liikuntasalin käyttö välitunnilla otettiin hurrauksin vastaan.

................................

Tällainen koulupäivä tänään, työpäivän jälkeen tunsi tehneensä töitä. Seikkailun kokonaispituus oli kolme tuntia, sisältäen lounastauon ja välitunnin (n. 30 min). Aamulla olimme asettaneet tavoitteeksi ryhmätyöskentelyn ja yhdessä toimimisen. Seikkailun alkuosassa muutama oppilas vielä haahuili osallistumatta toimintaan, mutta seikkailun edetessä oppilaat vei se mennessään nämä alun haahuilijatkin ja loppuosassa seikkailua kaikki olivat aktiivisesti mukana omalla panoksellaan ryhmän työskentelyssä. Ryhmät myös pitivät huolta oman ryhmänsä jäsenistä hienosti. 

Oppilaat olivat innoissaan ja monen mielestä kyseessä oli paras koulupäivä ikinä! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa seikkailua, joka lienee tonttuilun parissa.

Miten alkuun ulkoluokka-toiminnassa? Osa 1

Miten ulkoluokkatoiminnassa pääsee alkuun? Ulkona opettaminen on nostanut viime vuosina suosiotaan ja koronan myötä yhä useampi on kiinnostunut työskentelemään ulkona. Myös OPH:n koronaohjeistuksissa suositeltiin ulkona oppimista. 

Ulkona opettaminen touko- ja elokuussa on melko helppoa. Entä jos ulkona ollaan ympäri vuoden? Mitä kaikkea tulee huomioida?

Tässä blogisarjassa pyrin vastaamaan oman kokemukseni pohjalta ulkona opettamista koskeviin käytännön kysymyksiin. Blogisarja jatkunee koko syksyn tai lukuvuoden ajan, joten jos kysymyksiä ja ideoita seuraavien postausten aiheiksi nousee, laita minulle viestiä asiasta!

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen metsäretkiä lukujärjestyksen, ruokailun, käsihygienian ja turvallisuuden osalta. 

Tekemällä oppii. Vaikkei metsäretkelle olisi suunniteltu
erityisiä opetustuokioita, silti polun varrelta löytyy
paljon ihmeteltävää ja opittavaa.

Minä olen opettanut viimeiset kuusi vuotta ulkona koko ajan enenevässä määrin. Vuosi sitten starttasin viikottaiset metsäperjantait oman ekaluokkani kanssa. Lukujärjestykseen oli viime vuonna perjantaille merkitty neljä oppituntia. Se oli mielestäni erittäin sopiva metsäpäivän pituus. 

Viime vuonna metsäretkipaikkaan siirtymiseen ja paluuseen meni yhteensä noin 45 minuuttia, aamulla vartti ja iltapäivällä 30 minuuttia 😉 

Siirtymien lisäksi aikaa jäi parille 30-45 minuutin oppimistuokiolle, ruokailulle ja vapaalle leikille. 

Karkeasti päivän rakenne oli tällainen:

klo 9.00 reppujen pakkaus koululla

klo 9.30 saapuminen retkipaikkaan ja metsävälkkä (opettajalla aikaa valmistella tarvikkeet oppimistuokioita varten)

klo 9.45-10.30 oppimistuokio

klo 10.30-10.45 metsävälkkä

klo 10.45-11.45 ruokailu ja vapaata leikkiä, jonka ohessa oppilaat kävivät yksitellen lukemassa opettajalle lukuläksyn

klo 11.45-12.15 oppimistuokio

klo 12.15-12.30 satusiesta

klo 12.30-13 tavaroiden kasaaminen ja koululle siirtyminen

Siirtymiä käytin usein hyväkseni erilaisten ulkoläksyjen kyselemiseen, eli opettajan kädessä kulkeva lapsi vaihtui tasaiseen tahtiin kävelymatkan aikana, jolloin läksyt tuli kuunneltua kaikilta matkoilla. Tosin monesti myös käveltiin ja höpötettiin niitä näitä. 

Matkan varrella tuli myös tehtyä jos jonkinlaisia luontohavaintoja. Syksyllä vertailimme ja mittailimme eräässä pihassa kasvavien auringonkukkien pituutta, koska auringonkukat kasvoivat sopivasti tontin rajalla. Lisäksi kuhiseva muurahaispesä, upeat unikot ja muutama mato olivat ainakin asioita, joita vuoden aikana tarkasteltiin erittäin kiinnostuneesti. Näin ollen en kokenut tunnon tuskia siitä, että yksi oppitunti perjantaisin kului kävelemiseen. Ja kuuluhan liikenteessä liikkuminen alkuopetuksen ympäristöopin opetussuunnitelmaan ja sitä tuli harjoiteltua jatkuvasti.

Lukutuntia voi viettää hyvin riippumatoissa pötkötellen.

Tänä lukuvuonna työskentelen jälleen ekaluokalla, mutta toisella puolella Suomea. Meille on merkitty lukujärjestykseen perjantaille viiden tunnin koulupäivä. Luulen, että meidän metsäpäivämme tulevat pääsääntöisesti olemaan tänäkin vuonna neljän tunnin pituisia ja viimeisellä tunnilla perjantaina teemme koululla käsitöitä tms. muuta rennompaa hommaa.

Neljä tuntia vaikutti myös olevan ekaluokkalaisille myös vessassa käyntien osalta sopiva pituus. Kun oppilaat käyvät koulussa vessassa ennen lähtöä, jaksaa suurin osa oppilaista odottaa seuraavaa vessakäyntiä koululle asti. Tarvittaessa etenkin alkusyksystä muutamat kävivät puskapissalla, mutta aika nopeasti hekin alkoivat pärjätä koko metsäpäivän.

Viime vuonna minulla oli joka viikko metsässä mukana avustaja, jonka kanssa pyrimme jakamaan luokkaa kahteen ryhmään työskentelemään. Tänä vuonna avustajan mukana olo on vielä epävarmaa. Molemmissa kouluissa ohjeistuksena on ollut, että mikäli luokka on kävelymatkan päässä koululta ei toista aikuista välttämättä tarvita mukaan. Tämä tietenkin riippuu hyvin paljon oppilasryhmästä. Nykyisen luokkani kanssa uskon metsäperjantaiden toimivan hyvin yhdellä aikuisella, mutta ainahan toisesta aikuisesta on iso apu!

Ruokailu oli myös yksi tärkeistä asioista viikottaisia metsäretkiä suunniteltaessa. Ajatus siitä, että luokkani söisi patonkia vuoden ympäri jokaisena perjantaina puistatti. Onneksi viime syksynä pääsimme siirtymään väistöstä uuteen koulurakennukseen ja valmistuskeittiö palasi kouluumme. 

Keittiöhenkilökunnan kanssa pidetyn lyhyen neuvonpidon jälkeen selvisi, että keittiö esivalmistelee ruoat aina edellisenä päivänä ja aamulla ruoat vain nostetaan kylmiöstä uuniin. 

Näin ollen lämpimän ruoan valmistaminen minun luokalleni aamuyhdeksäksi ei ollut ongelma, varsinkaan kun keittiöhenkilökunta oli paikalla jo kukonlaulun aikaan keittämässä aamupuuroa talossa toimivalle päiväkodille.

Vankkureiden päälle lastattiin lämpölaatikot sekä open
metsäreppu, josta löytyi tarvittavat oppimateriaalit
päivän työskentelyä varten.

Keittiöhenkilökunta pakkasi ruoan lämpölaatikoihin, jotka aamulla hain keittiöltä. Lämpölaatikkojen kuljetukseen koululta metsään käytin isäni 30 vuotta sitten rakentamia puisia vankkureita, jotka olivat 25 vuotta olleet mökillä tyhjänpanttina. Nyt ne pääsivät taas käyttöön!

Vankkureiden päälle sai helposti rakennettua kenttäkeittiön,
josta ruoka tarjoiltiin nälkäisille oppilaille,

Oppilailla oli mukanaan perjantaisin repussa kannella suljettava muoviastia, esimerkiksi Aino-jäätelörasia, aterimet ja vesipullo. Suljettava muovirasia oli kätevä ruoka-astia, sillä mahdolliset ruoan jätteet kulkeutuivat suljetussa astiassa oppilaiden koteihin biojätteeseen lajiteltavaksi ja astiat tiskattavaksi. 

Luokan kaapissa minulla oli ylimääräisiä jäätelörasioita, joita annoin mahdollisille ruokailuvälineiden unohtajille.

Tänä vuonna jokainen oppilas ja opettaja kuljettaa
itse oman ruokansa metsään ruokatermoksessa.

Nykyisessä koulussani ulkona opiskelevia luokkia on jokaisella alakoulun luokka-asteella ja systeemi on toisenlainen. Jokaisella lapsella on ruokatermos, joka luontoluokkien (kuten näitä ulkona opiskelevia luokkia koulussani kutsutaan) oppilaita on ohjeistettu hankkimaan. Mikäli termoksen hankkiminen olisi jollekin perheelle kynnyskysymys, hankkisi koulu oppilaalle termoksen. 

