Untu ja sydäntalven salaisuus osa 7

 Seitsemännessä luvussa Untu tapaa metsässä karhun, joka auttaa Untua eteenpäin. Karhu tarjoaa Untulle yösijan talvipesässään, mutta varoittaa, ettei välttämättä herää aamulla, koska ensilumi sataa ja karhun on aika alkaa talviunille.

Yöllä ensilumi valkaisee maan ja Untu jatkaa matkaansa lumisessa möykkymaassa.

Me tutkimme lumihiutaleita ja symmetriaa tarinan jälkeen. Oppilaat saivat geometrisia paloja ja peilit, joiden avulla kynän molemmin puolin parit rakensivat vuorotellen lumihiutaletta ja peilin avulla toinen parista täydensi oman puoliskonsa samanlaiseksi. Rakentelu oli todella keskittynyttä ja mieluisaa. Pitäisi muistaa tehdä useammin rakentelutehtäviä ekaluokkalaisten kanssa.

Lumihiutaleiden tutkiminen jatkui lumihiutaleaskartelun merkeissä. Ensin opettelimme taittamaan neliön ja teimme ekaluokkalaisille riittävän määritelmän neliöstä (joka tulevina vuosina tarkentuu) sovimme, että neliössä on neljä yhtä pitkää sivua ja neljä kärkeä, lisäksi neliön voi taittaa lävistäjiä pitkin kahtia (tätä myös kokeilimme ja totesimme leikkaamamme paperit neliöiksi).

Oman lumihiutaleen leikkaamisen jälkeen tutkittiin paperista lumihiutaletta myös peilin avulla ja huomattiin, että senkin voi peilata.

Tällaisia touhuja tänään, huomenna tutustumme lonttien elämään.

Untu ja sydäntalven salaisuus luvut 5 ja 6

 Maanantaina ja tiistaina Untun tarina jatkui muppelien parissa. Muppelit valmistautuivat kekriin ja askartelivat himmeleitä turvatakseen seuraavan vuoden sadon.

Paperipilleistä askartelimme pieniä himmeleitä. Osasta tuli open mallin mukaisia, osasta taas uniikkeja luomuksia. Punavalkoisista pilleistä tehdyt koristeet ovat aika iloisen näköisiä. 

YouTubesta löytyy himmelin tekoon erilaisia ohjevideoita, tämä oli selkeä ja ilman puhetta.

Suomen kielen tunneilla tutkimme muppelien maanalaista kotia, jonka kuva kirjasta löytyi. Leikimme arvaa ketä muppelia ajattelen-leikkiä kysellen kyllä/ei-kysymyksiä kaverilta. 

Sen jälkeen parit kävivät lukemassa käytävän seinille kiinnitettyjä virkkeitä muppeleista. Lukemisen jälkeen oppilas pari etsi kuvasta virkettä vastaavan asian ja peitti sen sinisellä kiekolla. Jos virkkeessä mainittua asiaa ei kuvasta löytynyt, piti asettaa punainen kiekko kuvan viereen. Käytävässä oli yhteensä 10 virkettä muppeleista, seitsemän oli oikein ja kolme "vääriä.

Tunnin lopuksi harjoiteltiin vielä virkkeiden kirjoittamista ja kirjoitimme muppelikuvasta virkkeitä. 

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 5 ja itsenäisyyspäivän viettoa

Viidennessä luvussa Untu tapaa hämyläisen, jolla on kyllä tietoja joulusta, mutta hämyläinen on niin hidas, ettei siitä oikein ota selvää. Sanoo sanan silloin toisen tällöin ja unohtaa missä kohtaa tarinaa oli menossa ja aloittaa jälleen uudelleen... 

Hämyläiset ovat niin hitaita, että kasvien juuret sitovat ne maahan kiinni, elleivät muppelit auta kuopsuttamalla ja irrottelemalla hämyläisiä.

Me työstimme Untua tänään pienellä satuhieronnalla. Ensin lähetettiin muppelit vilistämään edestakaisin kaverin selässä, kurkkimaan sinne ja tänne. Sen jälkeen muppelit alkoivat kaivamaan hämyläistä irti maasta ja kaavittiin kasveja sivuun. Lopuksi piti vielä roskat lakaista pois. 

Koronan takia ei koko koulun yhteisiä juhlallisuuksia pystytty järjestämään, koulun pihalta streamattiin lipunnosto, jota seurasimme luokista. Lipunnoston jälkeen katsoimme lasten uutiset, joissa käsiteltiin myös itsenäisyyspäivää.

Sen jälkeen oli aika valmistautua oman luokan itsenäisyysjuhliin. Pöytiin laitettiin pöytäliinat ja jokainen askarteli itselleen pöytään paikkakortin, johon kirjoitettiin oma nimi ja piirretiin Suomen lippu.

