Tonttu löytää pussista - U

Tonttu löytää pussista,

monen monta kirjainta...

U-kirjainta lähdimme opettelemaan Grimmin Huuhtaja-sadun myötä. Ennen varsinaista U-kirjaimen opettelua oppilaat kuulivat kaksi kertaa kertomukseni "u-huu" huhuilevasta huuhkajasta, joka joutui kiipeliin..

Ilta alkoi jo hämärtyä ja tontun touhutessa ullakolla asunnossaan kuului avonaisesta ikkunasta huhuilua ”u-huu, u-huu”. Tonttu siirtyi ikkunan ääreen tarkkailemaan hämärää pihamaata. Pian lehahti suuri tumma varjo pihan yli huhuillen samalla ”u-huu, u-huu”. Vanha huuhkaja oli lähtenyt yölliselle saalistusretkelleen metsään. Onneksi olen täällä sisällä, tuumasi pieni tonttu ikkunasta suurta lintua katsellessaan. Ulkona pimeässä saattaisin huhuilua ja suurta tummaa varjoa pääni päällä pelästyä pahemman kerran. Samassa tonttu muisti vanhan tarinan huuhkajasta, joka oli pelottanut niin isoja kuin pieniäkin.

Kaikki tapahtui muutama sata vuotta sitten, kun ihmiset eivät vielä olleet niin viisaita ja neuvokkaita kuin nykyään. Suuri huuhkaja eksyi yöllisellä lennollaan kaupungin laidalla sijaitsevaan latoon.  Aamun koitteessa huuhkaja ei uskaltanut tulla ulos ladosta, sillä se pelkäsi muita lintuja, jotka sen nähdessään nostavat hirveän metelin.

Aamulla renki tuli hakemaan ladosta olkia ja nähdessään huuhkajan istuvan ladon nurkassa säikähti renki ja juoksi kertomaan isännälleen, että ladossa oli hirviö, jonka kaltaista hän ei ollut eläissään nähnyt. Siellä se pyöritteli suuria silmiään ja voisi oikopäätä syödä hänet suihinsa.

”Kyllä minä sinut tunnen”, sanoi isäntä. ”Rastasta uskallat jahdata, mutta kanaa et uskalla käsin ottaa kiinni vaan tarvitset kepin turvaksesi. Kai minun on itse mentävä katsomaan, millainen hirviö ladossa on.” Mutta kun isäntä omin silmin näki kummallisen ja kauhean eläimen, hän pelästyi yhtä paljon kuin renkinsäkin. Parilla loikalla pakeni hän ladosta ja juoksi pyytämään apua naapureiltaan, olisihan koko kaupunki vaarassa, jos hirviö murtautuisi ulos ladosta.

Kaupungin kaduilla vallitsi huuto ja hälinä. Kaupunkilaiset varustautuivat seipäin, heinähangoin, viikattein ja kirvein kuin taistellakseen suurta vihollista vastaan. Kaupunkilaiset piirittivät ladon aseistautuneina ja ensimmäinen rohkea mies astui sisään. Mutta pian mies pakeni ladosta kiljuen, kalman kalpeana eikä hän saanut sanaa suustaan. Kaksi muutakin miestä uskaltautui latoon, mutta samoin kuin ensimmäinen hekin juoksivat saman tien ulos pakokauhun vallassa.

Lopulta esiin astui iso vahva mies, sankaritöistään tunnettu sotilas. ”Ette te hirviötä saa ladosta ajettua vain sitä katsomalla. Nyt on tartuttava härkää sarvista”, sanoi sotilas ja pyysi, että hänelle tuotaisiin haarniska, miekka  ja keihäs. Sotilaan rohkeutta ylistettiin, vaikka samalla katselijat pelkäsivät miehen hengen puolesta.

Ladon ovi avattiin jälleen ja sotilas astui sisään. Huuhkaja oli sotilaan aseistautuessa lentänyt ladon orrelle istumaan ja sotilaalle tuotiin kiireen vilkkaa tikapuut, jotta hän voisi kiivetä hirviön luokse. ”Iske jo, iske jo”,  huusi väkijoukko sotilaalle. Väkijoukon melusta hämmentynyt huuhkaja alkoi pyöritellä silmiään, naksutella nokkaansa ja pöyhistellä sulkiaan pelottavasti.

”Jos olisitte täällä minun sijassani, ette huutaisi iske jo”, vastasi sotilas väkijoukolle. Hän nosti jalkansa vielä seuraavalle tikapuiden askelmalle, mutta alkoi sitten vapista ja lähti puolipökerryksissä laskeutumaan tikkaita alas.

Nyt ei ollut enää ketään, joka olisi halunnut antautua vaaraan. ”Pelkällä nokan nakutuksella, silmien pyörittelyllä ja höyhenten pörhistelyllä hirviö on myrkyttänyt vahvimman miehen, mitä keskuudestamme löytyy. Mitä me nyt teemme, ettei koko kaupunki joudu tuhon omaksi?” pohtivat kaupunkilaiset.

Lopulta pormestari keksi keinon: ”Poltetaan lato ja sen mukana hirviö, siten pääsemme eroon hirviöstä”. Hirviön karkotus oli vienyt koko päivän ja oli tullut pimeä. Kaupunkilaisten sytyttäessä latoa tuleen, kuului yöilmassa vaimea siipien suhahdus ja pian metsän siimeksestä kantautui vaimea huhuilu: ”U-huu, u-huu”.

Kaupunkilaiset polttivat ladon ja elivät sen jälkeen tyytyväisinä elämänsä loppuun asti, olivathan he viimein voittaneet hirviön. (Grimmin satua mukaillen)

U-huu, huhuilee huuhkaja.

Kuultuaan sadun kahdesti oppilaat piirsivät vihkoihinsa mallin mukaan huuhkajan. Huuhkajan vartalo piirrettiin kaarella, pää saatiin aikaan toisesta kaaresta. Yllä olevassa opettajan työssä olen erikseen korostanut U:n muotoisia kaaria, vaikka en oppilaille ole huuhkajaa piirtäessämme puhunut mitään vielä U-kirjaimesta. Siivet jätimme oppilaiden töistä pois, nekin olisi kyllä voinut piirtää, kun niistäkin olisi saanut U:n kaarta.

Kolmantena päivänä tontun pussista löytyi U-kirjain ja piirsimme vihkoihin isot U-kirjaimet. Kolmantena päivänä työstimme myös Huuhkaja-satua uudella tavalla. Seisoimme piirissä, opettajan kertoessa satua teimme itse liikkeillämme ja eleillämme sadun. Liitelimme kuin huuhkaja, nokimme ladossa jyviä. Avasimme ladon oven, säihkähdimme ja pakenimme ladosta useita kertoja. Oppilaiden keskittyminen tällaiseen sadun tekemiseen oli aivan uskomaton. Hiiren hiljaa oppilaat kuuntelivat ja tekivät satua mallini mukaan! Pitänee kokeilla toistekkin! :)

Neljäs U-päivä alkoi unikeon metsästyksellä ulkona, pelasimme hirvenmetsästys-leikkiä, jossa laidoilla olevat (jo palaneet) oppilaat yrittävät polttaa leikki alueella ohi juoksevia leikkijöitä. Juosta saa vain U-alkuisilla sanoilla. Samalla oppilaille muistui mieleen kotona läksynä keksityt U-sanat.

Luokassa oppilaat kertoivat minulle kertomuksen huuhkajasta, eli kertoivat minun kertomani tarinan takaisin. Oppilaiden kertoessa tarinaa, nappasin tämän kertomuksen "avainsanat" lasten kerronnasta ja kirjoitin ne taululle. Luimme jälleen yhdessä sanat U-HUU, ULOS, USKALTAA:

Myös oppilaiden keksimiä U-sanoja kirjattiin taululle näkemiin, paljon niitä oli jälleen kerran keksittykin. Lopputunnin oppilaat työskentelivät omien vihkojensa parissa, kirjoittaen niihin yhteiset U-sanat sekä omavalintaiset muut sanat, kukin oman tasonsa mukaan.

Tämän vihkotyön ohessa syntyi uusi tarina, johon kaikki sanat liittyivät.
Taitoa kirjoittaa kaikkea ylös ei vielä ollut, mutta kuvitus on hieno.

Nyt osaamme jo A-, I- ja U-kirjaimet. Vielä aiomme opetella O:n ennen kuin siirrymme matematiikan jaksolle!

Kuplivaa iloa

Ensimmäisen luokan oppilaat virkkasivat tällä viikolla ketjusilmukoita (sormivirkkauksena) kovalla tohinalla ja koulukummitkin kävivät avustamassa virkkaamisessa. Lopulta, kun ketjusilmukoita oli noin metrin verran saatoimme rakentaa kahdesta metsästä haetusta kepistä, ketjuvirkkauksesta sekä painona toimivasta mutterista superkuplakoneen. 

Kuplakone

Perjantaina ilo suorastaan kupli, kun ensimmäinen luokka koulukummeineen syysauringon paistaessa kokoontui koulun pihalle kokeilemaan kuplakoneiden toimivuutta. Ja toimivathan ne!

Kuplia saattoi puhaltaa itse tai antaa tuulen hoitaa puhaltaminen.

Puhallustekniikasta riippuen sai paljon pieniä kuplia..

... tai suuren suuria kuplia. 

Tai vieläkin suurempia!

Kupla-aineena käytimme edellisenä päivänä valmistettua ja yön yli kypsynyttä kupla-ainetta. Ja melkoisia superkuplia sillä syntyikin, suosittelen!

Kuplaohje:

3l vettä

0. 5 kg sokeria

0. 5 dl liisterijauhetta/nestemäistä liisteriä

2. 5 dl vihreää aito Fairya

Keitettyyn veteen liuotettiin sokeri. Seoksen jäähdyttyä mukaan sekoitettiin loput aineet ja annettiin kypsyä yön yli.

18 kuplakonetta ja 30 lasta puhaltelivat kaksinkertaisesta annoksesta puoli tuntia, aine on siis hyvinkin riittoisaa! Kotioloihin riittänee varmasti vaikka puolikaskin annos.

Kuplakoneesta sekä superkupla-aineesta suurkiitos Minttumaan takana-blogille, josta idean nappasin.

Tonttu löytää pussista - I

Päivät koulutonttu vietti yleensä koulun vintillä, omassa asunnossaan. Koululaisten ei kuulunut tietää tontun olemassa olosta mitään. Mutta kyllähän he tiesivät, sillä koulutontun tapana oli autella erilaisissa asioissa ja ilahduttaa opettajia. Tontut ovat kuitenkin pieniä ja arkoja, eivätkä yleensä näyttäydy ihmisille. Sen takia tontusta oli parempi viettää päivät omassa iki-ihanassa asunnossaan vintillä.

Illan tullen tonttu tassutteli alas, kierteli luokkahuoneessa, ihmetteli mitä kummaa lapset olivat vihkoihinsa oppitunneilla tehneet ja ilahdutti itseään soittamalla huilua tai pianoa. Ensimmäisestä luokasta tonttu oli edellisenä päivänä löytänyt ihanan kirjan, se kertoi ihmeellisistä seikkailuista. Tonttu istui kirjahyllyn päällä ja luki ihmeellisiä seikkailuja kirjastaan kun se yhtäkkiä kuuli itkuista ininää: ”i-i-iiii i-i-iiii”.

Tonttu katseli hämmästyneenä ympärilleen, mutta luokassa ei ollut ketään. Mistä ihmeestä tuo ääni kuului? Mitään ei näkynyt, mutta silti selkeästi kuului ”i-i-iii, i-iii-i-iiii”. Mistä ääni mahtoi kuulua? (Pohditaan lasten kanssa mikä voisi pitää sellaista ääntä ja mistä ääni tulee)

Lopulta tonttu äkkäsi jonkun ihan pienen inisevän otuksen pyörivän ikkunan edessä. Tonttu astui lähemmäs ikkunaa ja huomasi, että ininää piti pienen pieni itikka. Itikka inisi itkuisesti ja viimein tonttu ymmärsi itkuisen itikan ininästä, että itikka oli iltapäivällä lentänyt ikkunasta sisään kurkistamaan koululuokkaa, kun ikkuna oli avattu tuuletusta varten. Opettaja oli kotiin lähtiessään laittanut ikkunan kiinni itikan sitä huomaamatta, eikä itikka päässyt kotiin. Siksi itikkaa nyt itketti.

Tonttu kurotti kätensä kohti ikkunanhakaa ja avasi itikalle ikkunan. Iloinen itikka inisi tontulle kiitoksensa lentäessään ulos ikkunasta. Tonttu tuli iloiseksi, kun se oli auttanut pulaan joutunutta itikkaa. Hymyillen tonttu sulki ikkunan ja istahti ikkunan ääreen katselemaan ilta-aurinkoa, joka laski ikkunan takana. Tonttu vaipui mietteisiinsä, se muisteli omaa kouluaikaansa, johon siihenkin liittyi itikka. Opettaja oli opettanut tonttulapsille itikka-leikin, joka oli oppilaista tavattoman hauska.

"Oli kerran itikka, jolla oli rättisitikka. Ja sen sitikan takapenkillä, oli itikka iltalenkillä."

Oppilaiden kuultua sadun koulutontusta ja itikasta kahteen kertaan piirsimme kuvan sadun keskeisimmästä tapahtumasta: Koulutonttu avaa ikkunan ja päästää itkuisen ja inisevän itikan ulos, joka iloisesti inisten katoaa iltaan.

Kolmantena päivänä koulutonttu oli jälleen jättänyt meille pussin, jota sai tunnustella. Nyt pussissa oli jo aiemmin oppimamme A-kirjain sekä I-kirjain. Ja niin meille selvisi piirtämämme kuvan salaisuus.

I-kirjaimen suoraan muotoon tutustuimme muotoilemalla mehiläisvahasta I-kirjaimia. Jokainen teki omanlaisensa i:n, oli pitkiä ja kapeita, lyhyitä ja paksuja. Kaikki kuitenkin selvästi I-kirjaimia. Harjoittelimme i ja ii tavujen erottamista siten, että minä sanoin i tai ii ja oppilaat näyttivät penkki parinsa kanssa minulle joko yksittäisiä i-tavuja tai laittoivat i-kirjaimensa yhteen muodostaen ii-tavun. Lopuksi keräsimme i-kirjaimet luokan eteen penkin reunalle ja luimme yhdessä koko rivin useampaan kertaan.

"Ii, i, i, ii, ii, i, ii, ii.."

Kun I-kirjaimen muotoon ja äänteeseen oli perusteellisesti tutustuttu, piirsivät oppilaat vihkoonsa ison I-kirjaimen. Läksyksi oppilaat saivat keksiä kotona vähintään 5 i-kirjaimella alkavaa sanaa.

Neljäs päivä I-kirjainta opiskellessa alkoi pihalla itikan metsästys-leikillä (tunnetaan myös nimellä hirven metsästys). Oppilaat olivat suorakaiteen muotoisen leikkialueen päässä, kuullessaan i-alkuisen sanan oppilaat juoksivat alueen toiseen päähän. Kentän laidalla olevat "jo-metsästetyt-leikkijät" yrittävät osua pallolla ohi juokseviin leikkijöihin. Osuman saaneet leikkijät tulevat laidalle metsästäjiksi. Lisäksi leikimme hippaa, jossa jääneet pelastuivat kertomalla opettajalle i-kirjaimella alkavan sanan.

Luokassa kirjoitimme taululle oppilaiden keksimiä i-kirjaimella alkavia sanoja. Tässä tehtävässä nälkä kasvaa selvästi syödessä, jälleen kerran :) Oppilailla oli tällä kertaa sanoja vieläkin enemmän kuin a-kirjainta opetellessa. Luultavasti ensi kerralla vieläkin enemmän.. pitää varmaan opetella pienempi taulukäsiala..

Omaan vihkoonsa oppilaat kirjoittivat jälleen tarinan kannalta keskeisimmät sanat eli ITIKKA, IKKUNA ja ILTA. Lisäksi oppilaat saivat kirjoittaa ja piirtää itse valitsemiaan i-sanoja.

Viimeistelimme i-kirjaimen opiskelun alias-peliin. Korteissa oli kuva ja sana, joita oppilaat selittivät toisilleen. Korteissa oli i-kirjaimella alkavia sanoja, lukuunottamatta yhtä käenmunaa, jonka löytäminen oli oppilaiden tehtävänä pelin lopuksi.

------------------

Jos haluat lukea koko tähän mennessä julkaistun jatkokertomuksen koulutontun kirjainseikkailuista se löytyy täältä.

Muotopiirustusta ja loogisia paloja

Värit olivat saapuneet päälle maan,

mutta vielä jotakin puuttui.

Oli tullut vuoro kuninkaan,

hänen valtansa muodoksi muuttui.

Suorana kasvaa puun runko hento,

pyöreinä metsien marjat.

Kaaren piirtää ilmaan linnun lento,

ryhtinsä kantavat kattojen harjat.

Tyynen tasainen on myös pinta veden,

johon piirtyy heijastus saaren.

Kuninkaan viisautta ihmetellen

tuhansia muotoja suoran ja kaaren.

(Hanna Tervo)

Muotopiirustus on steinerkoulujen oma oppiaine, johon sisältyy paljon peruskoulun puolella matematiikan, erityisesti geometrian, sisältöihin kuuluvaa oppiainesta. Muotopiirustusta voidaan myös kutsua vapaankäden geometriaksi. 

Perinteisesti 1. luokan ensimmäisenä koulupäivänä Steinerin ohjeistuksen mukaisesti opettaja kertoo oppilaille näiden tulleen kouluun oppimaan sellaisia taitoja, joita aikuiset jo osaavat. Yksi sellainen taito on kirjoittaminen. Kaikki kirjaimet muodostuvat kahdesta perusmuodosta: suorasta ja kaaresta. Kun näitä muotoja on hahmotettu omaa kehoa hyväksikäyttäen (kävelty lattialla näitä muotoja, piirretty niitä suurina ilmaan jne.) saavat oppilaat piirtää taululle suoran ja kaaren. Myöhemmin nämä muodot piirretään myös omaan vihkoon.

1. luokka alkaa muotopiirustus jaksolla. Ensimmäisten muotopiirustustuntien tehtävät vastaavat peruskoulun äidinkielen tehtäväkirjojen ensimmäisten sivujen hienomotoriikkaharjoituksia. Harjoitellaan tekemään suoria viivoja ja kaaria, piirtämään viivoja ylhäältä alas tai alhaalta ylös.  Erona on se, että muotopiirustuksessa teemme muodot todella suurina. Oppilaan vihko on hieman A4-vihkoa isompi ja piirustusvälineenä toimii mehiläisvahaliitu, jolla piirtäminen vaatii lapselta myös tahdonvoimaa, sillä vahaliiduilla piirtäminen ja värittäminen on lapselle fyysisesti raskasta. Muotopiirustus tunneilla tutustutaan tasokuvioihin, kuten ympyrään, kolmioon ja nelikulmioon. Lisäksi vuoden aikana tehdään tehdään erilaisia peilaus ja symmetria harjoituksia symmetria-akselin avulla. Koulun alkaessa muotopiirustusta tehdään 1. luokalla yleensä parin viikon ajan päivittäin pääainetunneilla. Myöhemmin muotopiirustusta on yksi oppitunti kerran viikossa.

Ympyröitä, useampia.

-------------------------------

Minä olen muotopiirustustunneilla käyttänyt oppilaiden kanssa unkarilaisesta Varga-Nemenyi-matematiikasta tuttuja loogisia paloja. Tutustuessamme ympyröihin, kolmioihin ja neliöihin ovat loogiset palat sopineet hyvin kokonaisuuteen ja auttaneet muotojen havainnoimisessa ennen niiden piirtämistä.

Seuraavaan olen koonnut loogisilla paloilla tekemiämme harjoituksia ensimmäisien viikkojen ajalta, kaikkia leikkejä ei ole leikitty samalla oppitunnilla vaan 1-2 leikkiä/oppitunti. Palojen säännöllisyydessä ja niiden säännönmukaisesa järjestämisessä on selvästi jotain ekaluokkalaista kiehtovaa, niin innolla he ottavat palat vastaan tunnin alkaessa.

• Ensimmäinen tehtävä loogisia paloja käyttäessämme on aina järjestää palat omalle pöydälle, niin että niistä on helppo löytää tarvitsemansa. Aina loogisia paloja käyttäessämme olen haastanut oppilaita järjestämään palat erilailla kuin aiemmin. Osa järjestää värien mukaan, osa pisteellisyyden/pisteettömyyden (reiällinen/reiätön) tai muodon mukaan. Joukosta löytyy myös niitä, jotka tarkasti taulukoivat palansa niin, että muodot ja värit ovat omissa pysty/vaakariveissään ja pisteelliset/pisteettömät erikseen. Käytän hyödykseni entisten oppilaiden Tuhattaituri-kirjan pahvisia loogisia paloja, joten yhdellä oppilaalla on vain isot tai vain pienet (muuten ei paloja riittäisi kaikille). Harjoiteltava asia: luokittelu, taulukointi, ominaisuuksien havainnoiminen.
• Portinvartija: ensimmäisinä koulupäivinä leikimme luokassa portinvartijaa ilman loogisia paloja ja portinvartija jakoi lapset kahdelle "saarelle" esimerkiksi sen mukaan kenellä oli hame ja kenellä housut. Leikkijöiden tehtävä on keksiä mikä oli heitä yhdistävä asia. Samalla harjoitellaan ominaisuuksia ja ei-ominaisuuksia, esim. vaalea hiuksiset ja ei vaalea hiuksiset. Pian siirryimme leikissä versioon, jossa oppilas valitsi käteensä matkalipuksi loogisen palan, jonka mukaan portinvartija jakoi lapset saarille. Leikin siirtyessä vieläkin abstraktimpaan muotoon, leikkivät lapset pareittain omalla pöydällään loogisilla paloilla jakaen paloja omille saarilleen. Harjoiteltava taito: yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien huomaaminen, ominaisuudet ja ei-ominaisuudet, luokittelu.

Punaiset ja ei-punaiset.

