Sukellus Sibeliuksen maailmaan (osa 1)

Marraskuun teema luokassamme on Sibelius, teeman parissa työskennellessämme pääpaino on musiikin ja äidinkielen opetussuunnitelmien sisällöissä, mutta myös muita oppiaineita on sisällytetty teemaan.

Kipinä Production IhmeSibelius-hanke

Ihme Sibelius-konsertti Sello-salissa aloitti teeman parissa työskentelyn. Eeva-Leena Pokelan ja Sibelius-akatemian lastenmusiikkikurssin opiskelijoiden toteuttama konsertti johdatti meidät retkelle Sibeliuksen lapsuuden maisemiin. Valtaosa konsertti vieraista oli eskari - 1. luokkalaisia ja hieman minua jännitti, olenko tuonut 3. luokkalaiseni liian lapselliseen konserttiin, mutta siitä ei ollut huolta. Konsertti oli aivan loistava ja imaisi myös 3. luokkalaiset mukaansa!

Kipinä Productionin IhmeSibelius-hankkeeseen kuuluivat kouluille tarjottavat
työpajat konsertin jälkeen.

Konsertin jälkeen tuli kaksi IhmeSibelius-konsertin esiintyjistä pitämään meille tunnin mittaisen työpajan. Tunnin työpajassa teimme metsän ääniä, sävelsimme oman "metsäsinfonian", harjoittelimme rytmiikkaa ja tutustuimme soittimiin. Työpaja oli yhtä loistava kuin itse konserttikin, vilkas 25 oppilaan luokkani keskittyi koko tunnin ajan loistavasti musisointiin!

Konsertti ja sen jälkeen pidetty työpaja toimivat erinomaisena lähtölaukauksena koko marraskuun kestävään Sibelius-teemaan, parempaa motivointi teemalle en voisi keksiä! Omassa luokassamme lähdimme syventämään aihetta Tapani Baggen Hämeenlinnan Janne-kirjan avulla, joka on sekoitus satu- ja tietokirjaa. Kirjan alussa kerrotaan kuinka Janne lapsena istui raidallisella räsymatolla äidin taffelipianon alla ja kuinka hän näki musiikin väreinä. 

Mekin lähdimme tutkimaan musiikkia väreinä raidallista räsymattoa tutkien. Olemme soittaneet jo kuukauden verran luokassa nokkahuilua, tähän asti olemme soittaneet ulkomuistista ja opettajan soittoa matkien. Nyt annoin ensimmäistä kertaa sävelille nimet tai siis värit. Kävimme yhdessä läpi mikä on vihreä (H), keltainen (A), musta (G) ja ruskea (D) (värit vastaavat kuvionuottien väristystä). Kun nämä oli käyty läpi tutkimme kuvassa ylhäällä olevaa räsymattoa ja pohdimme miten sen voisi soittaa. Räsymattoon kätkeytyi oppilaille jo hyvin tuttu "Koko vuosi on kuin piiri"-laulu, jonka osaamme jos soittaa erittäin hyvin ulkomuistista. Olin myös tehnyt oppilaille kaksi muuta mattoa, joita tutkimme yhdessä. Näissä matoissa oli paljon sellaisia värejä, joita emme olleet vielä huilulla opetelleet, joten kokeilimme luokkaan tuomillani ksylofoneilla miten nämä matot soivat. Soittimiin olin kiinnittänyt kuvionuotti-tarrat. Ja kappas vain, räsymatoista paljastui tuttu "Tuiki tuiki tähtönen"-laulu!

Ylemmästä matosta paljastui oppilaille jo hyvin tuttu Koko vuosi on kuin piiri-laulu ja
alemmista muodostui Tuiki tuiki tähtönen.

Tässä vaiheessa oppilailla oli tietenkin jo kova halu oppia miten punainen, sininen ja harmaa raita soitetaan huilulla. Siispä väritimme jokaiselle oppilaalle vihkoon huilun sävelten otteet kuvionuottien värein. Alla oli perinteisellä nuottikirjoituksella vastaavat sävelet.

Läksyksi oppilaat saivat sävellystehtävän, jokainen väritti kuvionuottien väreillä oman mattonsa. Aika moni oli kokeillut kotona myös mattonsa soittamista.

