Ilma (5.-6. luokka)

Mitä ilma on? Mitä ominaisuuksia ilmalla on? 

Ilman tutkimisen aloitimme kokeellisella jaksolla, jonka aikana tuli kerrattua luonnontieteellisen kokeen protokolla: ensin tehtiin hypoteesi, sen jälkeen tehtiin koe ja raportoitiin havainnot, lopuksi pohdittiin mistä havaittu ilmiö johtuu.

Oppilaat työskentelivät neljän oppilaan ryhmissä.

Koe 1: Ilma pullossa

Minkä muotoiseksi pullon sisällä oleva ilmapallo tulee, kun siihen puhalletaan? 

Tämä koe aiheutti tuskastuneita yrityksiä puhaltaa pullossa olevaa palloa, joka ei suostunut
täyttymään yrityksistä huolimatta.

Koe 2: Punnitaan ilmaa

Kumpi painaa enemmän puhaltamaton vai puhallettu ilmapallo? Miksi? 

Koe 3: Ilma vaatii tilaa

Mitä tapahtuu paperipyyhkeelle, joka on rutistettu juomalasin pohjalle ja lasi on työnnetty veteen? 

Tämän kokeen ensireaktiot olivat hauskoja. "Miten?" "Eihän se mitenkään voi olla näin?"
 "Täh?" "Anna mäkin kokeilen!"

Koe 4: Lämmin ja kylmä ilma

Mitä tapahtuu tyhjän pullon suuhun asetetulle ilmapallolle, jos astiaan, jossa pullo seisoo, kaadetaan kuumaa vettä? 

                                               

Koe 5: Ilma vaatii tilaa

Mitä tapahtuu, kun peität pyöränpumpun suuaukon ja kaverisi yrittää painaa pumpun männän alas? Entä kun hän lopettaa painamisen? 

Kokeellinen työskentelytapa oli oppilaille mieluisa ja oppilaat osallistuivat aktiivisesti tutkimiseen, jokainen pääsi kokeilemaan kaikkia kokeita itse. Kun kaikki kokeet oli tehty, kävimme yhdessä kaikki kokeet läpi ja teimme yhteenvedon havaitsemistamme ilmiöistä ja ilman ominaisuuksista, jotka vaikuttivat näihin asioihin.

Kokeiden työmonisteet voit halutessasi tulostaa täältä.

Kokeet tehtyään oppilaat saivat läksyksi lukea kirjasta aiheeseen liittyvän kappaleen ja poimia sieltä keskeisimmät asiat. Koulussa kävimme seuraavana päivänä läpi kokeissa tehdyt havainnot ja selitykset havaituille ilmiöille. Lopuksi täydensimme vihkoon oppilaiden valitsemia keskeisiä asioita siten, että kaikki kokeissa havaitut ilmiöt tuli mainittua myös.

Ilmakehä - elinehto

Ilmakehään tutustumisen aloitimme tutkimalla palloa, joka oli kääritty elmukelmuun. Jos maapallo olisi polttispallon kokoinen, olisi sitä ympäröivä ilmakehä elmukelmu pallon ympärillä. Oppilaiden ennakko-oletus oli, että ilmakehä olisi n. 10 cm paksu kerros pallon päällä.

Ilmakehän koostumusta lähdimme käsittelemään piirtämällä vihkoon kuvan ilmakehästä ja eri asioista, jotka ilmakehän eri kerroksiin liittyvät. Samalla tuli hyvää sanatason oikeinkirjoitusharjoitusta, kun nimesimme troposfäärin, stratosfäärin jne.

Yritimme tutkia myös mistä kasvihuoneilmiöstä on kyse: oppilaat asettivat lämpömittarin lasin sisään ja peittivät lasin elmukelmulla. Lamppu asetettiin valaisemaan purkkia ja seurasimme lämpötilaa purkin ulkopuolella ja sisällä. Valitettavasti nykyiset energiansäästölamput eivät lämmitä, tämä koe vaatii onnistuakseen vanhan hehkulampun. Onneksi kaikilla oppilailla oli kokemuksia kasvihuoneessa käynnistä, joten niihin kokemuksiin oli helppo palata.

Revontulet nousivat esiin yhtenä ilmakehän ilmiönä ja aiheesta puhuttiin enemmän. Lisäksi katselimme netistä kuvia revontulista. Revontulet ovat herkullinen kuvaamataidon aihe, joten lähdimme maalaamaan revontulten väriloisto märkää märälle tekniikalla. Kun räiskyvät revontulet olivat kuivuneet sai oppilas oman valintansa mukaan piirtää tussilla tai vahaliiduilla valitsemansa maiseman silhuetin revontulten eteen.

Ilmanpaine

Ilmanpainetta tutkimme metsäretken yhteydessä muutamien kokeiden avulla. Nuotion ympärillä oli helppo kokeilla muutamia kokeita. Aloitimme puhaltamalla ilmapallon ja katselimme mitä ilmapallolle tapahtuu, kun sen tuo nuotion lähelle. Pakkasilmassa näki selvästi kuinka nuotion lähellä oleva ilmapallo suureni ilman lämmetessä ja laajetessa. Kun ilmapallo vietiin tulipiirin ulkopuolelle, kutistui ilmapallo. Tämän ilmiön selityksen olimme jo oppineet jakson aluksi, mutta se tuli tässä nopeasti kerrattua.
Seuraavaksi pohdimme miksi ilma karkaa ilmapallosta, kun ilmapallon kannasta päästää irti. Ilmaahan on molemmilla puolilla palloa: ulkopuolella ja sisäpuolella. Hyvin pohtivat oppilaat asiaa ja osasivat sanoittaa ajatuksensa ilmanpaineen tasaantumisesta.

Tulipaikan ympärillä oli helppo todeta myös se aiemmin todettu tosi asia, että lämmin ilma nousee ylöspäin. Nuotion sytyttäminen kiinnostaa aina oppilaita ja suurin osa heistä seuraa sitä tarkasti. Pyrinkin kiinnittämään oppilaiden huomiota fysiikan asioihin: Miksi tuli syttyy kiehisillä? Miksei kokonaisilla haloilla voi sytyttää tulta? Miksi nuotio savuttaa? Tarvitaanko vetoa?
Tästä päästiinkin hyvin keskustelemaan tuulen syntymisestä ja siitä kuinka lämpimän ilman noustessa ylös pitää jostain tulla korvausilmaa tilalle. Nuotion ympärillä tämä oli helppo todeta.

Evästauolla teimme "taikatemppuja" ja ihmettelimme kuinka kananmuna meni lasipullon sisälle. Emme saaneet yrityksistä huolimatta kananmunaa kokonaan pullon sisälle, mutta puoliksi saimme munan pullon sisään imaistua ja ideasta saimme kiinni. Kokeilin aiemmin kotona temppua sekä pienellä smoothie pullolla että tuolla kuvassa olevalla isolla mehupullolla. Tässäkin tempussa on kyseessä ilmanpaine.

Tässä on video, jossa näkyy koko kokeen kulku siten, että muna menee kokonaan pulloon.

                                        

Luokassa seuraavana päivänä kertasimme oppimamme ja teimme vihkomuistiinpanot.

Hiili kiertää ilmassa ja maassa

Hiilenkiertoa lähdimme pohtimaan edellisen päivän nuotiolla oleskelun pohjalta. Mitä palamisessa tapahtuu? Vapautuu hiilidioksidia ja puut hiiltyvät. Mitä hiilidioksille tapahtuu? Puut yhteyttävät sen ja tuottavat happea sekä varastoivat hiilen runkoonsa. Mistä me saamme puuta nuotioon? Kaadamme puun ja teemme nuotion. Mitä taas tapahtuu?

Lähdimme nuotion ja puun syklistä liikkeelle ja piirsimme vihkoihimme useampia syklejä hiilen kierrosta. Hiilen kiertoa käsitellessä heräsi erinomaisia keskusteluja. Oivallukset siitä kuinka HIILIdioksi on hiiltä ja ruoan HIILIhydraatit ovat hiiltä olivat hauskoja, kun oppilaat tajusivat myös syövänsä joka päivä suuret määrät hiiltä.

Ilmaston suojelu

Ilmaston suojelua lähdimme työstämään kuuntelemalla kuunnelma Operaatio Tuvalu. Sen jälkeen oppilaat työskentelivät WWF:n opetuskäyttöön julkaisemien Muuttuva ilmasto-tekstien parissa harjoitellen luetunymmärtämistä. WWF:n materiaaleihin kuului myös valmiita tehtäviä, mutta koska käytin tekstejä luetunymmärtämiseen, tein itse sisältöön liittyvät pohdintatehtävät itse.

Oppilaiden itsenäisesti luettua tekstit ja vastattua kirjallisesti kysymyksiin muodostimme parit siten, että eri tekstin lukeneet oppilaat olivat pari. Molempien parien tuli tiivistää tärkeimmät asiat lukemastaan tekstistä ja kertoa toisilleen. Tiivistäminen on haastava tehtävä. Huomaan oppilaistani, että osa heistä muistaa tarkasti lukemansa tekstin ja osaa selittää sen lähes sanasta sanaan ja heidän on hyvin vaikea "oikaista" ja kertoa lyhyesti vaikka kuinka yrittäisin kysymyksillä ohjata. Toisille oppilaille taas on vaikeaa ylipäätään lähteä liikkeelle, koska eivät oikein tiedä mistä aloittaisivat. Keskustelimme kaikista teksteistä vielä yhdessä ja pohdimme niiden sisältöä. Paljon keskustelimme siitä, että me emme voi elää täysin päästöttömästi. Yksittäinen ihminen voi muuttaa metsän keskelle ja elää ilman sähköä, mutta koko yhteiskunta ei siihen pysty ja että kysymys on enemmänkin siitä, että mietimme mikä on tarpeellista, mikä turhaa ja aloitamme karsimalla sitä turhaa.

Metsäretken yhteydessä tutkimme jäkälien avulla ilman laatua koulun pihassa, metsässä ja lähiömme keskustassa. Apuna käytimme WWF:n materiaalia.

Jakson kertaus - koe

En juurikaan pidä kokeita muista aineista kuin matematiikasta. Teetän ympäristöopin ja historian jaksoista oppilailla mieluummin jonkin lopputyön, koska haluan lopputyön olevan myös oppimistilanne, jonka eteen oppilas näkee vaivaa. Toki osa oppilaista lukee ahkerasti kokeeseen, mutta kaikki eivät. Toisaalta oppimistehtävään oppilaalla on aikaa valmistautua ja hän voi varata siihen niin paljon aikaa kuin kokee tarvitsevansa ja kuinka paljon hän haluaa tehtävään satsata.
Ilma-jaksosta päätin kuitenkin pitää kokeen. Pidin kokeen, jota oppilas teki ensin lyijykynällä niin pitkälle kuin osasi ja sen jälkeen oppilas palautti lyijykynän ja haki värikynän ja oppikirjan. Oppilas jatkoi kokeen loppuun värikynällä ja täydensi vastauksiaan. Tällä tavalla koekin toimi oppilaalle oppimistilanteena. Hän näki mitä hän todella osasi ja otti selville sen mitä ei osannut.
Arvioin kokeen siten, että ilman kirjaa osatut pisteytin normaalisti ja kirjan kanssa täydennetyistä asioista oppilas sai 50 % pisteistä.
Ei tämä varmastikaan mikään uusi idea ole, mutta itse en ollut tällaista kokeillut aiemmin.
Jos haluat käyttää aiheesta laatimaani koetta, voit tulostaa sen täältä.

Avaruus (5.-6. luokka)

Avaruusjaksomme lähti liikkeelle siitä, että oppilaat laativat avaruus-vihkonsa ensimmäiselle sivulle miellekartan niistä asioista, joita he avaruudesta jo tietävät. Sivun laitaan ohjasin samalla kirjoittamaan ylös myös niitä asioita, jotka heitä kiinnostavat avaruudessa ja joista he halausivat tietää lisää.

Oppilaiden kirjattua ennakkotietonsa aiheesta, lähdimme ulos tutkimaan hieman avaruuden mittasuhteita. Mukanani oli omena, jonka kerroin esittävän maata. Minkäkokoinen kuu mahtaa olla, jos maa on omena? Oppilaat ehdottivat pikkurillin pään kokoista kuuta. Mikäli maa on n. omenan kokoinen on kuu nuppineulan pään kokoinen. Kun kuulle oli saatu koko ja mieliin oli muistutettu, että kuu kiertää maata, pyysin yhtä oppilaista ottamaan nuppineulan ja asettumaan kiertämään kädessäni olevaa omenaa mielestään sopivan etäisyyden päähän. Oppilaat halusivat kuun kiertävän omena-maata alle puolen metrin säteellä. Tässä mittakaavassa etäisyys on kuitenkin 4 m. Kun kuu oli saatu kiertoradalleen, pohdimme auringon etäisyyttä. Aurinko löytyi jalkapallokentän toisesta päästä, sopivasti kertaisen talon päädystä. Havainnollisimme vielä maan ja kuun liikettä siten, että minä omena-maa kädessäni aloin pyöriä "akselisini ympäri" sekä isoa kierrosta aurinko esittävää taloa ympäri ja kuuta esittävää nuppineulaa kantava oppilas kiersi minua 4 m etäisyydeltä.

Tällaisella introlla lähdimme liikenteeseen avaruusjaksolla. Itse avaruusjakso koostuu luokassa ja ulkona yhdessä tehtävistä tehtävistä ja tutkimuksista, itsenäisistä tutkimustehtävistä (jotka korvaavat perinteisen kokeen), koulukummeillemme eskareille luettavasta Mauri Kunnaksen kaikkien aikojen avaruuskirjasta ja lukupäiväkirjasta, suomen kielen tunneilla tehtävistä tekstitaidon harjoituksista, jotka pyörivät avaruusteeman ympärillä sekä eskareille ja 2. luokkalaisille toteutetusta avaruuspäivästä.

Avaruusjakson tehtävät, joita oppilaat tekevät osittain itsenäisesti läksyinä ja osa
tehdään koulussa oppitunneilla.

Jakson aikana vierailimme 2-3 kertaa viikossa eskarissa ja luimme n. 15 min kerrallaan Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa eskareille, jotka myös työskentelevät avaruus-teeman parissa parhaillaan. Jokaisen lukukerran päätteeksi kummipari kirjasi lukupäiväkirjaan mitä he olivat luetusta pätkästä sillä kertaa oppineet. Tällä pyrin ohjaamaan omia 5.-6. luokkalaisiani siihen, että he lukevat rauhallisesti kirjaa eteenpäin ja pysähtyvät katsomaan ja juttelemaan kuvista yhdessä eskarilaisen kanssa. 

Aurinkokunnan etäisyyksiin löytyy ohjemoniste
esim. opinkirjon sivuilta. Ohjeessa on käytetty mitta-
yksikkönä vessapaperiarkkeja, mutta minä muutin
arkit metreiksi meidän mallissamme.

Oppilailla oli jo entuudestaan perustietoja planeetoista, osa muisti ulkoa planeetoiden järjestyksen. Planeetoita tutkimme ensin ympäristöopin kirjasta ja sen jälkeen lähdimme ulos mittaamaan. Kaikki planeetat oli tulostettu kuvina ja laminoitu. Käytimme apuna mittapyöriä ja mittasimme jokaiselle planeetalle paikan jalkapallokentälle. 

Kävelimme yhdessä joukkona planeetalta toiselle ja kertasimme planeetoiden nimet. Sisä- ja ulkoplaneetat oli helppo hahmottaa tässä mallissa, sillä sisäplaneetalta toiselle loikkaaminen onnistui helposti. Mutta ulkoplaneetoiden välissä oli pitkät välit.

Luokassa jatkoimme planeetoiden parissa työskentelyä. Ohjelmassa oli tiedonhakua ja englantia. Luokan edessä oli ämpäreissä erilaisia väittämiä englanniksi planeetoista. Oppilaat hakivat lapun kerrallaan ja selvittivät mitä planeettaa väittämä koskee ja liimasivat väittämän omaan Planets Sort-lomakkeeseensa. Apuna tiedonhaussa käytettiin ympäristöopin oppikirjaa, Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa ja iPadeja.

Osa oppilaista oli jo ehtinyt tehdä vihkoihinsa läksynä suomi-englanti sanaston avaruudesta. Tätä sanastoa käytetettiin ryhmissä aktiivisesti hyväksi ja tarkistettiin lapuissa olevia sanoja. Väittämät olivat pääasiassa helppoa kieltä, eikä valtaosa luokasta tarvinnut juurikaan käännösapua. Lähinnä kävivät varmistelemassa "tarkoittaako tämä sitä, että..." 

Käyttämämme Planets Sort-materiaali on teacherpayteachersin
ilmaismateriaali.

Yleisesti planeettoihin tutustuttuaan oppilaat valitsivat yhden planeetan, jos etsivät tietoa ja keräsivät tietoa käsitekarttaan. Tiedonhakua aloitettiin lukemalla Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjasta valittua planeettaa koskeva osio ja tutkimalla mitä kaikkea tietoa satukirjasta löytyy. Mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Sen jälkeen tietoa haettiin myös muista lähteistä.

Käsitekartan valmistuttua oppilaat harjoittelivat suullisesti kertomaan planeetoista. Greenscreeniä hyödyntäen oppilaat tekivät opetusvideot eri planeetoista. Tavoitteena videon teossa oli osata kertoa asiat sujuvasti ja selkeästi, rohkaistua esiintymään videolla ja harjoitella GreenScreenin käyttöä.

Avaruus herättää oppilaissa lukemattomia kysymyksiä, eikä ainakaan minun ammattitaitoni riitä niihin vastaamiseen, vaikka täytyy myöntää, että useampi ilta on Nasan nettisivuilla hurahtanut. Piti siis saada asiantuntija vastaamaan oppilaiden kysymyksiin. Apua tähän ongelmaan löytyi Luma-keskuksesta ja StarT-hankkeesta. Aalto-yliopiston tähtitieteilijä Joni Tammi tuli vierailemaan ja vastasi tunnin ajan oppilaiden kysymyksiin. Kysymyksiä olisi varmasti riittänyt toiseksikin tunniksi :)

Aalto-yliopiston tähtitieteilijä Joni Tammen vierailu oli erinomainen!

Vuorokausia, kuukausia ja vuosi tutkiessamme kannoin luokkaan liikuntavaraston pallokassit ja oppilaiden kännyköistä löytyikin pareille taskulamput. Lähdimme ensiksi tutkimaan karttapallon avulla maapallon pyörimistä itsensä ympäri ja sitä miten päivä ja yö vaihtuvat. Samalla tuli kerrattua yötön yö ja kaamos sekä syy näihin ilmiöihin. Karttapallon ja taskulampun avulla syy vuoden aikojen vaihtelullekin selvisi. 

Tämän jälkeen lähdimme tutkimaan miksi kuusta näkyy usein vain osa. Pimeässä luokassa toinen oppilaista oli aurinko lampun kanssa ja toisella oppilaalla oli kädessään tennispallo, oppilaan oma pää esitti tässä mallissa maapalloa. Aurinko pysyi paikoillaan ja tennispalloa käsivarren mitan päässä pitävä oppilas pyöri neljännes kierros kerrallaan itsensä ympäri ja tarkkaili mihin osaan kuusta (tennispallosta) valo osuu ja mikä osa pallosta on varjossa.

Samalla tuli myös tutustuttua auringon pimennykseen, kun oppilaat yrittivät asettaa tennispallon eteensä siten, että se peittää "auringon". 

Auringon pimennyksen tutkimista

Kun kaikkien "palikoiden" liikkeestä oli keskusteltu yksittäin, oli aika laittaa koko pakka pyörimään. Jalkapalloista tuli aurinkoja, tennispallot olivat maapalloja ja nuppineulojen päistä tuli kuita. Hyvin saatiin päät pyörälle. Monessa mallissa maa kiersi hyvin aurinkoa ja kuu maata, mutta maan liike itsensä ympäri meinasi aluksi unohtua. 

Avaruusaiheista kuvistakin oli tarkoitus tehdä ja harjoitella samalla valon ja varjon piirtämistä sekä planeetoille pyöreän muodon saamista. Arjen tiimellyksen keskellä kävi kuitenkin niin, että jouduin kuvistunnilla selvittelemään riitaa ja hoitamaan yhtä sun toista oppilasasiaa ja oppilaat tekivät planeettoihin liittyvän pölypastellityönsä itse parhaaksi katsomallaaan tekniikalla. 

Siitä ehdimme keskustella, ettei kukaan pysty piirtämään aurinkokuntaamme oikeassa mittakaavassa. Suurin osa oppilaista halusi piirtää kuvaansa oikeat planeetat ja oikeassa järjestyksessä, mutta mahdollisuus oli myös itse keksiä omia planeetoita. Samalla tuli keskusteltua myös siitä, ettei todellisuudessa planeetat "ikinä" ole sellaisessa suorassa jonossa auringon edessä kuten oppikirjoihin piirretyissä malleissa, sillä jokainen planeetta kiertää omaa kiertorataansa omassa tahdissaan.

Maapallon rakennetta tutkiessamme oli Balilla juuri purkautumassa Agung-tulivuori, joten tutkittuamme syitä tulivuoren purkauksille luimme netistä hesarin uutisointia Balilta ja keskustelimme paljon tulivuorten vaikutuksista ihmisten elämään. Oppilaat itse nostivat keskusteluun sen, onko tulivuorista vain haittaa vai onko niistä myös hyötyä ihmisille. Aihe nostatti paljon keskustelua ja pohdintaa.

Jakson aikana harjoiteltiin lisäksi PowerPointin käyttöä, jotta oppilaat saattoivat tehdä valitsemastaan tulivuoresta PowerPoint-esityksen (yksi avaruusjakson tehtävistä). Muita harjoiteltuja tvt-taitoja jakson aikana oli videon kuvaaminen ja muokkaaminen sekä GreenScreen-appin käyttö. Oppilaat harjoittelivat yhdessä parinsa kanssa esittelemään jonkin planeetan ja GreenScreen-appin avulla taustalle laitettiin esitellyn planeetan kuva (tämäkin oli yksi avaruusjakson tehtävistä). 

Avaruus-jakson viimeisiä tehtäviä oli eskareille ja 2. luokkalaisille avaruus-teemapäivän suunnittelu. Eskareiden kanssa olimme jakson aikana tehneet yhteistyötä jo useaan otteeseen oppilaideni lukiessa Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa ääneen koulukummeilleen. 2. luokkalaisilla oli samaan aikaan luokassaan meneillä avaruus-teema, joten he ilmoittautuivat mukaan 5.-6. luokkalaisten teemapäivään.

Oppilaat suunnittelivat ja ohjasivat seuraavat pajat pienemmille oppilaille:

• Avaruus-ulkoleikit: Kuka pelkää mustaa aukkoa-leikki toimi kuten mustekala. Saturnus-hipassa jääneen piti mennä kyykkyyn planeetaksi ja pelastaa saattoi juoksemalla kolme kierrosta Saturnuksen ympäri ja muodostaen näin Saturnuksen renkaat.

• Avaruus-tanssi: Smurffien Avaruus-cd:n kätköistä luokkamme tanssin harrastajat suunnittelivat avaruustanssin, jonka opettivat pienemmille.
• Kahoot-visassa kyseltiin Mauri Kunnaksen Avaruuskirjasta opittuja asioita.

• Askartelu-pisteellä ryhmät toteuttivat oman osuutensa yhteiseen isoon työhön.

• Avaruusoliot kateissa-seikkailussa 5.-6. luokkalaiset esittivät avaruusolioita, jotka olivat kadottaneet planeettansa. Valokuvina annettujen vihjeiden avulla pikkuoppilaat etsivät koulun käytäville kiinnitetyt laminoidut planeettakuvat. Kun kaikki planeetat oli löydetty, piti oppilaiden järjestää planeetat oikeaan järjestykseen. Sen jälkeen kukin "avaruusolio" kertoi kolme vihjettä, joiden avulla oppilaiden piti päätellä millä planeetalla kukin avaruusolio asuu.

• Koodaus-pisteellä otettiin käyttöön uudet hiiret (jotka toimivat beebottien tavoin). Pistettä ohjaavat vitosluokkalaiset olivat kiinnittäneet hiirten alustaan kontaktimuovilla planeettojen kuvat. Pikkuoppilaiden tehtävänä oli ohjelmoida hiiret liikkumaan planeetalta toiselle. 

Viimeisenä aiheena käsittelimme avaruusmatkailua. Tähän teemaan meidät johdatti Olipa kerran keksijät ja Neil Armstrong. Kun olimme keskustelleet kilpajuoksusta avaruuteen, tutustuimme YouTube-videon avulla elämään kansainvälisellä avaruusasemalla. Molemmat videot nostattivat hyvin keskustelua, joten käsittelimme aiheet keskustellen.

Oppilaat olivat kotona katsoneet yllättävän paljon Nasan julkaisemia videoita ISS:ltä ja heillä oli valmiiksi paljon tietoa sen pohjalta mitä olivat videoissa nähneet.

                                       

Jakson päätteeksi pyysin oppilaita katsomaan vihkon ensimmäiselle sivulle jakson aluksi laatimaansa käsitekarttaa avaruudesta. Oletko oppinut jotakin uutta jakson aikana? Pystyisitkö täydentämään käsitekarttaa ilman kirjaa?

Avaruus osoittautui jälleen erittäin innostavaksi ja kiinnostavaksi teemaksi. Niin paljon oppilaat tutkivat aihetta myös vapaa-ajallaan, että oppimista tapahtui varmasti. Useammassa arviointikeskustelussa vanhempi mainitsi, että YouTuben avaruusvideoita oli katsottu kotona yhdessä :)

Hyviä lähteitä avaruuden käsittelyyn:
- Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
- Opinkirjo: tiedekerho materiaalit
- Nasalla on erinomaiset ja laajat sivut opetustarkoituksiin https://www.nasa.gov/audience/foreducators/index.html
- Timo Parvelan Kepler-kirjasarja innosti luokkani pojat lukemaan avaruusaiheista kaunokirjallisuutta
- Elokuva Mars Generation yhdistelee faktaa ja fiktiota. Se oli osalle oppilaista liian tietopohjainen elokuva, mutta useimmat jaksoivat elokuvan katsoa loppuun asti ja pitivät sitä mielenkiintoisena.

Joulu tulla saa...

Jouluun liittyy perinteitä.. niin myös meidän luokassamme. Kun vitosten kanssa vietämme jo kolmatta yhteistä joulua, ovat perinteet muodostuneet oppilaille tärkeiksi. Tärkeämmiksi kuin osasin olettaakkaan, kuten selvisi viime viikolla.

Viime viikolla harjoittelimme arjentaitoja, silitimme ja vaihdoimme luokkaan jouluverhot. Tänä vuonna virittelimme luokkaan myös jouluvaloja, kun niitä oli koulussa joka luokkaan hankittu. Joulukuun alkaessa itse hankkimani kuusi laitettiin myös esille.

Joulukuussa jokainen päivä alkaa tai päättyy joulutarinaan (mieluiten aloittaisin päivän joulutarinalla, mutta jakotunneista ja integroituneista oppilaista johtuen tarinan paikka vaihtelee). Silloin luokka on hämäränä, ainoastaan jouluvalot palavat. Luokkaan tullessa suu menee kiinni, joulutarinan aikana oppilaan tehtävänä on rauhoittua kuuntelemaan ja vain olemaan. 

Joulutarinan ensimmäisenä päivänä oppilaat kuhisivat käytävässä nähtyään luokan olevan hämäränä "joulutarina alkaa, joulutarina alkaa". Käytävän toisella puolella oleva erkka kyseli mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu, kun oppilaat kuhisevat käytävässä.. "Kerron tarinaa pimeässä" ;-)

Tämän vuoden tarinaksi valitsin Dickensin klassikon Saiturin joulun. Kerron oppilaille tarinaa joka päivä eteenpäin, eli joulukuussa iltasatuna luen itse Saiturin joulua pätkän eteenpäin, jotta osaan kertoa sen seuraavana päivänä oppilaille. Vaatii minulta työtä, mutta olen huomannut oppilaiden kuuntelevan paljon paremmin kerrottua kuin luettua tarinaa. Lisäksi kertoessa voin tarvittaessa oikaista joitain mutkia, mikäli aikataulu sitä vaatii. Dickensin kieli on kyllä niin mahtavaa, että kekseliäimpiä pätkiä laitan itselleni lunttilappuun ylös. 

Aiempina vuosina meillä on ollut jokin yhdessä tehty ovikoriste. Tänä vuonna päätimme liittää ovikoristeen joulutarinaan ja kuva täydentyy tarinan edetessä.

Tänä vuonna ovikoriste etenee tarinan edetessä.

Viime vuonna oppilaat kirjasivat hyviä asioita ja vahvuuksia toisistaan lapuille, jotka kokosin jokaiselle oppilaalle runoksi. Joka päivä luettiin yksi runo ja arvuuteliin kenestä on kyse. Runot muodostuivat oppilaille tärkeiksi ja jo marraskuun alussa alkoivat kyselyt onhan tänäkin vuonna runot, onhan.. 

Yritin ohittaa pyynnöt runoista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.. Koska olemme retkeilleet metsässä tänä vuonna paljon ja olemme "ulkoluokka" liittyvät runotkin metsään. Luemme joka päivä yhden uuden runon, jokainen oppilas varmasti kuukauden kuluessa itsensä metsästä löytää. Sovimme, että ennen lomaa käymme läpi ketä olin missäkin runossa ajatellut, jos se ei ennen sitä selviä. Ainakin avustajani ja kollegani tunnistivat ensimmäisistä runoista oppilaat heti..

                            

Elf on the shelf-leikin ajattelin olevan jo oppilailleni liian lapsellinen, mutta perjantaina kuului luokasta parahdus "eikö ole tonttua?!". Hmm.. olin luokkamme koulutontun jättänyt viime jouluna Rovaniemelle, koska olin ajatellut ettei tonttua enää piilotella.. Noh, äidin joulukoristeista löytyi onneksi korvaava tonttu, joten tänään oli tonttu luokassa.

Kirjoittelemme siis tontusta joka päivä englanniksi ja ruotsiksi missä tonttu on. Tuleepahan samalla kerrattua prepositiot.

Tällaisia ovat meidän luokkamme jouluperinteet. 

Mitä teidän luokassanne tapahtuu joulukuussa?

Meidän aiempien vuosien joulujuttuja voi lukea täältä.

Kymmenkertainen, satakertainen.. kymmenesosa, sadasosa..

Desimaalilukujen kanssa työskennellessämme olemme oppilaiden kanssa päässeet kymmenellä kertomiseen ja jakamiseen. Viikon verran olemmekin kymmenkertaistaneet, satakertaistaneet ja tuhatkertaistaneet lukuja, sekä vastaavasti ottaneet luvuista kymmenesosia, sadasosia ja tuhannesosia.. Miten tuohon viikko menee? Kunhan vaan pilkkua siirtää...
Pilkkua siirtämällä aiheesta olisi päässyt nopeasti eteenpäin, mutta mihin olisi jäänyt oppilaiden ymmärrys kymmenjärjestelmästä, jonka ymmärtämisen syventäminen on ainakin Espoon opsissa mainittu painokkaasti..

Aiempina vuosina olemme kymmenkertaistaneet kymmenjärjestelmävälineillä lukuja paljon. Nyt mukana olivat kuitenkin desimaaliosat ja aluksi piti taas muistutella mieliin, miten homma toimikaan. Hieman ehti jo tulla epätoivokin, mutta tarvittiin hetken tuumailutauko ja vaikka edellisenä päivänä tuntui, että homma polkee paikallaan, olikin seuraavana aamuna oppilailla kädet pystyssä ja kymmenkertaistaminen, kymmenesosa, sadakertaistaminen ja sadasosa olivatkin hyvin hallussa!

Kerratessamme asiaa yhdessä kaikki oppilaat käyttivät kymmenjärjestelmävälineitä. Itsenäisen harjoittelun aikana oppilaat saivat itse valita käyttävätkö pöydällä olevia välineitä vai eivät. Kymmenjärjestelmävälineet ovat luokassamme jatkuvasti saatavilla, sillä asioiden selittäminen ongelmatilanteessa olevalle oppilaalle on niiden avulla helppoa. Moni oppilas tukeutuukin välineisiin haastavampien tehtävien kohdalla ollessaan epävarma siitä, miten lasku menee. Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen oppilas oikeasti osaa kymmenkertaistaa tai jakaa kymmenenellä luvut ja ymmärtää luvun suuruusluokan. Pilkun siirtämisestä ei luokassamme ole puhua pukahdettu, jollekin oli asia kotona harmikseni opetettu, mutta hänet hyssyteltiin hiljaiseksi samantien.

Kun kymmenkertaistaminen alkoi sujua, päätin pistää oppilaiden päät heti sekaisin ja seuraavalla tunnilla luokassa olikin kymmenjärjestelmävälineiden sijaan mitta-astioita (ml, cl, dl, l ja dal). Se, että litra on 10 dl muistui mieleen nopeasti, samoin kuin, että millilitroja tarvitaan desilitraan 100. Senttilitra oli oppilaille uusi mittayksikkö, mutta sillekin löysimme paikan. Nimeä senttilitralle piti etsiä jonkin aikaa, kunnes oppilaat hoksasivat pituuden yksiköiden etenevän milli, sentti, desi jne. joten kai sama toimii litroissakin? 

Isot vetomitat ovat yleensä vaikeita, koska hehtolitroja ja kilolitroja ei käytetä juuri lainkaan. Minun oppilailleni ne eivät kuitenkaan tuottaneet vaikeuksia. 3. luokalla täytimme vedellä hehtolitran kokoisen saavin, viime vuonna emme saavia enää uudelleen täyttäneet, mutta oppilaani kokeilivat, kuka mahtuu hehtolitran saaviin... Nyt olikin helppo palata aiempaan kokemukseen: "Ainiin hehtolitra on se musta saavi mihin Peppi (nimi muutettu) ja Tommi (nimi muutettu) mahtuivat!"

4. luokalla hehtolitran saavia ei enää täytetty, koska se oli 3. luokalla täytetty
vedellä, mutta oppilaat innostuivat kokeilemaan kuka mahtuu saaviin. Tähän
muistoon oli helppo palata ja kaikki muistivat millainen on hehtolitra.

Puhuimme moneen kertaan auki mittayksikkö muunnokset vetomitoilla: ml kymmenkertaisena on senttilitra, senttilitra satakertaisena on litra, litran kymmenesosa on desilitra.

Vauhtiin päästyään oppilaat halusivat innoisaan kymmenkertaistaa ja satakertaistaa myös pituusmittoja sekä massan mittayksiköitä. 

Kaikki koottiin vihkoihin taulukkoon, jossa yksiköt olivat päällekkäin. Eri mittayksiköiden taulukointi samaan taulukkoon auttoi oppilaita ymmärtämään kuinka kymmenjärjestelmävälineillä opittu kymmenkertaistaminen toimii mittayksiköillä. Ja oppilaat osasivat vähitellen sanoittaa kokemuksiaan siitä, kuinka kymmenkertaistaessa mittayksikkö "kasvaa" ja jaettaessa kymmenellä mittayksikkö "pienenee". 

Seuraavalla tunnilla otimme pituuden mittayksiköt harjoitteluun, sillä niiden parissa on aiemmin työskennelty eniten. Oppilaat työskentelivät pareittain Hannele Ikäheimon Mittayksikkökorteilla. Mittayksikkökorteista oppilaat lähtivät etsimään tuttuja mittayksiköitä ja yhdistivät ne lyhenteisiin. Sen jälkeen pakasta löytyi tukipisteet eri mittayksiköille, esim. risteilyalus on noin hehtometrin pituinen ja mökki dekametrin levyinen. Mittayksikkökortit toimivat hyvänä kertauksena ja oppilaat innostuivat työskentelemään myös edellisellä tunnilla työstettyjen vetomittojen korteilla sekä massan yksiköillä.

Pituuden mittayksikkökortit taulukoituna.

Tunnin lopuksi pelasimme peliä, joka on muunnelma eräällä Unkarissa seuraamallani oppitunnilla pelatusta pelistä. Oppilailla oli kiekko, jossa oli vetomitat, pituuden tai massan mittayksiköt tai numeroilla merkittynä 0,001-1000000. Peliin oppilas tarvitsi lisäksi läpinäkyviä laskukiekkoja kourallisen. 

"Peitä luku, joka on sadaosa kymmenestä." Oppilas peitti alustaltaan 0,1. "Tuhatkertaista äsken peittämäsi luku." Ja siten oppilas jatkoi lukunsa kertomista tai jakamista kunnes alustalla oli enää yksi luku peittämättä. Sama toimi esimerkiksi pituusmitoilla siten, että pyysin oppilaita ensin peittämään metrin kymmenesosan ja sen jälkeen satakertaistamaan edellisen mittayksikön jne.

Peli sujui hyvin ja oppilaat löysivät kätevästi alustaltaan oikeat luvut/mittayksiköt. Tämä harjoitus toimi jo hyvinkin abstraktilla tasolla ja tämän avulla oli helppo huomata luokassa kierrellessään, oliko oppilas ymmärtänyt asian vai vieläkö tarvitaan lisää harjoitusta.

Harjoituksessa kerto- ja jakolaskut ketjutettiin ja peitettiin
aina se luku/mittayksikkö, joka tuli vastaukseksi.

Olemme mitanneet oppilaideni kanssa paljon 3. luokan jälkeen. Kun oppilaat ovat saaneet riittävästi kokemuksia mittaamisesta, on mittayksiköiden kanssa pelaaminen helpompaa ja oppilaat ymmärtävät mitä tekevät. Oppilaille on muodostunut ajatus eri mittayksikköjen suuruudesta: rusinan massa on gramma, millilitra vettä on iso pisara kämmenenellä, senttilitra ei riitä helpottamaan janoa, desimetri on peukalon ja etusormen väli, hehtometrin matkan jaksaa vielä juosta täysiä, mutta ihan helppoa se ei ole...

Ennen seuraaviin aiheisiin siirtymistä pelasimme vielä pikalukuhippaa mittayksikkökorteilla: Hipan saatua kiinni molemmat näyttivät korttinsa, se kumpi nimesi mittayksikön ensimmäisenä sai kortin itselleen. Toinen tuli hakemassa uuden kortin.

Kun kaikilla oli yksi mittayksikkökortti (ensimmäisellä kierroksella pituuden mittayksiköitä), jaoin oppilaat kahteen ryhmään. Ensin oppilaat järjestäytyivät jonoon pienimmästä yksiköstä suurimpaan. Sen jälkeen he lähtivät pohtimaan mitä pitää tehdä, jotta pienimmästä yksiköstä tulee jonossa seuraava ja jälleen seuraava. Koska oppilaat oli jaettu kahteen ryhmään, ei samassa ryhmässä ollut kaikkia mittayksiköitä, eivätkä ne olleet kaikki perättäisiä. Kun oppilaat olivat saaneet hetken aikaa puhua asiaa auki keskenään, esittelivät he oman jononsa muille tähän tapaan:

- Millimetri pitää satakertaistaa, jotta siitä tulee desimetri.
- Desimetri pitää kymmenkertaistaa, jotta siitä tulee metri.
- Metri pitää satakertaistaa, jotta siitä tulee hehtometri.
- Hehtometri pitää kymmenkertaistaa, jotta siitä tulee kilometri.
Ja sitten mentiin tietenkin jono toiseen suuntaan..
- Kilometri pitää jakaa kymmenellä, niin siitä tulee hehtometri.
- Hehtometri pitää jatkaa sadalla, niin siitä tulee metri... jne...

Tämän harjoituksen jälkeen saatoin todeta, että nyt tämä asia todella osataan, koska oppilaat lopottivat oman ryhmänsä jonon tuosta vain molempiin suuntiin ja mikä tärkeintä ymmärtävät mitä tekevät. Kannatti käyttää aikaa reilu viikko kymmenellä kertomiseen ja jakamiseen sekä mittayksiköihin!

Seuraava savotta onkin sitten desimaalilukujen kerto- ja jakolasku. Kertolaskusta oppikirja neuvoo suoraan laskemaan desimaalien lukumäärän kertolaskusta ja laittamaan vastaukseen yhtä monta.. Miksi näin tehdään? Mistä tämä sääntö tulee? Mihin jää ymmärrys, jos lapsi laskee 7 x 0,7 ajattelemalle 7x7=49 ja yksi desimaali, siispä 4,9?

Kymmenjärjestelmävälineille löytyy siis käyttöä ensikin viikolla :)

                                                          

Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja

Kesäkuun alussa ilmestyi Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja, johon pääsin tutustumaan Ritan ohjaamassa työpajassa Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa. Nyt syksyllä Loogiset kokoelmat-kirja on ollut ajoittain käytössä 5.-6. yhdysluokkani matikantunneilla silloin, kun koko porukka opiskelee yhdessä.

Kirjan alusta löytyy vanettajille tuttuja harjoituksia ja leikkejä loogisilla paloilla, mutta Loogiset kokoelmat-kirja syventää ja laajentaa logiikan opetusta vastaamaan peruskoulun ylempien luokkien tarpeita OPS:n mukaisesti. Kirjasta riittää tekemistä niin alakouluun kuin yläkouluunkin.

Tähän blogikirjoitukseen olen koonnut muutamia harjoituksia, joita syksyn aikana olemme loogisilla paloilla tehneet oppilaiden kanssa. Osa on tuttuja Varga-Neményi-menetelmän Opettajan Tienviitoista ja osa on Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjasta.

Moni asia syntyy tarpeesta, niin tämäkin leikki, joka oli itse ideoimani.. Loogisten palojen rasiat olivat avautuneet ja palat olivat sikin sokin laatikon pohjalla. Aloitimme tunnin liikettä aikaan saavalla tehtävällä. Kaikki loogiset palat oli kaadettu tarjottimille ja oppilaspari sai hakea tarjottimelta yhden palan kerrallaan. Tehtävänä oli saada koko kokoelma täyteen.

Oppilaiden hakiessa kokoelmaansa sopivia paloja ohjasin heitä järjestämään palat siten, että he näkevät mitä paloja heiltä vielä puuttuu. Järjestelytapoja oli useita erilaisia ja kaikkien saatua kokoelmansa valmiiksi kiersimme katsomassa miten eri parit olivat palansa järjestäneet. Kokeilimme, onko oppilaiden järjestelemistä paloista helppo nähdä mikä puuttuu laittamalla yhden palan laskuun ja arvuuttelemalla kaverilta mikä pala puuttuu.

Erilaiset arvuutteluleikit loogisilla paloilla ovat hauskoja. Arvaa mitä palaa ajattelen-peli toimii aina ja oppilaat kysyvät kyllä/ei-kysymyksiä selvittäen ajateltua palaa. 5.-6. luokkalaisia aloin ohjaamaan näissä arvuutteluleikeissä siihen, että he pyrkivät vastaukseet mahdollisimman vähillä kysymyksillä. Mitä kannattaa kysyä?

Oppilailleni uutena arvuutteluleikkinä pelasimme arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-peliä, jossa minulla oli yksi ominaisuuskortti kädessäni ja oppilaat kysyivät loogisia paloja näyttäen onko ko. palalla ajattelemani ominaisuus.

Arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-pelissä ylärivillä olevilla paloilla on ajateltu
ominaisuus ja alarivin paloilla ei ole. Ajateltu ominaisuus oli siis kolmio.

Kivana välipalana tunnilla toimivat Loogiset-kokoelmat kirjasta löytyvät muistipelit. Kirjaan on koottu erilaisia ruudukoita, joihin on asetettu loogisia paloja (2x4 ja 4x4 ruudukoihin). Opettaja vilauttaa kuvaa oppilaille ja oppilaat rakentavat muistin avulla samanlaisen. Me testasimme helpompia muistiharjoituksia, jotka onnistuivat oppilaita hyvin.

Muistipeli loogisilla paloilla.

Koska loogiset palat eivät ole kaikille oppilailleni tuttu väline, soveltuvat monet pelit, joita voi pelata jo ekaluokkalaisten kanssa, myös isoille oppilaille. Isojen oppilaiden kanssa tosin helpoista peleistä pääsee usein nopeasti siirtymään vaikeampiin.

Yksi tällainen harjoitus, jota teetän Varga-Neményi-menetelmän 1. luokan kurssilla, mutta jota teimme myös 5.-6. luokkalaisteni kanssa on ketjun rakentaminen, jossa muuttuu vain yksi ominaisuus ketjun edetessä. Osalle tällaiset ketjun tai madon rakentamistehtävät olivat helppoja ja haastetta löytyikin Loogiset kokoelmat-kirjan monistepohjista, joissa loogisia paloja asetellaan taulukkoon siten, että 1-3 ominaisuutta muuttuu ohjeen mukaisesti. Eipä ollut enää helppo :)

Nuolien lukumäärä kertoo kuinka monta ominaisuutta muuttuu.

VaNesta tuttua pupu-peliä olemme pelanneet useampaan kertaan. Pelissä jokainen pelaaja valitsee yhden loogisen palan ja mikäli opettajan lukema väittämä on totta heidän palansa osalta, saavat he liikkua yhden askeleen eteenpäin pelilaudalla. Tätä peliä olemme pelanneet oppilaiden kanssa niin pelilaudalla kuin käytävässä tai urheilukentälläkin, jolloin peliin saadaan fyysistä aktiivisuutta, kun oppilaat saavat aina toden väittämän kohdalla loikata mahdollisimman suuren loikan eteenpäin. 

Loogiset kokoelmat-kirjassa Pupu-peli on viety uudelle tasolle Logiikkaralli nimellä. Idea on sama, mutta pelaajien omien loogisten palojen lisäksi pelilaudan keskelle asetetaan jokeripala. Väitekorttien lauseet koskevat joko pelaajan omaa loogista palaa, pelaajan omaa ja jokeripalaa tai kaikkia pelin pelaajien paloja. 

Ennen Logiikkarallin pelaamista laudalla pelasimme yhdessä koko porukalla tästä liikkuvan version, jossa yhdessä pohdimme mitä lauseet tarkoittavat. Jokainen oppilas otti kaksi palaa ja loikki käytävällä eteenpäin sen mukaan oliko lause totta vai ei. Luin logiikkarallin korteista sellaisia ja keksin omia väitteitä, jotka koskivat kahta palaa. Samalla tuli hyvin keskusteltua mitä logiikassa tarkoittavat sanat JA, TAI jne.

Logiikkaralli tarjosi 5.-6. luokan S2-oppilaille hyvää luetunymmärtämisen harjoitusta ja pähkäilyä, sillä joukossa oli haastavia lauseita, joiden totuusarvoa piti miettiä pidempään.

Logiikkarallissa oli  5.-6. luokan oppilaille mieluinen peli.

Loogiset kokoelmat-kirjassa riittää vielä runsaasti tekemistä. Seuraavaksi olisi tarkoituksena kokeilla logiikkareittien rakentamista yhdessä oppilaiden kanssa. Logiikkareittejä pääsin kokeilemaan viime kesänä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa osallistuessani Rita Järvisen pitämään Loogiset kokoelmat-kirjaan pohjautuvaa logiikkapajaa. Kirjaa oli helppo lähteä käyttämään opetuksessa, kun sen harjoituksia oli päässyt itse kokeilemaan ja pelaamaan työpajassa. 

Seuraavaksi aion kokeilla oppilaideni kanssa logiikkareittien rakentamista.

Loogiset kokoelmat-kirjasta löytyy monistepohjat kaikkiin harjoituksiin ja esimerkiksi yllä olevan kuvan logiikkakoneet ja logiikkareitteihin tarvittavat "putkistot" voi myös kopioida ja laminoida oppaan takaa monistepohjista. Lisäksi kirjassa on monistepohjia oppilaiden omien loogisten kokoelmien rakentamista varten.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjaan. Tämä on sellainen kirja, joka kannattaa hankkia toki itselle, mutta myös koulun matikkavarastoon kaikkien koulun opettajien käyttöön. Kirja täydentää hyvin isompien oppilaiden opetusta ja perinteistä matikankirjaa, kun VaNe-kirjoja ei enää ole alakoulun isommille oppilaille tarjolla. Eli tämä on ehdottomasti vanettavan 4.-6. luokan opettajan kirjahyllyyn kuuluva kirja :)

Psst.. jos olet tulossa Educaan tammikuussa, niin Rita Järvinen on Varga-Neményi ry:n ja Ellin yhteisellä ständillä lauantaina esittelemässä kirjaa, josta on luvassa messutarjous. Lisäksi Rita pitää lauantaina Varga-Neményi ry:n jäsensille kaksi logiikkapajaa, jotka ovat samansisältöisiä kuin kesän 2017 VaNe-kesäseminaarissa pidetyt pajat. Kokemuksesta uskallan luvata, että tarjolla on kaksi erinomaista työpajaa logiikan parissa. Työpajoihin pääsevät Varga-Neményi ry:n jäsenet ilmoittautumaan etukäteen.

Desimaaliluku-jakso jatkuu 5. luokalla..

Desimaalilukujen käsittely luokassamme jatkui lukusuoratyöskentelyn merkeissä. Jokainen oppilas sai A3-paperista leikatun suikaleen (halutessasi voit antaa oppilaille eri pituisia suikaleita). Suikaleen päihin kirjoitimme 0 ja 1. Sen jälkeen taitoimme suikaleen tarkasti puoliksi ja pohdimme mikä luku on 0 ja 1 puolivälissä. Taitteeseen kirjoitimme siis 0,5, samalla keskustelimme ja muistuttelimme mieleen murtoluvun ja desimaaliluvun yhteyttä ja kertasimme miten puoli kirjoitetaan murtolukuna.

Seuraavaksi lukusuora taitettiin uudelleen puoliksi, jolloin saimme kirjoittaa taitteisiin 0,25 ja 0,75. Taittelimme paperia niin monta kertaa kuin paperia oli helppo taittaa.

Jatkoimme lukusuoran työstämistä noppapelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa 10x10 ruudukon ja saivat kaksi 0-9-noppaa ryhmää kohden. Vuorollaan pelaajat heittivät kahta noppaa ja valitsivat muodostivatko nopan silmäluvuista yhteen-, vähennys-, kerto- vai jakolaskun. Laskun vastaus kertoi, kuinka monta sadasosaa ruudukon ruuduista tuli värittää. Oppilaan väritettyä noppia vastaavan määrän ruutuja, kirjoitti hän luvun desimaalilukuna. Tavoitteena oli saada tasan yksi kokonainen, yhtään yli ei saanut mennä. 

Pelin päätyttyä jokainen pelaaja etsi ruudukkoon värittämilleen luvuille paikat punaiselta lukusuoralta.

Desimaalilukujen pyöristämistä harjoittelimme myös pelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa neljä ruutua, ensimmäisen ja toisen ruudun väliin piirrettiin pilkku. Aluksi pelasimme koko luokan voimin, sen jälkeen pienissä ryhmissä. Pelissä arvottiin neljä numeroa nopalla. Tavoitteena oli joko suurin tai pienin luku. Jokainen nopan silmäluku kirjoitetaan ruudukkoon, oppilas saa itse valita mihin ruutuun numeron kirjoittaa jokaisen heiton jälkeen. Numeroiden paikkoja ei saanut vaihtaa. Neljän heiton jälkeen oppilaat vertailivat kenellä on suurin luku, tämä pelaaja voitti kierroksen. 

Peli ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan seuraavaksi oppilaat piirsivät luvun kolmelle janalle, ensin ykkösten, sitten kymmenesosien ja sadasosien väliin. Pyöristyssäännöt muistuivat janojen kanssa työskennellessä hyvin mieliin. 

Samalla oppilaat tutkivat, voittiko suurimman luvun saanut pelaaja myös ykkösten tarkkuudelle pyöristetyn kierroksen? Entä kymmenesosien ja sadasosien tarkkuudella?

Pyöristyssääntöjen käsittely jatkui, sillä oppilaat hoksasivat, ettei kaupassa pyöristetä samalla tavalla kuin matematiikassa. Siispä otimme yhteyttä koulun vieressä sijaitsevaan K-marketiin ja saimme luvan tulla pitämään matematiikan tuntia myymälään.

Aloitimme kaupan tuulikaapissa lyhyellä teoria osuudella. Tutkimme eteisessä olevia mainoksia tarjoustuotteista ja pohdimme, mitä ko. tuotteista pitäisi maksaa, jos yhden kappaleen ostaa käteisellä. Kertasimme kaupan pyöristyssäännöt, jokaisella oppilaalla oli kokemuksia ostosten tekemisestä, joten kaikilla oli jonkinlainen käsitys siitä miten pyöristäminen kaupassa toimii.

Seuraavaksi suuntasimme myymälään. Oppilailla oli vihko, kirjoitusalusta ja kynä. Vihkon sivulle oli laitettu kolme otsikko. Kassalla kalliimpia, kassalla saman hintaisia ja kassalla halvempia. Oppilaat kiersivät kaupassa tutkivat hintalappuja ja listasivat tuotteita ja niiden hintoja eri sarakkeisiin sen mukaan pitäisikö niistä yksittäin ostaessa kassalla maksaa enemmän vai vähemmän kuin hyllynreunassa luki. Tarkan hinnan perään oppilaat pyöristivät kassalla maksettavan hinnan.

Alaspäin pyöristyviä hintoja oli vaikea löytää. Niitä onnistuimme löymään kuitenkin muutamia. Vauvanruoat olivat monet alaspäin pyöristyviä, samoin valmiiksi pakatuissa ja punnituitissa irtokarkkipusseissa oli alaspäin pyöristyviä hintoja.

Jonkin aikaa myymälässä kierrettyämme keräännyimme jälleen myymälän tuulikaappiin keskustelemaan huomioistamme. Eniten kaupasta oli löytynyt hintoja, jotka pyöristyvät ylöspäin. Yhdessä pohdimme syytä tähän.

Keskustelimme myös siitä, että kaupassa voi maksaa käteisen lisäksi kortilla. Pyöristetäänkö kortilla maksettaessa?

Osalla oppilaista oli tietoa kortilla maksamisesta, mutta päätimme kokeilla asiaa. Suffeli oli niitä harvoja tuotteita, jonka hinta (0.47 €) pyöristettiin alaspäin. Annoin yhdelle oppilaista rahaa 45 snt ja menimme myymälään. Oppilas osti Suffelin käteisellä ja minä toisen Suffelin kortilla. Molemmille meistä kassa sanoi hinnaksi 45 snt, mutta vain toinen sai karkin sillä hinnalla... mitäh?

Pyöristämisen harjoittelua jatkettiin luokassa. Matikkavarastoomme koottu kauppa kärrättiin luokkaamme ja hinnoittelin tuotteet meidän tarpeisiimme sopiviksi post-it-lapuilla. Ensimmäisenä oppilaat tutkivat kaupan hintoja ja palauttivat mieleen kaupan pyöristyssäännöt. Leikkirahoilla oppilaat laittoivat kunkin tuotteen viereen sen verran rahaa kuin kassalla käteisellä ostettaessa tarvittaisiin. Tämän tehtävän tekivät ne oppilaat, joille kaupan pyöristyssäännöt aiheuttivat vielä päänvaivaa.

Ne oppilaat, joille pyöristyssäännöt olivat helppoja, aloittivat suoraan haastavammasta tehtävästä, jossa pohjustimme desimaalilukujen yhteenlaskua ja arviointia. Oppilaat saivat 5 euron setelin. Heidän tehtävänään oli tutkia kaupan hintoja ja arvioida mitä he saisivat 5 eurolla ostettua. Tavoitteena oli käyttää raha mahdollisimman tarkasti. Pohdimme mille tarkkuudelle hinnat tulisi pyöristää. Onko yhden euron tarkkuus liian epätarkka? Osa euron tarkkuudelle, osa 50 sentin tarkkuudelle.. Arvioituaan mitä vitosella saisi ja laskettuaan pyöristetyillä arvoilla ostosten loppusumman, oppilaat laskivat ostosten tarkan arvon, jonka loppusumman sai pyöristää kaupan pyöristyssäännöillä.

Tämä oli oppilaista erityisen motivoiva tehtävä. Oppilaat vertailivat ostoksiaan ja sitä, kuka sai tarkimmin koko rahan käytettyä. Vitosen ostokset tehtyään oppilaat hakivat pankista 10 euron setelin, sen jälkeen 20 euron setelin ja yrittivät tehdä myös mahdollisimman tarkat ostokset tuhlatakseen myös nuo rahat mahdollisimman tarkasti.

Laskuharjoitusta tuli paljon ja samalla kertasimme oppilaiden kanssa laskustrategioita, kun pohdimme miten 1,12e+4,13e+3,72e voisi laskea helpoimmin. Osa oppilaista halusi ehdottomasti hyödyntää päässälaskustrategioita, muutama tarkisti miten desimaalilukujen allekkainlasku menikään ja laski tarkat hinnat allekkain.

Tästä jaksomme jatkuukin desimaalilukujen yhteen- ja vähennyslaskuihin. Keskitymme jälleen kerran laskustrategioihin, jotta mahdollisimman moni kykenisi laskemaan desimaaliluvuilla päässälaskuja. Laskustrategioita on oppilaideni kanssa treenattu 1. luokasta alkaen ja nyt 5. luokalla strategioiden käyttäminen on jo sujuvaa ja monesti hyvin kekseliästä, kun oppilaat yhdistävät eri laskustrategioita tilanteen vaatimalla tavalla. Taitavat oppilaat hallitsevat strategiat hyvin, mutta strategioita kertaamme aina, kun lukualue laajenee, jotta oppilaat osaavat hyödyntää laskustrategioita myös uudella lukualueella.