5.-6. päivä
Mauri Kunnaksen Aarresaari-kirjan ympärille rakennettu merirosvo-teema jatkui, kun laiva oli saatu lastatuksi. Merirosvot olivat merellä pitkä aikoja, jopa viikkokausia. Silloin aika saattaa tulla pitkäksi ja sen vuoksi merirosvojoukkomme pisti laivan kannella pelit pystyyn.
Matikan tunnilla pelasimme kultarahoilla ja kahdella nopalla pareittain Bump-peliä. Pelaaja heitti kahta noppaa ja peitti noppien silmälukujen summan kultarahalla pelialustalta. Pelaajat heittivät noppia vuorotellen. Mikäli ruudussa oli jo yksi vastapelaajan kultaraha, sai sen poistaa ja laittaa oman tilalle. Jos itse sai saman luvun toiseen kertaan, sai oman aiemman kultarahan päälle laittaa toisen kultarahan ja näin kyseinen ruutu oli "lukittu". Peliä pelattiin kunnes kaikki ruudut oli peitetty. Jos pelaajat halusivat selvittää voittajan, laskivat he, kuinka monta ruutua kumpikin oli peittänyt.
Kaikki kultarahat olivat samanlaisia, mutta toinen pelaajista pelasi kruunilla ja toinen klaavoilla. Bump-pelin pelipohjan löysin Fairy Poppinsin blogista.
Pyramidi-peli toimi samaan tapaan kuin 21-peli, mutta 21 kultarahaa asetettiin pyramidin muotoon ja pelaajia tässä pelissä oli vain kaksi. Omalla vuorolla sai pyramidistä ottaa yksi tai kaksi kultarahaa. Jos pelaaja otti kaksi kultarahaa, piti niiden olla vierekkäin samalla vaakarivillä. Jälleen voittaja oli se, jonka ei tarvinnut nostaa viimeistä rahaa pöydältä. Tämäkin peli vaatii useampia pelikertoja ennen kuin strategia löytyy.
Ajan kuluksi merirosvo-joukkomme tutustui myös kuuluisien merirosvojen urotöihin lukemalla Mauri Kunnaksen Apua merirosvoja-kirjaa, joita kirjasto onnistui kokoamaan meille niin hyvän setin, että kaikille riitti oma kirja luettavaksi.
Samalla kertailimme ekaluokalla opittua: Daily5-menetelmän kolme tapaa lukea kirja (lukea kuvista, lukea tekstistä sekä jälleen kertoa luettu tarina) sekä luetun ymmärtämisen strategioita (lue, pysähdy, mieti mitä luit-strategia sekä kuvien hyödyntämistä luetun ymmärtämisen tukena).
Eräänä päivänä laivan vierellä kellui jotakin, joka kimalteli auringossa. Melkein putosimme mereen kurkotellessamme tuota esinettä vedessä... Se jokin osoittautui pullopostisti. Pullopostin lähettäjäksi epäiltiin vahvasti hiirtä, koska kirjeen kirjoittaja kertoi haaveilevansa juustosta.
Pullopostin avulla tutustuimme kirjeen rakenteeseen ja kirjoitimme omat kirjeemme vastaukseksi "aarresaaren vangille", joka oli meille kirjoittanut. Pullopostia kirjoiteltiin luokassa useamman päivän ajan, yön yli pullopostit aina uiskentelivat luokkamme uima-altaassa odotellen seuraavaa suomen kielen tuntia. Viimeinen pullopostikirje kirjoitettiin vihkoon ja siitä jokainen sai opettajalta palautetta.
Jakson alussa olin pyytänyt oppilaita tuomaan kotoa pullot kouluun, jotta opettajan hampaat säästyvät 20 pepsi maxin juomiselta...
Eräänä yönä Jim kuuli vahingossa merimiesten keskustelun ja selvisi, että Hispaniolan merimiehet ovat kaikki pahamaineisia merirosvoja. Voi kauhistus!
