sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 5 ja itsenäisyyspäivän viettoa


Viidennessä luvussa Untu tapaa hämyläisen, jolla on kyllä tietoja joulusta, mutta hämyläinen on niin hidas, ettei siitä oikein ota selvää. Sanoo sanan silloin toisen tällöin ja unohtaa missä kohtaa tarinaa oli menossa ja aloittaa jälleen uudelleen... 
Hämyläiset ovat niin hitaita, että kasvien juuret sitovat ne maahan kiinni, elleivät muppelit auta kuopsuttamalla ja irrottelemalla hämyläisiä.

Me työstimme Untua tänään pienellä satuhieronnalla. Ensin lähetettiin muppelit vilistämään edestakaisin kaverin selässä, kurkkimaan sinne ja tänne. Sen jälkeen muppelit alkoivat kaivamaan hämyläistä irti maasta ja kaavittiin kasveja sivuun. Lopuksi piti vielä roskat lakaista pois. 


Koronan takia ei koko koulun yhteisiä juhlallisuuksia pystytty järjestämään, koulun pihalta streamattiin lipunnosto, jota seurasimme luokista. Lipunnoston jälkeen katsoimme lasten uutiset, joissa käsiteltiin myös itsenäisyyspäivää.
Sen jälkeen oli aika valmistautua oman luokan itsenäisyysjuhliin. Pöytiin laitettiin pöytäliinat ja jokainen askarteli itselleen pöytään paikkakortin, johon kirjoitettiin oma nimi ja piirretiin Suomen lippu.
Lautasliinat taiteltiin YouTube-videon ohjeistuksella ja samalla opimme joutsenen olevan Suomen kansallislintu. Lautasliina joutsenet vaativat suurimmalla osalla oppilaista pyykkipojan pitelemään joutsenta rintahöyhenistä, mutta muutama oppilas sai joutsenensa seisomaan ilman apuja.


Pöytiin katettiin koristeiksi myös aiemmin viikolla harjoittelijan ohjauksessa askarrellut itsenäisyyspäivän kynttilät. Haarukoille, veitsille ja vesilaseille löytyivät pöydistä omat paikkansa.
Ennen ruokailun aloittamista eräs ekaluokkalaisista piti juhlapuheen, jossa hän toivotti kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Lasin kilistäminen ja puheen pitäminen kiinnosti muitakin ja niimpä lasit kilisivät muutamaan kertaan juhlalounaan aikana ja lauloimme paljon onnea eräälle luokkamme oppilaalle, jolla oli syntymäpäivä.
Innokkaita tarjoilijoita oli paljon, joten jokainen sai tarjoilla annoksen yhdelle luokkakaverille. 


Koska hienoihin juhliin kuuluu musiikkia, oli ruokailun jälkeen vuorossa musiikkiesityksiä. Lauloimme ja soitimme ratiritirallaa niin monta kertaa, että kaikki olivat päässeet soittamaan ukulelea. 
Tansseiksi valittiin oppilaille tuttu makarenasmurffi ja uutena tanssina opimme letkajenkan, jota hypittiinkin sitten hiki päässä useampi kierros.

Tällaiset juhlat tänä vuonna, toivottavasti ensi vuonna voidaan juhlia koulussa isomminkin kuin vain oman luokan kanssa.


Ei kommentteja: