Monikertoja ja kertolaskuja ulkoluokassa

Minulla on ollut syksyllä antoisa tilaisuus päästä touhuamaan metsään myös muiden kuin omien oppilaideni kanssa. Koska koulumme toimii väistötiloissa eikä käsityöluokkia omalta koululta löyty, päädyttiin tänä vuonna  jaksomalliin käsityöopetuksessa. Oppilailla on syksyllä ja keväällä kuuden viikon jakso, jonka aikana yksi päivä viikosta on pelkkää käsityötä. En opeta itse käsitöitä luokalleni, joten olen nuo kässäpäivät jouten ja ulkoluokkailulle suopea esimieheni sijoitti minut käsityöjakson ajaksi ulkoluokka-resurssiopeksi. Lisäksi Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan roolissa olen käynyt pitämässä myös muilla kouluilla metsämatikkaa eri oppilasryhmille. Olen siis saanut retkeillä metsässä joka viikko! 

Retket on suunniteltu yhdessä luokanopettajien kanssa ja jokaiselle retkellä minun vastuulleni on tullut päivän matikkaosuudet pitäminen. Kertolaskut ovat olleet monella ryhmällä ajankohtaisia, joten  niitä on harjoiteltu monella eri tavalla. Tähän blogiin päätinkin kirjoitella ulos soveltuvia harjoituksia kertolaskuihin.

Lukujonot, kehorytmit ja kopittelut

Jokainen ulkoluokka-kerta on aloitettu aina jollakin lukujonotaitoja harjoittavalla leikillä. Pienempien kanssa olemme tehneet lukujonoja kehorytmien avulla. Esimerkiksi siten, että olemme seisseet piirissä ja tömistäneet oikealla ja vasemmalla jalalla "yksi, kaksi" ja sanoneet kovalla äänellä "kolme" taputtaessamme kädet yhteen, siitä lukujono on jatkunut tömp, tömp "neljä, viisi" ja taputuksesta on taas huudettu "kuusi" jne. Tällä tavoin olemme ryhmästä riippuen edenneet 50:en tai 100:an.

Kun valitun luvun monikerrat on treenattu kehorytmeillä, on yleensä lähtenyt keppi tms. kiertämään ja kerrattu vielä äskeiset monikerrat piirissä kepin kiertäessä "3, 6, 9, 12 jne.".

Oppilaita motivoiva simppelileikki on myös ollut sokkoleikki, jossa yksi lapsi tulee piirin keskelle silmät kiinni, pyörii ja pysähtyy osoittamaan jotakuta. Se lapsi, jota osoitetaan, sanoo esim. 3 (jos harjoitellaan kolmen monikertoja), hänestä seuraava 6, seuraava 9 jne. kunnes päästään sovittuun lukuun esim. kymmenkertaiseen eli se lapsi, joka sanoo 30, on seuraava sokko keskellä.

Keskittymistä vaativa peli on myös leikki, jossa leikkijät ovat polvillaan maassa (tämä on kuivankelin leikki) ja kädet ovat edessä maassa. Laitetaan kädet ristiin vieressä olevien leikkijöiden kanssa. Opettaja aloittaa läpsäyttämällä maata ja sanomalla 3, seuraava käsi läpsäyttää ja sanoo 6 jne. Se käsi, joka läpäyttää tasakympin (esim. 30, 60, 90), menettää käden, eli siirtää sen selän taakse. Pelaaja, joka on menettänyt yhden käsen saa edelleen jatkaa toisella kädellä.

Halutessaan peliin voi lisätä säännön, jolla tuplaläpsäyksellä suunta vaihtuu.

Rakettihippa on myös aina toimiva. Hipan saadessa kiinni menee kiinni jäänyt kyykkyyn. Pelastaminen tapahtuu menemällä kyykkyyn kiinnijäänyttä vastapäätä ja "pallottelemalle" valitun luvun monikerran esim. 4, 8, 12 jne. kymmenkertaisen eli tässä tapauksessa 40:n kohdalla raketti räjähtää, oppilaat pomppaavat pystyyn ja jatkavat leikkiä.

Vipinää muurahaiskeossa riittää joka suuntaan, siitä huolimatta
törmäyksiä sattuu hyvin vähän, jos lainkaan..

Muurahaiskeko sopii hyvin liikuntatunnille! Luokka jaetaan neljään joukkueeseen, jokainen joukkue saa pelialueen yhden kulman kotipesäkseen. Pelialueen keskelle asetetaan ämpärillinen tennispalloja, kartioita tms. Vihellyksestä kaikki leikkijät saavat lähteä liikkeelle ja hakea pelialueen keskeltä yhden pallon/tötsän kerrallaan ja viedä omaan pesäänsä. Kun pallot/tötsät pelialueen keskeltä loppuvat, saa alkaa ryöstää toisten pesistä. Edelleen sääntönä on, että kädessä saa olla vain yksi tötsä kerrallaan. Kädestä ei saa repiä eikä pesää suojata. Peli päättyy opettajan sopivaksi katsomana aikana ja joukkueet laskevat pistesaldon. Jokaisesta pallosta/tötsästä saa sovitun pistemäärän, jos harjoitellaan kolmen monikertoja saa kaikista palloista kolme pistettä. Jos leikissä käytetään haetaan eri värisiä kartioita, annetaan pelin päättyessä eri väreille eri arvot esim. punaisista kartioista 3 pistettä ja sinisistä 4. Näin jännitys säilyy loppuun asti, kun se joukkue, jolla on eniten kartioita, ei välttämättä voita.

Kertolaskun käsite

"Me ollaan nyt haettu kolme kertaa neljä lehteä eli
3 x 4 = 12."

Kertolaskun käsitettä harjoittelimme siten, että pyysin oppilaita hakemaan alustalleen neljä puun lehteä. Seuraavaksi haettiin samalle alustalle uudelleen neljä puun lehteä. 

"Kuinka monta kertaa olet nyt hakenut neljä lehteä?" 

"Olet kaksi kertaa hakenut neljä lehteä eli kaksi kertaa neljä lehteä."

"Hae vielä yhden kerran neljä lehteä. Kuinka monta kertaa nyt olet hakenut lehtiä?"

"Olet hakenut kolme kertaa neljä lehteä eli kolme kertaa neljä. Kuinka monta lehteä sinulla nyt on?"

Oppilas pari heitti kahta noppaa, jotka määrittivät rakennettavan
kertolaskun. Lopuksi parien rakentamia kertolaskuja tutkittiin
myös yhdessä ja keksittiin niistä yhteen-, kerto- ja sisältöjakolaskut.

Kertolaskun käsitettä harjoiteltiin rakentamalla alustoille erilaisia kertolaskuja ja oppilaat kertoivat sekä yhteenlaskuna että kertolaskuna rakennetut laskut, lisäksi tutkimme jo sisältöjakolaskuakin. "Kuinka monta kertaa neljä sisältyy kahdeksaan?"

Kertolaskun käsitteen harjoitteluun sopi hyvin myös pikalukuhippa kuvakorteilla, joissa oli kuvana jokin kertolasku. Hipan saadessa kiinni hippa ja kiinnijäänyt paljastivat korttinsa ja pyrkivät mahdollisimman nopeasti nimeämään kaverin kortissa olevan kertolaskun. Nopeammin kertolaskun nimennyt voitti kortin itselleen ja opettajan pussista sai uuden kortin, jolla pelata. 

Monikertoja ja taktikointia

Viime keväänä sain käyttööni suuren satamaton, josta on ollut iloa useamman ryhmän kanssa. Nyt syksyllä matolla on pelattu monikerroilla neljän suoraa. Jokaisella joukkueella on oman väriset 10 kartiota ja 10 sivuinen noppa. Joukkue heittää noppaa ja peittää 100-matolta jonkin nopan osoittaman luvun monikerran. Tavoitteena on saada matolle neljän suora. Mikäli joukkue saa neljän suoran, saavat he poistaa jonkin toisen joukkueen tötsän pelilaudalta (huom! neljän suorassa olevaa tötsää ei saa poistaa, ne ovat turvassa). Peliä pelataan kunnes tötsät loppuvat.

Pienimmät pelaajat pelaavat vain omaa peliään, mutta isommat pelaavat tätä peliä taktikoiden ja osaavat katsoa myös muiden suoria ja pyrkivät estämään niitä.

Drillaukseen sopivia leikkejä

Jos kertolaskun käsite on oppilailla hallussa ja kertotaulujakin on opeteltu, niin lopulta tarvitaan vain paljon drillaista, jotta kertolaskut opitaan ulkoa. Näitäkin pelejä on kiva harjoitella pelaten.

Piilotulo-pelissä pari heitti kahta noppaa ja oppilaiden tehtävänä oli mahdollisimman nopeasti sanoa noppien osoittama kertolasku, mutta kertolasku muodostettiinkin luvuista, jotka olivat nopissa maata vasten. Eli ensin piti nopeasti muistaa eri lukujen seiskaparit, sen jälkeen muodostaa niistä kertolasku ja vielä laskea lasku.

"Tämä olikin helppo: viiden alla on kakkonen ja kakkosen
alla viitonen, eli viisi kertaa kaksi on yhtä suuri kuin
kymmenen!"

Suomen Ladun ja Ulko-opet ry:n kehittämä pihaversio Kimble-lautapelistä soveltuu myös hyvin drillaamiseen. Kartioista muodostettiin pihalle "pelilauta" ja jokaisella joukkueella oli vanne pelimerkkinä. Joukkueesta yksi toimi kyselijänä (kyselijää on hyvä vaihtaa esim. viiden kysymyksen välein), hänellä oli kädessään kertolaskulappu. Kyselijä kysyi omalta joukkueeltaan kertolaskun ja jos vastaus oli oikein, vastaaja juoksi siirtämään pelimerkkiä eli vannetta yhden kartion eteenpäin ja juoksi pelilaudan ympäri. Sen jälkeen esitettiin uusi lasku ja taas siirrettiin pelimerkkiä sekä juostiin pelilaudan ympäri. Vauhdikas peli vaati kertolaskujen ulkoa osaamista ja paljon juoksemista. Väärästä vastauksesta juostiin sakkokierros pelilaudan ympäri. Ensimmäisenä kotipesään päässyt joukkue voitti.
Suomen Ladun ohjeet pihakimbleen löydät täältä, meidän käyttämässämme versiossa heitto oli korvattu laskutehtävällä.

Pihakimble innosti jälleen kerran oppilaita!

Parhaan palautteen antoi eräs puolituinen, joka tuli metsämatikkapäivän päätteeksi halaamaan minua ja kertomaan, että toivoisi heillä olevan tällaista joka päivä! 😍

Matikkaa ja lukujen likiarvoja (6. lk)

Matikassa olemme touhunneet syyskuussa lukujen likiarvojen parissa. Pyöristäminen on toki aiemmilta vuosilta oppilaille tuttua, mutta vaatii aina hieman muistiin palauttamista. Oppilaat osaavat pyöristyssäännöt, haasteita omilla oppilaillani on enemmänkin siinä, että he pyöristävät oikealle tarkkuudelle.

Työskententelyä lukusuoralla

Lukusuora on erinomainen väline likiarvojen kanssa leikkimiseen. Aloitimmekin siten, että jokainen oppilas kirjoitti pienille post-it-lapuille nelinumeroisia lukuja ja kävi sijoittamassa keksimänsä luvut  yhteiselle 0-10 000 lukusuoralle. Hyvin syntyi oppilaiden välillä keskustelua jo lukuja sijoittaessa. "Eikö tän luvun pitäisi olla tuolla?" "Onko tää mun luku oikeassa paikassa?" "Onko noiden väkästen väli 100?" Yhdessä keskustellen oppilaat saivat sijoitettua luvut paikoilleen lukusuoralla.

Seuraavaksi lähdimme tutkimaan oppilaiden keksimiä lukuja. Valitsimme yhden luvun käsiteltäväksi ja kirjasimme vihkoon luvun naapuriluvut (yksi pienempi ja yksi suurempi), kymppinaapurit (lähimmät tasakympit), satanaapurit (lähimmät tasasataset) ja tuhatnaapurit (lähimmät tasatuhannet). Kun nämä kaikki oli kirjattu vihkoon, lähdimme tutkimaan kymppinaapureita: "Kumpi kymppinaapureista on lähempänä?" "Entä sata- ja tuhatnaapureista?" Lähempänä oleva naapuriluku merkittiin vihkoon värikynällä.

Tutkittuamme muutamia lukuja yhdessä ja varmistettuani, että oppilaat muistavat miten pyöristäminen toimii, kävivät oppilaat itsenäisesti valitsemassa lukusuoralle asetettuja lukuja ja tekivät niille yllä kuvatulla tavalla. Samalla minä sain vielä aikaa neuvoa henkilökohtaisesti niitä oppilaita, jotka vielä tarvitsivat apua työskentelyyn.

Läksyksi oppilaat saivat pähkäilytehtävän:

1. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudella ylöspäin.

2. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudella alaspäin.

3. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien tarkkuudella alaspäin, satojen tarkkuudella ylöspäin ja tuhansien tarkkuudella alaspäin.

Perinteinen pullonpyöritys toimii myös lukuja pyöristäessä. 

Pullonpyöritys

Pelasimme myös pullonpyöritystä likiarvoilla. Yksi oppilaista heitti neljää noppaa (mahdollisimman monta 10-sivuista noppaa) ja kokosi nopista nelinumeroisen luvun, jonka opettaja kirjoitti näkyviin valkotaululle. Noppia heittänyt oppilas pyöritti pulloa. Se, jonka kohdalle pullo pysähtyi, pyöristi ylös kirjatun luvun kymppien tarkkuudelle, myötäpäivään hänestä seuraava oppilas pyöristi luvun satojen tarkkuudelle ja kolmas oppilas tuhansien tarkkuudelle. Tuhansien tarkkuudelle pyöristänyt oppilas heitti jälleen noppia, kokosi noppien silmäluvuista luvun, pyöritti pulloa ja jälleen luku pyöristettiin kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudelle.

Varga-Nemenyi ry:n pyöristyspeli sai aikaan suurta innostusta
ja paljon laskemista.

Pyöristysmylly

Kiva pyöristämistä ja likiarvoilla laskemista harjoittava peli on myös Varga-Neményi ry:n pyöristysmylly, joka löytyy Varga-Neményi ry:n kotisivuilta (varganemenyi.fi). Pelipohja ja ohjeet on ladattu jäsensivuille, yhdistyksen jäsenten käyttöön.

Pyöristysmylly-pelistä löytyy myös pelilauta desimaalilukujen likiarvoja varten.

Kasvien tunnistamista

Syksyn ensimmäinen teema luokassamme on lajin tunnistusta. Keräsimme digikasvioita jo viime syksynä, mutta päätimme jatkaa aiheen parissa vielä 6. luokan elokuussa. Tänä vuonna päätimme, että kasvien kuvaamisen lisäksi pidämme kasvien tunnistuskokeen, jotta lajeja tulee oikeasti opeteltua ja painettua mieleen. 

Oppilaat saivat listan lähiympäristön kasveista ja kasveja on kuvattu kouluajalla. Osa oli innokkaana kuvannut kasveja myös vapaa-ajalla, mikä ei tietenkään ollut kiellettyä vaan hyvinkin kannustettavaa.

Pyörillä päästiin uusiin kauempana oleviin retkikohteisiin.

Teimme jakson aikana useampia metsäretkiä sekä koulun lähiympäristöön että hieman kauemmas polkupyörillä. Retkillä pysähdyimme yhdessä tutkimaan kasveja ja tunnistamaan niitä. Samalla kävimme paljon keskustelua kasvien tunnistamisesta ja siitä, ettei pelkän kukinnon tunnistaminen riitä, sillä esimerkiksi päivänkakkara ja saunakukka näyttävät kukinnon osalta samalta, mutta lehdet ovat erilaisia. Metsässä kävellessä tuli lajeja tunnistettua moneen kertaan.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat monessa.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat lajin tuntemus-jakson materiaalina erinomaisesti ja leikimmekin korteilla erilaisia leikkejä metsässä:

- Cocktail-kutsuilla jokainen leikkijä sai yhden kasvikortin, josta tuli hänen sukunimensä. Leikkijät kiersivät kättelemässä muita leikkijöitä esitellen itsensä omalla etunimellään sekä kasvikortista tulevalla "sukunimellä". Kun leikkijät olivat kätelleet toisiaan, he vaihtoivat korttia ja jatkoivat eteenpäin uuden sukunimen kanssa.

- Nopean nimeäminen hipassa kaikki ottivat toisiaan kiinni, kiinnijäädessä leikkijät asettuivat vastakkain ja paljastivat samanaikaisesti korttinsa. Nopeammin kaverin kasvin nimennyt voitti kortin itselleen ja jatkoi peliä. Hävinnyt kävi hakemassa opettajalta uuden kortin.

KIM-leikki toimii kasvien tunnistamisen harjoittelussakin.

- Pienissä ryhmissä kasvikorteilla saattoi myös pelata perinteisiä KIM- ja myrkkysieni-leikkejä, jotka innostivat myös 6. luokkalaisia metsässä. Hauskaa oppilailla oli myös yhden nimetessä jonkin kasvin ja muiden pyrkiessä mahdollisimman nopeasti läpsäisemään kädellään nimettyä kasvia.

Läpsy-leikissä oppilaat yrittivät mahdollisimman nopeasti
läpsäistä nimettyä kasvia.

Kankaan värjäämistä viherhiukkasilla

Kokeilimme myös kankaan värjäämistä ja kuviointia viherhiukkasilla. Oppilaat valitsivat mieleisensä lehdet (vinkkinä pienet ja mahdollisimman "märät" toimivat parhaiten). Lehdet asetettiin laudalle, siihen pala lakanakangasta päälle ja vasaralla naputellen saatiin lehden viherhiukkaset tarttumaan kankaaseen ja kankaalle muodostui lehden kuva. Pienet lehdet pysyivät parhaiten paikallaan ja niistä muodostui selkä kuva kankaalle.

Vielä emme päättäneet mitä näistä kuvioiduista kankaista tulee. Pieniä pöytäliinoja vai ommellaanko niistä vaikkapa kassi koulutarvikkeille ulkoluokka-tunteja varten. 

Jakson aikana piirsimme mallista tunnistamiamme kasveja ja harjoittelimme kasvien kuvailemista sanallisesti, tavoitteena kasvattaa oppilaiden sanavarastoa. Jokaisen tehtävänä olikin kirjoittaa ainakin neljästä kasvista lyhyt teksti, jossa kuvailee kasvin tuntomerkkejä ja sen kasvupaikkaa.

Metsässä myös eläydyimme kasvin asemaan ja Lära in Svenska Ute-kirjan mallin mukaisesti kirjoitimme runoja kasveista. Jokainen valitsi kasvin ja kirjoitti runon, jossa vastasi seuraaviin kysymyksiin kasvin näkökulmasta:

1. rivi: Kuka sinä olet?

2. rivi: Missä sinä olet?

3. rivi: Milloin olet siellä/täällä?

4. rivi: Mitä sinä näet?

5. rivi: Mitä sinä kuulet?

6. rivi: Mitä tuoksuja haistat?

7. rivi: Mitä makuja maistat?

8. rivi: Mitä tunnet?

9. rivi: Mitä sinä haluat?

Oppilaiden tuottamat runot olivat aivan ihania ja tuotokset yllättivät minut.

Olen kanerva. 

Kasvan kuivilla paikoilla,

kallioiden päällä.

Minä en tarvitse paljon vettä.

Minä nään ympärilläni mäntyjä ja jäkäliä.

Kullen lentokoneen äänen ja ihmisten sekä lasten ääntä.

Minä haistan raikkaan metsän ja muita kasveja.

Minun kehini tuntee viileyden.

Minä tahtoisin olla yhtä iso kuin vieressä oleva mänty,

tai yhtä pehmeä kuin sammal,

yhtä pieni ja punainen kuin puolukka.

Luokassa osa oppilaista (toisten lähtiessä uimakouluun) kirjoitti runonsa puhtaaksi ja piirtsi vielä kasvinsa.

Myöhemmin herättelimme mielikuvitustamme ja tarinoimme siitä kuinka oppilaiden runoihinsa valitsemat kasvit heräsivät eloon ja lähtivät metsässä liikkeelle. Tuloksena oli hauskoja tarinoita kasvien erilaisista ongelmista, joita he yrittivät ratkoa metsässä.

Vaikka oppilaani ovat jo 6. luokkalaisia, oli metsässä vietetty välitunti oppilaille mieluisa ja he kiipeilivät kaatuneiden puiden ja kivien päällä innokkaasti. "Ai joko meidän pitää jo lähteä, vasta me saatiin leikki alkuun?" Ihania nämä mun kullanmurut!

Uusi lukuvuosi, uusi ryhmä ja uudet kaverit

Uuden lukuvuoden alussa pidän ryhmäytymiseen panostamista tärkeänä, vaikka ryhmä olisikin pysynyt samana. Tänä vuonna olimme tilanteessa, jossa yhdysluokkani puolikas yhdistyi pienluokan kanssa inkluusioluokaksi. Lisäksi luokkaani ilmestui kuusi uutta oppilasta, joten päätimme työparini kanssa käyttää ryhmäytymiseen ensimmäisinä parina viikkona aikaa päivittäin.

Kaikki sopivat mukaan, vaikka hieman oli sovittelemista ;-)

Osana tutustumista teimme jokainen oman palapelin palasen, johon jokainen kirjoitti oman nimensä ja piirsi jotakin itseensä liittyvää, jonka halusi muille jakaa. Kaikkien palat mahtuivat mukaan, vaikka kokoaminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin olin ajatellut. Yhteinen palapeli kiinnitettiin sen valmistuttua luokan oveen.

Alla muutamia itselleni uusia tai unohtuneita tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä, jotka minusta olivat erityisen toimivia.

Hedelmäsalaatti - paikanvaihto-twistillä

Ryhmä istuu ringissä ja jokaiselle jaetaan lappu, jossa on jokin luku (jos leikkijöitä on 20 lapuile kirjoitetaan luvut 1-20). Keskellä oleva sanoo kolme lukua, ne leikkijät, joilla on huudetut luvut, tulevat keskelle. Nopeasti keskellä olevat kättelevät toisensa ja sanovat oman nimensä ja yrittävät sen jälkeen saada itselleen istumapaikan. Samaan aikaan, kun keskelle huudetut kättelevät, pitää tuoleilla istuvien huolehtia, ettei oikealla puolella ole tyhjää tuolia. Siispä tyhjät paikat piirissä liikkuvat koko ajan ja keskellä olijoiden on haastavampaa päästä istumaan.

Leikki toimi erinomaisesti sekä opeporukalla että oppilaiden kanssa! 

Kuka? - tervapata

Leikitään kuten perinteistä tervapataleikkiä, mutta piiriä kiertävä koskettaa jokaista leikkijää olkapäälle ja sanoo tämän nimen. Jonkun kohdalla hän kysyy "kuka?", silloin lähtevät kysyjä ja se, jolta kysyttiin, juoksemaan piirin ympäri. Kohdatessa leikkijät kättelevät ja sanovat nimensä, minkä jälkeen he kilpailevat kumpi ehtii aiemmin tyhjälle paikalle. Hitaampi lähtee kiertämään piiriä ja sanomaan nimiä.

Seitsemän

Leikkijät seisovat piirissä, käsivarret ovat rinnan edessä vaakasuorassa päällekkäin. Aluksi siten, että kaikilla on oikea käsi päällä. Leikinjohtaja aloittaa sanomalla "1", ylempi käsi osoittaa mihin suuntaan leikki jatkuu ja vasemmalla puolella oleva jatkaa sanomalla "2" ja seuraava "3" jne. 7 jälkeen lukujono jatkuu taas ykkösestä. Jos leikkijä kääntää kädet toisinpäin, muuttuu pelin suunta ylemmän käden osoittamaan suuntaan. Jos leikkijät tekee virheen pitää hänen kiertää ulkokautta piirin ympäri. Kiertäessään piirin ympäri, hän saa koskettaa jotakuta leikkijää selkään, tämän tulee katsoa taakseen ja sanoa häntä koskettaneen leikkijän nimi. Jos hän sanoo väärän nimen, pitää hänenkin lähteä kiertämään piiriä ja koskettaa jonkun selkää.

Leikki vaati keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa. Kannattaa aloittaa pyörittämällä lukujonoa ensin yhteen suuntaan, sitten lisätä vaihtomahdollisuus ja lopuksi vasta piirin kiertäminen virheestä.

Katse kiertää

Leikkijät seisovat piirissä, rintamasuunta myötäpäivään. Jokainen suuntaa katseensa edessä olevan niskaan ja lähtee siitä siirtämään katsettaan rauhallisesti myötäpäivään leikkijästä toiseen kunnes hän on päässyt piirin ympäri ja aloittaa jälleen uudestaan siirtämään katsettaan leikkijästä toiseen. Mikäli kahden leikkijän katseet kohtaavat, he nyökkäävät toisilleen ja vaihtavat paikkoja piirissä. Leikkiä voidaan pelata, kunnes joku saa kokoon esim. kymmenen paikanvaihtoa.

Katse kohtaa

Leikkijät seisovat tiiviissä piirissä ja laskevat katseensa maahan. Jokainen valitsee ketä leikkijöistä aikoo katsoa. Kun leikinjohtaja sanoo "katso", jokainen nostaa katseensa henkilöön, jota päätti katsoa. Jos leikkivät ovat valinneet toisensa ja katsovat toisiaan, he putoavat pelistä pois ja käyvät istumaan. Pelataan kunnes leikkijöiden lukumäärästä riippuen kukaan ei enää seiso tai yksi jää seisomaan.

Vuohi, maja ja kaalimaa

Oppilaat jakaantuvat kolmen ryhmiin. Kaksi oppilasta seisoo vastakkain muodostaen käsillään majan, kolmas oppilas menee kyykkyyn majaan ja esittää vuohta. Leikinjohtaja huutaa "vuohi", silloin kaikkien vuohien pitää vaihtaa majaa. Jos leikinjohtaja huutaa "maja", pysyvät vuohet paikallaan ja majat vaihtavat paikkaa jonkun muun vuohen luokse. Mikäli huudetaan "kaalimaa", pitää kaikkien vaihtaa paikkaa ja etsiä uusi maja sekä vuohi. Leikinjohtaja yrittää tietenkin saada itselleen paikan majan puolikkaana tai vuohena, joten huutaja on se, jolle ei ole paikkaa.

Kaksintaisteluviesti

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka asettuvat kentälle toisiaan vastapäätä n. 40 m päähän toisistaan. Molemmilla joukkueilla on jononsa edessä merkkikartio. Molemmista jonoista lähtee ensimmäinen juoksemaan kohti vastapäätä olevaa joukkuetta, kun juoksijat kohtaavat, he laskevat kolmeen kivi-paperi-sakset. Se kumpi voittaa kivi-paperi-sakset-kisan jatkaa juoksua eteenpäin, hävinnyt palaa omaan jonoonsa. Hävinneestä joukkueesta lähtee jonon ensimmäinen heti häviön jälkeen kohtaamaan voittajan, jälleen kisataan kivi-paperi-sakset. Niin kauan, kun leikkijä voittaa, hän saa edetä kohti vastajoukkueen merkkikartiota, jota hänen on tavoitteena koskea. Kun jomman kumman joukkueen jäsen pääsee vastustajan kartiolle, peli katkeaa ja aloitetaan uusi kierros. Mitä nopeammin juoksee ja mitä parempi tuuri joukkueella on, sitä nopeammin he saavat ujutettua kaksintaistelupaikan kohti vastustajan kartiota.

Hauska ja innostava peli!

Jo joutui armas aika.. katsetta menneeseen ja tulevaan

Koulussamme juhlittiin kevätjuhlia perjantaina, koska juhlat jouduttiin pitämään naapurikoululla oman juhlasalin puuttuessa siirtoparakistamme. Juhlat sujuivat hyvin, vaikka oma panostukseni toteutukseen oli vähäistä. Luokkamme viulisti oli luvannut soittaa ja kaksi oppilastani ilmoitti haluavansa tanssia, neljäs piirsi taustan esitykseen. Kenraaliharjoituksessa näin esityksen kokonaisuutena. Eikös tämä ollut juuri sitä uuden opsin mukaista oppilaiden osallisuutta? ;-)

Lauantaiaamuna pelasimme tiukan pesismatsin opettajat vastaan kutoset ja osuin palloon!! :D Näissä tunnelmissa oli siis hyvä jakaa todistukset ja lähettää oppilaat kesälomille! Opettajakin oli ollut kiltti, jos kiltteyden mittarina pidetään suklaan määrää.

Ennen lomamoodiin asettumista on hyvä pohtia: Mikä meni hyvin? Mikä ei toiminut? Mitä haluaisin ensi vuotta varten kehittää?

Kolme asiaa jatkoon

1. Kalenteri

Luokassamme oli käytössä tänä vuonna "kalenterivihkot". Kalenterivihkoon tulostin oppilaille teacherpayteachersistä kalenteripohjia aina pari kuukautta eteenpäin. Säännöllisin väliajoin kaivettiin kalenterit esille ja merkittiin kalenteriin tulevat, tiedossa olevat, tapahtumat ja erikoisaikataulut. Näin oppilas saattoi kalenterista seurata ajankulua ja suunnitella omaa ajankäyttöään.

Kalenterivihkoon tehtiin myös elokuussa 3-5 tavoitetta lukuvuoden osalle. Lukuvuoden kuluessa ajoittain otimme viikon tavoitteita, joita kirjattiin kalenterivihkoon ja arvioitiin niiden toteutumista. 

Jokaisen jakson alkaessa jaoin oppilaille monisteen, johon olin kirjannut ko. jakson tavoitteet (opittavat asiat sekä työskentelytaitoihin liittyvät tavoitteet). Monisteeseen oli kirjattu myös isoimmat tehtävät, joita jakson aikana tehdään eli esimerkiksi jos jakson aikana toteutetaan jokin tietoteksti tai roolipeli. Ja lopuksi oppilas löysi monisteesta vielä listan asioista, jotka jakson päätteeksi arvioin ja joista jaksosta annettu arvosana muodostuu. Joissain jaksoissa kirjasin myös perusteet eri arvosanoille. Etenkin silloin, jos oppilaan piti jakson lopussa kokeen sijaan palauttaa vihko ja siihen tehtyjä itsenäisiä tutkimustehtäviä, määrittelin kuinka monta tehtävää ja kuinka laajoja niiden tulee olla, jos oppilas tavoittelee arvosanaa 9 jne. Jakson lopuksi oppilas täytti kalenterivihkoon vielä pienen itsearvioinnin. Opettajan valitsemia 3-4 asiaa arvioitiin hymynaamalla ja lisäksi vaadin, että oppilaan oli kirjoitettava sanallinen arvio ainakin kahdesta arvioidusta kohdasta ja kirjata perusteet arviolleen.

Kalenterivihko oli mielestäni erinomainen työkalu, joka ohjaa oppilasta oman työskentelyn suunnitteluun ja samalla arviointiin. Kalenterivihko menee siis jatkoon!

2. Ulkoluokka

Ulkoluokka-hankkeen myötä tänä vuonna ulkona opettamisesta tuli säännöllistä. Opiskelun määrä lisääntyy vuoden mittaan ulkona koko ajan, kun ulkona työskentelystä tuli "arkipäivää". Toki ulos pakotti myös liikuntasalin puute (olemme evakossa kaksi lukuvuotta ilman liikunta- ja käsityötiloja omassa koulussa), joten liikunnan opetusta tuli toteutettua monella tavalla ja nyt painotus oli luontoliikunnassa. Pitkä talvi mahdollisti sen, että liikuntatunneilla hiihdettiin, luisteltiin, pulkkailtiin, retkeiltiin ja lasketeltiin. Olimme metsässä keskimäärin kerran kuussa yhden päivän, sen lisäksi viikottain pidin ulkona oppitunteja, myös muita kuin liikuntatunteja. Rospuuttokeleillä ulkona oppiminen oli vähäisempää, mutta alkusyksystä ja loppukeväästä olimme päivittäin ulkona.
Ulkoluokkailu jatkuu ensi lukuvuonna ja tarkoitus on vieläkin lisätä ja tehostaa ulkona tapahtuvaa oppimista. Kaikilla ensi vuoden oppilaillani on polkupyörät ja ajatus on, että otamme alkusyksyn vakkaripaikaksemme läheisen luontokohteen, jonne voimme helposti siirtyä polkupyörillä. Lisäksi yhteistyö rinnakkaisluokan kanssa mahdollistaa kolmen aikuisen läsnäolon retkellä ja siten tehokkaamman työskentelyn.
Miksi haluan siirtää opetustani ulos? Ulkona opetus on konkreettista ja toiminnallista. Ahtaassa luokassa liikkumista joutuu aina jonkin verran rajoittamaan, niitä rajoja ei ulkona ole. Ulkona toimimme yhdessä, jolloin ryhmätyötaidot korostuvat. Koen, että metsäretkillä on ryhmäyttävä vaikutus, vaikka retkeen ei sisältyisi varsinaisia ryhmäytystehtäviä. Toisaalta myös monella koulussa tiettyä roolia kantavalta oppilaalta, tämä rooli karisee metsään saavuttaessa eikä hänen tarvitse enää esittää mitään vaan hän uskaltaa olla oma itsensä.
Lisäksi kuluneen vuoden aikana olen huomannut, kuinka oppilaiden luontosuhde ja kiinnostus ympäristöasioihin on noussut. Esimerkkinä eräänä sunnuntaina luokkamme WhatsApp-ryhmässä oppilaiden aloittama keskustelu siitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. He keskustelivat toista tuntia siitä miten ilmastonmuutos näkyy eri puolilla maailmaa ja mitä uhkia ilmastonmuutos tuo tullessaan.
Koen, että ulkoluokkailu on Ops2016-mukaista toimintaa parhaimmillaan. Miksi?
- fyysinen aktiivisuus
- erilaiset oppimisympäristöt
- konkretia
- kestävä kehitys

3. Roolipelit

Keväällä opiskelimme useampia historian kokonaisuuksia roolipelin avulla. Se oli työtapa, joka itseäni hieman jännitti aluksi, koska en ollut varma saanko koko luokan leikkiin mukaan. Mutta siitä ei tarvinnut huolehtia, sillä kaikki olivat innolla mukana! Ja kyselivät, emmekö voisi tehdä tällaisia lisää! Ei huolta, ensi vuonna seikkailemme keskiajan Suomessa ja tutustumme Ruotsin suurvalta-aikaan, eiköhän näistä teemoista roolipeli jos toinenkin loihdita!
Suunnitelmissa on lisätä oppilaiden osallisuutta roolipelin kehittelyyn siten, että jokainen jakson aikana kehittelee oman hahmonsa, jota yhteisessä roolipelissä esitää.

Asioita, joita haluan kehittää tai toteuttaa ensi vuonna

1. Rentoutusvälitunti

Osallistuin Espoossa toteutettavaan koulujen vertaisarviointiin oman kouluni edustajana ja sain vierailla lähistön koulussa tutustumassa heidän toimintaansa. Tuolta vierailulta poimin mukaani idean rentoutusvälitunnista, jonka aion ensi vuonna toteuttaa omassa luokassani.
Kerran viikossa pidän rentoutusvälitunnin, joka on oppilaille vapaaehtoinen. Ne, joiden pitää päästä purkamaan välitunnilla energiaansa jalkapallo- tai koripallokentälle, pääsevät tietenkin pelaamaan. Mutta ne, jotka haluavat, voivat jäädä luokkaan rentoutumaan: Kaihtimet kiinni ja luokka hämäräksi, rentoutus musiikki soimaan, muutama venytys koko keholle ja sen jälkeen rentoutustuokio jumppamatoilla maaten. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä hitti vai huti.

2. Kirjallisuusopetus

Kuluneen lukuvuoden aikana luimme enemmän kuin aiempina vuosina. Yksi konkreettinen syy, miksi kirjallisuustunti tuli oikeasti joka viikko pidettyä, oli se koulussamme kokoontunut Matilda-ryhmä. Ylöspäin eriyttävään kirjallisuustoimintaan osallistui yksi oppilas luokaltamme, emmekä voineet tietenkään luokassa edetä teemassa hänen ollessa poissa. Koko tuntia oppilaani eivät jaksa lukea alusta loppuun, joten lukutuntien rakenne oli usein sellainen, että puolet tunnista minä luin oppilaille ääneen ja puolet tunnista oppilaat lukivat omia kirjojaan. Vaihdon kohdalla pidettiin pieni tauko, joka saattoi sisältää puheharjoituksia jonkin runon avulla, omasta kirjasta kaverille kertomista tms. jotain, jonka aikana oppilaat nousivat seisomaan, liikkuivat hieman ja pääsivät hetkeksi puhumaan.
Viime vuonna kirjasimme lukemiamme kirjoja Helmet-lukuhaastetta varten, mutta tänä vuonna "vain luimme". Ensi vuonna toivoisin, että lukeminen olisi tavoitteellisempaa ja että luettujen kirjojen määrä konkretisoituisi lukuvuoden lopussa, vaikkapa lukudiplomin avulla.
Daily5-menetelmä on toimiva lukemisen opetusmalli ja ehkäpä ensi lukuvuonna taas enemmän hyödynnän sitä suomen kielen opetuksessa. Tämä jää vielä pohdintaan, mikä on kirjallisuuden opetuksen muoto ensi vuonna. Onko sinulla jokin superidea kirjallisuusopetuksen toteutukseen?

3. Kadonneiden kynien ja kumien mysteeri

Luokassani on vuosia ollut yhteiskäyttö kynät ja kumit. Henkilökohtaisia kyniä ja kumeja en ole jakanut ja tämän ansiosta olenki säästynyt "mulla ei ole kynää"-kommenteilta lähes täysin. Tänä vuonna lyijykynien menekki ylitti aiemmat vuodet ja uusia kyniä piti lisätä luokan purkkiin vähän turhan usein. Oma tulkintani on, että ongelman aiheuttivat kutosluokkalaisten muiden opettajien tunnit. Oppilaat joutuivat ottamaan omasta luokasta kynän mukaan mennessään muualle ja jos tuo muualla oleva tunti oli koulupäivän päätteeksi ja toinen opettaja lopetti tunnin ennen kuin minä omassa luokassa, lähtivät oppilaat kotiin käymättä kotiluokassa, joten kynä jäi johonkin matkalle tai hautautui repun pohjalle..
Yhteiskäyttökynät toimivat mielestäni hyvin silloin, kun luokanopettaja opettaa lähes kaikki tunnit. Nyt kun muiden opettajien tunteja oli puolella luokalla melko paljon, eivät yhteiskäyttökynät toimineet.
Kynäongelma taitaa olla kuitenkin niitä opetusalan ratkaisemattomia mysteereitä? Vai onko sinulla jokin kikka, jolla olet pystynyt ratkaisemaan tämän ikuisen ongelman?

..........................

Näillä aatoksilla päätän kuluneen lukuvuoden. Yhdysluokkaopetus oli opettavaista, eikä se kaikissa tilanteissa ollut helppoa. Ensi vuonna opetan vain yhtä luokka-astetta ja odotan ilolla ensi lukuvuotta. En kuitenkaan kieltäytyisi, jos minulle uudelleen tarjottaisiin yhdysluokkaa, vaan ottaisin haasteen ilolla vastaan. Ensi vuosi ei kuitenkaan ole ihan tavallinen vuosi. Teemme ensi vuonna tiivistä yhteistyötä rinnakkaisen pienluokan kanssa ja tavoitteena on inkluusion toteuttaminen. Yhteisopettajuus on minulle uutta, jännittävää, ehkä jopa pelottavaakin. Hetken lepo ja sen jälkeen innokkaasti kohti uusia haasteita!

Aurinkoista ja lämmintä kesää sinulle!

T. Anniina-ope

P.S. Kevätjuhlassa jaettiin oppilaille stipendejä, mutta näin kesäloman aluksi sain opekin oman stipendin! Sain kunnian vastaanottaa Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kannustuspalkinnon erinomaisesta työstä matematiikan opettamisen kehittämiseksi. Nöyränä kiitän tunnustuksesta! Varga-Neményi-menetelmä on antanut minun opettajuudelleni paljon ja olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä Varga-Neményi ry:n kouluttajien ja hallituksen kanssa yhdessä ja heiltä oppien. Kiitos Varga-Neményi ry:lle mahdollisuuksista, jotka minulle ovat yhdistyksen kautta avautuneet!

Väläyksiä renesanssista ja uuden ajan alusta (5.-6. lk)

Toukokuun lopun aiheisiin kuului meillä renesanssi ja uuden ajan alku. Jakson aikana tuli tehtyä yhtä ja toista, tässä pieniä paloja siitä.

Taide

Oppilaat tulivat luokkaan, jonka taululle oli heijastettu Botticellin kevät ja taustalla soi renesanssin aikaan sopiva musiikki YouTubesta. Hetken aikaa musiikkia kuunneltuamme ja Botticellin teosta katseltuamme. Italilainen rikas porvari (opettaja) pelmahti luokkaan ja ihasteli suureen ääneen Botticellin kevät-teosta ja nosti siitä esiin renesanssitaiteelle tyypillisiä esimerkkejä. Tuo rikas porvari halusi myös osoittaa omaan mahtavuuttaa maalauttamalla itselleen taidetta. Hän oli myös käynyt Roomassa Sikstuksen kappelissa ja halusi itselleen samanlaisen. Sen vuoksi hän oli kutsunut paikalle renesanssitaiteilijoita oppipoikineen. Koska kaikki paikalle saapuneet eivät olleet käyneet Sikstuksen kappelissa, mikä tietenkin kovasti tätä taiteesta innostunutta porvaria ihmetytti katseltiin yhdessä vielä kuvia Sikstuksen kappelista.

Sen jälkeen taiteilijat pääsivät töihin. Luokka jaettiin kolmen oppilaat ryhmiin. Ryhmien tehtävänä oli toteuttaa heiltä tilattu maalaus (Mona Lisa, Aatamin luominen, Danten muotokuva jne.) sekä tutustua teoksen maalanneet taiteilijan elämään ja koota siitä käsitekartta. 

Teokset maalattiin "kattoon" kuten Sikstuksen kappelin freskot, toisin sanoen suurin osa luokasta makasi oppitunnin pöydän alla maalaamassa ja tietoa etsivät tekivät iPadien kanssa töitä pöytien päällä. Vuoroja vaihdettiin niin, että kaikki kävivät pöydän alla selällään maalaamassa kuten Michelangelo.

Kuvat maalauksia varten löysin netistä googlettamalla "renessaince coloring picture", hakusanojen avulla löytyi värityskuvia renesanssitaiteesta. Suurensin kuvat A3-kokoon ja kopiokoneella tulostin kuviksessa käyttämällemme paksulle maalauspaperille.

Uskonto

Tutustuimme Martti Lutherin elämään, pohdimme samalla sääntöihin ja rikkeisiin liittyviä asioita. Ja lopulta pääsimme sitä kautta kirkon piirissä tapahtuneisiin muutoksiin. Aloitimme kertomuksella Lutherin lapsuudesta.

”Eräänä päivänä äiti pyysi Martilta apua. Martin piti hakea varastosta jauhoja ja 20 pähkinää – oli tulossa tärkeitä vieraita. Pähkinät olivat Martin suurta herkkua, mutta niitä sai vain erityistapauksissa. Siihen aikaan karkkeja ei ollut vielä keksittykään ja joskus harvoin lapset saivat pari rusinaa tai taatelin. Martti laski tarkkaan 20 suurta, kovakuorista saksanpähkinää. Sitten hän mietti: ”Entä jos otankin 21 pähkinää ja syön yhden itse?” Toisaalta Martti tiesi, että pähkinöiden oli riitettävä vielä moneksi kuukaudeksi ennen kuin uusi sato olisi kypsää. ”Vain yksi pähkinä. Eihän sitä kukaan huomaa!” Martti ajatteli ja laittoi pähkinän paitansa laskokseen. Martti vei jauhot ja 20 pähkinää äidilleen. Kääntyessään pois hän kuitenkin törmäsi uunin kulmaan niin, että hihaan piilotettu pähkinä pamahti rikki ja putosi lattialle. Tietysti äiti huomasi sen, vaikka Martti yritti poimia pähkinän nopeasti talteen. ”Sinä otit pähkinän?” äiti kysyi vihaisena. Martti tiesi, ettei varastaminen tullut heidän perheessään kuuloonkaan. Koko maailma synkkeni Martin mielessä. Pieni Martti mietti peloissaan, mitä voisi tehdä, ettei äiti olisi enää vihainen vaan antaisi anteeksi ja tykkäisi hänestä jälleen.”

Kertomuksen jälkeen oppilaat pohtivat ryhmissä asioita, joita koulussa oppilaat tekevät väärin ja miten näitä väärintekoja voisi korvata sille, jota kohtaan tehtiin väärin. Oppilaiden keskuudesta nousivat esimerkiksi kuminpalojen heittäminen ja oppitunnin häiritseminen. Aluksi oppilaat tarjosivat rangaistukseksi rikkeistä jälki-istuntoa, mutta keskustelimme yhdessä onko jälki-istunnosta oikeasti hyötyä tai paraneeko sen henkilön mieli, jota kumilla heitettiin jälki-istunnosta. Tästä syntyi erinomaista keskustelua ja näistä oppilailta nousseista asioista nousikin muutamia sääntöjä ja seuraamuksia, jotka sovimme yhdessä ottavamme omassa luokassa käyttöön.

Esimerkiksi kumin palojen heittoa on ollut viime aikoina ilmassa ja oppilaat päättivät, että kumin palojen heittelijän tulee jatkossa oppitunnin jälkeen lakaista luokan lattia, koska on sitä tahallisesti sotkenut. Kummasti hiipui tämän ongelman olemassaolo tähän oppituntiin :D

Jatkoimme oppituntia katsomalla YleAreenasta pätkän Martti Lutherista kertovan piirretyn ensimmäistä osaa, joka kertoi Lutherin lapsuudesta. 

Opettajan kerronnan kautta pääsimme vaiheeseen, jossa isän toive oikeustiedettä opiskelevan nuorukaisen urasta murenee ja Martti päätyy luostariin.

”Kerran Luther joutui hurjaan ukkoseen kävellessään pitkää matkaa vanhempiensa luota opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin. Salama iski niin lähelle, että Luther pelkäsi kuolevansa. Silloin hän lupasi Jumalalle, että menisi asumaan luostariin, jos vain säilyisi hengissä. Niin nuorukaisesta, joka oli lähtenyt isänsä toiveen mukaisesti opiskelemaan oikeustiedettä, tulikin munkki ja teologi. Hän luki, oikein ahmi Raamattua ja halusi tietää aina vain enemmän Jumalasta.

Luther yritti palvella Jumalaa mahdollisimman hyvin: hän rukoili, paastosi, ripittäytyi ja kuritti ruumistaan. Jumalan hyväksyntä oli kuitenkin kovin vaikea saavuttaa. Martti lähti opiskelemaan teologiaa. Myöhemmin Martti valmistui papiksi ja siirtyi luennoimaan Wittenbergin yliopistoon ja hänestä tuli yliopiston professori.”

Päästäksemme kiinni Lutherin aikaan ja asioihin, jotka Lutheria katolisessa kirkossa ärsyttivät katselimme kuvia Rooman Pietarinkirkosta. Sen jälkeen opettaja hyppäsi taas rooliin..

”Mitä ihmettä me oikein teemme? Kirkon rahakirstun pohja pilkottaa jo, eikä Pietarinkirkko ole vielä läheskään valmis. Mistä me saamme rahaa kirkon rakentamiseen?”, tuskailee munkki. ”Hmm.. jos ihmiset sovittamisen sijaan ostaisivatkin aneita rahalla? Voisiko se toimia? Pienestä rikkeestä pieni korvaus ja isommasta iso korvaus.. Ja voisihan jo kuolleille sukulaisillekin ostaa helpotusta kiirastulesta muutamalla kultarahalla. Tämähän kuulostaa hienolta!”

Katsoimme YouTubesta pätkän Luther-elokuvasta, jossa Luther vierailee Roomassa.

                                       

Videon jälkeen keskustelimme anekaupasta ja pohdimme millaisia ajatuksia Lutherilla ilmeistä ja eleistä päätellen oli Rooman vierailullaan. 

Mitä Luther sitten teki asioille, jotka hänen mielestään olivat väärin? Pystyikö joku vastustamaan katolista kirkkoa, jolla oli niin suuri valta Euroopassa?

Katsoimme samasta Luther-elokuvasta toisen klipin, jossa Luther käy naulaamassa teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.

                                       

Videon ja keskustelun jälkeen oppilaat lähtivät ryhmissä suunnittelemaan omia teesejään paremman koulun puolesta. Mikä koulussa ärsyttää? Mikä asia pitäisi olla toisin? Hyvin oppilaat lähtivätkin poimimaan oikeita asioita, kuten kenkien kantamista käytävällä, toisten kunnioittamista ja huomaavaisuutta jne. ja koulussa pitäisi olla ruokana hampurilaisia ja pizzaa tyyliset teesit jäivät pois. Jokainen sai paperille kopioidun pergamenttirullan, jolle hyvän koulun teesit kirjoitettiin. Jokaiseen teesiin piti kirjata perustelu, näin tuli samalla harjoiteltua väitteiden perustelua ja sivulauseiden kirjoittamista. Yhdessä "naulasimme" omat teesimme käytävän ilmoitustaululle.

Lopuksi oppikirjan tekstin ja yhteisen keskustelun kautta vedimme yhteen sen miten Lutherin teesit vaikuttivat Euroopassa. Näin pääsimme oppilaiden juuri edellisellä viikolla esittämiin kysymyksiin, joihin en silloin suostunut vielä vastaamaan. Miksi protestanttinen kirkko on nimeltään protestanttinen? Entä miten suomalainen luterilainen kirkko eroaa katolisesta kirkosta? Ja ai, tuleeko luterilaisen kirkon nimi Lutherista?

Kuninkaan valta

Opettajan kerronnan ja oppikirjan avulla tutustuimme Aurinkokuninkaan elämään. Samalla kokeilimme elämää Aurinkokuninkaan hovissa. Aurinkokuninkaan käsien pesun toimittamiseen tarvittiin kuninkaallinen hanan aukaisija, kuninkaallinen saippuan annostelija, hanan sulkija, hovin ylhäinen käsipyyhkeen ojentaja, kuninkaallinen käsien kuivaaja sekä kuninkaallinen roskan roskikseen heittäjä. Ja jokainen toimi piti tottakai toimittaa hymyillen, kumarrellen ja kohteliaisuuksien saattelemana.

Aurinkokuninkaan leikkimisen jälkeen keskustelimme hänen politiikkansa ja itsevaltiudensa vaikutuksista Euroopassa. Toisaalta myös siitä, miksi uskonpuhdistus omalta osaltaan mahdollisti itsevaltiuden.

Yhdistimme aiheeseen kuvaamataitoa ja symmetrian opiskelua. Tutkimme netistä kuvia Versaillesin palatsin puutarhasta. Oppilaat saivat tehtäväkseen piirtää, maalata ja askarrella kuvan Versaillesin puutarhasta. Vaatimuksina oli, että työssä tulisi olla symmetriaa ja osa työstä tulisi toteuttaa kolmiulotteisesti. Tämän toteuttamiseen tarjosin oppilaille silkkipaperia materiaaliksi. Tosin töiden edetessä keksimme myös, että puutarhan vesialtaiden yli voi askartelutikuista rakentaa sillan.

Tiede

Vitosten kanssa olemme toukokuussa tutkineet voimaa, liikettä ja kitkaa, joten moni uuden ajan tieteen parissa työskennelleistä oli tullut jo aiemmin mainittua. Nyt Newton, Galileo Galilei ja Kopernikus pääsivät mukaan myös historian tunnille. 

Tässä kohtaa aika loppui kesken, niin kuin se joskus toukokuussa tuppaa loppumaan. Ajatuksenani oli, että olisin laittanut oppilaat ennakkoluulottomasti työskentelemään jonkin keksinnön pariin kuten uuden ajan yleisnerot. Esimerkiksi antamalla oppilaille tehtäväksi keksiä miten raa´an kananmuman voi pudottaa toisen kerroksen ikkunasta ilman, että se rikkoutuu. Tähän tehtävään olisi tarjottu oppilaille erilaisia kierrätysmateriaaleja kangasta, pahvia, muovia, narua, teippiä jne. Toinen varteenotettava tehtävä olisi voinut olla Marshmallow challenge, jossa spagetista, yhdestä vaahtokarkista ja teipin pätkästä rakennetaan mahdollisimman korkea torni.

Mutta koska aika loppui kesken, menimme tieteen osalta uuden ajan alun opettajan kerronnan ja keskustelun avulla läpi.

Kertaus

Kertauksena uuden ajan vaikuttajista teetin oppilaille Kuka kukin on?-monisteen. 

Kun koulua olisi vielä ollut se viikko lisää, jonka olisin tarvinnut, olisimme uuden ajan lopputyönä järjesteäneet verkostoitumistapahtuman tai speed dating-tapahtuman, jossa jokainen oppilas saa roolin uuden ajan henkilönä ja rooleissaan oppilaat esittäytyvät toisilleen. Idean Speed dating-jutusta löysin teacherpayteachersistä ja mielestäni se on kokeilemisen arvoinen kertaus-/lopetusjuttu oppimiskokonaisuudessa, joka sisältää paljon tärkeitä vaikuttajia, jotka olisi hyvä tuntea nimeltä. 

Mutta kaikki loppuu aikanaan! Niin tämäkin lukuvuosi! 

Historian kirjat laitetaan kesäksi kaappiin ja ensi vuonna jatketaan. 

Matikkaa ja luonnontuntemusta ulkoluokkaillen

Tänään ulkoluokkailimme Pirttimäen ulkoilualueella, kuten niin monta kertaa aiemmin. Oman luokan lisäksi mukana oli meidän kanssamme paljon yhteistyötä tekevä pienluokka, jonka kanssa yhdistymme ensi syksynä inkluusioluokaksi. Ulkoluokkapäivä sisälsi tuttuun tapaan matikkaa ja ympäristöoppia, mutta halusimme lisäksi nostaa yhteistyötaidot ja ryhmätyön oppilaiden pohdittavaksi päivän aikana. Tänään meillä oli mukana huikea miehitys, koska meitä oli kaksi opettajaa ja kaksi avustajaa. Monesti minulta on myös kyselty ajankäytöstä, niin laskennallisesti tähän päivään oli satsattu 2 liikuntatuntia, 1 matikantunti, 1 ympäristöopin tunti ja 2 sosiaalisen kasvun tuntia.

Yhteistyö on valttia!

Pirttimäessä oppilaat jaettiin ennakkoon suunniteltuihin 4 oppilaan ryhmiin, joissa he päivän työskentelivät. Jokainen ryhmä kulki 3 kilometrin mittaisen lenkin metsässä (osa tosin enemmänkin, koska muutama ryhmä aloitti pisteiden kiertämisen lenkin taaimmaisesta nurkasta ja joutui näin ollen kiertämään lenkin 1.5 kertaa). Reitin varrella oli aikuisten ohjaamat 4 pistettä sekä kaksi omatoimista pistettä. Jokaisen tehtävän jälkeen ryhmä arvioi omaa suoritustaan ryhmänä ja ryhmätyöskentelyn onnistumista asteikolla 1-5.

Kasvibongausta iPadin avulla.

Koko reitin kiertämisen ajan ryhmät bongasivat kasveja, jotka oli listattu ryhmille annetulle monisteelle. Kun reitin varrella näkyi joku kasveista ryhmä otti siitä kuvan iPadilla, joka oli jokaisen ryhmän mukana. Kouluumme hankitut vedenpitävät iPad-suojapussit osoittautuivat käteviksi metsässä, kun niiden avulla iPadia voi kävellessä kantaa kuten olkalaukkua. Lähes kaikki listan kasvit löytyivätkin reitin varrelta, jos oli tarkkana.

Puron luona hyödynsin jo viime keväänä teettämääni tehtävää, jota silloin kaikki eivät aktiivisesti tehneet (koska puron vesi oli silloin vielä jäätävää, tänään onneksi kylmä vesi ei latistanut motivaatiota, kiitos helle kelin!). Ryhmällä oli 10 hiekkalaatikkoämpäri ja mitat, joiden tilavuus oli   4 dl ja 9 dl. Näiden kahden mitan avulla ryhmien piti mitata sankoihin 1 dl, 2 dl, 3 dl jne. eli        esim. 9 dl - 4 dl = 5 dl. 

Hanoin torni on varmasti monelle tuttu ongelmanratkaisutehtävä, jossa 3-4 eri kokoista laatikkoa pitää saada siirrettyä kolmanteen ruutuun. Säännöt ovat helpot: vain yhtä laatikkoa saa liikuttaa kerrallaan, isompaa laatikkoa ei koskaan saa laittaa pienemmän laatikon päälle. Ryhmät aloittivat ensin ratkaisemalla ongelman kolmella laatikolla ja lisäämällä haastetta kokeilemalla samaa neljällä laatikolla. 

Minä työskentelin koordinaatiston parissa. Materiaalina pisteelläni oli VaNen syksyllä markkinoille tuleva neliömetrimatto, pyykkipojat ja ulkoluokka-hankkeen lajitunnistuskortit (jos sinulla ei lajitunnistuskortteja vielä ole ja haluat ne tulostaa, niin löydät ne täältä). Näillä välineillä pelasimme koordinaatistomuistipeliä. Open koordinaatistoon oli asetettu alaspäin käännettyjä lajikortteja tiettyihin pisteisiin. Oppilailla oli pareittain omat koordinaatistonsa hieman kauempana sekä paperille monistettu koordinaatisto.

Vuoron perään toinen parista juoksi open koordinaatistolle, käänsi yhden kortin, tunnisti kasvin ja tarkisti kasvin koordinaatit. 

Sen jälkeen oppilas palasi omalle koordinaatistolleen, kertoi parilleen koordinaatit ja sieltä löytyvän kasvin. Sen jälkeen pari merkitsi koordinaattipisteen paperilla olevaan koordinaatistoon ja kasvin tunnistanut oppilas sinipunakiekolla isolle neliömetrimatolle rakennetulle koordinaatistolle. Sen jälkeen parit vaihtoivat osia.

Kun kaikki kasvit oli tunnistettu ja paikannettu koordinaatistoon, parit vaihtoivat mattoja ja tarkistivat, että sinipunakiekot oli asetettu oikeille paikoille. Muutaman kerran oli x- ja y-akselit menneet väärinpäin, joten tarkistus ja sen yhteydessä käyty keskustelu palautti oppilaille vielä mieleen missä järjestyksessä koordinaatit ilmoitetaan.

Ryhmäytystehtävänä oli reitin varrella sokkona käveleminen, jossa harjoiteltiin rauhoittumista ja toiseen luottamista. Yksi aikuisista oli reitin varrella vastassa ja ryhmä jakaantui pareiksi. Toinen parista sulki silmänsä ja toinen näki. Aikuisen perässä ryhmä kulki polulla rauhallisesti sokkoja opastaen, kunnes tuli aika vaihtaa oppaan ja sokon rooleja.

Toisena ryhmäytystehtävänä oli kaatuneen puun päällä perinteinen jonojen järjestäminen ilman, että kukaan putoaa maahan. Ryhmä järjestäytyi puun päällä mm. ikä-, pituus- ja aakkosjärjestykseen. Jokainen ryhmä odotti seuraavan ryhmän saapumista tukin luona ja opasti seuraavalle ryhmälle tehtävän ennen kuin lähti itse eteenpäin.

Kun reitti oli kierretty, jäi oppilaille aikaa eväiden syömiseen ja "välituntiin" ennen koululle lähtöä. Koululla kävimme vielä yhdessä läpi löydetyt kasvit. Jos joltain ryhmältä puuttui jokin kasvi, pohdimme millaisesta paikasta kyseisen kasvin olisi voinut löytää. Esimerkiksi piharatamoa ei kaikki ryhmät olleet löytäneet, sillä he eivät hoksanneet enää Pirttimäen piha-alueella katsella ympärilleen kasveja etsien eikä piharatamoa tietenkään metsästä löytynyt.

Lisäksi koululla keskustelimme vielä siitä kuinka ryhmät olivat toimineet. Jokainen ryhmä sai kertoa mikä asia heidän ryhmässään toimi sekä kehua muita ryhmän jäseniä, jos koki aiheelliseksi kertoa jonkun oppilaan erityisen hyvästä suoriutumisesta.

Päivä oli kiva ja leppoisa, kaikki ryhmät työskentelivät aktiivisesti eikä turhaa sähläämistä ollut. Tällaisella konseptilla emme ole aiemmin ulkoluokkailleet, koska aikuisia ei normaalisti ole mukana kuin minä ja avustaja. Oppilaidenkin mielestä tällainen työtapa oli mukava, kävellessä saattoi kasvien bongailun ohessa höpöttää omia asioitaan ja pisteelle saapuessa sitten taas keskityttiin aikuisen ohjaamaan tehtävään.

Vielä on pari viikkoa jäljellä ja useampi ulkoluokkailupäivä vielä edessä! Toivottavasti kesäkelit jatkuvat lomaan asti (ja toki sen jälkeenkin!!).