O niin kuin omena

Tällä viikolla ekaluokkalaiset harjoittelivat O-kirjainta ja viikon teema rakentuikin O niin kuin omena-teeman ympärille. Tässä blogikirjoituksessa en kirjoita varsinaisista o-kirjaimen ympärillä tekemistämme harjoituksista, kirjoitan niistä myöhemmin yleisen blogikirjoituksen, kun nykyiselle luokalleni sopivat harjoitukset ja rutiinit kirjainten oppimisessa ovat löytyneet. Tämä blogikirjoitus sisältää muita omena-aiheen ympärillä tekemiämme harjoituksia.

Viikon tarina kertoi omenista ja tähdistä. Käytin samaa tarinaa, jonka kerroin myös viisi vuotta sitten edelliselle ekaluokalleni pojasta, joka etsii pientä punaista taloa, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä tuikkii tähti. Jos tarina ei ole sinulle tuttu, voit lukea minun kirjoittamani suomenkielisen version täältä tai englanninkielisen alkuperäisen tarinan täältä.

Harjoittelimme tarinan kertomisen jälkeen useampana päivä ryhmissä 5-sakaraisen tähden muodostamissa ryhmissä matonkuteen avulla. Vähitellen se alkoi onnistua oppilailta itse ilman aikuisen apua ja ohjaamista.

Viikon tarinan kerron oppilaille viikon aikana 2-3 kertaa, lisäksi oppilaiden lukuläksynä on lyhennetty versio tarinasta. Tavulukijat lukevat tavuja ja sanoja sekä lauseita monisteen ensimmäisestä osasta, ne on kirjoitettu vain niillä kirjaimilla, joita olemme. Tavulukijoiden vanhemmat lukevat lapselle lukuläksyn päätteeksi version viikon tarinasta. Lause- ja tekstitason lukijat lukevat kotona joko tavutetun lyhyt version tai tavuttoman pitemmän version tarinasta oman lukutaitonsa mukaan. Sama tarina siis toistuu viikon aikana useita kertoja. Perjantaina lapset kertovat tarinan minulle omin sanoin eli harjoittelemme tarinan kerrontaa joka viikko.

Tällä viikolla luokkamme koululaisen taito, jota on harjoiteltu erityisesti, on ollut käytävällä käveleminen. Sen oppimista testattiin pistetyöskentelyssä, jonka yksi piste sijaitsi käytävällä. Olin levittänyt käytävän seinille Heureka-korttipakasta löytyviä omena ja mato-kortteja. Kortteihin oli  kiinnitetty post-it-laput, joissa oli aina jokin kirjain. 

Oppilaat saivat monisteen, jotka oli kiinnitetty kirjoitusalustoihin (tämä oli selvästi kiinnostusta herättävä työväline, koska se oli uusi ja oppilaat tunsivat itsensä kovin tärkeiksi liikkuessaan käytävässä kirjoitusalustojen kanssa). Monisteessa oli virkkeitä, kuten "mato on omenan edessä" jne. Oppilaiden tehtävänä oli aina etsiä sellainen kuva, joka vastasi virkettä. 

Ensimmäiset kaksi kohtaa teimme yhdessä, sen jälkeen ne lapset, jotka osaavat jo lukea, jatkoivat tehtävää luetun ymmärtämisen tehtävänä. Tavulukijoiden kanssa minä luin heille aina virkkeen ja he etsivät kuvan. Toiset aloittivat monisteen alalaidasta, toiset ylhäältä ja osa keskeltä, joten oppilaat eivät kulkeneet käytävällä jonossa ja jokainen sai etsiä itse. Sääntönä oli, että harjoitellaan kävelemistä ja rauhallista oleilua eli huuto jätetään pois, jo ihan siitäkin syystä, että kaikki saavat etsiä ja löytää oikean kortin itse. Itse etsimistä ja löytämistä oppilaat itsekin pitivät erityisen tärkeänä ja sen vuoksi pääsin harjoituksen jälkeen kehumaan oppilaita rauhallisesta työskentelystä.

Luokallani on myös paljon s2-oppilaita. Pistetyöskentelyssä, jossa osa pärjäsi itsenäisesti, oli hyvin aikaa jutella ja harjoitella suunta- ja suhdekäsitteitä niiden oppilaiden kanssa, joiden suomen kieli tarvitsee vielä paljon harjoitusta. 

Jos sinulla on Heureka-kortit ja haluat käyttää minun tekemääni valmista monistetta, löydät sen täältä.

Luokassa olevalla pisteellä tet-harjoittelijani kanssa oppilaat rakensivat dominokorteista ketjuja. Tarjolla oli kortteja kahta tasoa. Sana-kuva-dominot, joita käyttivät ensisijaisesti tavulukijat. Olemme harjoitelleet paljon leikkilukemista, jossa lapset yhdistävät kuvia ja sanoja. Vaikka tavulukijat eivät vielä osaa lukea sanoja, pystyvät he alku- ja loppuäänteitä kuuntelemalla yhdistämään oikean sanan ja kuvan toisiinsa. 

Koska tämä oli ensimmäinen kerta dominoilla, oppilaat ihan vain rakensivat dominot paikallaan pienissä ryhmissä. Jos saman tehtävän haluaisi käyttää uudelleen tai tekisi isompien oppilaiden kanssa, voi dominokortit sijoittaa oikeinpäin tai väärinpäin käytävälle 10 m päähän. Oppilaat kiiruhtavat yksi ryhmästä kerrallaan hakemaan kortin ja tuovat omalle ryhmälle, jonka jälkeen seuraava lähtee hakemaan seuraavaa korttia. Mikäli kortit ovat oikeinpäin, vaatii tehtävä enemmän keskittymistä lukemiseen. Mikäli halutaan vain liikettä, voivat kortit olla väärinpäin ja domino voidaan kasata vasta, kun kaikki palaset on haettu.

Jos haluat hyödyntää tekemiäni dominokortteja, löydät sana-kuva-dominon täältä ja kuva-selitys-dominon täältä. 

Lukemista (ja kirjoittamista) harjoiteltiin myös kasvislautapelillä. Pelilaudassa oli erilaisten juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, jotka oppilaiden pitäisi jo hyvin tunnistaa. 

Pelistä oli useampi eri versio oppilaiden lukutaidon mukaan:

Peli 1: Oppilaat heittävät noppaa (käytössä nopat, joissa silmäluvut 1-3) ja liikkuvat pelilaudalla nopan silmäluvun mukaan. Oppilas tunnistaa ruudussa olevan kasviksen ja etsii pöydällä olevista korteista ruudun kuvaa vastaavan kasviksen nimen. Tämä peliversio oli niille oppilaille, jotka eivät vielä lue. He etsivät oikeita sanoja alku- ja loppuäänteen avulla.

Peli 2: Pelataan ilman noppaa. Toinen pelaajista lähtee liikkeelle alusta ja toinen lopusta. Tavoitteena on kohdata toinen (tai päästä laudan toiseen päähän). Kasvisten nimet ovat pelilaudan vieressä väärinpäin. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, mikäli kortissa lukee sen kasviksen nimi, joka on oppilaan pelimerkin edessä olevassa ruudussa, hän saa siirtyä ko. ruutuun ja nostaa uuden kortin. Mikäli oppilas nostaa väärän kortin, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Tämä peli oli sanatason lukijoille.

Peli 3: Oppilaat heittävät noppaa ja liikkuvat pelilaudalla. Oppilas kirjoittaa vihkoonsa sen kasviksen nimen, joka ruudussa on. Tämä peli oli taitavimmille oppilaille.

Toiminnallisen kielenoppimisen koulutuksessa, jossa minulla tämä pelilauta viime viikolla oli mukana, keksivät osallistujat vielä yhden peliversion. Kiitos tästä ideasta koulutukseeni osallistuneille!

Peli 4: Pelilaudalla liikutaan nopan avulla, pelilaudalla saa liikkua eteen ja taaksepäin. Molemmat pelaajat nostavat käteensä viisi kasviskorttia, tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelaaja heittää noppaa ja päättää mihin ruutuun liikkuu. Kun hän pysähtyy ruutuun, hän katsoo mitkä kasvikset ovat hänen pelimerkkinsä molemmin puolin. Pelaaja saa laittaa kädestään pois kortin, mikäli ko. kasviksen kuva on hänen pelimerkkinsä vieressä olevissa ruuduissa. Omalla pelivuorolla saa laittaa pois vain yhden kortin! Se voittaa, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Pelilaudan tein ToolForEducators-sivustolla. Sivustolla voi itse laatia tarvitsemansa pelilaudan. Pelilaudalla voi olla kuvia tai tekstiä tai molempia. Tarjolla on kuvia pelilautoihin monesta eri teemasta, eli kuvia ei pelilautaan ei tarvitse itse erikseen etsiä ja ladata palvelimeen, vaan voit alasvetovalikoista itse valita mikä kuva mihinkin ruutuun tulee. Ja sivusto on ilmainen!

Jos haluat käyttää minun tekemääni kasvispelipohjaa ja kortteja, voit ladata ne edellä olevista linkeistä.

Yhdellä pisteellä oli tarjolla matikkaharjoituksia. Heureka-korttimateriaaleista löytyvä yhtä monta-pelipohja sopi hyvin matikan tunneilla harjoittelemiimme asioihin. Sen verran muokkasin alunperin yhdellä nopalla pelattavaa peliä, että oppilaat pelasivat peliä kahdella nopalla (joista saattoi tulla 1, 2 tai 3). Pelissä heitetään noppia ja sinipunakiekoilla peitetään noppien silmälukujen summaa vastaava luku pelilaudalta. Kun kaikki paikat pelilaudalla on täytetty, lasketaan kumpi pelaajista on peittänyt enemmän lukuja pelilaudalta.

Heureka-kirjan kopioitavasta materiaalista monistetut omenakortit ovat kulkeneet mukanani jo kymmenen vuotta. Jälleen niistä oli iloa, kun oppilaat järjestivät kortteja pienimmästä suurimpaan. Itse monistamani menevät 50 asti, Heureka-korttimateriaalin omenakortit, jotka minulla myös oli mukana, jatkuvat vain 20 asti. Useampi oppilas innostui järjestämään nimenomaan näitä itsetehtyjä kortteja, jotka menivät 50 asti. 

Kuvataiteen tunneilla tutkimme oppilaiden kotoa tuomia omenoita. Mitä kaikkia värejä omenoista löytyy? Minkä muotoisia ne ovat? Ovatko ne aivan pyöreitä? Harjoittelimme kuivapastelliliitujen käyttöä ja huomasin, että kuivapastellit ovat ekaluokkalaisille vielä hyvin haastava väline. 

Torstaina ruokailun jälkeen laitoimme essut päälle ja suuntasimme koulumme kotitalousluokkaan. Harjoittelimme omenan kuorimista, joka ei ihan helppo juttu ollutkaan. Viimein oli kuitenkin kaikki omenat kuorittu ja pilkottu lohkoiksi. Kuorimaveitsiä uskalsin antaa oppilaille samanaikaisesti käteen, mutta terävällä veitsellä pilkkominen tapahtui minun tai avustajan vieressä olevalla leikkuulaudalla.

Omenojen kuorimisen ja lohkomisen jälkeen oli aika lukea leivontaohjetta. Jakaannuimme kolmeen ryhmään tekemään taikinaa. Olin kirjannut oppilaille valmiiksi ohjeen, josta valmistui 1/3 piirakkataikinaa. Jotta mittaamista, jota leipoessa tulee paljon harjoiteltua, tulisi enemmän, olin muuttanut desilitrat ruokalusikallisiksi.

Kaikkien kolmen ryhmän taikinat kaadettiin samalle pellille ja lopuksi päälle aseteltiin omenalohkot, aika paljon omenalohkoja jäi oppilaiden syötäväksi, kun jokainen oli kokonaisen omenan kuorinut.

Leipomisen kuuluu aina paikkojen siivous. Ekaluokkalaisista löytyikin monta innokasta tiskaajaa ja tiskaajan paikoista meinasi melkein tulla riita! 

Tunnin päätteeksi uunista nousi ihanalle tuoksuva omenapiirakka. Harmiksemme osalla oppilaista päättyi koulu, emmekä ehtineet maistella omenapiirakkaa heti sen tultua uunista, mutta omenapiirakka otettiin mukaan perjantain metsäretkelle ja ruoan jälkeen kaikki saivat jälkiruokaa. Ja maistuihan se omenapiirakka metsässäkin hirmuisen hyvälle!

Tällainen oli meidän syyslomaa edeltävä viimeinen sadonkorjuu-teemaan liittyvä viikko. Syysloman jälkeen otamme isommaksi teemaksi eläinten ja luonnon talveen valmistautumisen.

Syksyn värejä ihmettelemässä

Olemme koko syksyn retkeilleet samassa metsäpaikassa, mutta nyt syyslomaa edeltävänä perjantaina päätimme suunnata Espoon tuomiokirkon puistikkoon retkelle, sillä tavoitteena oli tutustua ruskaan ja  tuossa puistossa kasvaa paljon lehtipuita. 

Aluksi jokainen oppilas sai etsiä itselleen jonkin värikkään lehden ja sen jälkeen kokoonnuimme piiriin istumaan joogamatoille, jotka meillä on aina retkillä mukana. Ihastelimme lehtiä ja tutkimme mitä kaikkia värejä lehdissä oli. Samalla nimesimme myös puita, joista lehdet olivat peräisin. Muutama viikko sitten niitä harjoiteltiin, mutta vielä eivät vaahterat ja tammet olleet kaikilla muistissa, harjoittelua siis lisää!

