Osallistun tällä viikolla Varga100-konferenssiin Budapestissa. Varga Tamasin syntymästä on kulunut sata vuotta ja sen juhlistamiseksi Unkarissa järjestetään kansainvälinen seminaari. Osallistujia seminaarissa on noin 130 ja vieraita on 18 eri maasta. Yhdessä Anni Lampisen kanssa edustamme Suomea ja Varga-Neményi ry:tä.
Seminaarin avajaisissa kuulimme mielenkiintoisen luennon Tamas Vargasta ja opin hänestä ja hänen työstään monta uutta asiaa. Lisäksi tänään sai ensi esityksensä 55 minuuttia pitkä dokumentti Varga Tamasista. Dokumentti oli erittäin mielenkiintoinen, toivottavasti pääsemme esittämään sen Suomessa esimerkiksi Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa.
Mielenkiintoisin osuus tänään oli kuitenkin Agnes Konradin työpaja. Olen seurannut Agnesin oppitunteja ja osallistunut hänen pitämiinsä koulutuksiin aiemminkin, enkä kertaakaan ole joutunut pettymään. Tänään pitkän päivän lopussa alkoi väsymys jo painaa, mutta Agnesin työpajassa väsymys katosi ja aika kului kuin siivillä!
Työpajan aiheena oli mittaaminen ja mittayksikkö muunnoksen. Agnes toi hienosti esille sen, kuinka mittaaminen ja mittayksikkö muunnokset kehittyvät ensimmäiseltä luokalta neljännelle luokalle. Tosin osan näistä harjoituksista voisi hyvin meillä tehdä viidennelläkin luokalla.
Ekaluokkalaisten harjoituksissa tutkimme lattialle asetettuja papereita, jotka esittivät saarta ja sen keskellä olevaa aarretta. Meidän piti arvioida, mikä polku aarteen luokse olisi pisin. Kun arvioinnit oli tehty ja ajatukset perusteltu, saimme narua ja mittasimme jokaisen polun. Narut leikattiin polkujen mittaisiksi ja sitten vertailimme narujen pituuksia. Olimme päätelleen oikein, että vihreä polku oli pisin.
Seuraavaksi meitä pyydettiin arvioimaan kuinka monen jalan pituisen kukin polku olisi. Koska aikuisten jalat ovat niin erikokoisia, oli Agnesilla jalankuvia, jotka toimivat mittayksiköinä. Kun arviot oli kirjattu ylös, mittasimme jalankuvan ja langan avulla pituuden.
Lopuksi teimme piirin ja Agnes pyysi yhtä osallistujaa kerrallaa tulemaan hänen luokseen tasapitkillä askelilla, joiden lukumäärä oli aina määrätty. Näin harjoiteltiin arvioimaan pituutta ja pohtimaan mittayksikön kokoa, jotta oikea määrä askelia täyttyisi.
Pituuden mittayksiköitä ja mittaamista harjoiteltiin myös paperisuikaleilla. Jokaisella pöytäryhmällä oli oma paperisuikale, saman pituinen kaikilla. Jokainen ryhmä sai kuitenkin eri välineet mittaamiseen: meillä oli pieniä keltaisia kiekkoja, naapuripöydässä klemmareita, yhdellä ryhmällä loogisten palojen isoja neliöitä jne.
Kun kaikki olivat mitanneet, merkittiin kunkin ryhmän mittaustulos taululle, mutta ei vielä kerrottu mittavälinettä. Kävimme keskustelua mittalukujen erilaisuudesta. Sen jälkeen Agnes paljasti taululla käytetyt mittayksiköt. Sen jälkeen meidän piti päätellä mikä mittaustulos oli tehty milläkin mittavälineellä.
Seuraavaksi arvioimme esineiden massaa. Agnesilla oli erilaisia tuotteita pöydällä ja meidän tehtävänämme oli arvioida mitkä tuotteet kassiin pakkaamalla saataisiin 500 g painava ostoskassi. Tehtävä oli mielenkiintoinen. Arviot tarkastettiin digitaalivaa´alla. Oppilaiden kanssa ottaisin käyttöön tasapainovaa´an ja punnukset, jotta oppilaat voivat niiden avulla tunnustella miltä 500 g tuntuu.
Seuraavaksi tutkimme tilavuutta. Ensimmäinen haaste oli selvittää montako teelusikallista vettä mahtuisi pieneen lasipurkkiin, joka oli pöydällä. Tämä tehtävä oli haaste eri pöytäryhmien välillä, kuka selvittää asian nopeimmin. Ei siis muuta kuin mittaamaan ensin kuinka monta teelusikallista menee ruokalusikkaan, entä kuinka monta ruokalusikallista on 4 cl lääkemitta. Pääsimme nopeimpina Annin kanssa lopputulokseen: 100 teelusikallista mahtuu lasipurkkiin. Eli taas teimme mittayksikkömuunnoksia, vaikka mitään virallisia mittayksiköitä ei vielä ole ollut käytössä ollenkaan.
Vaaleanpunaisilla värisauvoilla rakensimme valitsemamme rakennuksen ja laskimme käytettyjen palikoiden määrää. Lapsi laskee aluksi yksittäin, mutta vähitellen hänkin alkaa laskea ryhmissä, kuten me aikuiset. Samoja vaaleanpunaisia värisauvoja käytettiin myös pienen pahvirasian tilavuuden arviointiin ja mittaamiseen.
Viimeisenä tehtävänä saimme omenan, jonka tilavuus tuli mitata. Koska pöydällä oli vettä, mittasimme ensin omenan tilavuuden Annin kanssa upottamalla ja saimme selville tilavuuden olevan 137 ml. Ohjeena oli kuitenkin käyttää ei-standardeja mittayksiköitä. joten otimme esille pöydältä löytyneen muovailuvahan ja yritimme muovailla muovailuvahasta samanmuotoisen ja -kokoisen omenan kuin mallimme. Sen jälkeen teimme muovailuvaha-omenasta kuution ja mittasimme vaaleanpunaisilla värisauvoilla omenan tilavuutta.
Näin mittayksikkömuunnosten opiskelu etenee vähä vähältä ekasta luokasta alkaen, vaikkei oppilailla olekaan vielä käytössä standardisoituja mittayksiköitä. Ymmärrys mittayksikkömuunnoksista kehittyy tällä tavoin edessä ihan varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti