Kalevalan päivä 6. luokkalaisten kanssa

6. luokkalaisille Kalevala alkaa olla jo tuttu, vaikka toki eepoksessa riittää aina uutta niin oppilaille kuin opettajallekin. Tänä vuonna työstimme Kalevalaa kahden oppitunnin ajan. Tavoitteena oli syventää tietämystä Kalevalasta, harjoitella tavutusta, kirjoittaa oma kalevalainen runo ja soveltaa historiassa Ruotsin suurvalta-ajasta opittua runoon. Paljon oli siis oppitunnille tavoitteita.

Aloitimme kepeästi Orffien Sampoa ryöstämässä. Kappaleen avulla pääsimme teeman pariin muistelemalla mitä oikein Kalevalasta muistamme. Kokosimme käsitekarttaan Kalevalasta tietämämme asiat. 

Jatkoimme tuntia katsomalla Ylen Kalevala x10 video. Videon katsomisen jälkeen täydensimme käsitekarttaa videosta poimimillamme asioilla. 

Mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan,

saa'ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan,

lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat,

puhe'et putoelevat,

kielelleni kerkiävät,

hampahilleni hajoovat.

(Kalevala)

Kalevalan runomittaan lähdimme tutustumaan Mieleni minun tekevi-runolla, jonka luimme huolellisesti ääneen oppilaiden kanssa useampaan kertaan. Keskustelimme siitä, mitä runon säkeet tarkoittavat. Kalevalan kieli ei ole helppoa äidinkielenään suomea puhuvalle, saati sitten s2-oppilaalle, joita luokassani on enemmistö.

Tutustuimme Kalevalan runomittaan yllä olevan pp-dian avulla. Jokainen oppilas sai monisteen Mieleni minun tekevi-runosta, jota lähdimme tutkimaan yllä olevien "sääntöjen" valossa. Tavutimme runon jokaisen säkeen ja huomasimme kaikissa säkeissä olevan kahdeksan tavua. Seuraavaksi etsimme alkusointuja, tutkimme sanojen pituuksia, lopuksi palasimme runon säkeiden merkityksiin ja huomasimme kahden säkeen tarkoittavan aina samaa asiaa.

Kalevalaisen runon ominaisuuksiin tutustuttiin analysoimalla
Mieleni minun tekevi-runoa ja etsimällä siitä kalevalaisen
runon tunnuspiirteitä. 

Historiassa olemme työskennelleet Ruotsin suurvalta-ajan parissa, joten yhdistimme suomen kielen ja historian opiskelut. Oppilaat saivat valita 1600-1700-luvun hallitsijoista yhden: Kustaa Vaasa, Kaarle XII tai tsaari Pietari. Oppilaat kertasivat hallitsijasta oppimansa asiat lukemalla historian kirjan kappaleen, jossa hallitsijaa käsiteltiin. Sen jälkeen he kirjoittivat pareittain kalevalamittaisia runoja hallitsijoista. Apuna runon kirjoittamisessa oli taulukko, jossa oli tavuja varten aina 8 ruutua/rivi.

Lopuksi runot kirjoitettiin puhtaaksi ja valmistauduttiin esittämään runot historian tunnilla.

Oikean tavumäärän löytäminen oli jo monelle oppilaalle haastavaa. Runoista
löytyi säkeistä oikea tavumäärä ja toistoakin saimme runoihin mukavasti.
Alkusoinnut olivat vielä vaikeita saada mukaan. 

Kalevala-tunnin päätteeksi luin oppilaille ääneen Suomen lasten kalevalasta kertomuksen Sammon ryöstöstä, josta tunti alkoi.

Kalevalan päivä 28.2.

Olemme luokassa tammi-helmikuun ajan järjestelmällisesti kuunnelleet ja opetelleet erilaisia runoja, ihan Kalevalan päivää ajatellen. Tähän asti runot ovat olleet opettajan valitsemia, mutta nyt pääsivät myös oppilaat runokirjoihin käsiksi. Oppilaat lueskelivat luokassa esillä olleita runokirjoja ja jokainen valitsi itselleen mieluisan runon. Sen ääneen lukemista harjoiteltiin yhdessä opettajan kanssa ja etsittiin riimipareja runoista. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat kirjoitusharjoituksena runon ylös ja värittivät Pikkumetsän kalevala-aiheisen kehyksen. 

                                            

Kalevalan kertomuksista tänä vuonna käsittelimme suohon laulantaa ja sammon takomista. Suohon laulannan toteutimme yhdessä kollegani kanssa draaman, laulun ja kisailun merkeissä.

Koulusta löytämiimme varusteisiin sonnustautuneena esittäydyimme Väinämöiseksi ja Joukahaiseksi. Joukahaisen roolissa haastoi Väinämöisen kilpalaulantaan ja tässä vaiheessa oppilaamme tulivat leikkiin mukaan. Kilpalaulannan teemana oli eläimet ja lähes puolen tunnin ajan keksimme vuorotellen eläinaiheisia lauluja. 

"Porsaita äidin ootte kaikki" laululla aloitimme Väinämöisen joukkueen
noitumisen.

En uskaltanut oma kätisesti Kalevalaa uudelleen kirjoittaa, joten jouduin lopulta luovuttamaan voiton kilpalaulannasta kollegalleni. Joka lopulta minut suosta lauloi ylös luvattuani hänelle sisareni Ainon vaimoksi.

Matematiikan tunnin aluksi luin oppilaille koirien kalevalasta kuinka Väinämöinen Ainon sijaan haluaakin vaimokseen Louhen tyttären ja kuinka lopulta Seppo Ilmarinen takoo Louhelle kirjokantisen sammon tuottamaan jauhoja, suolaa, rahaa ja helppoa elämää.

Sitten olikin aika alkaa rakentaa sampoja. Luokassa oli valmiiksi eri puolille luokkaa asetettu valokuvia  loogisista paloista rakentamistani sammoista kuvapuoli seinää vasten. Oppilaiden tehtävänä oli käydä valitsemaansa kuvaa katsomassa ja rakentaa kuvassa oleva sampo loogisista paloista pöydälleen. Kuvaa sai käydä katsomassa niin monesti kuin tarvitsisi.

Luulin tehneeni vaikeita sampoja, mutta nopeasti oppilaat mallin mukaisia helppoa elämää tuottavia ihme koneita rakensivat. Alla malleja, joita oppilaat käyttivät sampoa rakentaessaan.

Seuraavaksi oppilaat harjoittelivat suhdekäsitteitä ja kuvailua. Oppilaiden sanallisten ohjeiden avulla rakensin dokumenttikameran alle sampoa. 

"Punainen, iso, reiätön ympyrä tulee ison sinisen reiättömän kolmion alapuolelle" jne.

Oppilaiden opastamana rakentamani sampo.

Lopuksi kaikkien piti tietenkin saada rakentaa vielä oma sampo ja pohtia mitä se tuottaa.

Karkkisampo

Ihmissampo, joka tuottaa uusi ihmisiä.

Suunnitteilla oli vielä pohdintapähkinänä miettiä mitä sampo tuottaa VaNe-kirjan konetehtävien tapaan, mutta koska avustajani ei alkuperäisen suunnitelman mukaan ollutkaan mukana tunnilla jouduin jättämään tämän tehtävätyypin väliin ja lähettämään oppilaani hiihtoloman viettoon.

Matematiikkaa 1a
(Varga-Nemenyi-menetelmän)

Rinnakkaisen ekaluokan käsityön kaksoistunnillakin käsittelimme Kalevalaa. Aluksi luin myös heille sammon taonnasta. Sen jälkeen sukelsimme puutyöluokan jätepuulaariin etsimään osia sampoon. 

Muuta ohjetta en sammon rakentamiseen oppilaille antanut kuin että jokaisen pitää tunnin aikana sahata, naulata ja hioa, eli harjoitella perustyötapoja. Hetki kului aikaa pähkäilyyn…

Ja viimein alkoi kalkutus. Seppo Ilmarinen takoi ja takoi. --- ja takoi entistä kovemmin. Tuli tuiski ikkunoista, kipinät lensivät ovesta ja savu tuprusi taivaalle. Ja lopulta syntyi Sampo: rahamylly, jauhomylly, suolamylly. Kaiken hyvän tuoja. (Mauri Kunnas, Koirien Kalevala)

Itsenäisen suunnittelun tuloksena syntyi hyvin erilaisia sampoja. Tyytyväiset sammon omistajat kertoivat sampojensa tuottavan mm. karkkia, jääkiekkomailoja ja moottorikelkkoja. Nämäkin ylpeät sammon omistajat sai hyvillä mielin lähettä kotimatkalle. Oppilaiden keskittyminen työhön oli ihan omaa luokkaansa, kun he itse suunnittelivat työnsä alusta alkaen ja toteuttivat. Opettaja olisi varmasti teettänyt ihan erilaisen sampon, jos mallista oltaisiin tehty. Mutta nyt jokainen teki itse ja koko ajan kuului vasaran kilke, sahan suhina ja hiekkapaperin hankaus. Taidanpa teettää sampoja joskus toistekin!

Hyvää Kalevalan päivää!

Ja hiihtolomaa!