Joulutarina (5/17)

 

Eilisten surullisten kohtausten jälkeen tänään Nikolaksen tarinassa löytyi taas ilon tunteita ja Nikolas saatettiin jättää viikonlopun ajaksi leikkimään kylän lasten kanssa (tiivistelmä sivuilta 63-78)

Kyläkokouksessa päätettiin, että kukin Korvajoen kylän taloista ottaisi Nikolaksen vuorollaan vuodeksi luokseen asumaan. Näin Nikolaksesta saatettaisiin pitää huolta, mutta mikään talo ei kuormittuisi liikaa. Nikolas muuttikin asumaan Hanneksen ja Kristiinan sekä heidän lastensa Eemelin ja Helenan luokse. Nikolas pyysi saada muuttaa saunakamariin ja siellä hän elikin koko pitkän talven kuin erakko. Vaikka perhe pyysi Nikolasta syömään kanssaan ja Eemeli Nikolasta leikkimään, ei Nikolas suostunut viettämään aikaa yhdessä muiden kanssa. Näin kului koko pitkä talvi. Varmasti Nikolaksen elämä olisi jatkunut samaan tapaan, ellei Eemelille, joka luvatta oli lähtenyt joen rantaan uittamaan kaarnalaivaa olisi tapahtunut onnettomuus ja hän putosi veteen. Nikolas oli kylän sankari hänen hypättyään kylmään jokeen pelastamaan Eemeliä. Nikolas sai kyllä itse kuumeen ja nukkui seuraavat kuusi päivää, mutta herättyään kuumeen helpotettua, ymmärsi Nikolas, että hänen pitäisi alkaa elää taas omaa elämäänsä. Niin Nikolas istui yhdessä ruokapöytään Hanneksen, Kristiinan, Helenan ja häntä parhaana ystävänään nykyään pitävän Eemelin kanssa. Kylän lapset ottivat myös Nikolaksen mukaan leikkeihinsä. Nikolas uskalsi vihdoin päästää irti kamalista muistoistaan ja myös iloita. 

Keskustelimme tarinan jälkeen tunteista, joita tämän päivän tarinan pätkässä oli. Viimeisimpänä tunteena tarinassa oli ilo, kun Nikolas uskalsi jälleen elää omaa elämäänsä yhdessä muiden kanssa. Juttelimme ilon tunteesta: Missä ilo tuntuu kehossa? Minkä värinen ilo on? Mitkä asiat tuottavat iloa? Miltä iloa maistuu? Entä tuoksuu? Eilen kirjoitetut suru-runot saivat tänään jatkoa, samaan tapaan rakennetuilla ilo-runoilla.

Apuna oppilailla oli seuraava ohje:

• Missä ilo tuntuu?
• Miltä ilo maistuu?
• Miltä ilo tuoksuu?
• Miten ilo liikkuu ja elehtii?
• Sehän on ilo!
• Mikä tekee sinut iloiseksi?

Alla on kaksi oppilaideni runoilemista ilo-runoista. Tänäänkin oppilaat onnistuivat erinomaisesti ja kaikkien runot olisi voinut kirjoittaa puhtaaksi tähän. 

Nyt miniloman viettoon ja tarina jatkuu keskiviikkona itsenäisyyspäivän jälkeen!

Joulutarina (4/17)

Tänään joulutarina eteni surullisissa merkeissä (tiivistelmä sivuilta 40-61)

Ovella Nikolasta vastaan tuli kaksi vierasta miestä. Hetken sanojaan tapailtuaan he kertoivat, että Nikolaksen vanhemmat olivat aamulla löytyneet kuolleina Korvajoen kylän läheltä rantaan huuhtoutuneina. Miehet kehottivat Nikolasta pakkaamaan tavaransa: muutamat vaihtovaatteet, isän taskukello ja puukko, sekä Aadalle veistetty lahja katosivat Nikolaksen nyyttiin. Korvajoella Nikolasta odottivat hänen vanhempiensa hautajaiset, joiden jälkeen kokoonnuttiin pohtimaan kylänväen kesken Nikolaksen kohtaloa. Nikolas ei kestänyt kuunnella keskustelua, vaan säntäsi juoksuun ovesta ulos ja löysi itsensä merenrannasta, jyrkänteen reunalta, samasta paikasta, josta hänen vanhempansa olivat löytyneet. Sinne merelle Nikolas heitti valmiiksi saamansa nuken huutaen tuuleen: Hyvää joulua Aada. 

Kertoessani lihotin alkuperäistä tekstiä kuvailemalla Nikolaksen surun kokemuksia ja keinoja käsitellä surua. Kertomuksen jälkeen keskustelimme surusta:

• Missä suru omassa kehossa tuntuu?
• Mistä näkee, että ystävä on surullinen?
• Mikä helpottaa surua?
• Miten surullista voi lohduttaa?
• Mitkä tunteet ovat surun sukulaisia?

Pohdimme myös minkä värinen suru olisi, jos se olisi väri. Oppilaat olivat melko yksimielisiä siitä, että suru on sininen. Luin oppilaille myös Tunteet hukassa materiaalista löytyvän kuvauksen surusta. Tunteet hukassa-materiaalista löytyy erilaisia harjoituksia surun käsittelyyn. 

Me jatkoimme aiheen käsittelyä runojen avulla. Sanastajan runomatkaoppaan eläinrunoja mukaillen oppilaat kirjoittivat runot seuraavien ohjeiden mukaan:

Se tuntuu... (3 asiaa missä suru tuntuu kehossa)
Se maistuu... (3 asiaa miltä suru maistuu)
Se on suru.

Se helpottaa, kun... (3 asiaa, jotka helpottavat surua)

Oppilaat osasivat hienosti pohtia surua ja runoista löytyi hienoja kielikuvia. 

Kalevalan päivä 6. luokkalaisten kanssa

6. luokkalaisille Kalevala alkaa olla jo tuttu, vaikka toki eepoksessa riittää aina uutta niin oppilaille kuin opettajallekin. Tänä vuonna työstimme Kalevalaa kahden oppitunnin ajan. Tavoitteena oli syventää tietämystä Kalevalasta, harjoitella tavutusta, kirjoittaa oma kalevalainen runo ja soveltaa historiassa Ruotsin suurvalta-ajasta opittua runoon. Paljon oli siis oppitunnille tavoitteita.

Aloitimme kepeästi Orffien Sampoa ryöstämässä. Kappaleen avulla pääsimme teeman pariin muistelemalla mitä oikein Kalevalasta muistamme. Kokosimme käsitekarttaan Kalevalasta tietämämme asiat. 

Jatkoimme tuntia katsomalla Ylen Kalevala x10 video. Videon katsomisen jälkeen täydensimme käsitekarttaa videosta poimimillamme asioilla. 

Mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan,

saa'ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan,

lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat,

puhe'et putoelevat,

kielelleni kerkiävät,

hampahilleni hajoovat.

(Kalevala)

Kalevalan runomittaan lähdimme tutustumaan Mieleni minun tekevi-runolla, jonka luimme huolellisesti ääneen oppilaiden kanssa useampaan kertaan. Keskustelimme siitä, mitä runon säkeet tarkoittavat. Kalevalan kieli ei ole helppoa äidinkielenään suomea puhuvalle, saati sitten s2-oppilaalle, joita luokassani on enemmistö.

Tutustuimme Kalevalan runomittaan yllä olevan pp-dian avulla. Jokainen oppilas sai monisteen Mieleni minun tekevi-runosta, jota lähdimme tutkimaan yllä olevien "sääntöjen" valossa. Tavutimme runon jokaisen säkeen ja huomasimme kaikissa säkeissä olevan kahdeksan tavua. Seuraavaksi etsimme alkusointuja, tutkimme sanojen pituuksia, lopuksi palasimme runon säkeiden merkityksiin ja huomasimme kahden säkeen tarkoittavan aina samaa asiaa.

Kalevalaisen runon ominaisuuksiin tutustuttiin analysoimalla
Mieleni minun tekevi-runoa ja etsimällä siitä kalevalaisen
runon tunnuspiirteitä. 

Historiassa olemme työskennelleet Ruotsin suurvalta-ajan parissa, joten yhdistimme suomen kielen ja historian opiskelut. Oppilaat saivat valita 1600-1700-luvun hallitsijoista yhden: Kustaa Vaasa, Kaarle XII tai tsaari Pietari. Oppilaat kertasivat hallitsijasta oppimansa asiat lukemalla historian kirjan kappaleen, jossa hallitsijaa käsiteltiin. Sen jälkeen he kirjoittivat pareittain kalevalamittaisia runoja hallitsijoista. Apuna runon kirjoittamisessa oli taulukko, jossa oli tavuja varten aina 8 ruutua/rivi.

Lopuksi runot kirjoitettiin puhtaaksi ja valmistauduttiin esittämään runot historian tunnilla.

Oikean tavumäärän löytäminen oli jo monelle oppilaalle haastavaa. Runoista
löytyi säkeistä oikea tavumäärä ja toistoakin saimme runoihin mukavasti.
Alkusoinnut olivat vielä vaikeita saada mukaan. 

Kalevala-tunnin päätteeksi luin oppilaille ääneen Suomen lasten kalevalasta kertomuksen Sammon ryöstöstä, josta tunti alkoi.

Joulu tulla saa...

Jouluun liittyy perinteitä.. niin myös meidän luokassamme. Kun vitosten kanssa vietämme jo kolmatta yhteistä joulua, ovat perinteet muodostuneet oppilaille tärkeiksi. Tärkeämmiksi kuin osasin olettaakkaan, kuten selvisi viime viikolla.

Viime viikolla harjoittelimme arjentaitoja, silitimme ja vaihdoimme luokkaan jouluverhot. Tänä vuonna virittelimme luokkaan myös jouluvaloja, kun niitä oli koulussa joka luokkaan hankittu. Joulukuun alkaessa itse hankkimani kuusi laitettiin myös esille.

Joulukuussa jokainen päivä alkaa tai päättyy joulutarinaan (mieluiten aloittaisin päivän joulutarinalla, mutta jakotunneista ja integroituneista oppilaista johtuen tarinan paikka vaihtelee). Silloin luokka on hämäränä, ainoastaan jouluvalot palavat. Luokkaan tullessa suu menee kiinni, joulutarinan aikana oppilaan tehtävänä on rauhoittua kuuntelemaan ja vain olemaan. 

