5.-6. luokka: Metsä

Syksyn ensimmäisenä isompana teemana yhdysluokassamme oli metsä.

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi

• Oppilas tekee valmiiksi keväällä aloittamansa digikasvion.
• Oppilas tunnistaa lähiympäristön kasveja.
• Oppilas harjoittelee kasvilajien määrittämistä kasvikirjan avulla.
• Oppilas tuntee ja erottaa luonnossa eri metsä- ja suotyypit.
• Oppilas tutustuu metsäteollisuuteen ja metsien suojeluun.

Suomen kieli

• Oppilaan sanavarasto laajenee ja hän harjoittelee metsään liittyvien adjektiivien käyttöä.
• Oppilas osaa kuvailla tarkasti metsää ja sen kasveja..
• Oppilas harjoittelee luetun ymmärtämistä tietotekstistä (ympäristöopin oppikirja).
• Oppilas laatii lukemansa pohjalta käsitekartan.
• Oppilas tutustuu tietoteksteihin ja harjoittelee tiivistelmien laatimista.

Työskentely

• Oppilas harjoittelee työskentelyä itsenäisesti sekä ryhmässä.
• Oppilas ottaa vastuuta omasta työskentelystään ja huolehtii, että annetut tehtävät tulee tehtyä aikataulun mukaisesti.
• Oppilas harjoittelee siistiä ja kaunista vihkotyötä.

Aloitimme jakson parissa työskentelyn tekemällä parin tunnin metsäretken Espoon keskuspuistoon. Lyhyen metsäretken aikana pysähdyimme muutamiin paikkoihin ja katselimme metsässä ylös, alas ja ympärillemme. Oppilaat ottivat kuvia näistä paikoista, joihin yhdessä pysähdyimme tutkimaan miltä metsä näyttää. Samalla nimesimme yhdessä metsästä löytyviä kasveja, joita oppilaat myös kuvasivat kasvioita varten. 

Kuiva kangasmetsä

Vielä emme puhuneet metsätyypeistä, vaikka keskustelussa kysymyksillä nostinkin esiin juuri metsätyypin keskeisimpiä piirteitä. Samalla pohdimme syitä kyseisen metsän kasvistolle. 

Kostea kangasmetsä

Seuraavana päivänä palasimme luokassa edellisen päivän kokemuksiin metsässä otettujen valokuvien avulla. Vihkoon piirsimme metsäretkellä löytämämme metsätyypit (kostea kangas, kuiva kangas ja lehto) sekä nimesimme metsätyypit. Samalla tuli kerrattua miksi kukin kasvi kasvoi juuri siinä metsässä.

Vuosia sitten tekemäni puunäytteet löytyivät kaappien uumenista tutkittaviksi.

Tutustuimme tarkemmin puihin. Toin luokkaan puunäytteitä ja pohdimme yhdessä onko esimerkiksi lehti- ja havupuiden rungoissa eroja. Lisäksi tutkimme puiden poikkileikkauksia ja vuosirenkaita. Samalla huomasimme, ettei puu kasva joka puolelta tasaisesti...

Tutkimme myös puiden lehtiä, joita oppilaat olivat tuoneet luokkaan. Tunnin päätteeksi määrittelimme vihkoon termit puu, taimi ja metsä. 

Kenkälaatikollinen kuusikiekkoja on opettanut jo useamman
oppilasryhmän laskemaan puun vuosirenkaita.

Kuvaamataidon tunnilla puun vuosirenkaat toimivat aasin siltana uuteen työhön, vaikka olimmekin huomanneet, etteivät puunvuosirenkaat ole täysin pyöreitä. Oppilaat harjoittelivat harpin käyttöä piirtämällä A4-paperin täyteen kaaria.

Harpin käytön harjoittelua, lämpimiä ja kylmiä värejä ja puiden lehtiä.

Kun paperi oli täynnä kaaria, sommitteli oppilas luokkaan tuomiaan lehtiä mallina käyttäen lehtiä kaarien päälle. Kertasimme lämpimät ja kylmät värit. Oppilas sai itse valita lehtien ja taustan suhteen, kumman hän värittää kylmillä ja kumman lämpimillä väreillä. Töiden valmistuttua tutkimme yhdessä töitä ja sitä pitääkö paikkansa, että lämpimät värit nousevat, lähestyvät ja laajentuvat ja kylmät värit laskevat, pakenevat ja supistuvat.

