Miten alkuun ulkoluokka-toiminnassa? Osa 1

Miten ulkoluokkatoiminnassa pääsee alkuun? Ulkona opettaminen on nostanut viime vuosina suosiotaan ja koronan myötä yhä useampi on kiinnostunut työskentelemään ulkona. Myös OPH:n koronaohjeistuksissa suositeltiin ulkona oppimista. 

Ulkona opettaminen touko- ja elokuussa on melko helppoa. Entä jos ulkona ollaan ympäri vuoden? Mitä kaikkea tulee huomioida?

Tässä blogisarjassa pyrin vastaamaan oman kokemukseni pohjalta ulkona opettamista koskeviin käytännön kysymyksiin. Blogisarja jatkunee koko syksyn tai lukuvuoden ajan, joten jos kysymyksiä ja ideoita seuraavien postausten aiheiksi nousee, laita minulle viestiä asiasta!

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen metsäretkiä lukujärjestyksen, ruokailun, käsihygienian ja turvallisuuden osalta. 

Tekemällä oppii. Vaikkei metsäretkelle olisi suunniteltu
erityisiä opetustuokioita, silti polun varrelta löytyy
paljon ihmeteltävää ja opittavaa.

Minä olen opettanut viimeiset kuusi vuotta ulkona koko ajan enenevässä määrin. Vuosi sitten starttasin viikottaiset metsäperjantait oman ekaluokkani kanssa. Lukujärjestykseen oli viime vuonna perjantaille merkitty neljä oppituntia. Se oli mielestäni erittäin sopiva metsäpäivän pituus. 

Viime vuonna metsäretkipaikkaan siirtymiseen ja paluuseen meni yhteensä noin 45 minuuttia, aamulla vartti ja iltapäivällä 30 minuuttia 😉 

Siirtymien lisäksi aikaa jäi parille 30-45 minuutin oppimistuokiolle, ruokailulle ja vapaalle leikille. 

Karkeasti päivän rakenne oli tällainen:

klo 9.00 reppujen pakkaus koululla

klo 9.30 saapuminen retkipaikkaan ja metsävälkkä (opettajalla aikaa valmistella tarvikkeet oppimistuokioita varten)

klo 9.45-10.30 oppimistuokio

klo 10.30-10.45 metsävälkkä

klo 10.45-11.45 ruokailu ja vapaata leikkiä, jonka ohessa oppilaat kävivät yksitellen lukemassa opettajalle lukuläksyn

klo 11.45-12.15 oppimistuokio

klo 12.15-12.30 satusiesta

klo 12.30-13 tavaroiden kasaaminen ja koululle siirtyminen

Siirtymiä käytin usein hyväkseni erilaisten ulkoläksyjen kyselemiseen, eli opettajan kädessä kulkeva lapsi vaihtui tasaiseen tahtiin kävelymatkan aikana, jolloin läksyt tuli kuunneltua kaikilta matkoilla. Tosin monesti myös käveltiin ja höpötettiin niitä näitä. 

Matkan varrella tuli myös tehtyä jos jonkinlaisia luontohavaintoja. Syksyllä vertailimme ja mittailimme eräässä pihassa kasvavien auringonkukkien pituutta, koska auringonkukat kasvoivat sopivasti tontin rajalla. Lisäksi kuhiseva muurahaispesä, upeat unikot ja muutama mato olivat ainakin asioita, joita vuoden aikana tarkasteltiin erittäin kiinnostuneesti. Näin ollen en kokenut tunnon tuskia siitä, että yksi oppitunti perjantaisin kului kävelemiseen. Ja kuuluhan liikenteessä liikkuminen alkuopetuksen ympäristöopin opetussuunnitelmaan ja sitä tuli harjoiteltua jatkuvasti.

Lukutuntia voi viettää hyvin riippumatoissa pötkötellen.

Tänä lukuvuonna työskentelen jälleen ekaluokalla, mutta toisella puolella Suomea. Meille on merkitty lukujärjestykseen perjantaille viiden tunnin koulupäivä. Luulen, että meidän metsäpäivämme tulevat pääsääntöisesti olemaan tänäkin vuonna neljän tunnin pituisia ja viimeisellä tunnilla perjantaina teemme koululla käsitöitä tms. muuta rennompaa hommaa.

Neljä tuntia vaikutti myös olevan ekaluokkalaisille myös vessassa käyntien osalta sopiva pituus. Kun oppilaat käyvät koulussa vessassa ennen lähtöä, jaksaa suurin osa oppilaista odottaa seuraavaa vessakäyntiä koululle asti. Tarvittaessa etenkin alkusyksystä muutamat kävivät puskapissalla, mutta aika nopeasti hekin alkoivat pärjätä koko metsäpäivän.

Viime vuonna minulla oli joka viikko metsässä mukana avustaja, jonka kanssa pyrimme jakamaan luokkaa kahteen ryhmään työskentelemään. Tänä vuonna avustajan mukana olo on vielä epävarmaa. Molemmissa kouluissa ohjeistuksena on ollut, että mikäli luokka on kävelymatkan päässä koululta ei toista aikuista välttämättä tarvita mukaan. Tämä tietenkin riippuu hyvin paljon oppilasryhmästä. Nykyisen luokkani kanssa uskon metsäperjantaiden toimivan hyvin yhdellä aikuisella, mutta ainahan toisesta aikuisesta on iso apu!

Ruokailu oli myös yksi tärkeistä asioista viikottaisia metsäretkiä suunniteltaessa. Ajatus siitä, että luokkani söisi patonkia vuoden ympäri jokaisena perjantaina puistatti. Onneksi viime syksynä pääsimme siirtymään väistöstä uuteen koulurakennukseen ja valmistuskeittiö palasi kouluumme. 

Keittiöhenkilökunnan kanssa pidetyn lyhyen neuvonpidon jälkeen selvisi, että keittiö esivalmistelee ruoat aina edellisenä päivänä ja aamulla ruoat vain nostetaan kylmiöstä uuniin. 

Näin ollen lämpimän ruoan valmistaminen minun luokalleni aamuyhdeksäksi ei ollut ongelma, varsinkaan kun keittiöhenkilökunta oli paikalla jo kukonlaulun aikaan keittämässä aamupuuroa talossa toimivalle päiväkodille.

Vankkureiden päälle lastattiin lämpölaatikot sekä open
metsäreppu, josta löytyi tarvittavat oppimateriaalit
päivän työskentelyä varten.

Keittiöhenkilökunta pakkasi ruoan lämpölaatikoihin, jotka aamulla hain keittiöltä. Lämpölaatikkojen kuljetukseen koululta metsään käytin isäni 30 vuotta sitten rakentamia puisia vankkureita, jotka olivat 25 vuotta olleet mökillä tyhjänpanttina. Nyt ne pääsivät taas käyttöön!

Vankkureiden päälle sai helposti rakennettua kenttäkeittiön,
josta ruoka tarjoiltiin nälkäisille oppilaille,

Oppilailla oli mukanaan perjantaisin repussa kannella suljettava muoviastia, esimerkiksi Aino-jäätelörasia, aterimet ja vesipullo. Suljettava muovirasia oli kätevä ruoka-astia, sillä mahdolliset ruoan jätteet kulkeutuivat suljetussa astiassa oppilaiden koteihin biojätteeseen lajiteltavaksi ja astiat tiskattavaksi. 

Luokan kaapissa minulla oli ylimääräisiä jäätelörasioita, joita annoin mahdollisille ruokailuvälineiden unohtajille.

Tänä vuonna jokainen oppilas ja opettaja kuljettaa
itse oman ruokansa metsään ruokatermoksessa.

Nykyisessä koulussani ulkona opiskelevia luokkia on jokaisella alakoulun luokka-asteella ja systeemi on toisenlainen. Jokaisella lapsella on ruokatermos, joka luontoluokkien (kuten näitä ulkona opiskelevia luokkia koulussani kutsutaan) oppilaita on ohjeistettu hankkimaan. Mikäli termoksen hankkiminen olisi jollekin perheelle kynnyskysymys, hankkisi koulu oppilaalle termoksen. 

Metsäretkipäivinä keittiöhenkilökunta lämmittää ulkona oppivien oppilaiden ruoan valmiiksi jo kello kahdeksaksi. Ruoka annostellaan aamulla koulun ruokalassa termoksiin ja jokainen kantaa ruoan itse omassa repussaan metsään. Opettajan reppuun tulee lisäksi leipäpussi ja rasia margariiniä. Perjantaisin on pääsääntöisesti jotakin pataruokaa tai keittoa, joka on helppo syödä termoksesta.  Ruokatermoksien pesu tapahtuu oppilaiden kotona.

Eräs kollegani on ratkaissut metsäpäivien ruokailut siten, että oppilaiden koulupäivä on metsäpäivinä joko 8-12 tai 10-14. Heillä ruokailu tapahtuu koululla joko heti koulupäivän aluksi klo 10 tai koulupäivän päätteeksi klo 12. Retkille oppilaat ovat saaneet ottaa kotoa halutessaan mukaan eväsleivät tai hedelmän.

Tapoja järjestää ruokailu on siis monia ja toivon, ettei kenenkään metsäretkeily kaadu ruokailuun.

Käsien pesu metsässä onnistuu helposti.

Etenkin näin korona-aikana käsien pesu on varmasti myös asia, joka käy mielessä ulkona opettamista ja etenkin ulkona syömistä suunniteltaessa. Itse olen ratkaissut asian ottamalla metsään mukaan kanisterin vettä, muovisen saunakauhan, pumppupulloon biohajoavaa saippuaa sekä käsipyyhepapereita. Kun kanisteriin laskee aamulla niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee, on se ainakin keväällä ja syksyllä muutaman tunnin kuluttua sopivan lämpöistä käsien pesuun. Kylmemmällä ilmalla kannattaa keittää termariin vettä, jonka avulla voi sekoittaa sopivan lämmintä pesuvettä. 

Oppilaat seisovat rivissä. Opettaja kiertää ensimmäisen kierroksen vesikauhan kanssa ja kastelee oppilaiden kädet. Seuraavalla kierroksella opettaja annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes opettaja tulee jälleen vesikauhan kanssa huuhtelukierrokselle. Tällä tyylillä jokainen oppilas taatusti hieroo saippuaa käsissään riittävän pitkään!

Kun metsään lähtö on lukujärjestyksen ja ruokailun puitteissa mahdollista on syytä vielä suoda ajatus turvallisuudelle ennen metsään lähtemistä. Turvallisuuteen liittyvät asiat tulee käytyä helposti läpi laatimalla turvallisuussuunnitelma ja riskikartoitus. Kun retkeilemme viikoittain metsässä ryhmäni kanssa, en ole tehnyt joka viikko uutta turvallisuussuunnitelmaa. Vaan olen tehnyt yleisversion turvallisuussuunnitelmasta, joka soveltuu kaikkiin vakkariretkiimme.
Turvallisuussuunnitelmaan olen retkikohteiksi merkinnyt kaikki vakituisesti käyttämämme retkikohteet ja niiden osoitteet sekä koordinaatit. Tärkeää on myös, että turvallisuussuunnitelmasta löytyvät tarvittavat yhteystiedot, vaikka ne olisi opettajan kännykkään tallennettuina. Turvallisuussuunnitelman lisäksi tehdään riskikartoitus, johon kirjataan riskit: Mitä voi sattua? Miten tapaturman sattuessa toimitaan?
Itse säilytän turvallisuussuunnitelmaa ja riskikartoitusta ensiapulaukussa. Olen ajatellut, että jos jokin tapaturma sattuu, tarvitaan todennäköisesti EA-välineitä, joten silloin turvallisuussuunnitelma löytyy sieltä ja siitä voi tarvittaessa tarkistaa toimintaohjeen.
Lukuvuoden alussa on hyvä lukea vanha turvallisuussuunnitelma läpi ja tehdä siihen tarvittavat päivitykset. Näin tulee palautettua tärkeät asiat mieleen.
Netistä löytyy erilaisia malleja turvallisuussuunnitelmille. Esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta löytyy muokattavat mallipohkat turvallisuussuunnitelmalle ja riskikartoitukselle,  ne voi muokata omaan ulkoluokkailuun sopivaksi. Myös Loikkaa ulkoluokkaan-kirjasta sivulta 65 löytyy tulostettava malli turvallisuussuunnitelmasta, jonka voit täyttää retkeä varten.

Kun turvallisuudesta, lukujärjestyksestä ja ruokailusta on huolehdittu, ollaan jo pitkällä! 

Ei muuta kuin metsään! 

Aurinkoista syksyä ja mukavia ulkoluokka-päiviä!

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen? Vinkkaa mistä ulkona oppimiseen liittyvistä aiheista haluaisit tässä blogisarjassa lukea.

Ensi kerralla ajattelin käsitellä välineitä ja materiaaleja, joita käytän ulkoluokkapäivinä.

Ekaluokkalaisten koulukirjat hukassa..

Tänäkään vuonna oppilaat eivät päässeet helpolla koulukirjojen suhteen.. Ensimmäisten päivien kyselyihin valittelin, että kirjat ovat jossain hukassa suuressa koulussa..

Lopulta saimme kirjeen koulutontulta, joka oli löytänyt meidän kirjamme! Vaan sittenpä jouduttiin vielä riimittelemään, rakentamaan palapeliä, luokittelemaan, harjoittamaa loogista päättelyä ja lopuksi ihan etsimään ennen kuin kirjat löytyivät.

Välitunnille lähtiessään oppilaat pohtivat tulisiko välitunnin aikana lisää vihjeitä, mutta ihan niin nopea koulutonttu ei ollut ja seuraavaksi päiväksi suunnitellut seikkailut peruuntuivat, kun ope joutuikin saikulle, mutta uusien seikkailujen ideat kyllä punoutuvat jo toipilas-open päässä

En kirjoittanut uutta blogijuttua koulukirjojen etsimisestä, koska hektinen koulun aloitus uudessa koulussa koronasääntöjen keskellä ei ruokkinut mielikuvitusta niin rikkaasti, että olisin ehtinyt luoda uuden seikkailun. Tässä kuitenkin viime vuotinen blogilinkki:

https://openideat.blogspot.com/2019/08/kouluvalineet-kadoksissa.html

Piki ja pöljä päivä - koulun aloitus 1. luokalla

Uusi koulu ja uusi ekaluokka olivat vastassa viime viikolla. Ekaluokkalaisten ensimmäisen teeman rakensin Katri Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kuvakirjan ympärille. Kirjassa käsitellään ryhmään liittymistä, kiusaamista, tunteita, itsetunnon vahvistamista ja ystävyyttä. Aihepiiri on siis täydellinen koulutulokkaille!  Kirjassa tosin Piki menee päiväkotiin, mutta lukiessani kirjaa oppilaille vaihdoin päiväkoti sanat kouluiksi. 

Tämän teeman olen suunnitellut kollegani ja ystäväni Tanja Törnin kanssa yhdessä.

1. koulupäivä

Oppilaat tiesivät, että koulussa pitäisi oppia lukemaan. Sen takia kerroinkin heti ensimmäisenä päivänä, että tapoja lukea kirja on kolme (Daily5-menetelmä). Ja, että heti ensimmäisenä päivänä oppisimme lukemaan kirjaan! Aika huikeaa, eka päivä ja heti päästään asiaan!

Daily5-menetelmän mukaisesti esittelin lapsille tavan lukea kirjaa kuvien avulla. Katselimme yhdessä kirjan kuvia ja lapset kertoivat kuvien perusteella tarinaa. Kun olimme päässeet muutaman sivun eteenpäin kirjassa ja keskustelleet lasten kertomasta tarinasta, oli aika esitellä toinen tapa lukea kirjaa. Se oli tietenkin tekstin lukeminen. Luimme saman pätkän kirjasta ääneen ja huomasimme, että kuvien avulla luettu tarina oli samanlainen kuin tekstistä luettu.

Supersankari Myrsku alkaa riehua..

Ensimmäisenä päivänä luimme kirjaa siihen kohtaan, jossa Piki päästää Myrskyn valloilleen aloittaa salamoiden heittelyn Zwum!

Mahti-kortit voi tulostaa netistä ilmaiseksi. Itselläni ei ole kaikki
 sarjan kortteja, vaan olen valinnut niistä itselleni 16 sopivinta
 ja tulostaessa pienensin ne puoleen alkuperäisestä koosta,
 jotta ne kulkevat myös esimerkiksi metsäretkillä helposti
taskussa. Mahti-kortit voi tulostaa täältä.

Mahti-korttien avulla keskustelimme kirjan henkilöiden tunteista luetun pätkän eri kohteista. Sen jälkeen lapset saivat itse kertoa omista tunteistaan. Jokainen oppilas sai post-it lapun, jonka oppilas sai käydä asettamassa taululle valitsemansa tunteen kohdalle.

Innostuneita ja iloisia oppilaita oli paljon, kourallinen oppilaita jännitti kouluun tuloa ja muutamaa väsytti, minkä ymmärrän hyvin. Pitkän kesäloman jälkeen aamukuuden herätykset ovat olleet opellekin haastavia..

Tässä tehtävässä saimme tarkastella ensimmäistä laatimaamme pylväsdiagrammia ja samalla pääsimme vertailemaan lukumääriä. Mitä tunnetta luokassa oli eniten? Mitä vähiten? Oliko jännittäjiä enemmän kuin väsyneitä vai toisin päin?

Ruokailun jälkeem suuntasimme oppilaiden kanssa ulos ja teimme pienen temppuradan koulunpihalla olevaan metsikköön. Pompimme kiveltä kivelle, kuten Piki, joka halusi koulumatkalla tutkia jokaisen kiven ja kiertää jokaisen puun. Siispä myös pujottelimme puiden ympäri. 

Menimme temppuradan läpi muutamia kertoja ensin hitaasti kuin etana, Myrskyn lailla vauhdikkaasti ja lopuksi iloisella mielellä.

Leikimme myös kuka pelkää opettajaa-leikkiä, eikä enää kukaan jännittänyt!

Liikuntatunnin lopuksi kertasimme välitunti-säännöt ja sen kuinka leikkiin pääsee mukaan.

2. koulupäivä

Toinen koulupäiväkin aloitettiin rakentamalla post-it lapuilla pylväsdiagrammi. Nyt ei jännittänyt enää ketään! Päin vastoin innostuneiden torni kasvoi kasvamistaan ja luokassa alettiin tarvita tikkaita!

Ensimmäisenä päivänä oli jo opittu kaksi tapaa lukea kirjaa, joten tänään oli vuorossa kolmas. Kolmas tapa lukea kirja on jälleen kertoa jo luettu tarina. Kuvia katsellen muistelimme mitä tarinassa oli tähän mennessä tapahtunut. Oppilaat kertoivat vapaasti kirjan tapahtumista ja kyselemällä ohjasin lapsia nimeämään tarinassa esiintyneitä tunteita.

Kirkkopellon kuvitus on vahvaa ja
kuvat tuovat esiin tapahtuman tunnelman.

Jatkoimme kirjan lukemista tämän päivän osassa Piki satutti ystäväänsä Lumia ja lopulta Apunen ärähtää Pikille. Kirjan kuvitus on erittäin onnistunut. Oppilaista huomasi, että he säikähtivät sitä, että Apunen ärähti Pikille. Siitä nousikin jälleen hyvä keskustelun aihe. Oliko Apusella syy ärähtää? Miksi Apunen ärähti? Olisiko tilanteen voinut ratkaista jotenkin muuten? Vihaako Apunen Pikiä?

Pohdimme myös mikä sai Pikin riehumaan ja miksi Pikillä tuli ikävä isoa. Mahti-tunnekortit toimivat myös tässä kohtaa hyvänä apuna keskustelussa.

Sitten olikin aika leikkiä. Seisoimme piirissä ja harjoittelimme ensin katsekontaktin ottamista vieruskaveriin ja lähetimme Pikin salaman kiertämään piirissä. Jokainen katsoi samalan saatuaan vieruskaveria silmiin, sanoin "Zwum!" ja teki kädellä liikkeen ohjaten salaman kaverille. Kun salamaa oli ensin pyöritetty piirissä järjestyksessä, sai salaman heittää piirin yli kenelle tahansa, kunhan oli ensin saanut katsekontaktin kaveriin.

Jatkoimme vielä toisella katsekontakti-leikillä. Edelleen seisoimme piirissä, opettaja aluksi keskellä. Oppilaiden tehtävä oli ottaa kaveriin katsekontakti ja vaihtaa paikkoja. Keskellä olija yritti huomata vaihdot ja saada itselleen paikan. Tässä pelissä oltiin siis aivan hiljaa, vain katseet puhuivat.

Harjoittelimme myös loogista päättelyä sekä suhde- ja suuntakäsitteitä Pikin kuvista väritetyllä loogisella kokoelmalla. Oppilaat kertoivat aina mikä kortti pitäisi kääntää "Ylhäältä toinen rivi, vasemmalta ensimmäinen" jne. Samalla arvuuteltiin paljastuuko kortista rohkea vai ujo Piki ja minkä väriset haalarit ja viitta Pikillä on.

Päivän pihaleikki-hetkessä pelasimme jälleen kuka pelkää opettajaa sekä polttopalloa. Samalla pohdittiin millaiset säännöt polttopallossa tulisi olla, jotta ketään ei satu ja kaikilla on mukavaa, eli ettei kukaan alkaisi Myrskyksi. Ja mukavastihan meidän pelihetki meni!

Läksyksi oppilaat saivat pohtia kotona omia supersankarin ominaisuuksiaan. Jokainen valitsi supersankarihahmon, jonka sai värittää ja piirtää koulussa mieluiseksi. Jos haluat käyttää samoja hahmoja, voit tulostaa ne täältä.

Supersankarihahmot ovat peräisin Freepik:istä,
josta hyödynsimme vain sankarien ääriviivat.
Alkuperäiset supersankarit löytyvät täältä.

Kotona vanhempien kanssa pohdittiin jokaisen vahvuuksia ja hyviä ominaisuuksia. Tämä tehtävä olikin tehty kodeissa todella huolellisesti ja monella oppilaalla tekstiä oli paljon. Tämä tarjosi seuraavana päivänä niin minulle opettajana kuin muille oppilaille mahdollisuuden tutustua paremmin toisiimme. 

3. koulupäivä

Aamulla oppilaat kysyivät ensimmäisenä saavatko merkata pylväsdiagrammiin mikä on päivän fiilis ja tokihan he saivat. Nyt yhtä väsynyttä lukuun ottamatta kaikki olivat innostuneita ja open piti kiipeillä, jotta viimeisetkin laput saatiin katon rajaan, jonne pylväs ylettyi.

Tänään tutustuttiin dokumenttikameraan ja jänskäähän se oli, kun jokaisen piirtämä supersankari laitettiin näkyviin taululle ja opettaja luki ääneen kunkin oppilaan supersankarin vahvuuksia!

Piki ja pöljä päivä-kirjaa luettiin jälleen eteenpäin ja pääsimme pohtimaan kielikuvia "pääsee sammakoita suusta" ja "mitä sinun päässäsi oikein liikkuu". Sammakot olivat oppilaille vaikeampi juttu, mutta ilmeisesti joltakulta oli joskus kyselty liikkuuko päässä jotakin, koska sen merkitys oli oppilaille tuttu.

Jotta sammakoita ei pääsisi keneltäkään suusta koulussa, askartelimme luokan seinälle sammakot. Sammakoille tehtiin vihkoset, joista sammakot voivat opetella kauniita sanoja. Oppilaat ehdottivat kauniita sanoja ja virkkeitä, jotka kirjasin taululle isoilla kirjaimilla. Jokainen oppilas valitsi omalle sammakolleen opeteltavaksi ainakin yhden kauniin sanan tai virkkeen. Monet kirjoittivat useampia.

Läksyksi oppilaat saivat sammakko-monisteen, joka oli hienomotoriikan harjoitus. Sammakon loikat piirrettiin ensin sormella, sitten lyijykynällä ja lopuksi vielä värikynällä. Itsearvioinnin harjoittelu aloitettiin heti ja oppilaat ympyröivät sen hymynaaman monisteen alareunasta, joka kuvasi heidän mielestään omaa onnistumista tehtävässä. Monisteen voit tulostaa Kleuteridee:n sivuilta.

4. koulupäivä

Kertasimme Piki ja pöljä päivä-kirjan tapahtumat alusta alkaen ja sen jälkeen luimme kirjan loppuun. Lukemisen yhteydessä harjoittelimme lukustrategiana ennakointia. Pohdimme millaisen loppuratkaisun kirja voisi saada, kun Lumi on suuttunut Pikille ja Piki yrittää mennä pyytämään anteeksi.

Keskustelimme vielä kirjan tunteista Mahti-korttien avulla ja palasimme tilanteeseen, jossa Apunen ärähtää Pikille. Totesimme, että koulussa ja kotona aikuinen voi joskus joutua ärähtämään, jos lapsi ei noudata annettuja ohjeita, mutta se ei tarkoita, ettei aikuinen välittäisi lapsesta.

Parempi sammakot seinällä kuin suussa.

---------------------------

Piki ja pöljä päivä-kirjan ympärille rakennettu teemakokonaisuus toimi erinomaisesti koulun alkuun ja kirjan avulla tuli kerrattua ja opeteltua tietoja sekä taitoja, joita koulussa toimiessa tarvitaan. Jakson aikana minun oli opettajana havainnoida oppilaiden taitoja. Kuka on näppärä hienomotoriikan tehtävissä? Kuka osaa neuvoa ja auttaa kaveria? Kuka tunnistaa tunteita? Kuka osaa sanoittaa Pikin tunteita?

Suosittelen Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kirjaa niin varhaiskasvatukseen kuin alkuopetukseen. Kollegani Tanja on toteuttanut samaa teemaa uuden 2. luokkansa kanssa ja kirja upposi hyvin myös heihin. 

......................

Lukuvuonna 2023-2024 toteutimme tämän teeman uudelleen. Isoja päivitystarpeita emme tätä blogijuttua lukiessamme keksineet, jotain kuitenkin.

Tein alla olevan kaltaisen monisteen oppilaille. Monistetta tehdessä lukijat tekivät itsenäisesti, mutta vielä lukemattomia ohjasin alku- ja loppuäänteen kuunteluun, jotta oikea tunne listasta löytyy. Monisteen löydät täältä. 

Sammakko-askartelun toteutin siten, että esittelin oppilaille Pinterestistä https://pin.it/7CUPrpN neljä erilaista vaihtoehtoa ja niistä jokainen valitsi millaisen sammakon tekisi. 

Pussijäätelöä kevätjuhlissa

Tänään oli kevätjuhlapäivä. Koronan vuoksi oli kaupungin yhteinen kevätjuhla streamattu oppilaiden katsottavaksi. Meille oli ruoka tilattu ulos tällekin päivälle, joten suuntasimme aamulla läheiseen puistoon viettämään kevätjuhlapäivää.

Päivän varsinaisena ohjelmana satusiestan lisäksi oli streamatun kevätjuhlan katsominen ja herkuttelu. Tosin herkut piti itse tehdä!

Teimme itse jäätelöä. Se on helppoa ja onnistui erinomaisesti ekaluokkalaisilta ulkona. 

Ainekset:

- täysmaitoa

- kuohukermaa

- sokeria

- vaniljasokeria

- suolaa

- jäähilettä

- halutessa elintarvikevärejä jäätelön värjäämiseen ja nomparelleja koristeluun

Jokainen oppilas sai mini-minigrip-pussin, johon lorautettiin maito ja ihan vähän kermaa. Teelusikallinen sokeria ja vähän vaniljasokeria sekä mahdolliset värit. 

Minigrip-pussi suljetaan huolellisesti ja laitettiin toiseen pakastepussiin, johon nakattiin kourallinen jäähilettä päälle ja ripoteltiin reilusti suolaa.

Sitten vain hölskyttelemään ja puristelemaan pussia, kunnes jäät ovat sulaneet vedeksi.

Lopuksi jäätelöpussi huuhdeltiin kevyesti vedellä, ettei pussin ulkopuolella oleva suola joudu suuhun. Ja sitten vain pussi auki ja popsimaan. Oppilaiden mielestä tämä oli maailman parasta jäätelöä ikinä ja vielä itse tehtyä!

Jäähileet meille tarjosi K-supermarket Kulinaarin kauppias, eli kyseessä on sama jäähile, jota käytetään kaupan kala-altaassa. Syötäväksi kala-altaan jäähileet eivät sovi, mutta jäätelön jäädytykseen ulkopuolelta se sopii erinomaisesti.

Suosittelen kokeilemaan jäätelön tekemistä, jos kaipaat jotain kivaa touhua koulun päätökseen! Onnistuu tosiaan hyvin myös ekaluokkalaisilta, tämä oli toinen kerta, kun jäätelöprojektin toteutin.

Trangia popparit ovat jääneet myös oppilailleni mieleen tästä vuodesta ja niitä toivottiin tälle viimeiselle koulupäivälle. Kuuntelimme suvivirttä popparien poksuessa..

Rentouttavaa ja aurinkoista kesälomaa jokaiselle!

Ekaluokan viimeistelyä

Tänään oli viimeinen päivä, jolloin teimme koulussa oikeita koulutehtäviä. Huomenna on "kevätjuhlapäivä" ja lauantaina jaetaan todistukset.

Tänäänkin vietimme koulupäivän metsässä. Aamulla jakaannuimme kahteen ryhmään. Toisella pisteellä kerrattiin vielä opittuja lintuja ja tehtiin Tähtijengi 1-2 -materiaalista löytynyt lintumoniste.

Toisella pisteella luin oppilaille tarinan Pepin syntymäpäivistä ja pohdimme erikoista Pepin synttäreillä tapahtui. Tietenkin se, että Peppi halusi ilahduttaa ystäviään ja antaa myös heille lahjoja syntymäpäivänään.

Tarinan jälkeen otin esille kuvakortit, joissa oli erilaisia leluja. Oppilaat saivat vuorotellen lukea vihjeet, jotka kuvailivat aina yhtä lahjaa. Helposti oppilaat keksivätkin mikä selitys liittyi mihinkin lahjaan.

Seuraavaksi jokainen oppilas etsi itselleen metsärahat: kymppikepin ja yhdeksän euron käpyä. Ensimmäisellä kierroksella open lelukaupasta ostettiin Pepille synttärilahja. Kaikki kaupassa maksoi tasan kympin ja samalla kerrattiin kymmenen vähentämistä, jonka alkuviikosta huomasin oppilaiden tehdessä laskusarjoja olevan vielä hieman haparoivaa. 

Seuraavalle kierroksella kaikki ottivat itselleen rahaa 17 euroa ja saivat nyt valita kaupasta vieruskaverilleen kesäloman alkajaislahjan. Nyt kaikki lelut maksoivat kaupassa 9 euroa. Harjoittelimme siis kauppiaan menetelmää. Oppilailla ei riittänyt eurokäpyjä maksuun, joten piti maksaa kympillä. Ja aina, siis aina siitä sai yhden euron takaisin! Huomattiin, että 17-9=8.

Kolmannelle kierrokselle oppilaat saivat itse valita rahojensa määrän 11-18 euron väliltä ja saivat valita itselleen kesälahjan. Taas huomattiin, että yhdeksän euron esineistä kympillä maksamalla sai yhden euron takaisin. Niille, joilla oli 13 euroa, jäi rahaa ostoksen jälkeen 4 euroa. 15 eurosta jäi kuusi euroa ja niin edelleen...

Kauppiaan menetelmä ei vielä ole oppilailla hallussa, mutta sen harjoittelua on hyvä jatkaa 2. luokalla.

Ruokailun ja metsävälitunnin jälkeen oli vuorossa kevään viimeinen Tunteet hukassa-tuokio. Aloitimme tuokion tutulla susihukka-lorulla ja leikimme susihippaa. Kiinnijäänyt teki itselleen suden korvat ja pelastaa saattoi juoksemalla kaverin taakse suden "peräpääksi" ja heiluttamalla iloisesti suden häntää. 

Löysimme reitin varrelta kaksi salaisuuspussia, joiden tehtävissä harjoiteltiin hieman tasapainoa ja suristiin kuin mehiläiset sekä hymyiltiin kuin suussa olisi makeaa hunajaa.

Löysimme metsästä pöllön, joka tarkkanäköisenä huomaa hyvän ja metsän asukkaiden vahvuudet. Kaulassaan pöllö kantaa kiitollisuuden avainta.

Ekaluokkalaisten kanssa pohdimme mitä kiitollisuus tarkoittaa ja sitä millaista elämä olisi ilman kiitollisuutta. Kiitollisuuden syitä on monia, esimerkiksi ystävät.

Teimmekin piirissä kierroksen, jossa kiitollisuuden kukkanen (kuviteltu sellainen) ojennettiin vieruskaverille piirissä ja samalla sanottiin jotakin mukavaa kaverista.