Tutustuimme yhteyttämisen ideaan ekaluokkalaisen tajuamalla tavalla eli kerroin, että puiden on se hiilidioksidi, jota me hengitämme ulos ja että puut taas tuottavat meille happea, jota me hengitämme. Tämä tietenkin ekaluokkalaisten keskuudessa johti kiivaaseen puiden ruokkimiseen, kun jokainen puhalsi kädessä pitelemälle lehdelleen ruokaa tarmokkaasti. 

Oli ikävä kertoa, että kyseinen lehti on jo kuollut, kun se on pudonnut puusta. Siirryimme tästä juttelemaan siitä, mitä puille syksyllä tapahtuu. Oppilaat tiesivätkin, etteivät puut talvella kasva ja että lehdet vaihtavat väriä. 

Palasimme siihen kuinka puu tuottaa happea ja kuinka se haluaa pitää viherhiukkasensa tallessa, jotta se voi myös ensi kesänä tuottaa meille happea. Vertasin puunrunkoa säästöpossuun, jollainen aika monelta oppilaista löytyi. 

Viherhiukkaset ja lehtivihreä olivat oppilaille tuttuja, sillä syksyllä teimme meille metsähuivit nakuttelemalla kasveja vasaralla kankaan alla. Nyt kokeilimme syksyn värjäämällä keltaisella lehdellä samaa. Tämä oli opettajallekin yllätys! Itse kuvittelin, että puusta pudonnut lehti on jo niin kuiva, ettei siitä lähde väriä, mutta... Siitä lähtikin keltaista väriä oikein hyvin! Pitäisi käydä keräämässä punaisia lehtiä ja kokeilla tätä lisää!

Oppilailla syntyi keskustelun aikana erinomaisia kysymyksiä, kuten:

- Mistä puut tietävät, että talvi on tulossa?

- Miksi joissain lehdissä on mustia täpliä?

- Miksi jotkut maassa olevat lehdet ovat vihreitä?

Hyvin oppilaat keksivät itsekin vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Vihreiden lehtien osalta he päätyivät siihen tulokseen, että joku on saattanut repiä puusta lehtiä ja he myös yhdessä totesivat, ettei saa repiä lehtiä, koska muuten meiltä loppuu happi! 

Ruskan opiskelun jälkeen oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään tekemään värikkäistä lehdistä maataidetta. Tavoitteena oli mandalan tyylinen symmetrinen kuvio.

Vaikka varhennettu englanti alkaa vasta tammikuussa, opettelimme tänään syksyisen laulun englanniksi.

Autumn leaves are falling down,

falling down, falling dowm.

Autumn leaves are falling down,

it is autumn now!

Look at all the autumn colours,

autumn colours, autumn colours.

Look at all the autumn colours

red, yellow, brown!

Make a pile and jump right in,

jump right in, jump right in.

Make a pile and jump right in,

it is autumn now!

(sävel: Maijan karitsa)

Ruokailun jälkeen jokainen oppilas kävi lukemassa minulle lukuläksyn omalla vuorollaan muiden leikkiessä omia leikkejään. Näin loman alla päätimme pitää retken, joka sisältää enemmän omaa leikkiä. Tosin monta asiaa tuli näidenkin asioiden lisäksi opittu. Kävellessä törmäsimme pitkän pitkään kastematoon, jota tarkkailimme pitkän aikaa. Pohdimme missä madon pää on, opimme miksi mato on tullut pois käytävästään ja ihmettelimme madon toisesta päästä valuvaa limaa. Lisäksi näimme päästäisen, jonka rakennuspuuhia tarkkailimme hyvän aikaa. Metsätetkillä nousee aina oppilailta spontaanisti heidän huomioidensa pohjalta (yleensä) luontoon liittyviä asioita, joita jäämme ihmettelemään ja tutkimaan yhdessä. Opettajan suunnittelemien asioiden lisäksi siis tulee metsäpäivinä opittua monta muutakin asiaa.

Värikästä syyslomaa!

T. Anniina-ope

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

Kokemuksellinen oppiminen ja abstraktion tie 1. luokan matikassa

Aiemmin puhuin toiminnallisesta oppimisesta, viime vuosina olen siirtynyt toiminnallisuuden sijaan puhumaan kokemuksellisesta oppimisesta. Toiminnallinen voi toki olla myös kokemuksellista, mutta ei aina. 

Varga-Neményi-menetelmän käyttäjät puhuvat abstraktion tiestä, jolla kuvataan opitun asian etenemistä konkretiasta kohti abstraktiota. 

VaNessa (Varga-Neményi-menetelmässä) uuden asian oppiminen lähtee liikkeelle kehollisista kokemuksista, sellaisista harjoitteista, joissa lapsi itse on oppimisen havaintoväline, lapsi tekee asiaa omalla kehollaan. Sen jälkeen samaa asiaa tutkitaan jollakin välineellä (usein useammalla erilaisella välineellä) ja lopuksi tehdään asiasta kuva tai tutkitaan jonkun toisen tekemää kuvaa asiasta. Jokaisella saarella on lisäksi keskeistä, että kokemuksia ja havaintoja sanallistetaan, tunnilla siis pyritään puhumaan paljon!

Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa oppitunnilla? Tänään mielestäni 1. luokan matikan tunnilla, jolla käsiteltiin vertailua, havainnollistui abstraktion tie erinomaisesti.

Palaan kuitenkin aluksi vielä viime viikkoon. Silloin ulkona pidetyllä matikan tunnilla tutkimme erilaisia ominaisuuksia ryhmästämme. Onko meidän luokalla enemmän sellaisia oppilaita, joiden kengissä on nauhat vai sellaisia, joilla ei ole nauhoja? Laskemallahan tuo selvisi, mutta opettaja oli niin muissa maailmoissa, ettei oikein osannut laskea, joten asia piti todistaa jotenkin muuten. Teimme siis vierekkäin kaksi jonoa: toiseen ne, joiden kengissä oli nauhat ja toiseen ne, joilla ei nauhoja ollut. Jos toinen jono oli pidempi ja kaikille siinä jonossa olleille ei riittänyt paria viereisestä jonosta, oli sitä ominaisuutta enemmän. Teimme useampia tällaisia luokitteluja ja todistimme muun muassa, että hattupäisiä oli vähemmän kuin sellaisia, joilla ei ollut hattua jne.

Tämän päivän matikan tunti pyöräytettiin yllä olevan kuvan välineillä sekä oppikirjoilla, eli paljon ei tarvittu, mutta asia tuli kokemuksellisesti opittua.

1. saari abstraktion tiellä, keholliset kokemukset

Ensin pyysin oppilaita menemään oman valintansa mukaan johonkin kolmesta twist-nauhasta. Kun kaikki olivat paikkansa valinneet, pyysin oppilaita osoittamaan kädellä siihen twist-nauhaan, jossa oli enemmän oppilaita kuin oman nauhan sisäpuolella. Yhdestä ryhmästä saatettiin osoitella jopa kahteen suuntaan, mutta yksi ryhmä ei noudattanut opettajan ohjetta lainkaan eikä osoitellut mihinkään. Miksi ihmeessä? Tässä vaiheessa käytiin keskustelua siitä, kuka osoittaa ja minnekin ja miksi yhdet eivät osoita mihinkään. Käytössä olivat ahkerasti termit enemmän, vähemmän, eniten, vähiten.

Seuraavaksi otin esille pienen, magneettisen valkotaulun ja sinisiä, punaisia ja vihreitä magneetteja. Kunkin twist-nauhan sisällä olevat oppilaat saivat omalla vuorollaan tulla laittamaan taululle yhden magneetin, saman värisen kuin se nauha, jonka sisältä he olivat valinneet paikan. 

Opettaja oli kauhean laiskalla päällä ja valitti, ettei kyllä mitenkään jaksaisi laskea minkä värisiä magneetteja on eniten ja kyseli oppilailta, että eikö asiaa voisi tehdä jotenkin niin, ettei aina tarvitsisi laskea. Muistuttelin oppilaita viime viikon pihalla tehdyistä harjoituksista ja oppilaat keksivätkin järjestää magneetit jonoihin, jolloin pystyi helposti vertailemaan taululle asetettujen magneettien lukumäärää. Taas käytiin samaa keskustelua kuin ensimmäisessä vaiheessa ylempänä.

2. saari abstraktion tiellä, toimintavälineet

Tämän vaiheen jälkeen otin esille kuvakortteja, joissa on lukumääriä (VaNe isot kuva-arkit 1a), lisäksi minulla oli pätkiä matonkudetta, joihin oli laittanut solmut toisiin päihin. Kyselin oppilailta, jos he olisiva kuvassa olevia tipuja, niin mihin he voisivat osoittaa, jos edelleen osoitetaan sinne missä on enemmän. Asetimme kuvien välille noita matonkuteen pätkiä siten, että solmu oli kuin lapsen kämmen, joka osoittaa (eli näin tiesi osoittamisen suunnan). Neljän kortin välillä osoiteltiinkin moneen suuntaan. Jälleen pohdittiin miksi autosta voi osoittaa kaikkiin muihin kortteihin, mutta tipuista vain yhteen suuntaan eikä perhosista mihinkään.

Keskustelun jälkeen käytimme jälleen magneetteja ja merkitsimme valkotauluun K, T, TI ja P kuvakorttien merkiksi (kuplavolkkari, tulppaanit, tiput ja perhoset). K:n yläpuolelle laitettiin vain yksi magneetti, koska kuvissa oli vain 1 auto (eli kuplavolkkari, kuten eräs oppilas vaati autoa kutsuttavan). Tipuja sen sijaan oli viisi, joten magneettejakin piti olla viisi. Perhosia vastaavia magneetteja ei oikein meinannut mahtua taululle ja eräs oppilas keksi ratkaisun, hän laittoi perhosia vastaavat magneetit ihan kiinni toisiinsa. Osa magneeteista oli muita pienempiä, joten näytti siltä, että perhosia ja tipuja olisi yhtä paljon. Oliko niitä? Jälleen käytiin keskustelua siitä, miten magneetit pitäisi asettaa, jotta kuvasta näkee suoraan mitä on enemmän ja mitä vähemmän.

Sai tämä meidän kuvamme ihan oikean nimenkin: pylväsdiagrammi. Tosin en usko, että sitä nimeä enää kukaan huomenna muistaa. Mutta väitän, että pylväsdiagrammia osaa jokainen kyllä tutkia.

3. saari abstraktion tiellä, kuvat ja symbolit, matematiikan kieli

Oppitunti päättyi abstraktion tien viimeisellä saarelle, jossa oppilaat työskentelivät oppikirjan tehtävien parissa. Oppikirjan tehtävissä toistui sama idea kuin yhteisessä tekemisessä. He laskivat eläinten määrää, värittivät yhtä monta palloa pylvääseen ja lopuksi vertailivat vertailumerkkejä käyttäen eri eläinten lukumääriä. Asia oli opittu kokemuksen, yhteisen toiminnan ja keskustelun kautta, kirja viimeisteli opitun. Opettajan hommana oli kierrellä luokassa, lukea tehtävän antoja ja jutella oppilaiden kanssa heidän ratkaisuistaan. 

..........................

Abstraktion tie toistuu pienten lasten matematiikan opetuksessa joka kerran, kun opetellaan uutta asiaa. Joskus abstraktion tie suhautetaan läpi yhdessä oppitunnissa kuten tänään, joskus matkusaikaa  on koko viikko. Tärkeintä on, että edetään lasten tahdissa. Seuraavalle abstraktion tasolle ei voida edetä, jos edellistä ei ole ymmärretty. Kaikista näistä kokemuksista abstraktion tien eri vaiheessa muodostuu lapselle muistikuvia, joihin voidaan myöhemmin palata. Aina ei tarvitse tehdä parijonoa, vaan yhdessä voimme palata yhteisiin kokemuksiin ja muistella mitä olemme yhdessä tehneet.

Mikä kumma aarrearkku on luokassa?

Heti maanantaiaamuna tarkkasilmäisimmät huomasivat, että luokan seinälle oli ilmestynyt aarrearkku. Ihmettelimme sitä aikamme, mutta emme tienneet miksi se siihen oli tuotu. Asia kuitenkin selvisi ruokailun jälkeen, sillä luokkaan oli ilmestynyt ihan oikea aarrearkku. Mutta se oli lukossa!

Aarrearkun reunasta kuitenkin repsotti jokin kirjelappunen, jossa kerrottiin miten lukko saadaan auki. Kiireesti lähdimme laskemaan solumme luokkien, kattoikkunoiden ja pupujen lukumäärää. Ja saimme kuin saimmekin lukon auki!

Aarrearkusta löytyi koulutontun kirje. Koulutonttu oli huomannut, että meillä oli jo ensimmäiset lukuläksyt olleet. Saimme koulutontulta haasteen lukea ahkerasti. Jos keräisimme yhdessä tällä viikolla 50 lukukertaa lukukalentereihimme, pääsisimme ensi viikolla kalastamaan!

Luokassa alkoi heti kova kuhina. Jokainen sai läksyvihkon, johon uusi lukukalenteri liimattiin. Vaikkei tänään vielä annettukaan lukuläksyä, aikoi moni oppilaista lukea jo tänään vähän ylimääräistä, jotta varmasti pääsisimme tällä viikolla 50 pisteen tavoitteeseemme. 

Koulutontun kirjeestä selvisi, miksi luokan seinällä on aarrearkku. Se on tietenkin lukupisteistä tienattavia timantteja varten!

Sopivan lukukalenterin löysin Sytytä lukukipinä-kirjasta (Vahva suositus tälle kirjalle! Erinomainen teos.). Sytytä lukukipinä-kirjan liitteistä löytyi lukukalenteri eläimistä innostuneille ja urheilusta kiinnostuneille. Oppilaat saivat valita näistä vaihtoehdoista mieleisensä. Vastaavia en netistä juurikaan löytänyt, pitänee värkätä tässä lukuvuoden aikana itse. Ainakin itse ajattelen, että on kalenterin täyttyessä kiva saada uusi ja erilainen kalenteri.

