2. luokan koulun aloitus olympialaisten merkeissä

 

Heinäkuussa olimme koulukoira Pajun kanssa tuttu näky kirjastossa. Laitoin hyvissä ajoin varaukseen 20 Mauri Kunnaksen Suurta urheilukirjaa, joten niitä oltiin harva se päivä hakemassa. Samalla tuli kahlattua kirjaston urheiluaiheista kokoelmaa enemmänkin läpi, jotta luokkaan saatiin kerättyä kattava setti teemaa sopivaa lukemista. 

Pikku hiljaa Tanjan kanssa alkoi elokuun alussa Tanjan kanssa muotoutua olympialaisjakso, josta tässä ensimmäinen blogijuttu. 

Ensimmäisen päivän leikkeihin kuuluivat cocktailkutsut, joilla on helppo kerrata nimiä. Jokainen oppilas sai urheilijakortin ja kiersi luokassa esittelemässä itseään "Hei, minä olen Anniina juoksija. Kuka sinä olet?" Kun molemmat parista olivat esittäytyneet, vaihdettiin kortteja ja jokainen sai itselleen uuden urheilulajin. 

Samoilla korteilla leikittiin myös VaNesta tuttua portinvartijaa, jossa oppilaat asettuivat korttien kanssa jonoon ja portinvartija jakoi urheilijat jonkin ominaisuuden perusteella kahteen ryhmään. Käytimme esimerkiksi seuraavia jakoja yleisurheilu ja ei-yleisurheilulajit, vesiurheilulajit ja ei-vesiurheilulajit, lajit, joissa urheilija on jonkin urheiluvälineen päällä/sisällä (esim. pyöräilijä ja meloja) ja sellaiset, joissa urheilija on omin jaloin maassa. Sanastoa saatiin hyvin treenattua, kun aina lajitteluperusteen ratkettua kyselin mitä muita urheilijoita voisi kuhunkin ryhmään lisätä. 

Myös käenmuna toimi hyvin näillä korteilla. Valitsin 5-6 urheilijaa, joista kaikki muut paitsi yksi kuuluivat samaan ryhmään. Oppilaiden piti keksiä, kuka ei kuulu joukkoon ja tietenkin myös perustella vastaus. Huomasimme, että oikeita vastauksia on useita. 

Urheilijakortit voi tulostaa täältä.

Urheiluvälinekuvat voit tulostaa täältä.

Luokittelua harjoiteltiin myös urheiluvälinekuvien kanssa. Ensin nimesimme yhdessä kaikki urheiluvälineet ja oppilaat saivat 10 minuuttia aikaa kirjoittaa niin monta kuvien urheiluvälineistä kuin ehtivät. Samalla tuli hieman kerrattua yhdyssanoja, koska yhtä lukuunottamatta kaikki sanat olivat yhdyssanoja. 

Kirjoitustehtävän jälkeen jokainen pari sai langan. Aluksi luokittelimme esineitä langan sisään opettajan ohjeen mukaan. Esimerkiksi laita langan sisään pallot. Mitä jäi langan ulkopuolelle? Ei-pallot. Laita langan sisään kaikki sellaiset urheiluvälineet, joissa on pyörät. Mitkä ovat ulkopuolella? Ne, joissa EI ole pyöriä. Eli negaatiot saatiin heti harjoitteluun. Muutamien toistojen jälkeen oppilaat työskentelivät pareittain ja luokittelivat esineet parin arvatessa mitkä esineet on laitettu langan sisäpuolelle ja mitkä ulkopuolelle.

Lopuksi tein vielä koko luokalle muutamia pähkäilytehtäviä sananrakenteen avulla, eli yhdyssanat ja ei-yhdyssanat (keihäs ainoa ei yhdyssana) sekä kolmiosaiset yhdyssanat (pöytätennismaila) ja ei-kolmiosaiset yhdyssanat. 

Tarkoitus oli vielä luokitella urheilulajeja ihan sanoina Tanjan tekemillä digitaalisilla materiaaleilla (katso alla esimerkki), mutta niihin emme vielä ehtineet. 

Parilukemisen makuun päästiin heti, sillä Suuria urheilukirjoja ei vielä ole ihan jokaiselle oppilaalle. Oppilaat saivatkin ensin tehtäväksi lukea parin kanssa ensimmäisen aukeaman Suuresta urheilukirjasta. Sen jälkeen oppilaat tekivät pylväsdiagrammin kuvasta löytyvistä asioista. Kissojen, laukkujen, kameroiden, lippujen ja keltaisten kuutioiden laskeminen kuvasta vaati tarkkaa hahmottamisen taitoa. 

Olympialaisten isäntämaahan Ranskaan tutustuimme ensin katsomalla selkokielisen lyhyen videon Ranskasta.

Videon sisältöä kokosin oppilaiden kertomien asioiden perusteella käsitekartaksi taululle. Lopuksi oppilaat lukivat tietotekstin Ranskasta ja vastasivat kysymyksiin vihkoon. 

Olympialaisista ei löytynyt sopivaa suomenkielistä videota oppilaille katsottavaksi, mutta hyödynsin englanninkielistä 4 minuutin videota. Pysäytimme videon vähän väliä ja kävimme käpi mitä videolla kerrottiin. 

Videon jälkeen oppilaat taas lukivat tietotekstin olympialaisista ja kirjoittivat vastaukset vihkoon. 

Tällaisilla tehtävillä lähti meidän 2. luokka liikkeelle. Ensi viikon olen itse poissa, joten olympialaisteema elää eteenpäin sijaisen kanssa vain englannintunneilla. Jatkoa siis teemaan seuraa reilun viikon kuluttua!

Tanjalle iso kiitos jälleen Tanjalle yhteistyöstä ja etenkin nyt isosta panostuksesta tekstien osalta, koska omat paukut eivät niihin tässä kohtaa henkilökohtaisen elämän haasteiden takia riittäneet!

Eläinavusteinen matematiikan opetus ja vane-pelejä uudella twistillä

 Kesä starttasi jälleen kerran perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Tänä vuonna kokoonnuimme noin 50 opettajan voimin Järvenpäähän Anttilan koululle. Anttilan koululla onkin huikea VaNe-tiimi, jonka vieraiksi oli ilo päästä. 

Pidin seminaarissa Ihan pihalla eläinavusteisesti-työpajan, koska Paju-koirani oli mukana. Allergiasyistä johtuen Pajun paja oli ulkona, vaikka osa pajan peleistä soveltuisikin ehkä paremmin sisätiloihin.

Olen talven mittaan pohtinut eläinavusteisen valmentajan opintojen ohessa millaista eläinavusteinen ja kokemuksellinen matikanopetus on. Olen tullut siihen tulokseen, että koiran aktiivinen rooli sopii parhaiten motivointiin ja oppitunnin aloitukseen innostajaksi. Toisaalta matikantukiopetuksessa koiran rooli on tsemppari. Tähtitunnilla (eli tukiopetuksessa) oppilas saa olla kolmisin open ja koiran kanssa, eikä huomiota tarvitse jakaa muiden kanssa. 

Työpajassa Paju oli mukana aina aihekokonaisuuden ensimmäisessä pelissä ja sen jälkeen aihetta syvennettiin ja jatkotyöstettiin ilman koiran aktiivista osallistumista. Samanlaisena näen koiran roolin myös luokkatyöskentelyssä. 

Mutta työpajan sisältöön...

Pajun taito: nopppien heitto

Neljän suora VaNe-neliömetrillä

Välineet: jokaiselle joukkueelle VaNe-neliömetri taiteltuna 7x7 kokoon, värinopan värit paperilappuina ja täpläkortit 1-6 (Matematiikkaa 1a-kirjan liitteistä tai esim. Ihan pihalla käpykorteista), 12 kpl pyykkipoikia, kasa sinipuukiekkoja tai käpyjä sekä yhteiseen käyttöön iso värinoppa ja iso pistenoppa

Harjoiteltavat taidot: oikean paikan etsiminen taulukosta/opaskartasta nopan koordinaattien avulla

Ensin jokainen joukkue valmisti oman pelilautansa. Värilaput ja täpläkortit asetettiin kunkin joukkueen valitsemaan järjestykseen sarakkeiden ja rivien alkuun, laput kiinnitettiin pyykkipojilla. Näin jokaisella joukkueella oli erilainen opaskartan mallinen ruudukko. 

Joukkueen pelilauta ja sinipuukiekot pelimerkeiksi.

Paju heitti noppia ja noppien antamien koordinaattien mukaan, esim. punainen ja kolme, joukkueet asettivat sinipuukiekon omalle pelialustalleen. Noppia heitettiin kunnes joku joukkueista sai neljän suoran.

Tämä peliversio sopii hyvin luokille 1-3. Jos oppilaat ovat jo opiskelleet koordinaatiston, voidaan peliä pelata kahdella pistenopalla ja VaNe-neliömetrin laidoille asetetaan numerokortit. Silloin toki numerokortit ovat neliömetrin viivojen kohdalla ja noppien koordinaatit myös osuvat viivojen risteyksiin. Koordinaatistolla pelatessa pelaajat voivat itse päättää kumpi luku on x ja kumpi y, jolloin peliin tulee hieman jännitystä, sillä muutenhan jokainen joukkue saa neljän suoran samaan aikaan. 

Sulkellusveneen nosto

Välineet: samat kuin neljän suora-pelissä sekä isot muistipelikortit, joissa pelilaudan/nopan värit sekä lukumäärät 1-6. 

Tavoite: itse määrittää tietyn ruudun koordinaatit sekä muistinkehittäminen

Joukkue rakensi sinipuukiekoista itselleen sinisen sukellusveneen pelialustalle. Kiekot asetettiin sininen puoli ylöspäin. 

Sukellusveneen nosto vaati hyvää muistia.

Vuorotellen joukkueen jäsenet käyvät kääntämässä kaksi muistipelikorttia jonkin matkan päästä. Mikäli muistipelikorttien antamien koordinaattien ruudussa on osa sukellusvenettä, saa joukkue kääntää sinpuukiekon ympäri ja se osa sukellusveneestä on pinnalla. Se joukkue, jonka sukellusvene oli ensimmäisenä nostettu pintaan, voitti pelin.

Tämänkin pelin voi siirtää koordinaatistoon neljän suoran tavoin. 

Pajun taito: tikkujen nostaminen ämpäristä

"Kaboom"-peli lukujen ominaisuuksilla

Tarvikkeet: jäätelötikkuja tai eläinavusteisessa toiminnassa isompia tikkuja (meillä Bilteman sytykepuita), joihin on kirjoitettu lukuja valitulta lukualueelta, purkki tikuille, kynä ja paperi jokaiselle joukkueelle

Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuuksien nimeäminen

Pajun Kaboom-tikut ovat kuvassa oikealla alakulmassa.

Paju nosti ämpäristä yhden tikun kerrallaan ja joukkueiden tehtävänä oli keksiä mahdollisimman monta ominaisuutta luvusta. Luvun ominaisuuksia sai kirjoittaa kunnes kello kilahti. Olin harmittavasti unohtanut Pajun oman kellon kotiin ja lainassa oleva HalliGalli-kello oli sen verran epäilyttävä, että Paju kieltäytyi sitä soittamasta. 

Joukkue kerrallaan luki kirjaamansa ominaisuudet. Jos joukkue oli keksinyt sellaisen ominaisuuden, jota kukaan muu ei ollut kirjannut ylös, sai ominaisuudesta pisteen. 

Seuravaaksi nostettiin uusi tikku ja peli jatkui eteenpäin.

Muita peliversioita: 

Lukujonot: Joukkue kirjoittaa paperille lukuja eteenpäin tai taaksepäin nostetusta luvusta joku yhden askelin tai isommilla askelilla. Se joukkue, joka on kellon kilahtaessa kirjoittanut lukujonoa pisimmälle, saa pisteen. 

Luvun erinimet: Joukkue kirjoittaa paperille mahdollisimman monta nimeä nostetulle luvulle. Eli esimerkiksi luvusta 16 voisi kirjoittaa 4+4+4+4, 8+8, 20-4, 2x8, 32/2 jne.  

"Kynänryöstö" lukujen ominaisuuksilla

Tarvikkeet: lappuja, joihin on kirjoitettu lukujen ominaisuuksia, kaksi tavallista noppaa

Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuudet

Pelialustalle asetataan ominaisuuskortit ja sovitaan lukualue, jolla pelataan esim. 0-100. Vuoron perään pelaajat heittävät noppia. Mikäli pelaaja heittää silmäluvun kuusi, alkaa hän nostaa pelialustalta ominaisuuskortteja. Pelaaja lukee ääneen nostamansa ominaisuuskortin ominaisuuden, esimerkiksi "pariton" ja sanoo ääneen luvun, jolla on tuo ominaisuus esim. 17. Pelaajan nostaessa kortteja ja keksiessä niitä vastaavia lukuja muut heittävät koko ajan noppia, mikäli joku saa silmäluvun kuusi huutaa hän "seis" ja alkaa itse nostaa kortteja, edellinen kortin nostaja alkaa taas heittää noppia muiden kanssa. Pelataan kunnes pelialustalta loppuvat ominaisuuskortit.

Roskis-peli lukujen ominaisuuksilla

Välineet: A4-kokoiset laput (5 kpl), joihin on kirjoitettu jokin luvun ominaisuus (esim. pariton, luvun numeroiden summa on <5, kymmeniä on enemmän kuin ykkösiä, ykkösiä on enemmän kuin kymmeniä ja yksinumeroinen), lukukortit 0-100 tai valitulta lukualueelta.