Metsäretkipäivinä keittiöhenkilökunta lämmittää ulkona oppivien oppilaiden ruoan valmiiksi jo kello kahdeksaksi. Ruoka annostellaan aamulla koulun ruokalassa termoksiin ja jokainen kantaa ruoan itse omassa repussaan metsään. Opettajan reppuun tulee lisäksi leipäpussi ja rasia margariiniä. Perjantaisin on pääsääntöisesti jotakin pataruokaa tai keittoa, joka on helppo syödä termoksesta.  Ruokatermoksien pesu tapahtuu oppilaiden kotona.

Eräs kollegani on ratkaissut metsäpäivien ruokailut siten, että oppilaiden koulupäivä on metsäpäivinä joko 8-12 tai 10-14. Heillä ruokailu tapahtuu koululla joko heti koulupäivän aluksi klo 10 tai koulupäivän päätteeksi klo 12. Retkille oppilaat ovat saaneet ottaa kotoa halutessaan mukaan eväsleivät tai hedelmän.

Tapoja järjestää ruokailu on siis monia ja toivon, ettei kenenkään metsäretkeily kaadu ruokailuun.

Käsien pesu metsässä onnistuu helposti.

Etenkin näin korona-aikana käsien pesu on varmasti myös asia, joka käy mielessä ulkona opettamista ja etenkin ulkona syömistä suunniteltaessa. Itse olen ratkaissut asian ottamalla metsään mukaan kanisterin vettä, muovisen saunakauhan, pumppupulloon biohajoavaa saippuaa sekä käsipyyhepapereita. Kun kanisteriin laskee aamulla niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee, on se ainakin keväällä ja syksyllä muutaman tunnin kuluttua sopivan lämpöistä käsien pesuun. Kylmemmällä ilmalla kannattaa keittää termariin vettä, jonka avulla voi sekoittaa sopivan lämmintä pesuvettä. 

Oppilaat seisovat rivissä. Opettaja kiertää ensimmäisen kierroksen vesikauhan kanssa ja kastelee oppilaiden kädet. Seuraavalla kierroksella opettaja annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes opettaja tulee jälleen vesikauhan kanssa huuhtelukierrokselle. Tällä tyylillä jokainen oppilas taatusti hieroo saippuaa käsissään riittävän pitkään!

Kun metsään lähtö on lukujärjestyksen ja ruokailun puitteissa mahdollista on syytä vielä suoda ajatus turvallisuudelle ennen metsään lähtemistä. Turvallisuuteen liittyvät asiat tulee käytyä helposti läpi laatimalla turvallisuussuunnitelma ja riskikartoitus. Kun retkeilemme viikoittain metsässä ryhmäni kanssa, en ole tehnyt joka viikko uutta turvallisuussuunnitelmaa. Vaan olen tehnyt yleisversion turvallisuussuunnitelmasta, joka soveltuu kaikkiin vakkariretkiimme.
Turvallisuussuunnitelmaan olen retkikohteiksi merkinnyt kaikki vakituisesti käyttämämme retkikohteet ja niiden osoitteet sekä koordinaatit. Tärkeää on myös, että turvallisuussuunnitelmasta löytyvät tarvittavat yhteystiedot, vaikka ne olisi opettajan kännykkään tallennettuina. Turvallisuussuunnitelman lisäksi tehdään riskikartoitus, johon kirjataan riskit: Mitä voi sattua? Miten tapaturman sattuessa toimitaan?
Itse säilytän turvallisuussuunnitelmaa ja riskikartoitusta ensiapulaukussa. Olen ajatellut, että jos jokin tapaturma sattuu, tarvitaan todennäköisesti EA-välineitä, joten silloin turvallisuussuunnitelma löytyy sieltä ja siitä voi tarvittaessa tarkistaa toimintaohjeen.
Lukuvuoden alussa on hyvä lukea vanha turvallisuussuunnitelma läpi ja tehdä siihen tarvittavat päivitykset. Näin tulee palautettua tärkeät asiat mieleen.
Netistä löytyy erilaisia malleja turvallisuussuunnitelmille. Esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta löytyy muokattavat mallipohkat turvallisuussuunnitelmalle ja riskikartoitukselle,  ne voi muokata omaan ulkoluokkailuun sopivaksi. Myös Loikkaa ulkoluokkaan-kirjasta sivulta 65 löytyy tulostettava malli turvallisuussuunnitelmasta, jonka voit täyttää retkeä varten.

Kun turvallisuudesta, lukujärjestyksestä ja ruokailusta on huolehdittu, ollaan jo pitkällä! 

Ei muuta kuin metsään! 

Aurinkoista syksyä ja mukavia ulkoluokka-päiviä!

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen? Vinkkaa mistä ulkona oppimiseen liittyvistä aiheista haluaisit tässä blogisarjassa lukea.

Ensi kerralla ajattelin käsitellä välineitä ja materiaaleja, joita käytän ulkoluokkapäivinä.