Kolmivelhoturnajaiset

 Kesäloma alkoi pitkän koronatauon jälkeen taas perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Etätyöparini Tanja Törnin kanssa olimme valmistelleet kesäseminaariin Harry Potter-pajan. Koska emme jakseneet tehdä mitään vanhaa, piti keksiä uutta. Siispä etenimme neljänteen Harry Potter-kirjaan eli liekehtivään pikariin ja kolmivelhoturnajaisiin.

Turnajaisten alkajaisiksi jokainen osallistuja nosti liekehtivästä pikarista kortin, jonka avulla osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka kilpailivat keskenään. Jokaisessa ryhmässä oli 4-5 jäsentä. Etenimme kirjalle uskollisesti kolmivelhoturnajaisten koetuksissa. Harmittavasti velhoministeriö hylkäsi anomuksemme tuoda Korsoon lohikäärmeitä. Olisivat kuulema jästit huomanneet lohikäärmeet harhautusloitsuista huolimatta, siispä siirryimme suoraan ratkaisemaan lohikäärmeen munien arvoitusta. 

Saadakseen lohikäärmeen munan auki, kunkin joukkueen oli löydettävä koordinaatistosta viisi omiin lohikäärmeen muniin (jokaisella joukkueella oli kaksi "lohikäärmeen munaa" eli aukaistavaa geometrista kappaletta). VaNe-neliömetrille rakennettuun koordinaatistoon oli sijoitettu tekstipuoli alaspäin lappuja, joissa oli kappaleiden ominaisuuksia: esimerkiksi kappaleen pinta muodostuu monikulmioista, kappaleessa on 12 tahkoa tai kappaleessa on vain yksi kärki. 

Joukkue kertoi aina valitsemansa lapun koordinaatit saadakseen lapun. Mikäli lapun ominaisuus toteutui omassa lohikäärmeen munassa sai lapun pitää, jos ei, lappu palautettiin. 

Ensimmäisenä viisi lohikäärmeen munaan liittyvää ominaisuutta löytänyt joukkue voitti koetuksen ja sai avata lohikäärmeen munansa. Koska kirjassakin Harry saa apua arvoituksen ratkaisemiseen, saivat muutkin joukkueet avata omat lohikäärmeen munansa, kunhan olivat keksineet puuttuvat ominaisuudet omille lohikäärmeen munilleen. Eli jos joukkue oli löytänyt kolme ominaisuutta, piti heidän itse tuottaa vielä kaksi päästäkseen avaamaan omat lohikäärmeen munat. 

Lohikäärmeen munan sisältä löytyi kirjainlappuja, joista piti muodostaa jonkin taikamaailmaan kuuluvan henkilön nimi. Tämä henkilö oli se, joka joukkueen piti seuraavassa koetuksessa pelastaa järven pohjasta. 

Kirjassa järvenpohjassa on uneen vaivutettuina vangittuna jokaiselle kilpailijalle läheinen henkilö, joka pitää tunnin aikarajan sisällä pelastaa. Meidän turnajaisissamme aikarajaksi määrättiin 10 minuuttia. Jokainen joukkue aloitti oman pelastusoperaationsa. Joukkueilla oli hiekkalaatikkoämpäri, jonka pohjalla makasi legohahmo (Malfoy, Hermione, Neville tai Harry), lisäksi joukkueilla oli ämpärillinen vettä, mitta-astioita sekä mukissa kaboom-tikut. Pelasimme Kaboom-pelin sääntöjä soveltaen: Joukkueet nostivat aina samanaikaisesti purkeistaan tikut ja mittasivat omaan ämpäriinsä tikkuun kirjoitetun määrämn vettä. Tavoitteena joukkueilla oli saada ämpäriin litra vettä (litra merkitty ämpäriin viivalla). Tähän tapaan jatkettiin, mutta kävipä niinkin, että purkeista nousi tikkuja, joissa luki kirskuristaja eli ilkeä vedessä asuva taikaeläin. Kirskuristajan nostaessaan piti joukkueen kaataa kaikki vedet pois, laittaa tikut takaisin mukiin ja aloittaa alusta. 

