Harry Potter ja Azkabanin vanki (luvut 4-6 )

 

4. luku Vuotava noidankattila

Palasimme vielä hetkeksi Poimittaislinjan kyytiin ennen Viistokujalle suuntaamista. Oppilaat saivat tehtäväkseen keksiä tarinan, jossa heidän luomansa velhohahmo joutuu pulaan ja Poimittaislinja pelastaa heidät. Tarinoita syntyikin monenlaisia: jota kuta vaani tiedät-kai-kuka talon ulkopuolella ja joku joutui ihmissusien ympäröimäksi. Poimittaislinja kuitenkin tuli ja pelasti kaikki velhot ja noidat. 

Tyyli oli muuten vapaa, mutta jokaisen tarinan piti joko alkaa tai loppua seuraavaan lainaukseen kirjasta:

"Tervetuloa poimittaislinjalle, turvattomien velhojen ja noitien hätäkuljetukseen. Ojenna siis sauvakätesi ja astu kyytiin, niin viemme sinut minne tahdot. Minun nimeni on Stan Pikitie ja minä olen rahastajanne." (HP ja Azkabanin vanki)

Huh, olin pelastunut, nyt pääsisin perille!

Oppilaat saivat siis valita aloittavatko tuolla lainauksella ja kirjoittavat tarinan takautuvasti, mikä on haastavampi kirjoitustyyli. Moni valitsi helpomman tyylin ja sijoitti lainauksen tekstin loppuun. 

Viistokujalla aikaa viettäessään Harry lueskeli uutisia Päivän profeetasta. Mekin tutustuimme uutisiin, kun luokkaan ilmestyi Päivän profeetan jästiversioita. Tutkimme yhdessä uutisen rakennetta: alleviivasimme, ympyröimme ja teimme muistiinpanoja siitä mitä uutisen tulisi sisältää. 

Vielä oppilaat eivät kuitenkaan päässeet itse uutisia kirjoittamaan (sekin tulee vastaan tämän jakson aikana), vaan teimme Musta yhä karkuteillä-uutisen pohjalta Kuiske-kirjan tehtäviä uutisesta, lisäksi kirjasta löytyi uutisaiheeseen sopiva läksytehtävä myös. 

                          

                          

Uutisten lisäksi käsittelimme myös mainoksia. Päivän Profeetasta löytyi ilmiskooppi-mainos, jota yhdessä tutkimme ja keskustelimme siitä, mikä tekee mainoksesta mainoksen. 

Viistokujalla Harry käy päivittäin ihailemassa uutta Tulisalama-luutaa, joten mekin tutustuimme tarkemmin Tulisalamaan. 

Ohjevideon avulla piirsimme ensin pölypastelliliiduilla omat luutamme. Näistä luudista otimme pienennetyt kopiot, joista oppilaat suunnittelivat omat Tulisalama-mainoksensa vihkoihin. Alkuperäisiä Tulisalamia emme halunneet uhrata mainosteksteille, joten ne pääsivät koristamaan luokan seinää.               

                       

Matikassa meillä on meneilllään lukualueen laajentaminen tuhanteen ja lähdimme tietenkin Viistokujalle ostoksille. Viistokujan kaupoissa kaikki myytiin sinä päivänä kappaleittain, joten oppilaat joutuivat laskuhommiin. 

Laskettavana oli Irwetan holvista haettuja kultarahoja, Hunajaherttuan Pinnauspurtavia (helmiä) sekä Apoteekista monenlaisia taikajuomien ainesosia, kuten kuivattua sammakon kutua (mustia linssejä), nilviäistoukkia (riisinjyviä), kultakalan suomuja (punaisia linssejä) jne. Aluksi oppilaat miettivät, onko ope ihan tosissaan. Mutta sitten he pääsivätkin laskemisessa sellaiseen flowhun, että laskemista jatkettiin seuraavallakin tunnilla. Kolmannella tunnilla ope oli tyhmä, kun ei enää antanut laskea, vaan opetti tavan laskea suuria määriä suurinpiirtein. 

Konkreettisten esineiden lisäksi oppilaat laskivat lukumääriä myös kuvista. Canvasta löytyi velhoteemaan sopivia kuvia, joilla täytin A4-kokoisen paperin. Nämä kuinka monta-monisteet löytyvät samasta kansiosta muiden jakson materiaalien kanssa. Linkin löydät blogipostauksen lopusta. 

Harry, Ron ja Hermione vierailivat luvussa myös Ihmeiden eläintarha nimisessä liikkeessä. Ron osti sieltä Rottavirkistettä, sillä Kutka oli voinut Egyptin matkasta alkaen melko huonosti. Hermione taas oli saanut vanhemmiltaan rahaa hankkiakseen itselleen syntymäpäivälahjaksi lemmikin. Hermione päätyi valitsemaan ison oranssin kissan, Koukkujalan, joka vaikutti melkoisen omapäiseltä otukselta.

Sen vuoksi päätimme kirjoittaa lemmikin hoito-ohjeet joko Ronille tai Hermionelle. Oppilaan valittua, tutkiiko hän rottien vai kissojen hoitoa, alkoi tiedonhaku. Netistä löytyi muutamia simppeleitä oppilaille sopivia lemmikkirotta-sivuja, joita käytimme hyväksemme. Kaikki netin kissanhoitoa käsittelevät tekstit olivat kuitenkin 3. luokkalaisille aivan liian pitkiä. Onneksi avuksi tuli ympäristöopin kirja, josta löytyi kissoista kertova kappale. 

Yhden oppitunnin ajan oppilaat lukivat tietoa ja kokosivat tietoa käsitekarttaan valitsemastaan eläimestä. Toisella tunnilla käsitekartan pohjalta oppilaat laativat ohjeet miten kissaa tai rottaa pitäisi hoitaa. Tavoitteeksi asetimme kymmenen kohdan ohjeet. Ohjeet kirjoitettiin ranskalaisilla viivoilla vihkoon. Tällä kertaa ei tavoiteltu kokonaista tekstiä. 

5. luku Ankeuttaja

Viidennessä luvussa Harry ja kaverit kohtaavat junassa ankeuttajan. Lähdimme tutustumaan ankeuttajiin tietotekstin avulla. Kokosin tietotekstin Harry Potter kumppani. Faktaa, fiktiota ja kansantaruna-opuksen avulla. Tutkimme tekstiä yhdessä ja alleviivasimme sanoja, jotka kuvailivat ankeuttajia. Lisäksi keskityimme kielikuviin, joita erityisesti ankeuttaja-luvussa oli paljon. Keksimme myös itse lisää kielikuvia siitä miltä ankaeuttajan kohtaaminen tuntuisi. 

Tuntui kuin kylmää jäävettä olisi vyörynyt vatsaan. Tuntui kuin kaikki ilo olisi imetty pois. Tuntui kuin en koskaan olisi enää onnellinen. 

Kirjettä tekstilajina käsittelimme jo ensimmäisessä luvussa, joten siihen oli tässä vaiheessa hyvä palata ja kerrata kirjeen rakenne. Oppilaat saivat tehtäväkseen kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo junassa kohtaamastaa ankeuttajasta. Pohdimme onko äidille ja kaverille kirjoitetun kirjeen tyylissä jotakin eroa. Entä millainen Malfoyn kirje vaikkapa Grabbelle mahtaisi olla? 

Kirjeeseen piti sisällyttää jokin kielikuva. Joko jokin kirjasta poimituista tai yhdessä keskityistä tai sitten ihan oma keksimä kielikuva. 

Sijaiseni jatkoi uskontotunnilla tunnetaitojen merkeissä ankeuttajien käsittelyä. Oppilaat olivat pohtineet ja piirtäneet vihkoihin ankeuttajan sekä millaisia pelottavia tai surullisia asioita itse kullekin mahtaisi tulla mieleen ankeuttajan kohdatessa. Harryn mieleen tulvi muistikuvat äidin kuolemasta. Oppilaideni vihkoista löytyi muistoja rakkaan lemmikin hyvästelystä sekä pelottavina aiheina mm. Venäjän lippu, jonka viereen oli kirjoitettu Putin. Näitä surullisia ja/tai pelottavia asioita oli kukin saanut tunnilla halutessaan jakaa, pakko ei tietenkään ollut. 

Pelottavat ja surulliset asiat karkoitettiin yhdessä Suojelius-loitsulla. Oppilaat leikkasivat valmiiden sapluunoiden avulla kartongista suojeliuksen hahmon, tarjolla oli erilaisia eläinhahmoja. Suojeliukset täytettiin oman valinnan mukaan joko leikkaamalla lehdistä, piirtämällä tai kirjoittamalla suojeliuksiin itselle hyvää mieltä ja turvallisuutta tuovia asioita. 

6. luku Pedonkynsiä ja teelehtiä

Kuudennessa luvussa Harry, Ron ja Hermione saavat lukujärjestykset. Hermionen lukujärjestys näyttää olevan ihan pielessä, sillä hänellä on monta oppituntia päällekkäin. 

Kolmannella luokalla tavoitteenamme on oppia digitaaliset kellonajat. Niitä olemme jo joulukuussa hieman harjoitelleet, nyt lukujärjestysten parissa oli kellonaikojen harjoittelua helppo jatkaa. Hyödynsin Tanjan pari vuotta sitten omille oppilailleen tekemää lukujärjestystehtävää, joka silloin vielä oli minun oppilailleni liian vaikea. 

Aloitimme yhdessä lukujärjestyksen täyttämisen, asettelin vuorollaan dokumenttikameran alle vihjelappusia, jossa oli viisarikello ja sen vieressä kerrottiin mitä maanantaina kyseiseen kellonaikaan tapahtui. Yhdessä kirjasimme lukujärjestykseen kellonajat digiaikoina ja lounaat ja välitunnit löysivät paikkansa. Tässä yhteisessä tekemisessä jo oli helppo huomata, kenellä sekä digi- että viisarikello on hallussa ja ketkä vielä tarvitsevat apua. 

Seuraavana päivänä olin ripotellut loput vihjelappuset ympäri luokkaa ja oppilaat itse kiersivät lukemassa vihjeitä ja täydentämässä lukujärjestystä oppitunneilla. Itse saatoin tässä vaiheessa keskittyä ohjaamaan niitä oppilaita, jotka tarvitsivat kellonaikojen kanssa enemmän tukea. 

Välipalatehtävänä pelasimme Potter-aliasta. Hyödynsin tähän avuksi RockYourHomeschool-sivuston Harry Potter inspired Drawing game-kortteja (ilmaiset). Lisäsin pdf-tiedostoon itse suomenkieliset vastineet sanoille sekä poistin muutamia sarjan myöhempiin kirjoihin liittyviä sanoja. 

Aliasta pelailtiin pienissä ryhmissä. Pelisession lopuksi oppilaat saivat valita selitetyistä sanoista neljä, joista he kirjoittivat kolmen vihjeen selitykset kotona läksynä. Seuraavana päivänä arvuuttelimme mikä sana on kyseessä, kun oppilaat lukivat omia vihjeitää muulle luokalle. 

Kuva: RockYourHomeschool

Tällaista touhua tällä kertaa.. yksinhän en tätä jaksoa ole suunnitellut vaan yhteistyössä Tanjan kanssa suunnitellaan ja toteutetaan Potter-jaksoa tahoillamme. 

Seuraava blogi-juttu ei käsittelekään tiettyä lukua kirjasta, vaan taikajuomia, joiden parissa humpsahti viikko erilaisten tehtävien parissa. 

Jakson materiaalit olen koonnut Driveen kaikkien saataville. 

Joulutarina (3/17)

Kolmantena päivänä tarina eteni seuraavasti (tiivistelmä sivuilta 31-40 kertojan pienillä lisäyksillä)

Isän, äidin ja Aadan lähdettyä Nikolas katseli etääntyvää myrskylyhtyä, joka katosi jäälle ja pieneni ja pieneni, kunnes sitä ei voinut enää silmin erottaa. Silloin Nikolas hätkähti ajatuksistaan ja huomasi tulen melkein hiipuneen. Nikolas lisäsi takkaan puita ja istuutui lattialle vuolemaan Aadan joululahjaa. Mökin ympärillä myrsky riehui ja tuuli ulisi nurkissa. Nikolasta väsytti, mutta hän ravisteli itsensä hereille. Hän ei saisi nukahtaa, isä oli antanut hänelle tärkeän tehtävän. Lopulta Nikolas ei kuitenkaan voinut mitään painaville silmäluomilleen vaan nukahti tuvan lattialle. Aamun sarastaessa Nikolas hätkähti hereille, häntä paleli, silloin hän muisti sairastuneen Aadan ja saamansa tehtävän. Nikolaksen kauhuksi tuli oli sammunut kokonaan, tuhkan seassa loisti haaleasti vain muutama pieni hiilen kekäle. Nikolas kasasi veistämisestä tullutta roskaa takkaan, mutta mitään ei tapahtunut. Puhalleltuaan pitkään hiillokseen Nikolasta viimein onnisti ja hän sai tulen syttymään. Kohta hän uskalsi lisätä takkaan lisää puita, mutta halkolaatikko oli tyhjä, kaikki isän tuomat halot oli poltettu. Lisää oli Nikolaksen haettava halkovajasta. Ulko-ovella Nikolasta odotti kuitenkin toinen haaste. Lunta oli tupruttanut yöllä saaren täydeltä ja Nikolaksella oli edessään lapio hommia, jotta hän sai luoduksi polun halkovajalle, ulkohuoneelle ja rantaan laiturille. Raskas työ onneksi sai Nikolaksen ajatukset toisaalle  yhä vain kasvavasta huolesta. Vähän väliä Nikolas tähyili manteretta kohti, näkyisikö jäällä liikettä, mutta vaikka Nikolas kuinka tarkasti tähyili ei hän nähnyt muuta kuin metsää ja vain lisää metsää kaukana horisontissa. Vaikka Nikolas ei osannut kelloa, olivat viisarit jo aikaa sitten ylittäneet kellotaulun korkeimman kohdan. Vanhempien olisi pitänyt tulla jo takaisin.  Illan alkaessa pimetä, vei Nikolas laiturille myrskylyhdyn näyttämään suuntaa vanhemmille, jotka jo varmasti pian tulisivat Aadan kanssa takaisin. Pimenevässä illassa Nikolas istui tuvan pöydän ääressä, eikä enää voinut karistaa tunnetta, että jotakin oli sattunut. Kyynel, joka oli jo pitkään pakottanut Nikolaksen silmäkulmassa vieri vihdoin poskelle. Ilta oli jo kulunut pitkälle, kun Nikolas yhtäkkiä kuuli ulkoa askeleita, jotka narisivat pakkaslumessa sekä matalaa miehen puhetta. Nikolas syöksähti jaloilleen ja ovelle kädet levällään valmiina halaamaan vanhempiaan, mutta kun ovi aukesi pysähtyi Nikolas niille sijoilleen. Sisään astunut mies ei ollutkaan isä, hän oli joku ventovieras.

Tänään joulukertomusta työstettiin kahdella tapaa. Kuten tarinassa kävi ilmi, ei Nikolas osannut kelloa. Vanhempiaan odottaessaan hän kyllä päätti, että isä saisi opettaa häntä lukemaan kelloa, kunhan palaisi. Mekin harjoittelimme tänään kelloa. Oppilaat saivat 3. luokan VaNen Opettelen digitaalisia kellonaikoja-vihkoset, joista he tekivät 2. luokalla opittua kertaavat tehtävät. 

Kellonaikojen lisäksi lähdimme tutkimaan tessellaatioita. Mantereelle tähytessään Nikolas näki horisontissa vain metsää, puita ja taas puita. Mekin lähdimme piirtämään tuota maisemaa. 

Muotin tessellaatioon löydin Pinterestistä https://frugalfun4boys.com/christmas-tree-tessellations/

Frugal fun-sivustolta saa tulostettua kuusen muotin. Oppilaat liimasivat kuusenmuotin hieman paksummalle kartongille, jotta muotilla olisi helpompi piirtää kuusia. Jokainen täytti A4-paperin kuusilla. Työn jatkotyöstö tapahtuu huomenna, joten kannattaa kurkata silloin blogiin ja katsoa millaiset valmiista töistä tuli.

Sama teema jatkui hyvin vielä ympäristöopin tunnilla, sillä olemme työstäneet nyt maantiedon teemoja ja tänään opeteltiin rannan muotoihin liittyvää sanastoa. Nikolas asui saarella. Saaren merkityksen oppilaat saivatkin selitettyä, mutta sitten lähdimme pohtimaan mitä tarkoittavat luoto, lahti, niemi, kannas, salmi ja saaristo. 

Tällaista tänään ja huomenna hommat taas jatkuu...

Napapiirin pikajuna osa 1

Luokassani on jouluperinteenä jatkokertomus, joka etenee jokaisena koulupäivänä. Rauhoitumme hämärässä luokkahuoneessa (ledi)tuikkujen valossa ja kerron tarinaa päivittäin vähän eteenpäin. Tämän vuoden tarinaksi ekaluokkalaisille valitsin Chris Van Allsburgin Napapiirin pikajunan. Joulukuussa ei ole kovin montaa koulupäivää, joten lyhyt tarina sopii ekaluokkalaisille hyvin.

Tämä tapahtui kauan sitten, kun olin vielä lapsi. Oli joulukuu, makasin hiljaa vuoteessani enkä pyörinyt levottomasti, kuten silloin kun minua jännitti. Hengitin rauhallisesti ja hiljaa. Pohdin asiaa, josta olimme ystävieni kanssa väitelleet. 

"Ei joulupukkia ole olemassa", oli eräs ystävistäni väittänyt kiven kovaan. Mutta minä tiesin, että hän oli väärässä.

Makasin vuoteessani ja kuuntelin ihan hiljaa ääntä, jota ystäväni mukaan en ikinä kuulisi, kulkusten kilinää porojen vetämästä reestä.

Myöhään sitä iltana kuulin äänen, mutta se ei ollut kulkusten kilinää. Se kuului ulkoa. Se kuulosti höyryn sihinältä ja kirskuvalta metallilta. Katsoin ulos huoneeni ikkunasta ja silloin näin sen. Juna oli pysähtynyt talomme eteen.

Veturi oli höyryn peitossa. Lumihiutaleet putoilivat hiljalleen junan ympärillä. Konduktööri seisoi erään vaunun ovella. Juuri silloin hän otti liivin taskusta suuren taskukellon ja katsoi.. aivan hän katsoi odottavan näköisenä suoraan minun ikkunaani. 

Laitoin tohvelit jalkaani ja vedin aamutakin päälleni. Sen jälkeen hiippailin varpaisillani alas portaita ja avasin oven hiiren hiljaa, ettei kukaan muu talossa heräisi. 

"Kaikki kyytiin", huusi konduktööri ja katsoi minua. Juoksin hänen luokseen.

Konduktööri katsoi kysyvästi minua: "Noh? Oletko sinä tulossa?"

"Mihin?", kysyin ihmetellen.

"Napapiirille tietenkin", vastasi konduktööri.

Ensimmäisenä päivänä tarinamme päättyi tähän ja lähdimme ruokailuun. Ruokailun jälkeen palasimme ennen ruokailua kuultuun tarinan pätkään ja kävimme ensin läpi sanastoa.

Olin valinnut tarinasta sanat veturi, pikajuna, konduktööri ja napapiiri. Oppilaat saivat itse selittää mitä sanat merkitsevät. Hyvin toisiaan täydentäen oppilaat saivatkin napapiiriä lukuunottamatta selitettyä sanat. Napapiiristäkin löytyi muutamalta oppilaalta tietoa.

Tutkimme yhdessä Suomen karttaa, josta löysimme Espoon, jossa olemme parhaillaan ja Napapiirin. Keskustelimme mikä napapiiri oikein on. Se on paikka, jossa kesällä aurinko ei kuukauteen laske vaan aurinko on koko ajan taivaalla ja talvella paikka, jossa talvella on todella pimeää. Yhtenä päivänä vuodessa napapiirillä aurinko ei lainkaan nouse. Jos napapiiriltä matkustaa vieläkin pohjoisemmaksi, on talvella monta päivää pimeää eikä aurinko nouse lainkaan. 

Mietimme mitä reittiä juna matkaisi Napapiirille ja tutkimme Suomen karttaa. Oppilaat etsivät kartasta tuttuja paikannimiä.

Laitoimme kartastot hetkeksi sivuun ja otimme esille opetuskellot. Pohdimme mihin aikaan tarinan alkutapahtumat tapahtuivat. Oppilaat olivat yksimielisiä siitä, että tarina alkoi yöllä. He saivat itse ehdottaa kellonaikaa ja tarinan alkamisajankohdaksi valittiin keskiyö, kello 12. Jokainen käänsi kellonsa näyttämään kello 12 ja samalla sanallistimme missä viisarit ovat tuohon kellonaikaan. Kysyin oppilailta mitä kello on tunnin kuluttua kahdestatoista. Tasan yksi, siispä taas kellon viisarit osoittamaan kello yhtä. Yksi oppilaista sai päättää missä kaupungissa junamme olisi kello yksi yöllä. Seuraavaksi kellot käännettiin osoittamaan kahta ja taas valittiin paikkakunta, samoin tehtiin vielä kello kolmelta.
Tästä oppilaat jatkoivat pareittain työskentelyä. He käänsivät kelloa aina tunnin eteenpäin, piirsivät kellon viisarit konduktöörin taskukelloon monisteeseen, valitsivat kartasta paikkakunnan, jossa juna siihen kellonaikaan pysähtyisi ja kirjoittavat paikkakunnan nimen kellon alapuolelle. Lopuksi oppilaat saivat värittää konduktöörin. 

Jos haluat käyttää samaa monistetta, jota minä käytin oppilaideni kanssa, löydät sen täältä.

Kelloja, Picassoa, B:tä ja C:tä

Tänään saimme kello-jakson päätökseen matikan osalta. Samalla tuli yhdistettyä kello-jakson päätökseen taidehistoriaa, maalausta sekä vierasperäisistä kirjaimista B ja C.

Aloitimme lukemalla Amazonista tilaamani lasten kuvakirjan Picasso and the Girl with a Ponytail. Kirjan luin tietenkin oppilaille suomeksi. Kirja kertoo Picassosta ja hänen tyylistään maalata lapsia kiinnostavan tositarinan avulla. Lukemisen yhteydessä tutkimme Picasson "outoja" maalauksia.

Linkin vierasperäisiin kirjaimiin sain kirjan lukemisen jälkeen kirjoittamalla taululle Pablo Picasso. Oppilaat miettivät miten nimi pitäisi ääneen lukea ja samalla tutkimme B:n ja C:n kirjoitusasua sekä äänteitä. Lisäksi luimme yhdessä lyhyen tekstin Picasson elämästä. (Monisteen kääntöpuolella oli myös B ja C kirjoitusharjoituksia. Päivän päätteeksi jokainen luki tekstin vielä parin kanssa ja teki kirjainharjoitukset monisteeseensa.)

Sitten olikin aika hullutella itse samaan tapaan kuin Picasso ja maalasimme tietenkin kellon. Idean kellotyöhön nappasin Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat-ryhmästä.

Aluksi maalasimme mustalla pullovärillä pyöreän kellotaulun paperille, lisäsimme työhön viisarit vinksin vonksin ja lopuksi jokainen maalasi numerot kelloonsa, miten sattuu nekin. Ovelana kysyin oppilailta aluksi suurimman kellotaulussa olevan numeron, joten lukujonotaitoja ja "peruuttamista" tuli kullakin oppilaalla treenattua moneen kertaan numeroita maalatessa ja miettiessä mikä seuraavana pitääkään maalata.

Musta maali sai ruokailun ajan kuivua ja seuravaksi jokainen oppilas sai vesivärit käyttöönsä ja ohjeena oli maalata jokainen alue eri värillä. Itsekseen oppilaat lähtivät kokeilemaan värien sekoittamista, jota emme vielä ole kovin paljoa harjoitelleet, koska olemme keskittyneet maalaustekniikkaan ja yhdellä värillä tasaisen jäljen laveeraamiseen. Oppilaat maalasivat hiljaisuuden vallitessa, jokaisen keskittyessä omaan työhönsä. Aina välillä pienet jalat vilistivät kaverin luokse innoissaan kertomaan uudesta löydöstä, kun oppilaat keksivät uusia väriyhdistelmiä. Itse kiertelin lähinnä kyselemässä oppilailta miten olivat minkäkin värin saaneet aikaan. Jakso toimi siis erinomaisena pohjustuksena värioppiin, jota on tarkoitus aloitella vähitellen.

Ainoa sääntö maalatessa oli, ettei valkoista saa jäädä näkyviin ja se kaikilta onnistukin hienosti.

Ylpeänä esittelen pikku-Picassojeni kellot