-----------------------

Hämeenlinnan Janne- kirjassa kerrotaan kuinka Sibelius nuorena vaelteli Hämeenlinnan Hattelmalan harjulla, joka yhden tarinan mukaan on saanut nimensä Hatta-peikoin mukaan. Mielikuvitusrikas Sibeliuskin näki retkillään metsässä milloin mitäkin satuolentoja. Kirjoitimme vihkoihin pienet tarinat Hatta-peikon kohtaamisesta. 

Saman pistetyöskentelyn aikana oppilaat kokosivat Sibelius-ristikkoon jo oppimiamme asioita Sibeliuksesta, yhdellä pisteellä koulun kirjastossa oppilaat lukivat omia kirjojaan ja musapisteellä oppilaat saivat harjoitella omien sävellystensä soittamista laattasoittimilla.

Teachers Cornerissa luodun ristikon löydät pdf:nä täältä.

------------------------

Miten Jannesta tuli Jean Sibelius? Siitäkin kerrotaan Hämeenlinnan Janne-kirjassa, luimme tapahtumasta kirjasta ja lisäksi kerroin oppilaille omalla mielikuvituksellani väritetyn jännityskertomuksen siitä kuinka Janne isoäidin vintiltä löysi vanhan merimiesarkun ja sieltä sedän vanhat käyntikortit. Käyntikortti ei ollut monellekaan 3. luokkalaiselle tuttu sana, joten sekin sana piti avata.

Teimme saneluralli-harjoituksen, jotta jokaisen oppilaan vihkoon tulisi taas myös lisää tietotekstiä Sibeliuksesta. Oppilaat jakaantuivat pareihin ja he jakoivat roolit: toinen kirjoittaa ja toinen sanelee. Sanelija kävi käytävässä lukemassa sopivan pätkän toista allaolevista teksteistä, tuli luokkaan ja saneli parilleen mitä oli lukenut. Sen jälkeen hän haki taas seuraavan pätkän tekstiä. Kun koko teksti oli kirjoitettu osat vaihtuivat ja toinen parista saneli eri tekstin parilleen.

Tehtävätyyppi on erinomainen muistiharjoitus, aika monta kertaa oppilaat kääntyivät ovelta takaisin, kun jo unohtivat mitä olivat lukeneet. 

-------------------

Sibelius-teeman läksyt annoin oppilaille kerralla. Alla olevan monisteen jokainen liimasi vihkoonsa ja oppilaat valitsevat joka viikko kaksi tehtävää, jotka tekevät teemavihkoihinsa. Valinnan varaa siis on hieman, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkia tehtäviä. Mutta nyt on tarjolla lisätehtäviä niille, jotka haluavat tehdä enemmän.

Sibelius-jakson läksyt löydät pdf:n täältä.

Läksytehtävänä on mm. tunnistaa allaolevalta padlet-seinältä soittimet ja etsiä niille sanakirjan avulla englannin kieliset nimet. Halutessaan oppilas voi kääntää soitinten nimet vielä kolmannellekin kielelle, tässä kaksikielisillä oppilaillani on mahdollisuus hyödyntää omaa äidinkieltään. Ja samalla sanakirjan käyttö tulee tutuksi, on se sitten perinteinen tai nettisanakirja, jota oppilaat käyttävät.

Ihanaa on ollut huomata kuinka oppilaani ovat ymmärtäneet kauniin vihkotyön merkityksen. 

Tonttu löytää pussista - J

Tonttu löytää pussista

monen monta kirjainta.

ABCDEFG 

näistä tonttu ilahtuu...

Aikaisin aamulla, ennen auringon nousua, sinisessä hämyssä koulutonttu asteli joen rannassa. Siinä kohtaa, jossa joki teki mutkan kasvoi rannalla komeita joulukuusia. Koulutonttu tutkaili ja tuumaili tähtien valossa kuusia, joiden oksilla oli kevyesti yöllä satanutta lunta. Kuuset olivat komeita ja tuuheita, juuri sellaisia kuin koulun juhlasaliin tuotavan joulukuusen pitäisi olla. Koulutonttu painoi paikan mieleensä, jotta hän löytäisi paikan joulukuusta hakiessaan. 

