Kolmivelhoturnajaiset

 Kesäloma alkoi pitkän koronatauon jälkeen taas perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Etätyöparini Tanja Törnin kanssa olimme valmistelleet kesäseminaariin Harry Potter-pajan. Koska emme jakseneet tehdä mitään vanhaa, piti keksiä uutta. Siispä etenimme neljänteen Harry Potter-kirjaan eli liekehtivään pikariin ja kolmivelhoturnajaisiin.

Turnajaisten alkajaisiksi jokainen osallistuja nosti liekehtivästä pikarista kortin, jonka avulla osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka kilpailivat keskenään. Jokaisessa ryhmässä oli 4-5 jäsentä. Etenimme kirjalle uskollisesti kolmivelhoturnajaisten koetuksissa. Harmittavasti velhoministeriö hylkäsi anomuksemme tuoda Korsoon lohikäärmeitä. Olisivat kuulema jästit huomanneet lohikäärmeet harhautusloitsuista huolimatta, siispä siirryimme suoraan ratkaisemaan lohikäärmeen munien arvoitusta. 

Saadakseen lohikäärmeen munan auki, kunkin joukkueen oli löydettävä koordinaatistosta viisi omiin lohikäärmeen muniin (jokaisella joukkueella oli kaksi "lohikäärmeen munaa" eli aukaistavaa geometrista kappaletta). VaNe-neliömetrille rakennettuun koordinaatistoon oli sijoitettu tekstipuoli alaspäin lappuja, joissa oli kappaleiden ominaisuuksia: esimerkiksi kappaleen pinta muodostuu monikulmioista, kappaleessa on 12 tahkoa tai kappaleessa on vain yksi kärki. 

Joukkue kertoi aina valitsemansa lapun koordinaatit saadakseen lapun. Mikäli lapun ominaisuus toteutui omassa lohikäärmeen munassa sai lapun pitää, jos ei, lappu palautettiin. 

Ensimmäisenä viisi lohikäärmeen munaan liittyvää ominaisuutta löytänyt joukkue voitti koetuksen ja sai avata lohikäärmeen munansa. Koska kirjassakin Harry saa apua arvoituksen ratkaisemiseen, saivat muutkin joukkueet avata omat lohikäärmeen munansa, kunhan olivat keksineet puuttuvat ominaisuudet omille lohikäärmeen munilleen. Eli jos joukkue oli löytänyt kolme ominaisuutta, piti heidän itse tuottaa vielä kaksi päästäkseen avaamaan omat lohikäärmeen munat. 

Lohikäärmeen munan sisältä löytyi kirjainlappuja, joista piti muodostaa jonkin taikamaailmaan kuuluvan henkilön nimi. Tämä henkilö oli se, joka joukkueen piti seuraavassa koetuksessa pelastaa järven pohjasta. 

Kirjassa järvenpohjassa on uneen vaivutettuina vangittuna jokaiselle kilpailijalle läheinen henkilö, joka pitää tunnin aikarajan sisällä pelastaa. Meidän turnajaisissamme aikarajaksi määrättiin 10 minuuttia. Jokainen joukkue aloitti oman pelastusoperaationsa. Joukkueilla oli hiekkalaatikkoämpäri, jonka pohjalla makasi legohahmo (Malfoy, Hermione, Neville tai Harry), lisäksi joukkueilla oli ämpärillinen vettä, mitta-astioita sekä mukissa kaboom-tikut. Pelasimme Kaboom-pelin sääntöjä soveltaen: Joukkueet nostivat aina samanaikaisesti purkeistaan tikut ja mittasivat omaan ämpäriinsä tikkuun kirjoitetun määrämn vettä. Tavoitteena joukkueilla oli saada ämpäriin litra vettä (litra merkitty ämpäriin viivalla). Tähän tapaan jatkettiin, mutta kävipä niinkin, että purkeista nousi tikkuja, joissa luki kirskuristaja eli ilkeä vedessä asuva taikaeläin. Kirskuristajan nostaessaan piti joukkueen kaataa kaikki vedet pois, laittaa tikut takaisin mukiin ja aloittaa alusta. 

Mikäli mikään joukkue ei saanut 10 minuutissa litraa täyteen, vertailtiin ämpäreitä ja voittaja oli se joukkue, jonka ämpärissä oli eniten vettä.

Jälleen kirjauskollisesti viimeinen koitos oli tietenkin labyrintti. Labyrintti oli rakennettu neljästä VaNe-neliömetristä ja keskelle oli asetettu kolmivelhoturnajaispokaali. Labyrintissä lymyili sisuliskoja, mörkö ja hämähäkki. Sieltä löytyi myös umpikujia ja keltaista usvaa hämäämässä kulkijoita.

Jokainen joukkue sai neljä paperista taiteltua ja teipattua kuutiota sekä sakset. Joukkueen tehtävänä oli leikata kuutio auki ja muodostaa aukileikatuista kuutioista polku labyrintin nurkasta pokaalin luokse. Luonnollisestikaan aiemmin lueteltuihin taikaolentoihin ei saanut törmätä. Ainoastaan kuutiosta leikatulla reitillä sai kävellä. Mikäli joku joukkue olisi epähuomiossa leikannut kuutionsa vahingossa kahteen osaa, olisivat he saaneet käyttää kuution vaipasta vain pienemmän irtileikatuista palasista. Leikattujen vaippojen paikkoja sai vaihdella halutessaan, kunhan ne muodostivat yhteinäisen polun kulmasta labyrintin keskelle. 

Ensimmäisenä keskelle polun raivannut joukkue oli voittaja!

Tämä kokonaisuus sopii toteutettavaksi 4. luokalla toukokuussa tai 5.-6. luokilla. Aiemmista Harry Potter-kirjoista kehittelemämme seikkailut ovat olleet enemmän larppityyppisiä ja sisältäneet draamaa. Kokemuksemme mukaan 3. luokkalaiset vielä uskaltavat heittäytyä ja kulkea koulun käytävillä näkymättömyysviitan kanssa, mutta 4. luokkalaiset eivät enää uskalla. Sen vuoksi teimme Kolmivelhoturnajaisista "asiallisemman" kilpailun, joka kertaa luetun kirjan juonta ja jossa itse tehden koetaan kirjan tapahtumia, mutta se ei enää vaadi siinä määrin heittäytymistä rooliin kuin aiemmat vastaavat. 

Tehtävät on valittu siten, että ne tukevat ja syventävät oppilaan oppimaa. Neljännellä luokalla geometriassa kappaleiden ominaisuudet ovat keskiössä. Kaappaleita luokitellaan ja kuvaillaan. Oppilaan pitää osata tuottaa kappaleista useampia ominaisuuksia käyttäen termejä tahko, särmä, kärki jne. Näitä harjoiteltiin ensimmäisessä lohikäärmeen munatehtävässä. Samassa tehtävässä harjoiteltiin myös koordinaatiston käyttöä. VaNessa 4. luokalla tutustutaan koordinaatiston ensimmäiseen neljännekseen ja oppilaiden kanssa harjoitellaan eri pisteiden koordinaattien kertomista. Tehtävä kertasi siis myös tätä lukuvuoden lopussa opeteltavaa taitoa. 

Mittaamista ei koskaan voi tehdä liikaa ja sitä kannattaakin sisällyttää aina mukaan, jos vain voi. Vedenläträystehtävässä mitattavat vesimäärät oli valittu siten, että oppilaat monipuolisesti käyttivät eri mittayksiköitä (millilitra, senttilitra ja desilitra). Mitattavat määrät olivat esimerkiksi 180 millilitraa, jonka saattoi toki mitata laskemalla millilitran mitalla 180 kertaa, mutta huomattavasti helpommalla pääsi, jos kaatoi astiaan ensin yhden desilitran ja sen jälkeen kahdeksan senttilitraa. Joukossa oli myös desimaalilukuja kuten 0.1 dl. Neljännellä luokalla desimaalilukuihin on tutustuttu ja niitä on lähestytty nimenomaan kymmenesosien kautta. Niinpä jokaisella vane-oppilaalla pitäisi olla selkärangassa, että kymmenesosa desilitrasta on tietenkin senttilitra. 

Viimeinen labyrinttitehtävä jatkoi 4. luokan geometrian teemoja. 4. luokalla on tutkittu suorakulmaisia särmiöitä. Paperin ja teipin avulla oppilaat ovat rakentaneet itse suorakulmaisia särmiöitä. He ovat myös tutkineet erilaisia kappaleiden vaippoja ja selvitettäneet voiko vaipoista rakentaa suorakulmaisen särmiön vai ei. Labyrinttitehtävä aukileikattavine kuutioineen siis jatkoi tätä teemaa, mutta keikautti tilanteen nurinpäin. Jos tähän asti oli rakennettu suorakulmaisia särmiöitä tai kuutioita, pitikin nyt leikata kuutio auki tietyn muotoiseksi vaipaksi. 

Aikuisilla toteutettuna turnajaiset toimivat erinomaisesti, enkä näe syytä miksei sama toimisi 4.-6. luokkalaisilla. Aikuisten kanssa aikaa kului noin 55 minuuttia, lasten kanssa varaisin aikaa toteutukseen 75 minuuttia. 

Taikaeläinten hoito (Harry Potter ja Azkabanin vanki)

 

                                               

Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta. 

Tietoteksti

Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä. 

                                    

Ilma

Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen. 

Lennokkien lentokilpailut

Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä. 

                              

Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!

Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään. 

Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää. 

Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle. 

Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta. 

Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään. 

Pituuden mittaaminen ja lukusuora

Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin. 

Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm. 

Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen. 

Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen

Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!

Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi. 

Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä. 

Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka

Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille). 

Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!

Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille. 

Käsitekartta ja tietoteksti

Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta. 

Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen. 

Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja. 

Yhdyssanat

Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu. 

Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!

Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.

Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin. 

Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia. 

Piiri ja pinta-ala

Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.

Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala. 

2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon. 

                       

Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen

Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!

Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin. 

Arviointi

Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen. 

---------------------------

Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa. 

 Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne. 

Tonttujen matikkaseikkailu

Joulukuu on sujunut tonttuilun merkeissä. Kehittelimme kollegani Reija Stenbäckin kanssa Espoon matikkamaan kehittäjäopettajina jouluisen tonttuseikkailun metsään, jossa lapset pääsevät auttamaan tonttuja ja samalla opiskelevat geometriaa. Joulukuussa tontturetkellä kävi lähes 150 oppilasta ja opettajaa. Nuorimmat olivat eskareita ja vanhimmat kolmasluokkalaisia, ellei lasketa mukaan niitä muutamia kuudesluokkalaisia, jotka olivat yhdelle retkellä tonttuilemassa apunani. Ryhmän mukaan tehtäviä sovellettiin ikätasoon sopiviksi.

Koko syksy on tonttulassa aherrettu: tonttujen työpajasta on kuulunut jos jonkinmoista ääntä, josta on tarkkaavainen kuuntelija saattanut saada selville mitä tontuilla on työn alla.

Mitä ääniä sinä luulet, että työpajasta kuuluu? (Keksitään ääniä, joita työpajasta voisi kuulua ja yritetään muodostaa äänet omalla keholla.

Esimerkiksi: sahan laahaavaa ääntä, pontevaa vasaran nakutusta, langan suihkinaa ja välillä ”auts”-huudahdus, kun joku tontuista on vahingossa pistänyt itseään neulalla sormeen tai osunut vasaralla peukaloonsa.)

Nyt joulukuussa alkaa työt olla valmiita ja työpajan äänet ovat hiljentyneet. Lahjat on kääritty lahjapapereihin ja tontut ovat kirjoittaneet kauniilla käsialalla jokaisen paketin päälle lahjan saajan nimen. Joulupukin reki on suuri, mutta ei sekään ole niin suuri, että sinne mahtuisivat kaikkien kilttien lapsien lahjat. Tänä vuonna on nimittäin käynyt niin, että kilttejä lapsia ja aikuisia on enemmän kuin koskaan. Oletko sinä ollut kiltti? Oletko muistanut pestä hampaasi joka päivä? Oletko muistanut ottaa ruokailussa salaattia lautasellesi? Oletko muistanut tervehtiä aamulla kavereita koulun pihalla? Oletko muistanut sanoa kiitos ja anteeksi? (Oppilaat voivat vastata peukulla kyllä/ei/välillä).

Niin mihinkäs me tarinassa jäimmekään, ainiin siihen, että kilttejä lapsia ja aikuisia on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, eivätkä lahjat yksinkertaisesti mitenkään mahdu joulupukin rekeen. Sen vuoksi tontut ovat aloittaneet joulukuun alussa pimeällä yöaikaan lahjojen kuljettamisen välivarastoihin ympäri maailmaa. Tonttujen pitää tehdä työ pimeän aikaan ja hyvin huomaamattomasti, ettei kukaan vain löydä joululahjoja ennen joulua. Pimeän aikaan, kun tontut liikkuvat pitää heidän olla todella varovaisia, etteivät he jää autojen ja pyöräilijöiden alle.

Siitä huolimatta, että tontut ovat hyvin varovaisia, kävi viime yönä eräälle tontulle vahinko! Tonttu ajoi kovaa vauhtia reellä tuossa tiellä, kai huomasitte tullessanne kuinka mutkikas se oli? Liukkaassa mutkassa reki kellahti kumolleen ja kaikki paketit levisivät ympäri metsää!

Voi ei! Jos kaikkia paketteja ei löydetä, jää joku ilman lahjaa! Voisitteko te auttaa löytämään paketit?

Tontut olivat onneksi jättäneet meille kartan, jonka avulla saatoimme suunnistaa
paikkaan, johon paketit olivat levinneet.

Hienoa, että autatte meitä! Yksin emme selviäisi mitenkään! 

Ennen kuin lähdemme etsimään paketteja, meidän pitää harjoitella muutamia asioita. Kyseessä on nimittäin nyt tonttuhommat, eikä kenenkään pitäisi nähdä tonttuja! Ja jos me täällä metsässä huudamme ja mekastamme saattaa paikalle tulla muitakin ihmisiä ja he saattavat löytää paketit ennen meitä ja pitää itsellään! Meidän pitää siis olla hiljaa, liikkua ketterästi ja jos näemme tai kuulemme jonkun liikkuvan lähistöllä pitää tonttujen jähmettyä paikalleen hiiren hiljaa. Sovitaan, että jos huomaamme jonkun liikkuvan lähistöllä teemme käen ääneen (mitä käki sanoo? kukkuu) ja jähmetymme paikallemme.

Muodostetaan parijono, annetaan toiselle parista lyhty. Lähdetään parijonossa seuraa johtajaa leikkien kohti retkipaikkaa. Harjoitellaan motorisia taitoja matkalla ryömitään, hypitään, kuljetaan varpailla jne. Kun jähmettymistä on harjoiteltu muutamia kertoja, lisätään jähmettymiseen säännöksi, että sen parista, jolla ei ole lyhtyä, pitää jähmettyä lyhdynkantajan peilikuvaksi. Vaihdetaan lyhdynkantajaa matkalla retkipaikalle.

3. luokkalaisten kanssa jähmettymisen sijaan opettelimme mittamaan matkaa askelparien avulla. Ensin mittasimme 25 m matkalta askelparien määrän ja kaksinkertaistimme luvun kahdesti, jotta saimme 100 metrille mahtuvien askelten määrän. Etenimme metsässä aina 100 m kerrallaan kartan ohjaamaan suuntaan. Oppilaiden tehtävänä oli laskea askelpareja ja aina sanoa, milloin pitää katsoa karttaa uudelleen.

Mistä paketteja mahtaisi löytyä?

Nyt olemme saapuneet paikkaan, jonka ympäristössä kaikki reestä pudonneet lahjat pitäisi löytyä. Katselkaa ympärillenne, löydättekö lähistöltä paketteja? Saat mennä parisi kanssa etsimään, pitäkää lyhty koko ajan mukananne, älkääkä menkö niin kauas, että ette enää näe nuotiopaikkaa!
(Paketit oli piilotettu puiden juurelle tai kivien taakse. Jotta paketit kestivät koko joulukuun, oli paketit asetettu tarjottimille. Siihen yksityiskohtaan, että paketit olivat sattumalta pudonneet juuri tarjottimien päälle reestä lentäessään ei kukaan kiinnittänyt huomiota.)

