Napapiirin pikajuna osa 8

Tonttujen puheensorina täytti ilman, vaikka kuinka kurkottelimme varpaillemme emme nähneet tonttujen hiippalakkien yli konduktööriä. Tontuista tulee yllättävän pitkiä, kun kaikkien hiippalakin ovat pystyssä..

Tonttujoukko alkoi liikkua kadulla eteenpäin ja meidän ei auttanut kuin kulkea sen mukana. Vaikka hetkeä aikaisemmin oli ympärillämme ollut hirmuinen määrä tonttuja, yhdessä silmänräpäyksessä olivat kadut taas tyhjiä. Katselimme kummastuneina ja hyvin epäuskoisen näköisiä ympärillemme, kukaan muu kuin tonttu ei voi kadota noin nopeasti ja huomaamatta! 

Vaikka tontut ympäriltämme olivat kadonneet, emme vieläkään nähneet konduktööriä. Niinpä lähdimme astelemaan katua pitkin. Aiemmin talot, joiden ikkunoissa ei ollut näkynyt ketään oli hyörinää täynnä. Pysähdyimme kurkistamaan ikkunoista sisään..

Ensimmäinen ikkuna, josta kurkistimme oli puusepän verstas. Siellä kävi kova kuhina, kun tontut sahasivat, naulasivat, hioivat ja porasivat leikkikaluja mitä merkillisimpiä. Ihastuneita katselimme noita näppäriä tonttuja, joiden parrat olivat sahanpurussa. 

Seuraavasta ikkunasta kurkistaessamme näimme kuinka postitontut punnitsivat lahjasäkkejä ja lastasivat niitä pieniin rekiin, joita takaoven eteen ilmestyi sitä mukaa, kun edellinen reki oli lastattu. Toiset säkit näyttivät olevan kevyitä, toiset taas todella raskaita, koska tontut puuskuttivat ja pyyhkivät hikeä nostellessaan niitä rekiin. 

Juuri kun olimme jatkamassa matkaamme huomasimme, kuinka yhden lahjasäkin kulmasta olivat jonkun tontun huolella ompelemat pykäpistot purjenneet ja kaikkien huomaamatta kierähti lahjasäkin kulmasta pienen pieni paketti lattialle.

Tontut jatkoivat uurastustaan, mutta me ikkunan takana, me osoitimme kiivaasti sormillamme tuota pientä pakettia, jonka putoamista kukaan ei huomannut. Pitäisikö meidän juosta sisään ja kertoa paketista? Huomaisiko joku sen? Mitä jos ei huomaisikaan? Olisiko se jonkun lapsen tai aikuisen ainoa lahja, joka nyt jäisi saamatta ja aiheuttaisi suuren surun?

Tonttujen lahjasäkeissä oli sisällä samoja rakentelukuutioita,
joilla oppilaat mittasivat massaa. Pussit oli kuitenkin sidottu
kiinni, eikä pusseihin saanut kurkistella.

Tänään leikimme postitonttuja. Luokassa oli tasapainovaakoja ja erilaisia pieniä lahjasäkkejä (salaisuuspusseja, joita muutenkin käytän matikan opetuksessa paljon). Jokaisella pisteellä oli kolme lahjasäkkiä, jotka oppilaiden tuli järjestää massan perusteella. Ensin harjoiteltiin arviointia ja käsissä oppilaat punnitsivat lahjasäkkejä ja  järjestivät ne kevyimmästä painavimpaan.

Lahjasäkkien arviointia. Kumpi on painavampi?

Osa hoksasi käyttää arvioinnin tarkistukseen vaakaa ja vertaili säkkejä sen avulla. Lopuksi oppilaat värittivät monisteeseensa lahjasäkit oikean värisiksi.

Vaaleanpunainen säkki oli kevyin, sitten tuli keltainen ja sininen oli
painavin.

Seuraavaksi oppilaat mittasivat lahjasäkin massan rakentelukuutioiden avulla. Mittaustulokset kirjattiin monisteelle jokaisen säkin alle. 

Onko vaaka nyt tasapainossa?

Oppilaat tekivät tehtävää innokaasti ja yhteistyö toimi
erinomaisesti.

Vastaustulokset kirjattiin monisteelle.

Oppilaat työskentelivät 2-3 oppilaan ryhmissä ja jokainen ryhmä kävi kahdella punnituspisteellä. Monisteen, jota käytimme löydät täältä.

Tarina jatkuu jälleen huomenna!