Seuraavaksi jokainen oppilas sai pohtia mistä asioista kukin on kiitollinen. Jokainen oppilas sai pienen rasian, johon hän keräsi metsästä pieniä esineitä, jotka muistuttivat häntä kiitollisuuden kohteista. Ohjeena oli kerätä niin monta asiaa kuin itsellä on ikää. Oppilaat totesivatkin, että open pitää kerätä ihan hirveesti (en mä nyt niin vanha ole...)

Halukkaat saivat kertoa omista kiitollisuuden kohteistaan. Oppilaiden kertomat asiat osoittivat, että he olivat oikeasti ymmärtäneet mistä on kyse. He olivat kiitollisia sisaruksista, ystävistä, perheestä, lemmikeistä jne. Eräs oppilas nosti esiin myös omat taidot, joista hän on kiitollinen.

Tämä olikin erinomainen nosto, koska seuraavaksi olin suunnitellutkin, että jokainen pohtisi missä itse on taitava ja mistä taidosta on kiitollinen. Kun kaikki olivat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan, taputimme itseämme olalle kolme kertaa todeten "Olet tosi hyvä tyyppi!"

Oppilaiden keskusteluun nousi myös se, ettei aina tunnu siltä, että olisi tosi hyvä tyyppi. Läksyt saattavat olla vaikeita ja tulee kiukku. Saimmekin summattua keskustelumme siten, että sitten kun tuntuu, ettei mikään onnistu, kannattaa kaivaa esille oma kiitollisuusrasia, avata se ja muistella mistä kaikista asioista on kiitollinen. Silloin toivottavasti myös se ajatus, ettei mistään tule mitään ja ettei osaa mitään, unohtuu ja muistuu mieleen mitkä kaikki asiat ovat hyvin.

Paluumatkalla leiriimme olimme rohkeita kuin sudet ja kiitollisia siitä, että meillä on luotettavia ystäviä. Aluksi liikuimme jonossa, kädet toisten olkapäillä, silmät suljettuina. Jonon ensimmäinen käveli hyvin hitaasti eteenpäin ja muut seurasivat silmät kiinni perässä. Muutaman kerran johtajaa vaihdettuamme jakaannuimme vielä pareihin ja parit kuljettivat toisiaan silmät suljettuina valitsemaansa kauniiseen paikkaan. 

"Perusleiriimme" päästyämme susihukka sai kaulaliinaansa uuden, indigonsinisen raidan, merkiksi siitä, että se on oppinut kiitollisuuden tunteen. Samalla kertasimme ja muistelimme mitkä eläimet ja tunteet olimme kunkin kaulaliinan raidan kohdalla tavanneet.

Päivän päätteeksi nautiskelimme auringon paisteesta ja pidimme satusiestan. 

Minä olen kiitollinen siitä, että jälleen kerran sain koulun parhaan luokan itselleni! On ollut aivan huikeaa työskennellä tämän 1. luokan kanssa. Helppoa ei ole ollut ja töitä on saanut tehdä hikihatussa, mutta olen kyllä nauttinut joka hetkestä! Ovat nämä minun kullanmurut vain mahtavia! Sääli on heidät antaa seuraavan opettajan huomaan, mutta minun seikkailuni jatkuvat syksyllä Rovaniemellä uuden ekaluokan kanssa. Olen myös kiitollinen siitä, että pääsen palaamaan takaisin kotiin! Vaikka samalla on haikeaa jättää taakseen tämä luokka ja nämä ihanat oppilaat sekä upea työyhteisö, jossa olen viimeiset viisi vuotta saanut olla mukana!

Lähiympäristön lintuja ja matikkaa ulkona oppien

Tänään vietimme taas ihanan koulupäivän ulkona. Sää todella suosi meitä, auringon paisteessa oli mukava työskennellä eikä kukaan palellut.

Aamulla koulun pihassa jaettiin jokaiselle käsidesit ja tarkitettiin tavarat, sen jälkeen reippailimme metsään. Aloitimme perinteiseen tapaan aamurunolla, jonka jälkeen oppilaat saivat hetken leikkiaikaa sillä välin kun opettaja laittoi työskentelypisteet valmiiksi.

Tänään oli niin luksusta, että meitä oli retkellä kaksi opettajaa. Jaoimme luokan kolmeen ryhmään, joista kaksi työskenteli aina opettajan kanssa ja yksi ryhmä luki kirjaa tai laski matikkaa itsenäisesti riippumatoissa.

Matikkapisteellä pelattiin Harakka-peliä, johon sain idean Ilo kasvaa ulkona-facebook ryhmässä julkaistusta Hedelmätarha-pelin ulkoversiosta. Jos et muista Hedelmätarha-peliä, niin voit katsoa lyhyen ohjevideon pelistä YouTubesta https://www.youtube.com/watch?time_continue=79&v=M43-EBSZ4r0&feature=emb_title

Meidän pelissä oli korpin sijaan harakka, joka oli kopioitu ulkoluokka-lajikorteista. Puihin oli kiinnitetty pyykkipojilla lukujen 13, 14, 15 ja 16 summa- ja erotusmuotoja (20 kpl) sekä harakkapalapelin palasia (suurennettu harakan kuva liimattuna kartongille ja leikattuna yhdeksään palaan). Aktiivinoppaan oli laitettu 13, 14, 15 ja 16 sekä kahdelle sivulle harakka.

Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa ja juoksivat parinsa kanssa etsimään nopasta saatua lukua summa- ja erotuskorteista. Summat ja erotukset kerättiin oikeiden lukujen alle. Jos nopasta tuli harakka, etsivät oppilaat harakka-kortin ja laskukorttien viereen koottiin harakka-palapeliä. Kolmesta pelistä harakka voitti kaksi, oikeasti kolme, mutta joka pelissä palautin vaivihkaa muutaman harakka-kortin puuhun, jotta peli kestäisi pidempään. 

Peli oli super simppeli, kuten hedelmätarha-pelikin, mutta oppilaat innostuivat pelistä ja tykkäsivät pelata. Seuraavalle pelikerralle vaihdan toisen harakan tilalle kori-kuvan, jonka heittäessään oppilas saa hakea minkä tahansa laskukortin ja laskettuaan laskun asettaa sen oikean luvun alle. 

Oppilaiden heittäessä noppaa ja etsiessä oikeita laskuja oli minun helppo kuunnella oppilaiden matikkapuhetta ja auttaa oppilaita laskuissa. Eräs pohti onko 4+9 neljätoista, kyselin häneltä "paljonko on 4+10"? No tietenkin 14, joten 4+9 ei voi olla neljätoista vaan se on yhden vähemmän..

Kun kaikki kortit oli haettu puista tutkimme laskuja. Mitä laskemista helpottavaa korteista löytyy? Miten laskut kannattaa laskea? 

Erityisesti keskityimme tänään analogioihin. Mikä pikkulasku löytyy 12+3 laskusta? 2+3=5 eli silloin 12+3=15. 

Mukana olleen kollegani kanssa keskityttiin enemmän lintu-lajeihin. Ulkoluokka-korteissa olevat linnut nimettiin ja pohdittiin missä niitä on nähty. Yhdessä opeteltiin myös vanha "Kuu kiurusta kesään"-loru ja tutkittiin miltä lorussa mainitut linnut näyttävät. 

Petolintu-peli eli myrkkysieni peli innosti myös oppilaita. Yksi oppilaista meni vuorollaan kauemmas, sillä välin muut valitsivat petolinnun. Takaisin tullessaan oppilas alkoi nimetä lintuja osoittaen niitä omalla kepillään, kunnes osui petolintuun.

Pistetyöskentelyn jälkeen oli aika pestä kädet. Metsässä meillä on mukana kaksi 5 litran kanisteria vettä (koululla laitan kanistereihin niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee), saippuaa ja vesikauha. Oppilaat asettuvat riviin ja opettaja kaataa jokaisen käsiin vettä, joilla kädet saa kastella. Seuraavalla kierroksella ope annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes ope tulee taas uudelle kierrokselle vesikauhan kanssa ja kädet huuhdellaan. Lopuksi vielä kuivaus kertakäyttöisiin käsipyyhkeisiin. Näin onnistuu metsässä käsienpesu ja taatusti jokainen hieroo saippuua käsiinsä riittävän kauan. 

Ruokana tänään ollut kalakeitto teki kauppansa ja paluumatkalla vankkureita oli kevyt vetää.

Luokkamme päivittäisiin rutiineihin kuuluu myös satusiesta eli ruokailun jälkeen luen oppilaille ääneen kirjaa. Parhaillaan meillä on menossa eräs oma lapsuuden suosikkini, Enid Blytonin Seikkailujen saari. 

Tänään olikin ihana pötkötellä metsässä riippumatossa tai joogamatolla auringon paisteessa ja nauttia olosta. 

Paluumatkalla bongattiin ihan oikea harakka ja ihmeteltiin tovi sen ja puussa istuvan oravan touhuja.

Millainen työpäivä sinulla oli?

Toivottavasti yhtä mukava ja aurinkoinen kuin meillä!

Lähiympäristön kasveja ja karttaan tutustumista

Kevään kaksi viimeistä viikkoa olemme oppilaiden kanssa pääasiassa ulkona muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta. Saamme lämpimän ruoan mukaan koululta, joten koko päivä voidaan viettää metsässä.

Ekaluokkalaiset ovat harjoitelleet ahkerasti lähiympäristön kasvien nimiä. Ulkoluokka-lajikorttien avulla on pelattu perinteistä Kim-leikkiä ja arvaa mitä ajattelen-leikkiä. Hieman kirjoitusharjoitusta saatiin, kun leikimme Kim-leikkiä kirjallisesti. Ensin tutkimme yhdessä mitkä kaikki kasvit alustalle oli valittu ja sen jälkeen kortit käännettin ympäri. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa vihkoon listaksi kaikki ne kasvit, jotka he muistivat.

Tänään harjoiteltiin myös kukkien ja puiden eri osien nimiä monisteen avulla, joka löytyi Tähtijengi 1-2 -materiaalista. 

Kasvien tunnistaminen yhdistettiin myös kartan opiskeluun. Tein kentälle eri värisistä kartioista 5 x 5 "ruudukon". Samassa rivissä olevat kartiot olivat aina saman värisiä. Joidenkin kartioiden alle oli laitettu lajikortteja tunnistettavaksi.

Ensin tutustuimme yhdessä karttaan ja juoksimme kartion luota toiselle opettajan ohjeen mukaan. Kun oppilaat alkoivat hahmottaa karttaa, he saivat kartat, joihin olin piirtänyt reitin. Reitti piti kulkea kartan ohjeen mukaan ja karttaan ympyröityjen kartioden alta oppilaat tunnistivat kasvin ja painoivat sen mieleensä. Jokaisella radalla oli 3-4 kasvikorttia. Suunnistettuaan radan oppilas tuli kertomaan minulle reitiltä löytämänsä kasvit ja sai uuden kartan. Eri ratoja meillä oli käytössä neljä ja oppilaita oli samaan aikaan suunnistamassa kahdeksan. 

Tehtävä oli oppilaista innostava. Nyt kartiot olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan, joten alue oli melko pieni. Lisähaastetta tehtävään saa lisäämällä kartioiden määrää ja asettamalla ne kauemmas toisistaan.