Lasten Päivä Melukylässä (M-kirjain)

 

M-kirjainta lähdettiin opiskelemaan tietysti Melukylän mukana. Kirjaksi valikoitui Lasten Päivä Melukylässä, jossa Melukylän lapset järjestävät pikku Kirstille oman Lasten Päivän. Kun Kirsti ei innostu vauhdikkaista aktiviteeteista, kiertävät tytöt Kirstin kanssa katsomassa kaikki Melukylän eläimet. Kirja siis tarjosi tällä viikolla aiheen ympäristöoppiin kotieläinten sekä maaseudun ja kaupungin tarkasteluun.

Viikon lauluna toimi "Melukylän vaarilla oli talo", Piippolan vaarin sijaan lauloimme Melukylän vaarista ja hänen eläimistään. 

Lukuläksyissä alkaa olla jo niin paljon keltaista, eli sellaisia tavuja, joita kaikki oppilaat osaavat jo lukea, että siirryimme malliin, jossa enää vain aloittelevat lukijat saivat "tussatun" version lukuläksystä ja muut saivat perinteisen näköisen tekstin. 

Lukuläksystä alkaa jo iso osa olla sellaista, että jokainen oppilas
pystyy lukemaan tekstistä paljon eikä aikuisen luettavaksi enää jää
niin paljoa.

Perinteiseen tapaan oppilailla oli maananatain läksynä keksiä viisi m-kirjaimella alkavaa sanaa. Aloittelevat lukijat kirjoittivat piirtämänsä asiat tietokoneella, virketasolla lukevat kirjoittivat sanat ja ainakin muutamasta sanasta tehtiin virke. Sujuvat lukijat pääsivät taas kirjoittamaan uudenlaista tekstiä. Keksittyjen M-sanojen ympärille rakennettiin oma Lasten Päivän ohjelma. Luvassa olikin siis niinkin villiä menoa kuin maidon juomista, matolla leikkimistä ja makkaran syömistä 😜 Ohjelmaa kirjoittaessa tuli taas opeteltua hieman tekstinkäsittelyä, kun opimme käyttämään tabulaattori-näppäintä. 

Ympäristöopin tunnilla pohdimme ensin yhdessä maaseudun ja kaupungin eroja. Kirjasin taululle kahdelle suurelle käsitekartalle oppilaiden ajatuksia kaupungeista ja maaseudusta. Lisäksi luimme ympäristöopin kirjoista yhdessä kappaleen, joka käsitteli maaseutua. 

Itse eläinten nimet olivat oppilaille tuttuja, mutta sen sijaan käsitteet ori, tamma, sonni, karitsa, emakko ja niin edelleen olivat oppilaille vaikeita. Näitä nimiä opeteltiin yhdessä. Ympäristöopin kirjasta löytyi osa nimistä ja loput selvitimme yhdessä. Oppilaat joko liimasivat nimet eläimille tai kirjoittivat ne itse. 

Kuvataiteen tunnilla piirsimme Melukylän eläimiä. Olin poiminut netistä eri eläinten vaihe-vaiheelta piirrustusohjeita, joiden mukaisesti oppilaat saivat piirtää. Uutena materiaalina opettelimme käyttämään akvarellipuuvärejä. 

Enkun tunnilla opettelimme englanniksi Old Mac Donald-laulun. Ennen laulua opettelimme englanniksi laulussa esiintyvät eläimet. Opettelimme eläimet vane-tyyliin. Eläinkortit olivat rivissä lattialla istuessamme piirissä. Yhteen ääneen nimesimme eläimet ja luettelimme ne vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Sitten käänsin aina yhden kortin väärinpäin ja jälleen luettelimme eläimet edestakaisin kunnes kaikki eläimet olivat piilossa. Tässä harjoituksessa tulee hyvin toistettua eläinten nimiä monta kertaa, joten ainakin jokin eläin pitäisi jäädä kaikille mieleen. 

Kuvasanasto liimattiin jokaiselle vihkoon ja sama
moniste korteiksi leikattuina toimi leikeissä ja peleissä.

Kun eläinten nimet olivat tutumpia, opettelimme Old Mac Donald-laulun englanniksi. Super Simple-sivustolta löytyi leikkiohjeet lauluun, hyödynsin niitä. 

 

Laulun jälkeen juttelimme hieman siitä, että eläimet ääntelevät eri tavoin eri kielissä. Suomeksi sika sanoo röh röh, mutta englanniksi oink oink. 

Ehdimme vielä leikkiä hedelmäsalaattia, tosin tänään nimellä Farm. Jokainen sai eläinkortin, seisoimme piirissä ja yksi leikkijä oli keskellä. Huudettujen eläinten piti vaihtaa paikkaa, mikä huudettiin "farm" kaikki vaihtoivat paikkaa.

Tällaisia touhuja tällä kertaa. M-viikon materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä. 

