Eläinten talvi 3/6

Tänään työstimme Metsän talvi-teemaamme ekaluokkalaisten kesken. Aiheena oli orava. Kahden tunnin kokonaisuus oli erittäin toimiva ja äidinkielen juttujakin tuli treenattua, vaikka oppilaat eivät käsialaharjoituksia hoksanneetkaan tekevänsä.

Ihanaa, kun oppilaat ovat ymmärtäneet vihkotöiden idean :)
Ope tykkää!

Annoin pareille vapaat kädet päättää tehtävien suoritus järjestyksestä ja aika moni pari hoksasikin, ettei kannata aloittaa tekemällä ensin kaikki itselle mieluisimmat ja helpoimmat tehtävät.

Oppilaat lukivat pareittain orava-tekstin Jäljillä1-oppikirjasta. Luetun pohjalta oppilaat täydensivät vihkoon liimattavan monisteen oravasta. Vihko kuvitettiin lisäksi muilla oravaan liittyvillä asioilla, ohjeeksi annoin tehdä kuvan oravan pesästä.

Lukuläksynä ollut orava-runo kirjoitettiin käsialaharjoituksena myös yltin vihkoon talteen.

Innostuipa eräs oppilas kirjoittamaan käpykeittoa tekevästä oravasta tarinankin, joka kaksoistunnin päätteeksi luettiin ääneen kaikkien iloksi.

Koska talvimaisemamme tarvitsi oravia, piti nekin askarrella kaksoistunnin aikana. Oppilas piirsi muotin avulla itselleen oravan sivuprofiilin. Oravalle liimattiin pörröinen ja tuuhea häntä huovutusvillasta ja viimeisteltiin piirtämällä silmät ja nenä.

Parityöskentely sujui todella mukavasti ja vähitellen parityökin alkaa olla todella parityötä, eikä sitä että tehdään samaa asiaa erikseen vierekkäin. Keskeisimmät asiat suojaväristä, talvella aktiivisena olosta ja ruokavarastoista tuntuivat jäävän hyvin mieleen itse opiskelun avulla.

Olympiahuumaa alakoululla osa 2

Olympialaisiin aloitettiin ekaluokassa valmistautumaan jo hyvissä ajoin. Teimme muutama viikko sitten ensimmäisen savityömme, josta sukeutui jokaiselle uniikki olympiamitali. Tänään poltetut mitalit (yksikään ei mennyt poltettaessa palasiksi, hyvä ekaluokkalaiset!!) spraymaalattiin kullan väriksiksi ja mitalit saivat nauhat. Nyt vain odotellaan torstain olympialaisia, sillä…

EKALUOKKALAINEN VOITTAA AINA!

Eläinten talvi 2/6

Eläinten talvea käsittelevän jakson toisena eläimenä tutustuimme siiliin. Työskentely alkoi yhteisellä lorulla ja laululla, jonka jälkeen siirryttiin sovittuihin pajoihin työskentelemään. Koko kokonaisuus kesti 75min. Katso jakson alustus: http://openideat.blogspot.fi/2014/02/elaimet-talvella-16.html

Siili asuu kompostissa

alempana kastemato.

Vatsoihin on mahdutettu

herkullinen syksyn sato.

Horrokseen voi käydä heti

suojan antaa lehtipeti.

Nukketeatteripajassa dramatisoitiin Grimmin satun Jänis ja siili.

Olipa kerran kaunis kesäaamu. Siili katseli lintujen leikkiä pihapuissa kolonsa ovella. Siili päätti lähteä kävelylle apilapellolle, missä sillä oli tapana käydä perheensä kanssa aterioimassa.

Pellolla siili tapasi jäniksen, joka oli hieno herra.

JÄNIS ”Mitä sinä näin varhain aamulla juoksentelet pellolla?”

SIILI ”Minä ole kävelyllä.”

JÄNIS ”Kävelyllä? Hah hah haa. Minun mielestäni sinä voisit käyttää jalkojasi johonkin parempaankin.

Vastaus harmitti siili, sillä kaikkea muuta hän saattoi sietää vaan ei jalkojansa pilkattavan, ne kun luonnostaan olivat väärät.

SIILI Ko-e-te-taan-pas! Minä väitän, että jos me juoksemme kilpaa, niin minä voitan.

JÄNIS Naurettavaa, miten sinä voisit minut voittaa? Mutta juostaan vain, jos tahdot. Mistä lyödään vetoa?

SIILI Kultarahasta? 

JÄNIS Olkoon menneeksi.

Siili ja jänis sopivat palaavansa pellolle aamiaisen jälkeen kilpailemaan. Kotimatkalla siili mietti suunnitelmaa.

SIILI Jänis luottaa pitkiin jalkoihinsa, mutta kyllä minä hänet voitan. Jänis on ylhäinen herra, mutta tyhmä kuin saapas.

Siili kiiruhti nopeasti kotiinsa, otti vaimonsa mukaan ja palasi pellolle. Hiirivaimo jäi odottamaan pellon päähän ja herra-hiiri käveli jäniksen luokse.

Jänis ja siili asettuivat lähtöviivalle.

SIILI ja JÄNIS Paikoillanne, valmiina, hep!

Jänis säntäsi matkaan minkä jaloistaan pääsi, mutta siili juoksi vain muutaman askeleen ja jäi sitten istumaan. Jänis juoksi hurjaa vauhtia pellon päähän, mutta sinne saapuessaan se näki siilin.

SIILIVAIMO Minä olen jo täällä!

JÄNIS Ei voi olla mahdollista! Otetaan uusi kilpailu!

Ja jänis säntäsi matkaan, mutta päästessään pellon päähän se taas näki siilin.

SIILI Minä olen jo täällä!

Jänis halusi kilpailla aina vain uudelleen ja uudelleen, mutta aina pellon päähän saapuessaan se näki siilin. (Jänis juoksee pellolla edes takaisin kertojan lukiessa.)

SIILI ja SIILIVAIMO Minä olen jo täällä!

Juostessaan 73. kertaa pellon päähän jänis ei enää jaksanut, vaan se kaatui nääntyneenä maahan. Siili otti tyytyväisenä voittamansa kultarahan ja lähti vaimonsa kanssa kotiin. Sen pituinen se. 

Askartelupajassa harjoiteltiin tälläkin kertaa harpin käyttöä ja harkkosarkissa leikkaamista. Siilit ja talvipesä syntyivät ruskeasta paperista, halkaistuista helmistä, värikkäistä silkkipapereista sekä vanulumesta. Mallin löysin Pinterestistä http://www.pinterest.com/pin/473229873316752650/

Siilit talvipesässään sekä karhut omissaan.

Tietopajassa lueskelimme eri sarjojen yltin kirjoista tekstejä siileistä ja siilin talvesta. Ryhmän selville saamista tiedoista kasattiin kokoon PowerPoint-esitys kuten aiemminkin.

Eskareiden mukana olo saa ekaluokkalaiset keskittymisen
ja kiinnostuksen lukea tekstiä aivan uudelle tasolle.
Ihan parasta työskentelyä ja keskustelua!

Kuvakaappaus oppilaiden siili-esityksestä.

Maanantaina muistelimme mitä perjantaina oli opittu siilistä ja kertasimme mitä talvihorros oikein tarkoittikaan. Kirjoitimme lyhyet muistiinpanot lausesaneluna ja sen jälkeen jokainen työsti omaan vihkoonsa aukeaman/sivun siilistä. Sanelutekstin lisäksi vaatimuksena oli piirtää siilin talvipesä, liimata siili-runo sivulle. Moni ehti yltin kirjaa apunakäyttäen täydentää sivulle myös siilin ravintoa.

Olympiahuumaa alakoululla

Tänään kuvaamataidon tunneilla oli aiheena Olympialaiset. Ekaluokkalaiset (25 oppilasta) saivat valita kahdesta työstä mieluisamman ja työskentelivät sen parissa oppitunnin ajan. Molemmat työt olivat yhtä innostavia ja lapset jakautuivat aikalailla tasan.

Itse ohjasin oppilaita "Suomen suosituimman" Olympia-aiheisen kuvistyön parissa. Idea työhön on napattu Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat-ryhmästä. Oppilaat leikkasivat jokainen valitsemansa suurennetun Sochin lajisymbolin irti. Irtileikattu symboli ja lippu kiinnitettiin reunoista teipatulle mustalle paperille sinitarralla. Työ spraymaalattiin kevyesti kultamaalilla. Sinitarralla kiinnitetyt lajisymbolit ja liput irrotettiin ja lopuksi lippu viimeisteltiin vahaliiduilla Euroopan lipuista mallia ottaen.

Kollegani maalasi vesiväreillä oppilaiden kanssa Sochin kisaliivejä, joista tulikin oikein hienoja. Haastetta pienten salmiakkikuvioiden maalaamisessa riitti, samoin kuin olympiarenkaiden piirtämisessä.

Eläimet talvella 1/6

Toteutamme yltin jaksoa eläinten talvesta esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä. Luokissa työskennellään yhdessä jakson aikana 4 "kaksoistuntia" (75min), joista yksi kaksoistunti on retki. 27 lasta on jaettu kolmeen ryhmään, joita ohjaavat lastentarhanopettaja (nukketeatteri), luokanopettaja (tieto) ja koulunkäynninohjaaja (piirtäminen/askartelu).

Jakson tavoitteet

Kognitiiviset tavoitteet:

- Lapsi oppii millä tavoin eläimet valmistautuvat talveen (vararavinto, ruokakätköt, karvanvaihto, suojaväri, muutto).

- Lapsi oppii miten eläimet viettävät talvensa (karhu, siili, jänis, orava, kettu).

- Lapsi ymmärtää talviunen ja talvihorroksen eron.

- Lapsi tutustuu perinteisiin eläinsatuihin.

Toiminnalliset tavoitteet:

- Lapsi harjoittelee keskittyvää kuuntelemista.

- Lapsi osaa eläytyä rooliinsa (nukketeatteri).

- Lapsi osaa avustetusti tehdä PowerPoint-esityksen (tietopaja).

- Lapsi osaa seurata kirjallisia/suullisia ohjeita (askartelupaja).

Sosiaaliset tavoitteet:

- Lapsi harjoittelee pari- ja ryhmätyön tekemistä.

- Lapsi osaa ottaa huomioon ryhmän jäsenet, myös nuoremmat eskarit.

- Lapsi kunnioittaa toisten tekemää työtä.

Kuuletko kuorsausta pesästä tuolta?

Karhut ne nukkuu, ei karhuilla huolta.

Kuuletko tuhinaa pesästä tuolta.

Siilit ne nukkuu, ei siileillä huolta.

Näetkö jälkiä lumella tiellä?

Jänikset valkoiset hyppelevät siellä.

Haistatko talvisen pakkasen tuoksun?

Voit nähdä vilahduksen kettujen juoksun.

Yhdessä tutkimme luontoa tässä,

tietoa, taitoa näin etsimässä.

(Markku Kaikkonen: Aurinko, lintuja ja ystäviä

sanat teemaamme sopivaksi muokkasi Sanna Särkelä)

Jokainen "kaksoistunti" (75min) alkaa yhteisesti ekaluokkalaisten kotiläksynä opetteleman runon esittämisellä sekä yhteisellä kaikulaululla. Yhteisen aloituksen jälkeen ryhmät siirtyvät työskentelemään omaan pajaansa ja kaksoistunnin päätteeksi kokoonnutaan yhteen esittelemään toisille mitä on opittu. Ryhmät pysyvät koko jakson ajan samana, mutta joka eläimestä ryhmä osallistuu eri pajaan. Pajat ovat tietopaja, nukketeatteripaja ja askartelupaja.

Karhu

Ensimmäisenä eläimistä tutustuimme karhuun. 

Karhun mörrikät,

jörrikän pörrikät,

kestiä pitävät kaiken kesää.

Syksyllä vasta, kömpivät pesään.

Siellä ne nukkuvat makoisasti,

uuden hunajan tuoksuun asti.

Nukketeatteripajassa valmistettiin esitys kolme karhua ja Kultakutri. Esityksessä jokaiselle löytyi sopiva rooli: ekaluokkalaiset toimivat pääasiassa kertojina ja ääninä, eskarit hoitivat nukkien liikuttelun, esiripun sekä alku- ja loppusoiton.

Tietopajassa ekaluokkalaiset lukivat valintansa mukaan eskariparilleen joko aapisesta tai Jäljillä1-kirjasta tekstin karhusta. Lukemisen jälkeen kokoonnuttiin saman pöydän ääreen ja keskusteltiin mitä oli saatu selville.

Tiedot koottiin PowerPoint-esitykseen. Ope oli esivalmistellut PowerPointin lisäämällä kuvat ja kirjoittamalla otsikko-kysymykset valmiiksi. Ryhmä itse kirjoitti selville saamansa asiat esitykseen. PowerPoint-esitys tietenkin esiteltiin muille ja opetettiin selville saadut tiedot.

Askartelupajaan osallistuva ryhmä kerääntyi aluksi kuuntelemaan kertomusta eläinen talveen valmistautumisesta talvisen maiseman ääreen. Kuuntelemisen jälkeen pohdittiin miten kyseisellä viikolla käsittelyssä oleva eläin valmistautuu ja viettää talvensa. Kuullun perusteella lähdettiin sitten luokkaan jatkamaan aiheen työstämistä kuvaksi.

Eläimet valmistautuvat talveen
Kylmä viima pyyhkii yli metsän, aurinko on enää kelmeä kajo taivaalla. Luonto valmistautuu pitkään ja kylmään talveen. Västäräkit ovat haistaneet talven tulon. Ne istuvat puiden oksilla katsellen taivaalle. Viimein metsän takaa kaartaa parvi västäräkkejä, on tullut aika liittyä parveen ja suunnata yhdessä etelään. Kylmä tuulenviima pyyhkäisee yli puiden latvojen kelmeän auringon laskiessa länteen.
Orava herää kohmeiseen aamuun. Se haistelee ilmaa ja putsaa nenänpäätä pienillä käpälillään. Miettimättä sen enempää se rientää kiireisiin touhuihinsa, jotka ovat vielä pahasti kesken. Puunjuuren onkalot täyttyvät kävyistä ja puiden oksien hankoihin orava ripustaa pieniä tatteja. Tyytyväisenä se työntää viimeiset kävyt puunjuuren alle. Nyt on talven ruokavarasto valmis. Se pehmustaa vielä pesäänsä talven kylmyyttä vastaan ja varaa naavatupon, jolla voi tukkia kulkuaukon. Illan hämärtyessä se pörhistää jo talviväriin sonnustautuneen häntänsä ja käpertyy tiivistettyyn pesäänsä. Pitkä talvi on alkanut, mutta onneksi ruokavarastot ovat täynnä. Harmi vain, että talven edetessä se yleensä unohtaa, minne kätki kävyt.
Ensi lumi leijailee kevyinä untuvapalloina. Metsä on äänetön ja kohmeinen. Polun poikki on kulkenut jänis, jonka jäljet näkyvät kauniina painautumina vastasataneessa lumessa. Moni tuskin huomaa arkaa jänistä, joka valkoisen suojavärinsä turvin viilettää kuusen alle suojaan. Se pörhistää paksuuntunutta talviturkkiaan ja miettii, mistä vielä löytäisi hentoja oksia jyrsittäväksi. Haavat, koivut ja pajut ovat sen suurta herkkua, mutta usein korkeat hanget ja pakkaset tuottavat sille vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. Lumisade lakkaa ja jänis loikkii arastellen kohti tuttua lehtimetsikköä.
Lumessa näkyy myös toisenlaiset tassun jäljet. Kuin helminauha etenevät jäljet lumessa ja kuusen takana vilahtaa valkoinen hännänpää, kenen häntä siellä vilahti? Kettuhan se oli! Ketun talven tullessa paksuuntunut turkki hohtaa yhtä oranssina kuin kesälläkin. Nälkäinen kettu jähmettyy kuusen alla paikalleen ja valmistautuu hyppyyn. Naps, saaliiksi joutuu hangen päälle eksynyt päästäinen. Pian kettu vilahtaa sisään kaivamaansa tunneliin, jossa se viihtyy kylmimmillä keleillä. Tunnelissa voi vastaan tulla syötäväksi kelpaava myyrä.
Korkeat hanget peittävät jo metsän. Pakkanen kimaltelee hangilla. Kaatuneen puun juurissa on kasaantunutta lunta. Lumen alla, puun juurien kolossa nukkuu karhu talviunta. Pesä on lämmin ja karhu nukkuu makeasti syksyllä syömänsä runsaan ravinnon turvin. Talviunensa aikana karhu synnyttää pienen pienet poikaset, jotka viihtyvät emonsa parissa vielä seuraavankin talven.
Karhun pesän vieressä on kanto, jonka juurelle siili on syksyllä kerännyt kuivia heiniä ja risuja. Tuohon kasaan on siili tehnyt syksyllä talvipesänsä. Siili ei nuku talviunta

kuten karhu, vaan siili on talvihorroksessa. Se tarkoittaa, että siilin ruumiin lämpö laskee hyvin alas, +4 asteeseen.
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea. Siili on talvihorroksessa kevääseen ja lumien sulamiseen asti.
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea.
Kysymykset
1. Miten eläin on valmistautunut talveen? 2. Mitä eläin tekee talvella?

Tarina eläinten talvesta on napattu Jäljillä1-opettajanoppaasta ja muokattu hieman meidän käyttöömme sopivaksi.

Askartelupajassa harjoiteltiin harpin käyttöä ja nukkuvan karhun piirtämistä. Lisäksi karhu sai puolikaaren muotoisen talvipesän, jonka päälle liimattiin vanua lumeksi. Askartelun tuotokset kiinnitettiin koulun seinällä olevaan talvimaisemaan.

Päivän päätteeksi ekaluokkalaiset työskentelivät itsekseen Pikkumetsän aapisen Karhu-tekstin ja Ansa-vihon karhu-tehtävien parissa.

Karhusta tehtiin myös seuraavana päivänä vihkoon muistiinpanot. Teksti tehtiin saneluharjoituksena ja sen jälkeen piirtäen ja kirjoittaen jokainen teki valitsemansa asiat vihkoon.

Vihdoin puolen vuoden työ alkaa tuottaa hedelmää ja lasten vihkotyö on sen näköistä kuin opettajana sen toivon olevan. Värien käytöstä ja kauniista vihkotyöstä on puhuttu todella paljon ja nämä syntyivät oppilaiden itsenäisen työn seurauksena :)

Lappi ja saamelaisuus

Saamelaisten kansallispäivää vietetään helmikuun 6. päivänä. Yltin kirjojen tarjoama tieto ei oikein kohtaa lappilaislasta, joten saamelaisten kansallispäivän yhdistäminen Lappi-aiheeseen tuo ei-saamelaislapsille myös jotain uutta.

Lähestyimme aihetta Neljän tuulen lakin-tarinan avulla.

Kauan kauan sitten, ehkä tuhansia vuosia sitten, tai ehkä vielä vähän kauemmin sitten ei Lapissa voinut elää ja asua, tiedätkö miksi? Koska kaikki neljä tuulta puhalsivat miten halusivat. Yhtenä aamuna saattoi maailma olla vihreä ja lämmin, kukat kukkivat ja aurinko paistoi. Mutta seuraavana aamuna ulkona saattoi olla kylmää ja lumista pohjoistuulen puhaltaessa lujasti. Toisinaan kaikki neljä tuulta puhalsivat kaikki yhtä aikaa näin (opettaja heiluttaa yhtä oppilasta kuin tämä olisi myrskyssä neljän tuulen keskellä). 

Silloin pohjoiseen tuli mies, shamaani, tietäjä. Hän pystytti telttansa ja muutti asumaan Lappiin neljästä tuulestä välittämättä. Mutta hän oli yksinäinen: ei vaimoa, ei lapsia, ei ystäviä. Silloin shamaani kotaansa tulen ja alkoi joikata noitarumpunsa säestyksellä. Joiullaan shaamani kutsui neljä tuulta kotaansa ja neljä tuulta tulivat. Shamaani ja tuulet istuivat tulen ääressä, kodassa oli lämmintä ja neljä tuulta nukahtivat. Mutta shaamani ei nukkunut, hän lisäsi puita nuotioon ja nuotion lämmössä neljä tuulta kutistuivat ja kutistuivat. Lopulta ne olivat niin pieniä, että saattoi ottaa ne käsiinsä. Shamaani otti päästään hattunsa, joka siihen aikaan oli muodoltaan kuin pipo. Shamaani otti yhden tuulen kerrallaan, laittoi sen hattuunsa ja sitoi tuulet hattuunsa. 

Aamulla neljä tuulta heräsivät ja yrittivät tulla ulos hatusta, mutta ne eivät pystyneet? Tiedätkö miksi? No, nehän oli sidottu hattuun. Tuulet huusivat hatun sisällä "päästä meidät ulos, päästä meidät ulos". Ja shamaani sanoi "Vapautan teidät yhdellä ehdolla, teidän on luvattava, että kukin tuuli puhaltaa vain omalla vuorollaan". Ja tuulet lupasivat, että pohjoistuuli puhaltaisi jatkossa vain talvella, itätuuli puhaltaisi keväällä, etelätuulen vuoro olisi puhaltaa kesällä lämmintä iltaa Lappiin ja syystuulen vuoro olisi syksyllä. "Muistutuksena lupauksestanne käyttävät tästä lähin kaikki miehet Lapissa neljän tuulen hattua" sanoi Shaamani neljälle tuulelle ja heilautti päähänsä hatun, joka ei enää neljän tuulen vangitsemisen jälkeen näyttänyt enää samalta kuin ennen.

Kertomuksen jälkeen tutkimme neljän tuulen lakin ja lapintakin koristeluita ja värejä. Värejä tutkittuamme alkoi jokainen oppilas koristella lapintakin perinteisiä värejä käyttäen punaista pientä vohvelikangastilkkua. Koristeompelun lomassa kuuntelimme cd:ltä Topeliuksen Sampo Lappalaisen.

Kertomuksessa Sampo Lappalaisesta kerrotaan auringonjuhlasta, toisin sanoen kaamos on päättymässä. Keskustelimme oppitunnilla oppilaiden kokemuksia kaamoksesta, sekä kävimme hieman läpi sitä miksi meillä pohjoisessa ei talvisin paista aurinko ja kesällä aurinko on koko ajan taivaalla. A3-kokoiselle reunoista teipatulle vesiväripaperille maalasimme vaaleaa sinistä lumeksi, punaista, oranssi ja keltaista auringon kajoksi ja tummaa sinistä taivaaksi.

Sampo Lappalaisen tarinaan tutustumista jatkettiin äidinkielen tunneilla. Yhdistetyllä äidinkielen ja liikunnan tunnilla ulkona oppilaat suunnistivat koulun pihalla. Rasteilta löytyi pakasterasiasta pätkä Sampo Lappalaisen tarinaa (ekaluokkalaisille luettavaksi yksinkertaistettu ja lyhennetty versio). Oppilasparin tullessa rastilta, lukivat he opettajalle ääneen löytämänsä tarinan pätkän ja laittoivat tarinasuikaleen omaan muovitaskuunsa ennen seuraavalle rastille lähtöä. 

Seuraavalla äidinkielen tunnilla tarinasuikaleet levitettiin pöydälle ja oppilasparit järjestivät suikaleet siten, että niistä muodostui järkevästi etenevä kertomus Sampo Lappalaisesta. Epäilin tehtävän olevan osalle oppilaista liian haastava, mutta hyvin he pareittain saivat tehtävän tehtyä. Aluksi etsimme yhdessä alun ja lopun, sen jälkeen parit itsenäisesti järjestivät tarinan alun ja lopun väliin.
Lukuläksyksi oppilaat saivat tietenkin kokoonliimaamansa tarinan Sampo Lappalaisesta.

Tekstin kääntöpuolelle kirjoitimme vielä Sampo Lappalaisesta kirjoittaneen satusedän nimen ja kuinka ollakaan tulimme samalla tutkineeksi Z kirjainta, jota emme ole vielä opetelleet vierasperäisistä kirjaimista. Tekstistä tutkittiin myös muita sanoja, Rastegaise-vuoren nimestä löytyi harjoiteltavaksi G-kirjain. Tekstistä löytyi myös tuntemattomampia sanoja, joiden merkitystä pohdimme (mm. ahkio, hiisi, kaamos).

Saamelaisuuteen ja saamelaisten kansallispäivään perehdyimme tarkemmin esineiden avulla. Tutkimme neljän tuulen lakin lisäksi miesten lapintakkia, naisten hattua, kuksaa ja puukkoa. Taulukuvaan keräsin keskustelussa ja esineiden tutkimisessa esiin tulleet asiat.

Esiin nostetut asiat

- alkuperäiskansa

- saamenmaan lipun

- saamenkielen aseman virallisena kielenä pohjois-lapin kunnissa

- saamenkieliset tervehdykset

- saamelaisalueen (Suomi, Ruotsi, Norja, Venäjä) 

- aiemmin poronhoitoon liittyvän jutamisen ja kodassa asumisen

- perinteiset elinkeinot ja perinnekäsityöt

Vohvelikangaskirjailujen valmistuttua oppilaat leikkasivat sinisestä paperista neljän tuulen lakin sakarat. Sen jälkeen tutkimme lisää lapintakkia ja piirsimme Sampo Lappalaiselle kasvot ja hartiat pastelliliiduilla. Lopuksi Sampo Lappalainen liimattiin maalaamillemme A3-kokoiselle taustapaperille. Kasvojen ja hartioden piirtämisen apuna oppilailla oli A3-paperille karkeasti hahmotellut hartiat ja pään muoto, jotta saimme Sampo Lappalaisista hattuun sopivia. Suut, silmät, korvat ja nenät piti jokaisen itse sijotella työhönsä.
Oppilaiden työt näyttivät valmiina hienommilta kuin osasin aavistaakkaan. Ja useampi oppilas ylitti odotukset keskittymällä huolelliseen työskentelyyn. Monivaiheinen työ jaksoi motivoida, kun tekniikat vaihtuivat työn edetessä.

Mitä viime vuonna tein 2lk:n kanssa saamelaisten kansallispäivänä? 

http://openideat.blogspot.fi/2013/01/saamen-kansallispaiva-ja-perinnekasityot.html

Kelloja, Picassoa, B:tä ja C:tä

Tänään saimme kello-jakson päätökseen matikan osalta. Samalla tuli yhdistettyä kello-jakson päätökseen taidehistoriaa, maalausta sekä vierasperäisistä kirjaimista B ja C.

Aloitimme lukemalla Amazonista tilaamani lasten kuvakirjan Picasso and the Girl with a Ponytail. Kirjan luin tietenkin oppilaille suomeksi. Kirja kertoo Picassosta ja hänen tyylistään maalata lapsia kiinnostavan tositarinan avulla. Lukemisen yhteydessä tutkimme Picasson "outoja" maalauksia.

Linkin vierasperäisiin kirjaimiin sain kirjan lukemisen jälkeen kirjoittamalla taululle Pablo Picasso. Oppilaat miettivät miten nimi pitäisi ääneen lukea ja samalla tutkimme B:n ja C:n kirjoitusasua sekä äänteitä. Lisäksi luimme yhdessä lyhyen tekstin Picasson elämästä. (Monisteen kääntöpuolella oli myös B ja C kirjoitusharjoituksia. Päivän päätteeksi jokainen luki tekstin vielä parin kanssa ja teki kirjainharjoitukset monisteeseensa.)

Sitten olikin aika hullutella itse samaan tapaan kuin Picasso ja maalasimme tietenkin kellon. Idean kellotyöhön nappasin Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat-ryhmästä.

Aluksi maalasimme mustalla pullovärillä pyöreän kellotaulun paperille, lisäsimme työhön viisarit vinksin vonksin ja lopuksi jokainen maalasi numerot kelloonsa, miten sattuu nekin. Ovelana kysyin oppilailta aluksi suurimman kellotaulussa olevan numeron, joten lukujonotaitoja ja "peruuttamista" tuli kullakin oppilaalla treenattua moneen kertaan numeroita maalatessa ja miettiessä mikä seuraavana pitääkään maalata.

Musta maali sai ruokailun ajan kuivua ja seuravaksi jokainen oppilas sai vesivärit käyttöönsä ja ohjeena oli maalata jokainen alue eri värillä. Itsekseen oppilaat lähtivät kokeilemaan värien sekoittamista, jota emme vielä ole kovin paljoa harjoitelleet, koska olemme keskittyneet maalaustekniikkaan ja yhdellä värillä tasaisen jäljen laveeraamiseen. Oppilaat maalasivat hiljaisuuden vallitessa, jokaisen keskittyessä omaan työhönsä. Aina välillä pienet jalat vilistivät kaverin luokse innoissaan kertomaan uudesta löydöstä, kun oppilaat keksivät uusia väriyhdistelmiä. Itse kiertelin lähinnä kyselemässä oppilailta miten olivat minkäkin värin saaneet aikaan. Jakso toimi siis erinomaisena pohjustuksena värioppiin, jota on tarkoitus aloitella vähitellen.

Ainoa sääntö maalatessa oli, ettei valkoista saa jäädä näkyviin ja se kaikilta onnistukin hienosti.

Ylpeänä esittelen pikku-Picassojeni kellot