Untu ja sydäntalven salaisuus osa 3 ja tonttuhommia

Untun tarina jatkui ja Untun matka eteni. Kolmannessa luvussa Untu tapasi metsässä mahtavan Kekrin, joka lopulta ohjasi Untua eteenpäin hänen seikkailullaan. 

Kolmannen luvun työstämiseen emme käyttäneet aikaa kovin paljon. Kävimme lyhyen keskustelun kekristä. Tanja, joka käsittelee Untua 2. luokan kanssa, teki oppilaidensa kanssa luetun ymmärtämisen tehtävän kekriin liittyen. 

Ekaluokkalaisten huomion vei kuitenkin luokkaan ilmestynyt paketti. Pohdimme saisiko sen avata vai ei. Lopulta päätimme ihan pikkuisen kurkistaa paketin sisälle selvittääksemme onko se joululahja vai ei. Onneksi kurkkasimme pakettiin, sillä ei se ollut joululahja! 

Paketin sisältä löytyi Kauko Kuurankukan avunpyyntökirje! Korona on vaikeuttanut tonttujenkin työskentelyä, koska niidenkin pitää huolehtia turvaväleistä, eikä tonttulan työpajoissa ole voinut olla yhtä tehokas vilinä kuin aiempina vuosina.

Ja niin monet aikuiset ovat olleet todella kilttejä. Oppilaat kertoivat, että heidänkin äidit ja isit ovat olleet todella kilttejä! Tontut kartoittivatkin tonttukandidaatteja, jotka voisivat olla apuna kiireessä. 

Ekaluokkalaiset tietenkin olivat heti innokkaina auttamassa!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, vaan oppilaiden oli täytettävä työhakemuskaavakkeet päästäkseen työskentelemään tontun tehtäviin. 

Jälleen käsi luokassa kova kuhina, kun jokainen pohti mietti mitä työhakemuksen kysymyksiin vastaisi. Hakemuksessa kysyttiin myös vahvuuksia, joista syntyi hyvää keskustelua. Ekaluokkalaisten itsevarmuudella valtaosa luokasta valitsi vahvuuslistasta kaikki vahvuudet. Hellyyttäviä olivat muutamat hakemukset, joihin oli rehellisesti sinnikkyyden ja itsesäätelyn viereen kirjoitettu "välillä". 

Lopuksi hakemuksessa kysyttiin missä työpajassa oppilaista olisi tontuille enten apua eli minkä lahjan he haluaisivat omille vanhemmille tehdä. Vaihtoehdot löytyivät tontun lähettämästä paketista. Oppilaat voisivat leipoa taikataikinasta piparikoristeita, naulata jouluisen taulun tai sahata avaimenperän. 

Hakemuksen lopussa kysyttiin päiväystä, se oli helppo, sitä on harjoiteltu koko syksy. Vaikeampia ja enemmän kysymyksiä herätti kohdat paikka ja allekirjoitus, mitä ne tarkoittavat? 

Jäämme odottamaan tonttujen vastausta ja töiden alkamista ensi viikolla!

Tonttujen matikkaseikkailu

Viime vuonna ideoimme kollegani Reijan Stenbäckin kanssa tonttuseikkailun, jota vedimmekin useammalle ryhmälle. Tänä vuonna pääsin tonttuilemaan omien oppilaideni kanssa! 

Oppilaat olivat aamulla saaneet kirjeen koulutontulta, joka pyysi oppilaiden apua. Oli nimittäin tapahtunut kauheita. Edellisenä yönä olivat tontut hurjastelleet kuljettaessaan lahjoja välivarastoihin ympäri maata ja Kunnarlantien mutkissa kävi huonosti. Koko reki keikahti mutkassa nurin ja paketit sinkoilivat ympäri metsää.

Oppilaat lähtivät innokkaasti auttamaan tonttuja. Oikeaan paikkaan löydettiin koulutontun ohjeiden avulla. Koulutonttu oli lisäksi antanut meille lyhdyn. Kun löytäisimme samanlaisen lyhdyn olisi onnettomuuspaikka siitä sadan askeleen päässä. Siispä lyhdyn löydettyämme aloimme laskemaan.

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.... 98, 99, 100!

Pirttimäkeen saavuttuamme löysimme samanlaisen lyhdyn kuin jonka
koulutonttu oli meille jättänyt. Useammassa ryhmässä laskimme 100
askelta ja pääsimme kaikki ryhmät aika lailla samaan paikkaan.
Karttaa hetken aikaa tutkittuamme löysimme oikeaan paikkaan!

Metsästä löytyikin paketteja melkoinen pino. Paketteja oli monen muotoisia: pyöreitä ja kulmikkaita. Leikimme paketeilla portinvartijaa ja löysimme paketeista lisää erilaisia ominaisuuksia.

Portinvartija-leikissä jokainen lapsi otti itselleen yhden paketin ja asettui jonoon. Opettaja jakoi lapset ryhmiin pakettien mukaan. Lasten piti päätellä millä perusteella ryhmiin jako oli tehty.

Paketteja löytyi metsästä hurjan paljon! 

Paketit olivat turvassa, mutta voi ei! Niihin kiinnitetyistä nimilapuista olivat nimet pyyhkiytyneet pois. Varmaankin kostea ilma oli saanut nimet katoamaan. Miten voisimme selvittää kenelle lahjat kuuluvat?

Pakettien saajien nimiä selvittäessä opettelimme tulkitsemaan taulukoita.
Taulukon riveille oli merkitty pakettikortin muoto ja sarakkeeaseen väri.
Näiden avulla oppilaiden piti selvittää kenelle mikin paketti kuuluu.

Oppilaat olivatkin paketteja etsiessään huomanneet, että lähistölle oli kiinnitetty joitain kummallisia taulukoita. Olisiko niistä apua? Miten taulukoita tulkitaan? Tutkimme yhdessä taulukoita ja keksimme, että niistä löytyy pakettikortteihin nimet.

Kun kaikkiin paketteihin oli saatu nimi, laitettiin lahjat säkkeihin. Säkeissä oli nimittäin ohjelaput ”Paketeissa on jotakin pyöräää” ja ”Paketit ovat kulmikkaita”. Helposti saimme säkit pakattua tonttuja varten.

Oi ja voi miten nälkä oli uurastaessa tullut. Päätimme siis pitää evästauon. Nuotiolla herkuttelimme riisipuurolla ja pohdimme oliko työmme tehty.

Ruokailun jälkeen leikimme tonttuhippaa. Yksi tärkeistä tontun taidoista on liikkua huomaamattomasti ja tarpeen vaatiessa jähmettyä patsaaksi. Hipan saadessa tontun kiinni jähmettyi tonttu ja pelastaminen onnistui jähmettymällä tontun peilikuvaksi.

Leikimme myös yhdessä pakettiformuloita kahdella isommalla paketilla. Oppilaat olivat piirissä ja opettaja lähetti ensin yhden paketin kiertämään piiriä. Paketti annettiin aina joka toiselle, kunnes

se oli kiertänyt piirin ympäri. Sen jälkeen laitettiin toinen paketti kiertämään joka toiselle (eli niille, jotka äskeisellä kierroksella jäivät välistä). Kun harjoituskierrokset oli tehty, lähetettiin paketit eri suuntiin ja kokeiltiin kumpi tonttutiimi oli nopeampi pakettien kuljettaja. Kokeilimme myös lähettää paketit eri puolilta piiriä ja kuljetimme paketteja joka toiselle, kunnes jompi kumpi paketeista saisi toisen kiinni. Leikissä tuli hyvin kerrattua mitä tarkoittaa käsite joka toinen.

Leikkiessämme olimme saaneet kirjeen! Kirjeessä kiitettiin meitä avusta ja samalla kutsuttiin meidät Korvatunturille Tonttugaalaan! Gaalassa pitäisi noudattaa pukukoodia juhlatonttu. Millainen asustus juhlatontulla oikein on? 

Onneksi opettajalla oli tonttuiluvarusteita enemmänkin mukana. Erilaisia pipoja oli kolme erilaista: punainen, vihreä ja valkoinen, lapasia oli myös kolmet punaiset, ruskeat siililapaset ja valkoiset tumput. Kaulaliinojakin oli kolmea eri väriä: punainen, sininen ja vihreä. Mitkä asusteet olisivat juhlavimmat? Oppilaat saivat ehdottaa eri yhdistelmiä, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen parhaimmasta asusta. Kuinka monta erilaista asukokonaisuutta voi rakentaa kolmesta piposta, kolmesta parista lapasia ja kolmesta kaulaliinasta? Kombinatoriikkaa siinä siis kylliksi :)

Kirjeen lopussa oli myös jälkikirjoitus, jossa kerrottiin, että saamme avata ne kaksi pakettia, joilla leikimme formuloita ja joissa ei ollut pakettikortteja. Paketeista löytyi oppilaille piparit sekä kuusen koristeita, joilla voisimme koristella joulupuun. Päätimmekin heti koristella takkatuvan vierestä löytyvän männyn. Koristeissa oli lukujen 1-8 summamuotoja, joten ennen ripustamista oppilaan piti tulla kertomaan aikuiselle mikä luku koristeeseen oli kirjoitettu.

Lopuksi oppilaille jäi vielä hetki aikaa leikkiä ja suosituimmaksi leikiksi muodostui tonttuilu eli takkatuvan kiertäminen ja talon nurkilta sekä ikkunoista kurkkiminen. Kokonaisuudessaan aikaa ohjelman toteutukseen meni 2 h 15 minuuttia.

Maanantaina palaamme luokassa retkeen ja tontun vaateongelmaan. Väritämme tontulle erilaisia vaatekokonaisuuksia monisteelle. 

§

Tonttujen matikkaseikkailu

Joulukuu on sujunut tonttuilun merkeissä. Kehittelimme kollegani Reija Stenbäckin kanssa Espoon matikkamaan kehittäjäopettajina jouluisen tonttuseikkailun metsään, jossa lapset pääsevät auttamaan tonttuja ja samalla opiskelevat geometriaa. Joulukuussa tontturetkellä kävi lähes 150 oppilasta ja opettajaa. Nuorimmat olivat eskareita ja vanhimmat kolmasluokkalaisia, ellei lasketa mukaan niitä muutamia kuudesluokkalaisia, jotka olivat yhdelle retkellä tonttuilemassa apunani. Ryhmän mukaan tehtäviä sovellettiin ikätasoon sopiviksi.

Koko syksy on tonttulassa aherrettu: tonttujen työpajasta on kuulunut jos jonkinmoista ääntä, josta on tarkkaavainen kuuntelija saattanut saada selville mitä tontuilla on työn alla.

Mitä ääniä sinä luulet, että työpajasta kuuluu? (Keksitään ääniä, joita työpajasta voisi kuulua ja yritetään muodostaa äänet omalla keholla.

Esimerkiksi: sahan laahaavaa ääntä, pontevaa vasaran nakutusta, langan suihkinaa ja välillä ”auts”-huudahdus, kun joku tontuista on vahingossa pistänyt itseään neulalla sormeen tai osunut vasaralla peukaloonsa.)

Nyt joulukuussa alkaa työt olla valmiita ja työpajan äänet ovat hiljentyneet. Lahjat on kääritty lahjapapereihin ja tontut ovat kirjoittaneet kauniilla käsialalla jokaisen paketin päälle lahjan saajan nimen. Joulupukin reki on suuri, mutta ei sekään ole niin suuri, että sinne mahtuisivat kaikkien kilttien lapsien lahjat. Tänä vuonna on nimittäin käynyt niin, että kilttejä lapsia ja aikuisia on enemmän kuin koskaan. Oletko sinä ollut kiltti? Oletko muistanut pestä hampaasi joka päivä? Oletko muistanut ottaa ruokailussa salaattia lautasellesi? Oletko muistanut tervehtiä aamulla kavereita koulun pihalla? Oletko muistanut sanoa kiitos ja anteeksi? (Oppilaat voivat vastata peukulla kyllä/ei/välillä).

Niin mihinkäs me tarinassa jäimmekään, ainiin siihen, että kilttejä lapsia ja aikuisia on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, eivätkä lahjat yksinkertaisesti mitenkään mahdu joulupukin rekeen. Sen vuoksi tontut ovat aloittaneet joulukuun alussa pimeällä yöaikaan lahjojen kuljettamisen välivarastoihin ympäri maailmaa. Tonttujen pitää tehdä työ pimeän aikaan ja hyvin huomaamattomasti, ettei kukaan vain löydä joululahjoja ennen joulua. Pimeän aikaan, kun tontut liikkuvat pitää heidän olla todella varovaisia, etteivät he jää autojen ja pyöräilijöiden alle.

Siitä huolimatta, että tontut ovat hyvin varovaisia, kävi viime yönä eräälle tontulle vahinko! Tonttu ajoi kovaa vauhtia reellä tuossa tiellä, kai huomasitte tullessanne kuinka mutkikas se oli? Liukkaassa mutkassa reki kellahti kumolleen ja kaikki paketit levisivät ympäri metsää!

Voi ei! Jos kaikkia paketteja ei löydetä, jää joku ilman lahjaa! Voisitteko te auttaa löytämään paketit?

Tontut olivat onneksi jättäneet meille kartan, jonka avulla saatoimme suunnistaa
paikkaan, johon paketit olivat levinneet.

Hienoa, että autatte meitä! Yksin emme selviäisi mitenkään! 

Ennen kuin lähdemme etsimään paketteja, meidän pitää harjoitella muutamia asioita. Kyseessä on nimittäin nyt tonttuhommat, eikä kenenkään pitäisi nähdä tonttuja! Ja jos me täällä metsässä huudamme ja mekastamme saattaa paikalle tulla muitakin ihmisiä ja he saattavat löytää paketit ennen meitä ja pitää itsellään! Meidän pitää siis olla hiljaa, liikkua ketterästi ja jos näemme tai kuulemme jonkun liikkuvan lähistöllä pitää tonttujen jähmettyä paikalleen hiiren hiljaa. Sovitaan, että jos huomaamme jonkun liikkuvan lähistöllä teemme käen ääneen (mitä käki sanoo? kukkuu) ja jähmetymme paikallemme.

Muodostetaan parijono, annetaan toiselle parista lyhty. Lähdetään parijonossa seuraa johtajaa leikkien kohti retkipaikkaa. Harjoitellaan motorisia taitoja matkalla ryömitään, hypitään, kuljetaan varpailla jne. Kun jähmettymistä on harjoiteltu muutamia kertoja, lisätään jähmettymiseen säännöksi, että sen parista, jolla ei ole lyhtyä, pitää jähmettyä lyhdynkantajan peilikuvaksi. Vaihdetaan lyhdynkantajaa matkalla retkipaikalle.

3. luokkalaisten kanssa jähmettymisen sijaan opettelimme mittamaan matkaa askelparien avulla. Ensin mittasimme 25 m matkalta askelparien määrän ja kaksinkertaistimme luvun kahdesti, jotta saimme 100 metrille mahtuvien askelten määrän. Etenimme metsässä aina 100 m kerrallaan kartan ohjaamaan suuntaan. Oppilaiden tehtävänä oli laskea askelpareja ja aina sanoa, milloin pitää katsoa karttaa uudelleen.

Mistä paketteja mahtaisi löytyä?

Nyt olemme saapuneet paikkaan, jonka ympäristössä kaikki reestä pudonneet lahjat pitäisi löytyä. Katselkaa ympärillenne, löydättekö lähistöltä paketteja? Saat mennä parisi kanssa etsimään, pitäkää lyhty koko ajan mukananne, älkääkä menkö niin kauas, että ette enää näe nuotiopaikkaa!
(Paketit oli piilotettu puiden juurelle tai kivien taakse. Jotta paketit kestivät koko joulukuun, oli paketit asetettu tarjottimille. Siihen yksityiskohtaan, että paketit olivat sattumalta pudonneet juuri tarjottimien päälle reestä lentäessään ei kukaan kiinnittänyt huomiota.)

Kun kaikki paketit oli löydetty, halusivat oppilaat laskea
pakettien lukumäärän. Ekaluokkalaisten kanssa laskimme
yhteen ääneen, kolmasluokkalaisista sen sijaan yksi oppilas
otti asiakseen järjestää paketit kymmenjärjestelmää hyväksi
käyttäen ja asetteli jokaiselle tarjottimelle aina 10 pakettia.

1. työpiste

Lahjojen lajittelu/geometriset kappaleet

Tutkitaan metsästä löytyneitä lahjapaketteja, nimetään niiden ominaisuuksia (pyöreä, kulmikas, pitkä, lyhyt, vino jne.). Pohdimme yhdessä voisiko paketteja luokitella jotenkin? 

Leikitään paketeilla portinvartijaleikkiä: lapset ottavat jokainen yhden paketin ja asettuvat johtajatontun eteen jonoon. Johtajatonttu lajittelee lapset ja paketit kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Lasten tehtävänä on keksiä lajitteluperuste.

Eskareiden kanssa jaoimme paketteja punaisiin ja ruskeisiin sekä isoihin ja pieniin. Kolmasluokkalaisten kanssa sen sijaan tutkimme paketteja jo tarkemmin ja kiinnitimme huomiota suorakulmaisiin särmiöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Käenmunaleikissä johtajatonttu/lapsi valitsee 5 pakettia ja muiden tehtävänä on keksiä mikä paketeista ei kuulu joukkoon.

"Mitä yhteistä näillä paketeilla on?"
"Niissä on teräviä kärkiä, mikään ei ole pyöreä."
Pieniin paketteihin oli kääritty koulun matikkavaraston
geometrisia kappaleita.

2. työpiste

Paketissa oli vain toinen puoli kortista ja oppilaiden piti etsiä saman muotoinen
kortti lähipuista ja lukea siinä oleva nimi.

Pakettikorttien etsiminen/tasokuviot

Oppilaita luonnollisesti kiinnosti saisivatko he avata jonkin paketin. Tutkimme paketteja ja huomasimme, ettei paketeissa ole nimiä. Joissain paketeissa oli kuitenkin kortti tai oikeastaan vain osa pakettikorttia. Ilmeisesti tonttujen sopimustoimittajan kortit olivat olleet huonolaatuisia, kun olivat tuolla tavalla hajonneet. Joku oppilaista hoksasikin, että oli paketteja etsiessään nähnyt samanlaisia kortteja puissa. 

Siispä tuumasta toimeen jokainen oppilaspari otti yhden paketin ja lähti etsimään löytyisikö puista täsmälleen samanmuotoista pakettikorttia kuin se, joka paketeissa oli kiinni. Kun samanmuotoinen pakettikortti löytyi, tuli oppilas kertomaan pakettiin kirjoitettavan nimen minulle ja sai lähteä etsimään nimeä seuraavaan pakettiin.

Osa korteista oli helppoja, koska kortin saattoi etsiä värin avulla, mutta joissain paketeissa korttien väri oli eri vaikka muoto olikin sama.

Sattuipa eräällä retkellä niinkin, että tonttujen pikkuapulaiset löysivät
nimettömän lahjakorin. Vähän myöhemmin joku ryhmästä hoksasi, että
koriin kuuluu kortti, jossa lukee ryhmän nimi.
Olihan siinä pohtiminen saako korissa olevan käärön aukaista nyt vai
pitäisikö se säästää jouluun? Päädyimme aukaisemaan sen retken
päätteeksi ja sieltä löytyi piparit kiitosten kera.

3. työpiste

Lahjanaru/tutustutaan metriin

Oletteko huomanneet mitä noista kaikista lahjapaketeista puuttui? No, tietenkin pakettinaru! 

Annetaan jokaiselle lapselle metrin mittainen lahjanaru, kerrotaan, että narun pituus on metri. Kokeillaan voitaisiinko laittaa itsemme pakettiin sillä narulla. Voiko narun laittaa vatsan päälle rusettiin? Kenelle tällaisen lahjan voisi antaa? Lahjan ei aina tarvitse olla mikään tavara: isovanhemmille voi antaa lahjaksi päivän viettämisen sinun kanssasi tai äidille ja isälle voit antaa lahjakortin, jossa lupaat viedä roskat, imuroida, täyttää tiskikoneen tai jotakin muuta mikä auttaa ja ilahduttaa vanhempia.

Etsi metsästä asioita, jotka ovat lyhyempiä kuin metri? Mitkä asiat ovat pidempiä kuin metri? Löydätkö jotain täsmälleen metrin mittaista?

Oppilaat lähtevät mittaamaan lähiympäristöstä löytyviä asioita.

Isompien oppilaiden kanssa voidaan työpajan lopuksi muistutella mieleen kuinka monta senttimetriä on yksi metri. Entä jos lahjanarun taittaa kahtia? Kuinka pitkä se silloin on? Entä jos kahtia taitetun narun taittaa vielä kahtia? Eli voidaan muuntaa metrejä senttimetreiksi ja puhua metrin murto-osista.

Koulun emäntätonttu oli keittänyt ekaluokkalaisille riisipuuron, joka
maistui metsässä paremmalle kuin mikään puuro ikinä. Useimmille
oppilaille maistuikin useampi lautasellinen puuroa. Jokaisella oppilaalla
oli mukanaan oma lautanen ja lusikka.

Kun kaikki oppilaat ovat kiertäneet kaikilla työpisteillä, on tonttuapulaisilla varmasti niin nälkä, että on tarpeen pitää evästauko. 

Nokipannussa lämpesivät kaakaot ja jokaiselle avuliaalle pikku-
tontulle oli lisäksi tarjolla pipari.

Evästauon jälkeen, kun kaikki ovat kerääntyneen samaan paikkaan, huomaa toinen johtajatontuista, että puunoksalle on kiinnitetty kirje! Avataan kirje ja luetaan se ääneen (joku oppilaista voi lukea).

”Arvoisa johtajatonttu!

Tervetuloa tonttulan yhteiseen joulujuhlaan tämän viikon lauantaina!
Pukukoodi: juhlatonttu.
Terveisin tonttujen juhlakomitea”

3. luokkalaisten kirje oli kirjoitettu englanniksi, joten
kielitaitoakin päästiin harjoittamaan.

Apua, millainen on tontun juhla-asu?? Miten juhlaan pitäisi pukeutua? Johtajatonttu kaivaa esille vaatteet, jotka hänellä on mukanaan (kolme eri väristä lakkia, kolme kaulaliinaa ja kolmet lapaset). Lapset saavat ehdottaa miten johtajatontun pitäisi pukeutua. Johtajatonttu pukeutuu lasten ohjeiden mukaan, mutta mikään asukombinaatio ei tonttua miellytä ja pohditaan vieläkö voidaan pukeutua eri tavalla.

Joku tontuista voi ottaa iPadilla aina kuvan, kun tonttu on vaihtanut vaatteet. Tehdään niin monta asukombinaatiota kuin oppilaat keksivät (kaikki 18 ei tarvitse keksiä). Lopulta tonttu on tyytyväinen ja toteaa päällään olevan yhdistelmän olevan hienoin ja kiittää lapsia avusta. 

-------------

Tonttupolun varrelta löytyi kuvaukset joulutontusta, kotitontusta, talli-
tontusta, riihitontusta, myllytontusta ja saunatontusta. Tekstit oli laadittu
Mauri Kunnaksen Suuren tonttukirjan pohjalta.

Muutamat ryhmät olivat niin isoja, että päätimme jakaa ryhmän kahteen osaan. Silloin se puolikas ryhmästä, joka ei työskennellyt meidän kanssamme matikkajuttujen parissa, lähti tonttupolulle. Tonttupolulle lähtijät saivat mukaansa kuuden tontun rivin. Tonttupolulla heidän piti seurata puihin kiinnitettyjä merkkejä ja aina silloin tällöin tuli polulla vastaan kortti, jossa oli kuvaus jostakin tontusta. Luettuaan yhdessä kuvauksen tontusta, ryhmä päätteli tekstin perusteella kuka heidän mukaansa saamista tontuista oli se, jota tekstissä oli kuvailtu. 

Lähipuista löytyivät vihjeet siitä missä huoneessa kukin tonttu asuu.

Tonttupolun viimeisellä pisteeltä oppilaat löysivät kortit, joissa oli tonttujen kuvat ja nimet. Tästä saattoi tarkistaa, olivatko oppilaat päätelleet tonttujen henkilöllisyydet oikien. Lisäksi maahan oli rakennettu kepeistä tonttujen talo. Lähipuihin oli kiinnitetty vihjeitä siitä, missä huoneessa kukin tonttu asuisi. Oppilaat kiersivät lukemassa vihjeet ja sijoittivat tontut taloon niin, että kaikki lähipuista löytyvät vihjeet pitivät paikkansa. Jos haluat tulostaa itsellesi tonttupolun tonttujen kuvaukset sekä vihjeet tonttujen asuttamista varten, löydät ne täältä.

Koululla oppilaat vielä palasivat tontun vaateongelmiin ja värittivät monisteeseen kaikki annetuilla vaatteilla toteutettavat vaihtoehdot. Monisteen tontut on kopioitu Papunetistä ja monisteen löydät täältä.

Tonttuilua ja joulunodotusta 3. luokassa

 Joulun vietto on aina yhtä mukavaa, tänä vuonna innostuin laittamaan luokan jouluisen näköiseksi ja vaihdoin jopa verhot, kun varastossa satuin saamaan lahjoituksena pari joulun punaista lakanaa..

Joulutarina - aamunavaus

Joulun odotus luokassani on eräänlaista rauhoittumisen aikaa. Yhteinen päivämme alkaa joulukuussa lyhtyjen valossa Joulumaata laulaen ja sen jälkeen on Joulutarinan aika. Kerron oppilailleni Marko Leinon Joulutarina-kirjaa joka päivä pienen pätkän kerrallaan. Koko kirja on liian pitkä koulussa joulukuun aikana luettavaksi, mutta minä siis luen kotona kirjaa eteenpäin aina iltaisin ja seuraavana aamuna kerron tarinaa oppilailleni omin sanoin ja näin on tarinan ehtii kertoa joulukuun aikana. 

Ensimmäisen viikon ajan hiljentyminen tarinaan oli haastavaa ja oppilaat tarvitsivat rauhoittumiseen ja hiljentymiseen opettajan apua, ilo oli huomata, että joulukuun toisen viikon lopulla käteltyäni oppilaat luokan ovella ja viimeisen oppilaan jälkeen oven sulkiessani luokka oli hiljainen ja odotti tarina hetken alkua hipi hiljaa. Miksi sä ope aina lopetat jännässä kohdassa? on päivittäinen kysymys luokassamme :)

Viimeisenä koulupäivänä, kun koko tarina on kerrottu, katsomme Joulutarina-elokuvan yhdessä.

Tontut piilosilla - kirjoitusharjoitus

Eräänä aamuna oli luokkaan ilmestynyt eri paikkoihin parisen kymmentä tonttua. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa vihkoihinsa luokassa piileskelevistä tontuista, esim. Tonttu kurkkaa kaapin takaa. Luokkani oppilaista enemmistö on suomen kielen oppijoita (eli S2-oppilaita), joten tehtävä oli erinomainen. Oppilaat kirjoittivat annetun n. 20min ajan melkoisella tohinalla lauseita vihkoihinsa ja minun oli helppo kierrellä innoissaan työhönsä keskittyvien oppilaiden joukossa ja pohtia apua tarvitsevien kanssa suomenkielen taivutusmuotoja. 

Harjoitus palveli hyvin kaikkia luokkani 25 oppilasta: aloittelevat kirjoittajat kirjoittivat Tonttu on.. -lauseita, mutta taitavammat kirjoittajat haastoin käyttämään erilaisia verbejä tonttujen olinpaikkoja kuvaillessaan, esim. Tonttu piileskelee käsipaperitelineen takana.

Tontut piilosilla.

 Keitä ovat tontut? - kirjoitus- ja muistiharjoitus

Sijoitin kahteen paikkaan käytävälle jonkin matkan päähän luokasta alla olevan Tontut-tekstin. Oppilailla oli kaikilla luokassa oma kirjoituspaikka, jossa heillä oli vihko ja kynä. Oppilaat kävivät käytävässä lukemassa tekstiä aina sopivan pätkän eteenpäin, kävelivät takaisin luokkaan ja kirjoittivat mieleenpainamansa pätkän vihkoonsa. Sen jälkeen he lähtivät hakemaan uutta tekstikatkelmaa.

Tämä tehtävä haastaa oppilaiden muistia: osa oppilaita kykenee helposti muistamaan jopa 6-7 sanan pätkiä kerrallaan ja osa oppilaista kirjoittaa tekstiä 1-2 sanan pätkissä eteenpäin. 

Vaikka 25 oppilasta liikkuivat kirjoitustehtävän aikana jatkuvasti luokasta sisään ja ulos, säilyi luokassa rauhallinen tunnelma ja tässäkin tehtävässä minun oli helppo kierrellä kirjoittavien oppilaiden seassa ja auttaa apua tarvitsevia huomaamaan puuttuvat kaksoiskonsonantit ym. virheet.

Joulusudoku

Järjestimme muiden 3. luokkien kanssa jouluisen pajapäivän, jossa minun pisteelläni oli ohjelmassa joulusudokujen parissa pähkäilyä. Opettelimme ensin sudokun idean smartboardille avaamani helpon sudokun avulla. 

Kun tekniikka oli kaikille selvä ratkoivat oppilaat sudokuja 2-3 oppilaan ryhmissä. Helpompi versio (alla olevassa kuvassa vasemmalla) ratkesi kaikilta oppilailta, mutta haasteellisempi versio (kuvissa oikealla) olikin todella haastava 60 oppilaasta yksi oppilaspari ratkaisi tuon joulusudokun!

Loogiset joulusukat

Tietokoneella kuvien muokkaaminen ei ole vahvinta osaamistani, mutta harjoittelin värkkäämällä oppilaiden iloksi loogisen joulusukkakokoelman. Jos haluat käyttää loogista joulusukka-kokoelmaani, niin voit tulostaa sen täältä.

Pikkuapulainen osallistui joulusukkien tutkimiseen.

Joulupeli

Pelasimme luokassa myös 2-3 oppilaan ryhmissä netistä löytyneestä pelipohjasta muokattua joulupeliä  Pelissä oppilaat heittivät noppaa, lukivat ruudussa olevan sanan tai tutkivat ruudussa olevaa kuvaa. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat vihkoihinsa lauseen, jossa kyseinen sana esiintyi. 

Lisähaastetta peliin toi korttipakka, jossa oli lopetusmerkit eli piste, kysymysmerkki ja huutomerkki. Siirryttyään pelilaudalla oppilas otti pakasta kortin, joka määräsi pitäisikö hänen tehdä toteamus-, kysymys- vai käskylause. Korttipakkaa en antanut ihan kaikkien ryhmien käyttöön, sillä osalle suomenkielenoppijoista sen käyttäminen oli vielä turhan haastavaa.

Pelilaudan löydät täältä.

Pelilauta ei ole oma tekeleeni, vaan muokkasin sen suomeksi. Alkuperäinen pelilauta löytyy netistä, jos haluat tutkia sitä.

Omat jouluprojektit

OPS2016 tuo tullessaan monialaiset oppimiskokonaisuudet ja oppilaat oman oppimisensa omistajina ja suunnittelijoina. En varmasti ole ainoa opettaja, joka pohdiskelee mitä tapahtuu kun oppilaat päästää ohjaksiin ja itse seuraa sivumpaa. 

Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat oppilailleni tuttuja ja he ovat päässeet tietyssä määrin myös itse suunnittelemaan työskentelyään. Mitä sitten tapahtuu, jos oppilaille antaa vapaat kädet?

Sitä päätin nyt joulun alla kokeilla. Kerroin oppilaille, että heillä on 4 oppituntia aikaa ja heidän tulee suunnitella yksin, parin kanssa tai korkeintaan 4 oppilaan ryhmässä jokin jouluaiheinen projekti, jonka he toteuttavat. Ideoita heittelin ilmaan hyvin laveasti: kuvistyö, musiikkiesitys, satu, runo... Oppilaat tuumailivat asiaa perjantaipäivän päätteeksi ja hauduttivat asiaa viikonlopun yli. 

Kahden viikon ajan aamuisin minulta kysytään heti, tehdäänkö tänään omia projekteja eli innoissaan oppilaat ovat. Mitä oppilaiden omina tuotoksina sitten syntyy? Yksi oppilaspari harjoittelee Kulkuset-kappaleet kertosäkeistön soittamista nokka huiluilla, toinen ryhmä soittaa ja laulaa pianon ja rumpujen säestyksellä Jouluilta-kappaleen, poikakaksikko päätti yllätyksekseni ommella tonttupehmolelut (tästä olin ällistynyt, sillä toinen oppilas kertoo minulle aina vihaavansa käsitöitä ja askartelua...), eräs oppilaspari rakentaa karkkijoulukalenteria ja sen lisäksi valmistuu muutamia kuvistöitä. 25 oppilaasta 5 ei kyennyt keksimään omaa projektia, joten he valitsivat opettajan laatiman tehtäväpaketin, jota he tekevät projektitunneilla. Tehtäväpakettiin kuului WordSearch-tehtävä (etsi 15 joulusanaa), arvoitusten keksimistä, joulukuvasta tarinan tai lauseiden kirjoittamista, joulusudoku sekä kertolaskukiekkoja. Tehtäväpaketti pdf-muodossa löytyy täältä.

Kahden oppilaan tuotos oli joulukalenteri, johon he näpersivät karkeille omat lokerot. Mikä ihaninta tässä projektissa
oppilaiden suunnitelmana ei ollut vain rakentaa kalenteria ja syödä itse herkkuja pois, vaan heille oli tärkeää että
luokkatoverit saavat avata luukut jokainen vuorollaan. Ihanaa huomata oppilaiden toteutuksissa, ettei joulu ole vain
mulle-mulle-mulle saamista vaan myös antamisen iloa!

Jouluprojektin tuloksena valmistunut tonttupehmo.

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen...

Joululaulun innoittamana teimme kuvistöitä, joissa tontut kurkistelivat ikkunoista sisään. Suosikkini on ehdottomasti alapuolella olevassa kuvassa työ, jossa kymmenen tonttua kurkkii ikkunasta. Voisiko tulkita, että tontut on epävarmoja kyseisen ikkunan omistajan kiltteydestä, jos tarvitaan noin monta tarkkailijaa?

Eräs oppilaistani ilahdutti meitä tuomalla luokkaan piparkakkutalon, olipa ihana yllätys! Ope ei olisi tänä vuonna jaksanut.

Todistusten kannet

Viimeisenä tehtävänä tälle lukukaudelle oppilaat toteuttivat omiin todistuksiinsa joulu- tai talviaiheiset kannet. Kannet tehtiin punaiselle A3-paperille ja toteutus tehtiin puuväreillä. Ainoat vaatimukset olivat, että kannessa tulee olla oppilaan etu- ja sukunimi, luokka-aste sekä "joulukuu 2015".

Idean todistuksen kansista olen bongannut muutama vuosi sitten jostain fb:n opettajaryhmästä, mutta nyt pääsin vasta ensimmäistä kertaa toteuttamaan ideaa.

Tämä blogi hiljenee ja uusi postauksia on luvassa taas tammikuussa, kun aloitamme Suomi-teeman parissa työskentelyn... Suunnitelmia vilisee teeman suhteen jo päässä vaikka kuinka,

mutta yritän siirtää ne loman ajaksi taka-alalle ;-)

Rauhallista joulunaikaa kaikille kollegoille

ja muille blogin lukijoille!

Tontun töitä

Aamuhetki luokassa ja kirjeen tutkiskelua.

Kouluun oli tullut paketti, joka oli osoitettu 1. luokan oppilaille. Mutta eihän vielä ole joulu? Emme kai me vielä voi saada lahjoja vai voimmeko? Keneltä paketti mahtaa olla?

Pakettia tutkittuamme hoksasi joku nokkela, että pakettiin on merkitty lähettäjäksi Joulupukki ja lähetyspaikaksi Korvatunturi. Ooh, mitä Joulupukki mahtaa meille keskellä joulukuuta lähettää?

Paketin avattuamme sieltä löytyi kirje, jossa 1. luokan oppilaita pyydettiin tonttujen avuksi. Tänäkin vuonna kilttejä lapsia on ennätyspaljon ja tonttujen aika uhkaa mennä pelkkien lasten lahjojen valmistamiseen. Joten miten käy aikuisten? Jäävätkö he kokonaan ilman lahjoja? Ei ainakaan, jos se ekaluokkalaisista riippuu! Ekaluokkalaiset ilmoittautuivat oitis vapaaehtoisiksi tonttuilemaan vanhemmille joululahjoja.

Koulutonttu oli kertonut Joulupukille erityisen
näppäristä ja tonttumaisista ekaluokkalaisista,
jotka pestattiin tonttujen apulaisiksi.

Ekaluokkalaiset valitsivat kolmesta Joulupukin kirjeen mukana tulleesta joululahjamallista kaksi heille mieleistä, joista toista he sitten pääsivät pajapäivässä tekemään yhdessä 2. luokkalaisten kanssa. Kolmessa tonttupajassa työskenteli yhteensä 38 lasta, kahden opettajan lisäksi mukana tonttuilemassa oli koulunkäynninohjaajamme sekä kaksi koulumummoa eli opettajattarien äidit.

Ja tässä kohtaa blogiani lueskelevat oppilaiden äidit lopettavat lukemisen tai sitten ei ainakaan nuhdella vaatehuoneen nurkasta lahjasäkin löytänyttä lasta, joka ravistelee pakettejaan, jos ei itse kyetä odottamaan jouluun asti! ;-)

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua...

Piparkakkupajassa valmistuivat kanelilla ja kaakaolla värjätystä taikataikinasta piparisia joulukoristeita. Taikataikinahan on helppo ja halpa askartelumassa. Taikataikinan syntyy seuraavasti:

• 3dl vehnäjauhoja
• 1.5dl suolaa
• 1.5dl vettä
• 1rkl öljyä
• kanelia ja kaakaota sen verran, että väri miellyttää

Taikinasta muovaillut teokset voidaan kuivattaa huoneenlämmössä, jolloin niiden kovettuminen kestää useamman päivän. Teokset voidaan myös paistaa uunissa n. 125 C/ 1h. Ennen paistamista voitelimme piparit munalla, johon oli sekoitettu hieman glitteriä. Näin piparit saivat kauniin kiillon ja vähän kimalletta.

Perinteisten kuusenkoristeiden lisäksi oppilaat taiteilivat jouluaiheisia tauluja sekä seinälle ripustettavia pipariketjuja. Valmiit työt koristeltiin valkoisella akryylimaalilla ja hileillä.

Sydämeeni joulun teen...

Neulat viuhuivat ja huovasta valmistui sydän-pajassa kuusenkoristeiksi pieniä askarteluhuovasta ommeltuja sydämiä. Näppärimmät ompelivat useampia sydämiä kuusen komistukseksi.

Ehtipä moni sydän-pajassa työskennellyt tonttu tehdä vielä kortinkin koristeensa kaveriksi. Runosuoni oli eräällä taitavalla ekaluokkalaisella sykkinyt ja useampi runokin oli päivän aikana syntynyt.

Ekaluokkalaisen runoiluja <3

Huopikkaat huopikkaat, äiti tahtoo piilottaa...

Huopikkaita ei sentään tonttujoukko alkanut huovuttamaan vaan villasta syntyi pesukonehuovutuksen avulla kuusenkoristeiksi palloja.Huovutusvilla pyöritettiin tiiviiksi palloksi, ympärille sai halutessaan kääriä villalankaa koristeeksi, sen jälkeen pallo sujautettiin sukkahousuun. Solmut pitivät pallot omilla paikoillaan ja erillään toisistaan. Pesukoneessä kierroksen käytyään sukkahousuista paljastui palloja, joihin laitettiin neulalla langasta ripustuslenkit. Halutessaan saattoi pallosta tehdä myös avaimenperän.

Koska jokainen lahja tarvitsee paketin, koristelivat oppilaat Prismasta ostetuista eväspusseista mieluisat lahjapussukat lahjoilleen. Saga-eväspussit n. 2.50e/60kpl.

Kynttilät nyt syttyy pimeys hälvenee, lapsi lauluun yhtyy...

Jokaisesta pajasta piipahdettiin myös hetkeksi kynttiläpajaan tekemään omat joulukynttilät kastamismenetelmällä. Jokainen oppilas sai kepin, johon sydänlanka kieputettiin. Sen jälkeen oppilaat kulkivat koulun käytävää edes-takaisin: dipattuaan sydänlangat steariiniin käveltiin käytävällä sopivan matkan päässä olevan tuolin ympäri, taas dipattiin ja jälleen lenkille... Ainakin tuli liikettä tähän tuokioon ;-) Ja samalla kävellessään joululaulukaraoke pyöri, käytävän hyvä akustiikka hyödynnettiin ja joululaulut raikasivat...

Päivän päätteeksi oli jokaisella oppilaalla kotiin viemisinä pieni paketti kilteille vanhemmille sekä ihan itse tehdyt kynttilät vaikkapa joulupöytään paraatipaikalle. 

------------------------------

Päivän aikataulutuksesta:

Klo 9.10-11.10  ja 12-12.45 Pajat pyörivät, jokainen paja piti välitunnin/välitunnit itselleen sopivassa välissä.

Klo 9.10-10.10 Huovuttajat kynttiläpajassa, huopapallot pesukoneessa ruokailun ajan, eli klo 11.10-12.

Klo 10.10-11.10 Piparileipurit kynttiläpajassa, jonka aikana piparit paistuivat ja ruokailun aikana jäähtyivät.

Klo 11.50-12.40 Sydämelliset pikkutontut kynttiläpajassa ja heillä sydänpajan tuotokset valmistuivat jo ennen ruokailua.

Vilskettä ja vilinää riitti eikä opettajat tai koulumummot ehtineet alas istahtaa tai hengähtää, koko ajan riitti touhua, mutta päivä oli onnistunut ja tuottoisa! 

Samantapaisen päivän järjestin kollegoitteni kanssa myös viime vuonna,

siitä löydät jutun täältä.