K niin kuin kuningas

K-kirjaimeen tutustuimme koulutontun luokkaamme unohtuneen satukirjan myötä. Grimmin satu Mehiläiskuningatar kertoo kolmesta kuninkaanpojasta.

Olipa kerran kuningaskunta, jota hallitsi kuningas ja kuningatar. Heillä oli kolme poikaa. Kaksi vanhinta kuninkaanpoikaa päätti lähteä tutkimaan maailmaa. He kulkivat seikkailusta toiseen, eivätkä lainkaan palanneet kotiin. Nuorin kuninkaanpoika, joka oli jäänyt kotiin, päätti lopulta lähteä etsimään veljiään. Kuningas ja kuningatar sekä moni muu varoitteli nuorinta kuninkaanpoikaa, miten hän veljensä löytäisi ja osaisi tuoda heidät kotiin, kun eivät vanhemmatkaan veljen osanneet.

Lopulta nuorin kuninkaanpoika löysi veljensä ja he jatkoivat matkaa yhdessä. Pian heidän matkalleen osui muurahaispesä. Kaksi vanhinta kuninkaanpoikaa olisi halunnut kepeillä tökkiä pesää ja katsella kuinka muurahaiset hädissään kuljettaisivat muniaan turvaan. Mutta nuorin kuninkaanpoika sanoi: ”Ei! Jättäkää eläimet rauhaan, en anna teidän kiusata niitä!”

Niin kuninkaanpojat jatkoivat matkaa. Jonkin ajan kuluttua he saapuivat lammen rantaan. Lammessa uiskenteli ankkaparvi ja kaksi vanhinta kuninkaanpoikaa päätti pyydystää pari ankkaa ja paistaa ne nuotiossa. Mutta jälleen asettui nuorin kuninkaanpoika veljiään vastaan: ”Jättäkää eläimet rauhaan, en anna teidän kiusata niitä!”

Lopulta kuninkaanpojat saapuivat mehiläispesälle, joka oli niin täynnä hunajaa, että se valui puunrunkoa pitkin. Kaksi vanhinta kuninkaanpoikaa suunnitteli sytyttävänsä puun alle nuotion ja savustavansa mehiläiset ulos pesästään ja voidakseen siten anastaa mehiläisten hunajan. Mutta jälleen kerran nuorin kuninkaanpoika käski vanhemmat veljensä pois: ”Jättäkää eläimet rauhaan, en anna teidän kiusata niitä!”

Niin kolme kuninkaanpoikaa jatkoivat matkaansa. Illan suussa heidän eteensä kohosi linna. Kuninkaanpojat astuivat sisään linnan talleihin, siellä oli hiiren hiljaista. Karsinoissa seisoi ylväitä ratsuja, mutta kaikki hevoset olivat kiveä. Ainuttakaan ihmistä ei näkynyt eikä ääntä kuulunut mistään kuninkaanpoikien kiertäessä linnan saleissa. Viimein kuninkaanpojat saapuivat ovelle, joka oli lukittu kolmella lukolla. Ovessa oli pieni luukku, josta saattoi kurkistaa sisään. Huoneessa istui pieni harmaapartainen mies pöydän ääressä. Kuninkaanpojat koputtivat oveen, mutta mitään ei tapahtunut. Seuraavalla kerralla he ryskyttivät ovea ja huusivat, mutta vieläkään ei tapahtunut mitään. He valmistautuivat vielä kolmannen kerran ryskyttämään ovea ja kolmannella kerralla ukko nousi ja tuli avaamaan oven. Vanhus ei sanonut sanaakaan, vaan johdatti kuninkaanpojat ruokasaliin, jossa he saivat syödäkseen ja juodakseen niin paljon kuin jaksoivat. Aterian jälkeen ukko vei heidät kunkin omaan kamariinsa nukkumaan.

Seuraavana aamuna ukko tuli herättämään kuninkaanpojat ja viittoili heidät sanaakaan sanomatta suuren kivitaulun luokse. Tauluun oli kirjoitettu kolme tehtävää, jotka suorittamalla linnan voisi pelastaa lumouksesta. Ensimmäinen tehtävä oli kerätä kuninkaan tyttären tuhat helmeä metsästä. Jos yksikin helmi auringon laskiessa puuttuisi jähmettyisi lumouksen purkamista yrittänytkin kiveksi.

Vanhin veli lähti ensimmäisenä etsimään helmiä. Hän kaiveli metsän sammalia ja löysikin helmiä, mutta auringon laskiessa oli koossa vain satakunta helmeä. Ja niin vanhin kuninkaanpoika jähmettyi kiveksi. Seuraavana aamuna lähti toiseksi vanhin kuninkaanpoika yrittämään lumouksen purkamista, mutta ei häneltä etsiminen paljoa paremmin sujunut. Illan tullen oli koossa kaksi sataa helmeä. Toinenkin kuninkaanpoika jähmettyi kiveksi.

Seuraavana aamuna oli kolmannen kuninkaanpojan vuoro. Nuorin kuninkaan poika etsi metsässä aikansa, mutta vaipui lopulta kannon päälle itkemään, ei hän onnistuisi löytämään helmiä auringon laskuun mennessä niin kuin eivät hänen veljensäkään olleet. Siinä hänen istuessaan ja itkiessään tuli paikalle muurahaiskuningatar, jonka hengen nuorin kuninkaanpoika oli pelastanut. Muurahaiskuningatar ja kaikki pesän muurahaiset alkoivat etsiä ja pian sammalten kätköistä oli kaikki tuhat helmeä kannettu kuninkaanpojan jalkojen juureen.

Toinen tehtävä oli noutaa kuninkaantyttären makuukamarin avain järven pohjasta. Kun nuorin kuninkaanpoika tuli järven rantaan lehahti paikalle ankkaparvi. Kiitoksena siitä, että nuorin kuninkaanpoika oli pelastanut ankkojen hengen sukelsivat ankat järven pohjaan ja toivat avaimen nuorimmalle kuninkaanpojalle.

Kolmas ja viimeinen tehtävä oli kaikista vaikein. Kolmesta nukkuvasta kuninkaantyttärestä piti löytää kaikkein nuorin ja kaunein. Neidot näyttivät hyvin samanlaisilta, eikä heissä ollut muuta eroa kuin että he olivat ennen nukahtamistaan syöneet eri makeisia: vanhin oli syönyt palan sokeria, toiseksi vanhin hiukan siirappia ja nuorin lusikallisen hunajaa. Silloin apuun lensi mehiläiskuningatar, jonka mehiläiset nuorin kuninkaanpoika oli pelastanut tulelta. Se maistoi jokaisen neidon huulia ja asettui sen kuninkaantyttären suulle, joka oli syönyt hunajaa. Niin nuorin kuninkaanpoika tunnisti nuorimman tyttären.

Niin oli lumous murrettu ja linna heräsi eloon: kaikki havahtuivat unesta ja kiveksi jähmettyneet muuttuivat jälleen eläviksi. Nuorin kuninkaanpoika sai vaimokseen nuorimman kuninkaantyttären ja kuninkaan kuoltua hänestä tuli uusi kuningas. Nuorimman kuninkaanpojan kaksi veljeä saivat vaimoikseen vanhemmat kuninkaantyttäret ja elivät onnellisina linnassa elämänsä loppuun asti.

Vihkoihin piirsimme kuvan kuninkaan kruunajaisissa maalatun muotokuvan, jossa uljas kuningas on miekka ojossa valmiina puollustamaan kansaansa.

K-kirjaimen äänteen löysimme kuuntelemalla ääntä, jonka kuninkaanpojan kultaiset kengät saivat aikaan niiden osuessa kuninkaan kartanon hiekkatiehen. K-k-k-k sanoivat kultaiset kengät kuninkaanpojan juostessa kartanon edessä kulkevaa kujaa.

 Kirjaimen salaisuuden selvitettyämme harjoittelimme k-kirjainta toiminnallisesti:

- Kuninkaan kartanossa on... -leikillä (vrt. laiva on lastattu)

- Rakentamalla K-kirjain palikoista

- Maalaamalla vedellä kirjaimia taululle

- Kirjoittamalla k-kirjaimia isolle voimapaperille

- Pelaamalla aliasta k-sanoilla

Ekaluokan 100. koulupäivä

Kouluvuosi on vierähtänyt niin pitkälle, että tänään oli aika juhlia sadatta koulupäivää. 100. koulupäivän kunniaksi harjoittelimme myös teemapäivää varten oman laulunkin (jonka muuten osaamme soittaa myös huiluilla!).

Kuinka paljon on satanen?

Satanen, satanen.

Kuinka paljon on satanen?

Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen?

Satanen, satanen.

Kuinka paljon on satanen?

Se on kakskymmentä viitosta.

Kuinka paljon on satanen?

Satanen, satanen.

Kuinka paljon on satanen?

Se on viiskymmentä kakkosta.

Kuinka paljon on satanen?

Satanen, satanen.

Kuinka paljon on satanen?

Se on sata ykköstä!

(Sävel: Maijal´ oli karitsa)

100-helminauha

Tänä vuonna minulla ei ole ollut luokassa kalalammikkoa, kuten edellisenä vuonna. Vaan kalenterin vieressä luokassa on ollut helminauha, johon jokaisena koulupäivänä on laitettu yksi helmi. Helmet on pujotettu nauhaan viiden voimaa hyödyntäen ja joka päivä helmet on laskettu. Vuoroin ykkösillä, kakkosilla, vitosilla ja kympeillä, toivoipa eräs oppilas eilen että laskisimme nelosilla. Se olikin jo melkoisen haastavaa..

Jo ennen 100. koulupäivää teimme luokkamme edustalle suuren satataulun (n.120cmX150cm). Postikortin kokoisille paperin palasille kirjoitimme vahaliiduilla luvut 1-100 ja lopuksi laput laveerattiin. Jälkiviisaana voin todeta, että kannattaa antaa jokaiselle oppilaalle kirjoitettavaksi esim. luvut 1-5, luvut 6-10 jne. Vaikka luvut tarkistettiin jäi, silti muutama luku puuttumaan ja kolme lukua oli tuplana.. Tästä erehdyksestä tosin tuli oppilaille tehtävä, mitkä luvut puuttuvat?

100. koulupäivää varten oppilaat saivat tehtäväkseen tuoda kouluun jotakin sata. Jotta oppilaat saisivat ideoita siitä mitä esimerkiksi voisivat tuoda, luin oppilaille Margery Cuylerin 100th day Worries-kirjan Jessicasta, joka ei keksi mitä veisi kouluun 100. koulupäivän näyttelyyn. Kirja on englanninkielinen, mutta helposti luettavissa suomeksi.

Koulutonttukin oli osallistunut näyttelyymme, vaan oliko ilmapalloja sittenkään
sata? Ei ollut.. yritys oli kyllä kova, mutta Prisman ilmapallot olivat niin
huonolaatuisia että parikymmentä poksahti täyttövaiheessa...

Kouluun kertyi monenlaisia näyttelyesineitä. Tietenkin kaikki tuodut näyttelyesineet tarkistuslaskettiin päivän aluksi. Tässä satanäyttelymme satoa:

100 pähkinää, 100 kuulaa ja 100 grammaa sokeria.

100 karkkia, 100 kiveä, 100 hernettä ja 100 auringonkukan siementä.

100 riisimuroa ja 100 suklaamuroa.

100 lukua.

Muutamat oppilaat olivat urakoineet ja tehneet itse jotakin sata. Yläpuolella on nauha, johon oppilas oli kirjoittanut luvut 1-100. Ja alapuolelta löytyy sadan sanan lista, jonka eräs oppilas oli kotona kirjoittanut näyttelyä varten.

100 sanaa.

Näyttelyn kokoamisen ja siihen tutustumisen jälkeen jatkoimme lukuun sata tutustumista. Eräässä facebookin opettaja-ryhmässä kävimme keskustelua 100. päivän juhlistamisesta ja joku opettaja kysyi miksi 100. koulupäivää pitäisi juhlia. Miksi ei? Pieni juhla on aina paikallaan :) Mutta kirjasimpa ihan viralliset oppimistavoitteet päivän osalta ylös:

Kongnitiiviset tavoitteet:
- Lukualueen laajentaminen alueelle 0-100 (tähän asti ekaluokkaa olemme pääasiassa rallatelleet lukujonoja erilaisin loikin alueella 0-30, varsinainen laskeminen tapahtuu vielä alueella 0-10).
- Harjoitellaan lukujonotaitoja.
- Harjoitellaan kaksinumeroisten lukujen merkitsemistä ja lukemista.
- Tutustutaan satatauluun.
- Opitaan, että sata on "sata ykköstä", "kymmenen kymppiä" ja "kaksikymmentä vitosta".
- Harjoitellaan laskemaan sataan "ykkösillä" (1,2,3..99,100), "kympeillä" (10,20,30..90,100) ja "vitosilla" (5,10,15...95,100).

- Kuinka paljon sata todella on? Teemalaulumme antoi jo siihen vinkkiä. Tutkimme yhdessä satasen muodostumista helmitaulun (10x10 helmeä) ja helminauhan (20x5 helmeä) avulla. Kuinka monta sormea jokaisen oppilaan luokkamme oppilaan pitäisi näyttää, jotta tulisi yhteensä 100? Kokeilimme kaikki näyttämällä kymmenen sormea ja liikaa! Entä 5 sormea? 19 oppilasta + opettaja -> sata! Maalasimme paperille jokaisen käden ja työn kuivuttua kirjoitettiin alle "viiden loikat sataan".

Pienryhmissä työskentelimme neljässä eri toimintapisteessä:

- Sata-bingo: Salaisuuspussissa oli lukuja lukualueelta 1-100. Yksi kerrallaan oppilaat nostivat kortin pussista ja sanoivat luvun ääneen. Kaikki etsivät luvun omasta sata-taulustaan ja värittivät. Oppilaiden lukutaidosta riippuen luvut voivat olla kirjoitettu numeroin tai kirjaimin, jolloin oppilaille tulee tarkan lukemisen harjoitusta ja samalla pitää myös miettiä miten kyseinen numero kirjoitetaan numeroin. Valmiiseen sata-tauluun muodostui luku 100.

- Sadan palikan rakennelma: Mikä ryhmä saa sadasta palikasta rakennettua korkeimman rakennelman?

Sadasta palikasta voi rakentaa vaikka mitä..

100 palikan torni rakenteilla.

- Sata-palapeli: perinteisen 100-palan palapelin rakentaminenkin olisi ollut hyvä tehtävä, mutta koska minulta ei sellaista löytynyt suurensin sata-taulun A3-kokoiseksi, laminoin ja leikkasin sen palasiin. Pienryhmässä oppilaiden tehtävänä oli rakentaa sata-taulu kokonaiseksi. Kun palapeli oli valmis peittivät oppilaat vuorolla palikalla jonkun luvun, joka muiden piti satataulun perusteella päätellä.

Satataulu-palapelejä oli kaksi, siinä vaiheessa oli opettajallakin pähkäiltävää
kun oppilaat yhdessä vaiheessa sekottivat palapelien palat. Minä kun en
leikannut satatauluja samalla tavalla..

Mikä luku on piilossa? Miten niin? Mistä tiesit?

- Sata leimaa. Oppilaat leimasivat A4-paperille leimoja, tavoitteena 100 leimaa. Jälkiviisaana voin todeta, että opettajan ei kannata antaa käyttöön koko leimakokoelmaansa, sillä oppilaiden aika meni leimoja valitessa.. Leimatut paperit niitattiin tötteröiksi iltapäivää varten...

Ekaluokkalaisten koulukummit tulivat vierailulle ja osallistuivat satapäiväämme yhden oppitunnin ajan.

- Ekaluokkalaisten kummit tutustuivat sata-näyttelyymme  ja ekaluokkalaiset toimivat kummien näyttelyoppaina. Ekaluokkalaiset esittelivät näyttelyyn tuodut esineet ja kertoivat niistä.

Kuhinaa 100-näyttelyssä ja reippaan näyttelyoppaat työssään.

- Kummin kanssa jokainen oppilas laski kuinka paljon on sata tuikkukuorta. Tuikkukuoret laskettiin "ykkösillä" (1,2,3..100) ja nopeimmat ehtivät laskea kuoria usemman kerran sata. Tuikkuja olikin koululle kertynyt melkoinen kasa, sillä luokkamme osallistuu Tuikkujahti-kilpailuun.

- Kuinka paljon ehtii sadassa sekunnissa? Kokeilimme mm. kuinka monta kertaa 100 sekunnissa ehtii istua lattialle ja nousta seisomaan (kriteereinä pepun osuminen lattiaan ja polvien suoristuminen seisoessa). Pojat on helppo haastaa 100 sekunnin punnerrushaasteeseen, kokeilemisen arvoista on myös kuinka monta kertaa 100 sekunnissa ehtii kirjoittamaan "sata".

Vauhtia riitti! Nopeimmat ehtivät istuutua lattialle ja nousta
seisaalleen 77 kertaa 100 sekunnissa. 

Aamupäivän tohinan jälkeen oli aika juhlia 100. koulupäivää... Lukuisten ruoka-aineallergioiden vuoksi en leiponut 100-kakkua kuten moni kollegani, vaan leikimme ruoalla muuten ;-)

Lounaaksi tarjotun riistakeiton lisäkkeeksi teimme 100-sämpylöitä kurkkua
ja paprikaa hyödyntäen.

Jokainen oppilas sai laskea itselleen sata-alustan avulla sata popcornia. 

Satapäivän haasteista selviydyttyään jokainen sai sata-karkin ja herkuttelimme popcornilla.

