O niin kuin omena

Tällä viikolla ekaluokkalaiset harjoittelivat O-kirjainta ja viikon teema rakentuikin O niin kuin omena-teeman ympärille. Tässä blogikirjoituksessa en kirjoita varsinaisista o-kirjaimen ympärillä tekemistämme harjoituksista, kirjoitan niistä myöhemmin yleisen blogikirjoituksen, kun nykyiselle luokalleni sopivat harjoitukset ja rutiinit kirjainten oppimisessa ovat löytyneet. Tämä blogikirjoitus sisältää muita omena-aiheen ympärillä tekemiämme harjoituksia.

Viikon tarina kertoi omenista ja tähdistä. Käytin samaa tarinaa, jonka kerroin myös viisi vuotta sitten edelliselle ekaluokalleni pojasta, joka etsii pientä punaista taloa, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä tuikkii tähti. Jos tarina ei ole sinulle tuttu, voit lukea minun kirjoittamani suomenkielisen version täältä tai englanninkielisen alkuperäisen tarinan täältä.

Harjoittelimme tarinan kertomisen jälkeen useampana päivä ryhmissä 5-sakaraisen tähden muodostamissa ryhmissä matonkuteen avulla. Vähitellen se alkoi onnistua oppilailta itse ilman aikuisen apua ja ohjaamista.

Viikon tarinan kerron oppilaille viikon aikana 2-3 kertaa, lisäksi oppilaiden lukuläksynä on lyhennetty versio tarinasta. Tavulukijat lukevat tavuja ja sanoja sekä lauseita monisteen ensimmäisestä osasta, ne on kirjoitettu vain niillä kirjaimilla, joita olemme. Tavulukijoiden vanhemmat lukevat lapselle lukuläksyn päätteeksi version viikon tarinasta. Lause- ja tekstitason lukijat lukevat kotona joko tavutetun lyhyt version tai tavuttoman pitemmän version tarinasta oman lukutaitonsa mukaan. Sama tarina siis toistuu viikon aikana useita kertoja. Perjantaina lapset kertovat tarinan minulle omin sanoin eli harjoittelemme tarinan kerrontaa joka viikko.

Tällä viikolla luokkamme koululaisen taito, jota on harjoiteltu erityisesti, on ollut käytävällä käveleminen. Sen oppimista testattiin pistetyöskentelyssä, jonka yksi piste sijaitsi käytävällä. Olin levittänyt käytävän seinille Heureka-korttipakasta löytyviä omena ja mato-kortteja. Kortteihin oli  kiinnitetty post-it-laput, joissa oli aina jokin kirjain. 

Oppilaat saivat monisteen, jotka oli kiinnitetty kirjoitusalustoihin (tämä oli selvästi kiinnostusta herättävä työväline, koska se oli uusi ja oppilaat tunsivat itsensä kovin tärkeiksi liikkuessaan käytävässä kirjoitusalustojen kanssa). Monisteessa oli virkkeitä, kuten "mato on omenan edessä" jne. Oppilaiden tehtävänä oli aina etsiä sellainen kuva, joka vastasi virkettä. 

Ensimmäiset kaksi kohtaa teimme yhdessä, sen jälkeen ne lapset, jotka osaavat jo lukea, jatkoivat tehtävää luetun ymmärtämisen tehtävänä. Tavulukijoiden kanssa minä luin heille aina virkkeen ja he etsivät kuvan. Toiset aloittivat monisteen alalaidasta, toiset ylhäältä ja osa keskeltä, joten oppilaat eivät kulkeneet käytävällä jonossa ja jokainen sai etsiä itse. Sääntönä oli, että harjoitellaan kävelemistä ja rauhallista oleilua eli huuto jätetään pois, jo ihan siitäkin syystä, että kaikki saavat etsiä ja löytää oikean kortin itse. Itse etsimistä ja löytämistä oppilaat itsekin pitivät erityisen tärkeänä ja sen vuoksi pääsin harjoituksen jälkeen kehumaan oppilaita rauhallisesta työskentelystä.

Luokallani on myös paljon s2-oppilaita. Pistetyöskentelyssä, jossa osa pärjäsi itsenäisesti, oli hyvin aikaa jutella ja harjoitella suunta- ja suhdekäsitteitä niiden oppilaiden kanssa, joiden suomen kieli tarvitsee vielä paljon harjoitusta. 

Jos sinulla on Heureka-kortit ja haluat käyttää minun tekemääni valmista monistetta, löydät sen täältä.

Luokassa olevalla pisteellä tet-harjoittelijani kanssa oppilaat rakensivat dominokorteista ketjuja. Tarjolla oli kortteja kahta tasoa. Sana-kuva-dominot, joita käyttivät ensisijaisesti tavulukijat. Olemme harjoitelleet paljon leikkilukemista, jossa lapset yhdistävät kuvia ja sanoja. Vaikka tavulukijat eivät vielä osaa lukea sanoja, pystyvät he alku- ja loppuäänteitä kuuntelemalla yhdistämään oikean sanan ja kuvan toisiinsa. 

Koska tämä oli ensimmäinen kerta dominoilla, oppilaat ihan vain rakensivat dominot paikallaan pienissä ryhmissä. Jos saman tehtävän haluaisi käyttää uudelleen tai tekisi isompien oppilaiden kanssa, voi dominokortit sijoittaa oikeinpäin tai väärinpäin käytävälle 10 m päähän. Oppilaat kiiruhtavat yksi ryhmästä kerrallaan hakemaan kortin ja tuovat omalle ryhmälle, jonka jälkeen seuraava lähtee hakemaan seuraavaa korttia. Mikäli kortit ovat oikeinpäin, vaatii tehtävä enemmän keskittymistä lukemiseen. Mikäli halutaan vain liikettä, voivat kortit olla väärinpäin ja domino voidaan kasata vasta, kun kaikki palaset on haettu.

Jos haluat hyödyntää tekemiäni dominokortteja, löydät sana-kuva-dominon täältä ja kuva-selitys-dominon täältä. 

Lukemista (ja kirjoittamista) harjoiteltiin myös kasvislautapelillä. Pelilaudassa oli erilaisten juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, jotka oppilaiden pitäisi jo hyvin tunnistaa. 

Pelistä oli useampi eri versio oppilaiden lukutaidon mukaan:

Peli 1: Oppilaat heittävät noppaa (käytössä nopat, joissa silmäluvut 1-3) ja liikkuvat pelilaudalla nopan silmäluvun mukaan. Oppilas tunnistaa ruudussa olevan kasviksen ja etsii pöydällä olevista korteista ruudun kuvaa vastaavan kasviksen nimen. Tämä peliversio oli niille oppilaille, jotka eivät vielä lue. He etsivät oikeita sanoja alku- ja loppuäänteen avulla.

Peli 2: Pelataan ilman noppaa. Toinen pelaajista lähtee liikkeelle alusta ja toinen lopusta. Tavoitteena on kohdata toinen (tai päästä laudan toiseen päähän). Kasvisten nimet ovat pelilaudan vieressä väärinpäin. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, mikäli kortissa lukee sen kasviksen nimi, joka on oppilaan pelimerkin edessä olevassa ruudussa, hän saa siirtyä ko. ruutuun ja nostaa uuden kortin. Mikäli oppilas nostaa väärän kortin, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Tämä peli oli sanatason lukijoille.

Peli 3: Oppilaat heittävät noppaa ja liikkuvat pelilaudalla. Oppilas kirjoittaa vihkoonsa sen kasviksen nimen, joka ruudussa on. Tämä peli oli taitavimmille oppilaille.

Toiminnallisen kielenoppimisen koulutuksessa, jossa minulla tämä pelilauta viime viikolla oli mukana, keksivät osallistujat vielä yhden peliversion. Kiitos tästä ideasta koulutukseeni osallistuneille!

Peli 4: Pelilaudalla liikutaan nopan avulla, pelilaudalla saa liikkua eteen ja taaksepäin. Molemmat pelaajat nostavat käteensä viisi kasviskorttia, tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelaaja heittää noppaa ja päättää mihin ruutuun liikkuu. Kun hän pysähtyy ruutuun, hän katsoo mitkä kasvikset ovat hänen pelimerkkinsä molemmin puolin. Pelaaja saa laittaa kädestään pois kortin, mikäli ko. kasviksen kuva on hänen pelimerkkinsä vieressä olevissa ruuduissa. Omalla pelivuorolla saa laittaa pois vain yhden kortin! Se voittaa, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Pelilaudan tein ToolForEducators-sivustolla. Sivustolla voi itse laatia tarvitsemansa pelilaudan. Pelilaudalla voi olla kuvia tai tekstiä tai molempia. Tarjolla on kuvia pelilautoihin monesta eri teemasta, eli kuvia ei pelilautaan ei tarvitse itse erikseen etsiä ja ladata palvelimeen, vaan voit alasvetovalikoista itse valita mikä kuva mihinkin ruutuun tulee. Ja sivusto on ilmainen!

Jos haluat käyttää minun tekemääni kasvispelipohjaa ja kortteja, voit ladata ne edellä olevista linkeistä.

Yhdellä pisteellä oli tarjolla matikkaharjoituksia. Heureka-korttimateriaaleista löytyvä yhtä monta-pelipohja sopi hyvin matikan tunneilla harjoittelemiimme asioihin. Sen verran muokkasin alunperin yhdellä nopalla pelattavaa peliä, että oppilaat pelasivat peliä kahdella nopalla (joista saattoi tulla 1, 2 tai 3). Pelissä heitetään noppia ja sinipunakiekoilla peitetään noppien silmälukujen summaa vastaava luku pelilaudalta. Kun kaikki paikat pelilaudalla on täytetty, lasketaan kumpi pelaajista on peittänyt enemmän lukuja pelilaudalta.

Heureka-kirjan kopioitavasta materiaalista monistetut omenakortit ovat kulkeneet mukanani jo kymmenen vuotta. Jälleen niistä oli iloa, kun oppilaat järjestivät kortteja pienimmästä suurimpaan. Itse monistamani menevät 50 asti, Heureka-korttimateriaalin omenakortit, jotka minulla myös oli mukana, jatkuvat vain 20 asti. Useampi oppilas innostui järjestämään nimenomaan näitä itsetehtyjä kortteja, jotka menivät 50 asti. 

Kuvataiteen tunneilla tutkimme oppilaiden kotoa tuomia omenoita. Mitä kaikkia värejä omenoista löytyy? Minkä muotoisia ne ovat? Ovatko ne aivan pyöreitä? Harjoittelimme kuivapastelliliitujen käyttöä ja huomasin, että kuivapastellit ovat ekaluokkalaisille vielä hyvin haastava väline. 

Torstaina ruokailun jälkeen laitoimme essut päälle ja suuntasimme koulumme kotitalousluokkaan. Harjoittelimme omenan kuorimista, joka ei ihan helppo juttu ollutkaan. Viimein oli kuitenkin kaikki omenat kuorittu ja pilkottu lohkoiksi. Kuorimaveitsiä uskalsin antaa oppilaille samanaikaisesti käteen, mutta terävällä veitsellä pilkkominen tapahtui minun tai avustajan vieressä olevalla leikkuulaudalla.

Omenojen kuorimisen ja lohkomisen jälkeen oli aika lukea leivontaohjetta. Jakaannuimme kolmeen ryhmään tekemään taikinaa. Olin kirjannut oppilaille valmiiksi ohjeen, josta valmistui 1/3 piirakkataikinaa. Jotta mittaamista, jota leipoessa tulee paljon harjoiteltua, tulisi enemmän, olin muuttanut desilitrat ruokalusikallisiksi.

Kaikkien kolmen ryhmän taikinat kaadettiin samalle pellille ja lopuksi päälle aseteltiin omenalohkot, aika paljon omenalohkoja jäi oppilaiden syötäväksi, kun jokainen oli kokonaisen omenan kuorinut.

Leipomisen kuuluu aina paikkojen siivous. Ekaluokkalaisista löytyikin monta innokasta tiskaajaa ja tiskaajan paikoista meinasi melkein tulla riita! 

Tunnin päätteeksi uunista nousi ihanalle tuoksuva omenapiirakka. Harmiksemme osalla oppilaista päättyi koulu, emmekä ehtineet maistella omenapiirakkaa heti sen tultua uunista, mutta omenapiirakka otettiin mukaan perjantain metsäretkelle ja ruoan jälkeen kaikki saivat jälkiruokaa. Ja maistuihan se omenapiirakka metsässäkin hirmuisen hyvälle!

Tällainen oli meidän syyslomaa edeltävä viimeinen sadonkorjuu-teemaan liittyvä viikko. Syysloman jälkeen otamme isommaksi teemaksi eläinten ja luonnon talveen valmistautumisen.