Omenajuhlat (O-kirjain)

O-viikolle kirjaksi valikoitu Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin Omenajuhlat. Kirja on samaa sarjaa kuin ensimmäisenä kouluun tutustumispäivänä käyttämämme Oppiminen on hauskaa-kuvakirja. Oppilaat muistivat heti keväällä luetun kirjan nähdessään kirjan kannen. Kirjassa ystävykset päättävät järjestää omenajuhlat, mutta kun omenoita mennään keräämään on omenapuu tyhjä. Roope Tammihiiri on kerännyt kaikki omena talvivarastokseen. Hemmo Hiiri pahoittaa mielensä, mutta muut ystävät yrittävät piristää häntä ja päättävät pitää pannukakkujuhlat. Roope Tammihiiri omenoineenkin toteaa, ettei omenoita ole hauska syödä ilman ystäviä, joten hänkin tulee omenien kanssa paikalle ja ystävykset tekevät omenapannukakkua. Kun omenapannukakun päälle vielä ripotellaan vielä ystävyysrakeita, saa kirja onnellisen lopun. 

 

Sanasto tuki jälleen etenkin s2-oppilaiden ymmärrystä tarinasta. Lisäksi sanaston sanat tavutettiin ja tavujen määrä merkittiin perinteiseen tapaan sanojen alle. Harjoittelimme myös lisää suunta- ja suhdekäsitteitä, koska ne ovat osalle vaikeita.

- Mikä sana on siilin alla?

- Mikä sana on taikinan oikealla puolella?

- Jos vaihdat mielessäsi sammakon ja omenapuun paikkaa, mikä sana nyt on sammakon vasemmalla puolelle? Jne. 

Matikan tunnilla ripottelin kirjassakin esiintyneitä ystävyysrakeita (punaisia linssejä) oppilasparille paperin päälle. Pari heitti vuorotellen noppaa ja ympyröi kynällä aina nopan silmälukua vastaavan määrän ystävyysrakeita paperilta. Peliä jatkettiin, kunnes nopan silmälukua ei enää voinut ympyröidä. 

Samaa peliä pelattiin alla olevalla omena-kuvalla seuraavana päivänä oppilaiden työskennellessä sijaisen kanssa. Tosin sijaisen kanssa peliin lisättiin uusi twisti, sijaisen kanssa piti omenoita ympyröidä yksi enemmän kuin mitä noppa näytti. 

Luetunymmärtämistä jo virkkeitä lukevien kanssa harjoiteltiin Heureka-materiaaliin kuuluvien omppukuvien avulla. Monisteessa oli virkkeitä. Oppilas luki virkkeen, etsi luokan seinältä kuvan, joka vastasi virkettä ja merkitsi monisteeseen kuvaan kiinnitetyn kirjaimen. Samaan kuvaan saattoi liittyä useampi erilainen virke. Kun tehtävä oli valmis, muodostui kirjaimista sana omenapannukakku. Arvaatko miksi? Lue hieman eteenpäin niin asia selviää...

Aloitimme myös lukusuoran pohjustamista. Varga-Neményi-menetelmän mukaisesti kiipeilimme talonmiehentikkailla. Kuinkas muutenkaan omenoita korkealta puusta saisikaan? Oppilaat askelsivat ylös ja alas tikkailla, samalla keskustelimme kuinka monennella askelmalla oppilas aina oli. 

Seuraavana päivänä luokan lattialle oli ilmestynyt jana, johon merkittiin askeleet. Omalla vuorollaan oppilaat saivat käydä ohjeiden mukaan laittamassa kirjan hahmot omiin pesäkoloihinsa: Molli Myyrä asuu kahden askeleen päässä Sipi Siilistä. Maikki Mustarastaan pesä on neljän askeleen päässä Hemmo Hiirestä. Omenapuu on lähempänä Molli Myyrää kuin Roope Tammihiirtä. Ja niin edelleen.

Kun jokaisen eläimen pesäkolo oli merkitty lukusuoralle, askelsimme vielä eläinten pesäkolojen välillä ja mittasimme etäisyyksiä askelilla. Erityisesti huomioita kiinnitettiin siihen, että "yksi" voi sanoa vasta kun on ottanut yhden askeleen. 

Kuvataidetunti olikin herkullinen. Minulla oli pari kassillista kotimaisia omenoita, joita en olisi itse mitenkään saanut syötyä enkä myöskään säilöttyä pidemmäksi aikaa. Siispä omenat hyödynnettiin opiskelussa. Kuvataidetunnin aluksi jokainen sai mustan pystysuunnassa halkaistun A4-paperin sekä omenan. Tutkimme omenan muotoa ja väriä, sen jälkeen jokainen piirsi paperilleen oman omenansa. Seuraavaksi omenasta otettiin haukku, jälleen tutkittiin omenaa ja piirrettiin se. Viimeisenä sai syödä omenan kokonaan siemenkodan ympäriltä ja vielä piti piirtää omenan kara. 

Tehtävä oli oppilaille mieluinen, mutta vaikea. Soveltuisi paremmin isommille, mutta päätin kuitenkin toteuttaa sen nyt, kun omenoitakin oli tarjolla. 

Omenakassi ei kuitenkaan tyhjentynyt vielä kuvataidetunnilla vaan vielä jäi omenoita leipomiseenkin. Koska kirjassa tehtiin omenapannukakkua, niin teimme mekin. Ohjeena oli Leivontablogi Makeaa:n omenapannukakku-ohje. 

Ensin harjoiteltiin arjentaitoina omenankuorimista, vaikka kotimaisia omenoita käytimmekin. Sen jälkeen yksi ryhmä pilkkoi omenat, toinen teki taikinan ja kolmas ryhmä tiskasi. 

Omenapannukakusta tuli hurjan hyvää! Niin hyvää, että tein sitä myös kotona. 

Tällainen oli meidän o-viikko.

O-viikon materiaalit:

- tiivistelmä omenajuhlat-tarinasta

- kerätään omenoita-peli pohja

- kuvasanasto

- o-tavut ja leikkilukeminen

- virkkeet Heureka-materiaalin omenakortteihin

Löytyvät täältä kansiosta. 

Suuren suuri nauris (N-kirjain)

 N-kirjainta lähdettiin opiskelemaan Aleksei Tolstoin 1800-luvulla muistiin kirjoittaman kansansadun Jättiläisnauris avulla. Sadusta löytyy useampia versioita. Oppilaiden lukuläksynä oli minulle entuudestaan tuttu versio, jossa naurista kiskomaan tulee aina yksi uusi hahmo. Tolstoin alkuperäisversiossa sen sijaan apuun tulee ensin yksi lehmä, sitten kaksi pulleaa porsasta, kolme mustaa kissaa ja niin edelleen. Luimme myös tämän alkuperäisversion oppilaiden kanssa. 

Tuttuun tapaan kuvasanaston sanoilla leikittiin. Sanoja tavutettiin laittamalla nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin tavuja ja myöhemmin piirrettiin laatikkoon palloja tavujen verran. Pelatiin arvaa mitä sanaa ajattelen leikkiä kyllä/ei-vastauksilla. Pohdittiin alku- ja lopputavuja sekä äänteitä. Vaihdettiin mielessä sanojen paikkaa monisteella ja pohdittiin mikä sana nyt on vaikkapa puutarhan alla, jos puutarha ja mökkivaihtavat paikkaa. 

Suomen kielen tunneilla kirjoitimme jälleen tuttuun tapaan sanoja ja virkkeitä tietokoneella oppilaiden keksimistä N-sanoista. Toisella suomen kielen tunnilla, jolla aloittelevat lukijat olivat erityisopettajan luona, oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella tarinat nauriin kiskomisesta alla olevan netistä löytyneet kuvasarjan avulla. Samalla tuli käsiteltyä tarinaan liittyviä traditioita: Miten tarina alkaa? Miten se usein päättyy?

Ympäristöopissa käsittelimme kasviksia ja luokittelimme niitä vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, marjoihin ja sipulikasveihin. Oppilaat saivat kasvikset kuvina ja ne piti sijoittaa oikeille paikoille isoisän puutarhaan asetettujen kylttien mukaan. Samalla tuli opittua uusia kasviksia, sillä retiisi ja purjo eivät olleet kaikille tuttuja tai ainakaan niiden nimiä ei muistettu. 

Kun oppilaat olivat luokitelleet kasvikset oikeille palstoille isoisän puutarhassa, saivat he kasvisten nimet listana ja seuraava tehtävä oli nimetä kasvikset. Nopeimmat nimesivät kaikki, hitaammat vain osan. 

Vihannesten osalta teimme myös pienimuotoista galluppia oman luokan kesken suosikkivihanneksistä. Oppilaat kiersivät kyselemässä toisiltaan mikä tutkimuksessa olleista vihanneksistä oli kenenkin suosikki ja värittivät vastaukset pylväsdiagrammeiksi. Luokkamme suosikki vihanneksia olivat porkkana ja kurkku! 

Matikkaa saatiin nauris-teemaan kombinatoriikan ja järjestyslukujen avulla. Ensin pohdimme missä järjestyksessä tarinassa hahmot olivat kiskomassa naurista irti maasta. Liimasimme pikku kuvina tuon järjestyksen naurismaalle ja keskustelimme siitä järjestyslukujen näkökulmasta:

- Kuka on jonossa ensimmäisenä? Kuka on jonossa kolmas?

- Kuinka mones kissa on jonossa?

- Entä jos jono kääntyykin nenä päinvastaiseen suuntaan? Kuka nyt on ensimmäinen? Entä viides?

- Jos kolmas ja viides vaihtavat paikkaa, kuinka monentena kissa on nyt?

- Jos isoäiti ja kissa vaihtavat paikkaa, kuinka mones kissa on nyt?

Samalla opittiin myös järjestysluvun merkintätapa ja numeroitiin ensimmäiseen jonoon hahmot 1., 2., 3. jne.

Seuraavaksi oppilaat saivat pohtia missä muissa järjestyksissä naurista voisi vetää irti maasta. Pikku kuvia liimaten jokainen keksi ainakin neljä erilaista järjestystä. Eräs oppilaistani kysyi kuinka monta oikeasti on mahdollista tehdä. Totesin, että kai niitä ainakin kolmekymmentä voi tehdä, oikeasti voi tehdä 720 (6x5x4x3x2x1). Siinä kohtaa alkoi sakset suihkimaan 😁 Hän taisi 17 erilaista järjestystä ehtiä liimaamaan. Aina välillä kävin katsomassa ja kommentoimassa sekä auttamassa huomaamaan, jos jokin järjestys oli kahdesti. 

