Joulutarina (3/17)

Kolmantena päivänä tarina eteni seuraavasti (tiivistelmä sivuilta 31-40 kertojan pienillä lisäyksillä)

Isän, äidin ja Aadan lähdettyä Nikolas katseli etääntyvää myrskylyhtyä, joka katosi jäälle ja pieneni ja pieneni, kunnes sitä ei voinut enää silmin erottaa. Silloin Nikolas hätkähti ajatuksistaan ja huomasi tulen melkein hiipuneen. Nikolas lisäsi takkaan puita ja istuutui lattialle vuolemaan Aadan joululahjaa. Mökin ympärillä myrsky riehui ja tuuli ulisi nurkissa. Nikolasta väsytti, mutta hän ravisteli itsensä hereille. Hän ei saisi nukahtaa, isä oli antanut hänelle tärkeän tehtävän. Lopulta Nikolas ei kuitenkaan voinut mitään painaville silmäluomilleen vaan nukahti tuvan lattialle. Aamun sarastaessa Nikolas hätkähti hereille, häntä paleli, silloin hän muisti sairastuneen Aadan ja saamansa tehtävän. Nikolaksen kauhuksi tuli oli sammunut kokonaan, tuhkan seassa loisti haaleasti vain muutama pieni hiilen kekäle. Nikolas kasasi veistämisestä tullutta roskaa takkaan, mutta mitään ei tapahtunut. Puhalleltuaan pitkään hiillokseen Nikolasta viimein onnisti ja hän sai tulen syttymään. Kohta hän uskalsi lisätä takkaan lisää puita, mutta halkolaatikko oli tyhjä, kaikki isän tuomat halot oli poltettu. Lisää oli Nikolaksen haettava halkovajasta. Ulko-ovella Nikolasta odotti kuitenkin toinen haaste. Lunta oli tupruttanut yöllä saaren täydeltä ja Nikolaksella oli edessään lapio hommia, jotta hän sai luoduksi polun halkovajalle, ulkohuoneelle ja rantaan laiturille. Raskas työ onneksi sai Nikolaksen ajatukset toisaalle  yhä vain kasvavasta huolesta. Vähän väliä Nikolas tähyili manteretta kohti, näkyisikö jäällä liikettä, mutta vaikka Nikolas kuinka tarkasti tähyili ei hän nähnyt muuta kuin metsää ja vain lisää metsää kaukana horisontissa. Vaikka Nikolas ei osannut kelloa, olivat viisarit jo aikaa sitten ylittäneet kellotaulun korkeimman kohdan. Vanhempien olisi pitänyt tulla jo takaisin.  Illan alkaessa pimetä, vei Nikolas laiturille myrskylyhdyn näyttämään suuntaa vanhemmille, jotka jo varmasti pian tulisivat Aadan kanssa takaisin. Pimenevässä illassa Nikolas istui tuvan pöydän ääressä, eikä enää voinut karistaa tunnetta, että jotakin oli sattunut. Kyynel, joka oli jo pitkään pakottanut Nikolaksen silmäkulmassa vieri vihdoin poskelle. Ilta oli jo kulunut pitkälle, kun Nikolas yhtäkkiä kuuli ulkoa askeleita, jotka narisivat pakkaslumessa sekä matalaa miehen puhetta. Nikolas syöksähti jaloilleen ja ovelle kädet levällään valmiina halaamaan vanhempiaan, mutta kun ovi aukesi pysähtyi Nikolas niille sijoilleen. Sisään astunut mies ei ollutkaan isä, hän oli joku ventovieras.

Tänään joulukertomusta työstettiin kahdella tapaa. Kuten tarinassa kävi ilmi, ei Nikolas osannut kelloa. Vanhempiaan odottaessaan hän kyllä päätti, että isä saisi opettaa häntä lukemaan kelloa, kunhan palaisi. Mekin harjoittelimme tänään kelloa. Oppilaat saivat 3. luokan VaNen Opettelen digitaalisia kellonaikoja-vihkoset, joista he tekivät 2. luokalla opittua kertaavat tehtävät. 

Kellonaikojen lisäksi lähdimme tutkimaan tessellaatioita. Mantereelle tähytessään Nikolas näki horisontissa vain metsää, puita ja taas puita. Mekin lähdimme piirtämään tuota maisemaa. 

Muotin tessellaatioon löydin Pinterestistä https://frugalfun4boys.com/christmas-tree-tessellations/

Frugal fun-sivustolta saa tulostettua kuusen muotin. Oppilaat liimasivat kuusenmuotin hieman paksummalle kartongille, jotta muotilla olisi helpompi piirtää kuusia. Jokainen täytti A4-paperin kuusilla. Työn jatkotyöstö tapahtuu huomenna, joten kannattaa kurkata silloin blogiin ja katsoa millaiset valmiista töistä tuli.

Sama teema jatkui hyvin vielä ympäristöopin tunnilla, sillä olemme työstäneet nyt maantiedon teemoja ja tänään opeteltiin rannan muotoihin liittyvää sanastoa. Nikolas asui saarella. Saaren merkityksen oppilaat saivatkin selitettyä, mutta sitten lähdimme pohtimaan mitä tarkoittavat luoto, lahti, niemi, kannas, salmi ja saaristo. 

Tällaista tänään ja huomenna hommat taas jatkuu...

Kalat

Toukokuun kiireet ovat painaneet päälle ja blogipäivityksiä roikkuu useampi viimeistelemättä. Nyt viimeisen viikon rypistyksenä yritän saada työstämiämme kokonaisuuksia jakoon.

Muutama viikko sitten vietimme koulussamme liikuntapäivää. Päivä koostui kolmesta osiosta liikuntasaliin opevoimin rakennetusta saksalaisesta moniottelusta, Parcour Akatemian ohjaajien vetämästä parcour-tunnista (Ihan huippu!! Suosittelen, jos teillä suinkin on käytössä esim. Liikkuva Koulu-rahaa tms.) ja luokanopettajan ryhmälleen suunnittelemasta kaksoistunnin pituisesta ulkona toteutetusta kokonaisuudesta.

Koska tavoitteeni on opettaa oppilaat työskentelemään erilaisissa ympäristöissä, päätin toteuttaa ulkona ihan kokonaisen oppimiskokonaisuuden kaloista. Saman kokonaisuuden olisimme voineet tehdä sisälläkin, mutta hyvin se sujui ulkonakin. Oppilaat joutuivat väkisinkin vähän liikkumaan, saivat raitista ilmaa ja lähes kaikilta työskentely ulkona onnistui erinomaisesti!

Oppilaat aloittivat työskentelyn lukemalla Pisara-kirjan kappaleet, jotka käsittelevat kaloja. Lukemisen jälkeen oppilaat liimasivat vihkoihinsa kalan kuvat ja merkitsivät kalanosat monisteeseen.

Samalla oppilaiden tehtävänä oli myös kirjata mihin kala kutakin ruumiinosaansa käyttää. Tämä oli monelle haastava tehtävä, mutta ohjaamalla oppilaita palaamaan kirjan tekstiin löytyi ruumiinosien käytölle selitys. 

Nimettyään kalojen ruumiinosat oppilaat saivat pienissä ryhmissä kalakortteja. Korttien toisella puolella oli kalan kuva ja toiselle puolelle oli kirjoitettu kalan nimi. Oppilaiden ensimmäinen tehtävä oli Pisara-kirjan avulla tunnistaa kalat, joukossa oli myös yksi käen muna eli joukkoon kuulumaton kortti. Käenmunana toimi delfiini, jonka oppilaat osasivatkin helposti nimetä nisäkkääksi ja sen vuoksi joukkoon kuulumattomaksi. Käytin netistä löytyviä kuvia ja kuvissa kalat olivat lähes samankokoisia, joten oppilaat joutuivat oikeasti lukemaan yltin kirjasta löytyvien kalojen kuvaukset, jotta he pystyivät päättelemään mikä kala on mikin. 

Kun kalat oli tunnistettu, oppilaat pelasivat korteilla arvaa mitä ajattelen-leikkiä, jossa kalan valinnut oppilas vastasi tovereidensa kysymyksiin vain kyllä tai ei. Lisäksi oppilaat pelasivat kim-leikkiä korteilla. 

Korttien kanssa pelailun jälkeen kalat alkoivat olla oppilaille jo tutumpia ja he lähtivät kiertämään lähialueen puihin kiinnitettyjä vihjekortteja. Yltin kirjan sai ottaa kierrokselle mukaan avuksi. Vihjeiden perusteella oppilaiden tuli nimetä vihkoonsa mistä kalasta on kyse. Haukeen liittyvä vihje osoittautui monille haastavaksi. Mutta samalla tuli hyvin käytyä myös sanastoa ja kerrattua, mitä tarkoittaa petokala.

Nopeimmat oppilaat ehtivät väritellä myös netistä löytämääni kala tessellaatio värityskuvaa.

Kaksoistunnin päätteeksi leikimme facebookista bongaamaani leikkiä. Leikissä hyödynnettiin aiemmin esittelemiäni kalakortteja. Jokainen oppilas sai yhden kortin ja aluksi kaikki pojat olivat hippoja (tärkeää että hippoja on paljon). Kun hippa sai jonkun kiinni, laskettiin yhteen ääneen kolmeen ja näytettiin omat kalakortit. Kalakorteissa oli kalojen nimet kääntöpuolella, joten jokainen tunsi aina itsellään olevan kortin kalan varmasti. Nopeammin kaverin kalan nimennyt oppilas voitti kortin itselleen ja hävinnyt kävi hakemassa opettajalta uuden kortin. Jos kumpikaan parista ei tuntenut kaverin kalaa, vaihdettiin kortteja keskenään ja leikki jatkui. Opettajalta sai uusia kortteja niin pitkään kuin niitä riitti. Jos oppilaalla oli kädessään useampia kortteja (eli oli voittanut niitä) saattoi hän taktikoida ja valita mitä korttia "kaksintaistelu-vaiheessa" näyttää. Leikki oli todella toimiva minun hulivili-ryhmälleni! Suosittelen kokeilemaan, tämähän toimii kertolaskuilla, subitisaatiokorteilla, vieraankielen sanoilla jne.

Kala-teema jatkui vielä kuviksen tunneilla, joissa teimme itse oman kala-tessellaation Art Project for Kids-blogin ohjeiden mukaan. Ensin valmistettiin muotti, jolla kalat piirrettiin. Sen jälkeen oppilaat vahvistivat rajat tavallisilla puuväreillä ja värittivät työn akvarellipuuväreillä, niillä vesiliukoisilla.

Töistä tuli hauskoja ja tässä kuvistyössä huomasin, että ne oppilaat, jotka eivät yleensä juuri kuvaamataidosta innostu (mutta pitävät erityisesti matikasta) tekivät tätä työtä suurella innolla.

3. luokan matikan sisältöihin on kuulunut arviointi, sitä on harjoiteltu paljon, mutta tilastoja olemme tehneet aika vähän. Jouduin olemaan flunssan takia pari päivää kotona ja tein sijaiselleni alla olevan monisteen, jossa oppilaat pyöristivät kalojen ennätyspainot tuhannen tarkkuudelle ja tekivät painoista pylväsdiagrammin. 

Sanasokkelosta oppilaat etsivät kalalajeja ja käsialaharjoituksena kirjoittivat löytyneet kalalajit vihkoonsa aakkosjärjestyksessä.

Nopeimmat oppilaat tekivät projektitöitä kaloista ja esittelivät jonkun kalalajin vihkoonsa. Lisäilen vielä oppilaiden projekteista muutamia kuvia, kunhan muistan niitä valokuvata.