Perjantaina metsäretkellä pidin jälleen vapaaleikin aikana lukuklinikkaa ja kaikki oppilaat kävivät lukemassa minulle viikon lukuläksyn. Samalle laitettiin mukana olevaan mukiin kulta- ja hopeahippusia luettujen lukuläksyjen verran. 

Metsäretken lopuksi laskimme yhdessä hippuset ja niitä oli tasan 50! Jos olisi jäänyt alle, niin sitten meidän olisi pitänyt lukea viikonloppunakin! Tosin useampi oppilas pakkasi lukukalenterin reppuunsa ja aikoi lukea myös viikonloppuna. 

Luokassa laskimme kultahippuset vielä kertaalleen ja vaihdoimme aina kymmenen hippusta timanttiin. Timantit laitettiin luokan seinällä olevaan aarrearkkuun. 

50 lukukerrasta koulutonttu lupasi meille palkkioksi kalastusretken. Siispä tiistaina pakkaamme eväät reppuun ja suuntaamme kalakummin kanssa kalastamaan!

Seuraavana tavoitteena on 150 lukukertaa, jonka saavutettuamme saamme jotakin herkkua mukaan metsäretkelle. Suunnitelmissa on metsäpopcornin paistaminen trangialla, joten mistään sokeriövereistä ei ole kyse :)

Seuraavia palkkioita pitää vielä miettiä. Ajattelin, että vähitellen palkkioporras väli kasvaa, jotta lapset oppivat sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, kaikkea ei saa ihan heti. Palkkiot pyrin toteuttamaan opetussuunnitelmaan sopivilla retkillä. Pääkaupunkiseudulla hsl:n ilmaiset matkat koululaisille tarjoavat paljon mahdollisuuksia retkeilyyn, sillä ilmaisia kohteita löytyy paljon. Joulun alla suuntaamme ainakin lautalla Suomenlinnan tonttupolulle ja kevätlukukaudella Korkeasaareen, joka on sesongin ulkopuolella koululaisryhmille ilmainen. Lisäksi Espoon Kulps-kohteet tarjoavat myös paljon mahdollisuuksia.

Suomen luonnon päivä 31.8.2019

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Ekaluokkalaisten kanssa otimme juhlimisesta hieman ennakkoa ja juhlistimme päivää tänään perjantaina metsäretkellämme. Lauloimme metsälle "Paljon onnea vaan" niin suomeksi kuin englanniksi ja puut saivat onnitteluhalaukset.

Tänään tutkimme erilaisten kasvien ja puiden lehtiä. Open repusta löytyi vasaroita, muutama puutyöluokan roskiksesta uusikäyttöön napattu laudanpätkä sekä metsähuivit, jotka vaativat koristelua. 

Kolmion muotoisten metsähuivien reunat olin etukäteen huolitellut saumurilla ja oppilaiden tehtäväksi jäi huivien koristelu.

Laudan päälle asettettiin puun tai kasvin lehti, kangas asetettiin päällimmäiseksi ja vasaralla nakuteltiin lehteä. Lehtivihreä värjäsi kankaaseen kuvioita, joita saattoi sommitella valitsemallaan tavalla. Innokas nakutus kuuluikin metsässä. Mukana oli 4 varasaa, koska se oli sopiva määrä, jota pystyy helposti valvomaan. Saman aikaisesti työskenteli 8 lasta, neljä vasaroi ja neljä etsi uutta lehteä kuvioitavaksi ja aina yhden lehden nakuttelun jälkeen tuli vaihto.

Ensi viikon käsityötunneilla oppilaat opettelevat silitysraudan käyttöä ja silittävät huivit. Lehtivihreää ei taida mitenkään saada kiinnitettyä, mutta nimet, jotka kangastussilla huiveihin koululla kirjoitin, saadaan silitysraudalla kiinnitettyä. Ensi perjantaina jokainen ekaluokkalainen saa metsähuivin kaulaansa sen merkiksi, että olemme lähdössä metsään. Huivien kulmaan isolla kirjoitetuista nimistä sijainenkin helposti lukee oppilaiden nimet. Lisäksi retkiaamuna on opettajan helppo huomata kuka puuttuu, kun käteen jää huiveja.

Idea metsähuiveista ei ole omani, vaan Järvenpäässä työskenteleviltä Johannalta ja Annukalta tämän idean sain. Kiitos hyvästä ideasta!

Koulunkäynninohjaajan valvoessa oppilaiden nakuttelua pidin itse vähän sivummalla lukuklinikkaa, jossa jokainen oppilas kävi lukemassa minulle tämän viikon lukuläksyn. Lukuklinikan pitäminen metsässä saa kyllä jatkoa, se toimii erinomaisesti lasten vapaan leikin aikana, kun aina nappaan kerrallaan 1-2 lasta lukemaan.

Metsähuivien ja lukuklinikan lisäksi metsässä ehdittiin kerrata tällä viikolla opittua i-kirjainta sekä lopuksi kokoonnuimme piiriin istumaan ja lapset kertoivat minulle tarinan Ihaan syntymäpäivistä, joka on ollut tämän viikon tarinana ja jonka lapset ovat kuulleet kahdesti minun kertomanani ja he ovat sitä kahtena päivänä lukeneet lukuläksynä. Tarina piiri metsässä onnistui hyvin!

Tämä olikin kolmas metsäretki ja tällä kertaa tunnelma oli jotenkin levollinen ja leppoisa. Ehkä metsäretkestäkin on jo tullut rutiini, joka rauhoittaa.

Hyvää Suomen luonnonpäivää! 

Suomen luonnonpäivän lisäksi huomenna 31.8. on myös Nuku yö ulkona-tapahtuma. Minä olen lähdössä Ulko-opet ry:n tapahtumaan Ruuhijärvelle nukkumaan ja tapaamaan muita ulko-opeja.

Vertailua 1. luokalla

Ensimmäisinä kouluviikkoina on ekaluokkalaisten kanssa harjoiteltu ahkerasti vertailua. Metsässä vertailimme keppejä ja käpyjä sekä järjestimme niitä suuruusjärjestykseen. Luokassa pistetyöskentelyssä oli tarjottimilla erilaisia esineitä, joita oppilaiden piti pareittain järjestää.

Alla olevassa kuvassa olevat muoviset numerot eroavat toisistaan massan perusteella, joten niitä ei järjestetty ainoastaan numerojärjestykseen vaan myös massan mukaan.

Paperilappuset oppilaat järjestivät niiden korkeuden mukaan. Toisen jakoryhmän kanssa ehdin hieman tutkia papereiden pinta-alaa ja huomasimme, että pitkälle ja kapealle paperille ei mahdukaan yhtä paljon tekstiä tai piirustuksia kuin leveämmelle, mutta lyhyemmälle paperille.

Varga-Neményi-menetelmään kuuluvaa ahne kettu-leikkiä olemme vertailuun liittyen leikkineet ulkona useaan otteeseen. Myös luokassa päästiin pelaamaan ahne kettu-pelin noppaversiota ja vertailumerkki tuli kaikille oppilaille tutuksi.

Vihkoja emme ole vielä ottaneet oppilaiden kanssa käyttöön, mutta pienet tussitaulut toimivat erittäin hyvin vihkon korvikkeina tässä vaiheessa. Piirsimme tauluille hyllyt ja opettajan ohjeen mukaan enemmän tai vähemmän omenoita, porkkanoita jne. 

Ulkona mittasimme asioita langan avulla. Jokainen oppilas etsi asioita, jotka olivat pidempiä, lyhyempiä ja yhtä pitkiä kuin heidän saamansa lanka.

Kun elokuun helteet hellivät, otimme ilon irti lämmöstä ja menimme ulos läträämään vedellä. Olin etsinyt koulun kaapeista erilaisia astioita, joita tutkimme. Jokaisella työskentelypisteellä oli ämpärillinen vettä ja kaksi astiaa. Oppilaspari ennusti ensin kumman astian he ajattelivat olevan suurempi. Sen jälkeen toinen astia täytettiin vedellä ja kaadettiin astian vesi toiseen.

Jos vesi tuli yli, oli astia tietenkin pienempi! Voi sitä riemua, kun vesi tuli yli. Löysin matikkavarastosta laakeita astioita, joiden kanssa oppilaat olivat ihanan hölmistyneitä, kun korkea ja matala astia olivatkin saman kokoisia!

Luokassa pääsimme myös tutkimaan henkarivaa´an avulla massaa. Opettelimme ensin yhdessä käyttämään ja lukemaan henkarivaakaa. Sitten oppilaat pääsivät pienryhmissä työskentelemään. Ensin tehtiin ennuste, kumpi valituista esineitä olisi painavampi, sen jälkeen tutkittiin ja lopuksi sanoitettiin huomiot, kuten aina vertaillen molempiin suuntiin: jos jokin on painavampi, on toisen silloin oltava kevyempi.

Nämä ylläolevat kokemukselliset harjoitukset (useiden muiden toimintojen lisäksi) teimme kolmella eri matematiikan tunnilla. Oppilaiden saatua kokemuksia vertailusta ja mittaamisesta löytyi käyttämästämme Matematiikkaa 1a-oppikirjasta aivan vastaavia tehtäviä, joita oppilaiden oli kokemustensa jälkeen helppo tehdä.