Harry Potter ja Azkabanin vanki (luvut 1- 3)

Vaikka lomalla oli mukavaa, niin olin kyllä innostunut myös kouluun paluusta. Miksi? Koska nyt polkaistiin käyntiin oppilaiden jo useita kertoja syksyllä kyselemä Potter-jakso. 1. luokalla aloitimme Viisasten kivestä, 2. luokalla oli vuorossa Salaisuuksien kammio ja nyt 3. luokalla on vuorossa Harry Potter-sarjan kolmas osa eli Azkabanin vanki. Minulta löytyy kotoa jo ennestään hyllymetrin verran Potteria, kaikki kirjat suomeksi ja englanniksi, mutta silti satsasin tätä jaksoa varten (kuten aiempiakin) hankkimalla Jim Kayn kuvittaman version romaanista. Kuvitus on mielestäni todella onnistunut ja tuo jotain lisää lukukokemukseen. 

Azkabanin vanki on sen verran pitkä, että taidamme velhoilla hiihtolomaan asti! Kyseessä on monialainen kokonaisuus ja pyrin viikottain kirjaamaan ylös blogiin mitä olemme aiheen tiimoilta touhunneet. Jaksoa en ole ideoinut yksin, vaan teemme jälleen Tanja Törnin kanssa yhteisopettajuutta yli kuntarajojen. Minulla Potterin parissa työskentelee 3. luokka ja Tanjalla 4. luokka. Minun luokassani Potter etenee satusiestalla päivittäin opettajan ääneen lukemana, neljäsluokkalaiset sen sijaan lukevat kirjaa osittain itse eteenpäin ja osittain opettaja lukee sitä ääneen. 

Prologi

Ennen ensimmäisen luvun lukemista muistelimme mitä velhomaailmasta aiempien kirjojen pohjalta tiedämme. Katsoimme lyhyen klipin Harry Potter-elokuvasta, jossa oppilaat ensimmäisen kerran tulevat Tylypahkaan ja heidät lajitellaan. 

Videoklipin jälkeen kokosimme taululle käsitekarttaan Tylypahkan tupien nimet ja adjektiivejä, jotka kuvaavat kunkin tuvan jäseniä. 

Tämän johdannon jälkeen jokainen oppilas pääsi luomaan oman velhohahmonsa. Näitä hahmoja on tarkoitus kehitellä ja työstää jakson aikana. Jakson päättyessä ohjelmassa on jonkinlainen larppi, jossa nämä hahmot toivottavasti heräävät henkiin. 

Oman velhonimen oppilaat saivat selvittää Harry Potter -nimigeneraattorin avulla (englanninkielinen). Vaihtoehtona oli myös keksiä itse oma velhonimi. 

Omaa velhohahmoa kehitellä ystäväkirjan sivun avulla. Osa oppilaista sai heti juonen päästä kiinni ja mielikuvitus lähti laukalla. Osaa piti taas rohkaista keksimään, nyt oli sallittua osata mitä vain tai asua ihan missä maailman kolkassa halusi, asioiden ei tarvinnut olla totta. 

Ystäväkirjan lisäksi oppilaat aloittelivat viereiselle sivulle käsitekarttaa, johon voi ideoiden putkahdellessa täydentää kuvausta omasta hahmosta. 

1. luku Pöllöpostia

Ensimmäisen luvun alussa Ron soittaa Harrylle puhelimella, mikä ei sujukaan ihan jästietiketin mukaisesti, sillä Ron on ensimmäistä kertaa puhelimessa. Oppilaiden tehtävänä olikin kirjoittaa ohjeet Ronille kuinka käyttää puhelinta. 

Ensimmäisessä luvussa Harry vietää syntymäpäiväänsä ja hän saa syntymäpäivänään kirjeitä Ronilta, Hermionelta, Hagridilta sekä Tylypahkasta. Tutustuimme kirjeeseen tekstilajina. Mistään kouluistamme löytyneistä oppikirjoista ei löytynyt ohjetta kirjeen laatimiseen (onko kirje jo niin vanhanaikainen tekstilaji??). Onneksi avuksi löytyi Freeedistä Niina Sivosen kirje-ohje, kiitos tekijälle!

Kun kirjeen rakenne oli yhdessä käyty läpi, oli oppilaiden tehtävänä kirjoittaa Harrylle syntymäpäiväkirje ja keksiä Harrylle sopiva syntymäpäivälahja. 

Kirjassa Harry saa Ronilta ilmiskoopin, joka paljastaa onko lähettyvillä joku epäluotettava henkilö. Ylöspäin eriyttävänä tehtävänä nopeille voisi antaa keksiä Harryn lahjaksi, jokin velhokoje ja selittää kirjeessä kuinka tuo laite toimii. 

Kuvataidetunnilla piirsimme tietenkin pöllöjä, jotka kirjeet Harrylle kuljettivat. Kirjassa kirjeitä tuovat Hedwig (tunturipöllö), Errol (lapinpöllö) ja Tylypahkasta tullut lehtopöllö. Tutkimme googlen kuvahaulla miltä kyseiset pöllöt näyttävät. Tunturipöllö oli oppilaille toki tuttu, mutta muut pöllöt olivat lajeina uusia tuttavuuksia. 

Jokainen oppilas sai valita yhden pöllön ja piirsi sen A4-paperille. Välineitä meillä oli piirtäessä käytössä hiili ja pastelliliidut. Tunturipöllöt piirrettiin mustalle paperille ja lehto- ja lapinpöllöt valkoiselle paperille. Tehostevärinä silmiin ja taustaan käytettiin värillisiä kuivapastelliliituja. 

Apuna piirtämisessä oppilailla oli YouTuben tutorial-videot, joita jokainen sai tauottaa oman piirtämisen tahtiin. 

Tunturipöllö / Snowy Owl https://youtu.be/ZxbigBC0eo8

Lapinpöllön / Great Grey Owl malliksi otimme videon tornipöllöstä, koska sopivaa suhteellisen  helppoa videota lapinpöllöstä ei löytynyt https://youtu.be/UGMCVUaLku8

Lehtopöllöstä ei löytynyt sellaista mallia, joka ei aiheuttaisi 3. luokkalaisten joukossa itkupotkuraivareita, kun ei onnistu, joten kolmantena vaihtoehtona oli valita huuhkaja https://youtu.be/Fjnp84HNT7A 

Pöllöpiirrustusten valmistuttua oppilaat harjoittelivat tiedonhakua. He etsivät tietoa omasta pöllöstään, laativat käsitekartan ja kirjoittivat pöllökuvan viereen lyhyen tietotekstin omasta pöllöstään. Pöllötietoa etsittiin Luontoportti.fi-sivustolta, jonka artikkelit pöllöistä olivat sopivan pituisia. 

2. luku Marge-tädin paha erehdys

Oppilaat saivat läksyksi kirjoittaa 10 esineen listan siitä, mikäli he Harryn tavoin karkaisivat kotoa, mitä he pakkaisivat mukaansa. Pelkkä 10 sanan lista ei luonnollisestikaan riittänyt 3. luokkalaisten kirjoitustehtäväksi, vaan jokainen valinta piti perustella. 

Toivottavasti oppilaani opettelevat kutistusloitsun ennen kuin päättävät karata, sillä melko mukavuuden haluisia he tuntuivat olevan pakatessaan mukaan myös mm. sänkyjä ja vessanpönttöjä. 

3. luku Poimittaislinja

Poimittaislinjaa käsiteltäessä kertasimme keskustellen mikä Poimittaislinja, kenelle se on tarkoitettu, miten Poimittaislinjan saa pysähtymään halutessaan. Tarkkaan olivat oppilaat taas kirjaa kuunnelleet, sillä he osasivat heti kertoa:

"Poimittaislinja on noitien ja velhojen hätäkuljetus. Se liikkuu jästimaailmassa, mutta jästit eivät sitä kuule eivätkä näe. Poimittaislinjan bussin saa pysähtymään nostamalla taikasauvakätensä pystyyn."

Katsoimme myös lyhyen 5 minuutin klipin Poimittaislinjan hurvittelusta. 

Seuraavaksi Poimittaislinja lähti kurvailemaan Suomen kamaralla. Ympäristöopissa ennen joulua käsittelimme Suomen maantietoa, joten tämä oli sopiva jatkumo siihen. Ensin sanelin yhden Poimittaislinjan reitin koko luokalle. Oppilaat pyrkivät mahdollisimman nopeasti etsimään sanomani paikkakunnan kartaltaan. Samalla kerrattiin ilmansuunnat, kun ohjeistin oppilaita mistä suunnasta kyseisiä paikkakuntia kannattaisi etsiä.

Seuraavaksi oppilaat työskentelivät neljän oppilaan ryhmissä. Jokainen ryhmästä sai oman poimittaislinjan reittinsä, jonka hän saneli ryhmäläisilleen etsittäväksi. Näin jokainen seikkaili yhteensä viisi eri reittiä läpi Suomen. 

Tunnin lopuksi oppilaat saivat vielä monisteen, jossa oli blanco-kartta ja heidän piti vielä yhdet Poimittaislinjan pysäkit merkitä siihen, käyttäen apuna oppikirjan Suomen karttaa. Pyrin valitsemaan karttaan merkittäväksi sellaisia paikkakuntia, jotka olisi yleissivistyksellisesti hyvä osata sijoittaa kartalle. 

Tällaisten tehtävien parissa velhoilimme tällä viikolla. Ensi viikolla aika kuluukin Irwetan velhopankissa ja Viistokujan putiikeissa. 

Kaikki Harry Potter ja Azkabanin vanki-jakson itse tehty materiaali on koottu Drive-kansioon, josta saat ne tulostettua halutessasi itsellesi. 

Aarre löytyy, vihdoinkin! (2. lk Aarresaari, osa 3)

2. luokkalaisten Aarresaari-teema päättyi jo kaksi viikkoa sitten, mutta teemajakson loppuosan kirjoittamiseen ei ole aiemmin riittänyt aikaa. Nyt tämäkin jakso saa viimein blogissa päätöksensä. 

Aiemmat Aarresaari-teeman osat olen teksteissä jakanut päiviin, viimeinen viikko on sisältää kokonaisuuksia, jotka ovat jakaantuneet viikon varrelle. 

.....

Aarresaarelta löytynyt aarre ihan häikäisi ja kiiltäviltä pinnoilta se monistui moninkertaiseksi. Matikan tunnilla tutkimme aarreluolaa peilin avulla kaksinkertaistaen ja puolittaen aarretta. Jos paperilla näkyi yhdeksän rubiinia ja viereen asetti peilin, oli rubiineja yhtäkkiä 18. Kun peilin nopeasti poisti, puolittui rubiinien määrä ja niitä oli jälleen yhdeksän.

Oppilaat peilasivat aarresaalista, puhuivat ääneen havainnoistaan ja kirjasivat vihkoihin tuplalaskuja aarteista. 

Samalla matikan tunnilla teimme myös erilaisia sanallisia tehtäviä merirosvo-teemaan liittyen. Pääasiassa tehtävät olivat vertailutehtäviä, joita Varga-Neményi-menetelmässä erityisesti 2. luokalla harjoitellaan. 

Rakensimme tehtävän kultarahoilla pöydälle, piirsimme tilanteesta kuvan, puhuimme sen matematiikan kielellä, kirjoitimme laskun ja lopuksi vielä kirjoitimme vastauksen kokonaisella virkkeellä. 

Sanalliset tehtävät ovat käytännössä samat tehtävät kuin löytyvät Matematiikkaa 2a-oppikirjastamme, mutta käänsin ne merirosvoteemaan. 

Matikan tunnin kolmannella toimintapisteellä pelattiin ketjulaskupeliä kultarahoilla. Jokaisella oppilaalla oli kasa kultarahoja, tavoitteena oli luku 20. Omalla vuorollaan pinoon sai laittaa yksi, kaksi tai kolme rahaa. Se joka täydensi kultarahakasan 20 kultarahaan, voitti rahat itselleen. 

.......

Suomen kielen tunnilla harjoittelimme uutta sanastoa. Tein sanalistan eräälle oppilaalleni, joka tarvitsee lukuläksyksi kirjan sijaan sanalistan. Sanalistojen käyttö sopii kuitenkin kaikille oppilaille hyvin. Tällä tunnilla tutkimme alla olevan sanalistan kultaraha-saraketta. Jakauduimme kahteen ryhmään kahden aikuisen ympärille ja kävimme sanalistan sanat läpi. Aikuinen oli "tyhmä" eikä tiennyt minkään sanan merkitystä vaan oppilaiden piti selittää sanojen merkitys. Tehtävä oli erinomainen koko luokalle ja saatiin koko luokka työskentelemään sanalistan parissa. 

