Sivuilla 122-135 tapahtunutta:
Niin Nikolas muutti Iisakin luokse asumaan. Pieneen likaiseen, pimeään mökkiin kauas Korvajoen kylästä. Iisakki ei Nikolasta suostunut tämän nimellä kutsumaan, vaan Iisakille Nikolas oli vain Julli. Iisakkia Nikolaksen piti kutsua mestariksi. Iisakin luona Nikolas oppi puusepän taitoja, se olikin juuri se ammatti, josta Nikolas oli salaa haaveillut. Nikolas kuunteli tarkasti ja teki kaiken Iisakin ohjeiden mukaan. Yhdessä he uurastivat aamusta iltaan päivästä toiseen. Vaikkei Iisakki Nikolakselle ystävällinen ollut, vaan oma tyly itsensä, oli Nikolas kiitollinen Iisakille siitä kaikesta mitä Iisakki hänelle opetti. Yhtä asiaa Nikolas kuitenkin kaipasi, nimittäin sitä, että Iisakki huomaisi hänen työnsä, sanoisi kiitos ja sanoisi hänen oikean nimensä. Sen lisäksi, että Nikolas ahersi Iisakin työpajassa siivosi ja järjesti hän vähitellen myös verstaan yläpuolella olevan mökin yhtä putipuhtaaksi kuin verstaan. Mutta Iisakki ei sitä tuntunut huomaavan.
Vuosi alkoi kulua kohti loppuaan ja Nikolas mietti, mitä joulun jälkeen tapahtuisi. Hän oli jo oppinut melko taitavaksi puusepäksi, ehkä hän nyt selviäisi omillaan, jos hän maailmalle lähtisi. Korvajoen kylässäkään asiat eivät olleet viime vuotta paremmin, eikä kukaan varmaankaan voisi ottaa häntä elätettäväkseen.
Viimeisen kerran, nyt Nikolas oli varma, että tämä olisi todella viimeinen kerta, hän alkoi valmistaa lahjoja Korvajoen lapsille. Työ oli tehtävä salassa, sillä Iisakki ei tuollaista sallinut. Yöllä, kun Iisakki oli nukahtanut livahti Nikolas verstaaseen, jossa hän uurasti lasten lahjojen parissa. Nyt niitä piti tehdä jo 41, sillä kylään oli taas syntynyt uusia lapsia.
Yöt ja päivät uurastava Nikolas oli väsynyt ja päivällä nukahteli työnsä ääreen ja se ei jäänyt Iisakilta huomaamatta. Eräänä yönä Nikolas jäikin kiinni, hän oli veistämässä rekeen ohjastaja nukkea, kun hänen yläpuolelleen laskeutui varjo ja Iisakki jyrähti: "Mitä himskattia se Julli täällä puuhaa? Varastatko sinä minulta puuta?" Nikolas säikähti, nukke putosi lattialle ja sen kolahtaessa lattiaan katkesi nuken pää. Nikolas peitti käsillään silmänsä, mitä nyt tapahtuisi, Iisakin täytyi olla todella vihainen...
Tarinan jälkeen keskustelimme oppilaiden kanssa oman nimen merkityksestä ja siitä, että huomaamme ihan todella toisemme. Otimme kaksi leikkiä, jossa keskeistä oli oma nimi ja kontaktin ottaminen toiseen.
Hernepussiralli: Ensin heittelimme yhden hernepussin piirissä ristiin rastiin niin, että pussi kävi kaikilla oppilailla. Ennen heittämistä piti oppilaan aina sanoa sen oppilaan nimi, jolle oli heittämässä ja odottaa, että toinen katsoi ja oli valmiina ottamaan kopin. Tällä ensimmäisellä kierroksella jokainen painoi mieleensä kenelle pussin heitti, sillä järjestys leikissä pysyisi koko ajan samana. Kun ensimmäinen kierros oli heitelty, lähti pussi samassa järjestyksessä uudelle kierrokselle. Hetken päästä heitin leikkiin mukaan toisenkin hernepussin, joka taas eteni samassa järjestyksessä oppilaalta toiselle. Parhaimmillaan saimme viisi hernepussia kulkemaan ristiin rastiin piirissä.
Paikan vaihto: Seisoimme piirissä. Aluksi harjoittelimme vain hiljaa katsekontaktin ottamista toiseen oppilaaseen, kun katsoi kaveria silmiin, niin hymyllä vaihdettiin paikkaa. Puhua ei saanut. Hetken aikaa harjoiteltuamme yksi oppilas jäi keskelle ja yritti viedä paikan vaihtajilta paikan.
