2. luokan koulun aloitus olympialaisten merkeissä

 

Heinäkuussa olimme koulukoira Pajun kanssa tuttu näky kirjastossa. Laitoin hyvissä ajoin varaukseen 20 Mauri Kunnaksen Suurta urheilukirjaa, joten niitä oltiin harva se päivä hakemassa. Samalla tuli kahlattua kirjaston urheiluaiheista kokoelmaa enemmänkin läpi, jotta luokkaan saatiin kerättyä kattava setti teemaa sopivaa lukemista. 

Pikku hiljaa Tanjan kanssa alkoi elokuun alussa Tanjan kanssa muotoutua olympialaisjakso, josta tässä ensimmäinen blogijuttu. 

Ensimmäisen päivän leikkeihin kuuluivat cocktailkutsut, joilla on helppo kerrata nimiä. Jokainen oppilas sai urheilijakortin ja kiersi luokassa esittelemässä itseään "Hei, minä olen Anniina juoksija. Kuka sinä olet?" Kun molemmat parista olivat esittäytyneet, vaihdettiin kortteja ja jokainen sai itselleen uuden urheilulajin. 

Samoilla korteilla leikittiin myös VaNesta tuttua portinvartijaa, jossa oppilaat asettuivat korttien kanssa jonoon ja portinvartija jakoi urheilijat jonkin ominaisuuden perusteella kahteen ryhmään. Käytimme esimerkiksi seuraavia jakoja yleisurheilu ja ei-yleisurheilulajit, vesiurheilulajit ja ei-vesiurheilulajit, lajit, joissa urheilija on jonkin urheiluvälineen päällä/sisällä (esim. pyöräilijä ja meloja) ja sellaiset, joissa urheilija on omin jaloin maassa. Sanastoa saatiin hyvin treenattua, kun aina lajitteluperusteen ratkettua kyselin mitä muita urheilijoita voisi kuhunkin ryhmään lisätä. 

Myös käenmuna toimi hyvin näillä korteilla. Valitsin 5-6 urheilijaa, joista kaikki muut paitsi yksi kuuluivat samaan ryhmään. Oppilaiden piti keksiä, kuka ei kuulu joukkoon ja tietenkin myös perustella vastaus. Huomasimme, että oikeita vastauksia on useita. 

Urheilijakortit voi tulostaa täältä.

Urheiluvälinekuvat voit tulostaa täältä.

Luokittelua harjoiteltiin myös urheiluvälinekuvien kanssa. Ensin nimesimme yhdessä kaikki urheiluvälineet ja oppilaat saivat 10 minuuttia aikaa kirjoittaa niin monta kuvien urheiluvälineistä kuin ehtivät. Samalla tuli hieman kerrattua yhdyssanoja, koska yhtä lukuunottamatta kaikki sanat olivat yhdyssanoja. 

Kirjoitustehtävän jälkeen jokainen pari sai langan. Aluksi luokittelimme esineitä langan sisään opettajan ohjeen mukaan. Esimerkiksi laita langan sisään pallot. Mitä jäi langan ulkopuolelle? Ei-pallot. Laita langan sisään kaikki sellaiset urheiluvälineet, joissa on pyörät. Mitkä ovat ulkopuolella? Ne, joissa EI ole pyöriä. Eli negaatiot saatiin heti harjoitteluun. Muutamien toistojen jälkeen oppilaat työskentelivät pareittain ja luokittelivat esineet parin arvatessa mitkä esineet on laitettu langan sisäpuolelle ja mitkä ulkopuolelle.

Lopuksi tein vielä koko luokalle muutamia pähkäilytehtäviä sananrakenteen avulla, eli yhdyssanat ja ei-yhdyssanat (keihäs ainoa ei yhdyssana) sekä kolmiosaiset yhdyssanat (pöytätennismaila) ja ei-kolmiosaiset yhdyssanat. 

Tarkoitus oli vielä luokitella urheilulajeja ihan sanoina Tanjan tekemillä digitaalisilla materiaaleilla (katso alla esimerkki), mutta niihin emme vielä ehtineet. 

Parilukemisen makuun päästiin heti, sillä Suuria urheilukirjoja ei vielä ole ihan jokaiselle oppilaalle. Oppilaat saivatkin ensin tehtäväksi lukea parin kanssa ensimmäisen aukeaman Suuresta urheilukirjasta. Sen jälkeen oppilaat tekivät pylväsdiagrammin kuvasta löytyvistä asioista. Kissojen, laukkujen, kameroiden, lippujen ja keltaisten kuutioiden laskeminen kuvasta vaati tarkkaa hahmottamisen taitoa. 

Olympialaisten isäntämaahan Ranskaan tutustuimme ensin katsomalla selkokielisen lyhyen videon Ranskasta.

Videon sisältöä kokosin oppilaiden kertomien asioiden perusteella käsitekartaksi taululle. Lopuksi oppilaat lukivat tietotekstin Ranskasta ja vastasivat kysymyksiin vihkoon. 

Olympialaisista ei löytynyt sopivaa suomenkielistä videota oppilaille katsottavaksi, mutta hyödynsin englanninkielistä 4 minuutin videota. Pysäytimme videon vähän väliä ja kävimme käpi mitä videolla kerrottiin. 

Videon jälkeen oppilaat taas lukivat tietotekstin olympialaisista ja kirjoittivat vastaukset vihkoon. 

Tällaisilla tehtävillä lähti meidän 2. luokka liikkeelle. Ensi viikon olen itse poissa, joten olympialaisteema elää eteenpäin sijaisen kanssa vain englannintunneilla. Jatkoa siis teemaan seuraa reilun viikon kuluttua!

Tanjalle iso kiitos jälleen Tanjalle yhteistyöstä ja etenkin nyt isosta panostuksesta tekstien osalta, koska omat paukut eivät niihin tässä kohtaa henkilökohtaisen elämän haasteiden takia riittäneet!

Suuren suuri nauris (N-kirjain)

 N-kirjainta lähdettiin opiskelemaan Aleksei Tolstoin 1800-luvulla muistiin kirjoittaman kansansadun Jättiläisnauris avulla. Sadusta löytyy useampia versioita. Oppilaiden lukuläksynä oli minulle entuudestaan tuttu versio, jossa naurista kiskomaan tulee aina yksi uusi hahmo. Tolstoin alkuperäisversiossa sen sijaan apuun tulee ensin yksi lehmä, sitten kaksi pulleaa porsasta, kolme mustaa kissaa ja niin edelleen. Luimme myös tämän alkuperäisversion oppilaiden kanssa. 

Tuttuun tapaan kuvasanaston sanoilla leikittiin. Sanoja tavutettiin laittamalla nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin tavuja ja myöhemmin piirrettiin laatikkoon palloja tavujen verran. Pelatiin arvaa mitä sanaa ajattelen leikkiä kyllä/ei-vastauksilla. Pohdittiin alku- ja lopputavuja sekä äänteitä. Vaihdettiin mielessä sanojen paikkaa monisteella ja pohdittiin mikä sana nyt on vaikkapa puutarhan alla, jos puutarha ja mökkivaihtavat paikkaa. 

Suomen kielen tunneilla kirjoitimme jälleen tuttuun tapaan sanoja ja virkkeitä tietokoneella oppilaiden keksimistä N-sanoista. Toisella suomen kielen tunnilla, jolla aloittelevat lukijat olivat erityisopettajan luona, oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella tarinat nauriin kiskomisesta alla olevan netistä löytyneet kuvasarjan avulla. Samalla tuli käsiteltyä tarinaan liittyviä traditioita: Miten tarina alkaa? Miten se usein päättyy?

Ympäristöopissa käsittelimme kasviksia ja luokittelimme niitä vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, marjoihin ja sipulikasveihin. Oppilaat saivat kasvikset kuvina ja ne piti sijoittaa oikeille paikoille isoisän puutarhaan asetettujen kylttien mukaan. Samalla tuli opittua uusia kasviksia, sillä retiisi ja purjo eivät olleet kaikille tuttuja tai ainakaan niiden nimiä ei muistettu. 

Kun oppilaat olivat luokitelleet kasvikset oikeille palstoille isoisän puutarhassa, saivat he kasvisten nimet listana ja seuraava tehtävä oli nimetä kasvikset. Nopeimmat nimesivät kaikki, hitaammat vain osan. 

Vihannesten osalta teimme myös pienimuotoista galluppia oman luokan kesken suosikkivihanneksistä. Oppilaat kiersivät kyselemässä toisiltaan mikä tutkimuksessa olleista vihanneksistä oli kenenkin suosikki ja värittivät vastaukset pylväsdiagrammeiksi. Luokkamme suosikki vihanneksia olivat porkkana ja kurkku! 

Matikkaa saatiin nauris-teemaan kombinatoriikan ja järjestyslukujen avulla. Ensin pohdimme missä järjestyksessä tarinassa hahmot olivat kiskomassa naurista irti maasta. Liimasimme pikku kuvina tuon järjestyksen naurismaalle ja keskustelimme siitä järjestyslukujen näkökulmasta:

- Kuka on jonossa ensimmäisenä? Kuka on jonossa kolmas?

- Kuinka mones kissa on jonossa?

- Entä jos jono kääntyykin nenä päinvastaiseen suuntaan? Kuka nyt on ensimmäinen? Entä viides?

- Jos kolmas ja viides vaihtavat paikkaa, kuinka monentena kissa on nyt?

- Jos isoäiti ja kissa vaihtavat paikkaa, kuinka mones kissa on nyt?

Samalla opittiin myös järjestysluvun merkintätapa ja numeroitiin ensimmäiseen jonoon hahmot 1., 2., 3. jne.

Seuraavaksi oppilaat saivat pohtia missä muissa järjestyksissä naurista voisi vetää irti maasta. Pikku kuvia liimaten jokainen keksi ainakin neljä erilaista järjestystä. Eräs oppilaistani kysyi kuinka monta oikeasti on mahdollista tehdä. Totesin, että kai niitä ainakin kolmekymmentä voi tehdä, oikeasti voi tehdä 720 (6x5x4x3x2x1). Siinä kohtaa alkoi sakset suihkimaan 😁 Hän taisi 17 erilaista järjestystä ehtiä liimaamaan. Aina välillä kävin katsomassa ja kommentoimassa sekä auttamassa huomaamaan, jos jokin järjestys oli kahdesti. 

Ekaluokkalaisten kanssa yleensä lähdetään VaNessa liikkeelle siitä, että on kolme hahmoa, joiden järjestystä vaihdellaan. En kuitenkaan halunnut lähteä karsimaan tarinassa olevien hahmojen määrää tähän tehtävään, joten lähdettiin liikkeelle tällaisella tehtävällä, jossa mahdollisuuksia on todella monta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita siitä, kuinka monta vaihtoehtoa voi löytää. Vaan ylipäätään erilaisista järjestyksistä, joita oppilaat keksivät. Huomasi kuitenkin, että tuo 17 vaihtoehdon oppilas hahmotti tehtävää hieman laajemmin kuin muut. Hän hoksasi, ettei kaikkia hahmoja tarvitse leikata erikseen, vaan kaksi jonoa voi leikata jostain kohtaa poikki ja laittaa jonon pätkät kahdella eri tavalla paperille. Sen jälkeen taas kaksi jonoa keskeltä poikki eri kohdasta kuin aiemmin ja ne molemminpäin jonoiksi. 

Kuviksessa teimme perinteisen juurestyön liiduilla ja pulloväreillä. Ensin piirrettiin liidulla multaraja, sen jälkeen juurekset maan alle ja vihreät härpäkkeet maan pinnalle. Työn maalaamisessa käytettiin pullovärejä.

Luontokoulussa perjantaina olimme suunnistuspuistossa, mutta pitkä kävelymatka puolitettiin molempiin suuntiin leikkitauolla. Sitä varten olin ottanut mukaan papunetin kuvatyökalulla askarrellut kasvis-kortit (A3-koossa, jotta lapaset kädessäkin kortin kuva näkyy). Korteilla leikittiin seuraavia leikkejä:

- Arvaa mitä kasvista ajattelen?

- Myrkkysieni

- Asiantuntijahippa

Ohjeet leikkeihin löytyvät ulkoluokka-leikkikorteista. 

Näin hujahti n-viikko vauhdilla. Ensi viikolla jatketaan vielä kasvisten parissa, sillä ohjelmassa on o niin kuin omena. 

Tämän viikon materiaalit löydät tästä kansiosta. Siellä on kaksi erilaista versiota lukuläksystä, sillä Tanjan luokka on jo opiskellut o-kirjaimen ja minun luokkani oppii sen vasta ensi viikolla. Eli kahdessa lukuläksyversiossa on eri tavut tussattu aloitteleville lukijoille. Muuten tekstit ovat identtiset.

