Metsäyökoulu

Koulussa, jossa työskentelen, on lähes jokaisella luokkatasolla luontoluokka, eli sellainen luokka, joka opiskelee säännöllisesti ulkona. Luontoluokkalaisilla on perjantaisin ruokatermokset mukana ja perjantaiaamuisin koulun keittäjät lämmittävät valmistavat luontoluokille ruoan jo aamuksi. 

Oma luokkani on kaksi vuotta ollut muutamaa itsenäisyyspäivää tai vastaavaa erikoispäivää lukuunottamatta perjatait (ja jokusen muunkin päivän) ulkona oppimassa. 

Viime kevään lopussa moni luokka järjesti yökouluja. Omat oppilaanikin kysyivät vikalla kouluviikolla, että eikö mekin voitaisi. Silloin ehdotin, jos syksyllä mentäisiin metsäyökouluun. Kesällä juttelin erään huoltajan kanssa ja hän innostui aiheeesta myös. Siispä tuumasta toimeen. Ja Suomen Ladun Nuku yö ulkona-kampanjaviikolla, hieman ennakkoon torstai-iltana, suuntasimme metsään yöksi. 

Tämän tekstin tavoitteena on kuvata mitä asioita metsäyökoulua varten piti etukäteen huomioida ja miten yökoulu käyntännössä toteutettiin. Jospa tekstistä olisi iloa ja hyötyä muille metsäyökoulua suunnitteleville.

Ennen yökoulua:

- Metsäyökoulu paikan valintaa pohdin pitkään ja polkujuoksulenkeillä kävin tutkimassa lähialueen nuotiopaikkoja ja laavuja. Päädyin Napapiirin retkeilyalueelle Vikakönkäälle Kaltion laavulle. Paikka valikoitui seuraavien kriteerien pohjalta: Laavulla oli lähde, eli juomavettä ei tarvinnut kantaa. Laavu ei sijainnut joen tai järven rannassa, mikä lisäsi turvallisuutta ja vahtimisen tarvetta. Laavulle johti viime kesänä kunnostettu kivituhkapolku (1 km), joka olisi helppo tarvittaessa kulkea pimeässä keskellä yötä, mikäli joku lapsi pitäisi koti-ikävän takia noutaa yöllä pois. 

- Huoltajat saivat ensimmäisen tiedotteen yökoulusta kaksi viikkoa ennen. Joten perheet saattoivat aloittaa valmistautumisen. Tiedotteita tuli suunnitelmien edetessä Wilman kautta muutama lisää. Tiedotteessa kutsuttiin oppilaat ja perheet luokkailtaan ja metsäyökouluun. Ilta alkoi oppilaiden ja perheiden yhteisellä luokkaillalla ja jatkui siitä metsäyökouluna. Oppilailla oli vaihtoehtoinaan osallistua vain luokkailtaan tai jäädä yöksi. Kolmas vaihtoehto olisi ollut suorittaa perjantaina normaali koulupäivä rinnakkaisluokassa, mikäli iltaan tai metsäyökouluun ei olisi osallistunut. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kukaan käyttänyt. Muutamat oppilaat päätyivät lähtemään illalla kotiin, muut jäivät yöksi. 

- Koulun puolesta paikalla olimme minä ja luokassani luokanopettajaharjoittelua tekevä tuleva ulko-ope. Lisäksi kaksi huoltajaa ilmoittautui kanssamme nukkumaan metsässä. Luokkailtaan osallistui oppilaiden lisäksi parikymmentä perheenjäsentä. 

- Huoltajat täyttivät lapsestaan forms-lomakkeen, jossa kartoitettiin kyytitarpeet ja kyydin tarjoajat, retkeilyvarusteet ja mahdolliset ylimääräiset varusteet, joita voisi luokkakavereille lainata. Lisäksi lomakkeessa huoltajat saattoivat kertoa sellaisia lisätietoja, joita halusivat yöpymiseen liittyen minun opettajana tietävän.

- Metsäyökoulu (vaikka se oli ensimmäinen laatuaan) ei vaatinut muutoksia koulun lukuvuosisuunnitelmaan. Rehtorille asiasta tietenkin ilmoitin ja retki kirjattiin koulun kalenteriin.

- Laadin yökoulusta turvallisuunnitelman, johon kirjattiin mahdolliset riskit ja niihin varautuminen, evakuointipaikat sekä tarpeelliset yhteystiedot. Turvallisuussuunnitelman jaoin rehtorille sekä vastuussa oleville aikuisille. 

- Koulun ruokalasta saimme mukaamme evästä: leipää, levitettä, makkaraa, mehua, kaurahiutaleita. Lettutaikinan tein itse. 

- Yhteisinä tavaroina mukaan pakattiin vessapaperia, käsipyyhepaperia, ämpäri, vesikauha ja biohajoava käsisaippua (käsien pesua varten), vesikanisteri juomavedelle ja roskis. Vessan luokse perustettiin käsienpesupiste, jossa oli koko ajan ämpärissä vettä, kauha sekä käsisaippua. Ympäristötiimi totesi suunnitellessa, että käsien kuivaamiseen ei tuhlata metsässä paperia, vaan kädet kuivataa ravistelemalla tai kuivaamalla omaan pyyhkeeseen.

Oppilaiden valmistelut:

Oppilaat olivat mukana suunnittelussa. Jokainen valitsi kiinnostuksensa mukaan itselleen tiimin, joka perehtui koulussa parin tunnin ajan aiheeseensa ja esitteli sen muille.

Tiimit:

- Navigointitiimi tutki karttaa ja esitteli muille reitin, jota pitkin retkipaikkaan kuljettiin. He myös suunnittelivat miten huolehditaan, että kaikki löytävät perille. Kuka kulkee ensimmäisenä? Kuka kulkee viimeisenä ja huolehtii ettei kukaan jää matkasta?

- Ympäristötiimi tutustui joka miehen oikeuksiin ja kertoi tärkeimmät meitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet meille. Ympäristötiimi sijoitti yökoulupaikassa roskiksen laavun kulmalle. He huolehtivat myös, että vessalla oli käsienpesuvettä ämpärissä. Ennen kotiinlähtöä ympäristötiimi organisoi leiriytymisalueen tarkistuksen, ettei sinne jäänyt meistä jälkiä. 

- Varustetiimi listasi tarvittavat henkilökohtaiset ja yhteiset tarvikkeet. Varustelista kirjoitettiin saneluna ja näin jokainen vei listan kotiin. 

- Iltasatutiimi suunnitteli iltarutiinit ja valmistautui kiertämään jokaisessa teltassa kertomassa pienen iltasadun nukkumaan menoaikaan.

Luokkailta ja yökoulu

Tapasimme klo 17, jonka jälkeen patikoimme yhdessä retkikohteeseen. Aloitimme telttojen pystytyksellä. Myös ei-yöpyvät olivat innokkaasti mukana auttamassa telttojen pystytyksessä. 

Kun kaikkien teltat oli pystytetty oli ohjelmassa tunnin verran (klo 18-19) opettajan suunnittelemaa yhteistä toimintaa, johon osallistuivat oppilaat ja perheet.

Leikimme ulkoluokka-lajikorteilla cocktailkutsuja ja pelasimme samoilla korteilla pupu-peliä (tuttu VaNesta). Metsänhaltijaleikki eli 360 asteen peili oli hauskaa ja sitä leikittiin useampia kierroksia. Ihan pihalla-kirjasta pelasimme joukkeina äänetöntä muistipeliä, joka rauhoitti porukkaa ja sai kaikki tekemään yhteistyötä. Viimeiseksi leikimme minulle uutta leikkiä, hölmöläisten piilosta. Siinä etsijä ei saa liikkua, vaan etsii piiloutujia laskupaikalta. Piiloutujien pitää jättää jokin ruumiinosa, esimerkiksi käsi tai jalka näkyviin. 

Yhteisten leikkien jälkeen oli aika syödä iltapalaa (noin klo 19-20). Tarjolla oli makkaran paistoa ja lisäksi paistoimme kahdella pannulla lettuja. Oppilailla oli jonkin verran omia eväitä ja herkkuja mukana. Iltapalan syömisen jälkeen oppilailla oli omaa vapaata aikaa sekä mahdollisuus soittaa kotiin ja toivotella hyvät yöt. Kotona yöpyjät lähtivät paluumatkalle iltapalan jälkeen klo 20. 

Puoli yhdessään mennessä olivat kaikki pesseet hampaat ja keräännyimme iltanuotiolle. Toisella mukana olleista huoltajista oli mukanaan ukulele ja olimme etukäteen yhdessä valinneet helppoja lauluja ja laululeikkejä nuotiolla laulettavaksi. Pidimmekin noin puolituntisen lauluhetken iltanuotiolla. Iltanuotion lopuksi luin hetken aikaa oppilaille Ronja Ryövärintytärtä, joka meillä on luokkakirjana kesken.

Iltanuotion jälkeen noin klo 21.15 oppilaat hoitivat loput iltatoimet ja kömpivät telttoihinsa. Iltasatutiimin jäsenet kiersivät vielä jokaisen teltan ja kävivät kertomassa jokaiselle makuupussissa pötköttävälle oppilaalle iltasadun.

Kymmenen aikaan leiri oli hiljentynyt. Teltoista kuului vielä supinaa, mutta hiljaisuus oli saapunut metsään ja opekin saattoi kellahtaa riippumattoon. Oma telttani oli valloitettu ja riippumatto oli itseasiassa erittäin kätevä, koska siitä oli helppo tarkkailla ja nähdä leirin tapahtumat yöllä. 

Oman riippumattoni vieressä paloi koko yön lyhty, joten tarvittaessa minut oli helppo löytää, mikäli yöllä tuli tarve aikuiselle. Harkkarini teltan edustalla toisella puolella leirialuetta oli myös lyhty. Hänen telttansa oli reitillä vessaan, joten hänen tehtäväkseen kehkeytyi pimeässä oppilaiden taluttaminen vessaan ja takaisin. 

Jännäähän metsässä yöpyminen oli ja yhdessä teltassa sain alkuyön aikana käydä muutamia kertoja jutustelemassa. Rohkeuskirppuja oli kuitenkin teltassa sen verran, että yöstä selvittiin. Tässä teltassa laitoimme myös kännykästä äänikirjan pyörimään, joka helpotti nukahtamista. 

Ensimmäiset oppilaat heräsivät kanssani klo 5.30 aamupuuron keittoon ja seitsemään mennessä olivat kaikki hereillä. Puuro metsässä maistui hurjan hyvältä, se olikin open erikoista: banaani-omena puuroa vaahtokarkkisilmällä 😄

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja aloitimme vaelluksen kohti parkkipaikkaa, jossa vanhemmat odottivat meitä. Muutama vanhempi onneksi tuli aamulenkille laavulle ja auttoi yhteisten tavaroiden kantamisessa. 

Muutamia huomioita seuraavaa kertaa varten:

- Ruokaa oli meillä mukana ihan liikaa. Toki liian vähän ruokaa olisi paljon huonompi juttu, mutta ensi kerralla hieman vähemmän, jotta kantamista edestakaisin olisi vähemmän.

- Opastetaan oppilaita tarkemmin siitä miten tavarat pakataan. Aika monella oli kädessään muovikassi, joka oli hyvin epäergonominen kannettava. Repun kaverina olkapäälle nostettava kestokassi (tyyliä K-kaupan Muumi-kassi) toimii paremmin, mikäli kaikkea ei saa reppuun/rinkkaan sidottua. 

Yökoulu tarjosi kaikille onnistumisen kokemuksia, kaikki selvisivät yöstä, vaikka koti-ikäväkin vieraili etenkin alkuyöstä. Rohkeaa porukkaa! Heti ensi viikolla en luvannut lähteä uudestaan, opekin tarvitsee palautumisaikaa 😉 Mutta myös ensi syksynä osallistumme Nuku yö ulkona-tapahtumaan metsäyökoulun merkeissä. Eräs huoltaja, joka ei nyt päässyt mukaan, merkitsikin päivän jo kalenteriin, joten se on siis sovittu! 

Maanantaina palaamme vielä koulussa yökouluun ja juttelemme rohkeudesta ja itsensä voittamisesta. 

Ronja Ryövärintytär - koulun aloitusteema 3. lk (osa 1)

3. luokan ensimmäistä teemaa olemme rakentaneet yhdessä kollegani Tanja Törnin kanssa Ronja Ryövärintytär-kirjan ympärille. Kirjasta löytyy syksyn alkuun sopivia teemoja ystävyyttä ja kaveritaitoja, metsän tutkimista ja oikean ja väärän pohdiskelua. 

Tavoitteiksi jaksolle kirjasimme ainakin seuraavia:

• Oppilas kuuntelee/lukee Ronja Ryövärintytär romaanin. 
• Oppilas harjoittelee kaveritaitoja.
• Oppilas osaa nimetä vähintään 15 lähiympäristön kasvia tai sientä.
• Oppilas tuottaa erilaisia tekstejä.
• Oppilas kehittää sanavarastoaan.
• Oppilas tutustuu hiileen kuvataiteen työvälineenä.
• Oppilas tutustuu perspektiiviin ja harjoittelee perspektiivin käyttöä piirrustuksessaan.

Koska teemaa tulee sisältymään reippaasti lajituntemusta ja digikasvion laatimisen, otimme lajituntemuksen mukaan jo heti ensimmäiseen päivään ja tutustumiseen. Luokkani on sama vanha, mutta mukaan tuli tänä vuonna kaksi uutta oppilasta, joten tutustuminen ja nimien opettelu oli paikallaan.

Levitin aamupiirissä piirin keskelle lattialle ulkoluokka-lajikortteja. Olin valinnut kortit etukäteen siten, että korteissa on jokaisen etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkava laji. Luokallani on tosin E-kirjaimella alkavia oppilaita useita ja Suomen luonnonvaraisista kasveista ei E-alkuisia löydy. Siksi nipussa oli mukana muutamia eläimiä, sekä itse tekemäni kortit edes jollakin tavoin luontoon liittyvistä E-sanoista eli emo, etelätuuli, erämaa ja elefantti. Aluksi oppilaat ottivat vain jonkin kortin itselleen.

Leikimme ensin muutaman minuutin perinteistä cocktailkutsut-leikkiä. Eli oppilaat kulkivat esittelemässä itseään toisilleen. He esittelivät itsensä omalle etunimellä ja lajikortista tuli aina sukunimi. Kun pari oli esitellyt itsensä toisilleen, he vaihtoivat korttia ja menivät esittelemään itsensä jollekin seuraavalle oppilaalle taas uudella "sukunimellä".

Hetken aikaa leikittyämme annoin ohjeeksi jatkaa, kunnes oppilas saa sellaisen kortin, jossa on hänen oman etunimen alkukirjaimalle alkava laji. Eli esimerkiksi minä jatkaisin esittäytymistä, kunnes saisin kortin, jonka mukaan olisin Anniina Ahvenvita. Kun oppilas on saanut itselleen oikean sukunimen, saa hän istua alas. Kaikkien istuuduttua lähdimme kertaamaan nimiä muistileikin avulla.

Ensimmäinen oppilas aloitti esittelemällä itsensä: "Hei, minä olen Karoliina Koivu." Vieressä oleva oppilas toisti ensimmäisen nimen ja kertoi omansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, minä olen Janne Juolukka." Ja kolmas toistaa taas edellisten nimet ennen omaansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, sinä olet Janne Juolukka ja minä olen Petra Palleroporonjäkälä." Näin jatkettiin, kunnes muisti alkoi takuta ja tarvittaessa sai sanoa vain viisi edeltävää. Lajikortit jokaisella oli edessään, joten niiden kuvien avulla saattoi helpottaa muistiaan. 

Seuraavaksi oppilaat lähtivät etsimään itselleen ryhmiä. Ensimmäisenä tehtävänä oli muodostaa ryhmä, jossa kaikilla on saman värinen paita. Kun ryhmä oli löytynyt, oppilaat muodostivat pituusjärjestyksen ryhmässään. Seuraavaksi oppilaat etsivät ryhmän, jossa jäsenten lajikorteissa oli jotakin yhteistä. Ryhmän vähimmäiskoko oli neljä. Oppilaiden tuli siis itse keksiä peruste, miksi juuri he kuuluvat samaan ryhmään. Esimerkiksi kaikki ovat puita, kaikissa on kukka tms. Näissä ryhmissä oppilaat muodostivat jonon hiusten pituuden mukaan. Vielä kerran oppilaat lähtivät etsimään ryhmää. Jälleen kerran piti itse löytää lajikorttien avulla ryhmä, jonka oppilaat itse määrittelivät. Ryhmässä sai olla korkeintaan yksi sama jäsen kuin edellisellä kierroksella. Näissä ryhmissä oppilaat tekivät jonon aakkosjärjestyksessä etunimien mukaan. Lopuksi kyselin, että millä perusteella koko luokka voisi kuulua samaan ryhmään. Kun erilaisia perusteita oli keksitty, tulivat kaikki luokan eteen yhdeksi ryhmäksi ja teimme vielä tässä ryhmässä aakkosjärjestyksen. 

                         

Opettajan pöydällä oli sisään tullessa oppilaiden huomion kiinnittänyt säkki, joka otettiin nyt tutkiskelun kohteeksi. Tutkimme mitä kaikkea säkin sisältä löytyi ja nimesimme säkistä löytyneet esineet. Pohdimme yhdessä kenelle säkki mahtaisi kuulua. Ensin oppilaat pohtivat säkin kuulumista joulupukille tai koulutontulle. Helminauhan nostaessasi säkistä oppilaat järkyttyivät, onko koulutonttu alkanut rosvoksi?  Kun säkistä nousi rytätty etsintäkuulutus, keksivät oppilaat! Säkkihän tietenkin kuului ryövärille, joka on löytänyt itsestään tehdyn etsintäkuulutuksen, repinyt sen irti ja suuttuneena heittänyt sen ruttaantuneena säkkiinsä. Kiitos Kia Raevaara ja Luetaanko tämä-blogi tästä ryövärin säkki-ideasta!

Leikimme muutaman kierroksen kim-leikkiä säkin esineillä. Sen jälkeen pakkasin tavarat jälleen säkkiin ja oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa lista säkin sisällöstä. Listan jälkeen jokainen oppilas kirjoitti vielä 3-5 virkettä, joissa oppilas kuvaili mihin ryöväri esineitä tarvitsee. Osalla mielikuvitus laukkasi hyvin ja villasukkia ei tarvittu esimerkiksi vain torjumaan kylmää vaan myös siihen, että ryöväri voisi hiippailla hiljaa.

Satusiestalla selvisi oppilaille mistä ryöväreistä oikein oli kyse. Sillä satusiesta kirjana aloitimme Ronja Ryövärintyttären. 

”Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä. ---  Silloin Matias ampui vielä kerran suoraan kohti laumaa, mutta ajattarat vain nauroivat ilkkuen ja lensivät sitten vihaisesti ulvoen puitten latvojen yli.” (Ronja Ryövärintytär s. 7-8)

Satusiestan jälkeen jatkoimme kuvataiteella ja palasimme kirjan kohtaukseen, jossa Ronja ukkosyönä syntyy. Tutustuimme ensin hiileen työvälineenä ja oppilaat pääsivät tutorial-videon ohjauksessa vain testaitelemaan miten hiili toimii. Sen jälkeen alloitettiin varsinainen työ. 

Ensin oppilaat piirsivät valkoisilla värikynillä vahvasti painaen työhönsä salamat. Seuraavaksi vuorossa oli ukkopilven tekeminen. Hiiltä levitettiin vähän kerrallaan paperille, aiemmin käytetty valkoinen värikynä käärittiin käsipyyhkeeseen ja tuon käsipyyhepaperin avulla hiiltä lähdettiin suttaamaan paperille. Mikäli salamat oli tehty reilusti painaen, ilmestyivät salamat näkyviin ukkospilvestä.

Välifiksatiivin jälkeen työn alalaitaan piirrettiin Matiaksenvuori ja Matiaksen linna, sekä etualalle puita. Tarkoitus oli jo tässä vaiheessa kiinnittää oppilaiden huomiota perspektiiviin ja siihen, että etualan puut ovat suuria suhteessa vuoren huipulla nököttävään linnaan.. Mutta hiili oli sen verran nopea materiaali ja fiksaamiset siinä välissä, että tässä kohtaa kullanmurut käyttivät omaa taiteellista vapauttaan ja toteuttivat linnat ja vuoret kukin omalla tyylillään. 

Hiilitöihin harjoituksineen meni aikaa kaksi oppituntia.

                         

                         

Pienellä yhden tunnin metsäretkellä jatkoimme kasveihin tutustumista lajikorttien avulla. Leikimme lajikorteilla VaNesta tuttua pikalukuhippaa, sekä ulkoluokka-leikkikorteista tuttuja leikkejä kuten asiantuntijahippaa sekä sipsap-leikkiä. 

Metsässä aloitimme myös tämän syksyn rauhoittumisharjoitukset. Jokainen valitsi itselleen hyvän paikan, riittävän kaukana muista. Silmät sai sulkea ja vain olla, kuunnella, haistella ja unelmoida. Ensimmäisellä kerralla olimme omalla paikalla vain vaajaan 5 minuuttia. Yritämme kerta kerralta pidentää aikaa, jonka jokainen jaksaa keskittyä vain olemaan ja kuuntelemaan ympäristön ääniä. Tämä harjoitus purettiin lopussa yhdessä juttelemalla mitä oppilaat olivat kuulleet, entä mitä tuoksuja oli tullut nenään. 

                                 

Kirjassa Ronja seikkailee metsässä päivät pitkät. Ronja ihailee metsän kauneutta. Ronja ihailee taivaalla leijuvia pilviä ja nauraa, vain koska pilviä on olemassa. 

Me teimme luokassa mielikuvitusmatkan metsään. Ensin kuuntelimme silmät kiinni YouTuben forest sounds-videota muutamia minuutteja. Ennen kuuntelun aloittamista kehotin oppilaita kuuntelemaan tarkasti mitä metsässä tapahtuu, mitä metsässä näkyy, entä miltä metsässä tuoksuu. Kuuntelun jälkeen oppilaat kertoivat mitä kunkin metsässä oli tapahtunut. Toisissa metsissä oli enemmän liikettä, toiset olivat nähneet vain vilaukselta ketun. 

Seuraavaksi oppilaat tekivät neljän hengen ryhmissä metsän äänimaisemia. Lyhyen suunnittelun jälkeen ryhmät esittivät omat äänimaisemansa. Muut kuuntelivat silmät suljettuina ja saivat kertoa kuuntelemisen jälkeen mitä olivat nähneet ja kuulleet missäkin metsässä. Toki myös äänimaiseman luojat saivat kertoa mitä he olivat ajatelleet omassa metsässä olleen.

Näiden virittelyharjoitusten jälkeen lähdimme kirjoittamaan kuvailua metsästä. Sanastajan tarinamatkaopas-kirjasta löytyi harjoitus Metsäretkellä, joka sopi meidän tarpeisiimme erinomaisesti. Harjoituksen kysymysten avulla ohjasin oppilaita kuvailemaan omaa metsäänsä.

Olet saapunut metsään. Millainen metsä on kyseessä? Mitä näet ympärilläsi? Mikä vuodenaika on.... (Sanastajan tarinamatkaopas s. 15) Kokonaisilla virkkeillä oppilaat vastasivat jokaiseen kysymykseen ja täytyy sanoa, että tämän harjoituksen tuloksena syntyneet kuvaukset metsästä olivat aivan ihania ja onnistuivat ihan jokaisella oppilaalla! Onnistumisen elämyksiä saivat myös ne oppilaat, joille tekstin tuottaminen usein on vaikeaa. Mahtavaa oli myös lukea oppilaiden monipuolisia sanavalintoja: 

Kuulen kun puro solisee uomassaan ja tuulen kevyen ulvonnan.

On talvi ja koivuista roikkuu jäätikkuja. 

On kevät, kevät on kaunis. Sää on sateinen. Haistan lehtien kosteuden.

Tällaisin harjoituksin saatiin Ronja Ryövärintytär-teema alkuun meidän luokassamme. Teema jatkunee noin kuukauden ajan, joten yritän kirjoitella ensi viikolla lisää teemaan liittyvistä touhuista.

Aurinkoista syksyn alkua ja tsemppiä uuteen lukuvuoteen!

P.S. Linkkasin ylemmäs Sanastajan tarinamatkaoppaan kustantajan sivulle. Kyseessä ei ole maksettu mainos. Itselläni on kyseinen kirja lainassa kirjastosta, se tosin vaikuttaa niin pätevältä kirjalta, että saatan jossain vaiheessa ostaa kirjan itselleni. Suosittelen tutustumaan!

Ensiapupoliklinikka - roolipeli (2. lk)

 Ihminen-jaksomme tokaluokkalaisten kanssa päättyi tänään. Oli siis aika kerrata opittua ja testata mitä oppilaille jäi jaksosta mieleen. Toteutimme jakson kertauksen roolipelin avulla perustamalla ensiapupoliklinikan kahdeksi oppitunniksi luokkaamme. 

Ylilääkäri Hakkarainen

Itse rekrytoin itseni ylilääkäriksi ja yläkoulun bima-varastosta löytyi kaikille halukkaille "lääkärin takit" sekä muutama stetoskooppi. Stetoskooppeja ja muuta lääkärin varustusta tuli myös kotoa oppilaiden mukana kouluun rekvisiitaksi. 

Luokan pitkät pöydät oli asetettu seinää vasten, jotta jokaisella lääkäritiimillä oli oma hoitopöytänsä. Pöydän päälle oli asetettu liikuntasalin jumppamatot, jotta potilaan on mukavampi istua tai pötkötellä ensiavun aikana. 
Luokan keskeltä löytyi tarvikepöytä, jolle oli kasattu kaikki tarpeellinen:

• stetoskooppeja
• laastaria
• sakset
• kylmäpussi
• desinfiointiainetta
• "röntgenkuvat" 
• käsipyyhkeitä
• kirjoitusalustat
• potilastietolomakkeita

Oppilaat työskentelivät 4-5 oppilaan tiimeinä, samat ryhmät olivat työskennelleet yhdessä koko ihminen-teeman ajan. 
Ennen roolipelin aloittamista tutustuimme oppilaiden kanssa potilastietolomakkeeseen ja siihen kirjattaviin asioihin. 

Kun valmistelut oli tehty, lähti jokaisesta lääkäritiimistä yksi oppilas minun kanssani hetkeksi käytävään. Käytävässä kerroin mikä tapaturma heille oli tapahtunut. Keksimme nopeasti taustatarinan, pohdimme mihin sattuu ja myös miten lääkärien pitäisi luokassa heitä hoitaa. 
Tällä välin luokassa olevat tiimit kirjasivat jo esitietoja epikriisiin kuten hoitavat lääkärit ja päivämäärän. Kun potilaat tulivat luokkaan alkoivat tiimit hoitaa kukin omaa potilastaan. Ensimmäisten potilaiden hoito oli melko karua käskyttämistä lääkäreiltä, mutta kun potilaita oli muutamia jo hoidettu alkoi asiakaspalvelukin pelata jo paremmin ja potilaan hyvinvoinnista huolehdittiin tarkemmin. 
Jokainen potilastapaus kesti noin 15 minuuttia. Sinä aikana oppilaat selvittivät mikä potilaalla on vikana, hoitivat hänet ja kirjasivat yhdessä epikriisiin tehdyt toimenpiteet sekä mahdolliset suositukset jatkosta.

Ennen uuden potilaskierroksen alkamista kävimme aina läpi miten kukin tiimi oli potilastaan hoitanut. 

Potilailla oli seuraavia vaivoja:

- Nyrjähtänyt nilkka - hoitona KKK ja samalla tutkittiin netistä tulostettuja nilkan röntgen kuvia, ei näkynyt murtumia!

- Vuotova haava - haavan puhdistus ja laastarin laitto.

- Murtunut ranne - KKK sekä lasta tukemaan rannetta. Tarjolla oli myös röntgenkuvia ranteesta, kuvista ei kyllä murtumaa näkynyt, mutta potilaat valittivat rannettaan niin paljon, että ne päätettiin tukea lastalla (viivottimella).

- Epilepsia - pään suojaaminen jollain pehmeällä sekä kohtauksen loputtua kylkiasentoon laittaminen. Suurin osa myös muisti jutella potilaalle ja varmistaa, että hän on kunnossa ja tietää kuka on sekä mihin on menossa kohtauksen jälkeen.

- Tajuton potilas - hengityksen tarkistaminen, kylkiasento, konsultaation kutsu (oikeassa tilanteessa hätäkeskukseen soitto)

Kahden tunnin ajan oli luokassa mukava pöhinä. Jokainen huolehti omalla vuorollaan kirjaamisesta sekä hoitoon osallistumisesta ja sai tietenkin olla myös potilas. Ryhmät tekivät hyvin yhteistyötä ja auttoivat toisiaan. 

Roolipelin päätyttyä oppilaat kyselivätkin, voitaisiinko ensiapupoliklinikkaa leikkiä toistekkin. 😀 Mieluisa päivä tuntui kaikin puolin olleen meille kaikille. Ja se toimi erinomaisesti opitun kertauksena. Voin myös todeta, että tosipaikan tullen luulen, että oppilaani osaavat auttaa kaveria ja antaa ensiapua. 

Ihminen - teemajakso (2. lk)

Keväällä toteutimme 2. luokkalaisten kanssa laajemman ihminen-teemajakson. Aihe oli oppilaista kiinnostava ja sen takia siitä myös tuli laajempi. Tavoitteena oli luoda kokemuksellinen ja käytännönläheinen kokonaisuus. Jakson ajan luokassa työskenteli kanssani luokanopettajaopiskelija, joten meitä oli koko ajan luokassa kaksi aikuista ohjaamassa työskentelyä.

Jakson aluksi jaoin oppilaat ryhmiin, jossa työskentely koko jakson ajan tapahtui. Ryhmät nimettiin väreittäin, sillä jokaisella ryhmällä oli tietyn väriset "kansiot" (taitettu A3-arkki), jonka väliin kaikki jakson aikana tehdyt tehtävät ja muistiinpanot koottiin.

Käytännössä kaikkiin teemoihin käytettiin aikaa kaksi oppituntia ja työskentelytapana oli pistetyöskentely.

1. Aivot

Pisteet:

• Aivojen toimintojen sijainnit: Tutuistuimme monisteen avulla aivojen eri osiin ja siihen, mitkä toiminnot liittyvät mihinkin aivojen osaan. Oppilas väritti aivojen eri osat ohjeen mukaan eri väreillä. Samalla syntyi hyvää keskustelua oppilaille vieraammista käsitteistä kuten ohimot ja takaraivo. Monisteen alkuperäinen versio, jonka osittain suomensin, löytyi 123homeschool4me-blogista.
• Tietoteksti aivoista: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-oppikirjan tekstin aivoista ja kirjasivat ylös kokonaisilla virkkeillä viisi mielestään tärkeää tietoa aivoista.
• Ihmishahmon askartelu: Ryhmät piirsivät isolle voimapaperille yhden ryhmänjäsenen ääriviivat ja leikkasivat hahmon irti. Hahmo sai heti itselleen aivot, jotka liimattiin hahmon päähän. Tulostettavat lapsen kokoiset elimet löytyvät Adventure in a box-blogista.
• Lääkärin tarkastus: Tällä toimintapisteellä testasimme aivojen toimintaa. Kokeilimme monisteen alaosasta löytyviä pieniä tehtäviä, kuten tasapainoa ja pikkuaivojen toimintaa sekä muistin ja ohimolohkon toimintaa. Samalla aina etsittiin omasta päästä kyseinen aivojen osa. 
• Aivojumppa: Aikuisen ohjaamana kokeiltiin erilaisia koordinaatiota ja kehon keskilinjan ylittäviä vaativia tehtäviä. 

2. Luut ja lihakset

Johdantona luihin ja lihaksiin toimi videoklippi, jossa professori Lockhart taikoo Harry Potterin kädestä luut pois. Videon avulla herättelimme keskustelua siitä, miksi ihmisellä on luut.

Jakaannuimme jälleen pisteille työskentelemään:

• Luuranko: Luokkaan oli ilmestynyt luuranko, johon oppilaat aikuisen johdolla tutustuivat: opeteltiin nimeämään luita sekä etsitiin ihmisruumiin pisin luu. Lisäksi oppilaat kokosivat aiemmin voimapaperista valmistetulle ihmishahmolle luurangon. Pisteellä oli myös 10 kg levykiekko, jolla oppilaat saivat kokeilla kuinka paljon aikuisen ihmisen luut keskimäärin painavat. Lapsen kokoisen luurangon voi tulostaa Adventure in a box-blogista.
• Tietoteksti luista ja lihaksista: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-kirjasta tekstin ja kirjasivat jälleen viisi mielestään keskeistä asiaa kokonaisilla virkkeillä ylös.
• Ensiapu: Tutustuimme KKK-hoitoon venähdyksissä. Juttelimme tilanteista, joissa nilkka tai ranne voi venähtää. Ja opettelimme laittamaan siteen ranteeseen tai nilkkaan. Kokeilimme myös laittaa lastan tukemaan rannetta, mikäli on epäilys, että ranne voisi olla murtunut.
• Jumppa: Jumppapisteellä tehtiin erilaisia lihaskuntoliikkeitä, esim. kyykkyjä, vatsalihaksia, selkälihaksi, punnerruksia ja kyykkyhyppyjä. Samalla nimettiin lihaksia, joita liikkeiden tekemiseen tarvittiin.

3. Sydän

• Sydämen syke: Opettelimme etsimään oman sydämen sykkeet kaulalta tai ranteesta. Mittasimme kukin omaa sykettämme levossa sekä kymmenen kyykkyhypyn jälkeen. Mitä sykkeelle tapahtui? Miksi? Oppilaat saivat myös stetoskoopilla kuunnella omaa ja kaverinsa sydämen sykettä. Tutkimme myös open sykemittaria sekä muutamien oppilaiden aktiivisuusrannekkeita, jotka kertoivat tietoja päivän aikaisista sykkeen muutoksista.
• Tietoteksti: Oppilaat lukivat Tutkimusmatka 2-kirjan kappaleen sydämestä ja tekivät muistiinpanoja. 
• Ensiapu: Kertasimme viime vuonna opetellun kylkiasennon, jonka jälkeen harjoittelimme elvytystä. Koululta löytyi jokunen vuosi sitten jonkun vakuutusyhtiön toimesta koululle lahjoitetut sydämet, joilla harjoittelimme elvyttämistä. 
• Minä vs. sydän: Kuinka voimakas lihas sydän oikein on? Sydän pumppaa minuutissa noin 5 litraa verta vajaa desilitra kerrallaan. Melkoinen määrä siis. Mittasimme ämpäriin viisi litraa vettä. Oppilaat saivat vuorollaan kokeilla ehtivätkö desilitramitalla siirtää minuutissa viisi litraa vettä astiasta toiseen. Ei tainnut kukaan voittaa sydäntä!
• Verenpaine: Koululta löytyi myös verenpainemittari, jota oppilaat pääsivät kokeilemaan. Verenpainemittari näytti sykkeen, lisäksi pisteellä juteltiin siitä, kuinka rasvainen ja suolainen ruoka tukkii verisuonia ja kuinka silloin sydämen pitää tehdä enemmän töitä. Havainnollistimme asiaa juomapillillä, jonka läpi on helppo puhaltaa ilmaa, mutta jos pilliä puristaa kasaan, ei ilmaa olekaan enää niin helppo puhaltaa pillin läpi. 

 

4. Keuhkot

Alustuksena keuhkoihin tutustumisessa katsoimme Emppu-open YouTube-videon keuhkoista. Sen jälkeen hengittelimme kädet kylkiluiden päällä ja tutkimme miten meidän kehomme toimii hengittäessä: Kylkiluut laajenevat ja menevät kasaan. Sitten siirsimme kädet pallealle: Mitäs nyt tapahtuu?

• Keuhkojen tilavuus: Yläkoulun biologian varastosta löytyi sprimetri, jonka avulla jokainen sai mitata keuhkojensa tilavuuden. Havainnollistimme keuhkojen tilavuutta kymmenjärjestelmävälineiden avulla. Värisauvojen valkoinen kuutio (kuutiosenttimetri) on oppilaille entuudestaa tuttu, kahtatuhatta valkoista kuutiota emme alkaneet laskea vaan otin esille kymmenjärjestelmävälineet, joilla oppilas sai koota tornin, joka vastasi omien keuhkojen tilavuutta. Lisäksi muunsin jokaisen keuhkojen tilavuuden desilitroiksi ja oppilaat saivat mitata keuhkojensa tilavuuden kaatamalla astiaan vettä yhtä paljon kuin heidän keuhkoihinsa mahtuisi. 
• Tietoteksti: Oppikirjan tekstin lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen.
• Keuhkot ja sydän ihmishahmolle: Oppilaat leikkasivat ja liimasivat sydämen ja keuhkot aiemmin tekemälleen voimapaperihahmolle (näitä hahmoja olisi siis jokaisella ryhmällä yksi).
• Rentoutus: Pötköttelyä hämärässä luokassa ja omaan hengitykseen keskittymistä.

Suurimmat keuhkot luokasta olivat 2500 cm3 eli 25 dl.

Luma-keskukselta löytyy hyvä video keuhkojen askartelusta. Tämä jäi meiltä tekemättä.

5. Ruoansulatus

Ruoansulatukseen meidät johdatteli Pikkukakkosen jakso, jonka jälkeen työskentelimme pisteillä.

• Ruoansulatus: Tutkimme miten ruoka kulkee ruoansulatuksen läpi.
• Laitoimme minigrip-pussiin keksejä ja banaania. Pussi kiersi piirin ympäri, jokainen sai puristaa pussia hieman, jotta ruoka menisi palasiksi samalla tavalla kuin hampaat pureskelevat ruokaa. Ruoka kuitenkin oli aika kovina palasina, joten hoksasimme lisätä pienen lorauksen vettä pussiin, koska suussakin on sylkeä, joka kostuttaa ruokaa. 
• Suusta ruoka jatkoi mahalaukkuun, keksit ja banaani saivat edelleen olla pussissa, mutta pussiin lorautettiin etikkaa, koska vatsassakin on mahahappoja, sulattamassa ruokaa. Pussi sai jälleen kiertää piirin ympäri puristeltavana samalla, kun keskustelimme mahahapoista. Tässä tuli siis keskusteltua oksennustaudista ja siitä keltaisesta nesteestä, jota oksennetaan sitten kun vatsassa ei ole enää ruokaa. Tuttu juttu lapsille, kaikki tiesivät nyt mitä ne mahahapot ovat.
• Mahalaukusta ruoka jatkoi ohutsuoleen, eli sukkahousuihin, joista oli leikattu teräosa irti. Puristelimme ruoan sukkahousujen läpi ja samalla huomasimme ruoasta irtoavan melkoisen määrän ravintoaineita, sillä kädet eivät olleet enää puhtaat.
• Ohutsuolesta ruoka jatkoi matkaansa paksusuoleen, jota esitti pahvimuki, jonka pohjaan oli leikattu saksilla reikä. Paksusuolessa ruoasta imeytyi vielä nestettä sekä vitamiineja ennen kuin ruoka jatkoi matkaansa peräsuoleen. Pahvimukin sisään asetettiin toinen pahvimuki ja kun mukit puristettiin sisäkkäin, putosi mukin pohjan reiästä lautaselle "kakka". 
• 2. luokkalaisilla tämä kirvoitti vielä keskustelua monenlaista keskustelua kakasta ja pieruista.

• Suoliston pituus: Oppilaat lukivat lyhyen tietotekstin pätkän monisteelta suoliston pituudesta. Sen jälkeen he mittasivat 5 metriä pitkän langan eli ihmisen keskimääräisen ohutsuolen pituuden ja etsivät asioita, jotka ovat viisi metriä pitkiä. Sama tehtiin myös metrin mitalla, sillä paksusuolen pituus on noin metri.

• Ruoansulatuskanava: Oppilaat leikkasivat irti ruoansulatuselimistön ja liimasivat sen hahmolleen. Samalla nimettiin ruoansulatuskanavan osat.

Seuraavana päivänä kertasimme ruoansulatuksesta opitut asiat ja kirjoitimme aiheesta yhteiset muistiipanot ruoan matkasta läpi ruoansulatuskanavan.

6. Ravinto

Ihmisen ravintoa lähestyimme tällä kertaa ruokarytmin ja välipalojen kautta. Katsoimme RuokaTutkan videot Rytmiä ruokaan ja Välipalalla on väliä sekä keskustelimme niiden herättämistä ajatuksista.

Teimme myös RuokaTutkan sivulta löytyvän Virtamittaria-harjoituksen, jossa on kuvattu Henri Rokan kaksi erilaista päivää ja piirsimme Henrin virtamittarin noille päiville. Lisäksi oppilaat saivat tyhjän virtamittarin, jolle he kirjasivat omaa ruokarytmiään ja vireystilaansa yhden päivän ajan. 

Tunnin päätteeksi pelasimme Välipala-aliasta eli selitettäviksi sanoiksi oli valittu erilaisia terveellisiä välipaloja.

Myös englannin tunnilla jatkoimme välipalateemalla. Opettelimme välipalasanastoa, pääasiassa terveellisiä välipaloja, mutta myös muutamia epäterveellisiä välipaloja. Virikkeinä tunnilla toimivat alla olevat Fruits song- ja do you like-laulut.

Oppilaat saivat tehdä pylväsdiagrammin ja kiertää kyselemässä toisiltaan Do you like carrot? Yes, I do / No, I don´t. 

Välipalasana-korteilla (papunetin kuvatyökalulla tehdyt korti) pelattiin myös seuraavia pelejä pienryhmissä:

- KIM-leikki: muiden sulkiessa silmät yksi pelaaja otti pöydältä pois yhden välipalakortin, oppilaiden piti nimetä puuttuva välipala englanniksi.

- Murmur-peli: yksi pelaaja sulkee silmät, muut valitsevat sillä välin murmur:in. Oppilas alkaa kerätä pöydältä välipalakortteja yksi kerrallaan, muut pelaajat sanovat kerätyt välipalat kuorossa. Kun oppilas nostaa valitun välipalan, sanovat muut pelaajat murmur ja kierros alkaa uudelleen.

- Mörkö: välipalakortit asetettiin pöydälle väärinpäin. Vuorollaan jokainen oppilas sai nostaa yhden kortin ja sanoa kuvassa olevan välipalan englanniksi. Kortin sai pitää, jos kuvassa oli joku terveellinen välipala. Mikäli välipala oli epäterveellinen, piti kaikki kädessä olevat kortit palauttaa pöydälle.

- Hampurilaispeli: Välipalakortit jaettiin tasan oppilaiden kesken. Ensimmäinen pelaaja laittaa pakastaan päällimmäisen kortin pöydälle ja sanoo sanan englanniksi. Seuraava sanoo pöydällä jo olevan välipalan sekä lisää omasta pakastaan päällimmäisen kortin pöydälle edellisen päälle ja sanoo sen englanniksi. Seuraava pelaaja sanoo kaksi jo pöydällä olevaa välipalaa sekä lisää kolmannen. Sitten pitääkin muistaa jo kolme pöydällä olevaa välipalaa. Jatketaan kunnes joku ei enää muista kaikkia pöydällä olevia välipaloja oikeassa järjestyksessä. Pelaaja, joka tekee virheen, nostaa pöydällä olevat kortit itselleen. Pelaaja, jolta loppuvat kortit ensimmäisenä, voittaa.

7. Sairaskohtaukset ja hätänumeroon soittaminen

Viimeisenä aiheena käsittelimme sairaskohtauksia. Tutustuimme videoita katsoen ja keskustellen epilepsiaan ja diabetekseen. 

Videoiden ja keskustelun jälkeen kertasimme kylkiasentoon asettamisen. 

Sen jälkeen kävimme läpi hätänumeroon soittamisen ohjeistuksen. Oppilaat saivat ryhmissä suunnitella esityksen, jossa kaverille tapahtui jotakin (pyörtyi, kaatui ja mursi nilkkansa jne.) ja jossa he soittivat (leikisti tietenkin) hätänumeroon. 

----------------

Jakson alussa oppilailla oli kahdella viikolla läksynä kirjoituskalenteri, josta he valitsivat kirjoitustehtäviä läksyksi.

Tutustutaan litraan 2. lk

Eilen vietin taas matikan tuntia uima-altaalla. Voisi kuvitella, että opetan jossain etelän auringossa, mutta ehei! Meillä on luokassa oma uima-allas, joka on osoittautunut äärettömän käteväksi jo moneen otteeseen. Suosittelen!

Matikan tunnilla teimme tuttuun tapaan pistetyöskentelyä. Minun pisteelläni tutustuimme litraan. Aluksi tutkimme kahta mittakannua. Toisen oppilaat tunnistivatkin heti desilitraksi, sillä desilitroja olemme mitanneet aiemmin useampaan kertaan. Tänään tutustuimme lisäksi uuteen mittayksikköön eli litraan. Litran kannu täytettiin vedellä. Aluksi haimme hieman tukipisteistä arjesta litralle:

- Onko litra sellainen määrä vettä, että sen voisi helposti juoda kerralla? Ei.

- Voiko litralla vettä käydä suihkussa? Ei.

- Voisiko litralla vettä pestä kädet? Kyllä

Seuraavaksi oppilaat saivat pareittain mitata kuinka monta desilitraa litraan mahtuu. Mittaustarkkuus pysyi melko hyvänä. Kahdesta ryhmästä kaikki parit saivat tuloksesi 10 desilitraa, mutta yhdellä ryhmällä mittaustulokset vaihtelivat 8-11 desilitran välillä, joten totesimme, että nyt on tullut virheitä ja mittasimme vielä yhdessä yhden kerran päästen kymmeneen. 

Mietimme vielä kuinka monta desilitraa on kahdessa ja kolmessa litrassa. Lisäksi kerroin, että uima-altaassa olevaan ämpäriin mahtuu 10 litraa vettä (tämänkin oppilaat olisivat halunneet testata, mutta nyt jätettiin se toiseen kertaan) ja mietimme, kuinka monta desilitraa kymmenessä litrassa on.

Sitten oli aika tarkastella pulloja. Ensin tutkimme mehupulloa ja pohdimme mahtuisiko siihen litra vettä. Oppilaat ennustivat, ettei mahtuisi ja olivat aivan oikeassa. Kun kokeilimme täyttää mehupullon litran kannusta, mahtui vedestä vain puolet pulloon. Kyseessä oli siis puolen litran pullo, johon mahtui viisi desilitraa vettä.

Entäpä isompi pullo? Mahtuisiko siihen litra? Jonkun mielestä saattaisi mahtu kaksikin litraa. Jälleen kaadoimme pulloon litran, vielä jäi tilaa. Kokeilimme kaataa 5 dl:n pullosta vettä isoon pulloon ja sillä vedellä pullo täyttyikin eli saimme selville, että iso pullo oli 15 desilitraa.

Lopuksi vielä kertasimme keskustellen koetun ja opitun. Aikaa tähän meni jokaisella 6-8 oppilaan ryhmällä vartti.

Tänään jatkoimme tilavuuksien parissa. Kertasimme eilen opitut asiat litrasta ja sen jälkeen tutkimme kattiloita, jotka olin tuonut luokkaan. Kolmen litran kattilan pohjasta löytyi merkintä tilavuudesta, mutta kahden litran kattilan tilavuus meidän piti itse mitata. 
Sen jälkeen siirryimme vertailemaan kattiloiden tilavuuksia. Kuinka paljon suurempi on 3 litran kattila kuin kahden litran kattila? Entä kuinka paljon vähemmän vichy-pulloon mahtuu vettä kuin kahden litran kattilaan? Tehtävissä tuli harjoiteltua litrojen muuttamista desilitroiksi.

Vastaukset vertailutehtäviin oppilaat tiesivät helposti, mutta haasteena oli kirjoittaa asia matematiikan kielelle. Tätä konkretisoimme täyttämällä ensin kolmen litran kattilan vedellä ja kaatamalla siitä vettä kahden litran kattilaan niin, että kattila tuli täyteen. "Kun kolmen litran kattilasta kaataa kaksi litraa vettä toiseen kattilaan, jää kattilaan 1 litra." Eli matematiikaksi 30 dl - 20 dl = 10 dl. Puhuimme laskut sekä litroina että desilitroina yhdessä läpi. 

Nyt kattilat jäivät luokkaan odottamaan, että maanantaina pääsemme kotitalousluokkaan keittämään perunajauhokiisseliä planeettojen marmorointia varten. Eli silloin päästään vielä mittaamaan ja kertaamaan opittua. 

Harry Potter ja salaisuuksien kammio - kirjallisuuteen pohjautuva seikkailu

 Luokassani on monta Harry Potter fania. Kaikki oppivat tuntemaan Harry Potterin viimeistään ekaluokan keväällä, kun luimme koulussa satusiestalla Harry Potter ja viisasten kivi-kirjan. Silloin jo oppilaat kysyivät, luetaanhan myös seuraava osa kirjasarjasta. Kyllä näin tehtiin, mutta vasta 2. luokalla. Aloitimme Harry Potter ja salaisuuksien kammio-kirjan lukemisen syysloman jälkeen. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kirja olisi luettu joulukuun alkuun ja joulutarinan alkamiseen mennessä, mutta kirja kestikin tammikuun loppuun. Matkan varrella tehtiin monta erilaista taikamaailmaan liittyvää juttua, mutta tässä postauksessa kerron tämän kirjallisuusjakson loppuhuipennuksesta, viime viikolla toteutetusta salaisuuksien kammio-seikkailusta.

Aamu alkoi Päivän Profeetan järkyttävillä uutisilla. Basiliski on edelleen vapaana, Harry Potter on haavoittunut ja menettänyt muistinsa, eikä Valedron päiväkirjan olinpaikkaa tiedetä! Päivän profeettaan olimme jakson aikana tutustuneet sekä lukemalla siitä uutisia, että toimimalla itse työharjoittelijoina Päivän Profeetan toimituksessa. Sanomalehteä luettiin siis innokkaasti. Uutiset järkyttivät, mutta nostattivat myös taistelutahtoa tiedät-kai-ketä vastaan ja niimpä oppilaat lähtivät pienryhmissä (5-6 oppilasta kerrallaan) etsimään salaisuuksien kammiota.

Koska tavoittamattomissa olevan Harry Potterin lisäksi Hämäkäk oli ainoa, joka voisi auttaa salaisuuksien kammion löytämisessä, piti ensimmäiseksi löytää Hämäkäk. Aivan kuten Harry ja Ron hoksasivat oppilaatkin seurata pieniä hämähäkkejä, jotka johdattivat meidät koulun alakertaan. 

Hämähäkit on kopioitu Opettajan tienviitta 2a:n kopioitavista materiaaleista.

Hämähäkkejä liikkui niin seinillä, lattiassa katossa kuin ilmanvaihtoputkissa, joihin innokkaasti kurkistelimme. Muistaen kuitenkin, että mikäli huomaamme liikettä pitää silmät sulkea välittömästi, sillä kuten kaikki tiesivät, basiliskin katse tappaa!

Lopulta löysimme oven, jota kohti kaikki hämähäkit olivat pyrkimässä. Ovi oli lukossa, mutta onneksi oppilailla oli taikasauvat mukana ja tämä ovi aukesi Alohomora-taialla. 

Oven takaa huoneesta löytyi Hämäkäk verkkonsa takana lymyilemässä sekä ovi, jonka oppilaat heti tunnistivat salaisuuksien kammion oveksi. Moni yritti käydä salaisuuksien kammion ovella suhisemassa, mutta kärmeskieli ei luistanut eikä Alohomora-taika toiminut tähän oveen. Mikä nyt avuksi? Ainiin, se Hämäkäk! Yksi kerrallaa varovaisesti oppilaat hivuttautuivat hämähäkin verkon läpi kysymään Hämäkäkiltä neuvoa. Palattuaan turvaan verkon toiselle puolelle oppilaat kertoivat aina selville saamansa asian ja kirjasivat tiedot ylös.

Hämäkäkillä oli piilossa verkon takana lorun pätkä kärmeskieltä: The itsy bitsy spider climbed up the waterspout. (Nokkelimmat hoksasivat, että opella oli ehkä ollut jokin taka-ajatus, kun oli enkun tunnilla laulattanut hämähämähäkkiä...) 

Oppilaat painoivat sanan kerrallaan mieleen ja kirjoittivat sen salaisuuksien kammion oven vieressä olevalle pienelle tussitaululle. Kun koko säe oli kirjoitettu, harjoiteltiin yhdessä suhisemaan säe kärmeskielellä. 

Hämähäkin verkkona toimi muuttoa varten pari vuotta sitten ostettu
kuormaverkko.

                           

Kaikille ryhmille ei ovi heti auennut, joten heidän piti käydä vielä Hämäkäkin luona tarkistamassa oliko säe kirjoitettu kokonaisuudessaan oikein. Kun virheet oli korjattu ja yhteen ääneen suhisimme kärmeskielellä säkeen, aukesi salaisuuksien kammion ovi!

                          

Salaisuuksien kammiossa oli pimeää. Loitsuläksyt oli huonosti tehty, sillä opettajan taikasauva oli ainoa, johon syttyi Valois-taialla valo. Onneksi löysimme kammion oven suusta (ledi)kynttilöitä, joiden avulla saimme hieman valoa pimeyteen. Putkistoa oli valtavasti ja sitä meni moneen eri suuntaan. Jos lähtisimme suinpäin putkistoon harhailemaan pimeässä, eksyisimme varmasti! Jotenkin pitäisi varmistaa, että löydämme ulos kammiosta.

Siispä päätimme piirtää kartan. Sovimme, että kääntyisimme aina oikealle, jotta tarvittaessa peruuttamalla ja kääntymällä aina vasemmalle pääsisimme pois. Jokainen oppilas sai ruutupaperin, johon aloimme piirtää karttaa: Ensin yksi askel eteenpäin, käännös oikealle, kolme askelta eteenpäin, käännös oikealle, viisi askelta eteenpäin, käännös oikealle, yksi askel eteenpäin, käännös oikealle... Jatkoimme samalla 1, 3, 5 kaavalla. Osa oppilaista joutui eksyksiin putkistokarttansa kanssa, mutta jokaisesta ryhmästä löytyi useampi, jonka kartta toimi ja sillä pääsi takaisin aloituspisteeseen! Otimme toimivat kartat mukaan ja uskaltauduimme lähtemään putkistoon. 

Tämä kartan piirtämistehtävä löytyy Varga-Neményi-menetelmän Matematiikkaa 2a-oppikirjasta.

Käytävässä oli pimeää kynttilöitämme ja sauvalamppua lukuunottamatta. Välillä kuului veden lorinaa, Murjottava-Myrtti taisi olla pahalla päällä, koska juoksutti niin paljon vettä. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan kuuluisiko seinillä risteilevissä putkissa liikettä. Välillä käytävässä tuli vastaan kangasseiniä, joita saattoi luulla aaveiksi, jos niihin törmäsi huomaamatta. 

Jonkin matkaa edettyämme huomasimme kynttilöiden valossa seinällä lajitteluhatun, joka selvästi yritti sanoa jotain, mutta puhekuplassa ei näkynyt mitään. Onneksi Päivän Profeetan mainoksetkin oli luettu huolellisesti, sillä oppilaat keksivät nopeasti, että kyseessä voisi olla näkymätön muste. Yritykset lämmittää puhekuplaa ledikynttilöillä eivät tuottaneet tulosta, mutta onneksi joku oli huomannut, että salaisuuksien kammion ovensuussa oli ollut silitysrauta. Voisiko siitä olla apua?

Hiippailimme takaisin kammion ovensuuhun (onneksi meillä oli ne kartat, muuten olimme voineet eksyä!) ja vuorotellen oppilaat silittivät puhekuplaa, kunnes siihen alkoi ilmestyä tekstiä. 

Katso lattiakaivoon! neuvoi lajitteluhattu. 

Näkymätön muste oli sitruunamehua. Siveltimellä viestin
kirjoittaminen onnistui helposti. 

Lattiakaivoja löytyi useita, oli niistä muutamaa säikähdettykin kun kansio oli askeleen alla keikahtanut ja siitä oli kuulunut ääni. Ensimmäinen lattiakaivon luukku oli liian painava avattavaksi, toisen alta ei löytynyt mitään, mutta kolmannella lattiakaivolla etsijät palkittiin. 

Lattiakaivosta paljastui Rohkelikon miekka. Lisäksi miekkaan oli kiinnitetty palapelin pala, joka täydensi kuvan kokonaiseksi. Oppilaat olivat saaneet jokaisen tehtävän ratkaistuaan aina yhden palapelin palasen. 

Koska basiliskin katse voi tappaa, olivat oppilaat salaisuuksien kammioon lähtiessään varustautuneet huiveilla tai pipolla, jotta silmät voisi tarvittaessa peittää. Oppilailla oli aavistus, että palapelistä tulisi basiliski, joten päätimme uhrata yhden oppilaan emme kaikkia. Niimpä muut oppilaat sitoivat silmänsä ja yksi oppilas neuvoi suullisesti heitä kuinka palapeli saataisiin koottua kokonaiseksi.

Kun palapeli oli valmis vaihdettiin vuoroja, äsken selittänyt oppilas sai käteensä rohkelikon miekan ja hänen silmänsä sidottiin hänen hyökätessä basiliskia kohden. Muut oppilaat neuvoivat ja hänen piti osua miekan kärjellä kahdesti basiliskin silmiin. Näin basiliski oli tuhottu.

(Tämä tehtävä toteutettiin tällä tavalla vain muutaman ryhmän kanssa, toisille ryhmille riitti palapelin kasaaminen yhdessä kaikkien nähdessä). 

Olimmeko nyt valmiita lähtemään pois salaisuuksien kammiosta? No emme tietenkään, päiväkirja piti vielä löytää! Hiippailimme eteenpäin pimeässä käytävässä, kunnes sen perällä meitä odotti alla oleva näky. 

                             

Kukistettu basiliski makasi kammion lattialla vieressään Valedron päiväkirja. Mitä päiväkirjalle pitäisi nyt tehdä? Hyvin oppilaat muistivat, että päiväkirja pitää tuhota basiliskin myrkkyhampaalla. Joku rohkea uskalsikin napata basiliskin suusta hampaan. Kaikki oppilaat tarttuivat hampaaseen ja yhdessä survaisimme sen päiväkirjan kanteen. Päiväkirjan sisältä purskahti mustetta kuin verta sen merkiksi, että päiväkirja oli tuhottu! Olimme hidastuttaneet tiedät-kai-kenen paluuta ainakin vähän!

(Päiväkirjan sisällä oli pullomaalia minigrippussissa, johon oli leikattu saksilla halkio, josta maali purskahti ulos hampaan osuessa päiväkirjan kanteen).

Sellainen seikkailu tällä kertaa 😊 Jännää oli, sillä koko salaisuuksien kammio osio toteutettiin pimeässä, koulumme alta löytyvässä noin 30 metriä pitkässä huoltokäytävässä. Käytävä oli helppo jakaa kankaiden avulla osioihin (katossa kulkeviin putkiin ripustin kankaita seiniksi). Koska käytävä ei kuulu kenenkään siivojaan siivousalueeseen, oli open silmät täynnä pölyä päivän jälkeen (onneksi on maskit), mutta oppilaiden silmät loistivat!

Oman luokkani kanssa pyöritin salaisuuksien kammion läpi kolme kertaa, 6-7 oppilaan ryhmä kerrallaan. Näin seikkailu toimi parhaiten, kun ryhmä ei ollut liian iso. Aikaa pienryhmältä seikkailun läpäisemiseen meni 40-45 minuuttia. Oman luokkani lisäksi rinnakkaisluokka oli ilmoittanut osallistumisestaan jo viime vuonna viisasten kiven pelastamisen jälkeen. 

Seuraavana päivänä lähetimme Taikaministeri Cornelius Toffeelle kirjeen, jossa kerroimme, että homma oli hoidettu. Nyt oppilaat odottelevat vastauskirjettä Toffeelta. Otaksun, että Toffee nimittää luokkamme taikayhteisön kunniajästeiksi! 

Tämäkin seikkailu toteutettiin kuntarajojen ylittävän yhteisopettajuuden voimin. Eli Tylypahkan haarakonttoreissa Rovaniemellä ja Lohjalla olivat oppilaat samaan aikaan seikkailemassa. Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja Törn!