Ekaluokkalaisten kanssa yleensä lähdetään VaNessa liikkeelle siitä, että on kolme hahmoa, joiden järjestystä vaihdellaan. En kuitenkaan halunnut lähteä karsimaan tarinassa olevien hahmojen määrää tähän tehtävään, joten lähdettiin liikkeelle tällaisella tehtävällä, jossa mahdollisuuksia on todella monta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita siitä, kuinka monta vaihtoehtoa voi löytää. Vaan ylipäätään erilaisista järjestyksistä, joita oppilaat keksivät. Huomasi kuitenkin, että tuo 17 vaihtoehdon oppilas hahmotti tehtävää hieman laajemmin kuin muut. Hän hoksasi, ettei kaikkia hahmoja tarvitse leikata erikseen, vaan kaksi jonoa voi leikata jostain kohtaa poikki ja laittaa jonon pätkät kahdella eri tavalla paperille. Sen jälkeen taas kaksi jonoa keskeltä poikki eri kohdasta kuin aiemmin ja ne molemminpäin jonoiksi. 

Kuviksessa teimme perinteisen juurestyön liiduilla ja pulloväreillä. Ensin piirrettiin liidulla multaraja, sen jälkeen juurekset maan alle ja vihreät härpäkkeet maan pinnalle. Työn maalaamisessa käytettiin pullovärejä.

Luontokoulussa perjantaina olimme suunnistuspuistossa, mutta pitkä kävelymatka puolitettiin molempiin suuntiin leikkitauolla. Sitä varten olin ottanut mukaan papunetin kuvatyökalulla askarrellut kasvis-kortit (A3-koossa, jotta lapaset kädessäkin kortin kuva näkyy). Korteilla leikittiin seuraavia leikkejä:

- Arvaa mitä kasvista ajattelen?

- Myrkkysieni

- Asiantuntijahippa

Ohjeet leikkeihin löytyvät ulkoluokka-leikkikorteista. 

Näin hujahti n-viikko vauhdilla. Ensi viikolla jatketaan vielä kasvisten parissa, sillä ohjelmassa on o niin kuin omena. 

Tämän viikon materiaalit löydät tästä kansiosta. Siellä on kaksi erilaista versiota lukuläksystä, sillä Tanjan luokka on jo opiskellut o-kirjaimen ja minun luokkani oppii sen vasta ensi viikolla. Eli kahdessa lukuläksyversiossa on eri tavut tussattu aloitteleville lukijoille. Muuten tekstit ovat identtiset.

Ruma ankanpoikanen (A)

Tällä viikolla alkoi koulunkäynti "ihan oikeasti", kun aloitimme lukemaan oppimisen. Viikon tarinana oli H.C. Anderssenin klassikkosatu Ruma ankanpoikanen. Viikko alkoi siis uuden sadun esittelyllä, se toki oli monelle tuttu. Olin lainannut useampia Ruma ankanpoikanen-kirjoja luokkaan, koska tästä sadustahan on monta versiota. Ajatuksena oli ehtiä lukea oppilaille useita eri versioita, mutta tämä idea jäi toteutumatta.

Luin oppilaille kuvakirjan ääneen. Lukiessa harjoittelimme ennakointia, kuvalukemista sekä pohdimme tarinan hahmojen tunnetiloja. 

S2-oppilaita ajatellen oli Tanja tehnyt kuvasanaston, jota hyödynnettiin monella tapaa. S2-oppilaalle kuvasanasto oli viikon sanastoläksynä, eli nämä sanat tuli heidän opetella viikon aikana. 

Kuvasanaston voit tulostaa täältä. 

Kuvasanasto oli kuitenkin käytössä ihan jokaisella luokan oppilaalla. Ensimmäisellä kerralla kuvasanaston kanssa työskenneltiin parin kanssa. Ensin parit lukivat sanat (kuvien avulla aloittelevatkin lukijat osasivat "lukea" sanat ja ope tietenkin auttoi vaikeimpien kanssa). Kun sanat oli luettu, oppilaat sanoivat vuorotellen sanoja kuvasanastosta ja kaverin piti mahdollisimman nopeasti osoittaa oikeaa sanaa kuvasanastossa. 

Kuvasanasto toimi pareille myös tavutusharjoituksena. Oppilaspari luki sanan, taputti sanan ja sen jälkeen asetti kuvan alle yhtä monta nappia tai helmeä kuin sanassa oli tavuja. Tämä harjoitus on toiminut erinomaisesti, parit olen valinnut siten, että toinen osaa lukea ja toinen aloittelee lukutaidon parissa. Kaikki oppilaat ovat jaksaneet keskittyä harjoitukseen erittäin hyvin.

Myöhemmin sama tavutusharjoitus tehtiin yksilötehtävänä ja nyt taputtamisen jälkeen oppilas piirsi sanan alla olevaan ruutuu yhtä monta palloa kuin sanassa on tavuja. 

Meillä ei ole käytössä aapista, vaan oppilaat lukevat alusta asti oikeaa tekstiä. Tällä viikolla siis Ruma ankanpoikanen-satua. Lukuteksteissä olemme Tanjan kanssa ottaneet mallia Ateljee-menetelmän käytänteistä, joilla oppilas saadaan heti lukemaan oikeaa tekstiä. Ruma ankanpoikanen satuun on korostusvärillä merkitty ne tavut, jotka oppilas lukee. Aloittelevat oppilaat lukivat Ruma ankanpoikanen-tarinasta keltaisella a- ja aa-tavut sekä yksittäiset tavuina olevat vokaalit, koska ne he pitkälti osaavat eskarista. Lisäksi tarinaan oli merkitty sinisellä kaksikirjaimisia sanoja, joita moni aloitteleva oppilas osasi lukea ja tunnisti. 

Yksin tekstiä lukiessaan aloitteleva lukija siis luki keltaisia tavuja ja mahdollisesti sinisiä sanoja. Sanatason lukijat lukivat etsivät tekstistä korostettujen tavujen ja sanojen lisäksi muita sanoja, jotka he osasivat lukea. Tekstitason lukijat lukivat tietenkin koko tekstin. 

Ruma ankanpoikainen tarinaa harjoiteltiin koulussa lukemaan monella tavalla. Aluksi siten, että opettaja luki mustalla olevat tekstit ja oppilaat kuorossa keltaiset ja siniset kohdat. Myöhemmin tekstitason lukijat osasivat samaan tapaan luetuttaa aloittelevia lukijoita. 

Meillä lukuläksy tehdään kotona aina aikuisen kanssa, joten kotona aikuinen luki mustat tekstit ja lapsi lukutaitoansa vastaavan osan tarinasta. 

Kiitokset Ateljee-menetelmän kehittäjille tästä loistavasta ja toimivasta ideasta lukea tekstiä aloittelevien lukijoiden kanssa!

Ruma ankanpoikanen-sadun lisäksi lukuläksykansiosta löytyi toki myös tavuja sekä sanoja, jotka saattoi kuvien avulla lukea ja seuraavaksi lukea sanahahmon tunnistaen muiden väripalkkien sanat. 

Ruma ankanpoikainen tarinan voit tulostaa täältä ja tavu-sana-monisteen täältä. 

A ja aa-tavuja tutkimme Liitupölyttäjän kokoamien kuvakorttien avulla. Aluksi oppilaspari luokitteli kortit sen mukaan alkaako sana a-kirjaimella vai ei. Toisella kierroksella lähdimme kuulostelemaan lyhyttä ja pitkää vokaalia. Oppilaat luokittelivat sanat sen mukaan oliko sanassa a vai aa. Kaikissa sanoissa a/aa-äänne ei ollut sanan alussa vaan se piti löytää myös sanan keskeltä. Tehtävä oli helppo sujuvasti lukeville. Sanatason lukijat lähes kaikki tehtävästä suoriutuivat. Tavutason lukijat eivät tätä harjoitusta vielä tehneet.

Liitupölyttäjän materiaalit löytyvät facebookin Liitupölyttäjä ryhmästä tai suoraan tällä linkillä (jos linkki ei toimi, etsi tiedosto fb-ryhmästä).  Kiitokset Liitupölyttäjälle laadukkaista materiaaleista!

Lisäksi suomen kielen tunneilla pelattiin Mörkö-peliä. Pelissä pöydällä on tekstipuoli pöytää vasten sanalappuja. Omalla vuorollaan oppilas nostaa lapun. Lukutaidostaan riippuen hän lukee lapussa olevasta sanasta pinkillä korostetut tavut tai koko sanan. Luettuaan tavun tai sanan oppilas saa pitää lapun ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja nostaa lapun, jossa lukee MÖRKÖ, pitää pelaajan palauttaa MÖRKÖ-lappu sekä mahdollisesti aiemmilta kierroksilta keräämänsä laput pöydälle. Peli on siis lukemisversio tutusta Kaboom-pelistä. Mörkö-kortit voit tulostaa täältä.

Nyt kirjain viikoilla oppilaillani on aina maanantaisin läksynä keksiä kotona viisi viikon kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat lukuläksykansioon. Tiistaina jakotunnilla meillä on käytössä tietokoneet ja jokainen oppilas kirjoittaa keksimänsä sanat. Näihin kuviin tuli tavu- ja sanatason lukijoiden piirrustuksia. Tekstitason lukijat kirjoittivat jo ensimmäisellä viikolla keksimistään sanoista virkkeitä. Tulostamisen jälkeen oppilas liimaa kirjoittamansa sanat kuvien viereen. 

Ylläolevan monisteen askartelin oppilaille iSpy-tehtävien tyyliin. Samalla opittiin tunnistamaan erilaisilla fonteilla tehtyjä A-kirjaimia, laskemaan lukumääriä sekä harjoiteltiin yksi-yhteen vastavuutta, kun torneihin piti värittää yhtä monta kuutiota kuin kutakin A-kirjainmallia kuvasta löytyi. Lisäksi tietenkin vertailua: millaisia a-kirjaimia oli eniten? Entä vähiten?

Tämän tehtävän voit tulostaa täältä. 

Matikkaan ankka-teema yhdistyi hyvin mittaamisen avulla. Lähdimme hakemaan kokemuksia mittayksikön ja mittaluvun suhteesta. Samalla tuli toki hyvää treeniä lukumäärien laskemiseen. 

