Joulutarina (3/17)

Kolmantena päivänä tarina eteni seuraavasti (tiivistelmä sivuilta 31-40 kertojan pienillä lisäyksillä)

Isän, äidin ja Aadan lähdettyä Nikolas katseli etääntyvää myrskylyhtyä, joka katosi jäälle ja pieneni ja pieneni, kunnes sitä ei voinut enää silmin erottaa. Silloin Nikolas hätkähti ajatuksistaan ja huomasi tulen melkein hiipuneen. Nikolas lisäsi takkaan puita ja istuutui lattialle vuolemaan Aadan joululahjaa. Mökin ympärillä myrsky riehui ja tuuli ulisi nurkissa. Nikolasta väsytti, mutta hän ravisteli itsensä hereille. Hän ei saisi nukahtaa, isä oli antanut hänelle tärkeän tehtävän. Lopulta Nikolas ei kuitenkaan voinut mitään painaville silmäluomilleen vaan nukahti tuvan lattialle. Aamun sarastaessa Nikolas hätkähti hereille, häntä paleli, silloin hän muisti sairastuneen Aadan ja saamansa tehtävän. Nikolaksen kauhuksi tuli oli sammunut kokonaan, tuhkan seassa loisti haaleasti vain muutama pieni hiilen kekäle. Nikolas kasasi veistämisestä tullutta roskaa takkaan, mutta mitään ei tapahtunut. Puhalleltuaan pitkään hiillokseen Nikolasta viimein onnisti ja hän sai tulen syttymään. Kohta hän uskalsi lisätä takkaan lisää puita, mutta halkolaatikko oli tyhjä, kaikki isän tuomat halot oli poltettu. Lisää oli Nikolaksen haettava halkovajasta. Ulko-ovella Nikolasta odotti kuitenkin toinen haaste. Lunta oli tupruttanut yöllä saaren täydeltä ja Nikolaksella oli edessään lapio hommia, jotta hän sai luoduksi polun halkovajalle, ulkohuoneelle ja rantaan laiturille. Raskas työ onneksi sai Nikolaksen ajatukset toisaalle  yhä vain kasvavasta huolesta. Vähän väliä Nikolas tähyili manteretta kohti, näkyisikö jäällä liikettä, mutta vaikka Nikolas kuinka tarkasti tähyili ei hän nähnyt muuta kuin metsää ja vain lisää metsää kaukana horisontissa. Vaikka Nikolas ei osannut kelloa, olivat viisarit jo aikaa sitten ylittäneet kellotaulun korkeimman kohdan. Vanhempien olisi pitänyt tulla jo takaisin.  Illan alkaessa pimetä, vei Nikolas laiturille myrskylyhdyn näyttämään suuntaa vanhemmille, jotka jo varmasti pian tulisivat Aadan kanssa takaisin. Pimenevässä illassa Nikolas istui tuvan pöydän ääressä, eikä enää voinut karistaa tunnetta, että jotakin oli sattunut. Kyynel, joka oli jo pitkään pakottanut Nikolaksen silmäkulmassa vieri vihdoin poskelle. Ilta oli jo kulunut pitkälle, kun Nikolas yhtäkkiä kuuli ulkoa askeleita, jotka narisivat pakkaslumessa sekä matalaa miehen puhetta. Nikolas syöksähti jaloilleen ja ovelle kädet levällään valmiina halaamaan vanhempiaan, mutta kun ovi aukesi pysähtyi Nikolas niille sijoilleen. Sisään astunut mies ei ollutkaan isä, hän oli joku ventovieras.

Tänään joulukertomusta työstettiin kahdella tapaa. Kuten tarinassa kävi ilmi, ei Nikolas osannut kelloa. Vanhempiaan odottaessaan hän kyllä päätti, että isä saisi opettaa häntä lukemaan kelloa, kunhan palaisi. Mekin harjoittelimme tänään kelloa. Oppilaat saivat 3. luokan VaNen Opettelen digitaalisia kellonaikoja-vihkoset, joista he tekivät 2. luokalla opittua kertaavat tehtävät. 

Kellonaikojen lisäksi lähdimme tutkimaan tessellaatioita. Mantereelle tähytessään Nikolas näki horisontissa vain metsää, puita ja taas puita. Mekin lähdimme piirtämään tuota maisemaa. 

Muotin tessellaatioon löydin Pinterestistä https://frugalfun4boys.com/christmas-tree-tessellations/

Frugal fun-sivustolta saa tulostettua kuusen muotin. Oppilaat liimasivat kuusenmuotin hieman paksummalle kartongille, jotta muotilla olisi helpompi piirtää kuusia. Jokainen täytti A4-paperin kuusilla. Työn jatkotyöstö tapahtuu huomenna, joten kannattaa kurkata silloin blogiin ja katsoa millaiset valmiista töistä tuli.

Sama teema jatkui hyvin vielä ympäristöopin tunnilla, sillä olemme työstäneet nyt maantiedon teemoja ja tänään opeteltiin rannan muotoihin liittyvää sanastoa. Nikolas asui saarella. Saaren merkityksen oppilaat saivatkin selitettyä, mutta sitten lähdimme pohtimaan mitä tarkoittavat luoto, lahti, niemi, kannas, salmi ja saaristo. 

Tällaista tänään ja huomenna hommat taas jatkuu...