Tunteet hukassa-metsäseikkailu

Osallistuin syksyllä Suomen Ladun kasvattajille suunnattuun Tunteet hukassa-koulutukseen. Tunteet hukassa on lasten tunnetaitojen opiskeluun kehitetty menetelmä, joka on suunniteltu metsässä toteutettavaksi. Koulutuksessa tutustuttiin Tunteet hukassa-menetelmään ja lisäksi osallistujat saivat kattavan materiaalipaketin metsäseikkailujen järjestämistä varten. 

Tänään teimme oppilaideni kanssa ensimmäisen tunteet hukassa-metsäseikkailun perjantaisen metsäpäivämme osana. Tavoitteena on tehdä tunteet-hukassa metsäseikkailu kevään aikana kerran kuussa ja tutustua jokaisella retkellä kahteen tunteeseen. Mikäli emme työstä jotakin tunnetta useammalla retkellä, tulee kaikki menetelmän 10 tunnetta käytyä kevään aikana läpi. Materiaali on sen verran laaja, että samaa tunnetta voi materiaalin avulla käsitellä useammalla retkellä.

Sisareni virkkasi retkiämme varten Susi-hukan, jolle virkkasin lisäksi
kaulaliinan, joka saa uusia raitoja oppimiemme tunteiden myötä.

Aloitimme tutustumalla susihukkaan, tarinamme päähenkilöön, jota hukkavanhemmat ovat ahkerasti yrittäneet opettaa elämää, sen vaaroja ja tunteiden kirjoa. Mutta hukalta ovat tunteet hukassa. Tarina kertoo, että metsän eläimillä ovat hallussaan tunteiden salaisuudet, jotka palauttavat hukassa olevat tunteet. 

Susi-Hukka innoissaan,

hyppii, pomppii paikallaan.

Tunteet, aistit avoinna,

kohta metsään saan kulkea.

Kera ystävien rohkeasti,

uutta oppia ja kokea.

Lähtölorun saattelemina lähdimme tutkimaan kenet metsän eläimistä tänään tapaisimme. Pysähdyimmekin vähän matkaa kuljettuamme leikkimään. Ensin mietimme mitä eläimiä metsässä voisi kohdata, lapset saivat ehdottaa eläimiä. Sen jälkeen jokainen nosti salaisuuspussista eläinkortin. Kaikkia kortteja oli kaksi samanlaista. Oppilaiden tehtävänä oli etsiä itselleen pari esittämällä korttiin merkittyä eläintä. Puhua ei saanut, ainoastaan esittää, tai äännellä kuten eläin. 

Kun kaikki olivat löytäneet parinsa, kävimme yhdessä vielä läpi kaikki eläimet ja kokeilimme niiden tapaa liikkua ja äännellä. Viimekseksi päästimme yhdessä ilmoille suden ulinan ja lähdimme eteenpäin.

Pian vastaan tulikin orava! Tutkimme orava-kuvaa, kuvan värejä ja kuvasta löytyviä asioita. Keltaiselle taustalle piirretyn oravan tunne on ilo. Juttelimme yhdessä ilosta: Miten sinä tulet iloiseksi? Miten sinä voit ilahduttaa ystävää? Missä ilo tuntuu? 

Oravan tunnesymboli on käpy. Ennen matkan jatkamista jokainen oppilas kävi keräämässä itselleen yhden kävyn, kävyt asetettiin kasaan yhdessä valitun puun juurelle. Jokainen valitsi jonkin asian, josta oli tullut tällä viikolla hyvä mieli. Omalla vuorollaan viedessään kävyn kekoon, sai kertoa tuon iloa tuottaneen asian muille.

Yksi kävyistä otettiin mukaan, sen kuljettaminen annettiin yhdelle oppilaista vastuu tehtäväksi. Lisäksi huomasimme, että oravan-korttiin oli kiinnitetty keltainen villalanka. Otimme sen myös mukaan, jospa sille löytyisi vielä käyttöä.

Matkan varrelle oli sijoitettu myös salaisuuspussikortteja, sellaisen kohdalla pysähdyimme ja oppilaat saivat nostaa salaisuuspussista tehtäväkortin, jonka ohjeen mukaan leikimme. Materiaaliin kuuluu iso pakka tehtäväkortteja, valitsin niistä mukaan tälle retkelle sopivia harjoituksia, eli tehtävät oli ennalta valittu, mutta niiden järjestys oli satunnainen.

