lauantai 25. lokakuuta 2014

Tonttu löytää pussista - E

Tonttu löytää pussista,
monen monta kirjainta.
ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee,
ABCDEFG näiät tonttu tarvitsee...

--------------------------------------------

Koulutonttu oli syysloman jälkeen ollut kovin kiireinen. Koulu oli ollut viikon tyhjillään ja koulutonttukin oli opettajien ja oppilaiden lomaillessa pitänyt itsekin hieman lomaa, joten nyt touhua riitti. Edellisenä päivänä oli posti tuonut koulutontulle kirjeen, mutta kiireinen tonttu ei ollut ehtinyt kirjettä lukea. 
Kun kiire hellitti muisti koulutonttu eilen saamansa kirjeen. Kirje oli tullut kaukaa etelästä, sen saattoi päätellä siitä, että kirjeen päällä oli enemmän postimerkkejä kuin koulutonttu oli koskaan nähnyt.
Käsialaa jonkin aikaa tutkiskeltuaan koulutonttu arveli kirjeen olevan jokin aika sitten etelään muuttaneelta enolta. Eno oli vanhoilla päivillään kyllästynyt pohjolan kylmyyteen ja lähtenyt eläkepäivikseen etelän lampöön.




Koulutonttu etsi takkinsa taskusta lukulasit, jotka se ensin asetti nenälleen ja sen jälkeen se varovasti avasi sinetin kirjeen päältä. Koulutonttu alkoi lukea kirjettä, jossa eno kertoi elämänsä olevan etelässä erittäin erinomaista. Eno kertoi kirjeessään myös eriskummallisista asioista, joita se oli nähnyt etelässä. Erityisesti enoon olivat tehneet vaikutuksen etevät elefantit. Jopa pienet elefantti lapset osasivat jos jonkinlaisia temppuja. Ne osasivat kävellä jonoissa, pidelleen toistensa hännästä kiinni.
Yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin pyysivät he mukaan yhden toverin…
Sen lisäksi etevät elefantit osasivat istua, pyörittää kärsällään vannetta, soittaa huuliharppua ja esittää monta muutakin temppua. Mutta lukiessaan kirjettä eteenpäin koulutonttu hätkähti, hän työnsi silmälaseja paremmin nenälleen ja luki uudelleen mitä kirjeessä oikein sanottiin. Eno kertoi nähneensä etelässä myös tuttuja. Eräs opettaja, joka työskenteli samassa koulussa, jossa koulutonttu työskenteli oli ilmestynyt lomallaan etelään katsomaan elefantteja. Todisteeksi eno oli napannut vielä kuvan elefantin sylissä istuvasta opettajasta.



“No, on se vain meidän opettaja!”, totesi koulutonttu tutkittuaan kirjeen välistä löytynyttä valokuvaa tarkasti. Tuumittuaan hetken koulutonttu nappasi ensimmäisen luokan ikkunalaudalta liidun ja kirjoitti taululle runon elefantista ja enosta.

Elefanttimuori,
takamus kuin vuori,
istuu kärsä sojossa,
pieni häntä ojossa.
Jännittää se esitystä kamalasti,
mutta vanne pyörii sukkelasti.
Etelän lämmössä elefantti tahtois vain lorvia,

enon kanssa heilutella korvia.





Elefanttitarinan ohessa leikimme tietenkin Elefanttimarssia. Koska matka oli hauska niin, tuli mukaan aina 1-4 toveria tai lähti pois 1-4 toveria. Kaikki oppilaat siis marssivat leikin aluksi ympäri luokkaa ja lauletun ohjeen mukaan he kokosivat oikean kokoisia elefanttijonoja, jotka jatkoivat marssimista. Samalla tuli siis kerrattua lukujen 1-5 summa- ja erotusmuotoja.

Harjoittelimme myös eri eläimiksi/olennoiksi eläytymistä ja pohdimme miten niiden liikettä voisi esittää.
Miten elefantti liikkuu? Hitaasti ja rauhallisesti, askel tömähtää jne.
Miten etana liikkuu? Hitaasti, laahaamalla itseään jne.
Miten enkeli liikkuu? Keveästi, leijaillen, äänettömästi, varpaillaan jne.
Miten esteratsu liikkuu? Vauhdikkaasti, rytmikkäästi, laukkaamalla jne.



Piirsimme vihkoihin kuvan koulutontun runossa olevasta rengasta pyörittävästä ja istuvasta elefantista.






Seuraavana päivänä oli koulutonttu jättänyt meille jälleen salaisen pussinsa. Laulaessamme "Tonttu löytää pussista, monen monta kirjainta..." kiersi pussi oppilaalta toiselle. Jokainen sai laittaa kätensä pussiin ja tunnustella mitä siellä on, katsoa ei saanut. Ja sieltähän löytyi E-kirjain.



Ennen E-kirjaimen piirtämistä vihkoon, harjoittelimme E-kirjaimen muotoa ja suuntaa erilaisin toiminnallisin tavoin. Meidän koulussamme ei käytetä oppikirjoja alkuopetuksessa, vaan oppilaat tekevät oppikirjansa itse blanko-vihkoihin vahaliiduilla. Sen vuoksi kirjainmuodon harjoittelussa korostuvat toiminnalliset tavat, joilla on helppo tehdä useita toistoja ja saada kirjaimen muoto ja kirjoitussuunta lihasmuistiin. 

1. Taikahiekka
Oppilaat piirsivät E-kirjaimia taikahiekkaan (koristehiekka, mannaryynit, couscous toimivat hyvin taikahiekkana). 

2. Muovailu
Oppilaat muovailivat mehiläisvahasta opeteltavan kirjaimen.

3. Liitutaulu
Oppilaat harjoittelivat pienille liitutauluille aina kolme E-kirjainta ja penkkiparinsa kanssa miettivät mikä kolmesta E:stä on kaunein ja miksi. Jokainen teki 5x3 E-kirjainta.

4. Sateenkaarikirjain
Luokan yhteiselle isolle paperille jokainen oppilas teki "sateenkaarikirjaimen" eli piirsi kaikilla kymmenellä tarjolla olevalla liidulla päällekkäin opeteltavan kirjaimen.

Kolmantena päivä tutkimme oppilaiden kotona läksynä keksimiä e-alkuisia sanoja. Yhdessä kirjoitimme vihkoihin tarinan keskeisimmät e-sanat: eno, elefantti, etelä. Sen lisäksi oppilaat keksivät itse keskimiään sanoja.



Ne oppilaat, joiden lukutaito on jo tekstitasolla, tiivistivät tarinan kahteen lauseeseen, jotka he kirjoittivat vihkoihin. Eno muutti etelään. Eno näki elefanttien esityksen. Lisäksi hekin kirjoittivat omia sanoja vihkoon, mikä onkin kaikille oppilaille mieluinen tehtävä.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ammattikirjallisuutta

Siivoilin syysloman ratoksi kirjahyllyä ja huomasin tänäkin vuonna hankkineeni aika monta ammattikirjallisuudeksi laskettavaa teosta. Tässä muutamia poimintoja, jotka voisivat kiinnostaa muitakin opettajia.


Uusin hankintani on Henna ja Matti Tampion Ulos oppimaan-kirja. Kirja sisältää yhden ulkotuntisuunnitelman vuoden jokaiselle viikolla. Tuntisuunnitelmia löytyy matematiikkaan ja äidinkieleen sekä erilaisiin teemoihin esim. Aleksis Kiven päivä, ystävänpäivä, pääsiäinen, Eurooppa-päivä. Kokonaisuuksia voi helposti soveltaa kaikille alakoulun luokille. Vaikken ideoita ja kokonaisuuksia ei suoraan kopioisikaan omaan opetukseen, muistutti kirja minulle jälleen kerran ettei ulkotuntien suunnitteleminen loppujen lopuksi niin kovin paljon enempää vaadi kuin sisällä toimiminen. Ulos oppimaan ja liikkumaan! Suosittelen, sekä kirjaa että luokkansa ulkoistamista! :)


Viime talven aikana osallistuin Lapin Yliopistolla musiikin-täydennyskoulutuskokonaisuuteen, jonka anti oli loistava. Kursseja pitivät Markku Kaikkonen, Kaarlo Uusitalo ja Esa Lamponen, jotka olivat kaikki erinomaisia ja innostavia kouluttajia. Näiden kurssien myötä omiin kokoelmiin tuli hankittua Kuvionuotit 1-kirja sekä Muskaripellen lauluja-vihkonen sekä cd. Kuvionuottien myötä olen oppinut säestämään kitaralla ja pianolla säestäminen on koko ajan työnalla. Muskaripellen lauluja-vihossa on uusia lastenlauluja, jotka sopivat hyvin myös alkuopetukseen.


Kuvataiteiden opetukseen on tullut vuoden aikana hankittua useampiakin teoksia. Thomas Wildgruberin Painting and Drawing in Waldorf School on kattava teos, joka ohjaa märällä märälle tekniikalla useita erilaisia töitä jokaiselle luokka-asteelle. Lisäksi kirjassa on myös ehdotuksia ja ohjeita piirustustöitä varten. 
Oma suhteeni vesiväreihin oli melko huono, kunnes aloitin steinerpedagogiikan perusopinnot. Miksi sitten en ole pitänyt vesiväreillä maalaamisesta? Luulen, ettei minulle ole koskaan varsinaisesti koulussa opetettu miten värejä käytetään. Valtaosa vesiväritöistä on ollut jonkin vahavärityön taustan laveerausta sinisellä. En ole osannut hallita värejä, joten yritykset oikeasti maalata jotain ovat olleet melkoisia pettymyksiä. Steinerpedagogiikan perusopinnoissa opimme erilaisia tekniikoita käyttää vesivärejä ja maalasimme paljon, laadukkaalle paperille ja laadukkailla Stockmarin nestemäisillä vesiväreillä, joten tuloskin oli ihan erilainen. Mitä opin? Ainakin sen, että opetan huolellisesti lasta käyttämään sivellintä ym. välineitä ja töiden on oltava riittävän yksinkertaisia.
Steinerkouluissa alkuopetuksessa ei yleensä maalata juurikaan mitään esittävää, koulukuntia on erilaisia, jotkut jopa maalaavat ensimmäisen vuoden vain yhdellä värillä. Lopputulos töissä ei ole tärkeä, vaan itse prosessi: keskittyminen maalaamiseen, väriin ja sen tunnelmaan (tai näin ainakin olen ymmärtänyt). 
Kattavassa perusteoksessa on sivuja 384 ja olen valinnut sen itselleni sopivaksi punaiseksi langaksi maalauksen opettamisessa. Sopii myös peruskoulun opettajan "maalaus-raamatuksi"!

Gösta Serlachiuksen taidemuseon julkaisema Virginien paletti-vihko ei ole hinnalla pilattu, taisi maksaa 2e. Vihossa esitellään kymmenkunta pääasiassa Albert Edelfeltin taideteosta. Jokaisesta teoksesta on muutamia tutkimustehtäviä, esim. teoksessa käytetyistä kylmistä ja lämpimistä väreistä. Lisäksi jokaisesta teoksesta on värityskuva. 
En ole päässyt vihkoa itse hyödyntämään, mutta taidehistorian opetukseen tämä on mukava lisä, eikä ole hinnalla pilattu!


Susien Brooksin Pieni taitelija-kirjat sisältävät molemmat kymmenkunta step-by-step-ohjetta kuinka piirtää ja maalata eläimiä ja ihmisiä. Mallina on aina jokin taideteos, jonka tyylin toteuttamiseen lukija opastetaan yksityiskohtaisin ohjein. Kirjoissa hyödynnetään tekniikoita monipuolisesti: piirretään, maalataan, askarrellaan. 
Näillä kirjoilla saa helposti täytettyä ison osan lukuvuoden kuvaamataidon tunneista, lisäksi tehtävät on helppo linkittää taidehistoriaan, koska jokainen tehtävä liittyy jonkun taitelijan teokseen. Mukana ovat esim. Leonardo Da Vinci, Pablo Picasso ja Henry Matisse.

-------------------------

Oletko sinä hankkinut ammattikirjallisuutta,
jota voisit suositella muillekin?

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lukujen 1-5 kertailua pistetyöskentelynä luokassa ja ulkona liikunnallisesti

Matematiikan jakson päätteeksi kertasimme lukuja 1-5 ja niiden hajotelmia pistetyöskentelyn avulla. Luokassa työskentelimme 2x60min, eli kahtena päivänä n. tunnin verran ja kolmantena päivänä työskentelimme ulkona n. 60min. Oppilaat toimivat 2-3 oppilaan ryhmissä.


1. Värisauvat
5-mattoa olimme jo aiemmin tehneet siten, että valkoinen kuutio oli ykkönen. Tänään pistin lasten aivot jumppaamaan kertomalla, että vaaleanpunainen on ykkönen. Siispä, tutkimme mitkä sauvat ovat kakkonen, kolmonen, nelonen ja vitonen. Sitten rakentamaan punasävyisillä sauvoilla. Värisauvojan käytettäessä sovitaan aina, mikä on ykkönen. Edellisen ryhmäni kanssa oli valkoinen senttikuutio aina ykkönen, mutta nykyisen ryhmän kanssa yksikköä voi selvästi vaihtaa saamatta aikaan kaaosta ja yllättäen ne yleensä nokkelimmat oppilaat saivat tästä eniten päänvaivaa :) Ykkösen vaihtelu valmistaa oppilaita tulevina vuosina opittaviin yksikkömuunnoksiin (esim. mm-cm).



2. Naapuriluvut
Naapurilukuja kertasimme muistipelikorteilla, jossa on luvut 1-10 sekä numeroina että kuvina. Kortit asetetaan rinkiin ja keskelle käännetään kuvapuoliylöspäin yksi kortti. Kortin päälle saa laittaa yhden isomman tai yhden pienemmän (eli naapuriluvun). Vuorollaan pelaajat kääntävät yhden korteista oikein päin, jos kortti sopii keskellä olevan luvun päälle sen saa pelata, muussa tapauksessa kortti jää pelaajan käteen. Kädessä olevia kortteja saa myös pelata omalla vuorollaan. Se pelaaja voittaa, jolla lopuksi on vähiten kortteja kädessä.


3. Ranskikset
Jäätelötikkuihin kirjoitetut lukujen 1-5 summamuodot (ja erotusmuodot) eli ranskanperunat piti asettaa oikein ranskiskoteloon. 
Tiedän, piilomainontaa, mutta tämä kankaasta ommeltu taulu on ollut tähän mennessä vastaantulleista hajotelmien harjoittelu välineistä ehdottomasti paras. Oppilaat tympääntyvät niin tietokonepeleihin että kirjan tehtäviin melko nopeasti, mutta tätä oppilaat jaksavat tehdä kerran toisensa jälkeen.



4. Jäätelökioskilla
Oppilaat leikkivät jäätelökioskia. Salaisuuspussissa on 1-5 lukujen summamuoto-kortit. Oppilas nostaa pussista kortin eli "tilauksen", joka rakennetaan tarjottimelle. Lopuksi lasketaan montako jäätelöpalloa on yhteensä.


5. Numeromallit
Oppilaat kertasivat lukujen 1-5 kirjoittamista ensin pienelle liitutaululle ja kun kirjoittaminen alkoi sujua ja numerot olivat nättejä kirjoitettiin luvut omaan vihkoon ruudukkoon. Lopuksi jokainen väritti punaisella omasta mielestään kauneimman numeron.


--------------------------------

Kertaustunti ulkona

- Aamujumppa: opettajan mallin mukaan oppilaat toistavat liikesarjat, jotka myös sanallistetaan aina toiston jälkeen.
Viisi kyykky hyppyä. (0+5)
Yksi kyykkyhyppy ja neljä yhden jalan hyppyä. (1+4)
Kaksi kyykkyä ja kolme tähti hyppyä. (2+3)
Kolme tähti hyppyä ja kaksi eteentaivutusta. (3+2)
Neljä kyykkyhyppyä ja yksi "voimamies/maastaveto". (4+1)
Viisi voimamies-liikettä. (5+0)

- Maa-meri-laiva-leikki
Maan, meren ja laivan sijaan jokaisella viivalla on jokin luku (3, 4, 5) ja opettaja huutaa lukujen 3-5 summa- ja erotusmuotoja. Lapset valitsevat opettajan huutaman summa- tai erotusmuodon mukaan mille viivalle juoksevat.

Kätkösuunnistusrasti
- Valokuva-suunnistus
Koulun pihalla olevissa valokuvasuunnistus-kätköissä on lukujen 1-5 summa- ja erotusmuotoja korteilla. Löydettyään rastin, oppilaspari ottaa yhden kortin ja tulee opettajan luokse kertomaan, minkä luvun "lempinimestä" on kyse. Lopuksi kortit asetettiin oikealle "lautaselle".

Rasteilta löytyneet summa- ja erotusmuotokorti lautasilla.
- Summamuoto viesti. Oppilaat jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka seisovat jonossa. Jonojen ensimmäiset saavat summamuotokortit, jotka heidän on juostava viemään leikkialueen päässä olevaan oikeaan renkaaseen (renkaat merkitty luvuin 1-5). Kun edellinen palaa saa seuraava mennä. Nopeus ei välttämättä ratkaise, lopuksi tarkistetaan menikö oikein. Hups, kaikki kortit ovatkin samanlaisia, eikä voida ratkaista kumpi voitti ;-)

- Lukujonopallottelu
Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, jotka seisovat riveissä vastakkain. Lähdetään luvusta yksi, jonka jälkeen toinen joukkue vastaa kaksi, taas toisen joukkueen vuoro kolme. Kumpi joukkue saa viimeisen sanan? (Tämä leikki menee luokassa usein niin kovaääniseksi, että sopii hyvin ulos.)

- Kolme jalkaa ja kaksi kättä
2-3 oppilaan ryhmissä lapset toimivat opettajan antamien ohjeiden mukaan, esim. maahan saa osua kolme jalkaa ja kaksi kättä. Kun patsaat on tehty, opettaja kysyy Kuinka monta ruumiinosaa yhteensä osui maahan, kun teillä oli kaksi kättä ja kolme jalkaa?

- Jonojärjestys
Oppilaat nostavat salaisuuspussista kortit/napit tms. joihin on merkitty järjestysnumerot 1-18 (tai kuinka monta oppilasta ryhmässä onkaan). Oppilaat muodostavat jonon siten, että ovat korttien osoittamassa järjestyksessä. Tarkistetaan järjestys molempiin suuntiin eli ensimmäinen, toinen, kolmas.... seitsemästoista, kahdeksastoista sekä kahdeksastoista, seitsemästoista, kuudestoista... toinen, ensimmäinen.

- Järjestyslukupoliisi
Oppilaat seisovat edellisen leikin jonossa, joka käännetään riviksi. Aluksi opettaja sanoo kaksi järjestyslukua, esim. ensimmäinen ja neljäs. Ja silloin rivin ensimmäinen ja neljäs vaihtavat paikkoja. Huutaja yrittää ehtiä paikan vaihtajien paikalle riviin. Ilman paikkaa olevasta tulee huutaja. Isommalla porukalla ja pienillä oppilailla leikki kulkee jouhevammin, jos esim. liidulla kirjoitetaan maahan jokaisen eteen mikä paikka kullakin on.

Tunnin päätteeksi oppilaat esittivät 2-3 oppilaan ryhmissä jonkin lukujen 1-5 summamuodon liikesarjana. Näimme mm. kärrynpyörä ja kuperkeikkasarjoja, joita oppilaat jonkin aikaa treenasivat niin, että esittäminen sujuisi mahdollisimman yhtäaikaisesti.

-----------------------

Lukujen 1-5 kertausjakso oli kokonaisuudessaan 3x60min. Oppilaat saivat paljon toistoja monilla eri tavoilla, vaikka perinteisiä kynä-paperitehtäviä ei tehty numeroiden kirjoitusharjoitusta lukuunottamatta lainkaan. Ulkona pidetty kertaustunnilla saatiin paljon liikettä, puuskutusta ja punaisia poskia kaiken laskemisen sivutuotteena. Mielestäni kaiken kaikkiaan onnistunut ja toimiva kokonaisuus.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Omenoita, tähtiä ja viitosia



Laskennonmaassa oli pieni punainen talo, jossa oli kauniit valkoiset ja koristeelliset ikkunanpuitteet. Talon ympärillä oli puutarha, jossa kasvoi omenapuita. Talossa asui pieni poika isänsä ja äitinsä kanssa. Isä teki paljon töitä, mutta äiti ja poika olivat usein kotona. 
Eräänä aamuna poika oli aloittanut leikkimisen heti aamusta. Lounaaseen mennessä hän oli leikkinyt kaikilla leluillaan, hän oli leikkinyt sisällä ja hän oli leikkinyt ulkona. Syötyään äidin kanssa lounaan, poika pohti mitä tekisi. Poika kysyi äidiltä:
- Mitä minä voisin tehdä?
Äiti tuumi hetken ja vastasi:
- Lähde ulos ja etsi pieni punainen talo, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä on tähti.
Poika lähti ulos ja etsi joka paikasta, mutta ei löytänyt. Pojan etsiessä punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja jossa on tähti sisällä, tuli vastaan tyttö. Poika kysyi tytöltä:
- Tiedätkö sinä, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?
 Tyttö pudisti päätään, mutta sitten hän ehdotti:
- Minun isäni on maanviljelijä ja hän tietää paljon asioita, mennään kysymään häneltä.
Ja niin tyttö otti poikaa kädestä ja he kävelivät tytön kotiin. Pihalla isä pureskelikin suupielessään heinänkortta ja tutki traktoriaan. Kohteliaasti pieni poika kysyi:
- Tiedättekö te, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?
Maanviljelijä kynsi korvallistaan ja tuumi hetken:
- En kyllä osaa sanoa, mistä sellaisen voisi löytää. Mutta isoäiti on tuolla sisällä. Hän on vanha ja viisas. Hän tietää paljon asioita. Menkää kysymään häneltä.
Poika kiitti kohteliaasti ja lähti sisälle taloon isoäidin luokse.
- Osaisitteko te auttaa minua? Etsin pientä, punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja siellä on tähti sisällä.
Mutta ei isoäitikään osannut vastata pojan kysymykseen. Hän kehotti poikaa kysymään tuulelta, sillä tuuli, jos kuka oli käynyt kaikissa maailman kolkissa ja varmasti nähnyt kaikenlaista matkoillaan.
Poika lähti ulos ja tavoitti pian tuulen, joka löyhytteli laiskasti iltapäiväauringon paisteessa puiden lehtiä. Pojan kysyessä ikkunattomasta ja ovettomasta talosta naurahti tuuli.
- Etsimäsi oli lähempänä kuin olisit ikinä arvannutkaan. Palaa kotiin, niin löydät etsimäsi.
Niin poika lähti kohti kotia katsellen ympärilleen, viimein hän saapui kotitalon luokse. Ensimmäiseksi hän kiipesi lähystämään aidan yli, näkyisikö pihalla jotakin uutta. Lopulta poika keksi sen, hän loikkasi ketterästi aidan yli ja nosti käteensä pienen punaisen omenan, joka oli pudonnut puusta. Sisälle astellessaan hän katseli omenaa pääkallellaan ja tuumaillen.
- Äiti, tämä on kyllä kuin pieni punainen talo, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia, mutta ei tämän sisällä ole tähteä, mietiskeli poika ääneen.
- Katsohan, sanoi äiti ja tarttui omenaan. Äiti nosti omenan leikkuupöydälle ja halkaisi omenan. Ja näytti pojalle. 
Silloin poika näku kuinka pienet siemenet nukkuivat kukin omassa vuoteessa viisisakaraisen tähden muodossa.
Tarina muokattu tästä versiosta.


Matikka (2x60min)

Luvun viisi löysimme omista sormistamme ja varpaistamme. Luvun viisi hajotelmia harjoittelimme useilla eri tavoilla. Seuraavassa on lyhyesti esitelty matematiikan tunneilla käyttämiämme harjoitteita, samoja harjoitteita käytän myös muihin lukuihin tutustuttaessa.

- Aamujumppa (hajotelmat liikkeinä). Ope hyppää ilmaan viisi kertaa, lapset toistavat. Ope kyykkää yhden kerran ja hyppää neljästi, lapset toistavat. Ope kyykkää kaksi kertaa ja hyppää kolmesti jne. Käydään kaikki hajotelmat läpi, liikkeitä voi varioida. Minulla on ollut käytössä mm. jännehypyt, kyykkyhypyt, tähtihypyt, kyykyt, yhden jalan hypyt. Jokaisen hyppysarjan jälkeen sanallistetaan mitä tehtiin, esim. hypättiin kaksi kertaa ilmaan ja kyykättiin kolmesti. Ope: "Eli kaksi ja kolme". Lopuksi mietitään vielä mitä yhteistä kaikilla sarjoilla oli.

Viisi sormea
- Mitä maailmassa on viisi? Koulupäiviä: ma-ti-ke-to-pe. Mitä sinussa itsessäsi on viisi? 

- Omenoiden jakaminen. Kaksi lasta tulee luokan eteen, he saavat viisi omenaa, jotka lasten pitäisi jakaa keskenään. Omenoita ei saa puolittaa. Lapset kokeilevat vaihtoehtoja ja muut oppilaat saavat ehdottaa miten omenat jaetaan, haetaan kaikki luvun viisi hajotelmat (0+5, 1+4, 2+3, 3+2, 4+1, 5+0). Sitä mukaan, kun oppilaat keksivät vaihtoehtoja, opettaja piirtää vastaavat jaot "dominopaloina" taululle. Kun kaikki vaihtoehdot ovat löytyneet, luetaan taulukuvasta ääneen hajotelmat ja kirjoitetaan ne matematiikan kielellä dominopalojen viereen.



- Papuleikki jatkaa siitä, mihin jakaminen jäi. Jokainen oppilas ottaa vasempaan käteensä viisi papua/pähkinää tms. Viisi ja nolla on viisi. Laitetaan kädet ristiin ja luetaan Nolla ja viisi on viisi. Sen jälkeen siirretään yksi papu/pähkinä oikeaan käteen ja luetaan Neljä ja yksi on viisi. Käydään tällä tavoin vielä kaikki hajotelmat läpi, kun aina ristitään kädet, niin samalla vahvistetaan yhteenlaskun vaihdannaisuutta.


- Helminauha. Oppilailla on käytössää 10-helminauhat, joissa on hyödynnetty viiden voimaa. Pystytkö ottamaan helminauhastasi viisi helmeä laskematta helmiä erikseen? Mistä tiedät, että siinä on viisi? Lisäksi mietimme miten voisimme helmiä vetää nauhaa alas eri tavoin, saadaksemme viisi. Esim. 1+1+1+1+1 tai 2+1+2. 

- Noppapeli (summa- ja erotusmuodot). Oppilaspari heittää noppaa vuorotellen ja kertovat paljonko lukuun pitää lisätä tai siitä pitää vähentää, jotta tulos olisi viisi. Taitavammat oppilaat voivat käyttää kahta noppaa, jolloin ensin lasketaan nopan silmälukujen summa, johon lisätään tai vähennetään.


- Värisauvat. Oppilaat etsivät sauvan, joka on viiden valkoisen kuution (tai vaihtoehtoisesti viiden vaaleanpunaisen) pituisen sauvan ja sen jälkeen rakentavat mattoa, joka on sovitun levyinen. Kun mattoa on rakennettu jonkin aikaa luetaan mattoa ensin väreillä. Esim. Keltainen sauva on yhtä pitkä kuin viisi valkoista. Vaaleanpunainen ja vaaleansininen sauva ovat yhteensä yhtä pitkät kuin keltainen sauva jne. Väreillä lukemisen jälkeen luetaan mattoa vielä luvuilla, esim. 1+1+1+1+1=5, 2+3=5 jne.



- Hajotuskone. Oppilaat pudottavat viisi papua/pähkinää hajotuskoneeseen ja tutkivat mitä kaikkia hajotelmia kone tuottaa. Jäikö vielä jokin vaihtoehto, mitä teidän koneenne ei tuottanut?










- Kuinka monta? Oppilaat peräävät pareittain, molemmilla on 5 pähkinää/papua. Vuorotellen oppilaat jakavat pähkinät kahteen käteen ja laittavat toisen käden selän taakse ja näyttävät toisessa kädessä olevia pähkinöitä. Kuinka monta on piilossa?

- Kuningattaren korurasia. Korurasiassa on puolikas väliseinä, vuorotellen oppilaat ravistavat rasiaa ja avaavat sen puoliksi, joilloin näkyy jokin määrä kuningattaren helmiä. Kysymys kuuluu jälleen Kuinka monta on piilossa?


Kuningattaren korurasia
- Kello. Mihin kellon viisarit osoittavat, kun kello on tasan viisi? Käydään läpi viisareiden asennot ja piirretään vihkossa olevaan kelloleimaan viisarit paikoilleen.

- Parillinen/pariton. Luokan eteen tulee viisi lasta ja muodostavat parit. Riittääkö kaikille pari? 

- Hajotelman täydennys sormilla. Opettaja näyttää sormilla esim. kolme. Lapset vastaavat täydentämällä luvun kolme viideksi, eli näyttävät kahta sormea. 

- Hajotelmat tunnustellen. Toinen parista kääntää selän. Toinen lapsista ottaa sormiinsa jonkun viiden hajotelman, esim. oikeasta kädestä kolme sormea ja vasemmasta kaksi.  Selin oleva tunnustelee toisen lapsen sormia (näkemättä niitä) ja kertoo mikä hajotelma sormissa on.


Salaisuuspussi
- Salaisuuspussit. Jokainen pari saa salaisuuspussin, johon vuorotellen laittavat kätensä ja tunnustelevat. Pusseissa on pähkinöistä ja tikuista ym. materiaalista muodostettuja viiden hajotelmia, esim. 2 pähkinää ja 3 tikkua. Tunnusteltuaan pussin sisällön pari kuiskuttaa salaisuuden opettajalle. Vaihdetaan pusseja ja tutkitaan seuraava salaisuus. Lopuksi kaikki "salaisuudet" kirjattiin taululle ja pohdittiin mitä yhteistä salaisuuksilla oli -> kaikissa oli yhteensä viisi.

Kokonaisuudessaan oppilaiden vihkotyö luvun viisi osalta näytti tältä:



Nopeimmat ehtivät keksiä luvusta viisi myös erotusmuoto-nimiä.

Tähti omenassa - toinen tarina

Olipa kerran tähti, joka asui korkealla taivaalla. Se eli onnellisena muiden tähtien kanssa. Päivisin tähdet nukkuivat, mutta öisin ne kimalsivat ja katsoivat kaikkia lapsia, jotka nukkuivat maan päällä. 
Eräänä aamuna, kun aurinko oli noussut ja tähdet vetäytyneet pehmeisiin pilvivuoteisiinsa, ei yksi tähdistä saanut millään unta. Se kääntelehti vuoteessa, veti pilvipeitettä tiukemmin ympärilleen, mutta mikään ei auttanut, se ei saanut unta.

Aurinko paistoi sinä päivänä niin ihanasti, että pieni uneton tähtönen päätti kurkistaa pilvien lomasta alas maahan. Se kuuli leikkivien lasten ääniä ja näki kuinka he iloisina leikkivät puistossa, keinuivat, laskivat liukumäkeä ja juoksivat hippasilla. Voi kuinka minkäkin pääsisin mukaan lasten leikkeihin, toivoi tähti. Silloin sattui eräs lapsista vilkaisemaan taivaalle: "Katsokaa tähti keskellä päivää!". Puistossa leikkivät lapset kerääntyivät yhteen ja ihmettelivät pitkän aikaa keskellä päivää loistavaa tähteä. Ennen palaamistaan leikkeihinsä he vielä vilkuttivat tähdelle hyvästit.

Pian tuli syksy ja hedelmät ja vihannekset kypsyivät. Puiden lehdet pukeutuivat juhla väreihin ja lopulta tuuli puhalteli lehdet maahan. Lapset poimivat omenoita ja herkuttelivat niillä. Lapset haravoivat syksyn lehdistä isoja kasoja, joihin he hyppäsivät niin että lehdet lensivät villisti ympäriinsä. 

Talven tullessa lumi peitti maan. Lapset laskivat mäkeä pulkalla ja rakensivat lumilyhtyjä, jotka kimalsivat kuin tähdet talvi-iltoina.

Keväällä aurinko sulatti lumen ja järvistä jään. Pian saattoi nähdä vihreän ruohon kasvavan maasta.  Jälleen lapset riemuitsivat, he kaivoivat pieniä ojia ja puroja, joissa sulanut lumi vetenä solisi. Koko tänä aikana ei pieni tähti ollut nukkunut lainkaan, vaan se oli kurkistellut lasten leikkejä maan päällä. "Jos vain saisin olla mukana leikkimässä tai jos minulla olisi omia tähti lapsia leikkimässä maan päällä heidän kanssaan", ajatteli tähti. 

Pieni tähti ei ollut nukkunut lainkaan ja se tuli päivä päivältä kalpeammaksi ja kalpeammaksi. Se ei enää jaksanut loistaa kirkkaana. Silloin tuli enkeli kysymään tähdeltä mitä sille kuului ja miksi tähti tuikki niin heikosti öisin? Tähti kertoi lapsista maan päällä ja siitä miten se toivoi, että silläkin olisi lapsi, joka voisi leikkiä maan lasten kanssa.
"Oi, etkö sinä mitään muuta toivo?" kysyi enkeli.
"Toiveesi toteutuu ja saat maan päälle niin monta lasta kuin ikinä toivot, mutta sinun on odotettava kunnes syksy saapuu".

Tähti odotti ja odotti. Kevät meni, omenapuut kukkivat. Koko maa kukki ja lapset leikkivät jälleen puistoissa ja rannoilla.

Vihdoin tuli syksy, jota tähti oli odottanut. Hedelmät kypsyivät puissa ja pian puut saivat jälleen juhlavärinsä. Tähti kurkisteli maahan, muttei voinut nähdä yhtään kaltaistaan lasta maan päällä. Tähti oli nyt jo niin väsynyt ja kalpea, koska se ei ollut nukkunut kesällä juuri lainkaan, ettei sitä enää juuri erottanut taivaalta. 

Silloin maan päällä eräs lapsi poimi suuren omenan, mehevän ja punaisen. Hän leikkasi sen keskeltä halki antaakseen toisen puolen ystävälleen. Samassa hän huudahti: "Katsokaa, pieni tähtönen omenassa!" Kun kalpea tähti huomasi tämän, se kirkastui ja loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Innostuneina myös muut lapset keräsivät omenoita ja leikkasivat ne halki ja kaikissa, sekä suurissa että pienissä, omenissa oli sisällä pieni tähtönen.

Eräs lapsista vilkaisi taivaalle ja näki ilosta ja onnesta kirkkaana tuikkivat tähden, lapsi osoitti taivaalle: "Katsokaa, tähti taivaalla keskellä päivää! Sen täytyy olla kaikkien pienten tähtösten äiti!"

Ja tämän päivän jälkeen tähti nukkui sikeämmin kuin koskaan ennen. Mutta kun syksy tulee, omenat kypsyvät ja yöt pimenevät, silloin tähdet kurkistavat maahan ja katsovat kuinka tähtien kimallus putoaa maan päälle. Ja silloin syntyy jokaiseen omenaan pieni tähtönen. 
(Tästä tarinasta en valitettavasti voi antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu. Muokkasin saamaani nimetöntä versiota hieman.)



Taivaan tähti tuikkivainen
tahtoi tulla päälle maan
lasten ilot tuntemaan.
Syksyn tullen omenainen
salaisuuden kantaa
tähdelle kodin antaa.


Muotopiirutus ja maalaus

Muotopiirustustunnilla harjoittelimme viisisakaraisen tähden piirtämistä, joka ei ollutkaan aivan helppoa ja oppilaat saivat myös läksyksi harjoitella tähden piirtämistä. Kun tähteä oli harjoiteltu ja se osattiin maalasimme omenasta löytyneen tähden. Pohja maalattiin sitruunan keltaisella ja työn keskelle auringon keltaisella tehtiin viisisakarainen tähti.



Musiikki

Musiikin tunneilla lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua suomeksi ja englanniksi.

Päivän luku
Päivän luku

Kertausjakson aikana luokan pienellä liitutaululla on jokin jo opeteltu luku merkitty kulmaan. Oppilaat saavat esim. ruokailun jälkeen keksiä luvulle uusia nimiä. Keksityt summa- ja erotusmuodot saa kirjoittaa liitutauluun näkyville.


--------------------------

Ylläkuvattu tapa tutkia lukujen hajotelmia on minulla käytössä jokaisen luvun kohdalla. Myös luvut 1-4 käsittelimme samalla tavoin, tosin niistä jokaisen käsittelyyn riitti yksi 60min. oppitunti. Usein pieniä lukuja ei erikseen opeteta, sillä oletetaan lasten jo osaavaan ne kouluun tullessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole ja etenkin kun steinerkoulun esikoulussa lapset eivät saa ns. tiedollista opetusta, ei mielestäni voi olettaa mitään. Valtaosa matematiikan oppikirjoista lähtee oletuksesta, että lapsi osaa luetella luvut 1-10 ja osaa myös laskea lukumääriä kymmeneen asti. Näin ei kuitenkaan aina ole, mikäli opettaja ei alussa huomaa lapsen puutteellisia taitoja saattaa oppilas "jäädä junasta jo lähtöasemalla". 
Minun luokassani siis myös lukuja 1-4 tutkitaan ja opiskellaan yhdessä, jotta kaikki ne varmasti osaavat. Myös pienillä luvuilla laskemisessa voi eriyttää niitä taitavia oppilaita, jotka haluavat tehdä muita enemmän. Keksiessämme "nimiä" luvulle 3 mietti eräs oppilaistani esimerkiksi paljonko sadasta pitäisi vähentää, jotta saataisin kolme: 100-97. 
Lisäksi välineiden, kuten hajotuskoneen ja värisauvojen, käyttöä on helpompi harjoitella pienillä luvuilla, jolloin tiedollinen osuus oppilaille on helppo vaikka soveltaminen välineeseen olisikin haastavaa. Kun itse toiminta ja välineen käyttö on tuttua ja helppoa, on helpompaa lähestyä tiedollisesti vaikeampia asioita. Uusi väline ja uusi vaikea aihe on aika tuskastuttava yhtälö kenelle tahansa.

tiistai 30. syyskuuta 2014

200 000. vierailija

Näitä voisi varmaan kutsua blogi-synttäreiksi. Tänään vieraili blogissani 200 000. lukija! Työpäivän aikana oli 200 000n raja mennyt rikki ja itseasiassa tällä hetkellä mennään jo yli 200 100... Täytyy sanoa, että olen otettu siitä määrästä mitä blogissani käy lukijoita päivittäin. Ensimmäinen satatuhatta täyttyi puoli vuotta sitten ja nyt ollaan jo yli 200 000 kävijän, hui!
Mutta kiitos teille lukijat mielenkiinnosta, myöskin se että blogia luetaan kannustaa minua kirjoittamaan ja julkaisemaan juttuja :)

Näin "synttäreiden" kunniaksi ajattelin julkaista vastaukset koottuihin kysymyksiin, mitä blogipostausten kommenteissa on kuluvan vuoden aikana ollut.

Mistä blogisi kansikuva on peräisin?
Kun sain ihan ensimmäisen ekaluokkani, joka oli muuten samalla ensimmäinen koko vuoden pestini luokanopettajana, sain äidiltäni "kortin" kesäloman läksiäisiksi. Kansikuva on siis miniatyyriluokasta, jonka äitini rakensi taulun kehyksiin. Kesäloman aikana silloin lueskelin hyvinkin ahkerasti Pikkumetsän opeopasta, koska uutta ekaluokan opettajaa tietenkin huolestutti kaikkein eniten oppivatko lapset lukemaan... Jossain välissä oli äitini ehtinyt skannaamaan kirjan kannetkin miniluokan pöydälle. Äidin harrastuksena ovat nukkekodit ja hän on Eevert Taavitsaisen talon takana.


Onko sinulla muuta elämää kuin työ?
Rakastan työtäni, en voisi kuvitella parempaa työpaikkaa kuin alkuopetus. Se ei kuitenkaan ole koko elämäni. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa: koirien kanssa lenkkeilen ja juoksen päivittäin, talvisin hiihdän ja nyt olen myös herätellyt henkiin salibandy-harrastuksen. Reikäpalloa lätkin pari kertaa viikossa RSB:n aikuiskerhon vuorolla. Koirien kanssa harrastan tokoa, rally-tokoa ja jäljestystä, lisäksi toimin Rovaniemen käyttökoirien hallituksessa sekä koulutusohjaajana. Talvella viikonloppuisin minut näkee usein kelkkavermeet päällä ja harrastelen safarioppaan töitä pitäen samalla kielitaitoa yllä. Eli kyllä näitä vapaa-ajan harrastuksiakin löytyy :D



Miten paljon käytät aikaa suunnitteluun ja valmisteluun?
En koe käyttäväni tolkuttomasti aikaa tuntien suunnitteluun. Yleensä lauantai tai sunnuntai aamuna istun alas 2-3 tunniksi ja rakennan silloin rauhassa tulevan viikon rungon. Suunnittelen pääpiirteittäin kunkin tunnin ohjelman ja kirjaan suunnitelman ylös. Toki joka ilta katson läpi, mitä olen seuraavalle päivälle suunnitellut, mutta päätyö suunnittelusta on tehty viikonloppuna.
Minulla on vain kaksi "karvaista lasta", mäyräkoira Werneri ja lapinporokoira Iitu, joiden kanssa lenkkeilen päivittäin useamman tunnin. Lenkeillä usein ajatus lentää, suunnitelmat täydentyvät. Liikkuessa syntyvät ja kypsyvät monesti ne parhaimmat ideat. 
Näpertely ja askartelu on minulle mieluisaa puuhaa ja myöskin eräänlainen harrastus. En kuitenkaan halua kotiini koriste-esineitä, joten opetusmateriaalien näpertely menee myöskin harrastuksen ja terapian piikkiin. Ja täytyyhän se tietenkin myöntää, että ajoittain illat vierähtävät Pinterestissä tai jenkkiopettajien blogeja lueskellen, varsinkin silloin kun työn alla on jokin uusi teema :)
Sen opettajan työssä koen isoksi jutuksi, että saan tehdä suunnittelu- ja valmistelutyön juuri silloin, kun minulle parhaiten sopii. Minulle se paras aika on usein illalla tai viikonloppuina, silloin kun joku perheellinen taas ei missään tapauksessa tekisi töitä. Minun kohdallani luovuus kärsisi, jos joutuisin istumaan koululla 8-16 suunnittelemassa tunnit koulupäivän jälkeen..


Mistä saat ideat?
Harvoin kopioin mitään ideaa ihan suoraan, vaan muokkaan sitä aina omien tarpeiden mukaan. Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat- ja alakoulun aarreaitta-ryhmiä seuraan aktiviisesti ja sieltä löytyy usein kivoja ideoita omiin tarpeisiin. Pinterestin kautta on myös avautunut tie jenkkiopettajien blogeihin. Suht säännöllisesti luen TheFirstGradeParade - blogia, joka on jo sen verran vanha blogi, että sen kätköistä löytyy jo jos jonkinlaista. Jenkkiopettajilla on niin monilla blogeja ja he myös linkittävät toisiaan blogeihinsa, joten monesti yhtä blogia luettuaan hyppää linkin kautta seuraavaan jne. Peruskoulun puolella työskennellessäni jenkki-blogeista löytyi paljon hyödyllistä, tällä hetkellä steinerkoululla työskennellessäni kiinnostuksen kohteena ovat lähinnä steinerpedagogiikkaan suuntautuneiden homeschoolmumien blogit.