Uusi lukuvuosi, uusi ryhmä ja uudet kaverit

Uuden lukuvuoden alussa pidän ryhmäytymiseen panostamista tärkeänä, vaikka ryhmä olisikin pysynyt samana. Tänä vuonna olimme tilanteessa, jossa yhdysluokkani puolikas yhdistyi pienluokan kanssa inkluusioluokaksi. Lisäksi luokkaani ilmestui kuusi uutta oppilasta, joten päätimme työparini kanssa käyttää ryhmäytymiseen ensimmäisinä parina viikkona aikaa päivittäin.

Kaikki sopivat mukaan, vaikka hieman oli sovittelemista ;-)

Osana tutustumista teimme jokainen oman palapelin palasen, johon jokainen kirjoitti oman nimensä ja piirsi jotakin itseensä liittyvää, jonka halusi muille jakaa. Kaikkien palat mahtuivat mukaan, vaikka kokoaminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin olin ajatellut. Yhteinen palapeli kiinnitettiin sen valmistuttua luokan oveen.

Alla muutamia itselleni uusia tai unohtuneita tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä, jotka minusta olivat erityisen toimivia.

Hedelmäsalaatti - paikanvaihto-twistillä

Ryhmä istuu ringissä ja jokaiselle jaetaan lappu, jossa on jokin luku (jos leikkijöitä on 20 lapuile kirjoitetaan luvut 1-20). Keskellä oleva sanoo kolme lukua, ne leikkijät, joilla on huudetut luvut, tulevat keskelle. Nopeasti keskellä olevat kättelevät toisensa ja sanovat oman nimensä ja yrittävät sen jälkeen saada itselleen istumapaikan. Samaan aikaan, kun keskelle huudetut kättelevät, pitää tuoleilla istuvien huolehtia, ettei oikealla puolella ole tyhjää tuolia. Siispä tyhjät paikat piirissä liikkuvat koko ajan ja keskellä olijoiden on haastavampaa päästä istumaan.

Leikki toimi erinomaisesti sekä opeporukalla että oppilaiden kanssa! 

Kuka? - tervapata

Leikitään kuten perinteistä tervapataleikkiä, mutta piiriä kiertävä koskettaa jokaista leikkijää olkapäälle ja sanoo tämän nimen. Jonkun kohdalla hän kysyy "kuka?", silloin lähtevät kysyjä ja se, jolta kysyttiin, juoksemaan piirin ympäri. Kohdatessa leikkijät kättelevät ja sanovat nimensä, minkä jälkeen he kilpailevat kumpi ehtii aiemmin tyhjälle paikalle. Hitaampi lähtee kiertämään piiriä ja sanomaan nimiä.

Seitsemän

Leikkijät seisovat piirissä, käsivarret ovat rinnan edessä vaakasuorassa päällekkäin. Aluksi siten, että kaikilla on oikea käsi päällä. Leikinjohtaja aloittaa sanomalla "1", ylempi käsi osoittaa mihin suuntaan leikki jatkuu ja vasemmalla puolella oleva jatkaa sanomalla "2" ja seuraava "3" jne. 7 jälkeen lukujono jatkuu taas ykkösestä. Jos leikkijä kääntää kädet toisinpäin, muuttuu pelin suunta ylemmän käden osoittamaan suuntaan. Jos leikkijät tekee virheen pitää hänen kiertää ulkokautta piirin ympäri. Kiertäessään piirin ympäri, hän saa koskettaa jotakuta leikkijää selkään, tämän tulee katsoa taakseen ja sanoa häntä koskettaneen leikkijän nimi. Jos hän sanoo väärän nimen, pitää hänenkin lähteä kiertämään piiriä ja koskettaa jonkun selkää.

Leikki vaati keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa. Kannattaa aloittaa pyörittämällä lukujonoa ensin yhteen suuntaan, sitten lisätä vaihtomahdollisuus ja lopuksi vasta piirin kiertäminen virheestä.

Katse kiertää

Leikkijät seisovat piirissä, rintamasuunta myötäpäivään. Jokainen suuntaa katseensa edessä olevan niskaan ja lähtee siitä siirtämään katsettaan rauhallisesti myötäpäivään leikkijästä toiseen kunnes hän on päässyt piirin ympäri ja aloittaa jälleen uudestaan siirtämään katsettaan leikkijästä toiseen. Mikäli kahden leikkijän katseet kohtaavat, he nyökkäävät toisilleen ja vaihtavat paikkoja piirissä. Leikkiä voidaan pelata, kunnes joku saa kokoon esim. kymmenen paikanvaihtoa.

Katse kohtaa

Leikkijät seisovat tiiviissä piirissä ja laskevat katseensa maahan. Jokainen valitsee ketä leikkijöistä aikoo katsoa. Kun leikinjohtaja sanoo "katso", jokainen nostaa katseensa henkilöön, jota päätti katsoa. Jos leikkivät ovat valinneet toisensa ja katsovat toisiaan, he putoavat pelistä pois ja käyvät istumaan. Pelataan kunnes leikkijöiden lukumäärästä riippuen kukaan ei enää seiso tai yksi jää seisomaan.

Vuohi, maja ja kaalimaa

Oppilaat jakaantuvat kolmen ryhmiin. Kaksi oppilasta seisoo vastakkain muodostaen käsillään majan, kolmas oppilas menee kyykkyyn majaan ja esittää vuohta. Leikinjohtaja huutaa "vuohi", silloin kaikkien vuohien pitää vaihtaa majaa. Jos leikinjohtaja huutaa "maja", pysyvät vuohet paikallaan ja majat vaihtavat paikkaa jonkun muun vuohen luokse. Mikäli huudetaan "kaalimaa", pitää kaikkien vaihtaa paikkaa ja etsiä uusi maja sekä vuohi. Leikinjohtaja yrittää tietenkin saada itselleen paikan majan puolikkaana tai vuohena, joten huutaja on se, jolle ei ole paikkaa.

Kaksintaisteluviesti

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka asettuvat kentälle toisiaan vastapäätä n. 40 m päähän toisistaan. Molemmilla joukkueilla on jononsa edessä merkkikartio. Molemmista jonoista lähtee ensimmäinen juoksemaan kohti vastapäätä olevaa joukkuetta, kun juoksijat kohtaavat, he laskevat kolmeen kivi-paperi-sakset. Se kumpi voittaa kivi-paperi-sakset-kisan jatkaa juoksua eteenpäin, hävinnyt palaa omaan jonoonsa. Hävinneestä joukkueesta lähtee jonon ensimmäinen heti häviön jälkeen kohtaamaan voittajan, jälleen kisataan kivi-paperi-sakset. Niin kauan, kun leikkijä voittaa, hän saa edetä kohti vastajoukkueen merkkikartiota, jota hänen on tavoitteena koskea. Kun jomman kumman joukkueen jäsen pääsee vastustajan kartiolle, peli katkeaa ja aloitetaan uusi kierros. Mitä nopeammin juoksee ja mitä parempi tuuri joukkueella on, sitä nopeammin he saavat ujutettua kaksintaistelupaikan kohti vastustajan kartiota.

Hauska ja innostava peli!

Minä, me ja meidän vahvuudet

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. No, ei onneksi ihan täysin. Tänä vuonna pääsin toisen kerran opeurani aikana aloittamaan saman porukan kanssa kuin keväällä lopetin. Myönnettäköön, että olimme saaneet kahden oppilaan verran vahvistusta, mutta kuitenkin...

Vaikka porukka oli tuttu, päätin käyttää syksyn alussa aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Ryhmäytymiseen käytetty aika ei kokemukseni mukaan mene koskaan hukkaan. Viime vuonna minun oli tarkoitus käsitellä vahvuuksia oppilaiden kanssa, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet kuin pintaraapaisun aiheesta, joten sillä teemalla oli hyvä aloittaa.

Ensimmäisten päivien ryhmäytystehtäviin kuului paperiketjun rakentaminen. Jokainen ryhmä (4-5 oppilasta / ryhmä) sai A4-paperin, saksia ja liimaa. Oppilaiden tehtävänä oli askarrella tuosta yhdestä arkista mahdollisimman pitkä ketju. Kaikilta ryhmiltä työskentely sujui hyvin ja tehtäviä jaettiin, yksi leikkasi, muutama liimasi suikaleita lenkeiksi ja yksi yhdisti muiden tekemät valmiit lenkit.

Yksi ryhmä oli tässä tehtävässä ylivoimainen, kuten kuvastakin huomaa.

Tehtävän jälkeen tietenkin pohdittiin miten on mahdollista, että samankokoisesta paperista tulee niin eri pituisia ketjuja. Isoilla oppilailla oli asiaan ratkaisu heti valmiina, jotain on siis opittu kun selitys tuli heti :)

Kun ketjujen kanssa oltiin lähdetty liikkeelle, kisailimme ulkona hulahulaviestissä. Kaikki oppilaat seisoivat piirissä käsikädessä, piirissä oli kaksi hulavannetta, joita kuljetettiin piirissä eteenpäin siten, että jokainen vuorollaan luikahti vanteen läpi. Yritimme ensin hippaa ja yritimme saada toisella vanteella toisen kiinni, mutta se ei onnistunut. Jakaannuimme kahteen piiriin ja kisailimme, kumpi piiri pyörittää vanteen nopeammin piirin ympäri.

Harjoittelimme myös kirjoittamista. Jokainen ryhmä sai tussin, johon oli solmittu naruja. Ryhmän tehtävänä oli opettajan sanelun mukaan kirjoittaa paperille koulun nimi ja lisäksi kokeilimme kirjoittaa ryhmän jäsenten nimet. Vielä on käsialassa parantamisen varaa ;-)

Ensimmäisen viikon päätteeksi väritimme netistä löytyneitä tsemppi-lauseita syksyn synkkiä päiviä piristämään. Värityskuvat löytyivät Doodle Art Alleyltä.

Vahvuuksiin tutustumista aloitimme ulkona. Meillä oli mukanamme Huomaa hyvä!-kortit ja pohdimme ulkona mitä vahvuudet tarkoittivat. Oppilaat saivat ehdottaa toisilleen sopivia vahvuuksia, luimme kortin takana lukevan kuvauksen vahvuudesta ja pohdimme sopiiko vahvuus ehdotetulle oppilaalle. Hyvin löytyi vahvuuksia luokkamme oppilaille. Moni löysi itsestään monia, toiset olivat arempia pohtimaan omia vahvuuksiaan. Totesimme yhdessä, että jokaisella on vahvuuksia! Toki jokin vahvuus voi vaatia vielä harjoittelua.

Ulkona ollessamme aloimme myös suunnitella omia vahvuusvalokuviamme. Tutkimme "Maailman ihanin tyttö"-kirjaa, jossa on otettu ihan tavallisista tytöistä voimauttavia valokuvia ja voi todeta, että jokaisessa kuvassa on omalla tavallaan maailman ihanin tyttö. Oppilaanikin lähtivät suunnittelemaan millä taustalla he haluaisivat itsensä valokuvattavan. Seuraavana päivänä otimme "viralliset kuvat", sillä osa oppilaista halusi tuoda kotoa rekvisiittaa tai tietyt vaatteet valokuvaa varten. 

Kun kuvat oli otettu, oppilaat harjoittelivat kuvan käsittelyä iPadin peruskuvan käsittelytyökaluilla sekä Photo Editor-sovelluksella. Kuvaan kirjoitettiin myös oppilaan valitsemat luonteenvahvuudet. 

Luonteenvahvuuksia käsiteltiin ennen valokuvien käsittelyä tekemällä viacharacter.org-sivustolta löytyvän nuorten vahvuustestin avulla. Lisäksi suomen kielen tunneilla samanaikaisopettajana toiminut kiekumme tutki oppilaiden kanssa vahvuuksia johtamalla niistä sanaperheitä.

Lisäksi jaksoon sisältyi itsensä esitteleminen suullisesti. Olemme tehneet ihan liian vähän esitelmiä tai muita esiintymistä vaativia tehtäviä, joten sitä harjoittelemme tänä vuonna paljon. Nyt aloitimme ihan pienestä. Tavoitteena oli, että jokainen hieman valmistelee kotona sitä miten itsensä esittelee. Ohjeita esittelyn pitämiseen löytyi hyvin Välkky 5-kirjasta.

Lisäksi jokainen kirjoitti suomen kielen tunneilla otsikolla "minä oppijana" tekstin, jossa pohdittiin itseä koululaisena sekä kirjoitettiin omista vahvuuksista ja niistä taidoista, jotka eivät ole vielä vahvuuksia ja joita haluaa kehittää itsessään. 

Lomalta paluu arkeen..

Olen viimeisen parin viikon aikana saanut useamman huolestuneen viestin, jossa on huolestuneena kyselty aionko lopettaa blogin pitämisen, kun blogi ei ole päivittynyt. Ehei, en ole lopettamassa, mutta Espoossa koulut alkavat vasta 16.8. enkä palannut Napapiirin eteläpuolelle ennen kuin oli pakko. Viime viikko tosin meni jo Espoon matikkamaan Varga-Neményi-kurssilla 1. luokan oppeja opettajille kouluttaen, joten vasta tänään sain luokkani viimeisteltyä oppilaiden tuloa varten.

Tulevana lukuvuonna minulla on luokassani 20 oppilasta, koska kyseessä on 4-5 yhdysluokka ja molemmat luokka-asteet ajoittain tarvitsevat omaa rauhaa päätin jakaa luokan takaosan kolmeen loossiin kaapeilla. Viime vuonna ikkunan vieressä oli yksi loossi ja se toimi erinomaisesti, joten nyt väliseinät joka välissä. Viikon päästä olen varmasti viisaampi sen suhteen, ovatko välit liian ahtaat.

Viime vuonna sain luokkani pöydät, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Oppilaiden omat tavarat säilyvät nimetyissä lokeroissa. Reput oppilaat jättävät käytävälle. Myöskään tänä vuonna en jaa oppilaille omia kyniä ja pyyhekumeja, vaan luokassa on yhteisessä käytössä oleva kynät ja muut varusteet. Viime vuonna kynäpurkit olivat pöydissä, nyt kokeilen yhtä yhteistä kynäpurkkia. Yhtenä luokkatyönä (lue luokkatöistä enemmän alempaa) on kynien teroittaminen, joten muutaman oppilaan tehtävänä on päivittäin huolehtia, että purkissa on teräviä kyniä.

Oven vierestä löytyy myös kännykkäparkki, johon oppilas voi halutessaan
jättää puhelimen koulupäivän ajaksi. Muina vaihtoehtoina on jättää puhelin
reppuun tai pitää sitä taskussa silloin ellei kännykkää tarvita opiskelussa.

Luokan kelloon merkitsin tänä vuonna digitaalisen kellon minuutit oppilaiden avuksi.

Luokan etuosassa on penkeistä muodostettu puolikaari, päivät alkavat ja päättyvät tässä. Myös opettajajohtoiset opetustuokiot toteutetaan puolikaaressa. Moni oppilas tykkää myös istua lattialla ja pitää penkkiä pöytänä työskennellessään.

                            

Uuteen opsiin on kirjattua arjen taidot, osana arjen taitoja ja vastuullisuuteen kasvamiseen kokeilen tänä vuonna "luokkatöitä". Oppilailla on viikottain vaihtuvat vastuutehtävät, kuten jonon johtaja, paperinkeräysastian tyhjentäjä, kuvisjärjestäjä jne. Luokkatyöt löytyvät kortteina luokan etuosasta, nimetty pyykkipoika kertoo kunkin oppilaan tehtävän. Ajattelin, että aluksi oppilaat kokeilevat eri tehtäviä, myöhemmin oppilaat voivat yhdessä neuvotella kuka ottaa minkäkin tehtävän hoitaakseen.

Myös omasta työstä vastuunottamiseen pyrin kasvattamaan oppilaita kalenterin käytön avulla. Kopioin jokaiselle oppilaalle kalenterin pieneksi vihkoseksi. Harjoittelemme yhdessä tapahtumien ja sanakokeiden jne. merkitsemistä kalenteriin ja suunnittelemme koulutyötä ja projekteja yhdessä kalenterin avulla.

Jokaisen oppilaan lokerossa on odottamassa nimetty muovitasku, kalenteri,
olympiajakson tehtävävihko sekä teemavihko olympiajaksoa varten.

Harjoittelin iMovien ja GreenScreenin käyttöä ja tein lyhyen esittelyvideon luokastamme.

                                          

Meidän luokka!

Luokkani on tänä vuonna suuri ja oppilaita 3. luokalle tuli kahdesta koulusta, joten minä en ollut ainoa, joka ei tuntenut kaikkia. Sen vuoksi käytin ensimmäiset 1.5 viikkoa (puolitoista viikkoa) korostetusti toisiimme tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Samalla toki monia taitoja harjoitellen.

"Sä voit olla sä ja mä voin olla mä. Me ollaan meidän luokka!"

"Kesäselfiet"

Kuvista, TVT:tä ja äidinkieltä yhdistävä vähän isompi projekti ensimmäisellä kouluviikolla oli oman kuvan tekeminen "luokkagalleriaan". Kesäisissä selfieissä kaikilla oli aurinkolasit päässä.

Puuvärejä käyttäen jokainen oppilas piirsi itsestään kasvokuva. Kasvokuvaan yhdistettiin sen jälkeen aurinkolasin sangat (värityskuva), jotka väritettiin ja leikattiin huolellisesti.

Äidinkielen tunnilla jokainen oppilas kirjoitti itsestään lyhyen esittelyn ja teki tekstistä qr-koodin. Qr-koodit tulostettiin ja liimattiin aurinkolasien toiseen linssiin.

Kavereiden tekstejä luettiin innolla.

Lopuksi oppilaat iPadien avulla lukivat qr-koodeja ja oppivat asioita toisistaan. Lukemisen ymmärtämistä ja kavereista luettujen yksityiskohtien muistamista testattiin kahoot-visassa, joiden kysymyksissä jokainen luokkamme jäsen mainittiin. Yllättävän paljon tuli oppilaille lukemista jo yhdessä kahoot-visassakin, kun kysymyksiä 25 oppilaasta. Lisäksi olin tehnyt kysymyksiä "mikä seuraavista väittämistä on totta?" ja vaihtoehtoina oli neljä lausetta. Lukemisen ymmärtämisen harjoittelua parhaimmillaan?

Kahoot-visailun luominen on helppoa. Opettaja kirjautuu ohjelmaan
keksii sopivat monivalintakysymykset ja saa peli koodin. Oppilaat
aukaisevat kahoot.it sivun, syöttävät opettajan antaman pelikoodin
ja kirjoittavat oman etunimensä. Sen jälkeen voi kisailu alkaa!
Jos et ole vielä kokeillut Kahoot:ia, niin suosittelen!
Sen avulla voi pitää vaikkapa kieltentunneilla sanakokeen..

---------------------

Lisäksi tutustuimme toisiimme niin sisällä kuin ulkona seuraavien leikkien ja tehtävien avulla.

Ulkoleikkejä

• Kuka? - tervapata: Tutun tervapata-leikin tyyliin leikkijät seisovat ringissä, yksi leikkijä kiertää piiriä ja koskettaa jokaisen leikkijän olkapäätä sanoen tämän nimen. Jonkun leikkijän kohdalla piirin kiertäjä kysyykin kuka? Silloin sekä kysyjä että leikkijä, jolta on kysytty, lähtevät kiertämään piiriä vastakkaisiin suuntiin. Kohdatessaan leikkijät kättelevät ja esittelevät itsenäsä "Minä olen Anniina" ja jatkavat juoksemista, hitaammin piirin kiertänyt jatkaa kiertämistä leikkijöiden nimiä sanoen ja kysyen "kuka?"
• Kesätekemisiä - "mustekala": Leikkijät asettuvat leikkialueen päätyyn. Keskellä oleva leikin johtaja huutaa esim. "Kuka kävi kesällä uimassa?" ja kaikki uimassa käyneet huutavat "Minä!" ja yrittävät juosta leikkialueen toiseen päätyyn ilman, että leikin johtaja saa heidät kiinni. Kiinni jääneet jäävät leikkialueen keskelle auttamaan leikinjohtajaa. Jos leikkijöitä on paljon, kannattaa yhteentörmäyksien välttämiseksi huutaa seuraavaksi "Kuka ei uinut kesällä?", jotta kaikki leikkijät saadaan samaan päätyyn. Toinen vaihtoehto on tehdä leikkialueen kulmiin pesät, joista juostaan aina seuraavaan, kierto tapahtuu aina myötäpäivään! Näin ei tule törmäyksiä.

Sisäleikkejä

Luokkakaveri-bingo

• Luokkakaveri-bingo: Jokainen saa bingo-ruudukon, jossa on erilaisia väittämiä. Oppilaiden tehtävä on jutella luokkakavereidensa kanssa ja etsiä luokkatoveri, johon jokin ruudukon väittämistä sopii. Tavoitteena on saada jokaiseen ruutuun eri nimi. Ensimmäisenä ruudun täyteen saanut huutaa "BINGO!" Jos haluat käyttää minun luokkakaveri-bingoruudukkoa voit tulostaa sen täältä!
• Minä olen ainoa: Vuorotellen yksi leikkijöistä nousee seisomaan ja kertoo itsestään jonkin asian, jossa uskoo olevansa ainoa luokassa. Esim. "Olen ainoa, joka pitää hernekeitosta." Jos joku muu kuitenkin voi sanoa asiaan "minä myös" nousee hänkin seisomaan. Leikitään kunnes löytyy jokin asia, jossa joku leikkijöistä todella on ainoa tai kunnes tuntuu hyvältä lopettaa leikki.
• Kaikki minusta-noppapeli: Ryhmä tarvitsee nopan ja pelilaudan (tai pelilauta voidaan heijastaa taululle). Vuorotellen oppilaat heittävät noppaa ja kertovat ryhmälleen nopan määräämän asian itsestään. Minun käyttämäni pelilaudan voi tulostaa täältä.
• Nimiristikko: Nimiristikkoon kätkin kaikkien luokkani oppilaiden nimet. Ristikko on luotu netissä. Jos haluat tehdä oman googleta Wordsearch ja kirjoita haluamasi nimet ja sanat lomakkeeseen, joka luo sinulle valmiin ristikon. Kukaan ei ole vielä löytänyt kaikkia nimiä, mutta intoa riittää. Tämä on ollut ensimmäisten kouluviikkojen hyvä varatehtävä, kun joku on saanut työt valmiiksi.

• Jonot: Luokkajaetaan sopivan kokoisiin ryhmiin (5-6 oppilasta/ryhmä). Opettaja kertoo minkälaiseen järjestykseen ryhmän pitää järjestäytyä, esim. pituusjärjestys, aakkosjärjestys, hiusten pituuden mukaan lyhyimmästä pisimpään jne. Voidaan toteuttaa kilpailuna.
• Arvaa ketä ajattelen: Seistään piirissä. Yksi leikkijöistä, aluksi opettaja, ajattelee yhtä leikkijöistä. Muut leikkijät kysyvät kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä/ei. Ne, jotka eivät voi olla ajateltu leikkijä, istuutuvat, mutta he voivat edelleen osallistua leikkiin esittämällä kysymyksiä. Lopuksi seisoo vain se leikkijä, jota ajateltiin.
• Meidän luokka: Hedelmäsalaatti-leikin tyylillä leikkijät istuvat piirissä, jokaisella on merkitty paikka (oma tuoli, tyynyt). Yksi leikkijöistä on keskellä ja sanoo esim. "koira lemmikkinä", silloin kaikki, joilla on koira, vaihtavat paikkaa. Keskellä olija yrittää päästä istumaan. Ilman paikkaa jäänyt keksii ketkä seuraavaksi vaihtavat paikkaa. Jos keskellä olija sanoo "Meidän luokka!" kaikki vaihtavat paikkaa.

Nyt kun tunnemme toisemme, on hyvä lähteä kohti uusi haasteita

ja uusia teemoja!

"On aika kääntää uusi lehti"

Tänään oli aika pohtia tulevaisuutta.. Luokkamme seinällä on lukenut jo kahden päivän ajan "On aika kääntää uusi lehti" ja tänään aamulla pohdimme mitä moinen sanonta mahtaa tarkoittaa. Oppilailla monenlaisia tulkintoja sanonnasta, samalla tuli mietittyä mitä kaikkia merkityksiä sanalla "lehti" oikein on. 

Luin oppilaille valikoiden Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Kuono kohti koulua-kirjaa. Kirja on erinomainen 1.-2. luokille koulun aloitukseen! 3. luokkalaisille se oli melko lapsellinen, mutta viritti hyvin oppilaat keskustelemaan. 

Kirjaa lukiessa voi pohtia ja keskustella mm.

- oppilaiden kiinnostuksen kohteista, mitä he haluaisivat oppia?

- mitkä asiat voivat olla vaikeita/ovat olleet edellisenä vuonna vaikeita

- ruokalassa toimimisesta, kaikkea pitää maistaa

- toisten huomioimisesta, kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin

Lisäksi erilaisuus ja sen huomioiminen on kirjassa esillä monessa kohdassa. 

Me keskityimme keskustelemaan, aluksi "olkapää-parien" kesken (vierekkäin istuvat) mikä koulussa on ollut vaikeaa, mitä oppilaat haluaisivat 3. luokalla oppia ja vielä ylipäätään oppilaiden kiinnostuksen kohteista. Jokaisesta keskustelun aiheesta sai muutama oppilas kertoa koko luokalle. Keskustelujen jälkeen jokainen kirjasi omat haasteensa ja kiinnostuksen kohteensa lehtiin, jotka leikattiin lopuksi irti.

Oppilaiden lehdet koottiin luokan seinällä olevaan puuhun. Tavoitteeni on pyrkiä poimimaan oppilaiden kiinnostuksen kohteita ja toiveita pitkin lukuvuotta yhteisiksi teemoiksi. Oppilaiden osallistaminen, kun tuntuu olevan päivän sana. Nyt on ainakin yhdellä tapaa kuunneltu oppilaiden toiveita ja minusta oli hienoa nähdä kuinka tosissaan oppilaat haasteitaan ja kiinnostuksen kohteitaan kirjasivat.

Back2School - eka päivää 3. luokalla

Kolmas luokka alkoi tänään! Minä olen uudessa koulussa ja monet oppilaistanikin ovat uudessa koulussa, sillä kouluumme tulee 3. luokalle oppilaita sekä oman koulun alkuopetuksesta että lähikoulusta. Koska monelle sekä koulurakennus että luokkatoverit ovat uusia, päätin käyttää rauhassa koko ensimmäisen vajaan viikon toisiimme ja uuteen kouluun tutustumiseen. Samalla harjoittelemme työskentelymalleja ja toimintatapoja.

Aloitimme aamun rutiineilla, jotka tulevat toistumaan joka aamu/viikko. Millaisia aamunaloitus-rutiineja sinulla on?

Steinerkoulusta minun mukaani lähtivät ainakin kättely-tapa sekä aamuruno. Aamulla oppilaat tekevät jonon luokan eteen, sisään tullessaan jokainen oppilas kättelee opettajan ja toivotan henkilökohtaisesti hyvää huomenta jokaiselle oppilaalle. Näin jokainen oppilas tulee kohdattua heti aamun alkajaisiksi. Kun kaikki ovat päässeet luokkaan sanomme yhdessä aamurunon ennen töihin ryhtymistä. Päätin jatkaa samalla aamurunolla kuin viime vuonna, sillä pidän siitä erityisesti. Runo ei ole omani ja olen sitä hieman alkuperäisestä muokannut.

Auringon noustessa maailma herää,

tähdet ja kuu jo väistyä saa.

Hämärä huntunsa kedoilta kerää,

valo yön varjot voittaa.

Joka metsän sopen ja kolonkin

säteet kultaiset lämmittää voivat.

Myös aavoilla rannan ja tunturin

valon lapsoset karkeloivat.

Valossa auringon, lämmössä sen

meille elämän salaisuus soi.

Valo ajatusten, lämpö sydämen

teot rakkauden kasvattaa voivat.

Kolmannella luokalla emme katso kalenteria enää yhdessä joka päivä. Mutta nyt varsinkin alussa tutkimme sitä joka päivä, että voin varmistua lasten osaamisesta (viikonpäivät, kuukaudet, lukujonot jne.). Jatkossa kalenteria tutkitaan muutaman kerran viikossa.
Kalenterin tutkiskeluun kuuluu viikonpäivä- ja kuukausilorut, lukujonot kehorytmejä hyödyntäen sekä vuodenaika-laulu ja muita vuodenaikaan sopivia lauluja.

Kymmenruudukkoihin liimaamme tarran joka päivä ja ruudukkojen avulla
laskemme koulupäiviä, sadas koulupäivä tulee olemaan erikoispäivä ;-)

Ensimmäisten viikkojen aamurutiineihin luokassani kuuluu myös Kukahan se täällä tänään on?-laululeikki.

• Kukahan se täällä tänään on?-laululeikki: Olin laulukirjasta löytyvässä laululeikissä hyödynnetään kehorytmiikkaa ja samalla opitaan luokkatovereiden nimet. Kukahan se täällä tänään on, kukahan se täällä on? Anniinahan se täällä tänään on, Anniina se täällä on.. Laulamme koko luokan läpi säestäen laulua kehorytmiikalla. Esim. ensiksi taputamme vain reisiin, sitten reisiin ja kädet yhteen, kädet ristiin reisiin jne. 

Kuva: Judith DuFour Love / First Day Jitters

Näiden rutiinien jälkeen jatkoin lukemalla oppilaille Julie Dannebergin kirjan "First Day Jitters", joka kertoo ensimmäisestä koulupäivästä uudessa koulussa, kun kaikki on uutta, jännittävää ja ehkä vähän pelottavaakin.

Kuva: Judith DuFour Love / First Day Jitters

Kirjan yllättävä käänne on, että lopussa paljastuu kirjan päähenkilön, jännittäjän, olevan luokan uusi opettaja. Kirja on englanninkielinen, mutta hyvin yksinkertainen ja kerroin kirjan oppilailleni suomeksi. Kirjan lukemisen jälkeen keskustelimme siitä, miltä (uuteen) kouluun tuleminen saattaa tuntua ja miksi. Oppilaiden keksittyä erilaisia tunteita, joita koulun alku voi herättää keräsin taululle tunnekortteja, joissa näkyi heidän keksimänsä tunne.

Tunnekortit ovat TPT:n ilmaismateriaalia, jotka muokkasin
suomenkielisiksi, sillä uskon että tunnekorteille voi olla jatkossakin
käyttöä erilaisissa tilanteissa.

Teimme myös taululle post-it-lapuilla pylväsdiagrammin, johon jokainen kävi merkitsemässä magneetilla omat ensimmäisen päivän tuntemuksensa.

Vaikka montaa oppilasta tuntui väsyttävän aikainen aamu herätys ja
 kouluun tulo, niin onneksi mukana oli myös joukko
innokkaita ja iloisia.

Kouluun tutustuminen - salapoliisit liikkeellä

Toisella tunnilla ryhdyimme salapoliiseiksi. Vihjeiden avulla liikuimme koulussa paikasta toiseen, samalla tutustuen kouluun, harjoitellen käytävällä jonossa liikkumista sekä tablettien ja qr-koodien käyttöä. Lisäksi sain jo tsekattua monen oppilaan lukutaitoa matkan varrella.

Luokassa kävimme aluksi läpi käytävällä liikkumiseen liittyvät säännöt:

1. Kuljemme jonossa.

2. Käytämme supatuskieltä.

3. Vältämme juoksemista.

Lisäksi näytin oppilaille kuinka padilla luetaan qr-koodi ja jaoin kolmen oppilaan ryhmille yhden padin. Ensimmäisenä tehtävänä oppilailla oli lukea taululla oleva qr-koodi. Pyysin yhtä oppilaista lukemaan qr-koodin johtolangan ääneen ja yhdessä pohdimme mihin paikkaan koulussa lorun pätkä liittyy. Kun johtolanka oli ratkaistu, siirryimme jonossa johtolangan osoittamaan paikkaan, esimerkki korteissa vessaan. Oppilaat johdattivat vuorollaan jonoa, sillä osa oppilaista tunsi koulun jo entuudestaan. Löydettyämme johtolangan osoittaman paikan, tässä tapauksessa vessan, juttelimme siitä miten toimitaan, jos kesken tunnin pitää mennä vessaan ja muista vessaan liittyvistä säännöistä/tavoista. Johtolanka-loru kertoi jo monta tärkeää asiaa vessassa käymisestä, niin kuin muutkin johtolanka-lorut. Vessan ovelta löytyi uusi qr-koodi, jonka jokainen luki. Jälleen eräs oppilaista luki johtolangan ääneen ja kun johtolanka oli ratkaistu, suuntasimme kohti seuraavaa paikkaa.

QR-koodit paljasti johtolangan, lorun pätkän, jonka avulla
ratkaisimme seuraavan QR-koodin sijainnin.

Näin tuli kierrettyä tärkeimmät paikat koulussa, samalla harjoitellen montaa tärkeää asiaa. Tein varmuuden vuoksi johtolankakortit kaksipuoleisiksi, toiselta puolelta löytyi qr-koodi ja toiselta puolelta sama loru kirjoitettuna, ihan siltä varalta ettei tekniikka toimikkaan niin kuin pitäisi.

Jos haluat käyttää johtolanka-korttejani, voit tulostaa ne täältä! Lorut ovat sekoitus omaa ja lainattua, säe sieltä, toinen täältä..

Sen enempää emme ehtineetkään lyhyen päivän aikana touhuta,

joten huomenna jatkamme tutustumisleikeillä ja yhdessä toimimista

harjoitellen.

Back to school - kevätlukukausi

Uuden lukukauden alkuun kuuluu perinteisesti lomakuulumisten kertominen, isossa luokassa kierros vie yllättävän kauan aikaa.. siispä kokosin erilaisia ideoita lomakuulumisten kertomiseen. Osa on pinterestistä, osa facebookin opettaja-ryhmistä napattuja ideoita ja osa itse kehiteltyjä.

Toiminnallisuutta pihalla:

• Leikkialueen reunoille on merkitty 3-4 kotipesää, joihin leikkijät jakautuvat tasaisesti. Kuka pelkää kummitusta?-leikin idealla opettaja huutaa leikkialueen keskellä esim. Kuka luisteli joululomalla? Ne leikkijät, jotka ovat tehneet kysyttyä asiaa huutavat "Minä!" ja yrittävät juosta seuraavaan kotipesään ilman, että heidät saadaan kiinni. Kiinnijääneet jäävät ottamaan muita kiinni.

Kuulumisten vaihtoa sisällä:

• Joululoma-bingo: Oppilaat saivat jokainen oman bingo-ruudukkonsa, jonka kaikki kohdat käytiin ensin yhdessä läpi. Sen jälkeen oppilaat liikkuivat vapaasti luokassa kysellen toisiltaan mitä nämä olivat tehneet lomalla. Jokaiseen ruutuun piti saada jonkun nimi ja mielellään ei kovin montaa kertaa saman kaverin nimeä. Ope auttoi nimien kirjoittamisessa, jos ei itse osannut tai sitten saattoi pyytää kaveria itse kirjoittamaan nimensä paperiin. 

Joululoma-bingo haastattelua.

• Loma-haastattelu: parit kyselevät toisiltaan loma-kuulumisia ja kertovat toisilleen mitä ovat tehneet. Lopuksi parit raportoivat koko luokalle toistensa tekemisistä.
• Lomalla minä luistelin, sanoo ensimmäinen leikkijä. Seuraava kertoo ensimmäisen ja jatkaa omalla loma puuhallaan, esim. Lomalla minä luistelin ja hiihdin. Kolmas jatkaa Lomalla minä luistelin, hiihdin ja nukuin jne. Leikkijän pitää muistaa aina aikasempien leikkijöiden sanomat lomapuuhat. Voidaan leikkiä isolla porukalla, mutta myös pienryhmissä jolloin jokainen ehtii sanoa useamman asian ja muistella useamman kerran muiden tekemisiä.
• Opettajalla on pussi, jossa on jouluun ja talveen liittyviä sanoja. Vuorotellen oppilaat nostavat pussista sanoja ja kertovat miten sana liittyy heidän lomaansa. Esim. oppilas nostaa sanan pulkka ja kertoo Kävin Minnan kanssa pulkkamäessä tai En käynyt pulkkamäessä. Useampi oppilas voi halutessaan kertoa miten sana liittyy heidän lomaansa.
• Pantomiimi: koko luokan kesken tai pienryhmissä jokainen esittää pantomiimina vuorollaan jotain lomapuuhaansa ja muut arvaavat mitä oppilas on tehnyt.

Lomakuulumiset kuviksen keinoin:

• Sarjakuva: oppilas piirtää kolmen ruudun sarjakuvan omasta lomastaan ja kertoo sen avulla toisille lomakuulumisistaan.
• Aurinkolasit: Pinterestistä löytyneessä ideassa oppilas piirtää saamiensa aurinkolasikehysten linsseihin mitä on lomalla nähnyt. Ei tosin sovi ainakaan lapin kaamoksessa joululomalta palaamisen yhteyteen ;-)

Vähän toisenlainen koulun aloitus

Tule veli veikkoseni,

kaunis kasvinkumppalini.

Lähe kanssa laulamahan

saa kera sanelemahan.

Harvoin yhtehen yhymme

saamme toinen toisihimme.

Näillä Väinölän ahoilla

Kalevalan kankahilla.

Steinerkoulun portailta kajahti opettajien esittämä kalevalainen laulu, joka aloitti perjantai-illan koulun aloitusjuhlan. Opettajakunnan esityksen jälkeen esiteltiin henkilökunta, uudet ja vanhat opettajat koululaisille ja heidän vanhemmilleen. 

Esittelyn jälkeen luokat lähtivät opettajiensa johdolla omiin luokkiinsa hetkeksi jutustelemaan kesäkuulumisia sekä hakemaan uudet lukujärjestykset. Ensimmäisen luokan oppilaita ei vielä päästetty luokkaan, vaan jännitystä ylläpidetään loppuun asti. 

Steinerpäiväkodeissa koulun aloittamisen hienous rakennetaan vaihe vaiheelta ja keväällä esikoululaiset ovat lähes pakahtumaisillaan koulun aloituksen odotuksesta. Esikoulussa vierailevaa tulevaa opettajaa katsotaan palvova katse silmissä. Onhan ekaluokanopettaja peruskoulussakin pienille koululaisille iso juttu, mutta steinerkoulun puolella tämä opettajan kunnioitus ja koulun aloittamisen odotus on viety ihan eri tasolle kuin mihin olen peruskoulussa tottunut.

Siispä, ensimmäisen luokan oppilaat pidettiin vielä jännityksessä ja muutamien tiedotusasioiden jälkeen siirryimme ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa ruokailemaan. Ruokailun jälkeen oli koulunaloitusjuhlassa ohjelmassa vapaamuotoista seurustelua ja tutustelua kahvittelun ja herkuttelun ohessa. Koulu tarjosi ruoan lapsille ja vanhemmille, mutta herkkutarjoilun olivat vanhemmat järjestäneet nyyttäriperiaatteella. Koulun aloitusta juhlimassa oli lähes kaksi sataa lasta ja aikuista, eivätkä herkut loppuneet kesken. Tämä kertoo mielestäni jo jotain siitä yhteishengestä ja talkoomeiningistä, mikä steinerkouluille on tunnusomaista.

Kahvittelun ohessa uuden opettajan oli helppo kierrellä juttelemassa omien uusien oppilaiden vanhempien kanssa ja tutustua heihin vähitellen.

Lauantai aamupäivällä ensimmäisen luokan oppilaat vanhempineen kokoontuivat jälleen koulun pihalle. Vuorossa oli metsäretki, jolle osallistuivat ekaluokkalaiset, vanhemmat sekä monesta perheestä myös nuoremmat ja vanhemmat sisarukset. Retkeilijöitä oli kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä, sillä joukolla valloitimme läheisen laavun. 

Pian saimme nuotiot syttymään ja evästely saattoi alkaa. Lapset leikkivät ympäröivässä metsässä ja saivat vapaan leikin ohessa tutustua toisiinsa. Välillä syötiin evästä ja taas jatkuivat leikit. Vanhemmat kahvittelivat nuotioiden ääressä ja tutustuivat myös toisiinsa.

Mielestäni tällainen retki, joka ei loppujen lopuksi vaadi kovin monen tunnin satsausta, on mukava tapa tutustua uuteen luokkaan ja tällaisella vapaamuotoisella retkellä myös vanhemmat tutustuvat helposti ja luontevasti toisiinsa. Peruskoulun puolella olen paljon kuullut positiivisia kokemuksia erilaisista makkaranpaiston merkeissä toteutetuista vanhempainilloista, muutaman toiminnallisen vanhempainillan olen itsekin pitänyt ja niistä on tullut vanhemmilta kiitosta.

Maanantaina viimein oli ekaluokkalaistenkin aika päästä omaan luokkaan. Aamulla koko koulu kokoontui koulun pihamaalle. Pihalla 5. luokkalaiset, jotka toimivat ekaluokkalaisten koulukummeina, järjestyivät kummioppilaidensa kanssa parijonoon. Jokainen ekaluokkalainen sai koulukummiltaan keltaisen auringonkukan ja koulukummi talutti ekaluokkalaisen silkkiportista omaan luokkaan. 

Oppilaiden koulukummeiltaan saamiin auringonkukkiin liittyy myös tarina, jonka kerroin oppilaille ensimmäisen oppitunnin päätteeksi. Steinerkouluissa erää kertomiskulttuuri, hyvin harvoin opettaja lukee oppilaille kirjaa. Opettajan ei (onneksi) tarvitse satuilla kaikkia kertomuksia itse, vaan opettaja lukee etukäteen sadut ja kertoo oppilaille sadun omin sanoin. Päivittäin ei tarvitse uusia satuja opetella, sillä käytössä on usein ns. kolmen päivän menetelmä. Opettaja kertoo saman kertomuksen lapsille kahtena päivänä, kolmantena päivänä oppilaat kertovat tarinan opettajalle takaisin. Silloin myös yleensä työstetään satua piirtäen tai maalaten. Monet lapset haluavat kuulla lempikirjojaan uudelleen ja uudelleen, myös koulussa lapset nauttivat kuullessaan saman sadun useampaan kertaan. Silloin lapsi ehtii sisäistää sadun juonen ja pohtia sen sanomaa rauhassa. Steinerpäiväkodeissa samaa satua saatetaan kertoa koko viikon ajan, eivätkä lapset ehdi siihen kyllästyä.

Olipa kerran suuren suuri auringonkukkaäiti. Siinä oli paljon pienen pieniä siemeniä, yhtä paljon kuin teitä lapsia täällä luokassa ja vielä paljon enemmänkin. 

Osa auringonkukan siemenistä oli jo aivan tummia, koska aurinko oli ruskettanut ne. Ja ne odottivat kovasti, että saisivat hypätä kukasta alas maahan, pois auringonkukkaäidin hoivista.

- Hei sinä siellä, huusi yksi tummaksi paahtuneista siemenistä, älä siinä isottele!

- Mitä? Itse olet liian paksu, sen takia meillä on täällä niin ahdasta, vastasi toinen siemen. 

Siemenet rupesivat tappelemaan ja tappelun nukassa muutama siemen putosi, hups vain, alas auringonkukasta. Tovereidensa esimerkkiä seuraten moni muukin siemen otti vauhtia ja hyppäsi auringonkukan reunalta maahan.

Mutta pienen pieni siemen Murhemieli katseli sivusta tovereidensa nujakkaa huolestuneena Se näki kuinka siemenet yksi toisensa jälkeen tippuivat syvyyteen. Se sulki silmänsä ja puristi niitä tiukasti kiinni. Sitä pyörrytti ajatellakin, että muut olivat tuosta vain hypänneet maan pinnalle, jonne se ei uskaltanut korkeuksista edes kurkistaa.

Toisaalla päin auringonkukkaa hilpeät kaverukset olivat valmiita hyppäämään, mutta kovasti niitä jännitti korkeus. Lopulta iloiset ystävykset päättivät ottaa toisiaan kädestä kiinni ja niin nekin hyppäsivät yhdessä, hihkuen "hei, me lennetään". Ja niin lensivät korkeassa kaaressa ilman halki tehden matkalla monta volttia ja vielä maahan tömähtäessään ne tekivät monen monta kuperkeikkaa naurun helistessä pienten siementen suusta.

Lintu siementen kimpussa

Pikkuinen Murhemieli katseli muiden ilakointia ja päätti, ettei kyllä aio hypätä. Mutta silloin kukkaan lehahti lintu, joka tarrasi pitkillä kynsillään kukkaan ja alkoi kiivaasti nokkia siemeniä. Pieni Murhemieli oli jo joutua linnun suuhun, mutta se sai kaikki voimansa pinnistettyä pidettyä kiinni ja niin se välttyi joutumasta linnun nokkaan. 

- Ajatella, jos lintu olisi nokkinut meidät suihinsa, pohti eräs siemenistä, joka sekin oli säästynyt linnun nokalta.

- Ainakin linnun vatsassa olisi ollut mukavan lämmintä, pohdiskeli toinen siemen.

Silloin lensi ilman halki jotain pientä. Mikä se oli? Se oli pieni ja vapiseva Murhemieli. Se oli säästynyt linnun nokalta, mutta nyt se oli aivan oma-aloitteisesti hypännyt.

Mutta miksi? Sitä se ei kertonut kenellekään. Ehkä se pelkäsi, että lintu palaisi ja siitä se sai rohkeutta hyppäämiseen.

Murhemielen hyppy

Pian alkoi sataa, sehän sopi, sillä se tietää etanoita! Kukkaan kiivenneet etanat jättivät jälkeensa limaisen liukumäen. Ja niin viimeisetkin siemenet auringonkukista liukuivat maahan yksitoisensa jälkeen pitkin limaista liukasta kukan vartta.

- Mitäs nyt tehdään? Ihmettelivät auringonkukan siemenet, jotka kaikki viimein olivat päässeet maanpinnalle.

- Me tahdomme takaisin ylös, ne huusivat kuorossa.

Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Miten ne muka pääsisivät ylös? 

- Minä tiedän, minä tiedän! Hihkui eräs niistä tumman ruskeaksi paahtuneista siemenistä. 

- Me teemme itse oman auringonkukkamme. Täytyy vain ensin työntää pää maahan. Tulkaa!

Niin ne tekivät ja pian auringonkukat alkoivat kasvaa. Niistä tuli kauniita, loistavia kukkia. Pian niitä oli koko pelto täynnä, valmiina poimittaviksi ja annettaviksi lapsille.

(Tarina on muokattu omaan suuhun sopivaksi. Alkuperäinen tarina kirjasta: Herrman Koepke. Seitsemänvuotias lapsi - koulukypsyys.)

Auringonkukkapelto

Koulun päivän ajan auringonkukat loistivat opettajan pöydällä, päivän päätteeksi oppilaat saivat kukat kotiin vietäviksi. Moni oppilaista alkoi heti kukan käteensä saatuaan tutkia auringonkukan siemeniä, joista olivat juuri kuulleet sadun.