Päivän päätteeksi rauhoituimme kuuntelemaan kertomusta "The 100th Day of School". Kirjassa ei varsinaisesti oli kovin kummoista juonta, vaan siinä kerrotaan mitä kaikkea eräs luokka teki 100. koulupäivänä. Kirja kokosi hyvin päivän touhut, kun samalla vertailimme mitä samaa ja mitä erilaista me olimme päivän aikana tehneet.

Kotiin lähtiessään muutama oppilas kysyi:

"Juhlimmeko me myös 200. koulupäivää?"

-----------------------

Myös viime vuonna juhlistimme silloisessa ekaluokassani 100. koulupäivää, viime vuoden teemapäivästä voit lukea täältä.

P niin kuin Punahilkka

P-kirjaimeen meidät johdatti perinteinen punahilkka-satu ja jo tytön punaisesta hilkasta hoksasivat oppilaat mistä kirjaimesta on kyse. Alkaa olemaan jo melko vaikeata keksiä oppilaille vaikeampia salaisuuksia, joita kovasti toivovat :)

Toisena päivä punahilkan hilkkaan piirtyi p-kirjain, jota harjoiteltiin toiminnallisesti. Tauluun maalattiin vedellä p-kirjaimia sivellintä käyttäen.

Luokan lattialle levitetylle voimapaperirullalle oppilaat harjoittelivat p-kirjaimen kirjoittamista eri koossa.

Palikoilla rakennettiin erilaisia p-kirjaimia.

Ja myrkkysieni-pelin avulla oppilaat kertailivat kirjaimia ja niiden äänteitä.

Tunnin päätteeksi jokaisen vihkoon ilmestyi suuri p-kirjain.

Kolmantena päivänä päästiin p-sanoja treenaamaan ihan urakalla. Tunnin aluksi leikimme punahilkan korissa on-leikkiä samaan tapaan kuin laivaa lastataan. Punahilkan koriin mahtuikin yhtä jos toista p-kirjaimella alkavaa.

Luokassa oli kolme tehtäväpistettä, joissa toimittiin:

• Luokan seinille oli kiinnitetty väärinpäin (tekstipuoli seinään päin) pieniä lappuja, joissa oli punahilkka-satuun liittyviä p-kirjaimella alkavia sanoja. Oppilaiden omatoimisena harjoituksena toimi "write the room"-tehtävä. Oppilas kävi lukemassa lappuun kirjoitetun sanan ja kirjoitti sen omaan vihkoonsa. Samaa lappua sai käydä katsomassa niin monesti kuin tarvitsee, että saa kirjoitettua sanan oikein. Tämän olen huomannut hyväksi harjoitukseksi itsenäiseen työhön, myös lukutaidottomat pärjäävät ja treenaavat vähintäänkin työmuistia harjoituksessa. 

• Luokassani on koulunkäynninohjaaja-harjoittelija, joka peluutti Aliasta p-alkuisilla sanoilla.

• Opettajan ohjauksessa oleva ryhmä harjoitteli p-äännettä ja sen yhdistämistä muihin äänteisiin. Luimme ja kirjoitimme lyhyitä sanoja taululle. Luokkani taitavimmille lukijoille oli lisäksi Boggle-tehtävä, eli oppilaat etsivät taululle piirretystä ruudukosta p-kirjaimella alkavia sanoja ja kirjoittivat sanat vihkoihinsa.

Melkoinen määrä sanoja vihkoihin tulikin, kun pisteet kierrettyään oppilaat halusivat vielä kirjoitella vihkoihin omia kotona keksimiään sanoja. 

Punahilkka-jakson pidin oppilaille kirjavinkkausta ja luin Timo Parvelan Ella ja kadonnut karttakeppi-kirjasta oppilaille katkelman, jossa Ellan luokka suunnittelee oopperan tekemistä. Ooppera päätetään tehdä punahilkka-sadusta, mutta Ellan opettajan tekemä punahilkka-käsitkirjoitus ei ole ihan samanlainen kertomus, minkä me kaikki tunnemme, tosin ei lainkaan huono :)

Kiinnostus Ellaa kohti heräsi ja ainakin yksi oppilas
aikoi seuraavalla kirjastoreissulla etsiä Ella-kirjat käsiinsä.

Punahilkka-pääsi myös englannin tunneillemme. Teimme itse punahilkka-sadun: opettaja kertoi ja kerronnan myötä esitimme yhdessä satua. Rekvisiitaksi riitti hyvin punainen silkkihuivi, eväskori isoäidille ja taulululle piirretyt kukkaset.

