Aarresaaren kartta-teema, viikko 1

Tällä viikolla aloitimme uuden teeman, joka kulkee niinkin jännittävällä nimellä kuin Aarresaaren kartta. Kuten jo ehkä arvasitkin toimii teeman kehyskertomuksen Robert Louis Stevensonin klassikkoromaani Aarresaari, tosin kolmasluokkalaisille luen Mauri Kunnaksen koiraversion romaanista. 

Luokkaan hain kirjastosta näytille oppilaiden kanssa lukemani Mauri Kunnaksen
koiraversion lisäksi alkuperäinen versio Aarresaaresta. Äänikirjojen ahkerana
lainaajana toin näytille myös cd-kirjatversiot Aarresaaresta. Josko saisin jonkun
oppilaistani innostumaan kirjallisuuden aktiivisesta kuluttamisesta myös
kuuntelijana... Itse en juuri TV:tä katso, mutta cd-kirja pyörii melkein aina yksin
kotona ollessani, parhaat osaan ulkoa :)

Kartan opiskelun aloitimme tutkimalla opaskarttaa koulun lähiympäristöstä. Tutkimme kartassa käytettyjä värejä ja etsimme tuttuja paikkoja kartalta. Oppilaiden läksynä oli merkitä oma koulumatka karttaan ja seuraavana päivänä jatkaessamme karttaa, etsimme toistemme osoitteita kartalta. Samalla pohdimme kummalla puolella katua mikäkin talo on. Oppilaille uusi havainto oli parillisten ja parittomien numeroiden sijainti eri puolilla katua. Loppuyhteenvetona totesimme opaskartan olevan hyödyllinen silloin, kun meidän pitää löytää johonkin tiettyyn osoitteeseen. 

Seuraavana päivänä keskustelimme maastokartan väreistä ja karttamerkeistä. Jokainen oppilas väritti itselleen netistä tulostamastani mustavalkoisesta korttelikartasta maastokartan, jossa pyrittiin käyttämään oikeita karttavärejä.

Väritetyt kartat kiinnitettiin kontaktimuovilla oppilaiden teemavihkojen takakansiin. Näin käytössä jo hieman kulunut vihko sai hieman ehostusta ja samalla oppilaat saivat värillisen kartan koulun lähimaastosta ja kontaktimuovin alla olevaan karttaan on opettajan helppo merkitä tussilla etsittävät rastit. Näin oppilaalla on oma, itse väritetty kestokartta käytössään koko suunnistuskauden ajan.

Uusia väritettyjä karttoja päästiin heti käyttämään liikuntatunneilla.

Ensimmäisellä suunnistuskerralla etsimme rasteja koulun pihalta. Rasteina oli jo 7 vuotta palvelleet, loppuharjoittelussa tekemäni, rastikortit. Numeroilla rastikorteilla on karttamerkkejä. Oppilas etsii karttaan (tai valokuvaan) merkityn rastin, kopioi rastikortissa olevan karttamerkin vihkoonsa ja palaa opettajan luokse. Opettajan luona oppilas tarkistaa karttamerkkitauluista mitä hänen löytämänsä karttamerkki tarkoittaa ja merkin selityksen kerrottuaan oppilas pääsee etsimään uutta rastia.

Postimerkin kokoiset kortit ovat rastimerkkejä, joita oppilaat etsivät. Löydetty
merkki kopioidaan vihkoon, tarkistetaan taulusta ja oikeaa karttamerkkiä vastaan
saa opettajalta uuden rastin etsittäväksi.

Tämä harjoitus on toiminut vuosia erinomaisesti ja samalla oppilaat oppivat karttamerkkejä ilman opettajan luennointia.

Toisella suunnistuskerralla oli luvassa kätkösuunnistusta. Oppilaat etsivät nyt hieman haastavampiin ja tarkempaa kartan lukua vaativiin paikkoihin sijoitettuja kätköjä. Kätköstä oppilaat löysivät paperisuikaleita, joihin oli kirjoitettu pätkiä luokassa jo luetusta Aarresaari-kirjan alkuosasta. Kätkön löytäessään oppilaat ottivat yhden suikaleen kukin mukaansa ja tulivat hakemaan opettajalta uutta rastia. 

Äidinkielen tunnilla oppilaat lukivat parinsa kanssa paperisuikaleet ääneen ja järjestivät ne kronologiseen järjestykseen, siten että se piti yhtä luokassa ääneen luetun kertomuksen kanssa. Suikaleet liimattiin tietenkin lopuksi jokaisen vihkoon.

Viikon kirjoitusläksynä oppilailla oli ohjeiden kirjoittaminen ranskalaisilla viivoilla. Tutkimme ensin luokassa yhdessä aarrekarttaa ja kirjasin taululle oppilaiden ehdotusten ja sanelun myötä ohjeet purjelaivalta aarteen kätköpaikkaan. 

Läksynä oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa samantapaiset ohjeet, taululla olleet ohjeet tietenkin pyyhittiin ennen kuin oppilaat pääsivät liimaamaan tehtävälappua vihkoonsa :)

Aarresaaren kartta-jakson aikana suunnitelmanamme on toteuttaa ihan omat aarresaaret karttoineen ja tarinoineen. Sitä projektia aloitimme myös tällä viikolla!

Aarresaaren rakenteluun tulemme käyttämään kierrätysmateriaalia, se sopikin hyvin sillä koulussamme vietetään tällä viikolla ekoviikkoa. 

Aarresaaren valmistaminen alkoi siitä, että oppilasparit hahmottelivat pahvilaatikosta leikatuille pahvinpalasille saarensa ääriviivat. Pulloväreillä oppilaat maalasivat saaren vihreäksi ja meren siniseksi, halutessaan saattoi maalata ruskeaa hiekkarantaa saaren rantaan. 

Kätevä kierrätysvinkki ja opettajan siivoustyötä kuvistunneilla helpottava tapa
on käyttää kanamunakennoja pullomaalien alustana. Maalaamisen jälkeen
kanamunakennon palaset voi hyvällä omalla tunnolla nakata roskikseen eikä
pestäväksi jää kuin siveltimet.

Viikon päätteeksi oppilasparit suunnittelivat oman aarresaari-seikkailunsa päähenkilöä. Apukysymysten avulla oppilaat kirjoittivat lyhyet esittelyt hahmoistaan, jotka lähettävät ensi viikolla aarteen metsästykseen.

Luvassa lienee melkoisia seikkailuja, sillä kertomusten päähenkilöiden esittelyistä löytyi niin koululaisia kuin eläkeläisiä, velhoja, kissoja ja merirosvoja, olipa yksi merirosvokoulun opettajakin esiteltynä. Innolla odotan, miten nämä hahmot päätyvät aarresaarelle ensi viikolla :)

Kertolaskuja 3. luokalla

Tällä viikolla siirryimme 3. luokkalaisten kanssa kertolaskujen pariin. Ja aloitimme työskentelyn kertolaskun periaatteen muistuttamisella mieleen. Lukujonoja olemme treenanneet lähes päivittäin elokuusta alkaen. Lukujonot tulevat kätevästi kalenteria tutkiessa kehorytmejä hyödyntäen aamuisin ja samalla kun laskemme koulupäivien lukumäärää. Lisäksi olemme kopitelleet hernepusseilla kahden, kolmen ja viiden monikertoja, neljän monikerrat ovat vielä harjoittelussa.

Kertolaskujaksomme alkoi kertolaskunäyttelyn rakentamisella. 25 oppilasta toimi pareittain. Jokainen oppilaspari sai post-it-lapun, jonka taakse oli kirjoitettu jokin kertolasku, etupuolella oli tunniste kirjain. Parit rakensivat luokasta löytyviä materiaaleja hyödyntäen heille annetun kertolaskun tarjottimelle. Kun kertolaskut oli rakennettu, kiersivät oppilaat katsomassa muiden rakentamia kertolaskuja ja kirjasivat vihkoon ylös yhteen- ja kertolaskun tarjottimelle rakennetusta.

Tunnin päätteeksi pelasimme 3. lk Opettajan tienviitasta (VaNe-opeopas) löytynyttä keskittymistä vaativaa leikkiä. Leikkijät seisovat ringissä, opettaja sanoo 0, joku leikkijöistä sanoo 2, sitten 4, 6 jne. Jos joku sanoo väärän luvun tai useampi sanoo luvun samaan aikaan, putoavat he pois pelistä ja menevät istumaan. Leikki alkaa alusta ja opettaja sanoo nolla. Me emme päässeet lukua 6 pidemmälle, koska näin ekalla leikkikerralla en pudottanut ketään pois pelistä. Kuinka pitkälle sinun luokkasi pääsee?

Seuraavana päivänä tutkimme kertolaskunäyttelyssä rakennettuja laskuja PowerPoint-esityksestä, kävimme läpi jokaisen rakennetun laskun. Keskustelua syntyi erityisesti rahoilla rakennetuista laskuista, esim. D-kuva voi olla 3x3 jos lasketaan rahojen lukumäärää, mutta rahan arvoa laskettaessa 3x6€.

Alakoulun aarreaitasta parastetun vinkin avulla tutkimme kontaktimuoviroskasta leikattuja suikaleita. Oppilaat muodostivat kerto- ja yhteenlaskuja ruutujen lukumäärästä. Jälleen oli mukavaa huomata, kuinka oppilaat näkivät helposti ruudukoista useita vaihtoehtoja. Ruutuja värittämällä vaihtoehtoja olisi ollut vieläkin useampia.

 Tunnin päätteeksi oppilaat pelasivat iPadilla Lumio Farm Factor- ja Lumio Llama Drama-sovelluksia. Molemmissa sovelluksissa on harjoituksia kerto- ja jakolaskuihin. Osa peleistä on ilmaisia, täysversio maksaa muutamia euroja. Farm Factor ja Llama Drama ovat mielestäni erinomaisia sovelluksia, koska ne eivät perustu drillaamiseen kuten valtaosa netin matikkapeleistä. Farm Factor havainnollistaa visuaalisesti lapselle yhteenlaskun ja kertolaskun yhteyden ja pelissä harjoitellaan sekä kertolaskulausekkeesta kuvan rakentamista että kuvan tulkitsemista, lisäksi pitää tietenkin myös osata laskea laskut.

Llama drama tarjoaa kontaktimuoviroskaa vastaavia harjoituksia.

Tästä jatkamme ensi viikolla!

Muista aina liikenteessä...

Muista aina liikenteessä

monta vaaraa ompi eessä,

siksi valpas aina mieli

se on turva verraton!

Liikennelaulu on raikunut luokassamme, kun tällä viikolla pääsimme tosissamme liikenne-teeman pariin. Pääpaino viikolla oli pyöräilijänä liikenteessä liikkumisessa, sillä 3. luokan opetussuunnitelma sisältää pyöräilijän liikennesäännöt.

Aloitimme viikon laulamalla Lasten liikennelaulua sekä tekemällä loogisen päättelyn tehtävän, jossa samalla kerrattiin liikennemerkkejä. Alla olevan kuvan dominopalat avattiin yksi kerrallaan oppilaiden opastaessa suhde- ja suuntakäsitteitä käyttäen minkä palan toivovat oppilaiden kääntävän. Oppilaiden tehtävänä oli myös aina ennen palan näyttämistä arvata, mitä kortista paljastuu. Keksitkö sinä, mitä vielä väärinpäin olevissa korteissa on?

Loogisen päättelyn harjoitus dominopaloilla on haasteellisempi versio VaNe-menetelmästä tutuista auto- ja talo-kokoelmista. Nämä dominopalat tein itse 3. luokan VaNe-kurssilla ja jos haluat tulostaa ne itsellesi, löydät ne täältä. Ja pakko todeta, että itsekin piti pähkäillä muutama hetki ennen kuin sain palat asettumaan riviin...

Liikenne-teeman parissa teimme ryhmätöitä 2+1 tunnin jakson. Ryhmätyöt koostuivat monesta pienestä tehtävästä, joiden suorittamisjärjestyksen jokainen ryhmä päätti itse. Työt koottiin monisteille, tietoa oppilaat etsivät Pisara-kirjoista, iPadin Turvapupu-appista sekä Lapin Kansan liikenne-sivuilta, jotka oli kiinnitetty seinätauluiksi luokkaan.

Tehtäväohjeet olivat koko ajan näkyvissä taululla ja vihkoon liimattuihin monisteisiin koottiin tehtävien vastaukset. Oppilaat työskentelivät 4 hengen ryhmissä. Tässä työssä huomasin kyllä neljän hengen ryhmän olevan liian iso. Melkein kaikki ryhmät työskentelivät kahtena parina, kuudesta ryhmästä vain 2 kykeni työskentelemään yhtenä ryhmänä. Mutta kaiken kaikkiaan ryhmätyöskentely onnistui hyvin, kaikki ryhmät etenivät tehtävissä ja työrauhakin säilyi.

Turvapupun muistipelissä oppilaat kertasivat liikennemerkkejä. Ilahduttavaa
oli, että oppilaat oikeasti miettivät mitä liikennemerkkejä muistipelistä
käänsivät. Muistipeliin kuului nimittäin tasoristeyksiin liittyvä liikennemerkki,
jota oppilaat eivät tunnistaneet ja useampi pari tuli kysymään minulta mistä
liikennemerkistä on oikein kyse.

Turvapupun Turvatieto-kirjasta oppilaat lukivat ääneen pyöräilyohjeet.
Sovelluksessa on myös mahdollista kuunnella kirjan luvut ääneen,
mutta 3. luokkalaisille tämä oli hyvä ääneenlukuharjoitus yltin tunnin ohessa.

Monisteisiin pyrin kokoamaan tärkeimmät pyöräilyyn liittyvät asiat. Ja kun monialaiset opintokokonaisuudet ovat nyt kuuma juttu, tuli tähänkin mukaan matikkaa loogisen päättelyn ja pylväsdiagrammien muodossa. Jos haluat käyttää minun monisteitani omassa työssäni, löydät ne täältä.

Luokassa oli esillä liikenteeseen liittyviä seinätauluja, joista löysi tehtävissä
tarvittavaa tietoa.

Liikuntatunneilla jatkoimme pyöräilyteeman parissa rinnakkaisluokan kanssa. Liikuntatunneille osallistui 51 lasta, kaksi opettajaa ja yksi avustaja. 

Tunnin aluksi harjoittelimme letkassa ajamista ja sitä, kuinka suuri pyöräletka pääsee kolaroimatta ajamaan jalkapallokenttää ympäri aina välillä pysähtyen. 

Sen jälkeen jakaannuimme harjoittelemaan pyörän käsittelyä taitoradalle. 

Taitorata koostui seuraavista harjoitteista:

• Pujottelu kartioiden välistä.
• Jarrutusharjoitus: kuinka kovaa pystyt ajamaan kohti kartioilla merkittyä ruutua (1mx1.5m) ja pysähtymään ruudun sisään?
• Yhdellä kädellä ajo ja esineen siirtäminen: oppilaiden tehtävänä oli ohi ajaessaan napata vauhdista tuolilla oleva reppu käteen ja laskea se 20m päässä olevalle toiselle tuolille.

• Keinulaudan yli ajo.

• Tarkkuusajo lähekkäin asetettujen kartioiden välistä.

• Tarkkuusajo lankun päällä.

Taitoradan lisäksi oppilaat lähtivät pienelle pyöräretkelle n. 15 oppilaan ryhmissä opettajan johdolla. Opeteltuamme käsimerkit lähdimme ajamaan koulun lähellä olevia ulkoiluteitä pitkin. Pitkässä letkassa pyöräilyn lisäksi pysähdyimme puistoalueelle, jossa opettaja saattoi helposti valvoa oppilaita ja seurata käsimerkkien käyttöä. Kolmen pyöräilijän ryhmissä oppilaat ajoivat ympäri puistoaluetta "seuraa johtojaa"-leikin omaisesti. Johtajan piti muistaa käsimerkein näyttää seuraaville ohjeita.

Tunnin päätteeksi harjoittelimme vielä kentällä kahdeksikon ajamista. Mutta kaksoistunti meni pyöräilyn parissa melko nopeaan tahtiin.

Liikennejakson päätteeksi pelasimme käenmuna-leikkiä (mikä ei kuulu joukkoon? miksi?) ja kim-leikkiä dokumenttikameran avulla liikennemuistipelikorteilla. Lisäksi tein vielä oppilaille 16 palan muistipelin dokumenttikameralle ja oppilaiden piti suhde- ja suuntakäsitteitä käyttäen kertoa minulle mitkä palat käännän ympäri.

Viikon kirjoitusläksynä oppilailla oli liikennekuva virikkeenään kirjoittaa tarina tai ohjeet liikennetilanteessa toimimiseen. Sain luettavakseni niin tarinoita kuin selkeitä vaiheittaisi ohjeita kuinka toimia tietä ylittäessä. Ainakin tien ylittäminen ja se ettei tiellä saa pelleillä tuli tämän viikon aikana ymmärretyksi :)

Aurinkoista viikonloppua blogini lukijoille!

Liikennettä satumetsän tiellä

Metsä-jaksosta siirryimme vähitellen kohti liikennettä. Liikennejakson ensimmäisellä viikolla liikuimme satumetsän tiellä liikenteen seassa...

Maanantai

Johdatuksena teemaan lauloimme lasten liikennelaulun. Sen jälkeen tutkimme luokan eteen tuotuja liikennemerkkejä (liikennemerkkimuistipelistä) ja katselimme netistä löytynyttä kaupungin kuvaa.

Kuva löytyi täältä.

Pohdimme mihin kohtiin opettajan tuomat liikennemerkit kaupungissa voisi asettaa. Hyvin löytyi merkeille paikkoja ja perusteluita, miksi ne mihinkin kohtaan kuuluvat.

Jatkoimme tutkimalla liikennemerkkien muotoja, dokumenttikameran avulla heijasti taululle kasan liikennemerkkejä ja pohdimme mitä yhtäläisyyksiä merkeistä huomaamme. Pian saimme järjestettyä merkit kolmioihin, nelikulmioihin, ympäröihin ja 8-kulmaisiin. 

Jatkoimme pohtimalla mitä yhteistä kolmion/ympyrän/nelikulmion muotoisilla merkeillä on. Aika pian oppilaiden keskustelun kautta löytyikin, että...

- kolmiot varoittavat

- nelikulmiot ohjaavat ja opastavat

- ympyrät kieltävät ja rajoittavat

Tunti jatkui Kari Salmelan Satumetsän tiellä-laululla (Musiikin mestarit 3-4). Laulun jälkeen kysymys kuuluikin, millaisia liikennemerkkejä satumetsän tiellä voisi olla. Jälleen virisi mukava keskustelu, oppilaiden ehdottaessa erilaisia liikennemerkkejä esim. varo peikkoa, pohdimme samalla minkä muotoinen kyseisen merkin pitäisi olla. Yhteisen ideointituokion jälkeen jokainen siirtyi suunnittelemaan ja toteuttamaan itsekseen liikennemerkkejä satumetsän tielle. Pohjana oppilailla oli moniste, jossa oli merkkipohjat valmiina oppilaan tehtävä oli tehdä merkkiin sisältö ja kirjoittaa selitys. Tavoite oli käyttää oikeita liikennemerkkien muotoja ja värejä.

Keskiviikko

Satumetsän tiellä liikennöintiä jatkettiin keskiviikkona, aamunavauksena soitimme nokkahuilua ja lauloimme useita lauluja, kunnes taas eksyimme satumetsän tielle. 

Tutkimme erilaisia netistä löytämiäni kuvia metsäteistä ja kiinnitimme huomiota perspektiiviin. Siihen kuinka puut ovat edessä suurempia ja takana pienempiä ja mitä kummaa tapahtuikaan tielle? Kuvien tarkastelun myötä oppilaat ymmärsivät yhden pakopisteen perspektiivin idean ja saatoimme lähteä kuvistyön pariin. Toteutimme kuvityön A3-paperille öljypastelliliiduilla. Ohjasin oppilaat tien ja puiden piirtämisvaiheiden ohi yhteisesti, jonka jälkeen he jatkoivat omaa luovuutta käyttäen eteenpäin. Taululla oli näkyvissä kirjalliset ohjeet, joista saattoi tarkistaa asioita itse ilman, että tarvitsee aina huutaa opea paikalle.

Liikennemerkkien suunnittelua

Nopeimmat ehtivät kaksoistunnin lopussa viimeistellä liikennemerkkejään, jotka lopuksi leikattiin irti ja kiinnitettiin satumetsän tien varteen sinitarralla. Tässäkin vaiheessa opettajan kanssa pohdittiin, mihin kohtaan mikäkin liikennemerkki tulisi kiinnittää, jotta perspektiivin idea tulee huomioiduksi myös liikennemerkkien sijoittelussa.

Täytyy sanoa, että olin tyytyväinen oppilaiden tuotoksiin. Yhden pakopisteen perspektiivi toteutuu kaikissa satumetsän teissä ja liikennemerkeissä moni tosissaan pohti, minkä muotoinen ja värinen ideoitu merkki tulisi olla, jotta se vastaisi suomalaisia merkkejä. Mutta osan merkit ovat ihan satumetsän merkkejä :)

Torstai

Oppilaat tekivät satumetsän tiellä laulun sanoista hieman muunnellun sanelun erityisopettajan johdolla. Vihkoihin tuli teksti:

Satumetsän tiellä juhlat öisin on. Ne jatkuu siellä nousuun auringon. 

Kerran, kun tiellä taivalsin, näin näyn sangen ihmeellisen. En sitä aluksi

todeksi uskoa saattanut, vaan silmiäni hieraisin. Kun tuuli heilutti oksia ja

varjot tanssivat aaltoillen, pöllö huhuili rytmikkäästi ja sydämeni pamppaili

tahtiin sen. Keskiyöllä kuun kajossa...

Sanelun tavoitteena oli kartoittaa oppilaiden osaamista (äng-äänne, geminaatat, diftongit jne.), mutta tätä tarinan alkua tarvittiin myös seuraavana päivänä.

Monenlaista liikennettä satumetsän tiellä.

Perjantai

Työskentely jatkui vielä äidinkielen tunneilla, jolloin oppilaat lukivat omia kirjojaan ja kirjoittivat tarinoita, joiden alun he olivat jo aiemmin kirjoittaneet sanelussa. Mikä se satumetsän tiellä nähty näky sangen ihmeellinen olikaan? Se joka sai sydämen pamppailemaan... Samaan aikaan kirjoittamaan siirtyvät oppilaat lukivat ääneen sanelutekstin ja ideoivat yhdessä opettajan avustuksella, mitä satumetsän tiellä voisi näkyä. Lyhyen ideoinnin jälkeen jokainen siirtyi harjoittelemaan itsenäistä työskentelyä sopivan rauhalliseen paikkaan.

Siitä sainkin lukea päivän päätteeksi hyvin monta versiota :)

Metsä-teema osa 3

Metsä-teema jatkui luokassamme vielä kolmannen viikon. Nyt siirryimme metsän kasveista tutkimaan myös ranta- ja vesikasveja, sen verran kuin se koulumme lähiympäristössä oli mahdollista.

Maanantai 

Musiikki ja metsä:

Musiikin tunnillakin lähdimme metsään ja "Lähtekäämme metsään"-laulu raikui komeasti. Seuraavaksi pohdimme mitä eläimiä suomalaisesta metsässä asuu ja aika pian oppilaista eräs ehdottikin karhua. Siispä lähdimme metsästämään karhua "Karhua mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan..." ja hieman lämmittelemään niin ääntämme kuin muutakin kehoa. Karhun lisäksi metsän kätköistä löytyi myös Oravan pesä, jonka lauloimme myös. Nisäkkäiden lisäksi metsässä on myös muitakin eläimiä, nimittäin lintuja ja tänään tutustuimme käkeen Kukkuu käkönen-laululla, jonka myötä aloitimme myös huilun soiton. 

Tunti päättyi rauhoittumiseen ja Esa Lamposen Syksy saapuu ja illat tummentuu..-laulun myötä.

Tiistai

Yltti ja metsä:

Tunnin aluksi tarkastelimme opettajan luokkaan tuomia tutkimusvälineitä ja pohdimme mitä niillä voisi metsässä tehdä. Kaikille tutkimusvälineille löytyi nimi ja useita käyttötarkoituksia. 

Luimme vielä yhdessä Pisara-kirjan ohjeet retkestä rannalle ja keskustelimme seuraavan päivän retkivarustuksesta. Lisäksi tutkimme oppikirjamme esittelemien ranta- ja vesikasvien tuntomerkkejä kirjasta, jotta tietäisimme mihin asioihin seuraavana päivänä kiinnittäisimme huomiota. 

Tutkimusvälineitä metsä- ja rantaretkelle: suurennuslasi, luuppi, mittanauha,
lämpömittari ja läpinäkyviä vesiastioita.

Keskiviikko

Tutkimusretki, yltti, kuvaamataito ja metsä:

Metsäretkellä oppilaat tutkivat rannalla kasvavia leppää ja pajua sekä purosta löytynyttä ahvenvitaa. Kasvien tuntomerkkejä suurennuslasien ja mittanauhojen avulla. 

Kiinnitimme huomiota seuraaviin asioihin:

- lehden muoto

- lehden laita

- lehtisuonet

- lehden koko

- kasvupaikka

- väri

- mahdolliset muut tuntomerkit, kuten lepän pienet kävyt

Lisäksi tutkimme veden lämpötilaa purossa, veden väriä ja hajua.

Retken jälkeen palasimme luokassa samoihin asioihin, joita metsässä ja rannalla oli tutkittu. Koska retkikohteestamme ei löytynyt osmankäämiä, oli opettaja tuonut luokkaan osmankäämin tutkittavaksi. Tunnistimme Pisara-kirjan määritelmien avulla kasvin osmankäämiksi ja vertailimme tuntomerkkejä ja kasvia toisiinsa.

Osmankäämistä teimme myös kuvataidetyön kuivapastelliliiduilla, joiden käyttö oli oppilaille uutta.

Ensin piirrettiin osmankäämin lehdet ja kukinto.

Taustan sai jokainen tehdä valitsemillaan väreillä. Ohjeena oli tehdä syksyinen ja värikäs tausta, jossa värien rajoja on häivytetty. Ja hienoja töitä oppilaat saivatkin aikaan, olin päivän päätteeksi töitä ripustaessani aika mykistynyt saatuani kaikki työt seinille. Oppilaita ohjatessa ja luokkaa siivotessa, en ehtinyt hirveästi oppilaiden töitä ihastelemaan, sillä työtä oli riittämiin oppitunnilla kuivapastellin pölyä kun muutamat keksivät puhallella toistensa päälle... huoh..

Päivän päätteeksi keräännyimme koulun pihalle hajottamaan yhden osmankäämin kukinnon, sillä Pisara-kirja kertoi, että yhdessä kukinnossa on jopa 100 000 siementä ja sehän meidän oli päästävä itse tutkimaan ja todistamaan, että niitä todella on niin paljon! Oli niitä.. koko koulun piha täynnä :)

Torstai

Yltti ja metsä:

Kasvien tunnistaminen jatkui vielä yhdella yltin tunnilla. Neljän oppilaan ryhmissä toimien oppilaat tunnistivat yhden kasvin (paju, leppä tai kielo) ja täyttivät siitä kasvintunnistuskortin. Tietojen etsimistä kasvikirjasta harjoiteltiin ryhmätyön ohessa.

Kielon latinankielinen nimi löytyi kasvikirjasta, samoin
kuin tieto kielon myrkyllisyydestä.

Ryhmätyöskentely sujui loistavasti ja jokaisen oppilaan vihkoon tuli täytetty kasvin tunnistuskortti sekä kontaktimuovilla kiinnitetty kasvin lehti. Jokaiseen ryhmään opettaja nimesi kapteenin, jonka tehtävänä oli huolehtia, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ja kaikkien vihkoon työ tulee tehdyksi. 

Ryhmätyöskentely on meidän luokassamme vielä haastavaa, mutta tähän työskentelytuokioon olin erityisen tyytyväinen. Tulosta syntyi ja jokainen ryhmä teki töitä, eikä kukaan lähtenyt vaeltelemaan omasta ryhmästään, hienoa!

Läksyksi ja jakson päätteeksi oppilaat saivat tyhjän kasvin tunniskortin vihkoonsa. Ylttiä pitää 3. luokalla jo arvioida todistukseen ja minä en ole erityisen innokas kokeiden pitäjä. Yleissivistykseen kuuluu toki tunnistaa mustikka ja puolukka jne. mutta pidemmän päälle oppilaiden on mielestäni ulkoa osaamisen lisäksi tärkeää osata etsiä tietoa ja tunnistaa kasvi esim. kasvikirjan avulla. Sen vuoksi päätin arvioida tämän jakson "lopputyön" avulla. Valmis malli tunnistuskortista on tehty koulussa ja olemme yhdessä keskustellen myös käyneet läpi mistä voi löytää lisätietoa kasvista. Lopputyön voi tehdä vapaavalintaisesta kasvista, ei kuitenkaan siitä kasvista josta on jo luokassa kortti tehty. Työn saa tehdä kaverin kanssa ja aikuisen apua saa pyytää. Aikaa lopputyön tekemiseen annoin viikon.

Lopputöiden palauttamista edeltävänä päivänä näytin oppilaille todistuksestakin tutut sanallisen arvioinnin "arvosanat" eli erittäin hyvä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä, et osaa vielä riittävästi/työtä täydennettävä. Kerroin oppilaille minkälaisella suorituksella mihinkin arviointiin yltää ja pyysin oppilaita työtä viimeistellessään miettimään millaista arviota työstään he tavoittelevat. Minun pöydälläni oli ennen tätä jo puolen luokan vihot, koulupäivät päättyessä ei vihkoja jäänyt kuin muutama, sillä aika moni oli todennut, ettei ole tehnyt töitä riittävästi omaan tavoitteeseen nähden.

Tänään viimein sain viikonloppu lukemisiksi oppilaiden vihot ja voin olla tyytyväinen. Muutaman oppilaan joudun vielä lähettämään pihalle hakemaan kasvin lehden kiinnitettäväksi vihkoon, mutta muuten tehtävä on aika monella erittäin hyvin tehty.

Tässä muutamia huolellisesti tehtyjä vihkoja malliksi. Luokallamme moni oppilaista puhuu kotona muuta kieltä kuin suomea ja olikin mukava huomata, että kasville muita nimiä oli etsitty kasvikirjasta latinaksi, mutta myös kirjoitettu esimerkiksi kyrillisillä aakkosilla ja joihinkin vihkoihin oli nimi etsitty englannin sanakirjasta.

Arvioinnin periaatteena oli, että kasvia ja sen kasvupaikkaa huolellisesti tutkimalla
ja asiat kirjaamalla saa melko hyvän. Hyvään ja erittäin hyvään vaaditaan lisäksi muuta
vaivannäköä, eli esimerkiksi tietoa on etsitty netistä tai kirjasta.

Tähän päättyi kasvintunnistusjaksomme tällä erää...

Ja tyytyväisin mielin voimme siirtyä eteenpäin!