Matikassa minulla oli kahdella oppitunnilla luokassa toinen aikuinen ja seuraavat tehtävät toteutettiin pistetyöskentelynä kuuden oppilaan ryhmissä sellaisilla tunneilla. 

Operaatio ankan pelastus

Jokainen oppilas sai hiekkalaatikkoämpärin, jonka pohjalla oli pulaan joutunut ankka. Lisäksi jokaisella oppilaalla oli jokin mittaväline (pullonkorkki, kapea mittalasi, pieni pakasterasia, kuksa jne. epästandardeja mittayksiköitä). Ankka piti saada veden avulla nostettua pois ämpäristä. Vuorollaan kukin oppilas heitti noppaa ja kaikki oppilaat mittasivat nopan osoittaman määrän vettä omalla mitta-astiallaan. Samalla kävimme keskustelua ja ope pöljänä ihmetteli, oliko joku huijannut tai oliko joku unohtanut mitata kun toiset ankat olivat nousseet jo korkealle, mutta jonkun ankka ei vielä ollut irronnut pohjasta. Aika nopeasti oppilaat alkoivat selittää minulle sitä, että mitta-astian koolla on väliä. Ja sehän oli tietenkin juuri tavoitteena harjoituksessa. Sen verran nopeasti isoimmilla astioilla ämpäri täyttyi, että ehdimme pelastaa ankat kahdesti jokaisen ryhmän kanssa. Uuden pelastuskierroksen alkaessa vaihdoimme tietenkin mitta-astioita, joten jokainen pääsi mittaamaan sekä isolla että pienellä astialla. 

Ankkojen matka lammelle

Isolle voimapaperille oli liimattu sinisestä paperista lampi ja paperin reunoista lähdi erilaisia liiduilla piirrettyjä polkuja lammelle. Aluksi keskusteltiin siitä mikä reitti lammelle olisi lyhin, entä pisin. Miksi? Sen jälkeen oli aika alkaa mittaamaan. Jokainen polku mitattiin ensin pikkuankan askelin, eli oppilas mittasi omilla askelillaan askeltaen laittamalla kantapään aina varpaiden eteen ihan kiinni. Sama polku mitattiin myös ankkaemon askelin. Tähän olin tuonut kotoa uimaräpyläni, jotka joku oppilaista nappasi jalkaansa ja mittasi matkan samaan tyyliin kuin pikkuankat. 

Pisteellä ollut resurssiopettaja kirjasi oppilaiden mittaustulokset ylös ja ihmetteli kävelivätkö pikkuankat pidemmän matkan kuin ankkaemo. Pienen pähkäilyn jälkeen oppilaat olivat hoksanneet, että matka on ihan sama, mutta askeleen pituus vaikuttaa. 

Tanja toteutti omassa luokassaan saman tehtävän siten, että hän oli leikannut keltaisesta paperista isoja ja pieni ankan räpylöitä ja mittaaminen toteutettiin laittamalla räpylöitä jonoon.

Ankan massa

Tasapainovaa´at olivat oppilaille tuttuja jo kevään tutustumispäivästä. Nyt niillä päästiin mittaamaan lisää. Punnuksina minulla oli 15 vuotta sitten äidiltäni saamia pienen pieniä booliankkoja (muovisia ankkoja, joissa on hieman vettä sisällä. Ne voisi jäädyttää ja laittaa booliin uiskentelemaan) ja perinteisiä linkkikuutioita. 

Parit saivat oman tasapainovaa´an ja ankan. Ankka punnittiin ensin pikkuankoilla ja sen jälkeen sama ankka linkkikuutioilla. Linkkikuutioita tarvittiin aina noin kolme kertaa enemmän. Ope sai siis jälleen kerran ällistellä kasvoivatko ankat niin paljon mittaushetken aikana?? No ei tietenkään, mutta kun pikkuankat olivat painavampia kuin linkkikuutiot ja linkkikuutiot kevyempiä kuin pikkuankat!

Jokainen pari ehti punnita kolme ankkaa. 

Lumpeet lammessa

Pinta-alaa lähdettiin tutkimaan lampien ja lumpeiden avulla. Mikä lampi on kaikkein pienin? Mikä lampi on kaikkein suurin? Kuinka monta isoa lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kuinka monta pientä lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kasvoivatko tai kutistuivatko lammet, kun mittayksikkö vaihtui? 

Tässä kohtaa viikkoa mittayksikön ja mittaluvun suhde alkoi olla jo hyvin selvää kauraa. Samalla kuitenkin oppilaat saivat kokemuksia pinta-alan mittaamisesta sekä lukumäärien laskemisesta. 

Kuinka monta ankkaa on pussissa?

Omatoimisella pisteellä oli kuusi pussia, joissa oli aiemmassa tehtävässä mainittuja booliankkoja 3-10 kappaletta. Oppilaan tehtävänä oli laittaa käsi pussiin ja laskea ankkojen määrä. Jos oli pakko, sai pussiin myös kurkistaa. Mukana oli muutama jekkupussi, jossa oli ankkojen seassa muutamia linkkikuutioita (nämä olivat sellaisia pusseja, joissa ankkoja oli 3-5). 

Monisteelle oppilas piirsi yhtä monta palloa kuin pussissa oli ankkoja. Ja tietenkin vain yhtä monta kuin oli ankkoja, eli niitä jekkupussien linkkikuutioita ei piirretty.

Viikon lastenlauluna lauloimme tietenkin tuttua laululeikkiä Viisi pientä. Laulua laulettiin open säestyksellä suomeksi ja YouTuben säestyksellä englanniksi. Vaikka kyseessä on sama laulu, on sanoitus laulun lopussa hieman erilainen. Tämän oppilaat itse nostivat esiin ja keskustelimme sekä kyseisestä laulusta että ruma ankanpoikanen sadusta ja siitä kuinka ne tunnetaan ympäri maailmaa ja kuinka niistä on ajan saatossa syntynyt hieman erilaisia versioita.

Kuvataiteen tunnilla ankka-teema jatkui enkuksi, sillä askartelimme ohjevideon avulla äitiankan ja pikkuankan. Ohjeen mukaan oli helppo piirtää. Työ vaati paljon saksien käyttöä, mikä olikin erinomaista harjoitusta ekaluokkalaisille.

Näin sujui ekaluokkalaisten ankkaviikko Anniina- ja Tanja-opettajien luokissa. Kysymys varmaan kuuluu mistä kaikki nuo ankat. Viikkotiedotteessa pyysin oppilaita tuomaan kotoa kylpyankkoja, mikäli sellaisia löytyy, lisäksi sain setin lainaan kollegani lapselta. 

T. Anniina- opettaja ja Tanja-opettaja

#yhteisopettajuuttaylikuntarajojen

 

Samaa pää kesät talvet... ajatuksia taiteen hyödyntämisestä opetuksessa

 Lomalla ollaan, mutta open pää on sama kesät talvet... Siispä innostua voi lomallakin ja ideoita työhön tulee vastaan lomallakin halusi tai ei... Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani, josko ne kesän aikana jatkojalostuisivat tai voit sinäkin kommentoida ja vinkata kommentteihin, miten sinä olet taidekasvatusta toteuttanut. 

Olen halunnut jo pidempään hyödyntää taidetta opetuksessa. Kaipaisin sitä, että lapset tunnistavat vähintäänkin suomalaistaitelijoiden klassikkoteoksia ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Miksen sitä sitten ole tehnyt? Hyvä kysymys... Aika? Resurssit? Työkalut? Tekosyitä voi keksiä vaikka kuinka, mutta ajattelin ryhdistäytyä tässä asiassa tulevana lukuvuonna. 

Keväällä tilasin Opettajan tietopalvelun tarjouksesta Taidehetkiä lapsille-korttipakan. En ehtinyt sitä vielä keväällä käyttää, mutta selattuani korttipakkaa ja tutustuttuani toimintavinkkeihin, joita jokaisen taideteoksen takaa löytyi, olin tyytyväinen ostokseeni. Tälle korttisetille ja toimintavinkeille löytyy varmasti käyttöä, kunhan vain muistan pitää sen käytössä. (Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan ihan omalla rahalla olen materiaalin ostanut). 

Tällä viikolla Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa tutustuin VTS eli visual thinking strategies-menetelmään, joka on kehitetty taidekuvien katseluun, mutta jolla on myös yhteisiä piirteitä Varga-Neményi-menetelmän kanssa.

VTS-menetelmä perustuu ryhmän osallistamiseen. Taidetta / kuvia käytetään ajattelun, vuorovaikutustaitojen, kulttuurisen kompetenssin, kielitaidon ja kuvanlukutaidon oppimisen välineenä. Menetelmän avainsanat ovat oppijalähtöisyys, avoimien kysymysten käyttö sekä näköhavainnon sanallistaminen. Menetelmä luottaa yksilön näkemiseen, yhdessä näkemiseen ja yhdessä oppimiseen eikä edellytä ennakkotietoja. Ohjaaja ei jaa tietämystään tai etsi oikeita vastauksia vaan pysyy neutraalina. (Lähde: VTS Suomi)

VTS-työpaja herätti minut jälleen pohtimaan tätä jo keväällä syntynyttä ajatusta siitä, kuinka taidetta pitäisi käyttää enemmän opetuksessa. Toki haluan, että kuvataidetunteja käytetään itse tekemiseen, mutta esimerkiksi VTS-mallinen keskustelua osana kuvataidetunnin rutiineja voisi toimia erinomaisesti eli jokaisen tunnin alussa voitaisiin tutkia opettajan valitsemaa taideteosta ennen kuin aloitetaan itse työskentely. 

VTS-menetelmään liittyy opettajan tai ohjaajan vetämä keskustelu, jossa osallistujat saavat kertoa mitä he kuvassa näkevät ja mistä niin päättelevät. Menetelmässä ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, vaan "tieto" koostuu osallistujien itse tuottamista ajatuksista. VTS-keskustelu koostuu kolmesta kysymyksestä:

- Mitä kuvassa on meneillään?

- Mitä näet kuvassa, mikä saa sinut sanomaan niin?

- Mitä vielä voimme löytää?