Joulutarinan ensimmäisenä päivänä oppilaat kuhisivat käytävässä nähtyään luokan olevan hämäränä "joulutarina alkaa, joulutarina alkaa". Käytävän toisella puolella oleva erkka kyseli mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu, kun oppilaat kuhisevat käytävässä.. "Kerron tarinaa pimeässä" ;-)

Tämän vuoden tarinaksi valitsin Dickensin klassikon Saiturin joulun. Kerron oppilaille tarinaa joka päivä eteenpäin, eli joulukuussa iltasatuna luen itse Saiturin joulua pätkän eteenpäin, jotta osaan kertoa sen seuraavana päivänä oppilaille. Vaatii minulta työtä, mutta olen huomannut oppilaiden kuuntelevan paljon paremmin kerrottua kuin luettua tarinaa. Lisäksi kertoessa voin tarvittaessa oikaista joitain mutkia, mikäli aikataulu sitä vaatii. Dickensin kieli on kyllä niin mahtavaa, että kekseliäimpiä pätkiä laitan itselleni lunttilappuun ylös. 

Aiempina vuosina meillä on ollut jokin yhdessä tehty ovikoriste. Tänä vuonna päätimme liittää ovikoristeen joulutarinaan ja kuva täydentyy tarinan edetessä.

Tänä vuonna ovikoriste etenee tarinan edetessä.

Viime vuonna oppilaat kirjasivat hyviä asioita ja vahvuuksia toisistaan lapuille, jotka kokosin jokaiselle oppilaalle runoksi. Joka päivä luettiin yksi runo ja arvuuteliin kenestä on kyse. Runot muodostuivat oppilaille tärkeiksi ja jo marraskuun alussa alkoivat kyselyt onhan tänäkin vuonna runot, onhan.. 

Yritin ohittaa pyynnöt runoista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.. Koska olemme retkeilleet metsässä tänä vuonna paljon ja olemme "ulkoluokka" liittyvät runotkin metsään. Luemme joka päivä yhden uuden runon, jokainen oppilas varmasti kuukauden kuluessa itsensä metsästä löytää. Sovimme, että ennen lomaa käymme läpi ketä olin missäkin runossa ajatellut, jos se ei ennen sitä selviä. Ainakin avustajani ja kollegani tunnistivat ensimmäisistä runoista oppilaat heti..

                            

Elf on the shelf-leikin ajattelin olevan jo oppilailleni liian lapsellinen, mutta perjantaina kuului luokasta parahdus "eikö ole tonttua?!". Hmm.. olin luokkamme koulutontun jättänyt viime jouluna Rovaniemelle, koska olin ajatellut ettei tonttua enää piilotella.. Noh, äidin joulukoristeista löytyi onneksi korvaava tonttu, joten tänään oli tonttu luokassa.

Kirjoittelemme siis tontusta joka päivä englanniksi ja ruotsiksi missä tonttu on. Tuleepahan samalla kerrattua prepositiot.

Tällaisia ovat meidän luokkamme jouluperinteet. 

Mitä teidän luokassanne tapahtuu joulukuussa?

Meidän aiempien vuosien joulujuttuja voi lukea täältä.

Englantia ekaluokkalaisille lauluin ja loruin

Opetan tänä vuonna ekaluokkalaisilleni englantia. Englantia on puolen vuoden ajan 3 tuntia viikossa. Alkuopetuksen kielten opiskelu koulussamme on suullista kieleen tutustumista laulujen, leikkien ja lorujen avulla. Kokosin tähän postaukseen joitain kuluvan vuoden aikana käyttämiäni lauluja ja loruja. 

Eläimiä

One, two, three, four, five.

Once I caught a fish a live.

Six, seven, eight, nine, ten.

Then I let it go again.

Why did you let it go?

Because it bit my finger so.

Which finger did it bite?

This little finger on the right.

-----

Five little ducks went swimming one day,

over the hills and far away.

Mother duck said quack, quack, quack,

but only four little ducks came back.

Four little ducks went swimming one day,

over the hills and far away.

Mother duck said quack, quack, quack,

but only three little ducks came back.

Three little ducks went swimming one day,

over the hills and far away.

Mother duck said quack, quack, quack,

but only two little ducks came back.

Two little ducks went swimming one day,

over the hills and far away.

Mother duck said quack, quack, quack,

but only one little duck came back.

One little duck went swimming one day,

over the hills and far away.

Mother duck said quack, quack, quack,

but no little ducks came back.

Then came the father duck

and said QUACK!

And all five little ducks came back.

(Sävel: Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään)

-----

Five little monkeys jumping on the bed.

One fell off and bumped his head.

Mommy called the doctor and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed!

Four little monkeys jumping on the bed.

One fell off and bumped his head.

Mommy called the doctor and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed!

Three little monkeys jumping on the bed.

One fell off and bumped his head.

Mommy called the doctor and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed!

Two little monkeys jumping on the bed.

One fell off and bumped his head.

Mommy called the doctor and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed!

One little monkey jumping on the bed.

He fell off and bumped his head.