Joulutarina - Untu ja sydäntalven salaisuus osa 2

Untu jatkui tänään kirjan toisella luvulla, jossa Untu on matkalla kohti pohjoista ja kohtaa matkallaan useita metsän eläimiä. Enemmän tuttavuutta Untu tekee mäyrän kanssa, jonka luona hän viettää mukavan illan ja jää mäyrälle yökylään. 

Ennen lukemisen aloittamista oppilaat saivat tehtäväkseen painaa mieleen kaikki eläimet, joita Untu tarinassa kohtaa. Tarinan jälkeen palautimme mieliin kaikki tarinassa mainitut eläimet ja laitoimme eläinten kuvat näkyviin taululle (ulkoluokka-lajikortit). 

Ensin leikimme koko porukalla ja sen jälkeen oppilaat saivat omat miniversionsa lajikorteista ja oppilaat leikkivät pareittain kim-leikkiä, murmuria eli myrkkysientä ja portivartijaa.

Tunnin lopuksi pohdimme open tekemää luokittelua, joka paljastui eläinten talvehtimistavan mukaan tehdyksi. Etelään muuttavat linnut olivat yksi ryhmä, talviunessa tai - horroksessa talvehtivat sekä talvella aktiiviset eläimet. 

Lyhyen keskustelun jälkeen oppilaat liimasivat talvehtimisluokittelun mukaisesti eläimet vihkoihinsa.

Suomen kielen tunnilla jatkoimme eläinteemalla. Vanha kunnon Luko uppoaa oppilaisiin edelleen ja Lukon tehtävistä löytyi sopiva eläintehtävä oppilaille. Vaihtoehtona oli helppo tehtävä, jossa piti vain löytää kuvassa olevan eläimen nimi tai vaikeampi tehtävä, jossa piti etsiä eläimen kuvaa vastaava virke.

Tähtijengi 1-2-materiaali osoittautui jälleen erinomaiseksi. Valitsin sieltä kaksi monistetta. Toisessa harjoittelimme käsialaa kirjoitellen eläinten nimiä. 

Ja totta vai satu-tehtävää toteutettiin parilukemisena eli parit lukivat virkkeitä vuorotellen ääneen ja yhdessä pohtivat virkkeiden todellisuutta.

Neljäntenä tehtävä oli vielä hieman pähkäilyä ja suhde- ja suuntakäsitteitä. Seiniltä löytyi numeroidut virkkeet, joissa kerrottiin missä kukin eläin on. Oppilaat piirsivät vihkoonsa 3x3-ruudukon, johon aina vihjeen lukemisen jälkeen eläinten nimet kirjattiin. Tämäkin tehtävä löytyi Tähtijengi 1-2-materiaalista. 

Huomenna jatketaan!

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

Kouluvälineet kadoksissa (esimatemaattisten taitojen harjoittelua)

Tänään ollessamme ruokailussa oli luokan ilmoitustaululle ilmestynyt kirje, joka oli osoitettu luokallemme. Pohdimme keneltä kirje mahtaisi olla.. Eräs oppilas ehdottikin heti, että kirje voisi olla tontulta. Hölmistyneenä kysyin oppilaalta, että mistä hän sen keksi. En nimittäin ollut puhunut koulutontusta luokalle vielä mitään. Tarkkoja havainnoijia oppilaani tuntuvat olevan, sillä oppilaat kääntyivät osoittamaan korkealle kaapin päälle, jonne olin aamulla tuonut koulutontun.

Oikeassa oppilaat tietenkin olivat, koulutonttu oli allekirjoittanut kirjeen. Kirje näytti kokeneen kovia, sillä se oli selvästi kastunut ja osa kirjeen sanoista oli levinnyt. Onneksi pystyimme kuitenkin nokkeluutemme avulla selvittämään kirjeen sisällön.

Hei ekaluokkalaiset!

Eikö uusi koulu olekin hieno?

Minulla olisi teille pyyntö vieno.

Kaikki on täällä ihan uutta,

huolehditaan paikoista osoittaen suurta ahkeruutta.

Luokassa muodostetaan piiri,

käytävällä jonossa liikutaan hiljaa kuin ______.

Maittava lounas pistellään poskiin,

ei ruokaa heitetä turhaan _______.

On koulu hyvä paikka tää,

jos kaveri ei koskaan yksin _____.

Minulla on kuitenkin tahra sukassa,

merkkinä siitä, että jotain on _________.

Nyt ei tarvitse teidän heiluttaa luuttua,

sillä jotakin tärkeää taitaa teiltä ________.

Nyt ylös jokainen pylly,

etsikää kenkä_______.

T. Koulutonttu

Suunnistimme yhtenä joukkona kenkähyllylle harjoitellen samalla käytävällä jonossa liikkumista hiljaa kuin hiiri, kuten koulutontun kirjeessä ohjeistettiin. Kenkähyllyiltä löytyi salaisuuspussi, jossa oli palapelin paloja. Oppilaat jakaantuivat neljään ryhmään rakentamaan omaa palapeliään. Palapelin palat liimattiin kiinni A5-kokoiselle paperille. Kun jokaisen ryhmän palapelit yhdistettiin muodostui niistä yksi A3-kokoinen kuva, joka ohjasi meidät liikuntasaliin.
Palapelin kuva oli netistä tulostettu, hakusanalla praatplaat + sport (vilinäkuva flaamiksi, en tiedä englanniksi vastaavaa sanaa ja praatplaat haulla löytyy hyviä kuvia aiheesta kuin aiheesta).

Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta salissa ja uuden uutukainen liikuntasali houkuttelee ketä tahansa juoksemaan ympäri salia, saivat lapset vapaan leikkihetken. Nopeasti heillä olikin leikit ja pelit pystyssä. Sitten muistimme, että meillä oli tehtävä kesken, joten lähdimme etsimään löytyisikö salista jokin ohje eteenpäin. Ja löytyihän sieltä!

Koulutarvikekuvat ovat peräisin samasta TpT-kansiosta, josta kaikki
luokan kyltit. Ne ovat englanniksi, eikä niitä voinut muokata. Joten
kirjoihin kortteihin suomeksi tekstit pdf-tiedostojen päälle.
Englanninkielisiin nimiin ei vielä kiinnitetä huomiota,
mutta ovatpahan valmiina keväällä alkavaa englannin opiskelua varten.

Yhteen liikuntasalin ovista oli kiinnitetty kuvia erilaisista koulutarvikkeista. Ne oli luokiteltu kahteen ryhmään aivan kuten äsken portinvartijaleikissä olimme luokitelleet oppilaita. Mietimme yhdessä millä perusteella esineet oli luokiteltu ja keksimme muutaman muunkin tavan luokitella esineet. Mutta tämä ei meitä auttanut tehtävässämme eteenpäin. Miten näistä kuvista oikein löytyisi vihje? Onko jokin esine, joka ei kuulu joukkoon? Miksei? Löysimme useita käenmunia, joiden perustelut olivat hyvät. Lopulta löysimme sen, jota koulutonttu oli ajatellut! Kortin takana nimittäin luki seuraava vihje: Eskari.

Eskariluokan läheltä löysimme seinältä suljetun loogiset kokoelman repuista. Kokoelma oli oppilaille tuttu, sillä käytimme sitä kouluun tutustumispäivässä. Kokoelmasta kuitenkin puuttui yksi kortti. Millainen reppu puuttuvassa kortissa on?
Toisella puolella käytävää oli myös suljettu looginen kokoelma, VaNesta tutut autokortit, ja niistäkin puuttui yksi kortti? Millainen auto puuttuu?

Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet puuttuvia kortteja, emme reppukorttia emmekä autokorttia. Puuttuvien korttien täytyi siis tarkoittaa jotakin muuta. Katselimme ympärillemme ja huomasimme läheisessä naulakossa, johon ei oltu merkitty kenenkään nimiä, olevan juuri sellainen sininen reppu, jonka kuva korteista puuttui ja repun päällä oli auto, juuri sellainen pikkuauto, joka pitäisi olla siinä kortissa, joka puuttui. Olisiko se reppu meille? Kokeilimme repun painoa. Hui, se painoi todella paljon! Yhteistyöllä jaksoimme kantaa repun omaan luokkaamme.

Avasimme repun yhdessä. Sieltä löytyi koulutontulta viesti: "Hyvää työtä ekaluokkalaiset! T. Koulutonttu" Lisäksi repussa oli meille ihan upouudet Matematiikkaa 1a-kirjat, joita aloimme heti innokkaina tutkia. Innokas kuhina täytti luokan, kun oppilaat kilvan etsivät oppikirjan kannessa olevia kuvia sisältä kirjasta.
Oppilaat olivat myös sitä mieltä, että poissaollessamme oli koulutonttunut liikkunut kaapin päällä! 😳 Ehkä se oli seurannut meidän touhuja.. Pitää olla tarkkana!

Onnelliset uusien oppikirjojen omistajat tutkimassa oppikirjojaan.

Tämä oli taas niitä hetkiä, joiden vuoksi rakastan alkuopetusta. Lapset olivat heti täysillä mukana tarinassa, he oikein kuplivat sitä intoa 😍 Puolessa välissä seikkailuamme yksi oppilaistani murehti, etteivät kaksi tänään poissaollutta oppilasta saaneet kokea tätä seikkailua yhdessä meidän kanssamme. Lisää tulee, sen lupasin tälle murehtijalle!

Alkuopetuksen logiikkaa VaNe-neliömetrillä

Tänään olin Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan toimessa pitämässä metsämatikkaa Niittykummun koululla. Aamupäivän aikana touhusi 80 alkuopetuksen oppilasta viidella erilaisella matikkapisteellä ulkona. Tänään sääkin suosi meitä ja aurinko paistoi lämpimästi. Tuntui ihan kesältä! 😎

Minun pisteelläni touhuttiin logiikan tehtävien parissa ja harjoiteltiin ominaisuuksia sekä luokittelua. Materiaalina minulla oli VaNe-neliömetri ja siihen kuuluvat ominaisuuskortit.

Aluksi pyysin oppilaita etsimään itselleen jonkin mieluisen, käteen mahtuvan kepin, kasvin, kiven tms. lähistöltä löytyvän esineen. Kun kaikille oli jotakin löytynyt asettuivat oppilaat riviin. Minä, leikinjohtajan roolissa, sanoin jonkin ominaisuuden. Jos oppilaat kädessä olevassa esineessä oli kyseinen ominaisuus, esim. pitkä, karhea, kulmikas, sai oppilas ottaa yhden loikan eteenpäin. Peli päättyi, kun oppilaat pääsivät minun luokseni. Leikin ohessa tuli hyvin kerrattua sanastoa. Elollinen ja eloton sekoittuivat herkästi elävään ja kuolleeseen, mutta kun käsitteet käytiin läpi jäivät ne hyvin oppilaille mieleen ja he tuokion lopuksi käyttivät näitäkin käsitteitä oikein.

Toisena leikkinä oli Varga-Neményi-menetelmästä tuttu Portinvartija-leikki, jossa portinvartija jakaa lapset kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Oppilaiden tehtävänä oli keksiä mikä yhteinen ominaisuus heidän käsissään olevilla esineillä oli.

Seuraavaksi teimme piirin, kun oppilailla oli vielä käsissään valitsemansa esineet. Teimme kierroksen piirissä siten, että jokainen nimesi omasta esineestään 2-4 ominaisuutta. Näin oppilaat pääsivät itse sanallistamaan havaitsemiaan esineitä. Nyt se onnistuikin hyvin, kun ensimmäisissä leikeissä oli muistuteltu mieleen ominaisuuksia, joilla esineitä saattoi kuvailla.

VaNe-neliömetriin kuuluviin ominaisuuskortteihin tutustuttiin siten, että oppilaat saivat pareittain aina yhden ominaisuuskortin, kunhan olivat osanneet nimetä sen osoittaman ominaisuuden. Oppilaat etsivät lähiympäristöstä jotain, jossa oli kortin omaisuus. Innokaasti oppilaat rakensivat näyttelyä ominaisuuksista, kunnes oli aika vaikeuttaa tehtävää.

Viimeisenä tehtävä oli taulukointitehtävä VaNe-neliömetrillä. Edellisessä tehtävässä olimme etsineet esineitä yhden ominaisuuden perusteella, taulukointitehtävässä piti ottaa huomioon kaksi ominaisuutta etsittäessä taulukkoon sopivia esineitä.

"Tuo kaarnan pala on ohut ja ei-märkä eli kuiva!"

Olipas jälleen kerran mukava päivä metsämatikan parissa!

Nyt näyttävät säätkin suosivan ensi viikolla, joten pitää yrittää ehtiä ulos mahdollisimman usein!