• Arvaa mitä ajattelen? Leikki aloitettiin jälleen kehollisesti ensimmäisinä koulupäivinä siten, että seisoimme ringissä ja aluksi opettaja ajatteli yhtä leikkijää. Leikkijät esittivät kyllä/ei-kysymyksiä. Jos kysytty ominaisuus ei pitänyt omalla kohdalla paikkaansa, piti käydä istumaan. Lopulta seisomassa oli vain se, jota ajateltiin. Loogisilla paloilla sama toimii, aluksi rajoitetulla palamäärällä, pareittain. Toinen leikkijöistä ajattelee yhtä palaa ja toinen kysyy sen ominaisuuksista yrittäen päätellä mitä palaa pari ajattelee. Harjoiteltava taito: tarkat kysymykset, poissulkemisen menetelmä.
• Kuningattaren kaulaketju: Taululle on tehty kuningattaren kaulaketjun alku ja oppilaat rakentavat omalle pöydälleen samanlaisen ja alkavat sen jälkeen jatkaa jalokivien sarjoittamista. Nopeimmat oppilaat saivat kaikki loogiset palat kuningattaren kaulakoruun sarjoitettua, hitaammat ainakin muutaman jakson sarjaan. Harjoiteltava taito: sarjoittaminen.
• Kruununjalokivet: Yksi leikkijöistä on kuningas ja hänellä on kruunupäässään. Kuningas ei kuitenkaan tiedä mikä jalokivi hänen kruunussaan on. Kuningas saa kysyä muilta leikkijöitä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä/ei. Kuninkaan pitää selvittää millainen jalokivi hänellä on. Aluksi leikkiä voi leikkiä rajatulla määrällä loogisia paloja, jolloin tehtävä on luonnollisesti helpompi. Vaikeamman version saa paitsi lisäämällä palojen määrää, myös leikkimällä "valehdellen" eli jos oikea vastaus olisi kyllä, sanotaankin ei ja päin vastoin. Harjoiteltava taito: tarkat kysymykset, poissulkemisen menetelmä.

• Konearvoitus: suosittu pähkäilytehtävä, jonka olen jättänyt iltapäivällä hautumaan ja käynyt läpi vasta seuraavana päivänä, on ollut konearvoitus. Koneeseen syötetään loogisia paloja. Ylärivistä näkee mitä koneeseen on laitettu ja alhaalta näkee, mitä koneesta tuli ulos. Oppilaiden tehtävänä on keksiä mitä kone tekee? Mitä koneeseen on syötetty kolmannessa kohdassa? Entä mitä koneesta tulee ulos neljännessä kohdassa? Myöhemmin leikkiä voidaan leikkiä niin, että koneeseen syötetään vaikkapa käpyjä tietty määrä ja koneesta tulee ulos jokin määrä. Taas pohditaan mitä kone teki? Harjoitus valmistelee leikkijää myöhemmin matematiikassa vastaan tulevaan yhtälönratkaisuun (4+2x=8). Harjoiteltava taito: muutoksen havaitseminen.

• Looginen päättely ja suhdekäsitteet: taululle oli asetettu 24 korttia kuvapuoli tauluun päin. Oppilaat ohjasivat kukin vuorollaa opettajaa avamaan haluamansa kortin käyttäen suhdekäsitteitä, esim. "ylimmästä rivistä oikealta kolmas kortti". Tarvittaessa opettaja avusti sanallistamisessa. Kun kortti oli valittu, pohdittiin ensi mitä kortissa mahtaa olla ennen sen paljastamista. Pikkuhiljaa korttien avautuessa alkoi korttien logiikka aueta oppilaille. Ihailtavaa oli, kuinka loppuun asti jaksettiin pitää salaisuus ja kaikki saivat loppuun asti pähkäillä ja testata toimiko oma oivallus. Harjoiteltava taito: suhde- ja suuntakäsitteet, järjestysluvut, looginen päättely, ominaisuuksien kuvaileminen.

• Koulutontun kirjainkone: Aluksi oppilaat ohjasivat taululle opettajaa rakentamaan koulutontun kirjainkonetta. He kuvailivat millaisen palan koneeseen haluavat lisättävän sekä suhdekäsitteitä (vasemmalle, oikealle, ylös, alas) hyödyntäen ohjasivat opettajaa asettamaan palan haluamaansa kohtaan. Pian oppilaat leikkivät samaa pareittain, ohjaten vuorotellen toisiaan laittamaan palan. Oppilaita on hyvä muistuttaa pitämään käden selän takana :) Kiellettyä leikissä oli osoittaa sormella sanoen "laita toi tohon noin". Harjoiteltava taito: suhde- ja suuntakäsitteet, ominaisuuksien kuvaileminen.

Kirjainkone valmistumassa.

-----------------------

Harjoitukset koulutontun kirjainkonetta lukuunottamatta on koottu Opettajan tienviitta 1A-oppaasta.