Helppo versio: Lukujen ominaisuuslaput asetaan riviin joukkueen eteen. Yksi joukkueen jäsen juoksee hakemaan lukukortin pelinjohtajalta. Hän tuo lapun joukkueen luokse ja joukkue yhdessä katsoo sopiiko luku johonkin ominaisuuksista. Jos sopii, luku asetaan ominaisuuslapun päälle, jos ei kortti palautetaan seuraavan pelaajan toimesta pelinjohtajalle tämän hakiessa uutta lukukorttia. Se joukkue voittaa, jolla on lukukortti jokaisen ominaisuuslapun päällä. 

Haastavampi versio: Ennen pelin aloittamista joukkue päättää itse mihin järjestykseen ominaisuuslaput asetetaan. Peliä pelataan kuten yllä, mutta nyt ominaisuuksia vastaavien lukukorttien on oltava suuruusjärjestyksessä. Eli on mahdollista, ettei joukkue pysty täyttämään kaikkia ruutuja tai ainakin se on hyvin vaikeaa, mikäli se järjestää lappunsa huonosti.

100. koulupäivä

Tänään koitti viimein päivä, jota on odotettu koko ekaluokka, nimittäin 100. koulupäivä!

Olemme laskeneet koulupäiviä lisäämällä joka päivä luokkamme seinällä olevaan luontoluokkaan yhden lapsen. Tänään aamulla luontoluokassa olikin jo melkoista tungosta, kun siellä oli sata lasta. Oppilaita on pitkään kiinnostanut mitä ovat teltat, joita on luokan edessä samassa taskussa kuin luontoluokkaan laitettavia lapsia. Tänään sekin selvisi! Jokaiseen telttaan laitettiin aina kymmenen lasta. Niinpä tänään jäi luokan seinälle kymmenen teltan telttakylä. Seuraavaksi odotellaankin, että saamme yhteensä 20 telttaa ja voimme tehdä telttaretken (Nuku yö ulkona 2. luokan syksyllä). 

Laskimme aamupiirissä tietenkin kehorytmien ryhmittämänä sataan. 

Varsinaisen opiskelun aloitimme 100 sekunnin haasteilla. Ensimmäisenä oppilaat ottivat vihkot ja kirjoittivat viivastolle oman nimensä niin monta kertaa kuin sadassa sekunnissa etsivät. Ennätys taisi olla tänään 17 kertaa! 

100 sekunnin haasteeseen kuului myös lukeminen. Luimme tämän viikon lukuläksy tekstiä kolme kertaa 100 sekuntia. Jokaisella kerralla oppilas aloitti tekstin alusta ja merkitsi kynällä kuinka pitkälle hän ehti 100 sekunnissa. Jokainen kehittyi ja pääsi jokaisella lukukerralla hieman pidemmälle!

Lukemista harjoiteltiin myös satataulukon kanssa. Jokainen oppilas sai satataulun. Käytävästä löytyi lukuja 0-100 kirjaimin kirjoitettuna. Oppilas kävi lukemassa luvun ja väritti satataulusta luvun värillä, jolla se oli kirjoitettu lapulle. Näin saatiin harjoiteltua pitkien sanojen lukemista, luetun ymmärtämistä sekä muistia, sillä laput olivat käytävässä ja satataulut sekä värikynät luokassa omalla paikalla. Kun kaikki luvut oli väritetty, muodostui satatauluun 100. 

Kokeilimme myös jaksammeko hypätä 100 kertaa. On muuten aika tiukka tehtävä: 100 hyppyä 100 sekunnissa. Kokeile vaikka! 

Täytimme myös luokan seinälle ilmestyneen tyhjän satataskuston. Taskustossa oli muutamia lukuja valmiina. Poistetut kortit olin jakanut kolmeen nippuun ja omalla vuorollaan kukin ryhmä sai täyttää omat korttinsa. Omien korttien täyttämisen jälkeen juttelimme siitä mikä luku satataulussa on missäkin kohdassa ja otimme myös kortteja pois kysellen muilta mikä kortti taulusta puuttuu. Samalla tuli hyvää puhetta naapuriluvuista. Oppilaat hoksasivat myös hyvin, että pystysarakkeissa ykkösten lukumäärä pysyy samana, kympit muuttuvat. 

Lattialla olleella isolla satamatolla oppilaat pelasivat myös neljän suoraa. Oppilailla oli kaksi 10-sivuista noppaa, joita he heittivät. Oppilaat pohtivat minkä kaksinumeroisen luvun noppien numeroista voisi muodostaa ja peittivät merkkikartiolla valitsemansa luvun. Tavoitteena oli saada neljän suora. Sama toimii toki värikynillä ihan monistetulla satataululla. 

Lisätehtävänä nopeille oli myös käärmeet ja tikapuu-peli. 

Järjestimme myös perinteisen 100-näyttelyn. Jokainen oppilas toi kouluun jotakin sata. Tuodut näyttelyesineet piti tietenkin tarkistuslaskea, jotta voimme olla varmoja, että niitä todella on sata. Esimerkiksi 100 hamahelmeä aiheuttivat paljon keskustelua siitä, voiko purkissa tosiaan olla sata helmeä, kun määrä näyttää niin pieneltä. 

Näyttelyssä oli esillä muun muassa 100 kynää, 100 piirrustusta, 100 popcornia, 100 legoa, 100 itse askarreltua Pokemon-hahmoa, 100 pikkuesinettä, 100 tikkaria, 100 keksiä ja 100 linkkikuutiota. 

Eräs oppilas toi 100 grammaa suklaata. Hän meinasi jo, ettei hänen tarvitsekaan tarkistuslaskea... Eipä hätää! Luokasta löytyi tasapainovaaka, jonka avulla suklaa tarkistuspunnittiin. Kerroin oppilaalle, että valkoinen VaNe-värisauvojen kuutio on yhden gramman painoinen. Oppilas yritti ensin punnita 100 valkoista kuutiota, mutta kuutiot loppuivat kesken. Asia piti siis ratkaista toisella tapaa. Koska kyseessä oli taitava oppilas, en ehdottanut itse suoraan mitään ratkaisua. Hän itse ehdotti mustilla sauvoilla laskemista, mutta hylkäsi sen, kun kyselin osaisiko hän laskea 16+16+16+16... Jonkin aikaa tuumailtuaan hän laski valkoisilla kuutioilla sekä vaaleanpunaisilla ja vaaleansinisillä värisauvoilla tasapainovaakaan 100 grammaa. Ihan oikein oli suklaat kotona punnittu!

2. luokkalaiset vierailivat 100-näyttelyssämme ja ekaluokkalaiset toimivat näyttelyoppaina esitellen mitä näyttelyyn oli tuotu. 

Päivä päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja jokainen sai laskea itselleen 100 popcornia.

 

Lasten Päivä Melukylässä (M-kirjain)

 

M-kirjainta lähdettiin opiskelemaan tietysti Melukylän mukana. Kirjaksi valikoitui Lasten Päivä Melukylässä, jossa Melukylän lapset järjestävät pikku Kirstille oman Lasten Päivän. Kun Kirsti ei innostu vauhdikkaista aktiviteeteista, kiertävät tytöt Kirstin kanssa katsomassa kaikki Melukylän eläimet. Kirja siis tarjosi tällä viikolla aiheen ympäristöoppiin kotieläinten sekä maaseudun ja kaupungin tarkasteluun.

Viikon lauluna toimi "Melukylän vaarilla oli talo", Piippolan vaarin sijaan lauloimme Melukylän vaarista ja hänen eläimistään. 

Lukuläksyissä alkaa olla jo niin paljon keltaista, eli sellaisia tavuja, joita kaikki oppilaat osaavat jo lukea, että siirryimme malliin, jossa enää vain aloittelevat lukijat saivat "tussatun" version lukuläksystä ja muut saivat perinteisen näköisen tekstin. 

Lukuläksystä alkaa jo iso osa olla sellaista, että jokainen oppilas
pystyy lukemaan tekstistä paljon eikä aikuisen luettavaksi enää jää
niin paljoa.

Perinteiseen tapaan oppilailla oli maananatain läksynä keksiä viisi m-kirjaimella alkavaa sanaa. Aloittelevat lukijat kirjoittivat piirtämänsä asiat tietokoneella, virketasolla lukevat kirjoittivat sanat ja ainakin muutamasta sanasta tehtiin virke. Sujuvat lukijat pääsivät taas kirjoittamaan uudenlaista tekstiä. Keksittyjen M-sanojen ympärille rakennettiin oma Lasten Päivän ohjelma. Luvassa olikin siis niinkin villiä menoa kuin maidon juomista, matolla leikkimistä ja makkaran syömistä 😜 Ohjelmaa kirjoittaessa tuli taas opeteltua hieman tekstinkäsittelyä, kun opimme käyttämään tabulaattori-näppäintä. 

Ympäristöopin tunnilla pohdimme ensin yhdessä maaseudun ja kaupungin eroja. Kirjasin taululle kahdelle suurelle käsitekartalle oppilaiden ajatuksia kaupungeista ja maaseudusta. Lisäksi luimme ympäristöopin kirjoista yhdessä kappaleen, joka käsitteli maaseutua. 

Itse eläinten nimet olivat oppilaille tuttuja, mutta sen sijaan käsitteet ori, tamma, sonni, karitsa, emakko ja niin edelleen olivat oppilaille vaikeita. Näitä nimiä opeteltiin yhdessä. Ympäristöopin kirjasta löytyi osa nimistä ja loput selvitimme yhdessä. Oppilaat joko liimasivat nimet eläimille tai kirjoittivat ne itse. 

Kuvataiteen tunnilla piirsimme Melukylän eläimiä. Olin poiminut netistä eri eläinten vaihe-vaiheelta piirrustusohjeita, joiden mukaisesti oppilaat saivat piirtää. Uutena materiaalina opettelimme käyttämään akvarellipuuvärejä. 

Enkun tunnilla opettelimme englanniksi Old Mac Donald-laulun. Ennen laulua opettelimme englanniksi laulussa esiintyvät eläimet. Opettelimme eläimet vane-tyyliin. Eläinkortit olivat rivissä lattialla istuessamme piirissä. Yhteen ääneen nimesimme eläimet ja luettelimme ne vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Sitten käänsin aina yhden kortin väärinpäin ja jälleen luettelimme eläimet edestakaisin kunnes kaikki eläimet olivat piilossa. Tässä harjoituksessa tulee hyvin toistettua eläinten nimiä monta kertaa, joten ainakin jokin eläin pitäisi jäädä kaikille mieleen. 

Kuvasanasto liimattiin jokaiselle vihkoon ja sama
moniste korteiksi leikattuina toimi leikeissä ja peleissä.

Kun eläinten nimet olivat tutumpia, opettelimme Old Mac Donald-laulun englanniksi. Super Simple-sivustolta löytyi leikkiohjeet lauluun, hyödynsin niitä. 

 

Laulun jälkeen juttelimme hieman siitä, että eläimet ääntelevät eri tavoin eri kielissä. Suomeksi sika sanoo röh röh, mutta englanniksi oink oink. 

Ehdimme vielä leikkiä hedelmäsalaattia, tosin tänään nimellä Farm. Jokainen sai eläinkortin, seisoimme piirissä ja yksi leikkijä oli keskellä. Huudettujen eläinten piti vaihtaa paikkaa, mikä huudettiin "farm" kaikki vaihtoivat paikkaa.

Tällaisia touhuja tällä kertaa. M-viikon materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä. 

Turvallisuus-viikko (kertausviikko)

 Tällä viikolla emme edenneet kirjaimissa, vaan annoimme aloitteleville lukijoille hengähdystauon ja aikaa treenata jo opittuja kirjaimia. Viikon teemaksi valikoitui pimenevien aamujen ja iltojen myötä turvallisuus. Viikko suunniteltiin tuttuun tapaan yhdessä Tanjan kanssa. 

Maanantaina lauleskeltiin Ipanapan Hei, hei heijastin-laulua teeman alkajaisiksi. 

Katsoimme myös Ransun pelastuskoulun jakson heijastimista. 

Näiden pohjalta saimme jo aikaan hieman keskustelua aiheesta. Kolmantena videona katsoimme iltalehden videon siitä miten autoilija näkee tien laidassa olevan lapsen https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/63e55d89-7795-4f5b-a812-3b107b75a34b

Viikon lukuläksy käsitteli heijastinta. 

Koko heijastin-teksti on kahden sivun mittainen. Postauksen ala-
laidasta löydät linkin Drive-kansioon, jossa myös lukuläksy on 
tulostettavana. 

Lukuläksytekstiin liittyi myös sanasto.

Teimme myös heijastintutkimusta ja oppilaat tutkivat niin omat kuin kavereiden vaatteet heijastimien osalta. Luokaltamme löytyi yksi oppilas, joka sai rastin jokaiseen sarakkeeseen! 

Kun heijastimista oli luettu lukuläksynä ja juteltu niistä enemmänkin oli loppuviikosta lukijoilla luetunymmärtämisen tehtävänä totta vai tarua-väittämät heijastimista. 

Perjantaina teimme yhteistyötä 2. luokan kanssa, kuten aina perjantaisin. Yhteinen aamupäivämme alkoi paloasemavierailulla, jonka jälkeen saman teeman parissa työskenneltiin koululla.

Harjoittelimme ensiapua. Katsoimme lasten uutisten pätkän ensiavusta. Videon katselun jälkeen harjoittelimme itse niin kylkiasentoon asettamista kuin painesiteen tekemistä.

Seuraavaksi opeteltiin soittamaan hätänumeroon. Ransun pelastuskoulun-videota voi hyödyntää hätänumeroon soittamisen yhteydessä ennen soittamisen harjoittelua. 

Päivän päätteeksi tutkimme vielä SPR:n tapaturmala-kuvaa.  Jokainen sai kuvasta värityskuva-version ja yhdessä tutkimme missä kuvassa oli vaaranpaikkoja ja miten pitäisi toimia, jotta olisi turvallista. 

SPR:n lasten ensiapumateriaaleista löytyy tämä värityskuva.

Viikon aikana käytetty materiaali löytyy täältä.

Eemeli ja keittokulho (E-kirjain)

E-kirjaimen opiskeluun valikoitui Eemeli, kuinkas muutenkaan. Eemelin metkuista päätimme Tanjan kanssa valita keittokulho-tarinan, koska keittokulhoon sai liitettyä matikkaa ja mittaamista. 

Maanantaina tarinaan tutustumisen yhteydessä leikittiin jälleen sanastolla sekä tavutettiin sanaston sanat. Eemelissä on jonkin verran vanhaa kieltä, josta myös lasten kanssa keskusteltiin. Pilkkumi sanaa en ole itsekään kuullut ikinä missään muualla kuin Eemeli-kirjassa. Markat ovat minulle tuttuja, muttei oppilaille. 

Nyt kun opetellaan kahdeksatta kirjainta, alkaa lukuläksyteksteissä olla aloittelevillekin lukijoille lukemista jo paljon. 

Viikon aikana hyödynsin jo aiemmin nauris-viikolle tekemiäni vihannes- ja hedelmäkortteja, joihin tein lisäkortit, jotta korteista löytyisi lihasopan ainekset. 

Pelasimme Liikaa suolaa-peliä: Pelipöydällä oli parikymmentä keittoaineskorttia, mukaan lukien suola. Omalla pelivuorollaan pelaaja nosti pöydältä valintansa mukaan yksi, kaksi tai kolme korttia ja nimesi korttien soppa-ainekset. Se, joka pelin lopussa joutui nostamaan suolan pöydältä, sai liikaa suolaa keittoonsa ja hävisi pelin. Tavoite oli siis olla nostamatta viimeistä korttia. Peli tunnetaan myös nimellä 21, mutta näin sain yhdistettyä strategia pelin Eemeli-teemaan ja samalla oppilaat saivat sanastoharjoitusta. 

Pelasimme myös sekametelisoppa-peliä, tämä peli tunnetaan myös nimellä NIM. Tämäkin on strategiapeli. Oppilaat pelasivat peliä pareittain. He asettivat 11 korttia kuvapuoli alaspäin lattialla tai pöydälle. Omalla vuorolla oppilas sai kääntää näkyviin yhden kortin tai kaksi vierekkäin olevaa korttia ja jälleen korttien soppa-ainekset nimettiin. Nyt tavoitteena oli saada itselleen viimeiset keittoainekset, eli saada itse käännettyä viimeinen kortti ympäri. Peli on nopea ja oppilaat pelasivatkin tätä useita kertoja, jotta molemmat voittaisivat. Sekä Liikaa suolaa- että sekametelisoppa-peli vaativat useampia pelikierroksia ennen kuin pelaajat alkavat oivaltaa miten pelissä kannattaa taktikoida. 

Läträys-kaboom sopi tarinaan erinomaisesti, sillä oppilaat pääsivät mittaamaan keittoa kulhoihin. Mukissa oppilailla oli kortteja, joihin oli merkitty esimerkiksi 2 A, joka tarkoitti, että kauhalla A pitäisi keittoa mitata kulhoon kaksi kauhallista. Kauhoja oli kaksi isompi ja pienempi (B ja C) sekä keittolusikka (A). Vuorollaan kukin pelaaja nosti mukista kortin ja mittasi kulhoonsa keittoa. Mikäli pelaaja nosti kortin, jossa on kaatuvan ämpärin kuva, joutui pelaajaa kaatamaan kaikki keitot pois kulhostaan. Pelin voitti se, joka sai keittokulhonsa täyteen. 

Lukusuoraan tutustuminen aloitettiin jo o-viikolla, talonmiehentikkailla kiipeillen ja eläinten pesäkoloja lukusuoralle asettaen sekä niiden etäisyyksiä askelilla mitaten. Eemeli ja keittokulho-tarinassa Eemeli lähtee vanhempineen Marjolahteen lääkäriin. Ajomatkalla ohitetaan porsaspaikka ja pannukakkupaikka. Tarina loi siis taas herkullisen kehyskertomuksen lukusuoratyöskentelylle. Alkuviikosta aamupiirissä asetimme lukusuoralle Kissankulman. Siitä yhdeksän askeleen päähän Marjolahden. Kolmen askeleen päähän Marjolahdesta tuli pannukakkupaikka ja niin edelleen. Näiden paikkojen väliä askelsimme ja mittasimme välimatkoja. 

Loppuviikosta lukusuora oli matikan tunnin pistetyöskentelyssä yhtenä pisteenä. Kertasimme alkuviikon työskentelyn asettaen talot ohjeiden mukaisille paikoille, mutta tällä kertaa myös numeroimme tien varressa olevat talot. Tutkimme naapurilukuja: Jos pannukakkupaikka on seitsemän, mitkä luvun ovat pannukakkupaikan naapureina? Astelimme lukusuoralla mitaten kuinka pitkä matka on esimerkiksi talolta seitsemän talolle yhdeksän. Lisäksi leikimme "tuulista päivää", jolloin oppilaat laittoivat silmät kiinni ja yksi oppilaista nappasi lukusuoralta yhden lukukortin pois. Muiden piti silmät avattuaan kertoa mikä luku puuttuu ja perustella mistä tietää juuri tietyn luvun puuttuvan. Perustelu tapahtui naapurilukujen avulla. 

Myös kombinatoriikka yhdistyi Eemeli ja keittokulho-tarinaan erinomaisesti. Sillä eihän Marjolahteen vain yhtä tietä ollut, vaan monta! Piirsin isolle voimapaperille joen ja sillan, lisäksi asetin toiselle puolelle jokea lukusuoralla käytetyn Kissankulma-kuvan sekä toiselle puolelle jokea Marjolahden lääkärin talon. Kissankulmasta sillalle piirsin kaksi eri tietä ja sillalta Marjolahteen kolme eri tietä. 

Pistetyöskentelyssä oppilaat pääsivät kuuden oppilaan ryhmissä tutkimaan reittivaihtoehtoja. Vuorollaan kukin oppilas meni seisomaan Kissankulman pihalle ja käveli valitsemaansa tietä Marjolahteen. Aina piti yrittää keksiä uusi reitti, jota kukaan muu ei olisi aiemmin käyttänyt. Jotta pysyimme laskuissa mukana tein oppilaiden reiteistä värikoodein muistiinpanoja (tiet olivat eri värisiä). 

Samaan tehtävään palattiin seuraavana päivänä, mutta nyt jokaisella oppilaalla oli sama tehtävä omalla monisteella ja monisteelle piti keksiä eri reittivaihtoehtoja. Olin jo edellisenä päivänä huomannut muutaman oppilaan olevan tehtävässä erityisen taitava, oppilaiden aloitettua työt kävinkin piirtämässä heidän monisteisiinsa saman tien yhden lisäreitin. Nämä taitavat oppilaat innostuivat asiasta, järjestelmällisesti kirjattuaan kaikki reitit, nostivat he käden pystyyn "Ope, voitko piirtää mulle vielä yhden lisäreitin?" Seuraavalla kerralla eivät enää kysyneet, ilmoittivat vain "Ope, me laitettiin vielä yksi reitti ja vielä yksi." Toisin sanoen tässä kävi taas siten, että taitavat eriyttivät itse itseään ylöspäin. 

Lihasoppakulhon ollessa vuoroin Eemelin päässä ja sirpaleina, piti Liinan tehdä ruoaksi kalakeittoa. Niinpä olimme avuliaita ja tangram-palojen avulla kalastimme Liinalle soppakalat. 

Tangramit liittyivät myös viikon kuvataidetyöhön. Ensin maalasimme soppakulhon pinnan märkää märälle -tekniikalla. Tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen pinta vesiväreillä. Märän maalauksen päälle sai halutessaan ripotella aiemmista askarteluista jäänyttä merisuolaa, jonka avulla saimme töihin hauskan pintakuvioinnin. 

Seuraavana päivänä soppakulho meni rikki, niin kuin tarinasta tiedämme. Niinpä oppilaatkin liimasivat ympyrätangram-monisteen maalauksensa taakse ja leikkasivat ensin "soppakulhon" irti ja sen jälkeen särkivät sen sirpaleiksi. Koska Eemelin isä oli tarkan markan mies, eihän hän sirpaleita hukkaan heittänyt vaan niistä piti rakentaa jotakin uutta. Pöydillä oli ympyrätangramien rakenteluohjeita, joita oppilaat saivat käyttää hyväkseen, jos halusivat. Jonkin aikaa rakenneltuaan jokainen valitsi mieluisimman kuvion, jonka paloista saattoi rakentaa ja liimasi sen taustapaperille. Keittokulhon sirpaleista syntyi pupuja, kukkia, siilejä, hevonen, kalmari, aurinko, kettu ja vaikka mitä. 

Tällainen oli Eemeli-viikko. Ainiin, musiikin tunnilla tietenkin laulelimme "Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän. On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän..." Kiitos jälleen kerran Tanja yhteistyöstä ja ideoinnista!

Eemeli-materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.