Katselimme ikkunan takana hiiren hiljaa, mutta kukaan tontuista ei tuntunut huomaavan pikkuriikkistä pakettia. Eräs tonttu, jonka selässä oli erityisen raskas lahjasäkki potkaisi vahingossa pienen paketin pöydän alle pimentoon, mistä sitä ei varmasti löydettäisi ennen kuin postitoimistossa järjestettäisiin suursiivous.
Vaikka tiesimme, että lapset eivät saisi mennä sisään tonttujen salaisuuksia pullollaan oleviin työpajoihin ja verstaisiin, emme enää keksineet mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä sisään. Pienin meistä konttasi nopeasti hakemaan paketin pöydän alta ja ojensimme sen kirjanpitäjä tontulle: "Tämä putosi!"
Tonttu kiitti meitä ja paketti laitettiin seuraavaan säkkiin. Silloin paikalle tuli vanha, harmaahapsinen ja selvästi jo hieman huononäköinen tonttu pitkän tehtävälistansa kanssa. "Mitä te siinä seisoskelette? Ei meillä ole aikaa vetelehtiä! On jo kiire mars töihin kaikki siitä! Ja missä ovat teidän hiippalakkinne? Ei kukaan itseään kunnioittava tonttu esiinny joulukuussa ilman lakkia.. Voi tätä nykynuorisoa..." puhisi vanha tonttu, joka selvästi luuli meitä tontuiksi. Huonokuuloinenkin taisi hän olla, sillä hän ei piitannut meidän selityksistämme vaan viittoili meitä asettumaan ketjuksi ja niin kymmenet ja kymmenet, pian sadat paketit liikkuivat ketjuna käsistä toisiin ja päätyivät lopulta säkkeihin. Opimme nopeasti ojentamaan paketteja ketjussa seuraavalle ja jonkin aikaa harjoiteltuamme olimme melkein yhtä nopeita kuin tontut!
Viimein ilmoitti vanha tonttu, että kaikki lahjat olivat säkeissä ja olisi aika rientää syömään. Nälkä kurnikin jo vatsanpohjissa. Tonttujen suuren tupakeittiön pöydälle oli katettu suuri padallinen riisipuuroa. Sitä syödessämme katsoimme kuinka näppärät leipuri tontut muovailivat pullataikinasta lystikkäitä tonttu-ukkoja, poroja ja joulukuusia. Uunista levisi neniimme mitä ihanin pullan tuoksu. Me kaikki otimme puuroa lisää, voidaksemme jäädä keittiöön vielä vähän pidemmäksi aikaa. Jospa pullat valmistuisivat ennen kuin me olisimme syöneet ja saisimme maistaa edes ihan pikkiriikkisen.
Kun vatsamme olivat niin täynnä, ettei niihin mahtunut enää lusikallistakaan aukeni ovi selkämme takana. "Mutta täällähän te olette!" sanoi ääni takanamme. Se oli konduktööri, joka oli etsinyt meitä ympäri tonttulaa. "Nyt on aika lähteä takaisin junalle!", hän ilmoitti.
Juuri kun järjestäydyimme jonoon konduktöörin taakse, veti leipuritonttu uunista pellillisen kullanruskeiksi paahtuneita tonttupullia. Leipuritonttu riensi kiireen vilkkaa meidän luoksemme: "Ottakaahan hieman matkaevästä!"
Pullaa mutustellen (ja sivumennen sanoen, se oli aivan taivaallista pullaa) lähdimme tallustelemaan konduktöörin perässä kohti junaa.
Tänään harjoittelimme pakettien liikuttamista ketjussa. Muodostimme ensin piirin ja lähetimme yhden paketin (hernepussi) kiertämään piirissä oppilaalta toiselle.
Seuraavaksi kokeilimme ojentaa paketin aina joka toiselle (huom! leikkijöitä pitää olla parillinen määrä). Seuraavaksi laitoimme kaksi pakettia kiertämään piiriä vastakkaisiin suuntiin ja ne ojennettiin aina joka toiselle. Kilpailimme siitä kumpi paketti päätyisi nopeammin alkupisteeseen.
Halutessaan voisi myös kisailla siten, että paketit laitetaan samaan aikaan piirin vastakkaisilta puolilta liikkeelle ja ne ojennetaan aina joka toiselle. Tavoitteena on saada toinen paketti kiinni.
Toisena paketin kuljetusleikkinä otimme leikin, jossa kiersi aluksi ensin yksi paketti (hernepussi). Joka heitettiin ensin yksi kierros piirissä läpi: jokainen valitsi kenelle heitti paketin ja laittoi sen jälkeen kätensä pään päälle merkiksi, että paketti on käynyt itsellä. Kun koko luokka oli käyty läpi, aloitettiin uusi kierros. Oppilas heittää koko leikin ajan paketin aina samalle henkilölle, jolle on ensimmäisellä kierroksella heittänyt. Ennen heittoa pitää sanoa sen oppilaan nimi, jolle on paketin heittämässä, kun katsekontakti on syntynyt heitetään. Kun heittely toimii yhdellä paketilla, voi liikkeelle laittaa useamman paketin kerralla. Me olemme harjoitelleet tätä kerran aikaisemmin, silloin saimme liikkeelle kolme palloa, tänään parhaimmillaan liikkeellä oli neljä pakettia. Leikki vaatii hyvää keskittymistä koko ryhmältä.
Loppurentoutuksena tunnille voi ottaa pullahieronnan. Opettaja ohjeistaa pullan leipomista ja kertoo mitä tehdään. Oppilaat leipovat pareittain toistensa selkään. Oppilaat istuvat parin kanssa peräkkäin, toinen hieroo ensin ja sitten vaihdetaan vuoroja. Ensin pullaa vaivataan ja kierotaan hartioita, jotta pullataikinasta tulee hyvä. Sitten kaulitaan taikina eli levitetään se pellille koko selän alueelle silittämällä. Ripotellaan taikinan päälle sokeria ja kanelia eli tehdään sormenpäillä "sadetta" selkään. Sen jälkeen pullataikina rullataan ja leikataan palasiksi. Lopuksi hoidaan vielä pyöritellä pullat oikein pyöreiksi tai tehdä pullista korvapuusteja eli painella leikatut palaset keskeltä korvapuustin muotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti