tiistai 15. helmikuuta 2022

Harry Potter ja salaisuuksien kammio - kirjallisuuteen pohjautuva seikkailu

 Luokassani on monta Harry Potter fania. Kaikki oppivat tuntemaan Harry Potterin viimeistään ekaluokan keväällä, kun luimme koulussa satusiestalla Harry Potter ja viisasten kivi-kirjan. Silloin jo oppilaat kysyivät, luetaanhan myös seuraava osa kirjasarjasta. Kyllä näin tehtiin, mutta vasta 2. luokalla. Aloitimme Harry Potter ja salaisuuksien kammio-kirjan lukemisen syysloman jälkeen. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kirja olisi luettu joulukuun alkuun ja joulutarinan alkamiseen mennessä, mutta kirja kestikin tammikuun loppuun. Matkan varrella tehtiin monta erilaista taikamaailmaan liittyvää juttua, mutta tässä postauksessa kerron tämän kirjallisuusjakson loppuhuipennuksesta, viime viikolla toteutetusta salaisuuksien kammio-seikkailusta.



Aamu alkoi Päivän Profeetan järkyttävillä uutisilla. Basiliski on edelleen vapaana, Harry Potter on haavoittunut ja menettänyt muistinsa, eikä Valedron päiväkirjan olinpaikkaa tiedetä! Päivän profeettaan olimme jakson aikana tutustuneet sekä lukemalla siitä uutisia, että toimimalla itse työharjoittelijoina Päivän Profeetan toimituksessa. Sanomalehteä luettiin siis innokkaasti. Uutiset järkyttivät, mutta nostattivat myös taistelutahtoa tiedät-kai-ketä vastaan ja niimpä oppilaat lähtivät pienryhmissä (5-6 oppilasta kerrallaan) etsimään salaisuuksien kammiota.

Koska tavoittamattomissa olevan Harry Potterin lisäksi Hämäkäk oli ainoa, joka voisi auttaa salaisuuksien kammion löytämisessä, piti ensimmäiseksi löytää Hämäkäk. Aivan kuten Harry ja Ron hoksasivat oppilaatkin seurata pieniä hämähäkkejä, jotka johdattivat meidät koulun alakertaan. 
Hämähäkit on kopioitu Opettajan tienviitta 2a:n kopioitavista materiaaleista.



Hämähäkkejä liikkui niin seinillä, lattiassa katossa kuin ilmanvaihtoputkissa, joihin innokkaasti kurkistelimme. Muistaen kuitenkin, että mikäli huomaamme liikettä pitää silmät sulkea välittömästi, sillä kuten kaikki tiesivät, basiliskin katse tappaa!


Lopulta löysimme oven, jota kohti kaikki hämähäkit olivat pyrkimässä. Ovi oli lukossa, mutta onneksi oppilailla oli taikasauvat mukana ja tämä ovi aukesi Alohomora-taialla. 
Oven takaa huoneesta löytyi Hämäkäk verkkonsa takana lymyilemässä sekä ovi, jonka oppilaat heti tunnistivat salaisuuksien kammion oveksi. Moni yritti käydä salaisuuksien kammion ovella suhisemassa, mutta kärmeskieli ei luistanut eikä Alohomora-taika toiminut tähän oveen. Mikä nyt avuksi? Ainiin, se Hämäkäk! Yksi kerrallaa varovaisesti oppilaat hivuttautuivat hämähäkin verkon läpi kysymään Hämäkäkiltä neuvoa. Palattuaan turvaan verkon toiselle puolelle oppilaat kertoivat aina selville saamansa asian ja kirjasivat tiedot ylös.

Hämäkäkillä oli piilossa verkon takana lorun pätkä kärmeskieltä: The itsy bitsy spider climbed up the waterspout. (Nokkelimmat hoksasivat, että opella oli ehkä ollut jokin taka-ajatus, kun oli enkun tunnilla laulattanut hämähämähäkkiä...) 

Oppilaat painoivat sanan kerrallaan mieleen ja kirjoittivat sen salaisuuksien kammion oven vieressä olevalle pienelle tussitaululle. Kun koko säe oli kirjoitettu, harjoiteltiin yhdessä suhisemaan säe kärmeskielellä. 


Hämähäkin verkkona toimi muuttoa varten pari vuotta sitten ostettu
kuormaverkko.
                           

Kaikille ryhmille ei ovi heti auennut, joten heidän piti käydä vielä Hämäkäkin luona tarkistamassa oliko säe kirjoitettu kokonaisuudessaan oikein. Kun virheet oli korjattu ja yhteen ääneen suhisimme kärmeskielellä säkeen, aukesi salaisuuksien kammion ovi!

                          

Salaisuuksien kammiossa oli pimeää. Loitsuläksyt oli huonosti tehty, sillä opettajan taikasauva oli ainoa, johon syttyi Valois-taialla valo. Onneksi löysimme kammion oven suusta (ledi)kynttilöitä, joiden avulla saimme hieman valoa pimeyteen. Putkistoa oli valtavasti ja sitä meni moneen eri suuntaan. Jos lähtisimme suinpäin putkistoon harhailemaan pimeässä, eksyisimme varmasti! Jotenkin pitäisi varmistaa, että löydämme ulos kammiosta.



Siispä päätimme piirtää kartan. Sovimme, että kääntyisimme aina oikealle, jotta tarvittaessa peruuttamalla ja kääntymällä aina vasemmalle pääsisimme pois. Jokainen oppilas sai ruutupaperin, johon aloimme piirtää karttaa: Ensin yksi askel eteenpäin, käännös oikealle, kolme askelta eteenpäin, käännös oikealle, viisi askelta eteenpäin, käännös oikealle, yksi askel eteenpäin, käännös oikealle... Jatkoimme samalla 1, 3, 5 kaavalla. Osa oppilaista joutui eksyksiin putkistokarttansa kanssa, mutta jokaisesta ryhmästä löytyi useampi, jonka kartta toimi ja sillä pääsi takaisin aloituspisteeseen! Otimme toimivat kartat mukaan ja uskaltauduimme lähtemään putkistoon. 

Tämä kartan piirtämistehtävä löytyy Varga-Neményi-menetelmän Matematiikkaa 2a-oppikirjasta.


Käytävässä oli pimeää kynttilöitämme ja sauvalamppua lukuunottamatta. Välillä kuului veden lorinaa, Murjottava-Myrtti taisi olla pahalla päällä, koska juoksutti niin paljon vettä. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan kuuluisiko seinillä risteilevissä putkissa liikettä. Välillä käytävässä tuli vastaan kangasseiniä, joita saattoi luulla aaveiksi, jos niihin törmäsi huomaamatta. 

Jonkin matkaa edettyämme huomasimme kynttilöiden valossa seinällä lajitteluhatun, joka selvästi yritti sanoa jotain, mutta puhekuplassa ei näkynyt mitään. Onneksi Päivän Profeetan mainoksetkin oli luettu huolellisesti, sillä oppilaat keksivät nopeasti, että kyseessä voisi olla näkymätön muste. Yritykset lämmittää puhekuplaa ledikynttilöillä eivät tuottaneet tulosta, mutta onneksi joku oli huomannut, että salaisuuksien kammion ovensuussa oli ollut silitysrauta. Voisiko siitä olla apua?



Hiippailimme takaisin kammion ovensuuhun (onneksi meillä oli ne kartat, muuten olimme voineet eksyä!) ja vuorotellen oppilaat silittivät puhekuplaa, kunnes siihen alkoi ilmestyä tekstiä. 


Katso lattiakaivoon! neuvoi lajitteluhattu. 

Näkymätön muste oli sitruunamehua. Siveltimellä viestin
kirjoittaminen onnistui helposti. 

Lattiakaivoja löytyi useita, oli niistä muutamaa säikähdettykin kun kansio oli askeleen alla keikahtanut ja siitä oli kuulunut ääni. Ensimmäinen lattiakaivon luukku oli liian painava avattavaksi, toisen alta ei löytynyt mitään, mutta kolmannella lattiakaivolla etsijät palkittiin. 