Seuraavana päivänä suomen kielen tunnilla sanalistaa käytettiin yhdellä pisteellä sananselityspelissä Alias-tyyliin. 

Kartan selittämisen jälkeen kaivoimme esille teemajakson alussa piirretyt aarrekartat ja nimesimme kartalla olevat paikat. Nimien kirjoittamista on harjoiteltu merirosvo-teeman aikana paljon ja vähitellen kaikki alkavat muistaa kirjoittaa niin henkilöiden kuin paikkojenkin nimet isolla kirjaimella.

Myöhemmin viikolla vihkoihin kirjoitettiin myös ohjeet siitä kuinka aarrelöytyy, esim. Jätä laiva Roiskelaituriin, kulje Peikkometsän halki Timanttivuoren juurella olevan luolan luo...

Karttojen parissa päästiin myös opastamaan kaveria. Parit saivat molemmat omat kartat, jotka olivat samanlaiset, mutta molemmilla oli kartassaan sellaisia asioita, jotka toiselta puuttuivat. Tehtävänä olikin selittää parille miten kartta pitäisi täydentää. Samalla harjoiteltiin taas opaskartan koordinaattien käyttöä. 

                                       

Loogisilla paloilla tai siis timanteilla (niin kuin osa oppilaista minua automaattisesti korjasivat aina tunneilla) on leikitty merirosvo-jakson aikana paljon. Miksi? Siksi, että ne "timantteina" soveltuivat hyvin jaksoon, mutta myös sen vuoksi, että VaNessa 2. luokan syksyyn kuuluu paljon logiikkatehtäviä.

Aarreluolan irtojalokivistä kokosimme ranne- ja kaulakoruja säännöllä yksi ja vain yksi ominaisuus muuttuu. 

Lisäksi jalokiviä järjesteltiin merirosvoprinsessan korupuuhun (VaNen puumallit). Ensin harjoittelimme jalokivien sijoittamista eri puumalleihin. Ekaluokalta tuttu portinvartijaleikki palautettiin mieliin ja huomattiin, että puumallissa onkin useampia portinvartijoita. Kun olimme tehneet open ohjaamat lajittelutehtävät, saivat oppilaat arvuutella pareittain mikä timantti puumallista puuttuu tai mikä timantti oli väärällä paikalla. 

Käsityötunneilla valmistuivat kuplakoneet merirosvotaistelua varten. Koko luokka virkkasi into piukeana kuplattimia merirosvotaistelua varten. Suurin osa sai omansa valmiiksi koukkua käyttäen, muutamalle annoin lopussa armoa ja saivat virkata sormin, jotta saivat kuplattimet ajoissa valmiiksi.

Kässätuntien lisätyönä silloin, kun tarvitsi taukoa virkkaamisesta tai aikuisen apuun oli pitkä jono, oppilaat saivat rakennella legoista merirosvo-aiheisia kuvioita. Pirate LEGO Challenge-rakenteluohjeet saa ilmaiseksi sähköpostiinsa Little Bins and Bricks-blogista. 

Näiden tehtävien lisäksi suomen kielen tunneilla tehtiin merirosvoaiheisia saneluita, kirjoitettiin omia pieniä merirosvotarinoita, selitettiin sanoja ja kirjoitettiin virkkeitä praatplaat-kuvista. Mauri Kunnaksen Apua merirosvoja!-kirjan jokainen oppilas luki jakson aikana kokonaan: osittain yksin, osittain parilukemisena. Kaikkea tehtyä ei näin jälkikäteen edes muista...

Merirosvo-teema huipentui viimeisenä päivänä, jolloin oppilaat saivat pukeutua merirosvo-teeman mukaisesti. Aamu alkoi liikuntasalissa merirosvolaivan-valtauspelillä (yleensä ko. peli tunnetaan kaupunkisotana). 

Laivan valtauksen jälkeen pommitus jatkui ulkona, kun kuplattimet saatiin viimein käyttöön. Harjoittelun jälkeen kuplattimista lähtikin valtavia kuplia. Näihin kuplattimiin ei toimi mikä tahansa saippuavesi, vaan tein edellisenä päivänä valmiiksi n. 10 litraa kupla-aihetta seuraavalla ohjeella:

6 litraa kuumaa vettä

1 kg sokeria

1 dl liisterijauhetta (laitoin vähän enemmän, kun koulun 

varastosta löytämäni liisteri oli markka-ajalta)

5 dl aitoa vihreää Fairya

Päivä päättyi aarrejahtiin. Jälkiviisaana, jos toinen aikuinen olisi ollut aamulla käytössä, olisi aarrejahdilla kannattanut aloittaa. Toisaalta myös 2. luokkalaiset ovat vielä vähän liian pieniä toimimaan ryhmissä itsenäisesti, jos tekisin alla olevan aarrejahdin uudelleen, jakaisin oppilaat kahteen isompaan aikuisen ohjaamaan ryhmään pienten neljän oppilaan ryhmien sijaan. 

Oli aamu ja merirosvo heräilivät palmujen alta aamuauringon säteiden kutitellessa heidän neniään. Siinä venytellessään merirosvot näkivät rannassa kimaltelevan jotain, eikä se ollut vain auringonsäteiden leikkiä aalloilla vaan rannassa oli jotain. Siinä samassa merirosvot hyppäsivät pystyyn ja juoksivat kilpaa läpi pehmeän rantahiekan tavoittelemaan rantavedessä kelluvaa pulloa.

Kilpajuoksu rantaan toteutettiin VaNen pupu-pelillä. Jokainen joukkue valitsi oman merirosvonsa merirosvokorteista ja opelta juostiin hakemaan väittämiä. Jos väittämä piti paikkansa oman merirosvon kanssa, sai siirtyä pelilaudalla eteenpäin. Sitä mukaan, kun joukkueet saivat merirosvonsa rannalle eli maaliin, saivat joukkueet hakea luokan edessä olevasta uima-altaasta pullopostin. 

Pulloposti olikin aarrekartta, jossa oli merkintä "Kaiva tästä!" 

Kartan lukeminen aikapaineen alla osoittautui haastavaksi ja sinne tänne sinkoilevia merirosvoja pitikin pysäyttää tutkimaan karttaa yhdessä aikuisen kanssa. Kaiva tästä-kohta löytyi kuitenkin koulun seinustalta ulkoa. 