Mikäli mikään joukkue ei saanut 10 minuutissa litraa täyteen, vertailtiin ämpäreitä ja voittaja oli se joukkue, jonka ämpärissä oli eniten vettä.

Jälleen kirjauskollisesti viimeinen koitos oli tietenkin labyrintti. Labyrintti oli rakennettu neljästä VaNe-neliömetristä ja keskelle oli asetettu kolmivelhoturnajaispokaali. Labyrintissä lymyili sisuliskoja, mörkö ja hämähäkki. Sieltä löytyi myös umpikujia ja keltaista usvaa hämäämässä kulkijoita.

Jokainen joukkue sai neljä paperista taiteltua ja teipattua kuutiota sekä sakset. Joukkueen tehtävänä oli leikata kuutio auki ja muodostaa aukileikatuista kuutioista polku labyrintin nurkasta pokaalin luokse. Luonnollisestikaan aiemmin lueteltuihin taikaolentoihin ei saanut törmätä. Ainoastaan kuutiosta leikatulla reitillä sai kävellä. Mikäli joku joukkue olisi epähuomiossa leikannut kuutionsa vahingossa kahteen osaa, olisivat he saaneet käyttää kuution vaipasta vain pienemmän irtileikatuista palasista. Leikattujen vaippojen paikkoja sai vaihdella halutessaan, kunhan ne muodostivat yhteinäisen polun kulmasta labyrintin keskelle. 

Ensimmäisenä keskelle polun raivannut joukkue oli voittaja!

Tämä kokonaisuus sopii toteutettavaksi 4. luokalla toukokuussa tai 5.-6. luokilla. Aiemmista Harry Potter-kirjoista kehittelemämme seikkailut ovat olleet enemmän larppityyppisiä ja sisältäneet draamaa. Kokemuksemme mukaan 3. luokkalaiset vielä uskaltavat heittäytyä ja kulkea koulun käytävillä näkymättömyysviitan kanssa, mutta 4. luokkalaiset eivät enää uskalla. Sen vuoksi teimme Kolmivelhoturnajaisista "asiallisemman" kilpailun, joka kertaa luetun kirjan juonta ja jossa itse tehden koetaan kirjan tapahtumia, mutta se ei enää vaadi siinä määrin heittäytymistä rooliin kuin aiemmat vastaavat. 

Tehtävät on valittu siten, että ne tukevat ja syventävät oppilaan oppimaa. Neljännellä luokalla geometriassa kappaleiden ominaisuudet ovat keskiössä. Kaappaleita luokitellaan ja kuvaillaan. Oppilaan pitää osata tuottaa kappaleista useampia ominaisuuksia käyttäen termejä tahko, särmä, kärki jne. Näitä harjoiteltiin ensimmäisessä lohikäärmeen munatehtävässä. Samassa tehtävässä harjoiteltiin myös koordinaatiston käyttöä. VaNessa 4. luokalla tutustutaan koordinaatiston ensimmäiseen neljännekseen ja oppilaiden kanssa harjoitellaan eri pisteiden koordinaattien kertomista. Tehtävä kertasi siis myös tätä lukuvuoden lopussa opeteltavaa taitoa. 

Mittaamista ei koskaan voi tehdä liikaa ja sitä kannattaakin sisällyttää aina mukaan, jos vain voi. Vedenläträystehtävässä mitattavat vesimäärät oli valittu siten, että oppilaat monipuolisesti käyttivät eri mittayksiköitä (millilitra, senttilitra ja desilitra). Mitattavat määrät olivat esimerkiksi 180 millilitraa, jonka saattoi toki mitata laskemalla millilitran mitalla 180 kertaa, mutta huomattavasti helpommalla pääsi, jos kaatoi astiaan ensin yhden desilitran ja sen jälkeen kahdeksan senttilitraa. Joukossa oli myös desimaalilukuja kuten 0.1 dl. Neljännellä luokalla desimaalilukuihin on tutustuttu ja niitä on lähestytty nimenomaan kymmenesosien kautta. Niinpä jokaisella vane-oppilaalla pitäisi olla selkärangassa, että kymmenesosa desilitrasta on tietenkin senttilitra. 

