Ä niin kuin ällistyttävä äiti

Olipa kerran tyttö nimeltä Änniinä. Tai eihän hänen nimensä oikeasti ollut Änniinä vaan Anniina. Kaikki kuitenkin sanoivat Anniinaa Änniinäksi, jopa hänen äitinsä. Tiedätkö miksi?

Änniinä oli hyvin hiljainen ja vähän ujo tyttö. Hän ei yleensä osallistunut muiden lasten leikkeihin, Änniinä istui mieluummin jossain sivummalla halaten polviaan. Silloin istuessaan ja katsellessaan Anniina, jonka hiukset oli aina kiinnitetty pään päälle kahdelle sykerölle, näytti ihan pieneltä ä-kirjaimelta (pienen ä:n muoto). Siitä Änniinä oli saanut lempinimensä.

Eräänä päivänä muut lapset keskustelivat äideistään.

"Mun äiti on kiva", kertoi Kiia.

"Mun äiti on mahtava", kertoi Marko.

"Mun äiti on kyllä ihan pimee", totesi keskusteluun Piia.

Millainen sinun äitisi on?

Keskusteltuaan äideistään muut lapset huomasivat, ettei Änniinä ollut sanonut sanaakaan. Joku lapsista kysyikin hieman ivallisesti: "Millainenkohan Änniinän äiti on? Se on varmaan ihan älytön". Kommentti aiheutti naurun remakan lapsissa, mutta se hiljeni kun Änniinä korotti äänensä ja sanoi varmalla äänellä "Mun äiti on ällistyttävä".

"Miten muka kenenkään äiti voi olla ällistyttävä? Äidit on äitejä, välillä ne on ärsyttäviä mutta yleensä ihan kivoja. Mutta ei nyt sentään ällistyttäviä." 

"Sittenpähän näätte", vastasi Änniinä muiden oppilaiden kyselyihin ja poistui paikalta jättäen muut oppilaat pohtimaan mitä Änniinä mahtoi tarkoittaa.

Seuraavana päivänä koulun jälkeen Änniinän äiti tuli hakemaan Änniinää koulusta. Änniinä tarttui äidin käteen ja vei hänet muiden lasten luo. 

"Näytä niille", pyysi Änniinä.

Änniinän äiti asettui haara-asentoon seisomaan, levitti kädet sivuilleen (ison Ä:n muoto) ja alkoi jonglöörata kahdella pallolla. Pallot vain vilisivät ilmassa ja ympärillä seisovat lapset katsoivat suu auki "Ooh, on se Änniinän äiti vain ällistyttävä". 

Änniinän äidin lopetettua esityksensä lapset kyselivät ihmeissään miten hän osasi tempun. Änniinän äiti kertoi aiemmin työskennelleensä sirkuksessa, mutta he olivat jättäneet sirkuksen koska Änniinä oli sen verran kömpelö, ettei hänestä olisi sirkustaiteilijaksi. 

Änniinän äiti kertoi Änniinän harjoitelleen pienempänä jonglööraamista paljon, mutta pallot putosivat aina hänen päähänsä. Jossain välissä Änniinä yritti pitää ämpäriä päässään, jotteivat pallot pudotessaan satuttaisi, mutta eihän siitä mitään tullut, koska silloin Änniinä ei nähnyt mitään. Lopulta Änniinän päähän pudonneiden pallojen aiheuttaman kaksi kuhmua eivät enää laskeneet ja siitä päivästä lähtien Änniinä on kiinnittänyt hiuksensa päälaelle kahdeksi sykeröksi.

Siitä lähtien on pientä ä-kirjainta merkitty tällaisella Änniinän kuvalla ä ja iso Ä-kirjainta Änniinän äidin kuvalla näin Ä.

Kertoessani oppilaille maanantai aamuna kertomuksen Änniinästä olin kiinnittänyt hiukseni kahdeksi sykeröksi päälaelle ja esitin tarinan oppilaille. Oppilaat hoksasivat hyvin tarinaa kertoessani ison ja pienen Ä-kirjaimen muodot esityksestä. Tarinan lopussa piirsin vielä pikku-änniinän ja ison Änniinän äidin taululle.

Kertomus oli oppilaista niin hauska, että olisivat halunneet kuulla sen heti uudestaan. Viikon aikana en ehtinyt kertoa tarinaa uudelleen oppilaille, mutta perjantain kuvaamataidon tunnilla oppilaat kertoivat tarinan Änniinästä minulle. Kysymyksillä hieman autoin tarinaa etenemään ja hyvin se oli mieliin jäänyt. Piirtämisen ohessa muutama oppilas viittasi ja kertoi mitä kohtia he olivat tarinaa kertoessaan unohtaneet.

Perjantaina toteutimme aakkosaskarteluna tietenkin sen ällistyttävän äidin. Jokainen mietiskeli millainen oma äiti on ja piirsimme yhdessä Ä-kirjaimen päälle ällistyttävän jonglööraavan äidin.