Kartan osoittamassa paikassa oli kaksi hiekkaämpäriä ja lapioita. Ryhmät kaivoivat ämpäreitä, kunnes löysivät jotain. Muutama ryhmä löysi aluksi kananmunan kuoren, jossa kehotettiin jatkamaan kaivamista, mutta lopulta kaikki löysivät myös sellaisen munankuoren, jossa oli uudet karttakoordinaatit. 

Kun ryhmät löysivät paikan, johon karttakoordinaatit osoittivat, löytyi sieltä vielä toiset koordinaatit, jotka ohjasivat erääseen luokkatilaan. Luokasta löytyikin tarjottimilla jalokiviä ja epätoivoinen merirosvo, joka oli rikkonut kallisarvoisen jalokivikorun. Jos pikkumerirosvot auttaisivat korun korjaamisessa, voisivat he saada vihjeen eteenpäin. 

Näppärimmät ryhmät olivat heti bonganneet seinältä aiemmalta matikan tunnilta tutun sykli-ohjeen ja alkoivat heti rakentaa jalokivikäätyä. Kun koruun oli saatu 12. jalokivi, saivat aarteenmetsästäjät uuden koodin, joka ohjasi takaisin omaan luokkaan.

Luokan takapöydälle oli ilmestynyt aarrearkku, joka oli suljettu viidellä lukolla! Se pitäisi vielä saada auki. Jokainen ryhmä sai neljä ämpäriä kultarahoja sekä paperiliuskan, johon kultarahojen lukumäärät piti kirjoittaa pienimmästä suurimpaan. Liuskaan oli värikynällä ympyröity neljä numeroa, joilla aarrearkun lukko aukesi. Jokaiselle ryhmälle oli aarrearkun salvassa oma lukko, joten näin aarrearkku aukesi vasta, kun viimeinenkin ryhmä oli tehtävät ratkaissut. 

Aarrearkun sisältä paljastui kultarahoja ja kultakimpaleita sekä pussillinen Muumi-tikkareita. 

Kuten ennen aarrejahdin kuvausta totesin, aarrejahti ei onnistunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Kilpailuhenki ja tietynlainen aikapaine saivat osan oppilaista hosumaan ja ryhmissä syntyi myös pientä kinaa, kun aina ei muistettu antaa kaikkien osallistua. Toisaalta oppimiskokemus tämäkin oli niin oppilaille ja opettajalle. Seuraavalla viikolla palasimme vielä aarrejahdin tehtävistä kartan lukemiseen, ja jalokivikäädyn rakentamiseen, jotka olivat eniten aiheuttaneet tuskastumista ja sekoilua. Ilman kilpailua ne onnistuivat oppilailta vaivattomasti.

Tällaisen teemajakson parissa työskentelimme 2. luokan ensimmäiset kolme viikkoa. Mukavaa oli ja teema imaisi mukaansa kaikki oppilaat. 

Kaikki Aarresaari-jakson jaettavat materiaalit löytyvät Drive-kansiosta.

Lähiympäristön kasveja ja karttaan tutustumista

Kevään kaksi viimeistä viikkoa olemme oppilaiden kanssa pääasiassa ulkona muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta. Saamme lämpimän ruoan mukaan koululta, joten koko päivä voidaan viettää metsässä.

Ekaluokkalaiset ovat harjoitelleet ahkerasti lähiympäristön kasvien nimiä. Ulkoluokka-lajikorttien avulla on pelattu perinteistä Kim-leikkiä ja arvaa mitä ajattelen-leikkiä. Hieman kirjoitusharjoitusta saatiin, kun leikimme Kim-leikkiä kirjallisesti. Ensin tutkimme yhdessä mitkä kaikki kasvit alustalle oli valittu ja sen jälkeen kortit käännettin ympäri. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa vihkoon listaksi kaikki ne kasvit, jotka he muistivat.

Tänään harjoiteltiin myös kukkien ja puiden eri osien nimiä monisteen avulla, joka löytyi Tähtijengi 1-2 -materiaalista. 

Kasvien tunnistaminen yhdistettiin myös kartan opiskeluun. Tein kentälle eri värisistä kartioista 5 x 5 "ruudukon". Samassa rivissä olevat kartiot olivat aina saman värisiä. Joidenkin kartioiden alle oli laitettu lajikortteja tunnistettavaksi.

Ensin tutustuimme yhdessä karttaan ja juoksimme kartion luota toiselle opettajan ohjeen mukaan. Kun oppilaat alkoivat hahmottaa karttaa, he saivat kartat, joihin olin piirtänyt reitin. Reitti piti kulkea kartan ohjeen mukaan ja karttaan ympyröityjen kartioden alta oppilaat tunnistivat kasvin ja painoivat sen mieleensä. Jokaisella radalla oli 3-4 kasvikorttia. Suunnistettuaan radan oppilas tuli kertomaan minulle reitiltä löytämänsä kasvit ja sai uuden kartan. Eri ratoja meillä oli käytössä neljä ja oppilaita oli samaan aikaan suunnistamassa kahdeksan. 

Tehtävä oli oppilaista innostava. Nyt kartiot olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan, joten alue oli melko pieni. Lisähaastetta tehtävään saa lisäämällä kartioiden määrää ja asettamalla ne kauemmas toisistaan. 

Napapiirin pikajuna osa 1

Luokassani on jouluperinteenä jatkokertomus, joka etenee jokaisena koulupäivänä. Rauhoitumme hämärässä luokkahuoneessa (ledi)tuikkujen valossa ja kerron tarinaa päivittäin vähän eteenpäin. Tämän vuoden tarinaksi ekaluokkalaisille valitsin Chris Van Allsburgin Napapiirin pikajunan. Joulukuussa ei ole kovin montaa koulupäivää, joten lyhyt tarina sopii ekaluokkalaisille hyvin.

Tämä tapahtui kauan sitten, kun olin vielä lapsi. Oli joulukuu, makasin hiljaa vuoteessani enkä pyörinyt levottomasti, kuten silloin kun minua jännitti. Hengitin rauhallisesti ja hiljaa. Pohdin asiaa, josta olimme ystävieni kanssa väitelleet. 

"Ei joulupukkia ole olemassa", oli eräs ystävistäni väittänyt kiven kovaan. Mutta minä tiesin, että hän oli väärässä.

Makasin vuoteessani ja kuuntelin ihan hiljaa ääntä, jota ystäväni mukaan en ikinä kuulisi, kulkusten kilinää porojen vetämästä reestä.

Myöhään sitä iltana kuulin äänen, mutta se ei ollut kulkusten kilinää. Se kuului ulkoa. Se kuulosti höyryn sihinältä ja kirskuvalta metallilta. Katsoin ulos huoneeni ikkunasta ja silloin näin sen. Juna oli pysähtynyt talomme eteen.

Veturi oli höyryn peitossa. Lumihiutaleet putoilivat hiljalleen junan ympärillä. Konduktööri seisoi erään vaunun ovella. Juuri silloin hän otti liivin taskusta suuren taskukellon ja katsoi.. aivan hän katsoi odottavan näköisenä suoraan minun ikkunaani. 

Laitoin tohvelit jalkaani ja vedin aamutakin päälleni. Sen jälkeen hiippailin varpaisillani alas portaita ja avasin oven hiiren hiljaa, ettei kukaan muu talossa heräisi. 

"Kaikki kyytiin", huusi konduktööri ja katsoi minua. Juoksin hänen luokseen.

Konduktööri katsoi kysyvästi minua: "Noh? Oletko sinä tulossa?"

"Mihin?", kysyin ihmetellen.

"Napapiirille tietenkin", vastasi konduktööri.

Ensimmäisenä päivänä tarinamme päättyi tähän ja lähdimme ruokailuun. Ruokailun jälkeen palasimme ennen ruokailua kuultuun tarinan pätkään ja kävimme ensin läpi sanastoa.

Olin valinnut tarinasta sanat veturi, pikajuna, konduktööri ja napapiiri. Oppilaat saivat itse selittää mitä sanat merkitsevät. Hyvin toisiaan täydentäen oppilaat saivatkin napapiiriä lukuunottamatta selitettyä sanat. Napapiiristäkin löytyi muutamalta oppilaalta tietoa.

Tutkimme yhdessä Suomen karttaa, josta löysimme Espoon, jossa olemme parhaillaan ja Napapiirin. Keskustelimme mikä napapiiri oikein on. Se on paikka, jossa kesällä aurinko ei kuukauteen laske vaan aurinko on koko ajan taivaalla ja talvella paikka, jossa talvella on todella pimeää. Yhtenä päivänä vuodessa napapiirillä aurinko ei lainkaan nouse. Jos napapiiriltä matkustaa vieläkin pohjoisemmaksi, on talvella monta päivää pimeää eikä aurinko nouse lainkaan. 

Mietimme mitä reittiä juna matkaisi Napapiirille ja tutkimme Suomen karttaa. Oppilaat etsivät kartasta tuttuja paikannimiä.

Laitoimme kartastot hetkeksi sivuun ja otimme esille opetuskellot. Pohdimme mihin aikaan tarinan alkutapahtumat tapahtuivat. Oppilaat olivat yksimielisiä siitä, että tarina alkoi yöllä. He saivat itse ehdottaa kellonaikaa ja tarinan alkamisajankohdaksi valittiin keskiyö, kello 12. Jokainen käänsi kellonsa näyttämään kello 12 ja samalla sanallistimme missä viisarit ovat tuohon kellonaikaan. Kysyin oppilailta mitä kello on tunnin kuluttua kahdestatoista. Tasan yksi, siispä taas kellon viisarit osoittamaan kello yhtä. Yksi oppilaista sai päättää missä kaupungissa junamme olisi kello yksi yöllä. Seuraavaksi kellot käännettiin osoittamaan kahta ja taas valittiin paikkakunta, samoin tehtiin vielä kello kolmelta.
Tästä oppilaat jatkoivat pareittain työskentelyä. He käänsivät kelloa aina tunnin eteenpäin, piirsivät kellon viisarit konduktöörin taskukelloon monisteeseen, valitsivat kartasta paikkakunnan, jossa juna siihen kellonaikaan pysähtyisi ja kirjoittavat paikkakunnan nimen kellon alapuolelle. Lopuksi oppilaat saivat värittää konduktöörin. 

Jos haluat käyttää samaa monistetta, jota minä käytin oppilaideni kanssa, löydät sen täältä.

Lappi

Pedit on meille pedattuna 

Lappiin lähtee tää yöjuna 

Alasänky sulle, yläsänky mulle 

Nyt on aikaa tonttuilulle 

Esille lelut, paperit ja tussit 

Juna on parempi kun autot ja bussit 

Täällä voi leikkiä, tehdään maja 

Isäkin hymyilee kun se ei aja 

(Isäkin hymyilee kun se ei aja)

Lähdetään Rovaniemelle siis 

Tämä on yöjuna 865 

Meitä on täällä, tonttuja kööri 

Pidä meistä huolta konduktööri 

Voiskohan yöjunaan muuttaa asumaan 

Kotitalo liikkuis kokoajan vaan 

Konnari vartioi meidän unta 

On aamulla uusi paikkakunta 

Löysimme purkkeja joissa luki että 

Tämä on Helsingin vesijohtovettä 

Kun vessassa painaa poljinta 

Niin kohta on pissat jo kiskoilla 

(Niin kohta on pissat jo kiskoilla)

Lähdetään Rovaniemelle siis 

Tämä on yöjuna 865 

Meitä on täällä, tonttuja kööri 

Pidä meistä huolta konduktööri 

Yöjunan mukana lähdimme seuraavaksi oppilaiden kanssa tutustumaan Lappiin. Ensin matkasimme reportteri Sallan mukana ja katsoimme Ylen postikortteja Suomesta sarjan Lappia käsittelevän jakson.

Viikon harjoiteltavana taitona oli ääneen lukeminen ja sitä harjoiteltiin Leena Laulajaisen Hopeasarvinen poro-kirjan satujen avulla. Valitsin Leena Laulajaisen saduista kolme (Kuinka sinirinta toi valon Lapin maahan, Avvil ja Aanaar sekä Neljäntuulenlakin tarinan), lisäksi harjoitteleville lukijoille kirjoitin selkoversion neljäntuulenlakin tarinasta. Oppilaiden tehtävänä oli lukea oma satu joka päivä kotona ääneen.

Viikon aikana satua työstettiin eri tavoin. Ensimmäisen lukukerran jälkeen kokoonnuimme lukupiiriin samaa satua lukevien kanssa ja oppilaat kertoivat omin sanoin mitä sadussa oli tapahtunut. Vaikka sadut olivat haastavia, isommalla porukalla sadun jälleen kertominen onnistui. Kun sadun juoni oli pääpiirteittäin saatu selville, teimme sadusta sarjakuvan. Lukupiirissä tiivistimme juonen lyhyesti neljään kuvatekstiin. Sarjakuvan piirtäminen jäi oppilaille läksyksi.

Seuraavaksi keskityimme sadun sanastoon. Läksyksi oppilaat saivat satua ääneen lukiessaan poimia sadusta 5-10 sanaa, joiden merkitystä eivät tunne tai jotka muuten vain ovat hauskoja sanoja, joita voisivat käyttää omissa kirjoitelmissaan. Poimittuja sanoja kävimme läpi yhdessä koko luokan voimin ja kirjasimme selityksiä ylös. Selitettäviä sanoja oli mm. kaamos, yötön yö, kota, komsio ja muita "lappi"-sanoja, mutta myös verbejä kuten sinkoilla ja adjektiiveja kuten pikkiriikkinen. 

Sadun käsittely jatkui Sanahanat auki!-kirjan satukaavaa hyödyntäen ja oppilaat kirjoittivat omin sanoin tarinansa, nyt hieman monisanaisemmin (ja itsenäisesti läksynä) kuin sarjakuvaa tehdessämme.

Satukaava löytyy Sanahanat auki!-kirjasta (Myllyntausta ja Routarinne).

Perjantaina päättyi Lappi-satujen käsittely siihen, että kävimme lukemassa sadut eskareille, joten jokaisen ääneenlukemista kuunneltiin tarkasti. Sen jälkeen teimme tietokoneilla pareittain tekstuaalisen intervention. Kaikki sadut oli kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta, mutta nyt oppilas pari valitsi kuka on sadun minä ja kirjoitti sadun esimerkiksi itätuulen näkökulmasta.

Pelkäsin etukäteen, että tehtävästä tulee kaaos, sillä ajattelin sen olevan ehkä sittenkin ihan liian vaikea oppilailleni, joista valtaosa on suomenkielen oppijoita (S2), mutta sain yllättyä iloisesti. Tarinoista tuli oikein onnistuneita! Paripiirissä jokainen sai vielä lukea itse kirjoitetun tarinansa parilleen ja kuulla toisen sadun.

Lappi-aihetta työstettiin toki muutenkin kuin satuillen. Karttatehtävät ovat motivoineet oppilaitani, joten tutustuimme Lapin kaupunkeihin ja kyliin, yllä olevan monisteen avulla.

Oppikirjan kappaleesta oppilaat poimivat mielestään tärkeimmt opittavat asiat. Lisäksi tutustuimme saamelaisiin hyvin perinteisesti opettajan kerronnan avulla, katselimme netistä eri alueiden lapin pukuja ja lisäksi esittelin oppilaille perinteisiä saamelaiskäsitöitä, kuten kuksan ja puukon. Hyödynsin monta vuotta sitten piirtämääni värityskuvaa, oppilaat etsivät netistä itselleen kuvan, jota saattoivat käyttää apuna asun värittämisessä.

Tutustuimme joikuun kuuntelemalla Angelin tyttöjen Gidda Beaivvas-joikun rauhoittumisharjoituksena.

                                           

Vivo Pikkukantele-kirjasta löytyi Revontulilaulu, jota harjoittelimme luokassa.

Suuri kettu häntänsä huiskuttaa

ja taivas liekkeihin leimahtaa.

Tanssien, leikkien pakkasyössä

vihreä punainen hulmuaa. (x2)

Niin kaunista, niin pelottavaa.

Tarkoituksena oli työstää kappaletta myös kanteleella, mutta laulu oli sen verran vaikea, että tyydyimme tällä viikolla laulamiseen. Revontulilaulu johdatti meidät keskusteluun revontulista ja siitä, miten kettu revontuliin liittyy. Kerroin oppilaille uuden, talvella kuulemani version kettu ja revontulet-tarinasta (tästä blogista löytyy muutama muukin versio hakusanoilla).

Pohjoisimmassa Lapissa kaamos oli synkimmillään, aurinko ei enää jaksanut kivuta taivaan rannan yläpuolelle tai oikeastaan metsän eläimistä tuntui, että koko aurinko oli kadonnut. Aamulla oli pimeää, päivällä saattoi silmiään siristellen juuri ja juuri nähdä oman käpälänsä, jonka nosti silmiensä eteen, mutta pian oli jo taas säkkipimeää. 

Öisin taivaan tähdet ja kuu yrittivät valaista maisemaa, mutta ne olivat niin kaukana ettei niiden valo juuri metsän eläinten ongelmaa pimeyden suhteen ratkaisseet. Asialle oli tehtävä jotain ja sen takia, juuri sinä yönä, josta tämä tarina kertoo, olivat metsän eläimet kokoontuneet tunturin juurelle kokoukseen. Paikalle oli saapunut tuuheaturkkinen susi, tupsukorvainen ilves, paksuturkkinen ahma, kruunupäinen hirvi ja olipa siellä karhukin. Se oli herätetty kesken talviunien, koska sitä pidettiin metsän kuninkaana, eikä näin tärkeässä asiassa voinut jättää kuulematta kuningasta. Ainiin, eikä sovi unohtaa pientä puuhkahäntäistä kettua, vaikka se muiden eläinten rinnalla kovin pieni onkin, sillä .. no enpä kerro vielä, miten tärkeä rooli ketulla tarinassamme on.

Eläimet olivat siis kokoontuneet neuvon pitoon, sillä jatkuva pimeys oli väsyttävää ja asialle oli tehtävä jotain. Aurinko ei palaisi ennen kevättä, sen eläimet tiesivät, joten asiaan oli löydettävä jokin ratkaisu. Mutta vaikka eläimet kuinka pohtivat ja rapsuttivat päätään, eivät ne keksineet ratkaisua. Ne alkoivat jo hermostua: susi alkoi turhautuneena ulvoa, kun se ei keksinyt mitään. Ilves sähisi ja teroitti kynsiään. Karhu murisi vaimeasti, sillä sitä väsytti, koska se oli herätetty kesken talviunien. Pieni kettu yritti saada ääntään tuossa metelissä kuuluville, se polvi tassuaan ja yritti herättää muiden eläinten huomion. Mutta kärttyisinä nuo suuret eläimet vain tönäisivät ketun syrjään, eihän noin pienellä eläimellä voi olla ratkaisua näin isoon asiaan, turha sitä on kuunnella. Kettu yritti kiinnittää toisten eläinten huomion yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se totesi tehtävän mahdottomaksi ja käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ylös tunturin rinnettä. Muut eläimet sitä tuskin huomasivat, sillä ne jatkoivat ulvomista, sähinää ja murisemista koska niitä ärsytti etteivät ne olleet keksineet ratkaisua ongelmaan.

Kun jonkin aikaa ketun lähdöstä oli kulunut, hiljenivät äänet tunturin juurella. Kaikki eläimet vaikenivat yhtäaikaa ja niiden katseet kääntyivät taivaalle. Läpitunkemattoman pimeyden sijaan taivaalla loimusi valo, joka valaisi hennolla valollaan tunturin rinteen, jonka alapuolelle eläimet olivat kokoontuneet. 

Tunturin laella taivaalla näytti kuin vihreä tuli olisi roihunnut ja tuo tuli leveni ja leveni, kunnes se roihusi koko tunturin laen pituudelta. Mistä kummasta tuo valo oli tullut? Sitä ihmettelivät eläimet. Juuri ennen kuin tuo ihmeellinen valo alkoi himmetä näkivät eläimet valon kajossa pienen hahmon, jolla oli pitkä ja komea puuhkahäntä alkavan laskeutua tunturin rinnettä alas.

Mikä kumma tunturin laella oli liikkunut?

- Kettuhan se siellä oli! Kettu, jota muut eivät olleet kuunnelleet, kun pitivät sitä liian pienenä ja mitättömänä ratkaisemaan iso ongelma. Kettu oli juossut tunturin laella ja juostessaan piiskannut hännällään pehmeää valkeaa puuterilunta. Ilmassa kimalteleviin lumihiutaleisiin oli heijastunut tähtien ja kuun valo ja niin ne olivat valaisseet tunturin laelta lähitienoon. 

Ketun lähestyessä muita eläimiä, olivat ne edelleen hiiren hiljaa, mutta sikäli kuin kettu saattoi pimeässä yössä erottaa, olivat eläimet kovin nolon näköisiä. Hetken aikaa hiljaa seisokeltuaan, karhu ryki kurkkuaan ja sanoi: "Anteeksi, että väheksyimme sinua pienen kokosi vuoksi. Sinä todella keksit miten kaamokseen saadaan valoa. Tästä lähtien muistamme, ettei ketään saa aliarvioida pienen koon vuoksi ja sinun kaamokseen tuomaasi valoa kutsumme tästä lähtien revontuliksi."

---

Kuvistunneilla lähdimme harjoittelemaan pölypastellien käyttöä ja revontulien piirtämistä. Kun revontulet roihusivat taivaalla, oppilaat hahmottelivat mustasta paperista puunlatvojen silhuetin. Silhuetti liimattiin paperin alareunaan ja lopuksi oppilaat täppäilivät hammastikulla ja hopeamaalilla pienen pieniä tähtiä revontulien taustalle.

Lappi-jakson kertaus tapahtui osittain ulkona. Aloitimme tunnin ulkona rotat ja revot-leikin versiolla, jossa luokka oli jaettu kahteen ryhmään, jotka seisoivat leikki alueen keskella riveissä nenät vastakkain. Toinen ryhmä oli Etelä-Suomi ja toinen Lappi. Leikin johtaja sanoo lauseen, joka liittyy Lappiin tai Etelä-Suomeen, esim. Siellä on talvella kaamos. Kun joku Lappi-ryhmän jäsenistä hoksaa lauseen liittyvän Lappiin, huutaa hän Lappi! ja Lappi-ryhmän jäsenet yrittävät saada Etelä-Suomi-ryhmän jäsenet kiinni ennen kuin he ehtivät juosta leikkialueen reunaan. Ne leikkijät, jotka jäävät kiinni, siirtyvät Lappi-ryhmään ja palataan leikkialueen keskelle. Leikin johtaja huutaa uuden lauseen ja se ryhmä, jonka alueeseen lause liittyy, yrittää taas ottaa kiinni toisen joukkueen jäseniä. Leikki loppuu, kun toisesta joukkueesta loppuvat leikkijät tai opettaja päättää.

Luokassa oppilaat jakaantuivat 5 pienryhmään ja saivat kirjoittaa pikkulapuille niin monta Lappiin liittyvää sanaa kuin annetussa ajassa ehtivät. Kirjoitetut sanalaput vaihdettiin naapuriryhmän kanssa ja pelattiin oman ryhmän kesken sananselityspeliä.

Oppilaiden keksimiä Lappiin liittyviä sanoja.

Osa oppilaista suoritui Lappi-teeman tehtävistä muita nopeammin ja he käyttivät ylimääräisen ajan viikon aikana oman Lappi-aiheisen projektin tekemiseen. Muutamat oppilaat tutustuivat tarkemmin poroihin, eräs oppilaista tutustui saamelaisiin ja toinen opetteli laskemaan saamenkielellä kymmeneen sekä muutamia muita tervehdyksiä saameksi. Lisäksi kartoista kiinnostunut oppilas tutki Lapin tuntureita ja niiden korkeuksia tehden lopuksi taulukon, johon oli järjestänyt tunturit suuruusjärjestykseen.

Jakson päätteeksi oppilaat esittelivät omat projektinsa koko luokalle.

Järvi-Suomi

Johdantona Järvi-Suomi-jaksoon katsoimme Ylen opetusohjelman Postikortteja Suomesta, jossa reportteri Salla tutustuu Savoon. Ohjelman pituus on 14min ja se esittelee selkeästi Savon seutua. Osa asiasta varmasti meni omilta 3. luokkalaisiltani vielä ohi, mutta kyllä sieltä silti asiaa löytyi.

Kotona oppilaat lukivat oppikirjan tekstin Järvi-Suomesta ja keräsivät sieltä mielestään tärkeimmät asiat ranskalaisilla viivoilla vihkoihinsa. Koulussa aloitimme siten, että oppilaat ensin kertoivat koko luokan kesken piirissä istuessamme, mitä asioita muistavat läksyn perusteella Järvi-Suomesta (vihkot olivat kaikilla kiinni). Monia asioita saatiinkin alueesta jo ihan muistin perusteella kerrottua, yhteisen puhepiirin jälkeen oppilaat vielä lukivat parilleen vihkoihinsa kirjaamat asiat ja tarvittaessa täydensivät omia muistiinpanoja, mikäli kaverilla oli jotain tärkeän tuntuista, joka omasta vihkosta puuttui.

Saimaannorppiin tutustuimme opettelemalla Vanhoja poikia viiksekkäitä-laulun sekä äidinkielen/suomi2-tunneilla työstämällä tekstiä saimaannorpasta ja opiskelemalla sanaluokkia. Tekstissä oli ideana, että oppilaat ensin hoksasivat tekstin olevan imperfektissä ja ettei tekstin mukaan esim. Saimaata tai norppia enää ole. Sen jälkeen oppilaat etsivät tekstistä kaikki verbit ja muuttivat ne preesensiin.

Kielioppia ja saimaannorppia. Enemmän aiheesta voit lukea "Pronominit"-postauksesta lähiaikoina.

Kun aikamuodot oli korjattu oppilaat kirjoittivat tekstin käsialaharjoituksena vihkoihinsa. Puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä alleviivattiin kaikki substantiivit ja samalla huomattiin tekstissä olevan paljon toistoa, usein jopa sama sana on kaksi kertaa peräkkäin! Miten toiston voisi korvata? Löytyisikö jokin pikkusana, jolla aina jälkimmäisen samana toistuvista sanoista voisi korvata? Löytyihän niitä ja samalla oppilaat keksivät uuden sanaluokat, korvaavat pikkusanat eli pronominit! Mutta pronomini-seikkailustamme voit lukea lisää sanaluokka-postauksesta.

Matematiikassa (VaNe) olemme harjoitelleet laskujen suuruusluokan arvioimista laskemalla kuinka paljon laskun vastaus suunnilleen on, tässä ovat apuna toimineet värisauvat. Monelle työskentely on ollut haastavaa, joten jatkoimme sitä myös yltin tunnilla. Ensin tutustuimme Järvi-Suomen karttaan ja etsimme sieltä tuttuja, Järvi-Suomen alueella olevia kaupunkeja. Samalla virisi hyvää keskustelua siitä, miksi kaupunkien nimet on kirjoitettu eri kokoisella fontilla yms. Kun tutut kaupungit oli etsitty, alettiin töihin, mittaamaan välimatkoja eri kaupunkien välillä.

Millä värisauvalla kannattaa mitata?

Se millä värisauvalla mittaukset tehdään, selvitettiin ensimmäiseksi. Kartan mittakaava-janaan värisauvoja verratessamme, totesimme punaisen sauvan vastaavan n. 50km kartalla. Siispä mittaaminen aloitettiin punaisilla sauvoilla, kun välimatka ei mennytkään tasan, joutuivat oppilaat pohtimaan mahdollisuuksia mitata puuttuva osuus muilla sauvoilla. Viininpunaisen sauvan pituudeksi oppilaat nopeasti hoksasivat 100km, mutta vaaleanpunaisen pituuden (25km) keksiminen veikin pidemmän aikaa. Näppärimmät hyödynsivät vieläpä valkoisiakin sauvoja.

Ensin mitattiin opettajan antamia reittejä, mutta kaikkein hauskinta taisi olla oman reitin suunnittelu ja sen mittaaminen. Moni oppilaspari suunnittelikin erilaisia reittejä Järvi-Suomessa, mitä omituisempi paikan nimi, sitä varmemmin oppilaat rakensivat reittinsä sen kautta. Mittaamamme etäisyydet olivat tietenkin helikopterin matkoja, autolla ei ihan niin suoraan pääse :)

Kun kaupunkeihin oli tutustuttu kartalla, piti meidän tietenkin tutustua itse kaupunkeihin. Siispä oppilaat ottivat iPadit käyttöön ja alkoivat etsiä tietoa valitsemastaan kaupungista. Tiedot koottiin padlet-seinälle, joka postitettiin luokan omaan Kidblogiin. Padletia olemme käyttäneet muutaman kerran aiemmin, tänään uusia ominaisuuksina harjoittelimme taustan vaihtamista ja kuvien lisäämistä padlet-seinälle.

Tiedonhaku on vielä monille oppilaistani haastavaa, joten osalla padlet-seinä oli hyvin kuvavoittoinen, toisilla taas tekstiä oli enemmän. 

Jotta oppilaat tutustuisivat myös toistensa padlet-seiniin, työskentelimme aakkosjärjestyksen, lukujen vertailun ja karttatehtävien parissa, etsien tietoa toisten Padlet-seiniltä.

Järvi-Suomi -jakson kertaamiseen sopii myös hyvin 4min pituinen YouTube-video Järvi-Suomen elämää.

Aiheen kertausvideon katsottuamme työstimme Järvi-Suomesta kirjoittamaani tekstiä, jossa ideana on tekstuaalinen interventio. Oppilaat lukivat alla olevan tekstin ja oli hauska seurata, ku oppilaiden päät alkoivat nousta ja kuului "Mutkun ope..". Hyssyttelin kuitenkin vielä kaikki mutku-opet hiljaisiksi, jotta kaikki saavat lukea tekstin rauhassa loppuun. Keskustelimme yhdessä mikä tekstissä on pielessä ja etsimme kaikki asiat, jotka tekstissä olivat virheellisiä. Virheelliset sanat merkittiin värikynällä ja pohdittiin jokaiselle sanalle vastakohta. Lopuksi oppilaat kirjoittivat tekstin huolellisesti mahdollisimman hyvällä käsialalla, käsialaharjoituksena, omaan vihkoonsa.

"Järvi-Suomi on Suomen pohjoisosassa oleva alue, jolla on vähän järviä. Alueelta nousee mereen kolme pientä jokea: Kokemäenjoki, Kymijoki ja Vuoksi. Suomen pienin järvi, Saimaa, sijaitsee myös Järvi-Suomessa. Muita pieniä järviä maisema-alueella ovat Päijänne, Kallavesi, Keitele ja Puulavesi.

Järvien välissä olevalla maa-alueella on vähän metsää. Metsäteollisuus on Järvi-Suomessa merkityksetön elinkeino. Alueella on myös huonoa peltomaata ja pellot tuottavat huonon sadon. Järvi-Suomen maasto on tasaista ja alueella on paljon soita. Järvi-Suomen matalin  kohta on Nilsiässä sijaitseva Kinahmi.

Maisema-alueen pienimpiä kaupunkeja ovat Tampere, Jyväskylä ja Kuopio. Talvella  asukasmäärä Järvi-Suomessa puolittuu mökkeilijöiden ansiosta."

Perjantaipäivän ja Järvi-Suomi-jakson päätteeksi työstimme kuviksen tunneilla savea. Lähdimme liikkeelle pallosta, jota alettiin venyttää norpan muotoon. Vaikka ajattelin norpan olevan helppo muovailutyö, osoittautui se hyvin haastavaksi ja norpista tuli hyvin hoikkia verrattuna niihin valokuviin, joita norpista tutkimme.