Samalla tuli kerrattua värejä, kun mietimme minkä värisiä kukkia punahilkka kedolta löysi. Punahilkan kotikylän taloja oli yhtä monta kuin meitä, kun laskimme kaikkien käsistä muodostetut katon harjat ja ruokien englanninkielisiä nimiä harjoittelimme kun pakkasimme korin ja purimme sen. 

Teimme punahilkka-sadun kahdella englannin tunnilla. Toisella englannin tunnilla sadun jälkeen pelasimme tuttua myrkkysieni-peliä kolmella tavalla:

• Numerot: ryhmällä oli käytössään numerokortit 1-10, myrkkysieni valittiin numeroiden joukosta.
• Värit: ryhmällä oli eri värisiä rakennuspalikoita käytössään, myrkkysieneksi valittiin yksi väri.
• Ruoat: opettajan ohjaamassa myrkkysieni-leikissä korissa olevat ruoista yksi oli myrkkysieni. Korista löytyi porkkana, kurpitsa, kurkku, päärynä, omena, mehupullo ja leipä. 

Back to school - kevätlukukausi

Uuden lukukauden alkuun kuuluu perinteisesti lomakuulumisten kertominen, isossa luokassa kierros vie yllättävän kauan aikaa.. siispä kokosin erilaisia ideoita lomakuulumisten kertomiseen. Osa on pinterestistä, osa facebookin opettaja-ryhmistä napattuja ideoita ja osa itse kehiteltyjä.

Toiminnallisuutta pihalla:

• Leikkialueen reunoille on merkitty 3-4 kotipesää, joihin leikkijät jakautuvat tasaisesti. Kuka pelkää kummitusta?-leikin idealla opettaja huutaa leikkialueen keskellä esim. Kuka luisteli joululomalla? Ne leikkijät, jotka ovat tehneet kysyttyä asiaa huutavat "Minä!" ja yrittävät juosta seuraavaan kotipesään ilman, että heidät saadaan kiinni. Kiinnijääneet jäävät ottamaan muita kiinni.

Kuulumisten vaihtoa sisällä:

• Joululoma-bingo: Oppilaat saivat jokainen oman bingo-ruudukkonsa, jonka kaikki kohdat käytiin ensin yhdessä läpi. Sen jälkeen oppilaat liikkuivat vapaasti luokassa kysellen toisiltaan mitä nämä olivat tehneet lomalla. Jokaiseen ruutuun piti saada jonkun nimi ja mielellään ei kovin montaa kertaa saman kaverin nimeä. Ope auttoi nimien kirjoittamisessa, jos ei itse osannut tai sitten saattoi pyytää kaveria itse kirjoittamaan nimensä paperiin. 

Joululoma-bingo haastattelua.

• Loma-haastattelu: parit kyselevät toisiltaan loma-kuulumisia ja kertovat toisilleen mitä ovat tehneet. Lopuksi parit raportoivat koko luokalle toistensa tekemisistä.
• Lomalla minä luistelin, sanoo ensimmäinen leikkijä. Seuraava kertoo ensimmäisen ja jatkaa omalla loma puuhallaan, esim. Lomalla minä luistelin ja hiihdin. Kolmas jatkaa Lomalla minä luistelin, hiihdin ja nukuin jne. Leikkijän pitää muistaa aina aikasempien leikkijöiden sanomat lomapuuhat. Voidaan leikkiä isolla porukalla, mutta myös pienryhmissä jolloin jokainen ehtii sanoa useamman asian ja muistella useamman kerran muiden tekemisiä.
• Opettajalla on pussi, jossa on jouluun ja talveen liittyviä sanoja. Vuorotellen oppilaat nostavat pussista sanoja ja kertovat miten sana liittyy heidän lomaansa. Esim. oppilas nostaa sanan pulkka ja kertoo Kävin Minnan kanssa pulkkamäessä tai En käynyt pulkkamäessä. Useampi oppilas voi halutessaan kertoa miten sana liittyy heidän lomaansa.
• Pantomiimi: koko luokan kesken tai pienryhmissä jokainen esittää pantomiimina vuorollaan jotain lomapuuhaansa ja muut arvaavat mitä oppilas on tehnyt.

Lomakuulumiset kuviksen keinoin:

• Sarjakuva: oppilas piirtää kolmen ruudun sarjakuvan omasta lomastaan ja kertoo sen avulla toisille lomakuulumisistaan.
• Aurinkolasit: Pinterestistä löytyneessä ideassa oppilas piirtää saamiensa aurinkolasikehysten linsseihin mitä on lomalla nähnyt. Ei tosin sovi ainakaan lapin kaamoksessa joululomalta palaamisen yhteyteen ;-)

Loppiainen - kolmen kuninkaan juhla

Koulussamme huomioidaan loppiainen ja kolmen kuninkaan saapuminen seimen luo joulun päätöksenä, joten tänä vuonna tuli itsekin valmisteltua opetuskokonaisuus loppiaisesta. Aiempina vuosina loppiainen on jäänyt melko vähäiselle huomiolle, vaikka toisaalta se selkeästi lopettaa joulun.

Taivahalla syttyi juuri tähti kirkas, tähti suuri,
josta viisaat itämaan riemastuivat aikoinaan.

Maria, Joosef, aasi ja pieni Jeesus-lapsi asuivat vanhan miehen tallissa vielä pitkään lapsen syntymän jälkeenkin. Pieni aasi ikävöi eläintovereitaan Nasaretissa, mutta tärkeintä oli, että se sai olla Marin lähellä. Marialla oli kädet täynnä työtä pienokaisen kanssa, mutta silti hänellä oli aikaa harjata ja hyväillä aasia aina silloin tällöin. Joosef kävi ilmoittautumassa veroluetteloon, sen vuoksihan he olivat Betlehemiin matkustaneet. Vaikka elämä tallissa sujui hyvin, eivät Maria ja Joosef voineet olla huolehtimatta tulevaisuudesta. He olivat köyhiä matkaajia, joilla ei ollut turvanaan sukulaisia, joiden luona he olisivat voineet asua kunnes lapsi olisi riittävän vanha matkustaakseen kotiin Nasaretiin. 

Sinä samaisena pimeänä yönä, jolloin Jeesus-lapsi syntyi talliin istui kolme kuningasta Melkior, Kaspar ja Baltasar korkeassa tähtitornissa katseet kiinnittyneinä taivaalle. Miehet olivat kummissaan, taivaalle oli ilmestynyt tähti. Se oli paljon kirkkaampi kuin yksikään taivaan muista tähdistä ja se oli uusi, vasta ilmestynyt taivaalle. 

Vanhin kuninkaista Melkior katseli tähteä kaukoputkensa läpi ja alkoi sitten kovalla kiireellä pakata tavaroitaan ja hoputti tovereitaankin tekemään samoin "Tuo tähti ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin yhtä asiaa, nyt meidän on lähdettävä heti!" Nuoremmat kuninkaat eivät oikein ymmärtäneet mistä oli kyse, mutta he tekivät työtä käskettyä. 

Lopulta vanha Melkior rauhoittui sen verran, että saattoi kertoa Baltasarille ja Kasparille mistä oli kyse. "Tuo tähti on merkkinä siitä, että ennustus on toteutunut. Kuningas on tullut! Kuninkaalle on vietävä lahja, mitä voisimme viedä uudelle kuninkaalle?" Hetken pohdittuaan päätti Kaspar viedä lahjaksi kultaa, se oli oikea lahja kuninkaalle. Melkior innostui Kasparin lahjasta ja päätti viedä kuninkaalle suitsuketta, sillä oli ennustettu, että kuningas olisi myös kaikkien pappien ylimmäinen pappi. Suitsuke oli täydellinen lahja papille. Baltasar mietikseli hetken ja muisti sitten ennustuksen kertoneen kuninkaan uhraavan itsensä, hyvän tuoksuinen mirha olisi sellaiselle kuninkaalle oikea lahja.

Tavarat pakattuaan kuninkaat nousivat kameleidensa selkään ja lähtivät seuraamaan tähteä. Tähti loisti ilta illan jälkeen taivaalla, eikä jättänyt heitä koskaan pulaan. Tähti johti kolme kuningasta Jerusalemiin, siellä he kyselivät kaivolla vettä hakemassa olevilta ihmisiltä tiesivätkö he mitään uudesta kuninkaasta, mistä hänet löytäisi? Ihmiset, joilta miehet kyselivät uudesta kuninkaasta, viittoilivat epätietoisina kohti kuningas Herodeksen linnaa. 

Kolme kuningasta pääsivät viimein Herodeksen puheille. Herodes oli aiemmin kuullut ennustuksesta, jonka mukaan uusi kuningas syntyisi, mutta nyt kuullessaan arvokkaiden vieraiden tulleen etsimään uutta kuningasta hermostui Herodes ja pauhasi: "Täällä ei ole muita kuninkaita kuin MINÄ!"

Kolme kuningasta jatkoivat matkaansa, kun Herodes ei tiennyt mitään uudesta kuninkaasta. Herodes kuitenkin pyysi kuninkaita paluumatkalla poikkeamaan vieraisilla ja kertomaan mistä olivat kuninkaan löytäneet. 

Lopulta tähti johti kolme kuningasta Betlehemiin, jossa tähti säteili vieläkin kirkkaampana kuin aiempina päivinä vanhan tallin yläpuolella. Kuninkaat laskeutuivat kameliensa selästä ja kumartuivat astumaan oviaukosta sisään. 

Maria ja Joosef katsoivat hämmästyneinä vieraita, kolmea arvokkaan ja rikkaan näköistä miestä, jotka polvistuivat lapsen vuoteen ääreen. "Olemme nähneet poikanne syntymän tähdistä. Hän on suuri kuningas ja tulimme kumartamaan häntä." Sen jälkeen kolme kuningasta ojensivat lahjansa, kullan, mirhan ja suitsukkeen. Yhtä yllättäen kuin olivat saapuneet, lähtivät kolme kuningasta jättäen Marian ja Joosefin ihmetelemään aarteita, jotka heille oli ojennettu, he eivät olleet koskaan nähneet sellaisia kalleuksia. 

Seuraavan aamuna kolme kuningas keskusteli aamiaista syödessään, he olivat kaikki nähneet yöllä saman unen. Unessa heitä oli varoitettu ja käsketty kiertää Herodeksen linna kaukaa. "Siinä kuninkaassa olikin jotain omituista", pohtivat kuninkaat ja lähtivät etsimään toista reittiä kotiseudulleen. (Kertomus on muokattu jatkoksi joulukuussa jatkokertomuksena kerrotulle Marian pieni aasi-kirjalle Satu Reinikaisen Ihme joulu kirjan kertomuksista.)

Tunnin aluksi kerroin oppilaille ylläolevan kertomuksen loppiaisen tapahtumista. Keskustelimme tarinasta seuraavien kysymysten pohjalta:

• Miksi kolme kuningasta vei Jeesus-lapselle lahjoja?
• Mitä sinä veisit lahjaksi kuninkaalle?
• Miksi kolme kuningasta eivät paluumatkallaan menneet Herodeksen luo?
• Miksi luulet Herodeksen halunneen tietää mistä kuningas löytyisi?
• Mitä luulet Marian ja Joosefin tehneen lahjoilla? (Keskustelun johdatus siihen, että Maria ja Joosef olivat kaukana kotoa, köyhiä muukalaisia, joilla ei ollut sukulaisia turvanaan. Lahjojen avulla Maria ja Joosef saatoivat elää kaukana kotoa ja lopulta palata kotiin.)

Suomessa lapset saavat lahjoja jo jouluaattona, mutta esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa ei lahjoja tuo jouluaattona joulupukki, vaan loppiaisena 6. joulukuuta saapuvat kolme kuningasta, jotka tuovat lahjoja lapsille. Myös lahjotoiveita sisältävät kirjeet lähetetään kolmelle kuninkaalle. Loppiaista edeltävänä iltana lapset jättävät kenkänsä seimen ääreen ja kenkien viereen pieniä herkkuja kuninkaille ja heitä kuljettaville kameleille. Kuninkaat jättävät lahjat lasten kenkiin. (Lähde: tunturisuden joulusivut)

Meidänkin luokkaamme, seimen viereen, on jätetty pieni lahja oppilaille. Kolmen kuninkaan lahjana oppilaat saivat uudet liidut.

Tunnin lopuksi maalataan kuninkaan kruunu. Märkää märälle tekniikalla oppilaat maalaavat ensin paperinsa kullan keltaisella. Sen jälkeen punaista ja sinistä apuna käyttäen oppilaat maalaavat pieniä jalokiviä kruunuun. Tyyli on vapaa ja valmistellaan pian aloiteltavaa värien sekoittamista, niille jotka haluavat puhtaan punaisia tai sinisiä jakokiviä kruunuunsa ohjataan ottamaan väriä pois puhtaalla siveltimellä ja käsipyyhe paperilla.

Kolme kuningasta olivatkin todella rikkaita kuninkaita, ainakin jos asiaa voi päätellä jalokivien lukumäärästä :) Keskittynyttä ja tarkkaa työtä oppilaat tekivät, kun koko ajan piti olla tarkkana, ettei väriä laita liikaa, jolloin jalokivi levisi todella isoksi. 

Päivän päätteeksi osallistuimme koulun Kolmen kuninkaan juhlaan, jossa koulumme kolmas luokka esitti kuninkaiden kumarruksen.