Siinä eteenpäin astellessaan koulutonttu näki liikettä joella. Koulutonttu hätkähti ja siristeli silmiään, ei kai kukaan koululaisista ollut mennyt kokeilemaan kestäisikö joen jää? Vaikka pakkasta oli ollut jo muutamia päiviä, ei virtaava vesi ollut vielä jäätynyt kunnolla. Joen päällä oli ohuen ohut jääkerros, jonka päällä oli yöllä siihen leijaillutta valkoista lunta.

Koulutonttu saattoi kuitenkin huokaista helpotuksesta, koululaiset olivat muistaneet opettajan varoitukset heikoista jäistä. Joen jäällä loikki pienen pieni jänöjussi, joka oli jo vaihtanut ruskean kesäturkkinsa hohtavaan valkoiseen talven juhla-asuun. Iloisen näköisenä jänis loikki joen vartta eteenpäin, yht´äkkiä se pysähtyi katsahti taakseen ja säntäsi säikähtäneenä juoksuun, pian jänis katosi metsän laitaan. Mikähän sille mahtoi tulla koulutonttu pohti?

"Pikku pupu joen jäällä, hyppi iloisella päällä. Pienet jäljet jälkeen jää, niitä pupu säikähtää.

Pikku pupu juokse, tontun mökin luokse. Tonttu sulle selittää, miksi jäljet jälkeen jää"

(Laulu: Pikkupupu, sanat hieman muutettu)

Mitä joen jäällä hyppelevät pikkupupu säikähti takanan? - Jälkiä!

" Kas, metsämökin ikkunast,

sielt tonttu ulos kurkistaa.

Jänö laukkaa laaputtaa

ja oven kolkuttaa.

Auta, auta pyydän sua,

metsämies kun vaanii mua.

Sulle suojan tarjoan siis kätes ojenna."

(Perinteinen lastenlaulu)

Kenen jäljiksi jänis oli luullut perässään seuraavia jälkiä? Metsämiehen!

Onneksi metsämies ei tällä kertaa vaaninut jänistä ja metsätonttu selitti pikkujänikselle kuka sitä oli jäällä seurannut. 

Jänis-kertomus oli hauska toteuttaa lasten kanssa, sillä laulujen myötä lapset kertoivat tarinaa eteenpäin juuri siihen suuntaan kuin olin suunnittellutkin, mutta silti oppilailla oli tunne siitä, että teemme tarinaa yhdessä. Teimme poikkeuksellisesti kuvan siniselle askartelupaperille vihon sijaan, piirtäminen tapahtui mehiläisvahaliiduilla kuten aina. Uutena värinä oppilaat saivat valkoisen liidun.

Jäniksen jäljet olivat monelle tutut, mutta ennen niiden piirtämistä kokeilimme luokan lattialla miten jänis loikkii ja mitkä jalat jättävät mitkäkin jäljet.

Laulu pikku pupusta on hyvin helppo soittaa huilulla ja harjoittelimmekin soittamaan sen huiluilla yhdessä, muutaman päivän jälkeen pikkupupun loikat huilujen ja kitaran säestyksellä soivat komeasti luokastamme. Pikku pupu-laulu löytyy esimerkiksi Olin laulukirjasta.

Myös "Kas metsämökin ikkunasta"-laulua lauloimme leikin kera moneen kertaan. Monelle varmasti on tuttu tapa laulaa tätä laulua siten, että ensin lauletaan koko laulu, sen jälkeen ensimmäinen rivi vain elehditään ja loput lauletaan. Joka kierrokselta laulun alusta elehditään yksi rivi enemmän, kunnes lopulta leikitään hiljaa koko laulu. Tämä laululeikki on oman kokemukseni mukaan ryhmälle kuin ryhmälle ihmeellinen kokoaja, olivat oppilaat kuinka levottomia tahansa he keskittyvät tähän laululeikkiin ihan täysillä ja jaksavat todella olla hiljaa, tietenkin kun ollaan leikisti hiljaa ;-)

J-kirjainta työstimme muistipelin avulla. Oppilasparilla oli 8 parin korttipakka, ensin he etsivät kuvasta ja sanasta parit. Sen jälkeen samoilla pareilla pelattiin muistipeliä ja lopuksi vielä kortit pinoon ja alias-sananselityspeliä samoilla korteilla. Ei-lukevat oppilaat etsivät parit pois-sulkemisen menetelmällä kuunnellen sanojen alku- ja loppuäänteitä ja aliasta he pelasivat vain kuvakorteilla.

Korttipareja saattoi käyttää myös apuna oppilaiden kirjoittaessa j-kirjaimella alkavia sanoja. Tekstitasolla toimivat oppilaani kirjoittivat vihkoihinsa pikkupupu-laulun sanat.

Alussa esitetyn "koulutonttu ja pikkujänis"-tarinan teimme oppilaiden kanssa yhdessä, joten sitä en kertonut oppilaille enää tunnin lopussa, vaan tunnin lopussa J-kirjainta opiskellessamme kerroin oppilaille Grimmin Jänis ja siili-tarinaa.

Kaupungin pelimanneja ja huiluja

Grimmin sadussa Bremenin pelimannit päättävät aasi, koira, kissa ja kukko lähteä Bremeniin kaupungin pelimanneiksi, kun niiden isännät ja emännät eivät enää tarvitse vanhoja eläimiään ja aikovat korvata ne uusilla ja nuorilla eläimillä. Sadussa eivät eläimet kuitenkaan koskaan pääse Bremeniin asti, sillä matkallaan ne löytävät rosvojoukon mökin. Eläimet ajavat rosvot mökistään ja jäävät tyytyväisinä asumaan mökkiin. Bremen jäi kuitenkin ilman soittoniekkoja ja kun soittimiakin oli heitä varten hankittu...

Jotta soittoniekoille tarkoitetut huilut eivät jäisi käyttämättä ja jotta Bremen saisi kaupungin pelimanninsa päättivät ensimmäisen luokan oppilaat olla avuksi.  Tänään sai jokainen ekaluokkalainen oman pentatonisen huilunsa, johon tänään tutustuimme.

Koulussamme ei käytetä muovisia huiluja vaan oppilaat saivat puiset huilut, joista huolehditaan hyvin. Huilun hoito rutiineihin kuuluu esimerkiksi huilun lämmittäminen. Parhaiten huilu lämpeää laittamalla sen kainaloonsa, mutta meillä on myös huilun lämmitysruno, jonka lausumme yhdessä ennen soittamista.

Humisevan huilun huulille nostin,

sormet ne soutaen säveltä toisti,

henkäys lauluksi suli, vilisi sävelten tulva,

ihana aurinko sieluuni loisti:

soi, seli, soi, seli, sieluuni loisti,

ja huiluni ilosta soi.

(Runo on muokattu Larin-Kyöstin

runosta Itkevä huilu)

Koulussamme huilua soitetaan ensimmäiseltä luokalta 9. luokalle. Kolmannella luokalla oppilaat saavat sopraano-nokkahuilut. Huiluja soitetaan paitsi musiikin tunneilla, myös aamurytmeissä (eli päivittäin luokassa toistuvassa aamunavauksessa). Alkuopetuksessa huilunsoitto tapahtuu puhtaasti kuuntelemalla ja toistamalla opettajan soittoa, nuotteja emme siis käytä lainkaan. 

Omassa luokassani tavoitteenani on musiikin tunneilla opetella huilulla jotakin uutta ja parina aamuna viikossa aamurytmeissä soitamme jo opittua yhdessä. Soittamisella on koulussamme teknisen osaamisen lisäksi myös muita tavoitteita, harjoittelemme soittamisen ohessa kuuntelemista ja muiden oppilaiden huomioimista. Kaikki 18 oppilastani eivät siis soita juurikaan samanaikaisesti näin alussa vaan ryhmä kerrallaan, jotta sekä opettajan että oppilaiden kuulo ei ole vaarassa.

Tänään musiikin tunnilla opimme jo kaksi otetta ja saimme soitettua ensimmäisen kappaleemme Kukkuu käkönen! Huilun soitto on minulle taas askel tuntemattomaan, peruskoulussa soitimme nokkahuilua vain Ostakaa makkaraa-kappaleen verran ja se oli siinä. Kesällä ja syksyllä olen harjoitellut huilun soittoa ja nyt sitten oppilaiden kanssa yhdessä opetellaan. Ehkäpä jonain päivänä pääsemme huiluinemme Bremeniin asti, luokkaretkelle? ;-)