Matkan varrelta löytyi salaisuuspussi-kuvia, joiden
kohdalla pysähdyttiin nostamaan open pussista
kortti, jonka ohjeen mukainen tehtävä tehtiin.

Tälle retkelle valittu toinen tunne oli kiukku, jota kuvaa oranssille taustalle piirretty siili. Juttelimme kiukusta samaan tapaan kuin ilosta. Kiukusta monella oppilaalla heräsi enemmän ajatuksia kuin ilosta. Oppilaat olivat huomanneet tulevansa kiukkuisiksi, jos heillä on nälkä tai väsymys. Toisaalta kaverin tai vanhempien toimintakin saattaa aiheuttaa kiukkua. Teimme myös kiukusta kiukkupatsaita. Koska kiukku jäykistää ja kiristää piti kiukkupatsaiden jälkeen ravistella keho yhdessä läoi, jotta kiukka saataisiin liikkeelle ja ulos kehosta.

Kokeilimme myös kiukkupolkaisua. Jokainen mietti jonkin asian, joka itseä joskus kiukuttaa. Otimme kaikki kiukkuiset ilmeet ja poljimme jalkaa kiukkuisina. Välillä vaihdoimme jalkaa. Huomasimme, että jonkun aikaa kiukkuisina jalkaa poljettuamme meitä rupesi naurattamaan ja kiukku oli kadonnut.

Siilin kiukkusymboleina toimivat pienet kivet. Jokainen sai etsiä pienen kiven, laitoimme kaikkien pienet kivet yhteiseen kiukkupurkkiin. Oman kiven purkkiin laittaessa sai lapsi kertoa mikä asia saa kiukustumaan. Kiukkupurkki vietiin luokkaan. Seuraavalla kerralla, kun oppilasta kiukuttaa, voi hän käydä ravistamassa kiukkupurkkia ja saada kiukun siten katoamaan. Kiukkukivi oli asia, joka selvästi upposi oppilaisiin. Loppuretken ajan he bongasivat kiukkukiviä joka puolelta :)

Kiukkupurkin lisäksi mukaamme lähti oranssi langan pätkä.

...................................

Iloisen keltaisesta ja kiukun oranssista langasta
syntyivät raidat Susi-Hukan kaulaliinaan.
Susi-Hukka jäi odottamaan seuraavaa seikkailua
ja uusi värejä kaulaliinaansa.

Tänään 60 minuutin työskentely tunteiden parissa oli oppilaille juuri sopiva, lopussa alkoi osalla keskittyminen jo herpaantua. Tosin olin tänään myös sijoittanut kortit hyvin lähelle toisiaan, eli siirtymät olivat lyhyitä. Halutessaan voisi kortit levittää pidemmän reitin varrelle ja ottaa matkan varrelle enemmän myös fyysistä aktiivisuutta lisääviä leikkejä, joiden avulla oppilaat jaksavat paremmin keskittyä.

Ensimmäisenä kokemuksena tämä Tunteet hukassa-retki oli hyvä. Retkestä voisi tosiaan tehdä koko koulupäivän pituisen retken ja ehkäpä sellaisen jossain vaiheessa teemmekin. 

Oppilaat olivat aktiivisesti mukana. Minut yllätti se, että muutamat sellaiset oppilaat, joiden jaksamista epäilin, olivat erityisen innokkaasti mukana. Osaa taas jännitti kovasti esimerkiksi eläimen esittäminen tai tunteen esittäminen, vaikkei varsinaisesti mitään esityksiä tehtykään vaan kaikki kokeilivat esimerkiksi vihan tunnetta samaa aikaa omalla paikallaan. Mutta eiköhän sitä rohkeuttakin harjoituksen myötä tule lisää.

Jos sinulla on mahdollisuus osallistua Tunteet hukassa-koulutukseen, suosittelen lämpimästi! Tunnetaitoihin ja sosiaaliseen kasvuun löytyy paljon erilaisia ohjelmia, mutta paras on se joka tuntuu omalle. Tämä menetelmä sopii mielestäni erinomaisesti minulle ja luokalleni, kun muutenkin olemme aina yhden päivän viikosta ulkona.