Lautasliinat taiteltiin YouTube-videon ohjeistuksella ja samalla opimme joutsenen olevan Suomen kansallislintu. Lautasliina joutsenet vaativat suurimmalla osalla oppilaista pyykkipojan pitelemään joutsenta rintahöyhenistä, mutta muutama oppilas sai joutsenensa seisomaan ilman apuja.

Pöytiin katettiin koristeiksi myös aiemmin viikolla harjoittelijan ohjauksessa askarrellut itsenäisyyspäivän kynttilät. Haarukoille, veitsille ja vesilaseille löytyivät pöydistä omat paikkansa.

Ennen ruokailun aloittamista eräs ekaluokkalaisista piti juhlapuheen, jossa hän toivotti kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Lasin kilistäminen ja puheen pitäminen kiinnosti muitakin ja niimpä lasit kilisivät muutamaan kertaan juhlalounaan aikana ja lauloimme paljon onnea eräälle luokkamme oppilaalle, jolla oli syntymäpäivä.

Innokkaita tarjoilijoita oli paljon, joten jokainen sai tarjoilla annoksen yhdelle luokkakaverille. 

Koska hienoihin juhliin kuuluu musiikkia, oli ruokailun jälkeen vuorossa musiikkiesityksiä. Lauloimme ja soitimme ratiritirallaa niin monta kertaa, että kaikki olivat päässeet soittamaan ukulelea. 

Tansseiksi valittiin oppilaille tuttu makarenasmurffi ja uutena tanssina opimme letkajenkan, jota hypittiinkin sitten hiki päässä useampi kierros.

Tällaiset juhlat tänä vuonna, toivottavasti ensi vuonna voidaan juhlia koulussa isomminkin kuin vain oman luokan kanssa.

Joulutarina alkaa.. Untu ja sydäntalven salaisuus osa 1

Vaikka tänään onkin vasta viimeinen päivä marraskuuta, alkoi joulutarina luokassamme tänään. Aamulla käsien pesun jälkeen hipsuttelimme hiljaa hämärään, jouluvalojen valaisemaan luokkaan ja luin oppilaille ensimmäisen luvun Nora Surojegin ja Pirkko-Liisa Surojegin kirjasta Untu ja sydäntalven salaisuus. 

Luemme joka päivä kirjaa eteenpäin ja tarinahetken jälkeen teemme jonkin enemmän tai vähemmän kirjaan liittyvän tehtävän. 

Tämän vuoden joulutarinaa ideoimme yhdessä Tanja Törnin kanssa, joka lukee jouluna samaa kirjaa omille oppilailleen.

Tänään Untu tapasi merenrannalla lokkiystävänsä Kuunarin. Untu oli löytänyt rantavedestä postikortin, jossa toivotettiin talven valoa ja valmistauduttiin jouluun. Untu ei tiennyt mikä on joulu ja talven valot kiinnostivat Untua niin kovasti, että hän päätti lähteä seikkailulle kohti pohjoista selvittämään mitä ne talven valot oikein ovat.

Ensimmäisen luvun lukemisen jälkeen juttelimme oppilaiden kanssa siitä mikä joulu oikein on. Mitä sinä kertoisit Untulle joulusta?

Keskustelun jälkeen oppilaat saivat kartastot, mikä onkin aina ekaluokalla riemastuttava hetki. Luokka oli hetken aikaa täynnä melkoista pulinaa, kun karttoja tutkittiin innokaasti. 

Lopulta sai opettajakin äänensä kuuluville. Etsimme kartasta ensin Rovaniemen, jossa itse asumme. Sen jälkeen etsimme Untun kotipaikan, jonka sijoitin Turun saaristoon. Pohdimme mihin Untu oikein on lähdössä, jos se on menossa pohjoiseen. Jännityksellä odotamme tuleeko Untu Rovaniemelle vai meneekö se Rovaniemeäkin pohjoisemmaksi.

Seuraavaksi oppilaat saivat tehtäväkseen hakea luokan eteen viritetyltä pyykkinarulta parin kanssa yhden kortin. Kortti ja siihen kirjoitettu osoite luettiin huolellisesti. Sen jälkeen oppilaat etsivät korttiin kirjoitetun paikkakunnan kartalta ja piirsivät pallon heille jaettuun monistettuun blankkoon Suomen karttaan oikealle kohdalle. 

Ja sen jälkeen ei muuta kuin etsimään uusi postikortti luettavaksi. Hyvin tuli ekaluokkalaisille lukutreeniä tässä harjoituksessa, vaikkei korttien tekstit pitkiä olleetkaan. Lisäksi korteista löytyi tuttuja: oli kortti Einolle ja Aapelille Turkuun, Sauli Niinistölle Helsinkiin, Toripolliisille Ouluun ja niin edelleen.

Näin tuli Suomen kartta vähitellen tutuksi oppilaille. Karttojen tutkimista jatkettiin vielä myöhemmin ympäristöopin tunnilla. 

 

Tarina jatkuu huomenna..