Vaikka menetelmä on kehitetty taiteen kokemiseen ja tulkitsemiseen, koen vastaavan työskentelyn olevan hedelmällisistä esimerkiksi suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla. Jos virikekuvaa tutkitaan yhdessä yllä lueteltujen kysymysten avulla, pitäisi oppilaiden pystyä tuottamaan tarinaa. Jos ei omia ideoita ole, niin oppilas voi valita luokkakavereiden ideoista oman tarinansa pohjaksi. 

Jos miettii VTS-menetelmää opetussuunnitelman kautta, tukee se vahvasti laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittämistä. Yhteisessä keskustelussa, jossa ohjataan oppilaita kuuntelemaan toistensa puheenvuoroja ja keskittymään teoksen tarkkailuun, opitaan vuorovaikutustaitoja. Kuvantarkkailu ja sen sanoittaminen mistä päätteli kertomiaan asioita (mitä kuvassa on meneillään ja mistä sen päättelit) kehittävät oppilaan ajatteluntaitoja. 

Edelfelt-näyttelystä mukaan lähti muistipeli, joka varmasti
päätyy opetusmateriaaliksi. Olen kuitenkin innokas muisti-
pelien pelaaja, joten sitä tulee varmasti pelattua ihan itsekin. 

Loman alkajaisiksi vierailin Ateneumissa Albert Edelfelt-näyttelyssä. Näyttely kiinnosti siksi, että olen lukenut ja kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan romaanit useampaan kertaan. Edelfelt on vahvasti mukana sarjassa sivuhenkilönä ja oli mielenkiintoista teokset, joista osaa kirjasarjassa maalataan. Taisinkin näin aloittaa jo itsekseni päässäni kehittyneen idean kuukauden kulttuuriperjantaista. Luokkani on perjantaisin aina metsässä, kirjastossa, museossa tai muussa paikassa, perjantaisin emme lukuvuoden aikana opiskele koululla muuten kuin ihan yksittäisiä kertoja. 

Mietinkin, että kerran kuussa voisi tosiaan viettää kuukauden kulttuuriperjantaita. Silloin luokan kanssa voisi suunnata museoon tai näyttelyyn. Eihän sitä taidenäyttelyssä tarvitsisi olla tuntitolkulla vaan luokan kanssa voisi pistäytyä tarkastelemassa etukäteen valittuja 2-3 teosta esimerkiksi VTS-menetelmän avulla (Rovaniemellä koululaisryhmillä on vapaapääsy Korundiin ja Arktikumiin). Vaihtoehtoisesti koululla voisi työstää taideaihetta esimerkiksi Taidehetkiä lapsille-korttisarjan avulla ja tuottaa itse taidetta valittuja teoksia jäljitellen tai niistä herääviä ajatuksia. 

Eläviä taideteoksien toteuttaminen on kutkuttanut mielikuvitustani pitkään. Niin Gilmoren tytöissä ja Modern Familyssä on järjestetty elävien kuvien-tapahtumia, jossa on lavastettu tunnettuja taideteoksia. Tällaisten toteutus olisi hauskaa, mutta vaatinee myös huoltajien panostusta ja apua toteutukseen. Oletko sinä lavastanut oppilaiden kanssa klassikko taideteoksia? Miten se onnistui?

Nämä Ankallisgallerian taideaarteet ovat myös innostavia, 
mutta en heti keksinyt kuinka niitä voisi hyödyntää opetuksessa.

Hyllystäni löytyy 10 vuotta sitten hankkimani lastenkirjat, jotka kertovat tarinaa VanGoghin auringonkukista ja Claude Monetin puutarhasta. Ostettuani kirjat käytin niitä jonkun ekaluokan kanssa. Vaikka kirjat ovat englanniksi, on teksti sen verran helppoa, että kirjan voi kertoa suomeksi vilkuilemalla tekstejä, mikäli kirjan on etukäteen lukenut. Silloin teimme oppilaiden kanssa omat versiomme Monetin lummelammesta ja VanGoghin auringonkukista. Nämä täytynee ottaa tulevana lukuvuonna jälleen käyttöön. 

Yleisesti kuvataiteen opetukseen liittyen olen pohtinut keväällä lukukauden lopussa oppilaiden kanssa näyttelyn kokoamista oppilaiden töistä. Eräässä koulussa, jossa urani alussa työskentelin, koottiin paikalliseen kulttuurikeskukseen aina keväällä oppilaiden kuvataidetöistä näyttely. Jokaiselta oppilaalta esille laitettiin 3-4 työtä (olimme pieni koulu). Näyttelyssä vierailtiin oman luokan kanssa ja oppilaat kävivät siellä myös vapaa-ajalla vanhempiensa kanssa. Tämä oli mielestäni hieno perinne. 

Jos nyt ei ihan tuonkaltaista näyttelyä, niin kevätjuhlaviikolla voisi luokkaan yhdessä oppilaiden kanssa rakentaa näyttelyn valituista kuvataidetöistä. Kevätjuhlailtana näyttely voisi olla avoinna vanhemmille ja kukin lapsi voisi esitellä näyttelyn teoksia omille vanhemmilleen. Tämäkin idea olisi vain toteutusta vaille valmis...

Miten sinä olet hyödyntänyt taidetta opetuksessa?