Suuren suuri nauris (N-kirjain)

 N-kirjainta lähdettiin opiskelemaan Aleksei Tolstoin 1800-luvulla muistiin kirjoittaman kansansadun Jättiläisnauris avulla. Sadusta löytyy useampia versioita. Oppilaiden lukuläksynä oli minulle entuudestaan tuttu versio, jossa naurista kiskomaan tulee aina yksi uusi hahmo. Tolstoin alkuperäisversiossa sen sijaan apuun tulee ensin yksi lehmä, sitten kaksi pulleaa porsasta, kolme mustaa kissaa ja niin edelleen. Luimme myös tämän alkuperäisversion oppilaiden kanssa. 

Tuttuun tapaan kuvasanaston sanoilla leikittiin. Sanoja tavutettiin laittamalla nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin tavuja ja myöhemmin piirrettiin laatikkoon palloja tavujen verran. Pelatiin arvaa mitä sanaa ajattelen leikkiä kyllä/ei-vastauksilla. Pohdittiin alku- ja lopputavuja sekä äänteitä. Vaihdettiin mielessä sanojen paikkaa monisteella ja pohdittiin mikä sana nyt on vaikkapa puutarhan alla, jos puutarha ja mökkivaihtavat paikkaa. 

Suomen kielen tunneilla kirjoitimme jälleen tuttuun tapaan sanoja ja virkkeitä tietokoneella oppilaiden keksimistä N-sanoista. Toisella suomen kielen tunnilla, jolla aloittelevat lukijat olivat erityisopettajan luona, oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella tarinat nauriin kiskomisesta alla olevan netistä löytyneet kuvasarjan avulla. Samalla tuli käsiteltyä tarinaan liittyviä traditioita: Miten tarina alkaa? Miten se usein päättyy?

Ympäristöopissa käsittelimme kasviksia ja luokittelimme niitä vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, marjoihin ja sipulikasveihin. Oppilaat saivat kasvikset kuvina ja ne piti sijoittaa oikeille paikoille isoisän puutarhaan asetettujen kylttien mukaan. Samalla tuli opittua uusia kasviksia, sillä retiisi ja purjo eivät olleet kaikille tuttuja tai ainakaan niiden nimiä ei muistettu. 

Kun oppilaat olivat luokitelleet kasvikset oikeille palstoille isoisän puutarhassa, saivat he kasvisten nimet listana ja seuraava tehtävä oli nimetä kasvikset. Nopeimmat nimesivät kaikki, hitaammat vain osan. 

Vihannesten osalta teimme myös pienimuotoista galluppia oman luokan kesken suosikkivihanneksistä. Oppilaat kiersivät kyselemässä toisiltaan mikä tutkimuksessa olleista vihanneksistä oli kenenkin suosikki ja värittivät vastaukset pylväsdiagrammeiksi. Luokkamme suosikki vihanneksia olivat porkkana ja kurkku! 

Matikkaa saatiin nauris-teemaan kombinatoriikan ja järjestyslukujen avulla. Ensin pohdimme missä järjestyksessä tarinassa hahmot olivat kiskomassa naurista irti maasta. Liimasimme pikku kuvina tuon järjestyksen naurismaalle ja keskustelimme siitä järjestyslukujen näkökulmasta:

- Kuka on jonossa ensimmäisenä? Kuka on jonossa kolmas?

- Kuinka mones kissa on jonossa?

- Entä jos jono kääntyykin nenä päinvastaiseen suuntaan? Kuka nyt on ensimmäinen? Entä viides?

- Jos kolmas ja viides vaihtavat paikkaa, kuinka monentena kissa on nyt?

- Jos isoäiti ja kissa vaihtavat paikkaa, kuinka mones kissa on nyt?

Samalla opittiin myös järjestysluvun merkintätapa ja numeroitiin ensimmäiseen jonoon hahmot 1., 2., 3. jne.

Seuraavaksi oppilaat saivat pohtia missä muissa järjestyksissä naurista voisi vetää irti maasta. Pikku kuvia liimaten jokainen keksi ainakin neljä erilaista järjestystä. Eräs oppilaistani kysyi kuinka monta oikeasti on mahdollista tehdä. Totesin, että kai niitä ainakin kolmekymmentä voi tehdä, oikeasti voi tehdä 720 (6x5x4x3x2x1). Siinä kohtaa alkoi sakset suihkimaan 😁 Hän taisi 17 erilaista järjestystä ehtiä liimaamaan. Aina välillä kävin katsomassa ja kommentoimassa sekä auttamassa huomaamaan, jos jokin järjestys oli kahdesti. 

Ekaluokkalaisten kanssa yleensä lähdetään VaNessa liikkeelle siitä, että on kolme hahmoa, joiden järjestystä vaihdellaan. En kuitenkaan halunnut lähteä karsimaan tarinassa olevien hahmojen määrää tähän tehtävään, joten lähdettiin liikkeelle tällaisella tehtävällä, jossa mahdollisuuksia on todella monta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita siitä, kuinka monta vaihtoehtoa voi löytää. Vaan ylipäätään erilaisista järjestyksistä, joita oppilaat keksivät. Huomasi kuitenkin, että tuo 17 vaihtoehdon oppilas hahmotti tehtävää hieman laajemmin kuin muut. Hän hoksasi, ettei kaikkia hahmoja tarvitse leikata erikseen, vaan kaksi jonoa voi leikata jostain kohtaa poikki ja laittaa jonon pätkät kahdella eri tavalla paperille. Sen jälkeen taas kaksi jonoa keskeltä poikki eri kohdasta kuin aiemmin ja ne molemminpäin jonoiksi. 

Kuviksessa teimme perinteisen juurestyön liiduilla ja pulloväreillä. Ensin piirrettiin liidulla multaraja, sen jälkeen juurekset maan alle ja vihreät härpäkkeet maan pinnalle. Työn maalaamisessa käytettiin pullovärejä.

Luontokoulussa perjantaina olimme suunnistuspuistossa, mutta pitkä kävelymatka puolitettiin molempiin suuntiin leikkitauolla. Sitä varten olin ottanut mukaan papunetin kuvatyökalulla askarrellut kasvis-kortit (A3-koossa, jotta lapaset kädessäkin kortin kuva näkyy). Korteilla leikittiin seuraavia leikkejä:

- Arvaa mitä kasvista ajattelen?

- Myrkkysieni

- Asiantuntijahippa

Ohjeet leikkeihin löytyvät ulkoluokka-leikkikorteista. 

Näin hujahti n-viikko vauhdilla. Ensi viikolla jatketaan vielä kasvisten parissa, sillä ohjelmassa on o niin kuin omena. 

Tämän viikon materiaalit löydät tästä kansiosta. Siellä on kaksi erilaista versiota lukuläksystä, sillä Tanjan luokka on jo opiskellut o-kirjaimen ja minun luokkani oppii sen vasta ensi viikolla. Eli kahdessa lukuläksyversiossa on eri tavut tussattu aloitteleville lukijoille. Muuten tekstit ovat identtiset.

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

Ekoviikon pistetyöskentelyä ja kasviksia

Koulussamme vietetään tällä viikolla joka maaliskuista ympäristöviikkoa. Tänään torstaina vietimme myös koko koulun yhteistä Earth Hour:ia ja sammutimme koulusta kaikki sähkölaitteet klo 9-10. Meidän luokkamme jatkoi Earth Hour:ia vielä toisen tunnin, sillä toteutimme kahden tunnin pistetyöskentelyn ympäristöteeman parissa yhdessä kummiluokkiemme kanssa. Eli mukana menossa oli 6. luokkalaisia, 2. luokkalaisia ja eskareita, yhteensä n. 60 lasta.

Minun pisteelläni oli kasvismaistajaiset. Koska joukossa on paljon suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita kertasimme kaikkien pisteeltäni löytyneiden vihannesten, hedelmien ja juuresten nimet suomeksi ja englanniksi. Tässä pääsivät 2. luokkalaisetkin loistamaan, sillä varhennetun englannin tunneilla 2. luokkalaiset olivat juuri hedelmiä opiskelleet.

Kasvikset nimettyämme siirryimme maistelupöydän ääreen. Tarjolla oli seitsemää sorttia: porkkanaa, lanttua, kaalia, vihreää paprikaa, palsternakkaa, raakaa perunaa ja viinirypäleitä. Maistelimme kasviksia, tunnistimme niitä maun perusteella ja keskustelimme kasvisten mausta. Palsternakka sai yllätyksekseni paljonkin "tykkäyksiä". 

Maistelun jälkeen pohdimme kuinka paljon kasviksia päivässä pitäisi syödä. Oppilaat ehdottivat mielestään sopivaa määrää, joka lastattiin tasapainovaa´an toiseen kuppiin. Sen jälkeen kerroin, että oikea määrä on 500 g eli puoli kiloa. Asetimme vaa´an toiseen kuppiin 0,5 kg punnuksen ja katsoimme mihin vaaka asettuu. Suurin osa ryhmistä oli arvioinut kasvismäärän alakanttiin. 

Naudanlihasta valmistettu hampurilainen (yksi hampurilainen!) vaatii
neljä neliömetriä peltoa!

Lopuksi vielä tutkimme kasvis- ja liharuoan vaikutusta peltopinta-alaan. Lattialla oli neljä VaNe-neliömetriä esittämässä peltoa, joka tarvitaan yhden naudanlihahampurilaisen valmistukseen. Mahduimme hyvin koko ryhmä seisomaan neljän neliömetrin suuruiselle alalle. Sen sijaan kasvispastaan tarvittava peltopinta-ala (71 cm x 71 cm) eli puoli neliömetriä oli niin pieni, ettei sellaiselle alalle mahtunut seisomaan kuin viisi eskarilaista. 

Huomasimme kasvisruoan vaativan peltoa paljon vähemmän kuin liharuoka. Ja totesimme maapallon kiittävän, kun valitsemme ainakin joskus kasvisruokaa liharuon sijaan!

Kasvispasta-annokseen tarvitaan sen sijaan vain 0,5 neliömetriä peltoa!

Eskarille ja 2. luokkalaisille peltopinta-ala-asia oli toki vielä vaativaa, mutta ehkäpä heillekin jäi siitä jotakin mieleen. Pistetyöskentelyn jälkeen keräännyimme vielä 6. luokkalaisten kanssa keskustelemaan peltopinta-alasta. Laskimme kuinka paljon peltopinta-alaa tarvittaisiin, jotta luokkamme jokainen jäsen saisi hampurilaisen. Siihen tarvittaisiin 104 neliömetriä eli yli kahden luokkahuoneen kokoinen ala peltoa. Sen sijaan kasvispastaa koko luokalle saataisiin kolmasosalla luokkamme pinta-alasta. Hui! Itse asiassa, pinta-ala, jolla voitaisiin kasvattaa koko luokan kasvispastaan ainekset kokonaiseksi viikoksi, on vähemmän kuin yhtien ainoiden hampurilaisten vaatima peltopinta-ala! 

Koulussamme on tarjolla kasvisruokavaihtoehto joka päivä, vaikkei sitä olisi erikseen tilannut. Haastoinkin oppilaat maistamaan koulussa tarjottavaa kasvisruokaa seuraavan viikon aikana! 

Kun oppitunnin jälkeen menimme ruokalaan, kääntyivät oppilaiden katseet viime viikolla julkistettuun toiveruokapäivämainokseen.. Olikos tuo meidän valinta nyt sitten sellainen, josta maapallo meitä kiittää? Laskimme, että koulumme 350 oppilaalle hampurilaisen tuottaminen vaatii 1400 neliömetriä peltoa.. Melkoinen määrä yhden päivän hampurilaisista, antoi oppilaille ajattelemisen aihetta.

Mitä niillä muilla pisteillä sitten tehtiin? Eräs kollegoistani ohjasi jätteenlajittelupistettä, jos järjestettiin jätteet oikeisiin jäteastioihin. Eskariope piti luokassaan rentoutuksen, jossa hän kertoi tarinan saimaannorpasta (EarthHour-oppaasta löytynyt teksti). 2. luokan opettaja oli laatinut oppilaille lyhyen tietotekstin ympäristöasioista. Kummiparit lukivat tekstin ja vastasivat "tietokilpailukysymyksiin" oppimansa pohjalta.

Kuvis-töitä kasvisteemalla

Viime viikolla kasvisteema oli mukana kaikissa oppiaineissa. Kuviksessa alkuviikosta oppilaat laveerasivat kolme paperia: yhden vihreällä, yhden oranssilla ja yhden punaisella.

Seuraavalla kuvistunnilla oppilaat leikkasivat laveeraamistaan papereista punajuuria ja porkkanoita, sekä vihreitä härpäkkeitä. Lopuksi leikatut kasvikset liimattiin mustalle paperille.

Mielestäni lopputulos oli aika hieno!

Omena työ ei sen sijaan onnistunut ihan niin hienosti, mutta oppilaat tykkäsivät siitäkin. Mustalle paperille piirrettiin vahaliiduilla iso ja värikylläinen omena. Paperitaitteluna teimme omenasta kurkistamaan madon, joka sai karvaisen pään.