Mommy called the doctor and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed!

-----

Teddy bear, teddy bear turn around.

Teddy bear, teddy bear touch the ground.

Teddy bear, teddy bear touch your nose.

Teddy bear, teddy bear point your toes.

Teddy bear, teddy bear wear your shoes.

Teddy bear, teddy bear go to school.

-----

Who´s afraid of the big bad wolf, 

big bad wolf, big bad wolf?

Who´s afraid of the big bad wolf, 

big bad wolf, big bad wolf?

Tral-lal-lal-lal-laa.

I´m not afraid of the big bad wolf,

big bad wolf, big bad wolf.

I´m not afraid of the big bad wolf,

big bad wolf, big bad wolf.

Tral-lal-lal-lal-laa.

(Piha leikkinä laulu on toiminut hyvin siten, 

että aluksi valitaan neljä sutta piirin keskelle. 

Lauletaan ja juostaan susien ympärillä, kun

laulu loppuu sudet yrittävät ottaa muita leikkijöitä kiinni.

Kiinni jääneistä tulee uusia susia.)

-----

Little Peter Rabbit had a fly upon his nose.

Little Peter Rabbit had a fly upon his nose.

Little Peter Rabbit had a fly upon his nose.

So he flipped it and flopped it,

but it wouldn´t go away.

Poor Little Peter Rabbit, 

Poor Little Peter Rabbit,

Poor Little Peter Rabbit,

so he flipped it and flopped it

but it wouldn´t go away.

Little Peter Rabbit had a spider on his knee.

Little Peter Rabbit had a spider on his knee.

Little Peter Rabbit had a spider on his knee.

So he flicked it and flicked it,

but it wouldn´t go away.

Poor Little Peter Rabbit, 

Poor Little Peter Rabbit,

Poor Little Peter Rabbit,

so he flicked it and flicked it

but it wouldn´t go away.

Little Peter Rabbit had an elephant on his toe.

Little Peter Rabbit had an elephant on his toe.

Little Peter Rabbit had an elephant on his toe.

So he pushed it and pushed it,

but it wouldn´t go away.

Poor Little Peter Rabbit, 

Poor Little Peter Rabbit,

Poor Little Peter Rabbit,

so he pushed it and pushed it

but it wouldn´t go away.

(Sävel: Pikku-Matin autosta on kumipuhjennut)

-----

Viikonpäivät ja kuukaudet

When we do the calendar,

we learn the month, the date, the year.

Every weekday has a name.

Lots of numbers that look the same.

So let´s begin to show you how,

we do the calender right now

(Sävel: Tuiki, tuiki tähtönen)

----

Mon-day, Tues-day,

Wednes-day, Thurs-day,

Fri-day, Sa-tur-day,

Sun-day.

(Viikonpäivä-loru taputetaan kädet yhteen, vasen olkapää,

oikea olkapää, vasen reisi, oikea reisi, vasen jalka tömistää,

oikea jalka tömistää.)

-----

January, February, March and April,

May, June, July and August.

September, October, November, December.

These are the months of the year.

(Sävel: Ten little Indians)

-----

Syksy

Warm summer days are ending.

Mother nature soon will rest.

The days are growing shorter.

All animals are seeking their nests.

The autumn wind blows open the gate,

O Michael you we wait.

We follow you, show us the way.

With joy we greet the autumn day.

Good night summer, good morning autumn!

----

Autumn leaves are falling down, 

falling down, falling down.

Autumn leaves are falling down, 

it is autumn!

Look at all the autumn colours, 

autumn colours, autumn colours.

Look at all the autumn colours,

 red, yellow, brown.

Make a pile and jump right in,

jump right in, jump right in.

Make a pile and jump right in,

it is autumn!

(Sävel: Maijall´ oli karitsa)

-----

Joulu

5 little gingerbread men jumping on the bed.

One runs way, he is red.

4 little gingerbread men eating jello.

One runs away, he is yellow.

3 little gingerbread men acting mean.

One runs away, he is green.

2 little gingerbread men about to fall down.

One runs away, he is brown.

One little gingerbread man looking at you.

He runs away, he is blue.

-----

Twinkle, twinkle, little star.

How I wonder what you are.

Up above the world so high.

Like a diamond in the sky.

Twinkle, twinkle little star.

How I wonder what you are.

Itse tehtyjä joulukortteja ja kummitoimintaa

                              

Joulun alla päätimme yhdessä 5. luokan koulukummien kanssa tehdä joulukortteja, ihan itse alusta alkaen. Nikkaroin mieheni kanssa (hän jotenkin kummassa joutuu säännöllisin välein harrastamaan minun töitäni nikkaroinnin merkeissä ;-) ) uusiopaperikehiä. Kehät syntyivät koululta löytyneestä jämälaudasta ja hyttysverkon puutteessa lahjoituksena saamastani tyllistä, joka ajoi asian oikein hyvin.

Uusiopaperimassan valmistimme kananmunakennoista ja käytetystä kopiopaperista, väriä laitoimme massaan silkkipaperista. Silkkipaperia kannattaa laittaa ihan reilulla kädellä, meillä värit jäivät kovin haaleiksi. Silputtu paperi ja kananmunakennot likosivat vedessä yön yli ja sen jälkeen niistä tehtiin tasaista sosetta sauvasekoittimella.

Uusiopaperin valmistaminen on helppoa ja onnistuu myös ekaluokkalaisilta, kummit tosin olivat ihana apu opettajalle :)

Massan lisäksi on hyvä varata saataville paljon sanomalehteä sekä kangasta, jolle paperit kipataan kuivumaan.

1. Uusiopaperikehät asetetaan päällekkäin ja sen jälkeen kehät upotetaan massaan.

2. Anna massan valua hetken aikaa, niin että enin vesi valuu pois massan seasta.

3. Poista ylempi kehä (jossa ei ole tylliä) ja kippaa paperi kankaalle, jonka alla on sanomalehteä. Kuivaa paperia sienellä ja lopuksi nosta kehä varovasti ylös, jolloin paperi jää kankaalle.

Koska ekaluokkalaisia ja 5. luokan kummeja on yhteensä lähes 40, päädyimme jakamaan porukan kahtia. Puolet tekivät ensin paperia ja toiset runoilivat jouluisia runoja kollegani opastamina, seuraavana päivänä osat vaihtuivat. 

Lopuksi runot vielä kirjoitettiin kortteihin ja ne koristeltiin. Kaiken kaikkiaan projektiin meni aikaa 4 tuntia, eli ei kovin paljon. Oppilaiden työskentelyä oli mahtava seurata, 5. luokkalaiset ottavat kummin tehtävänsä vakavasti ja ekaluokkalaiset tsemppaavat isojen kanssa, joten tulosta syntyi! 

Valmiit kortit koulun seinällä kaikkien ihailtavana ja luettavana.

Henkilökohtainen suosikkini:
".. sitten syödään joulukinkku,
siinä isä on aivan kunkku."

Omenoita, tähtiä ja viitosia

Laskennonmaassa oli pieni punainen talo, jossa oli kauniit valkoiset ja koristeelliset ikkunanpuitteet. Talon ympärillä oli puutarha, jossa kasvoi omenapuita. Talossa asui pieni poika isänsä ja äitinsä kanssa. Isä teki paljon töitä, mutta äiti ja poika olivat usein kotona. 

Eräänä aamuna poika oli aloittanut leikkimisen heti aamusta. Lounaaseen mennessä hän oli leikkinyt kaikilla leluillaan, hän oli leikkinyt sisällä ja hän oli leikkinyt ulkona. Syötyään äidin kanssa lounaan, poika pohti mitä tekisi. Poika kysyi äidiltä:

- Mitä minä voisin tehdä?

Äiti tuumi hetken ja vastasi:

- Lähde ulos ja etsi pieni punainen talo, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä on tähti.

Poika lähti ulos ja etsi joka paikasta, mutta ei löytänyt. Pojan etsiessä punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja jossa on tähti sisällä, tuli vastaan tyttö. Poika kysyi tytöltä:

- Tiedätkö sinä, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

 Tyttö pudisti päätään, mutta sitten hän ehdotti:

- Minun isäni on maanviljelijä ja hän tietää paljon asioita, mennään kysymään häneltä.

Ja niin tyttö otti poikaa kädestä ja he kävelivät tytön kotiin. Pihalla isä pureskelikin suupielessään heinänkortta ja tutki traktoriaan. Kohteliaasti pieni poika kysyi:

- Tiedättekö te, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

Maanviljelijä kynsi korvallistaan ja tuumi hetken:

- En kyllä osaa sanoa, mistä sellaisen voisi löytää. Mutta isoäiti on tuolla sisällä. Hän on vanha ja viisas. Hän tietää paljon asioita. Menkää kysymään häneltä.

Poika kiitti kohteliaasti ja lähti sisälle taloon isoäidin luokse.
- Osaisitteko te auttaa minua? Etsin pientä, punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja siellä on tähti sisällä.
Mutta ei isoäitikään osannut vastata pojan kysymykseen. Hän kehotti poikaa kysymään tuulelta, sillä tuuli, jos kuka oli käynyt kaikissa maailman kolkissa ja varmasti nähnyt kaikenlaista matkoillaan.
Poika lähti ulos ja tavoitti pian tuulen, joka löyhytteli laiskasti iltapäiväauringon paisteessa puiden lehtiä. Pojan kysyessä ikkunattomasta ja ovettomasta talosta naurahti tuuli.
- Etsimäsi oli lähempänä kuin olisit ikinä arvannutkaan. Palaa kotiin, niin löydät etsimäsi.
Niin poika lähti kohti kotia katsellen ympärilleen, viimein hän saapui kotitalon luokse. Ensimmäiseksi hän kiipesi lähystämään aidan yli, näkyisikö pihalla jotakin uutta. Lopulta poika keksi sen, hän loikkasi ketterästi aidan yli ja nosti käteensä pienen punaisen omenan, joka oli pudonnut puusta. Sisälle astellessaan hän katseli omenaa pääkallellaan ja tuumaillen.
- Äiti, tämä on kyllä kuin pieni punainen talo, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia, mutta ei tämän sisällä ole tähteä, mietiskeli poika ääneen.
- Katsohan, sanoi äiti ja tarttui omenaan. Äiti nosti omenan leikkuupöydälle ja halkaisi omenan. Ja näytti pojalle. 
Silloin poika näku kuinka pienet siemenet nukkuivat kukin omassa vuoteessa viisisakaraisen tähden muodossa.
Tarina muokattu tästä versiosta.

Matikka (2x60min)

Luvun viisi löysimme omista sormistamme ja varpaistamme. Luvun viisi hajotelmia harjoittelimme useilla eri tavoilla. Seuraavassa on lyhyesti esitelty matematiikan tunneilla käyttämiämme harjoitteita, samoja harjoitteita käytän myös muihin lukuihin tutustuttaessa.

- Aamujumppa (hajotelmat liikkeinä). Ope hyppää ilmaan viisi kertaa, lapset toistavat. Ope kyykkää yhden kerran ja hyppää neljästi, lapset toistavat. Ope kyykkää kaksi kertaa ja hyppää kolmesti jne. Käydään kaikki hajotelmat läpi, liikkeitä voi varioida. Minulla on ollut käytössä mm. jännehypyt, kyykkyhypyt, tähtihypyt, kyykyt, yhden jalan hypyt. Jokaisen hyppysarjan jälkeen sanallistetaan mitä tehtiin, esim. hypättiin kaksi kertaa ilmaan ja kyykättiin kolmesti. Ope: "Eli kaksi ja kolme". Lopuksi mietitään vielä mitä yhteistä kaikilla sarjoilla oli.

Viisi sormea

- Mitä maailmassa on viisi? Koulupäiviä: ma-ti-ke-to-pe. Mitä sinussa itsessäsi on viisi? 

- Omenoiden jakaminen. Kaksi lasta tulee luokan eteen, he saavat viisi omenaa, jotka lasten pitäisi jakaa keskenään. Omenoita ei saa puolittaa. Lapset kokeilevat vaihtoehtoja ja muut oppilaat saavat ehdottaa miten omenat jaetaan, haetaan kaikki luvun viisi hajotelmat (0+5, 1+4, 2+3, 3+2, 4+1, 5+0). Sitä mukaan, kun oppilaat keksivät vaihtoehtoja, opettaja piirtää vastaavat jaot "dominopaloina" taululle. Kun kaikki vaihtoehdot ovat löytyneet, luetaan taulukuvasta ääneen hajotelmat ja kirjoitetaan ne matematiikan kielellä dominopalojen viereen.

- Papuleikki jatkaa siitä, mihin jakaminen jäi. Jokainen oppilas ottaa vasempaan käteensä viisi papua/pähkinää tms. Viisi ja nolla on viisi. Laitetaan kädet ristiin ja luetaan Nolla ja viisi on viisi. Sen jälkeen siirretään yksi papu/pähkinä oikeaan käteen ja luetaan Neljä ja yksi on viisi. Käydään tällä tavoin vielä kaikki hajotelmat läpi, kun aina ristitään kädet, niin samalla vahvistetaan yhteenlaskun vaihdannaisuutta.

- Helminauha. Oppilailla on käytössää 10-helminauhat, joissa on hyödynnetty viiden voimaa. Pystytkö ottamaan helminauhastasi viisi helmeä laskematta helmiä erikseen? Mistä tiedät, että siinä on viisi? Lisäksi mietimme miten voisimme helmiä vetää nauhaa alas eri tavoin, saadaksemme viisi. Esim. 1+1+1+1+1 tai 2+1+2. 

- Noppapeli (summa- ja erotusmuodot). Oppilaspari heittää noppaa vuorotellen ja kertovat paljonko lukuun pitää lisätä tai siitä pitää vähentää, jotta tulos olisi viisi. Taitavammat oppilaat voivat käyttää kahta noppaa, jolloin ensin lasketaan nopan silmälukujen summa, johon lisätään tai vähennetään.

- Värisauvat. Oppilaat etsivät sauvan, joka on viiden valkoisen kuution (tai vaihtoehtoisesti viiden vaaleanpunaisen) pituisen sauvan ja sen jälkeen rakentavat mattoa, joka on sovitun levyinen. Kun mattoa on rakennettu jonkin aikaa luetaan mattoa ensin väreillä. Esim. Keltainen sauva on yhtä pitkä kuin viisi valkoista. Vaaleanpunainen ja vaaleansininen sauva ovat yhteensä yhtä pitkät kuin keltainen sauva jne. Väreillä lukemisen jälkeen luetaan mattoa vielä luvuilla, esim. 1+1+1+1+1=5, 2+3=5 jne.

- Hajotuskone. Oppilaat pudottavat viisi papua/pähkinää hajotuskoneeseen ja tutkivat mitä kaikkia hajotelmia kone tuottaa. Jäikö vielä jokin vaihtoehto, mitä teidän koneenne ei tuottanut?

- Kuinka monta? Oppilaat peräävät pareittain, molemmilla on 5 pähkinää/papua. Vuorotellen oppilaat jakavat pähkinät kahteen käteen ja laittavat toisen käden selän taakse ja näyttävät toisessa kädessä olevia pähkinöitä. Kuinka monta on piilossa?

- Kuningattaren korurasia. Korurasiassa on puolikas väliseinä, vuorotellen oppilaat ravistavat rasiaa ja avaavat sen puoliksi, joilloin näkyy jokin määrä kuningattaren helmiä. Kysymys kuuluu jälleen Kuinka monta on piilossa?

Kuningattaren korurasia

- Kello. Mihin kellon viisarit osoittavat, kun kello on tasan viisi? Käydään läpi viisareiden asennot ja piirretään vihkossa olevaan kelloleimaan viisarit paikoilleen.

- Parillinen/pariton. Luokan eteen tulee viisi lasta ja muodostavat parit. Riittääkö kaikille pari? 

- Hajotelman täydennys sormilla. Opettaja näyttää sormilla esim. kolme. Lapset vastaavat täydentämällä luvun kolme viideksi, eli näyttävät kahta sormea. 

- Hajotelmat tunnustellen. Toinen parista kääntää selän. Toinen lapsista ottaa sormiinsa jonkun viiden hajotelman, esim. oikeasta kädestä kolme sormea ja vasemmasta kaksi.  Selin oleva tunnustelee toisen lapsen sormia (näkemättä niitä) ja kertoo mikä hajotelma sormissa on.

Salaisuuspussi

- Salaisuuspussit. Jokainen pari saa salaisuuspussin, johon vuorotellen laittavat kätensä ja tunnustelevat. Pusseissa on pähkinöistä ja tikuista ym. materiaalista muodostettuja viiden hajotelmia, esim. 2 pähkinää ja 3 tikkua. Tunnusteltuaan pussin sisällön pari kuiskuttaa salaisuuden opettajalle. Vaihdetaan pusseja ja tutkitaan seuraava salaisuus. Lopuksi kaikki "salaisuudet" kirjattiin taululle ja pohdittiin mitä yhteistä salaisuuksilla oli -> kaikissa oli yhteensä viisi.

Kokonaisuudessaan oppilaiden vihkotyö luvun viisi osalta näytti tältä:

Nopeimmat ehtivät keksiä luvusta viisi myös erotusmuoto-nimiä.

Tähti omenassa - toinen tarina

Olipa kerran tähti, joka asui korkealla taivaalla. Se eli onnellisena muiden tähtien kanssa. Päivisin tähdet nukkuivat, mutta öisin ne kimalsivat ja katsoivat kaikkia lapsia, jotka nukkuivat maan päällä. 

Eräänä aamuna, kun aurinko oli noussut ja tähdet vetäytyneet pehmeisiin pilvivuoteisiinsa, ei yksi tähdistä saanut millään unta. Se kääntelehti vuoteessa, veti pilvipeitettä tiukemmin ympärilleen, mutta mikään ei auttanut, se ei saanut unta.

Aurinko paistoi sinä päivänä niin ihanasti, että pieni uneton tähtönen päätti kurkistaa pilvien lomasta alas maahan. Se kuuli leikkivien lasten ääniä ja näki kuinka he iloisina leikkivät puistossa, keinuivat, laskivat liukumäkeä ja juoksivat hippasilla. Voi kuinka minkäkin pääsisin mukaan lasten leikkeihin, toivoi tähti. Silloin sattui eräs lapsista vilkaisemaan taivaalle: "Katsokaa tähti keskellä päivää!". Puistossa leikkivät lapset kerääntyivät yhteen ja ihmettelivät pitkän aikaa keskellä päivää loistavaa tähteä. Ennen palaamistaan leikkeihinsä he vielä vilkuttivat tähdelle hyvästit.

Pian tuli syksy ja hedelmät ja vihannekset kypsyivät. Puiden lehdet pukeutuivat juhla väreihin ja lopulta tuuli puhalteli lehdet maahan. Lapset poimivat omenoita ja herkuttelivat niillä. Lapset haravoivat syksyn lehdistä isoja kasoja, joihin he hyppäsivät niin että lehdet lensivät villisti ympäriinsä. 

Talven tullessa lumi peitti maan. Lapset laskivat mäkeä pulkalla ja rakensivat lumilyhtyjä, jotka kimalsivat kuin tähdet talvi-iltoina.

Keväällä aurinko sulatti lumen ja järvistä jään. Pian saattoi nähdä vihreän ruohon kasvavan maasta.  Jälleen lapset riemuitsivat, he kaivoivat pieniä ojia ja puroja, joissa sulanut lumi vetenä solisi. Koko tänä aikana ei pieni tähti ollut nukkunut lainkaan, vaan se oli kurkistellut lasten leikkejä maan päällä. "Jos vain saisin olla mukana leikkimässä tai jos minulla olisi omia tähti lapsia leikkimässä maan päällä heidän kanssaan", ajatteli tähti. 

Pieni tähti ei ollut nukkunut lainkaan ja se tuli päivä päivältä kalpeammaksi ja kalpeammaksi. Se ei enää jaksanut loistaa kirkkaana. Silloin tuli enkeli kysymään tähdeltä mitä sille kuului ja miksi tähti tuikki niin heikosti öisin? Tähti kertoi lapsista maan päällä ja siitä miten se toivoi, että silläkin olisi lapsi, joka voisi leikkiä maan lasten kanssa.

