Eläinavusteinen matematiikan opetus ja vane-pelejä uudella twistillä

 Kesä starttasi jälleen kerran perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Tänä vuonna kokoonnuimme noin 50 opettajan voimin Järvenpäähän Anttilan koululle. Anttilan koululla onkin huikea VaNe-tiimi, jonka vieraiksi oli ilo päästä. 

Pidin seminaarissa Ihan pihalla eläinavusteisesti-työpajan, koska Paju-koirani oli mukana. Allergiasyistä johtuen Pajun paja oli ulkona, vaikka osa pajan peleistä soveltuisikin ehkä paremmin sisätiloihin.

Olen talven mittaan pohtinut eläinavusteisen valmentajan opintojen ohessa millaista eläinavusteinen ja kokemuksellinen matikanopetus on. Olen tullut siihen tulokseen, että koiran aktiivinen rooli sopii parhaiten motivointiin ja oppitunnin aloitukseen innostajaksi. Toisaalta matikantukiopetuksessa koiran rooli on tsemppari. Tähtitunnilla (eli tukiopetuksessa) oppilas saa olla kolmisin open ja koiran kanssa, eikä huomiota tarvitse jakaa muiden kanssa. 

Työpajassa Paju oli mukana aina aihekokonaisuuden ensimmäisessä pelissä ja sen jälkeen aihetta syvennettiin ja jatkotyöstettiin ilman koiran aktiivista osallistumista. Samanlaisena näen koiran roolin myös luokkatyöskentelyssä. 

Mutta työpajan sisältöön...

Pajun taito: nopppien heitto

Neljän suora VaNe-neliömetrillä

Välineet: jokaiselle joukkueelle VaNe-neliömetri taiteltuna 7x7 kokoon, värinopan värit paperilappuina ja täpläkortit 1-6 (Matematiikkaa 1a-kirjan liitteistä tai esim. Ihan pihalla käpykorteista), 12 kpl pyykkipoikia, kasa sinipuukiekkoja tai käpyjä sekä yhteiseen käyttöön iso värinoppa ja iso pistenoppa

Harjoiteltavat taidot: oikean paikan etsiminen taulukosta/opaskartasta nopan koordinaattien avulla

Ensin jokainen joukkue valmisti oman pelilautansa. Värilaput ja täpläkortit asetettiin kunkin joukkueen valitsemaan järjestykseen sarakkeiden ja rivien alkuun, laput kiinnitettiin pyykkipojilla. Näin jokaisella joukkueella oli erilainen opaskartan mallinen ruudukko. 

Joukkueen pelilauta ja sinipuukiekot pelimerkeiksi.

Paju heitti noppia ja noppien antamien koordinaattien mukaan, esim. punainen ja kolme, joukkueet asettivat sinipuukiekon omalle pelialustalleen. Noppia heitettiin kunnes joku joukkueista sai neljän suoran.

Tämä peliversio sopii hyvin luokille 1-3. Jos oppilaat ovat jo opiskelleet koordinaatiston, voidaan peliä pelata kahdella pistenopalla ja VaNe-neliömetrin laidoille asetetaan numerokortit. Silloin toki numerokortit ovat neliömetrin viivojen kohdalla ja noppien koordinaatit myös osuvat viivojen risteyksiin. Koordinaatistolla pelatessa pelaajat voivat itse päättää kumpi luku on x ja kumpi y, jolloin peliin tulee hieman jännitystä, sillä muutenhan jokainen joukkue saa neljän suoran samaan aikaan. 

Sulkellusveneen nosto

Välineet: samat kuin neljän suora-pelissä sekä isot muistipelikortit, joissa pelilaudan/nopan värit sekä lukumäärät 1-6. 

Tavoite: itse määrittää tietyn ruudun koordinaatit sekä muistinkehittäminen

Joukkue rakensi sinipuukiekoista itselleen sinisen sukellusveneen pelialustalle. Kiekot asetettiin sininen puoli ylöspäin. 

Sukellusveneen nosto vaati hyvää muistia.

Vuorotellen joukkueen jäsenet käyvät kääntämässä kaksi muistipelikorttia jonkin matkan päästä. Mikäli muistipelikorttien antamien koordinaattien ruudussa on osa sukellusvenettä, saa joukkue kääntää sinpuukiekon ympäri ja se osa sukellusveneestä on pinnalla. Se joukkue, jonka sukellusvene oli ensimmäisenä nostettu pintaan, voitti pelin.

Tämänkin pelin voi siirtää koordinaatistoon neljän suoran tavoin. 

Pajun taito: tikkujen nostaminen ämpäristä

"Kaboom"-peli lukujen ominaisuuksilla

Tarvikkeet: jäätelötikkuja tai eläinavusteisessa toiminnassa isompia tikkuja (meillä Bilteman sytykepuita), joihin on kirjoitettu lukuja valitulta lukualueelta, purkki tikuille, kynä ja paperi jokaiselle joukkueelle

Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuuksien nimeäminen

Pajun Kaboom-tikut ovat kuvassa oikealla alakulmassa.

Paju nosti ämpäristä yhden tikun kerrallaan ja joukkueiden tehtävänä oli keksiä mahdollisimman monta ominaisuutta luvusta. Luvun ominaisuuksia sai kirjoittaa kunnes kello kilahti. Olin harmittavasti unohtanut Pajun oman kellon kotiin ja lainassa oleva HalliGalli-kello oli sen verran epäilyttävä, että Paju kieltäytyi sitä soittamasta. 

Joukkue kerrallaan luki kirjaamansa ominaisuudet. Jos joukkue oli keksinyt sellaisen ominaisuuden, jota kukaan muu ei ollut kirjannut ylös, sai ominaisuudesta pisteen. 

Seuravaaksi nostettiin uusi tikku ja peli jatkui eteenpäin.

Muita peliversioita: 

Lukujonot: Joukkue kirjoittaa paperille lukuja eteenpäin tai taaksepäin nostetusta luvusta joku yhden askelin tai isommilla askelilla. Se joukkue, joka on kellon kilahtaessa kirjoittanut lukujonoa pisimmälle, saa pisteen. 

Luvun erinimet: Joukkue kirjoittaa paperille mahdollisimman monta nimeä nostetulle luvulle. Eli esimerkiksi luvusta 16 voisi kirjoittaa 4+4+4+4, 8+8, 20-4, 2x8, 32/2 jne.  

"Kynänryöstö" lukujen ominaisuuksilla

Tarvikkeet: lappuja, joihin on kirjoitettu lukujen ominaisuuksia, kaksi tavallista noppaa

Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuudet

Pelialustalle asetataan ominaisuuskortit ja sovitaan lukualue, jolla pelataan esim. 0-100. Vuoron perään pelaajat heittävät noppia. Mikäli pelaaja heittää silmäluvun kuusi, alkaa hän nostaa pelialustalta ominaisuuskortteja. Pelaaja lukee ääneen nostamansa ominaisuuskortin ominaisuuden, esimerkiksi "pariton" ja sanoo ääneen luvun, jolla on tuo ominaisuus esim. 17. Pelaajan nostaessa kortteja ja keksiessä niitä vastaavia lukuja muut heittävät koko ajan noppia, mikäli joku saa silmäluvun kuusi huutaa hän "seis" ja alkaa itse nostaa kortteja, edellinen kortin nostaja alkaa taas heittää noppia muiden kanssa. Pelataan kunnes pelialustalta loppuvat ominaisuuskortit.

Roskis-peli lukujen ominaisuuksilla

Välineet: A4-kokoiset laput (5 kpl), joihin on kirjoitettu jokin luvun ominaisuus (esim. pariton, luvun numeroiden summa on <5, kymmeniä on enemmän kuin ykkösiä, ykkösiä on enemmän kuin kymmeniä ja yksinumeroinen), lukukortit 0-100 tai valitulta lukualueelta.

Helppo versio: Lukujen ominaisuuslaput asetaan riviin joukkueen eteen. Yksi joukkueen jäsen juoksee hakemaan lukukortin pelinjohtajalta. Hän tuo lapun joukkueen luokse ja joukkue yhdessä katsoo sopiiko luku johonkin ominaisuuksista. Jos sopii, luku asetaan ominaisuuslapun päälle, jos ei kortti palautetaan seuraavan pelaajan toimesta pelinjohtajalle tämän hakiessa uutta lukukorttia. Se joukkue voittaa, jolla on lukukortti jokaisen ominaisuuslapun päällä. 

Haastavampi versio: Ennen pelin aloittamista joukkue päättää itse mihin järjestykseen ominaisuuslaput asetetaan. Peliä pelataan kuten yllä, mutta nyt ominaisuuksia vastaavien lukukorttien on oltava suuruusjärjestyksessä. Eli on mahdollista, ettei joukkue pysty täyttämään kaikkia ruutuja tai ainakin se on hyvin vaikeaa, mikäli se järjestää lappunsa huonosti.

100. koulupäivä

Tänään koitti viimein päivä, jota on odotettu koko ekaluokka, nimittäin 100. koulupäivä!

Olemme laskeneet koulupäiviä lisäämällä joka päivä luokkamme seinällä olevaan luontoluokkaan yhden lapsen. Tänään aamulla luontoluokassa olikin jo melkoista tungosta, kun siellä oli sata lasta. Oppilaita on pitkään kiinnostanut mitä ovat teltat, joita on luokan edessä samassa taskussa kuin luontoluokkaan laitettavia lapsia. Tänään sekin selvisi! Jokaiseen telttaan laitettiin aina kymmenen lasta. Niinpä tänään jäi luokan seinälle kymmenen teltan telttakylä. Seuraavaksi odotellaankin, että saamme yhteensä 20 telttaa ja voimme tehdä telttaretken (Nuku yö ulkona 2. luokan syksyllä). 

Laskimme aamupiirissä tietenkin kehorytmien ryhmittämänä sataan. 

Varsinaisen opiskelun aloitimme 100 sekunnin haasteilla. Ensimmäisenä oppilaat ottivat vihkot ja kirjoittivat viivastolle oman nimensä niin monta kertaa kuin sadassa sekunnissa etsivät. Ennätys taisi olla tänään 17 kertaa! 

100 sekunnin haasteeseen kuului myös lukeminen. Luimme tämän viikon lukuläksy tekstiä kolme kertaa 100 sekuntia. Jokaisella kerralla oppilas aloitti tekstin alusta ja merkitsi kynällä kuinka pitkälle hän ehti 100 sekunnissa. Jokainen kehittyi ja pääsi jokaisella lukukerralla hieman pidemmälle!

Lukemista harjoiteltiin myös satataulukon kanssa. Jokainen oppilas sai satataulun. Käytävästä löytyi lukuja 0-100 kirjaimin kirjoitettuna. Oppilas kävi lukemassa luvun ja väritti satataulusta luvun värillä, jolla se oli kirjoitettu lapulle. Näin saatiin harjoiteltua pitkien sanojen lukemista, luetun ymmärtämistä sekä muistia, sillä laput olivat käytävässä ja satataulut sekä värikynät luokassa omalla paikalla. Kun kaikki luvut oli väritetty, muodostui satatauluun 100. 

Kokeilimme myös jaksammeko hypätä 100 kertaa. On muuten aika tiukka tehtävä: 100 hyppyä 100 sekunnissa. Kokeile vaikka! 

Täytimme myös luokan seinälle ilmestyneen tyhjän satataskuston. Taskustossa oli muutamia lukuja valmiina. Poistetut kortit olin jakanut kolmeen nippuun ja omalla vuorollaan kukin ryhmä sai täyttää omat korttinsa. Omien korttien täyttämisen jälkeen juttelimme siitä mikä luku satataulussa on missäkin kohdassa ja otimme myös kortteja pois kysellen muilta mikä kortti taulusta puuttuu. Samalla tuli hyvää puhetta naapuriluvuista. Oppilaat hoksasivat myös hyvin, että pystysarakkeissa ykkösten lukumäärä pysyy samana, kympit muuttuvat. 

Lattialla olleella isolla satamatolla oppilaat pelasivat myös neljän suoraa. Oppilailla oli kaksi 10-sivuista noppaa, joita he heittivät. Oppilaat pohtivat minkä kaksinumeroisen luvun noppien numeroista voisi muodostaa ja peittivät merkkikartiolla valitsemansa luvun. Tavoitteena oli saada neljän suora. Sama toimii toki värikynillä ihan monistetulla satataululla. 

Lisätehtävänä nopeille oli myös käärmeet ja tikapuu-peli. 

Järjestimme myös perinteisen 100-näyttelyn. Jokainen oppilas toi kouluun jotakin sata. Tuodut näyttelyesineet piti tietenkin tarkistuslaskea, jotta voimme olla varmoja, että niitä todella on sata. Esimerkiksi 100 hamahelmeä aiheuttivat paljon keskustelua siitä, voiko purkissa tosiaan olla sata helmeä, kun määrä näyttää niin pieneltä. 

Näyttelyssä oli esillä muun muassa 100 kynää, 100 piirrustusta, 100 popcornia, 100 legoa, 100 itse askarreltua Pokemon-hahmoa, 100 pikkuesinettä, 100 tikkaria, 100 keksiä ja 100 linkkikuutiota. 

Eräs oppilas toi 100 grammaa suklaata. Hän meinasi jo, ettei hänen tarvitsekaan tarkistuslaskea... Eipä hätää! Luokasta löytyi tasapainovaaka, jonka avulla suklaa tarkistuspunnittiin. Kerroin oppilaalle, että valkoinen VaNe-värisauvojen kuutio on yhden gramman painoinen. Oppilas yritti ensin punnita 100 valkoista kuutiota, mutta kuutiot loppuivat kesken. Asia piti siis ratkaista toisella tapaa. Koska kyseessä oli taitava oppilas, en ehdottanut itse suoraan mitään ratkaisua. Hän itse ehdotti mustilla sauvoilla laskemista, mutta hylkäsi sen, kun kyselin osaisiko hän laskea 16+16+16+16... Jonkin aikaa tuumailtuaan hän laski valkoisilla kuutioilla sekä vaaleanpunaisilla ja vaaleansinisillä värisauvoilla tasapainovaakaan 100 grammaa. Ihan oikein oli suklaat kotona punnittu!

2. luokkalaiset vierailivat 100-näyttelyssämme ja ekaluokkalaiset toimivat näyttelyoppaina esitellen mitä näyttelyyn oli tuotu. 

Päivä päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja jokainen sai laskea itselleen 100 popcornia.