Tunnin päätteeksi kävimme vielä hyvänmielen kierroksen. Jokainen kertoi jonkun mukavan asian oikealla puolellaan istuvalle oppilaalle katsoen silmiin ja sanoen myös hänen nimensä.
Viikonloppu läksyksi oppilaat saivat selvittää mistä he ovat saaneet oman nimensä tai mitä heidän nimensä tarkoittaa.
Maanantaina nimiteeman parissa jatkettiin. Keskustelimme ensin nimien taustoista, sitten jokainen kirjoitti lyhyen tekstin vihkoon omasta nimestään. Luokassa minulla oli äidiltäni joku vuosi sitten lahjaksi saamani vuoden merkkipäivät-kirja, josta löytyy suomalaisten nimien nimipäivät ja kerrotaan nimien taustasta. Tämä kirja olikin ahkerassa käytössä tuolla tunnilla.
Oman nimen selvittämisen lisäksi jokainen harjoitteli kirjoittamaan oman nimensä kaunolla. Tätä varten ope olikin viikonloppuna harjoitellut kaunokirjoitusoppaan avulla ja kirjoittanut mallit jokaisen oppilaan nimestä.
 |
Aiemmin joulutarinan yhteydessä tekemämme tessellaatiot
ovat myös alkaneet valmistua. Ne olivat jälleen kerran
melko pitkä projekti, koska värittäminen vaatii kärsivällisyyttä. |
Sivuilla 134-135 tapahtunutta...
Iisakki ei Nikolaksen ennakko-odotuksista huolimatta suuttunut, vaan lupasi, että Nikolas voisi lahjoja valmistaa iltaisin ja lupasi Iisakki jopa auttaakin Nikolasta. Jouluyönä Nikolas ja Iisakki tekivät lahjakierroksen yhdessä, viimeisenä he suuntasivat jäälle viemään Aadan lahjan. Nikolaksen laskiessa Aadan lahjaa avantoon pyysi Iisakki saada katsoa pientä nukketaloa, jonka Nikolas oli veistänyt. Silloin Iisakin silmiin nousivat kyyneleet ja vähä vähältä Iisakki kertoi Nikolakselle tarinansa siitä, kuinka hän oli menettänyt ensin vaimonsa ja sitten poikansa. Nikolas ymmärsi Iisakin surua, sillä hänkin oli menettänyt koko perheensä. Tuosta yhteisestä hetkestä jäällä alkaen, Nikolaksen ja Iisakin suhde muuttui. Iisakki ei enää kutsunut Nikolasta Julliksi, vaan hänen oikealla nimellään. Nuo kaksi eivät enää olleet kuin mestari ja oppipoika, vaan kuin isä ja poika. He työskentelivät yhdessä, tekivät kauppareissut yhdessä. Vanhasta pelottavasta Iisakista kiersi vain jotain tarinoita, mutta niitä eivät nuoret osanneet yhdistää näihin kahteen puuseppään, joiden vierailuja kylissä ilolla aina odotettiin. Sillä he jutustelivat, kertoivat kaskuja ja leikkivät kylän lasten kanssa. Niin kuluivat vuodet, vaikka Nikolas ei niitä huomannut. Vuodenajat seurasivat toisiaan, mutta Nikolas ei enää laskenut aikaa joulusta jouluun, sillä hän oli saanut Iisakin luota kodin, josta hänen ei tarvitsisi koskaan lähteä.
Iisakki ja Nikolas tekivät saumatonta yhteistyötä ja yhteistyötä mekin harjoittelimme. Oppilaat istuivat piirissä. Jokainen oli teipannut oikealle puolelleen lattiaan paperin kiinni ja jokainen sai oikeaan käteensä kynän. Vasemmalla kädellä oppilas otti kiinni vasemmalla puolellaan olevan oppilaan kynästä. Yhdessä ohjeen mukaan piirsimme tontun.
- Piirrä ensin tontulle kolmion muotoinen lakki.
- Piirrä lakin alle puoliympyrä tontun kasvoiksi.
- Piirrä kasvoihin silmät ja suu.
- Piirrä tontulle kolmion muotoinen nuttu.
- Piirrä tontulle kädet ja käsiin viisi sormea
- ja niin edelleen...
Ihan tunnistettavia tonttuja saimme aikaan, vaikka samaan aikaan molemmilla puolilla olevien oppilaiden kanssa yhdessä tekeminen haastoikin meitä keskittymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti