Matikkakerho Kipinä tonttujen apuna

Marraskuun alussa tarvittiin taas kiireellisesti Kipinä-kerholaisten apua sekä Rovaniemellä että Lohjalla. Koronan aiheutti pulmia myös tonttulassa, eikä kaikkia jouluvalmisteluja ehdittäisi hoitaa valmiiksi ennen joulua. Onneksi avuliaat kerholaiset riensivät ilomielin tonttujen avuksi!

1. kerhokerta  (luvut 0-100, satataulun lukeminen, syklit)

Apua tarvittiin ensimmäisenä tarkkailutehtävien loppuun suorittamisessa sekä joulukoristeiden viimeistelyssä.

Tonttujen avustaminen alkoi kilttien ja tuhmien lasten tarkkailulla. Käytävältä löytyikin monta tarkkailtavaa lasta, joiden kiltteys tai tuhmuus väritettiin tonttujen lähettämiin kiltteystaulukoihin (satataulu). Kiltit lapset väritettiin ruskealla, tuhmat punaisella ja ne, joita pitäisi vielä varmuuden vuoksi tarkkailla lisää, oranssilla. 

Kaikki lapset olivat numeroitu, joten tehtävänä oli etsiä vastaava luku satataulukosta ja värittää se. Mikäli löysi kaikki tarkkailtavat lapset, muodostui satataulukkoon Petteri Punakuono. 

                                 

Tonttulan jouluvalot oli myös saatava järjestykseen. Kirjeen sisältä löytynyt sykkyrä saatiin selvitettyä ja huomasimme, että tonttulan jouluvaloissa on jokin tietty kaava! Värit ja muodot toistuivat koko ajan samassa järjestyksessä: punainen, vihreä, sininen, keltainen, punainen, vihreä, sininen jne. Muodoissa ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö jne. Kun sääntö oli keksitty, alkoivat kerholaiset pareittain pujottaa tonttulan jouluvaloja nauhaan, joilla koristeltiin luokan joulukuusi. 

Kuten kuvista näkyy, kyseessä olivat loogisten palojen reiälliset palat, joita tehtävässä käytettiin. Mutta olipa yhden kerholaisen kotona ihan juuri samanlaiset jouluvalot! 

2. kerhokerta (luokittelu, logiikka)

Jälleen oli Kipinä-kerholaisille tullut kirje. Tällä kertaa tarvittiin apua lahjatoiveiden luokittelussa ja porojen hoidossa.

Aloitimme työskentelyn lahjatoiveiden parissa. Kuvallisia lahjatoiveita oli paljon ja ne piti lajitella liukuhihnoille kuljetettavaksi eri työpajoihin. Pahaksi onneksi ohjeet puuttuivat! Miten lahjat tulisi lajitella? Neuvokkaat kerholaiset tutkivat lahjoja jonkin aikaa ja sitten alkoi kiivas tohina, kun lahjatoiveita alettiin luokitella. Eri ryhmien luokitteluperusteet olivat erilaisia ja kaikkien luokitteluperiaatteisiin tutustuttiin yhdessä ja arvuuteltiin niitä. Olipa johonkin eksynyt käenmunakin ja väärään lahjatyöpajaan lähetetty toive saatiin onneksi kuljetettua oikeaan paikkaan. 

Sen jälkeen olivat vuorossa porot. Aluksi kaikki valitsivat itselleen porokisoihin yhden poron. Leikimme ensin porokisoja koko porukalla käytävässä, jossa kerholaiset asettuivat poroinensa riviin ja opettaja huuteli väittämiä poroista. Mikäli väite piti oman poron kohdalla paikkansa saivat kerholaiset ottaa yhden loikan eteenpäin, kunnes joku pääsi opettajan luokse.

Sama peli jatkui luokassa pelilautaversiona (Varga-Neményi-materiaaleista tuttu Pupu-peli). Kerholaiset asettivat porot lähtöviivalle ja nostivat vuorotellen salaisuuspussista poroihin liittyviä väittämiä, joiden pitäessä paikkansa pääsivät porot askeleen eteenpäin.

Simppeli peli, mutta tämä innosti kerholaiset kisailemaan poroilla useampia kierroksia. 

Koko kerhokertaa ei kuitenkaan käytetty porokisoihin, sillä olimme saaneet tehtäväksi selvittää kuka poroista valjastetaan joulupukin reen eteen ensimmäiseksi ja miten porot sijoittuvat raitoon. 

Koska kaikki tontut eivät osaa vielä lukea, oli johtoporosta jätetty kuvallinen viesti: ominaisuuskortteja, jotka kertoivat millainen poro pitäisi löytää. 

Ja löytyihän oikea poro lopulta. Tämän johtoporon taakse järjestettiin muut porot järjestykseen siten, että porojen välillä muuttui yksi ja vain yksi ominaisuus. 

Porojen suljettu looginen kokoelma on Mirva Slungan käsialaa. Porot löytyvät Instagramista käyttäjän temmellys kuvista https://www.instagram.com/p/B5zk8-tnR15/ ja voit ne instagramista löytyvästä linkistä myös tulostaa.

Minulla oli viime vuodelta tallessa nämä porot, joista olin tehnyt neljä settiä pieniä kortteja isojen porokorttien lisäksi. Näin kerholaiset saivat työskennellä pienissä ryhmissä porojen kanssa.

3. kerhokerta (pituuden ja massan mittaaminen)

Kolmannella kerhokerralla apua tarvittiin pakettien kanssa. Pakettien kanssa työskentely olikin jännittävää, kun pakettien sisään olisi ollut niin kutkuttavaa päästä kurkistelemaan.

Mallipakettia tutkittuamme alkoi kiivas mittaaminen. Mittanauhan avulla mitattiin lahjanarun tarve ja lisättiin siihen 20 cm rusetti varaa, jonka jälkeen lahjaan kiinnitettiin nauha. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä lahjanarujen kiinnittämisessä kerholaiset tarvitsivat paljon apua. 

Kun lahjoihin oli saatu narut, piti ne vielä pakata säkkeihin. Jotta kuljetusprobleemoilta vältyttäisiin, piti jokaisen lahjasäkin olla yhtä painava. Tontut olivat ilmoittaneet lahjasäkin painoksi 45 piparkakkua. Meillä ei kuitenkaan harmittavasti ollut niin paljon piparkakkuja (ja jos olis ollutkin, niin ei varmaankaan olisi ollut enää tässä vaiheessa kerhoa). Selvitimme kuitenkin, että yksi pipari (sellainen iso ja hyvänmakuinen) painaa yhtä paljon kuin oranssi värisauva. Siispä laskimme tasapainovaakaan 45 oranssia värisauvaa. Siinä olikin laskettavaa paljon, joten päätimme kokeilla kaksi kerrallaan laskemista, jotta tehtävä sujuisi joutuisammin.

Kun värisauvojen avulla oli saatu selville lahjasäkkien massa, otettiin tasapainovaaka käyttöön ja alettiin lastata säkkejä täyteen, niitä tulikin monta!

Kerhokerran lopuksi tutustuimme vielä minuuttiin ja kokeilimme kuinka pitkän matkan voimme "liukuhihnana" kuljettaa yhtä lahjasäkkiä minuutin aikana. Kerholaiset asettuivat riviin ja antoivat lahjasäkin aina vieressä olevalle kerholaiselle, minkä jälkeen he juoksivat äkkiä rivin viimeiseksi ja ojensivat jälleen vuorollaan säkin seuraavalle. Pääsimme luokasta melkein ruokalaan asti! 

4. kerhokerta (hahmottaminen, yhteenlasku)

Viimeisellä kerhokerralla ennen joulua kerholaiset avustivat vielä tonttuja logistisissa tehtävissä. Joulupukin rekeen piti saada pakattua lahjapaketit mahdollisimman tiiviisti ja tilaa säästäen. Paketin virkaa toimittivat linkkikuutioista rakennetut pentaminot, jotka piti sijoittaa joulupukin rekeen (5x10 ruudukko, johon oli piirretty reen jalakset alle). 

Pentamino-tehtävä motivoi kerholaisia todella paljon. Olin ajatellut tehtävän olevan noin 10 minuutin homma, mutta kerholaiset pähkäilivät reen lastauksen parissa puoli tuntia, eikä osa millään halunnut luovuttaa, kun ei saanut kaikkia paketteja rekeen.

Kerhokertaan mahtui kuitenkin myös piparibump-peli, jossa harjoitellaan yhteenlaskua. Peliin tarvitaan sinipunakiekot, kaksi noppaa sekä piparit, joihin on merkitty luvut 2-12. Kuvassa olevat piparit on tulostettu Liitupölyttäjän sivuilta facebookista.

Lopuksi oli vielä aikaa Hoksotin-pelille, jossa bongattiin talvisesta maisemasta milloin mitäkin asioita.

Näin pääsivät Kipinä-kerholaisetkin joulun viettoon, kun tonttuja oli avustettu jouluvalmisteluissa!

Tulostettavat materiaalit tonttukerhoon löytyvät OneDrive-kansiosta täältä.

Kerho jatkuu jälleen tammikuussa, katsotaan mitä silloin tapahtuu!

Kiitos kollegalleni Tanja Törnille! 

Kerhon suunnittelu on ollut syksyn ajan aina sunnuntai-iltapäivien ohjelmassa. 

Madam Weirdin jalokiviryöstö (Matikkakerho Kipinä)

Lokakuussa starttasi Rovaniemellä ja Lohjalla matikkakerho Kipinä 1.-2. luokkalaisille. Kipinäkerho on minun ja Tanja Törnin käsialaa. Olemme suunnitelleet kokonaisuuden yhdessä. Minä olen ohjannut kerhoa Rovaniemelle ja Tanja Lohjalla.

.................................

Lokakuun alussa sai Matikkakerho Kipinä avunpyynnön. Outolan kaupungin aatelistoon kuuluva Madam Weird oli kohdannut elämänsä järkytyksen, kun madamen rakkaat jalokivet oli katala pitkäkyntinen kähveltänyt. Asiasta kirjoitettiin Outolan sanomissa ja se järkytti kaikki outolalaisia.

1. kerhokerta

Kipinäkerholaiset saivat Madame Weirdiltä kirjeen, jossa Madame pyysi kerholaisilta apua, sillä poliisilla olivat menneet johtolangat pahasti solmuun, eikä tapaus näyttänyt ratkeavan virkavallan avulla. 

Kipinäkerholaisten ei auttanut kuin käydä tuumasta toimeen ja alkaa etsiä johtolankoja, joita tarkkaavaiset pikkuetsivät alkoivat pian huomata joka puolella. Kipinäkerholaiset jakaantuivat neljän lapsen etsivätiimeihin (punaiset, siniset, keltaiset ja vihreät) ja kukin tiimi etsiä omia johtolankojaan. 

Hyvän aikaa saatiinkin johtolankoja pähkäillä ennen kuin joku keksi niiden johdattavan meidät varkaan jäljille. Järjestimme johtolangat järjestykseen ja lähdimme seuraamaan niitä.

Ulos luokan ovesta, ulkovaatteet päälle, ulos jälleen kerran ovesta.. tässä vaiheessa meinasimme ensin jäädä jumiin tuulikaappiin, josta ei mitään jalokiviä tietenkään löytäneet, mutta sitten ymmärsimme, että meidän on mentävä kaksi kertaa ulos, jotta pääsemme koulun portille, josta käännyttiin oikealle ja talon kulmalta jälleen oikealle. Hieman johtolankojen seuraamista hämäsivät kahta näyttävä kello sekä nopat, joiden silmäluvut olivat kaksi ja viisi.

Johtolankojen kuvat on otettu Papunetistä.

Selitys noille kummallisille johtolangoillekin selvisi, kun löysimme johtolankoja seurattuamme salkun. Salkun sisällä jokin selvästi helisi, ehkäpä jalokivet?

Mutta salkkupa ei niin vain auennutkaan! Siinä oli koodilukko! Tähänkö luvut kaksi, kolme ja viisi viittasivat?

Koska ulkona oli kylmä palasimme sisälle tutkimaan lisää salkun lukkoa. Oli ilmiselvää, että salkun koodin avain olivat luvut kaksi, kolma ja viisi. Mutta salkku ei siltikään auennut, luvut piti siis järjestää johonkin muuhun järjestykseen. Pikkuetsivät alkoivat kiihkeästi selvittää koodia, jolla salkku aukeaisi. Uusia koodeja kirjattiin ylös sitä mukaa kun niitä keksittiin ja etsivät saivat vuorollaan käydä kokeilemassa yhtä koodia kerrallaan. 

Lopulta salkku aukesi ja sieltä paljastui Swarowskin pussi täynnä jalokiviä! Näiden täytyi kuulua Madame Weirdille. Onneksi madame oli lähettänyt kipinäkerholaisille vakuutusasiakirjat, joiden avulla kerholaiset saattoivat tarkistaa, että kaikki jalokivet olivat varmasti tallella.

Jalokivet taulukoitiin muodon, koon, reiällisyyden ja värin mukaan. Melkein kaikki jalokivet olivat tallella, mutta muutamia jalokiviä puuttui! Arvoitus ei siis ollut kokonaan rakennut!

2. kerhokerta

Jälleen oli Outolan sanomat raportoinut koko kaupunkia kuohuttaneesta jalokiviryöstöstä. Vaikka osa jalokivistä oli saatu takaisin, oli edelleen osa hukkateillä. Kaiken kukkuraksi oli Outolan kellossa ja kullassa nähty epäilyttävä asiakas. 

Viikon lööpissä Outolan kello ja kulta mainosti myös uusia, ainutlaatuisia jalokivikoruja. Se haiskahti omituiselta!

Niinpä kipinäkerholaiset päättivät lähteä Outolaan, matka Outolaan oli sananmukaisesti outo. Käytävässä kiivettiin kaiteiden yli ja ali, peruutettiin ja pyörittiin, kunnes pääsimme Outolan kellon ja kullan ovelle, jossa omistajatar Hely Rolex (opettaja roolissa, hattu päässä) toivotti kipinäkerholaiset tervetulleiksi.

Hely Rolex esitteli innoissaan kerholaisille uusia jalokivikoruja, joita hän oli saanut myytäväkseen. Kipinäkerholaiset tutkivat koruja kiinnostuneina, sattuipa nimittäin sellainen kummallisuus, että uusista koruista löytyi juuri niitä jalokiviä, joita Madame Weirdiltä ryöstetyistä jalokivistä puuttui! 

Outolan kellossa ja kullassa oli jalokivikoruja paljon, mutta nämä 
korut kipinäkerholaiset tunnistivat sellaisiksi, joissa Madame Weirdiltä
kadonneita jalokiviä oli, joten ne oli välittömästi vedettävä myynnistä.

Hely Rolex kauhistui kuullessaan, että hän saattaisi syyllistyä varastetun tavaran myyntiin. Kaupan ovi lukittiin kiireesti ja pohdittiin mitä tulisi tehdä. Avuliaat kipinäkerholaiset auttoivat Hely Rolexia poistamaan näyteikkunasta ne korut, joissa mahdollisesti varastettuja jalokiviä oli mukana. Lisäksi päätettiin koota näyteikkunaan uusia jalokivikoruja myynnistä vedettyjen tilalle, sillä Hely Rolexia huolettivat seuraavana päivänä saapuvat asiakkaat, jotka olisivat tulossa ostamaan ei-oota, jos uusia koruja ei olisikaan myynnissä.

 

Kipinäkerholaisten käsissä syntyi mallikuvien avulla upeita ja uniikkeja jalokivikoruja myyntiin ja Hely Rolex oli haltioissaan saamastaan avusta. Nyt ei kukaan asiakas voisi pettyä!

Korumallit ovat Varga-Neményi ry:n tulostettavaa jäsenmateriaalia. 

Hely Rolex pyysi kipinäkerholaisten apua vielä yhteen pulmaan. Outolan kaupunginjohtaja oli nimittäin tilannut häneltä ainutlaatuisen rintakorun, jonka valmistuksessa apu olisi tarpeen. Kaupunginjohtaja oli ilmoittanut, että jalokivien pitäisi olla korussa melkein samanlaisia, vain yksi ominaisuus saisi vierekkäisten jalokivien välillä muuttua. 

Kipinäkerholaisten yhteistyöllä syntyi kaupunkinjohtajalle uniikki rintakoru, jonka nuoret korutaiteilijat nimesivät YK:ksi eli yhdistyneiksi kulmakarvoiksi. 

Sääntönä korussa oli, että vierekkäisten jalokivien
välillä sai muuttua vain yksi ominaisuus.

3. kerhokerta

Kolmannen kerran alkuksi palasimme vielä Outolan kelloon ja kultaan, sillä Hely Rolex halusi palkita kipinäkerholaiset saamastaan avusta. Hän lahjoittikin jokaiselle kipinäkerholaiselle kruunun, johon hän omakätisesti kiinnitti jalokiven. Pahaksi onneksi kaikki jalokiviliikkeen peilit oli juuri viety puhdistettaviksi eikä kipinäkerholaisten auttanut muu kuin kysellä toisiltaan millainen jalokivi heidän kruunussaan oli. Kysymyksiin sai vastata vain kyllä tai ei. Kun kaikki olivat saaneet jalokivensä selville, oli aika päivitellä viikon uutislööppiä.

Epäiltyjen listan saimme käyttöömme Camilla Paasilta, joka oli jakanut
listan Alakoulun aarreaitassa ja lupasi sen käyttöömme tähän projektiin.

                         

Samalla kun kipinäkerholaiset olivat avustaneet Hely Rolexia Outolan kellossa ja kullassa oli poliisikin päässyt eteenpäin tutkimuksissaan. Jalokiviryöstöstä epäillyt henkilöt olivat rajautuneet 12 henkilöön, joiden kuvat oli julkaistu Outolan sanomissa. 

Niin Hely Rolexilla kuin jokaisella kipinäkerholaisella oli tietenkin omat epäilyksensä syyllisestä, joten leikimme epäiltyjen listalla arvaa ketä epäilen-leikkiä, jossa epäilijä sai vastata vain kyllä tai ei parin esittämiin kysymyksiin. 

Lähdimme kuitenkin hakemaan epäilyksillemme vahvistusta outolalaisilta, joilla epäilemättä oli silminnäkijä havaintoja. Outolan yrittäjiä olikin kokoontunut taivastelemaan epäiltyjen listaa sankoin joukoin. 

Outolan yrittäjien vastaukset kipinäkerholaisten kysymyksiin olivat yhtä outoja kuin kaupungin nimi. Supermarketin myyjä vastasi uteluihin vain "D1". 

Onneksi kipinäkerholaisilla oli omat OutoMobilensa ja niillä saatettiin  näppärästi kurvailla kaupungin kortteleita ympäri ratkomassa annettuja vihjeitä.

Kun OutoMobilen ajoi myyjän vihjaamaan D1-ruutuun, kertoi myyjä vihjeensä syyllisestä sekä kehotti kysymään seuraavaksi palomieheltä. Jälleen kipinäkerholaiset riensivät etsimään palomiestä ja ajoivat OutoMobilensa palomiehen osoittamaan ruutuun, josta he saivat jälleen uuden vihjeen. 

Kipinäkerholaiset haastattelivat outolalaisia, kunnes syyllinen oli selvillä. Syyllisen selvittyä lähettivät kipinäkerholaiset Outolan poliisivoimille kirjeen, jossa he kertoivat epäilyistään.

  

Kipinäkerholaisilla oli vahvat epäilykset syyllisistä. Kruunut pysyivät päässä 

koko kerhokerran ajan.

4. kerhokerta

Outolalaiset saivat viimein huokaista helpotuksesta, Hipsu Hiiri, tuo viattomalta näyttävä kukkahattu oli paljastunut katalaksi jalokivivarkaaksi! Kiitos nokkelien kipinäkerholaisten oli varas nyt telkien takana ja kaikki outolalaiset puhuivat kenestäpä muustakaan kuin kipinäkerholaisista!

Kaupunginjohtaja oli päättänyt kutsua kipinäkerholaiset herrasväenrouvien hyväntekeväisyysgaalaan juhlimaan rikoksen ratkeamista. 

Kuten yleisesti tiedetään on hyvän palvelusväen saaminen nykyisin erittäin vaikeaa. Samojen haasteiden parissa eletään myös Outolassakin, eikä kaupunginjohtajan palvelusväki ollut muistanut ennen juhlaa mitata riittäisikö juhlajuomaa jokaiselle kipinäkerholaiselle.

Olisihan ikävää, jos kaikilla olisi jo lasit kädessä ja yksi kipinäkerholainen jäisi ilman! Eikä näin korona-aikana voi lasista toiseenkaan juomaa kaadella. 

Hmm.. miten ongelma ratkeaisi...

Kipinäkerholaisilla ei mennyt sormi suuhun. Jokaiselle ryhmälle löydettiin vesipullo, joka oli samankokoinen kuin juhlajuoman pullo, lisäksi ryhmät saivat desilitramitan. Pullon sisältö mitattiin tarkasti desilitramitalla ja saimme selville, että yhdestä pullosta voi kaataa desilitran 15 kipinäkerholaiselle. Kuinkas sattuikaan, meitä oli kerhossa paikalla 15 kerholaista!

Näin ongelma oli ratkaistu ja jokainen sai lasillisen juhlajuomaa, jota kaupunginjohtajan puheen jälkeen kippisteltiin vieruskavereiden kanssa tyytyväisiä jalokiviryöstön ratkeamisesta. 

Hyväntekeväisyysgaalassa toki kuuluu pelata seurapelejä. Aloitimme perinteisellä juhlaleikillä, eli pullon pyörityksellä. Se, jota pullo osoitti, sanoi 10, hänen vieressään oleva 11, seuraava 12 ja niin edelleen kunnes joku sanoi 20. Se leikkijä, joka sanoi 20 sai pyörittää pulloa uudelleen. 

Sähköisen onnenpyörän löydät täältä. Voit
halutessasi myös muokata sen omiin tarpeisiin
sopivaksi.

Pullonpyörityksen jälkeen pelasimme roskis-peliä. Jokainen pelaaja piirsi itselleen pelialustan (viisi ruutua rinnakkain) ja onnenpyörällä arvottiin luku, joka piti sijoittaa ruudukkoon valitulle paikalle. Tavoitteena oli saada sijoitettua arvotut luvut pienimmästä suurimpaan. Se pelaaja, joka ensimmäisenä sai ruudukon täyteen. oli voittaja. 

Muuta ei tällä kerralla hyväntekeväisyysgaalassa ehdittykään pelailla. Pelit jatkuivat viidennellä pelikerralla, jolloin pelailimme matikkapelejä ilman sen kummempaa tarinaa taustalla. Näin saimme vetää viikon henkeä ennen kuin seuraava tarinallinen kokonaisuus alkaisi. Tonttuhommia on luvassa blogissa lähiaikoina ;-)

P.S. Kaikki kerhoa varten tehty tulostettava materiaali löytyy täältä. Lisäksi tarvitset kokonaisuuden toteuttamiseen unkarilaiset loogiset palat sekä Varga-Neményi ry:n jäsenmateriaaleista loogisten palojen rakentelukuvat.