Lattiakaivosta paljastui Rohkelikon miekka. Lisäksi miekkaan oli kiinnitetty palapelin pala, joka täydensi kuvan kokonaiseksi. Oppilaat olivat saaneet jokaisen tehtävän ratkaistuaan aina yhden palapelin palasen. 


Koska basiliskin katse voi tappaa, olivat oppilaat salaisuuksien kammioon lähtiessään varustautuneet huiveilla tai pipolla, jotta silmät voisi tarvittaessa peittää. Oppilailla oli aavistus, että palapelistä tulisi basiliski, joten päätimme uhrata yhden oppilaan emme kaikkia. Niimpä muut oppilaat sitoivat silmänsä ja yksi oppilas neuvoi suullisesti heitä kuinka palapeli saataisiin koottua kokonaiseksi.
Kun palapeli oli valmis vaihdettiin vuoroja, äsken selittänyt oppilas sai käteensä rohkelikon miekan ja hänen silmänsä sidottiin hänen hyökätessä basiliskia kohden. Muut oppilaat neuvoivat ja hänen piti osua miekan kärjellä kahdesti basiliskin silmiin. Näin basiliski oli tuhottu.
(Tämä tehtävä toteutettiin tällä tavalla vain muutaman ryhmän kanssa, toisille ryhmille riitti palapelin kasaaminen yhdessä kaikkien nähdessä). 


Olimmeko nyt valmiita lähtemään pois salaisuuksien kammiosta? No emme tietenkään, päiväkirja piti vielä löytää! Hiippailimme eteenpäin pimeässä käytävässä, kunnes sen perällä meitä odotti alla oleva näky. 

                             

Kukistettu basiliski makasi kammion lattialla vieressään Valedron päiväkirja. Mitä päiväkirjalle pitäisi nyt tehdä? Hyvin oppilaat muistivat, että päiväkirja pitää tuhota basiliskin myrkkyhampaalla. Joku rohkea uskalsikin napata basiliskin suusta hampaan. Kaikki oppilaat tarttuivat hampaaseen ja yhdessä survaisimme sen päiväkirjan kanteen. Päiväkirjan sisältä purskahti mustetta kuin verta sen merkiksi, että päiväkirja oli tuhottu! Olimme hidastuttaneet tiedät-kai-kenen paluuta ainakin vähän!

(Päiväkirjan sisällä oli pullomaalia minigrippussissa, johon oli leikattu saksilla halkio, josta maali purskahti ulos hampaan osuessa päiväkirjan kanteen).


Sellainen seikkailu tällä kertaa 😊 Jännää oli, sillä koko salaisuuksien kammio osio toteutettiin pimeässä, koulumme alta löytyvässä noin 30 metriä pitkässä huoltokäytävässä. Käytävä oli helppo jakaa kankaiden avulla osioihin (katossa kulkeviin putkiin ripustin kankaita seiniksi). Koska käytävä ei kuulu kenenkään siivojaan siivousalueeseen, oli open silmät täynnä pölyä päivän jälkeen (onneksi on maskit), mutta oppilaiden silmät loistivat!
Oman luokkani kanssa pyöritin salaisuuksien kammion läpi kolme kertaa, 6-7 oppilaan ryhmä kerrallaan. Näin seikkailu toimi parhaiten, kun ryhmä ei ollut liian iso. Aikaa pienryhmältä seikkailun läpäisemiseen meni 40-45 minuuttia. Oman luokkani lisäksi rinnakkaisluokka oli ilmoittanut osallistumisestaan jo viime vuonna viisasten kiven pelastamisen jälkeen. 


Seuraavana päivänä lähetimme Taikaministeri Cornelius Toffeelle kirjeen, jossa kerroimme, että homma oli hoidettu. Nyt oppilaat odottelevat vastauskirjettä Toffeelta. Otaksun, että Toffee nimittää luokkamme taikayhteisön kunniajästeiksi! 


Tämäkin seikkailu toteutettiin kuntarajojen ylittävän yhteisopettajuuden voimin. Eli Tylypahkan haarakonttoreissa Rovaniemellä ja Lohjalla olivat oppilaat samaan aikaan seikkailemassa. Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja Törn!





1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
Taas aivan mahtava seikkailu oppiainerajat ylittävällä teemalla. Upeaa!
Elina