Viimeinen labyrinttitehtävä jatkoi 4. luokan geometrian teemoja. 4. luokalla on tutkittu suorakulmaisia särmiöitä. Paperin ja teipin avulla oppilaat ovat rakentaneet itse suorakulmaisia särmiöitä. He ovat myös tutkineet erilaisia kappaleiden vaippoja ja selvitettäneet voiko vaipoista rakentaa suorakulmaisen särmiön vai ei. Labyrinttitehtävä aukileikattavine kuutioineen siis jatkoi tätä teemaa, mutta keikautti tilanteen nurinpäin. Jos tähän asti oli rakennettu suorakulmaisia särmiöitä tai kuutioita, pitikin nyt leikata kuutio auki tietyn muotoiseksi vaipaksi. 

Aikuisilla toteutettuna turnajaiset toimivat erinomaisesti, enkä näe syytä miksei sama toimisi 4.-6. luokkalaisilla. Aikuisten kanssa aikaa kului noin 55 minuuttia, lasten kanssa varaisin aikaa toteutukseen 75 minuuttia. 

Koordinaatisto 6.lk

VaNe-neliömetrit palasivat Educan jälkeen luokkaan ja pääsivät heti käyttöön.

VaNe-neliömetristä syntyy pyykkipoikien ja matonkuteiden
avulla koordinaatisto.

Tänään työskentelimme oppilaiden kanssa koordinaatiston parissa. Koordinaatiston ensimmäinen neljännes on tuttu aiemmilta vuosilta, mutta nyt oli tavoitteena ottaa käyttöön koko koordinaatisto. Aluksi muistuttelimme mieleen mistä koordinaatistosta oikein on kyse. Olin valmistellut VaNe-neliömetristä oppilaille tutun koordinaatiston ensimmäisen neljänneksen pyykkipoikien avulla. Kun olimme kerranneet koordinaatiston käyttötarkoitusta ja käyttöä, lähdettiin tutkimaan uusia neljänneksiä. Asetimme VaNe-neliömetrin keskelle sinisen matonkuteen merkitsemään x-akselia ja punaisen matonkuteen pystysuunnassa alustan keskelle, jolloin siitä muodostui y-akseli. Positiiviset luvut löysivät helposti oikeast paikkansa, seuraavaksi tutkittiin mitä "nollan alapuolella ja takapuolella" on. Pyykkipojilla, joihin oli kirjoitettu luvut -1 - -4 sijoitettiin omille paikoilleen. Yhteisen koordinaatiston ääressä tutkimme yhdessä miten koordinaatit ilmoitetaan ja oppilaat näyttivät yhteiseltä alustalta antamieni koordinaattien perusteella pisteitä.

Ryhmissä syntyi hienosti keskustelua koordinaateista. Yhdessä oppilaat
yrittivät ja neuvoivat toisiaan.

Seuraavaksi oppilaat jakaantuivat 3-4 hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai oman VaNe-neliömetrin, matonkuteen pätkät ja pyykkipojat. Ryhmät rakensivat itselleen oman koordinaatiston. Oli hyvä, etten ollut välitunnilla rakentanut koordinaatistoja oppilaille valmiiksi ajan säästämiseksi, sillä tämä oli erinomainen harjoitus. Vaikka positiiviset luvut löysivätkin helposti paikkansa oli useammalla matolla asetettu negatiiviset luvut joko lukusuunnan mukaisesti vasemmalta oikealle tai alhaalta ylös pienimmästä suurimpaan. Kun kiersin tarkistamassa ryhmien rakentamia koordinaatistoja, saatoin kysymysten avulla ohjata oppilaat huomaamaan virheensä kysymällä esim. Missä koordinaatistossanne olisi piste (-3, -6)? Jos y-akselille oli pyykkipojat asetettu alhaalta ylös pienimmästä suurimpaan ei koordinaatistosta tai sen ympäriltä tällaista pistettä olisi lainkaan löytynyt ja oppilaat hoksasivat virheensä ja saivat sen korjattua.

Jonkin aikaa harjoittelimme asettamalla puisia isoja sinipunakiekkoja koordinaatistoon opettajan tai muiden ryhmien antamien koordinaattien mukaan. Sen jälkeen alkoi peli!

Selät vastakkain joukkueet pelasivat laivanupotusta. Peli imaisi oppilaat mukaansa niin, ettei kukaan matikanryhmästä
halunnut lopettaa peliä ja lähteä välitunnille.

Kaksi ryhmää asettui selät vastakkain koordinaatistojensa ääreen ja rakensi puisilla isoilla sinipunakiekoilla koordinaatistoonsa kolme neljän kiekon "laivaa". Sinipunakiekkojen piti olla koordinaatiston ruutujen risteyskohdissa. Laivanupotuspeli toimi erinomaisesti ja oppilaat harjoittelivat kymmeniä kertoja koordinaattien ilmoittamista ja pisteiden etsimistä koordinaatistosta "ampuessaan" ja tarkistaessaan, ettei vastustajan ammus osunut omiin laivoihin. 

Ryhmän jäsenet tekivät erinomaista yhteistyötä keskustellessaan siitä missä vastustajan laivat olisivat, mihin kannattaisi ampua ja tietenkin etsiessään koordinaatteja alustalta. 

Kellon soidessa kukaan matikan ryhmäni oppilas ei halunnut lähteä ulos, vaan kaikki halusivat jäädä pelaamaan pelin loppuun!

Omat laivat merkittiin puisilla kiekoilla, jotka käännettiin
ympäri vastustajan osuessa laivaan. Omat ampumiset
merkittiin pienemmillä muovisilla kiekoilla, hudit sinisillä
ja osumat punaisilla.

Jos et tiedä mistä VaNe-neliömetrissä on kyse, niin kyseinen materiaali on ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnon ohessa tuottamani matematiikan opetusmateriaali ulkona opettamiseen, mutta toki se soveltuu sisällä käytettäväksi kuten tässä kirjoituksessa. VaNe-neliömetriä myy Elli Early Learning http://www.earlylearning.fi/product_details.php/vane-neliometri.

Matikkaa ja luonnontuntemusta ulkoluokkaillen

Tänään ulkoluokkailimme Pirttimäen ulkoilualueella, kuten niin monta kertaa aiemmin. Oman luokan lisäksi mukana oli meidän kanssamme paljon yhteistyötä tekevä pienluokka, jonka kanssa yhdistymme ensi syksynä inkluusioluokaksi. Ulkoluokkapäivä sisälsi tuttuun tapaan matikkaa ja ympäristöoppia, mutta halusimme lisäksi nostaa yhteistyötaidot ja ryhmätyön oppilaiden pohdittavaksi päivän aikana. Tänään meillä oli mukana huikea miehitys, koska meitä oli kaksi opettajaa ja kaksi avustajaa. Monesti minulta on myös kyselty ajankäytöstä, niin laskennallisesti tähän päivään oli satsattu 2 liikuntatuntia, 1 matikantunti, 1 ympäristöopin tunti ja 2 sosiaalisen kasvun tuntia.

Yhteistyö on valttia!

Pirttimäessä oppilaat jaettiin ennakkoon suunniteltuihin 4 oppilaan ryhmiin, joissa he päivän työskentelivät. Jokainen ryhmä kulki 3 kilometrin mittaisen lenkin metsässä (osa tosin enemmänkin, koska muutama ryhmä aloitti pisteiden kiertämisen lenkin taaimmaisesta nurkasta ja joutui näin ollen kiertämään lenkin 1.5 kertaa). Reitin varrella oli aikuisten ohjaamat 4 pistettä sekä kaksi omatoimista pistettä. Jokaisen tehtävän jälkeen ryhmä arvioi omaa suoritustaan ryhmänä ja ryhmätyöskentelyn onnistumista asteikolla 1-5.

Kasvibongausta iPadin avulla.

Koko reitin kiertämisen ajan ryhmät bongasivat kasveja, jotka oli listattu ryhmille annetulle monisteelle. Kun reitin varrella näkyi joku kasveista ryhmä otti siitä kuvan iPadilla, joka oli jokaisen ryhmän mukana. Kouluumme hankitut vedenpitävät iPad-suojapussit osoittautuivat käteviksi metsässä, kun niiden avulla iPadia voi kävellessä kantaa kuten olkalaukkua. Lähes kaikki listan kasvit löytyivätkin reitin varrelta, jos oli tarkkana.

Puron luona hyödynsin jo viime keväänä teettämääni tehtävää, jota silloin kaikki eivät aktiivisesti tehneet (koska puron vesi oli silloin vielä jäätävää, tänään onneksi kylmä vesi ei latistanut motivaatiota, kiitos helle kelin!). Ryhmällä oli 10 hiekkalaatikkoämpäri ja mitat, joiden tilavuus oli   4 dl ja 9 dl. Näiden kahden mitan avulla ryhmien piti mitata sankoihin 1 dl, 2 dl, 3 dl jne. eli        esim. 9 dl - 4 dl = 5 dl. 

Hanoin torni on varmasti monelle tuttu ongelmanratkaisutehtävä, jossa 3-4 eri kokoista laatikkoa pitää saada siirrettyä kolmanteen ruutuun. Säännöt ovat helpot: vain yhtä laatikkoa saa liikuttaa kerrallaan, isompaa laatikkoa ei koskaan saa laittaa pienemmän laatikon päälle. Ryhmät aloittivat ensin ratkaisemalla ongelman kolmella laatikolla ja lisäämällä haastetta kokeilemalla samaa neljällä laatikolla. 

Minä työskentelin koordinaatiston parissa. Materiaalina pisteelläni oli VaNen syksyllä markkinoille tuleva neliömetrimatto, pyykkipojat ja ulkoluokka-hankkeen lajitunnistuskortit (jos sinulla ei lajitunnistuskortteja vielä ole ja haluat ne tulostaa, niin löydät ne täältä). Näillä välineillä pelasimme koordinaatistomuistipeliä. Open koordinaatistoon oli asetettu alaspäin käännettyjä lajikortteja tiettyihin pisteisiin. Oppilailla oli pareittain omat koordinaatistonsa hieman kauempana sekä paperille monistettu koordinaatisto.

Vuoron perään toinen parista juoksi open koordinaatistolle, käänsi yhden kortin, tunnisti kasvin ja tarkisti kasvin koordinaatit. 

Sen jälkeen oppilas palasi omalle koordinaatistolleen, kertoi parilleen koordinaatit ja sieltä löytyvän kasvin. Sen jälkeen pari merkitsi koordinaattipisteen paperilla olevaan koordinaatistoon ja kasvin tunnistanut oppilas sinipunakiekolla isolle neliömetrimatolle rakennetulle koordinaatistolle. Sen jälkeen parit vaihtoivat osia.

Kun kaikki kasvit oli tunnistettu ja paikannettu koordinaatistoon, parit vaihtoivat mattoja ja tarkistivat, että sinipunakiekot oli asetettu oikeille paikoille. Muutaman kerran oli x- ja y-akselit menneet väärinpäin, joten tarkistus ja sen yhteydessä käyty keskustelu palautti oppilaille vielä mieleen missä järjestyksessä koordinaatit ilmoitetaan.

Ryhmäytystehtävänä oli reitin varrella sokkona käveleminen, jossa harjoiteltiin rauhoittumista ja toiseen luottamista. Yksi aikuisista oli reitin varrella vastassa ja ryhmä jakaantui pareiksi. Toinen parista sulki silmänsä ja toinen näki. Aikuisen perässä ryhmä kulki polulla rauhallisesti sokkoja opastaen, kunnes tuli aika vaihtaa oppaan ja sokon rooleja.

Toisena ryhmäytystehtävänä oli kaatuneen puun päällä perinteinen jonojen järjestäminen ilman, että kukaan putoaa maahan. Ryhmä järjestäytyi puun päällä mm. ikä-, pituus- ja aakkosjärjestykseen. Jokainen ryhmä odotti seuraavan ryhmän saapumista tukin luona ja opasti seuraavalle ryhmälle tehtävän ennen kuin lähti itse eteenpäin.

Kun reitti oli kierretty, jäi oppilaille aikaa eväiden syömiseen ja "välituntiin" ennen koululle lähtöä. Koululla kävimme vielä yhdessä läpi löydetyt kasvit. Jos joltain ryhmältä puuttui jokin kasvi, pohdimme millaisesta paikasta kyseisen kasvin olisi voinut löytää. Esimerkiksi piharatamoa ei kaikki ryhmät olleet löytäneet, sillä he eivät hoksanneet enää Pirttimäen piha-alueella katsella ympärilleen kasveja etsien eikä piharatamoa tietenkään metsästä löytynyt.

Lisäksi koululla keskustelimme vielä siitä kuinka ryhmät olivat toimineet. Jokainen ryhmä sai kertoa mikä asia heidän ryhmässään toimi sekä kehua muita ryhmän jäseniä, jos koki aiheelliseksi kertoa jonkun oppilaan erityisen hyvästä suoriutumisesta.

Päivä oli kiva ja leppoisa, kaikki ryhmät työskentelivät aktiivisesti eikä turhaa sähläämistä ollut. Tällaisella konseptilla emme ole aiemmin ulkoluokkailleet, koska aikuisia ei normaalisti ole mukana kuin minä ja avustaja. Oppilaidenkin mielestä tällainen työtapa oli mukava, kävellessä saattoi kasvien bongailun ohessa höpöttää omia asioitaan ja pisteelle saapuessa sitten taas keskityttiin aikuisen ohjaamaan tehtävään.

Vielä on pari viikkoa jäljellä ja useampi ulkoluokkailupäivä vielä edessä! Toivottavasti kesäkelit jatkuvat lomaan asti (ja toki sen jälkeenkin!!).

Vuoden viimeinen matikan tunti (5. lk)

Tylsänä opena pidin vielä viimeisenkin koulupäivän viimeisellä tunnilla matikkaa. Jotain jouluista päätin tunnille ottaa, joten toteutin pistetyöskentelyä vapaalla kierrolla. Tarjolla oli seuraavanlaisia tehtäviä...

Desimaalilukuja ja joulukuusia

Desimaalilukujakso päättyi juuri ja Math Salamander-sivustolta löysin aiheeseen liittyviä desimaalilukutehtäviä. Monistin näitä yhdelle pisteelle.

Koordinaatisto-Petteri

Myöskin Math Salamander-sivustolta poimin koordinaatiston tehtävän, josta piirtämällä muodostui Petteri Punakuono.

Joulusanojen koodaus

Jouluun liittyviä sanoja (joulu, kuusi, pukki, tähti, tonttu jne.) koodasimme hiirten avulla. Oppilaat työskentelivät pareittain. Hiirten alustalle oli kiinnitetty sanoihin tarvittavat kirjaimet. Hiiri ei saanut mennä ylimääräisten kirjainten päältä. Aluksi sai ohjelmoida kirjain kerrallaan, mutta haasteena oli ohjelmoida hiiri juoksemaan koko sanan kerralla.

Sudoku

Kätköistäni löytyi myös pari vuotta sitten askartelemani joulusudokut, jotka myös olivat tarjolla pähkäilyä varten.

Arvioi ja punnitse

Massan arviointia oppilaat harjoittelivat arvioimalla kuuden eri jouluisen esineen (pipari, tuikku, karkkikeppi, suklaakonvehti jne.) massaa. Kun arviot oli tehty, tarkistettiin arviot tasapainovaa´an avulla. Arviot ja mittaustulokset kirjattiin lomakkeeseen.

Aktiivinopat

Sain jokin aika luokkaani aktiivinopat, jotka ovat olleet tähän asti käyttämättöminä. Valjastin ne qr-koodien avulla käyttöön. Jokaiseen nopan taskuun tuli jouluinen mittayksikköihin liittyvä sanallinen tehtävä, tämän aihepiirin valitsin siksi, että mittayksikkö muunnoksia on juuri käsitelty desimaalilukujen jaksolla. Oppilaat heittivät noppaa, lukivat qr-koodin, ratkaisivat tehtävän ja etsivät vastausruudukosta vastauksen ja sitä vastaavan kirjaimen. Kun kaikki kuusi tehtävää oli ratkaistu, piti saaduista kirjaimista muodostaa jouluun liittyvä sana (pipari).

Meidän käyttämämme QR-koodit löydät täältä.