Tämä kuvistyö oli todella aikaa vievä, mutta harpin käytön harjoittelu oli motivoivaa.
Lisäksi tässä työssä onnistui moni sellainen oppilas, joka ei yleensä ole kuvaamataidossa
mukavuusalueellaan. Ylläoleva kuva ei ole opettajan mallityö, vaan juuri sellaisen oppilaan
tekemä, joka ei yleensä erityisesti piirtämiestä välitä.

Seuraavana päivänä keskityimme varpuihin. Olin tuonut luokkaan puolukan, mustikan ja kanervan varpuja. Tutkimme varpujen rakennetta ja huomasimme niissä olevan puuvarsi. Tutkimme myös varpujen lehtiä ja muistelimme missä metsätyypissä kukin varpu kasvoi. Samalla löytyi syy kunkin varvun lehdille.

Tunnin päätteeksi oppilaat lukivat oppikirjasta kappaleen varvuista ja ruohovartisista kasveista ja tekivät aiheeseen liittyvän ristikon. Ristikon tein netissä crossword maker-sivustolla.

Ekosysteemi pelin ostin kesällä Rovaniemeltä Metsähallituksen
Pilke-tiedekeskuksesta. Peli on opetuskäyttöön ihan toimiva.

Ekosysteemiin tutustuessamme jaoin oppilaille jokaiselle yhden Metsän ekosysteemi tietopelin pelikortin. Oppilaiden piti etsiä itselleen pari tai ryhmä, jonka kanssa he kuuluvat yhteen. Oppilaiden löydettyä ryhmänsä kertoivat oppilaat luokitteluperusteen, jolla olivat tuon parin löytäneet. Pohdimme luokitteluja, kuuluvatko jotkin ryhmät samaan porukkaan?  Kuuluuko liito-orava lentävien ryhmään vai nisäkäs-ryhmään? Saimme aikaan hyvää keskustelua. Lopuksi pyysin oppilaita jakaantumaan vain kahteen eri ryhmään, hetken pohdittuaan oppilaat keksivät eloton - elollinen luokittelun, josta pääsimmekin sen jälkeen tutkimaan ekosysteemiä.

Keskustelimme erilaisten elollisten ja elottomien asioiden merkityksestä luonnossa. Samalla piirsimme vihkokuvaa keskustelusta. Opetus tapahtui ulkona. Istuskelimme auringon paisteessa koulun vieressä parcour-kentällä, "tauluna" toimi voimapaperin palanen, jonka kääntöpuolelle oli luokassa pelattu matikkapeliä. Ulkona oppiminen sujui niin hyvin, että seuraavana päivänä opiskelimme yhteyttämistä samalla tyylillä ulkona.

Ekosysteemitunnin lopuksi etsimme matoja ja rakensimme matokompostin löytämiemme ohjeiden mukaan tutkiaksemme hajottajien työtä. Matoja on ruokittu pienillä omenanpalasilla aktiivisesti.

Teemaan kuuluivat myös suot ja niitä lähdimme opiskelemaan metsään. Edellisellä viikolla tuli Opetushallituksesta yhteydenotto, Kanadan yleisradio CBC oli tulossa Suomeen tekemään juttua Liikkuvasta Koulusta ja ulkona oppimisesta, joten heidät lähetettiin mukaan meidän retkellemme. Retkeilimme siis kuvausryhmän kanssa. Sen verran tottuneita retkeilijöitä oppilaani jo ovat, että 6 km matka taittui ilman turhia kitinöitä. Lähtiessä oppilaat kysyivät "Emmehän tee tänään sitä 8 km lenkkiä?" Kun kerroin, että tänään tulee vain 6 km, totesivat oppilaat ettei se ole juuri mitään :)

Metsäretken aikana oli sopivin välimatkoin lyhyitä oppimistuokioita. Ensimmäinen oppimistuokio käsitteli sammalia ja jäkäliä. Kyselin oppilaiden ennakkotietoja sammalista ja jäkälistä. Oppikirjan monisteisiin kuului sammal- ja jäkälälajien tunnistuskortti, jonka avulla oppilaat tutkivat matkan aikana löytämiään sammalia ja jäläliä. Keräsimme munakartonkiin yksittäiset näytteet löytämistämme erilaisista sammalista ja jäkälistä. Sammalien ja jäkälien kerääminenhän ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että pedagogiseen käyttöön kohtuullisen määrän kerääminen on ok ja tällä oletuksella toimimme.

Kun pääsimme ennakkoon valitsemani suon laidalle oli seuraavan opetustuokion aika. Tunnistimme yhdessä kaikki matkan varrelta löytyneet eri sammalet ja jäkälät, sen jälkeen kerroin oppilaille kuinka suo muodostuu. Opetustuokiota varten valittu suo olikin tästä hyvä esimerkki, koska kyseessä oli lampi, jonka toisessa päässä rahkasammalet olivat alkaneet vallata tilaa vesikasveilta eli juuri samanalainen paikka, jollaisen oppilaat löytäisivät myöhemmin oppikirjansa sivuilta.

Suon laidalla oppilaat pääsivät tutkimustehtävän pariin. Huomasimme, että rahkasammal on todella märkää ja se oppilas, joka rahkasammalille oli jo ehtinyt astua, olikin jo kastellut sukkansa. Kuinka märkää rahkasammal oikein on?

Pareittain oppilaat täyttivät 1 dl mitan rahkasammalella ja ottivat mitasta vähän kerrallaan sammalta pois puristaen samalla kaiken veden sammalesta takaisin mitta-astiaan. 

Oppilaiden tulokset siitä kuinka paljon 1 dl rahkasammalta sisälsi vettä vaihtelivat ryhmien välillä 50-70 ml eli desilitrassa rahkasammalta oli yhtä paljon vettä kuin itse sammalta. Tosin kuten muutaman oppilaat totesivat, sammalta ei saanut puristettua ihan kuivaksi vaan vettä oli kasvissa edelleen. 

Pienenä kertauksena viime kevään vetomitoista ja mittayksikkö muunnoksista, kyselin oppilailta kuinka paljon vettä tulisi litrasta rahkasammalta, jos desistä tulee 70 ml. Hyvin muistivat, että desilitrasta kymmenkertaistuessa tulee litra ja 70 ml kymmenkertaisena on 700 ml eli 7 dl.

Evästauko on tietenkin tärkein osa retkeä ja seuraavaksi olikin sen vuoro. Tulipaikalla nuotiolla sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Samalla oppilailla oli aikaa vain olla keskenään, mikä mielestäni on metsäretkillä myös tärkeää. Kävellessämme yritän aina hakeutua eri oppilaiden kanssa kävelemään, koska metsässä tulee jutusteltua oppilaiden kanssa ihan eri tavalla kuin koulussa oppitunneilla. Itse ajattelen, että metsäretket ovat sosiaalisen kasvun paikkoja parhaimmillaan. Olemme yhdessä, toiminta on osittain ohjattua ja osittain vapaamuotoista. Metsäretkillä porukasta huokuu se me-henki erilailla kuin koulussa.

Evästauon jälkeen pelasimme pareittain lajintunnistus peliä. Pelilaudalla oli kuvia kasveista, joihin olimme syksyn aikana tutustuneet. Aluksi oppilaat laittoivat vuorotellen alustalle kävyn kasvin päälle sitä mukaa, kun nimesivät kasveja. Kun kaikki kasvit oli peitetty, alkoi peli. Matikkapelin ideana oli tyhjentää pelilauta kävyistä. Kun kaksi käpyä oli vierekkäin, sai toisen yli hypätä ja yli hypätty otettiin pois laudalta. Pelilautoja oli kolmea eri tasoa.

Kisailimme lajitunnistuksessa myös joukkueittain. Pelasimme myrkkysieni-peliä. Alustalla oli lähiympäristöstä löytyneiden puiden lehtiä sekä muita kasveja. Toinen joukkue katseli muualle, kun vastajoukkue valitsi "myrkkysienen". Sen jälkeen ryhmä nimesi alustalta kasveja yksi kerrallaan. Nimetä sai niin pitkään kuin halusi, jokaisesta nimetystä kasvista joukkue sai pisteen... mutta jos joukkue osui "myrkkysieneen", se menetti kaikki pisteensä. Perusleikki, mutta sopi tähänkin tilanteeseen erinomaisesti ja lajit tuli leikissä tunnistettua useita kertoja.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä tekemään suomenkielen tehtävää ja harjoittelimme adjektiivejä. Minulla oli mukanani lappuja, joissa oli 1-3 adjektiivia. Oppilaiden piti etsiä luonnosta jotain, johon kaikki lapussa olevat adjektiivit sopivat. Tehtävä oli 5.-6. luokkalaisille melko helppo, vaikka lapussa oli kolmekin adjektiivia. Erinomaista treeniä suomenkielen oppijoille joka tapauksessa ja kaikki oppilaat tekivät tätä tehtävää huomattavasti innokkaammin kuin olin etukäteen olettanut.

Kasveihin liittyviä adjektiivejä olemme syksyn aikan työstäneet paljon, sillä jakson aikana viimeisteltiin keväällä aloitettu kasvio. Vaatimuksenani kasviossa oli kasvin nimen, löytöpaikan ja päivämäärän lisäksi, että jokaista kasvia piti kuvailla muutamalla lauseella.

Kasvion keräsimme Seesaw-sovelluksen avulla. Kasvion keräämisestämme oli muuten juttu Helsingin sanomissa keväällä.

Metsän eläimiin ja kasveihin liittyvää sanastoa tuli kerrattua myös hyvin käsitellessämme tarinaa "Eläimet tienteossa". Luin oppilaille tarinan ääneen, kuuntelemisen aikana oppilaat kirjasivat vihkoihinsa kaikki eläimet ja kasvit, jotka tarinassa esiintyivät. Sen jälkeen oppilaiden piti koota tarina, joka oli leikattu palasiksi. Kun oppilailla oli kokonainen tarina edessään, oppilaat lukivat tarinan ja alleviivasivat sieltä kaikki eläimet ja kasvit täydentäen vihkossa jo kuuntelun perusteella olevaa listaa. Yhdessä kävimme vielä läpi kaikki eläimet ja kasvit sekä tarkistimme eläin- ja kasvikirjoista ne lajit, joita oppilaat eivät tunteneet. Tässä tehtävässä nousi hyviä keskusteluja sanastosta. Esimerkiksi hongan oppilaat tiesivät puuksi asiayhteyksien avulla, mutta eivät tienneet mikä puu on kyseessä. Sama tarina luettiin seuraavalla tunnilla vielä ääneen koulukummeinamme toimiville eskareille ja satuhetken päätteeksi jokainen kummipari piirsi kuvan tarinasta.

Käsitekartta käsitellyistä aiheista

Suomenkielen tunneilla tutustumme jakson aikana asiateksteihin ja erityisesti tiivistelmiin. Oppilaat harjoittelevat keskeisten asioiden poimista kirjan kappaleista täydentämällä käsitekarttaa metsästä. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli jakson aikana lue oppikirjasta vastaava alue. Kaikkia kirjan kappaleiden aiheita käsiteltiin koulussa yhdessä ja ohjasin oppilaita lukemaan kotona vastaavan kappaleen. Koulussa opitun ja kotona luetun pohjalta, oppilaat täydensivät käsitekarttaa.

Suomenkielen tunnilla harjoittelimme keskeisten asioiden poimimista ja tiivistämistä Ahma-tekstin avulla. Poimimme jokaisesta kappaleesta keskeisimmät asiat yhteiseen käsitekarttaan yksittäisillä sanoilla. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat käsitekartan pohjalta lyhyen tiivistelmän ahmasta omin sanoin.

Muutamista aiheista teimme yhdessä tiivistelmiä yltin tuntien yhteydessä, eli aihetta käsiteltyämme pohdimme yhdessä miten asian kirjoittaisi lyhyeksi tekstiksi. Muotoilimme tekstin yhdessä tunnin lopuksi ja minä kirjoitin sen oppilaiden ohjeiden mukaan taululle, jokainen oppilas tietenkin myös omaan vihkoonsa. 

Pidän tekstin tuottamista erityisen tärkeänä ja minulla on oppilaita, jotka ovat oppineet ranskalaiset viivat vähän liiankin hyvin.. siksi teemme vihkotekstejä paljon yhdessä.

Jakson arvioitavina tiivistelminä toimi tässä jaksossa kaksi tekstiä. Ensimmäinen käsitteli metsänhoitoa. Aiheeseen liittyvää sanastoa käsiteltiin ensin yhdessä yhdellä tunnilla kieli-ja kulttuuriryhmien opettajan kanssa (itse olin poissa) ja seuraavalla tunnilla oppilaiden tuli tiivistää oppikirjan kappaleen tärkeimmät asiat metsänhoito-tekstiksi. Apuna oppilailla oli kuva metsänhoidon vaiheista.

Toinen arvioitava teksti metsien suojelusta tuotettiin siten, että oppilaat jaettiin 4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet saivat numerot 1-4 ja kaikki ykköset, kakkoset, kolmoset ja neloset kerääntyivät omiin ryhmiinsä tutkimaan heille annettua aihetta. Aiheet olivat luonnonsuojelun tavoitteet, luonnontilainen metsä, uhanalaisuus ja neljäs ryhmä tutki metsän suojelusta kirjoitettuja tekstejä puuinfon ja greenpeacen sivuilta (tässä on ajan riittäessä hedelmällinen teksti pari, josta keskustella mitä eroa näiden kahden tahon samasta aiheesta kirjoittamissa teksteissä on). Ryhmät laativat lyhyet muistiinpanot omista aiheistaan ja palasivat omaan ryhmäänsä jakamaan oppimansa muille. Ohjasin oppilaita tekemään muistiinpanoja käsitekartan muotoon muiden kertomasta.

Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjoittivat metsien suojelusta tekstin. Oppikirjaa ei saanut tekstiä kirjoittaessa avata, vaan oppilaat kirjoittivat sen pohjalta mitä muistivat ja mitä olivat muistiinpanoihinsa kirjanneet. Taululla oli apukysymykset ohjaamassa, miten tekstin voi rakentaa. 

Jakso päättyi yhteiseen metsäretkeen metsähallituksen ja luontokoulu Naakan kanssa. Retken teemana oli metsän ennallistaminen. Kyseessä oli Nuuksion kansallispuistossa oleva korpi, joka oli joitakin vuosikymmeniä sitten ojitettu ja siihen oli istutettu metsää. Istutettu metsä ei kuitenkaan ollut menestynyt alueella. Nyt tavoitteena on palauttaa alue jälleen korveksi. 

                         

                         

Sitä varten kaadoimme ojanvarresta kuusia, jotka karsittiin oksista. Seuraavaksi puut sahattiin n. 1.5 m pituisiksi paaluiksi, jotka nuijittiin lekalla ojaan padoksi. Lopuksi pato täytettiin maa-aineksella ja karsituilla kuusen oksilla. Tämän työn tavoitteena oli, että vesi ojassa nousisi ja tulvisi maalle, jolloin maaperä kostuisi jälleen ja vähitellen alue palaisi korveksi. Osa porukasta kävi myös eräällä vanhalla autiotontilla poistamassa vieraslajeja, jotta ne eivät leviäisi kansallispuistoon.

Kyseessä oli siis talkoot ja fyysinen työ, mutta se oli oppilaista todella motivoivaa. Kitinää ei kuulunut, päin vastoin oppilaat eivät olisi halunneet lainkaan lopettaa ja olisivat mielellään tulleet hommiin toisenkin kerran. Toisaalta eipä kaupunkilaislapsi nykyisin kovin usein pääse kaatamaan puita. Ainutlaatuinen kokemus siis useimmille! Erään oppilaan kommentti oli "Paras retki ikinä koko kuuden vuoden aikana koulussa!"

Valmis pato

                             

Jakson lopuksi oppilaat tekivät itsearvioinnin metsä-jakson aikana työskentelystä. Kaikkien oppilaideni kielitaito ei vielä riitä sanalliseen arviointiin, mutta ohjasin oppilaita siten, että ainakin jostain asiasta heidän piti kirjoittaa myös sanallisesti oma arvionsa.

Jakson lopuksi saimme myös katsoa CBC:n videoklipin ulkona opettamisesta ja liikkuvasta koulusta, jossa olimme olleet mukana. Löydät sen täältä.