Kun kaikki paketit oli löydetty, halusivat oppilaat laskea
pakettien lukumäärän. Ekaluokkalaisten kanssa laskimme
yhteen ääneen, kolmasluokkalaisista sen sijaan yksi oppilas
otti asiakseen järjestää paketit kymmenjärjestelmää hyväksi
käyttäen ja asetteli jokaiselle tarjottimelle aina 10 pakettia.

1. työpiste

Lahjojen lajittelu/geometriset kappaleet

Tutkitaan metsästä löytyneitä lahjapaketteja, nimetään niiden ominaisuuksia (pyöreä, kulmikas, pitkä, lyhyt, vino jne.). Pohdimme yhdessä voisiko paketteja luokitella jotenkin? 

Leikitään paketeilla portinvartijaleikkiä: lapset ottavat jokainen yhden paketin ja asettuvat johtajatontun eteen jonoon. Johtajatonttu lajittelee lapset ja paketit kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Lasten tehtävänä on keksiä lajitteluperuste.

Eskareiden kanssa jaoimme paketteja punaisiin ja ruskeisiin sekä isoihin ja pieniin. Kolmasluokkalaisten kanssa sen sijaan tutkimme paketteja jo tarkemmin ja kiinnitimme huomiota suorakulmaisiin särmiöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Käenmunaleikissä johtajatonttu/lapsi valitsee 5 pakettia ja muiden tehtävänä on keksiä mikä paketeista ei kuulu joukkoon.

"Mitä yhteistä näillä paketeilla on?"
"Niissä on teräviä kärkiä, mikään ei ole pyöreä."
Pieniin paketteihin oli kääritty koulun matikkavaraston
geometrisia kappaleita.

2. työpiste

Paketissa oli vain toinen puoli kortista ja oppilaiden piti etsiä saman muotoinen
kortti lähipuista ja lukea siinä oleva nimi.

Pakettikorttien etsiminen/tasokuviot

Oppilaita luonnollisesti kiinnosti saisivatko he avata jonkin paketin. Tutkimme paketteja ja huomasimme, ettei paketeissa ole nimiä. Joissain paketeissa oli kuitenkin kortti tai oikeastaan vain osa pakettikorttia. Ilmeisesti tonttujen sopimustoimittajan kortit olivat olleet huonolaatuisia, kun olivat tuolla tavalla hajonneet. Joku oppilaista hoksasikin, että oli paketteja etsiessään nähnyt samanlaisia kortteja puissa. 

Siispä tuumasta toimeen jokainen oppilaspari otti yhden paketin ja lähti etsimään löytyisikö puista täsmälleen samanmuotoista pakettikorttia kuin se, joka paketeissa oli kiinni. Kun samanmuotoinen pakettikortti löytyi, tuli oppilas kertomaan pakettiin kirjoitettavan nimen minulle ja sai lähteä etsimään nimeä seuraavaan pakettiin.

Osa korteista oli helppoja, koska kortin saattoi etsiä värin avulla, mutta joissain paketeissa korttien väri oli eri vaikka muoto olikin sama.

Sattuipa eräällä retkellä niinkin, että tonttujen pikkuapulaiset löysivät
nimettömän lahjakorin. Vähän myöhemmin joku ryhmästä hoksasi, että
koriin kuuluu kortti, jossa lukee ryhmän nimi.
Olihan siinä pohtiminen saako korissa olevan käärön aukaista nyt vai
pitäisikö se säästää jouluun? Päädyimme aukaisemaan sen retken
päätteeksi ja sieltä löytyi piparit kiitosten kera.

3. työpiste

Lahjanaru/tutustutaan metriin

Oletteko huomanneet mitä noista kaikista lahjapaketeista puuttui? No, tietenkin pakettinaru! 

Annetaan jokaiselle lapselle metrin mittainen lahjanaru, kerrotaan, että narun pituus on metri. Kokeillaan voitaisiinko laittaa itsemme pakettiin sillä narulla. Voiko narun laittaa vatsan päälle rusettiin? Kenelle tällaisen lahjan voisi antaa? Lahjan ei aina tarvitse olla mikään tavara: isovanhemmille voi antaa lahjaksi päivän viettämisen sinun kanssasi tai äidille ja isälle voit antaa lahjakortin, jossa lupaat viedä roskat, imuroida, täyttää tiskikoneen tai jotakin muuta mikä auttaa ja ilahduttaa vanhempia.

Etsi metsästä asioita, jotka ovat lyhyempiä kuin metri? Mitkä asiat ovat pidempiä kuin metri? Löydätkö jotain täsmälleen metrin mittaista?

Oppilaat lähtevät mittaamaan lähiympäristöstä löytyviä asioita.

Isompien oppilaiden kanssa voidaan työpajan lopuksi muistutella mieleen kuinka monta senttimetriä on yksi metri. Entä jos lahjanarun taittaa kahtia? Kuinka pitkä se silloin on? Entä jos kahtia taitetun narun taittaa vielä kahtia? Eli voidaan muuntaa metrejä senttimetreiksi ja puhua metrin murto-osista.

Koulun emäntätonttu oli keittänyt ekaluokkalaisille riisipuuron, joka
maistui metsässä paremmalle kuin mikään puuro ikinä. Useimmille
oppilaille maistuikin useampi lautasellinen puuroa. Jokaisella oppilaalla
oli mukanaan oma lautanen ja lusikka.

Kun kaikki oppilaat ovat kiertäneet kaikilla työpisteillä, on tonttuapulaisilla varmasti niin nälkä, että on tarpeen pitää evästauko. 

Nokipannussa lämpesivät kaakaot ja jokaiselle avuliaalle pikku-
tontulle oli lisäksi tarjolla pipari.

Evästauon jälkeen, kun kaikki ovat kerääntyneen samaan paikkaan, huomaa toinen johtajatontuista, että puunoksalle on kiinnitetty kirje! Avataan kirje ja luetaan se ääneen (joku oppilaista voi lukea).

”Arvoisa johtajatonttu!

Tervetuloa tonttulan yhteiseen joulujuhlaan tämän viikon lauantaina!
Pukukoodi: juhlatonttu.
Terveisin tonttujen juhlakomitea”

3. luokkalaisten kirje oli kirjoitettu englanniksi, joten
kielitaitoakin päästiin harjoittamaan.

Apua, millainen on tontun juhla-asu?? Miten juhlaan pitäisi pukeutua? Johtajatonttu kaivaa esille vaatteet, jotka hänellä on mukanaan (kolme eri väristä lakkia, kolme kaulaliinaa ja kolmet lapaset). Lapset saavat ehdottaa miten johtajatontun pitäisi pukeutua. Johtajatonttu pukeutuu lasten ohjeiden mukaan, mutta mikään asukombinaatio ei tonttua miellytä ja pohditaan vieläkö voidaan pukeutua eri tavalla.

Joku tontuista voi ottaa iPadilla aina kuvan, kun tonttu on vaihtanut vaatteet. Tehdään niin monta asukombinaatiota kuin oppilaat keksivät (kaikki 18 ei tarvitse keksiä). Lopulta tonttu on tyytyväinen ja toteaa päällään olevan yhdistelmän olevan hienoin ja kiittää lapsia avusta. 

-------------

Tonttupolun varrelta löytyi kuvaukset joulutontusta, kotitontusta, talli-
tontusta, riihitontusta, myllytontusta ja saunatontusta. Tekstit oli laadittu
Mauri Kunnaksen Suuren tonttukirjan pohjalta.

Muutamat ryhmät olivat niin isoja, että päätimme jakaa ryhmän kahteen osaan. Silloin se puolikas ryhmästä, joka ei työskennellyt meidän kanssamme matikkajuttujen parissa, lähti tonttupolulle. Tonttupolulle lähtijät saivat mukaansa kuuden tontun rivin. Tonttupolulla heidän piti seurata puihin kiinnitettyjä merkkejä ja aina silloin tällöin tuli polulla vastaan kortti, jossa oli kuvaus jostakin tontusta. Luettuaan yhdessä kuvauksen tontusta, ryhmä päätteli tekstin perusteella kuka heidän mukaansa saamista tontuista oli se, jota tekstissä oli kuvailtu. 

Lähipuista löytyivät vihjeet siitä missä huoneessa kukin tonttu asuu.

Tonttupolun viimeisellä pisteeltä oppilaat löysivät kortit, joissa oli tonttujen kuvat ja nimet. Tästä saattoi tarkistaa, olivatko oppilaat päätelleet tonttujen henkilöllisyydet oikien. Lisäksi maahan oli rakennettu kepeistä tonttujen talo. Lähipuihin oli kiinnitetty vihjeitä siitä, missä huoneessa kukin tonttu asuisi. Oppilaat kiersivät lukemassa vihjeet ja sijoittivat tontut taloon niin, että kaikki lähipuista löytyvät vihjeet pitivät paikkansa. Jos haluat tulostaa itsellesi tonttupolun tonttujen kuvaukset sekä vihjeet tonttujen asuttamista varten, löydät ne täältä.

Koululla oppilaat vielä palasivat tontun vaateongelmiin ja värittivät monisteeseen kaikki annetuilla vaatteilla toteutettavat vaihtoehdot. Monisteen tontut on kopioitu Papunetistä ja monisteen löydät täältä.

Tutkitaan kulmia

Geometrian jakso on meneillään ja geometrianhan pitäisi juuri olla sitä tekemistä ja kokeilemista. Käytönnönläheistä ja mukavaa tekemistä. Ainakin alakoulussa.. Katselin oppikirjan kulmia käsittelevää aukeamaa ja jäin pohtimaan miksi oppilas kokisi tarvetta ja halua mitata kirjassa olevat kulmat.. Toki tunnollinen opettaja tekee mitä opettaja tahtoo, mutta kaipasin aiheeseen jotakin muuta kiinnostusta herättelevää..

Lähdimme siis liikkeelle siitä, että jokainen oppilas piirsi väripaperille itselleen kolmion, jota leikattiin irti. Kertasimme mitä tarkoittaa kulma eli että kulma on siellä kolmion sisällä, eikä kulma ole suinkaan kärki niin kuin monesti virheellisesti saatetaan osoittaa. Aiempina vuosina kulmista olemme oppineet suoran kulman, muut kulmat ovat olleet pienempiä tai suurempia kuin suora kulma. Nyt tutustuimme astelevyn käyttöön ja jokainen sai ensimmäiseksi tehtäväksi mitata oman kolmionsa kulmat astelevyllä.

Oppilaiden mitattua kolmion kulmat pyysin heitä laskemaan kolmion kulmien summan. Nopeimmat oppilaat leikkasivat lisää kolmioita ja mittasivat myös niiden kulmat. Tunnin lopuksi kirjasimme ylös taululle millaisia kolmion kulmien summia oppilaat olivat saaneet. Kirjatessani summia ylös heräsi luokassa jo kysymys "Onko nuo aina jotain 180?" Hmm.. niin tosiaan onko?

Läksyksi oppilaat saivat tutkia esittämäänsä kysymystä. Voiko piirtää kolmion, jonka kulmien summa on yli 200 astetta? Entä voiko piirtää ihan pienen kolmion, jonka kulmien summa on lähellä 100 astetta?

Kotona oli kolmioita tutkittu ja piirretty, ilmeisesti kukaan vanhemmista ei ollut mennyt möläyttämään mitään, sillä seuraavalla matikan tunnilla oppilaat totesivat, ettei kukaan ollut onnistunut annetussa läksyssä. Minulle myös tomerasti selitettiin, ettei kolmion koolla ole mitään tekemistä kulmien summan kanssa, sillä vaikka yksi kulma olisi todella pieni, ovat kaksi muuta silloin suuria.

Kertasimme vielä astelevyn käyttöä siten, että jokainen kolmen oppilaan ryhmä sai yhden ison paperista leikatun kolmion. Ryhmän jokaisen jäsenen piti mitata kolmiosta yksi kulma ja samalla selostaa muille mitä tekee ja miten mittaaminen tapahtuu. Kun ryhmät olivat mitanneet kolmionsa, otti yksi ryhmän jäsenistä sakset ja leikkasi juuri huolella mitatut kulmat irti. Asettelimme kolmion kulmat vierekkäin pöydälle ja kävimme kiertämässä luokassa. Mitä kummaa? Kaikkien kulmista tuli "suora viiva" eli 180 asteen kulma..

Näin saimme todistettua edellisen päivän havainnon: kolmion kulmien summa on aina 180 astetta. Samalla keskustelimme myös mittaustarkkuudesta eli siitä miksi saadut summat vaihtelivat 178-184 välillä. 

Työskentely jatkui nelikulmioiden parissa. Jokainen haki jälleen paperia ja piirsi itselleen nelikulmion, jonka kulmat taas mitattiin. Nelikulmion kulmien summa piti jälleen laskea. Eräs erinomaisen terävillä hoksottimilla varustettu oppilaani tuskaili oman nelikulmionsa mittaamisen kanssa ja hänen kanssaan syntyi erinomainen keskustelu: 

- Tässä on jokin väärin!

- Ai, miten niin?

- No, kun tästä tulee 362 astetta, eikä se voi olla niin.

- Ai, miksei voi?

- No, kun jos se kolmio on aina 180, niin tän on pakko olla 360?

- Ai, miten niin?

- No, kun niin se vaan pitää olla. (Samalla oppilas pyörii vuorotellen 180 ja 360 asteen käännöksiä ja yrittää havainnollistaa minulle, että näin se vain pitää olla).

- Miksi sen kulmien summan pitää kaksinkertaistua? Eihän siihen tule kuin yksi kulma lisää..

Oppilas raapi päätään ja jäi pohtimaan miten tämä homma nyt oikein sitten meneekään.

Kun kaikki olivat päässeet siihen vaiheeseen, että nelikulmion kulmat oli mitattu, leikattiin myös nelikulmion kulmat pois ja laitettiin samaan tapaan vierekkäin kuin kolmion kulmat.

Sama oppilas, joka oli jo aavistellut mitä tulee tapahtumaan, totesikin tyytyväisenä:

- Kato nyt ope, kyllä tää vaan oli 360 astetta vaikka sä kovasti sitä epäilit..

Ja niin oli muillakin 360 asteen kulma, kun kaikki nelikulmion kulmat yhdistettiin riippumatta siitä minkä muotoinen tai kokoinen alkuperäinen nelikulmio oli ollut.

Seuraava kysymys olikin: Miksi kulmien summa kaksinkertaistuu vaikka kulmia tulee vain yksi lisää?

Leikkasimme tunnin lopuksi vielä yhdet nelikulmiot. Kyselin oppilailta minkä muotoiset palat syntyvät, jos leikkaan nelikulmion puoliksi näin, entä näin? Hups, kulmasta kulmaan leikkaamalla syntyy kaksi kolmiota. Mikä olikaan kolmion kummien summa? Entä jos kolmioita on kaksi?

Jokainen sai vielä leikata yhden nelikulmion kulmasta kulmaan kahdeksi kolmioksi ja todeta itse, että asia tosiaan on niin kuin yhdessä totesimme.

Huomenna testaan ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä, mitä oppilaille on jäänyt mieleen. Saavat 2-3 hengen ryhmissä ratkaista seuraavat kolme tehtävää. 

1. Mittaa kolmion kulmat ja laske summa. (Käytössä astelevy ja kartongista leikattu kolmio.)

2. Kolmiosta on revennyt yksi kulma. Kuinka suuri revennyt kulma on? (Käytössä tuo revennyt kolmio ja astelevy. Ratkaisuvaihtoehtoja on useampia, jos ryhmä ei muista kolmion kulmien summan olevan 180 voivat he piirtää kolmion paperille ja jatkaa kolmion sivuja niin, että revennyt kulmat saadaan piirrettyä.)

3. Nelikulmiosta on piirretty vain yksi kulma, joka on 92 astetta. Mitkä voisivat olla muiden kulmien suuruudet? (Jälleen useita ratkaisuvaihtoehtoja. Luvut voi vain keksiä, jos muistaa summan olevan 360 tai tehtävän voi ratkaista piirtämällä ja mittaamalla.)