"Oi, etkö sinä mitään muuta toivo?" kysyi enkeli.

"Toiveesi toteutuu ja saat maan päälle niin monta lasta kuin ikinä toivot, mutta sinun on odotettava kunnes syksy saapuu".

Tähti odotti ja odotti. Kevät meni, omenapuut kukkivat. Koko maa kukki ja lapset leikkivät jälleen puistoissa ja rannoilla.

Vihdoin tuli syksy, jota tähti oli odottanut. Hedelmät kypsyivät puissa ja pian puut saivat jälleen juhlavärinsä. Tähti kurkisteli maahan, muttei voinut nähdä yhtään kaltaistaan lasta maan päällä. Tähti oli nyt jo niin väsynyt ja kalpea, koska se ei ollut nukkunut kesällä juuri lainkaan, ettei sitä enää juuri erottanut taivaalta. 

Silloin maan päällä eräs lapsi poimi suuren omenan, mehevän ja punaisen. Hän leikkasi sen keskeltä halki antaakseen toisen puolen ystävälleen. Samassa hän huudahti: "Katsokaa, pieni tähtönen omenassa!" Kun kalpea tähti huomasi tämän, se kirkastui ja loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Innostuneina myös muut lapset keräsivät omenoita ja leikkasivat ne halki ja kaikissa, sekä suurissa että pienissä, omenissa oli sisällä pieni tähtönen.

Eräs lapsista vilkaisi taivaalle ja näki ilosta ja onnesta kirkkaana tuikkivat tähden, lapsi osoitti taivaalle: "Katsokaa, tähti taivaalla keskellä päivää! Sen täytyy olla kaikkien pienten tähtösten äiti!"

Ja tämän päivän jälkeen tähti nukkui sikeämmin kuin koskaan ennen. Mutta kun syksy tulee, omenat kypsyvät ja yöt pimenevät, silloin tähdet kurkistavat maahan ja katsovat kuinka tähtien kimallus putoaa maan päälle. Ja silloin syntyy jokaiseen omenaan pieni tähtönen. 

(Tästä tarinasta en valitettavasti voi antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu. Muokkasin saamaani nimetöntä versiota hieman.)

Taivaan tähti tuikkivainen

tahtoi tulla päälle maan

lasten ilot tuntemaan.

Syksyn tullen omenainen

salaisuuden kantaa

tähdelle kodin antaa.

Muotopiirutus ja maalaus

Muotopiirustustunnilla harjoittelimme viisisakaraisen tähden piirtämistä, joka ei ollutkaan aivan helppoa ja oppilaat saivat myös läksyksi harjoitella tähden piirtämistä. Kun tähteä oli harjoiteltu ja se osattiin maalasimme omenasta löytyneen tähden. Pohja maalattiin sitruunan keltaisella ja työn keskelle auringon keltaisella tehtiin viisisakarainen tähti.

Musiikki

Musiikin tunneilla lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua suomeksi ja englanniksi.

Päivän luku

Päivän luku

Kertausjakson aikana luokan pienellä liitutaululla on jokin jo opeteltu luku merkitty kulmaan. Oppilaat saavat esim. ruokailun jälkeen keksiä luvulle uusia nimiä. Keksityt summa- ja erotusmuodot saa kirjoittaa liitutauluun näkyville.

--------------------------

Ylläkuvattu tapa tutkia lukujen hajotelmia on minulla käytössä jokaisen luvun kohdalla. Myös luvut 1-4 käsittelimme samalla tavoin, tosin niistä jokaisen käsittelyyn riitti yksi 60min. oppitunti. Usein pieniä lukuja ei erikseen opeteta, sillä oletetaan lasten jo osaavaan ne kouluun tullessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole ja etenkin kun steinerkoulun esikoulussa lapset eivät saa ns. tiedollista opetusta, ei mielestäni voi olettaa mitään. Valtaosa matematiikan oppikirjoista lähtee oletuksesta, että lapsi osaa luetella luvut 1-10 ja osaa myös laskea lukumääriä kymmeneen asti. Näin ei kuitenkaan aina ole, mikäli opettaja ei alussa huomaa lapsen puutteellisia taitoja saattaa oppilas "jäädä junasta jo lähtöasemalla". 

Minun luokassani siis myös lukuja 1-4 tutkitaan ja opiskellaan yhdessä, jotta kaikki ne varmasti osaavat. Myös pienillä luvuilla laskemisessa voi eriyttää niitä taitavia oppilaita, jotka haluavat tehdä muita enemmän. Keksiessämme "nimiä" luvulle 3 mietti eräs oppilaistani esimerkiksi paljonko sadasta pitäisi vähentää, jotta saataisin kolme: 100-97. 

Lisäksi välineiden, kuten hajotuskoneen ja värisauvojen, käyttöä on helpompi harjoitella pienillä luvuilla, jolloin tiedollinen osuus oppilaille on helppo vaikka soveltaminen välineeseen olisikin haastavaa. Kun itse toiminta ja välineen käyttö on tuttua ja helppoa, on helpompaa lähestyä tiedollisesti vaikeampia asioita. Uusi väline ja uusi vaikea aihe on aika tuskastuttava yhtälö kenelle tahansa.