Päätimme alkaa varautua taisteluun, sillä ilman taistelua tuskin merirosvot aarretta meille antaisivat. Taistelua varten aloimme virkkaamaan kuplattimia, joilla voisi ampua merirosvot saippuakuplista liukkaiksi ja niin he sateisena päivänä liukuisivat laivan kannelta mereen kuin liukumäkeä pitkin...
Käsityötunnilla aloitettiin siis virkkaaminen koukulla. Jokainen tarvitsee kuplatinta varten ketjusilmukoita 30-50 cm. Jos et malta odotella ensi viikkoon selvittääksesi, mikä kuplatin oikein on, niin voit tutustua siihen täällä.
7. päivä
Seitsemäntenä päivänä kuului märssykorista odotettu huuto "Hii-o-hoi, maata näkyvissä!" Alkoi siis kova kuhina ja valmistautuminen maihin lähtöön.
Maihin soudettiin pienillä soutuveneillä, joissa oli ahdasta. Siispä koko ryhmän oli tehtävä yhteistyötä. Miten koko ryhmä saataisiin laivalta maihin ilman, että piraijat purisivat soutuveneistä pudonneiden merirosvojen varpaita?
Liikuntasalin laidalta "laivasta" oppilaiden tehtävänä oli siirtyä pikkumattojen (kylppärin mattoja) avulla keskiympyrään saarelle. Tämä vaati kaverin auttamista ja maton lähettämistä ketjussa eteenpäin. Yhteistyö onnistui ja kaikki pääsivät (muutaman harjoituskierroksen jälkeen) turvallisesti maihin.
Mutta oih ja voih, merirosvot leikkivät soutuveneillä ja osuessaan karille vene kaatui. Kaatunut vene piti saada käännettyä oikeinpäin, mutta koska merirosvoilla tunnetusti on huono uimataito (jos lainkaan) piti kaikkien pysyä koko ajan veneen päällä.
Veneenä toimi matto, joka piti kääntää ylösalaisin. Tehtävä vaati jälleen muutamia harjoituskierroksia ennen kuin yhteistyö alkoi sujua.
Koska soutuveneet olivat osoittautuneet niin kiikkeriksi ja epäluotettaviksi, piti merirosvojen rakentaa oma kelluva vene aarteen laivalle kuljettamista varten. Jokainen pari sai palan aluminifoliota (minä annoin n. 40 cm pitkän suikaleen, joka osoittautui turhan isoksi, Tanja antoi 15 cm x 15 cm palaset, jotka olivat paremmat). Foliosta piti jokaisen parin muotoilla oma vene.
Valmiit veneet pääsivät neitsytmatkalle luokkamme uima-altaaseen ja kultaharkkojen VaNe-värisauvojen avulla tutkimme veneiden kantokykyä. Lastasimme laivoja oransseilla (10 g) ja keltaisilla (5 g) värisauvoilla, joten lastin massaa laskiessa tuli samalla tehtyä erinomaista monikertatreeniä.
Kahdeksantena päivänä meille selvisi kuka salaperäinen aarresaaren vanki oli. Se ei ollut hiiri, vaan Ben Gun! Ja Ben Gun oli aarteen löytänyt!
Mikä aarre se olikaan.. suunnaton määrä kultarahoja, jalokiviä ja koruja... Jos aarteen jakaisi tasan merirosvojen kesken, ei kenenkään tarvitsisi tehdä päivääkään töitä koko loppuelämän aikana.
Matikan tunnilla laskimme merirosvojen palkkapusseja. Luokan edessä oli 20 salaisuuspussia, jotka oli täytetty kultarahoilla, helmillä ja kultahipuilla. Pussien päälle oli kirjoitettu kunkin merirosvon nimi.
Oppilaan tehtävänä oli hakea pussi ja kaataa sen sisältö pöydälle. Ennen aarteiden laskemista tehtiin arvio: Onko aarteita 10, 20 vai 30? Kun arvio oli kirjattu ylös, oli aika laskea aarteiden lukumäärä tarkasti. Rohkaisin oppilaita laskemaan kaksi, kolme tai viisi kerrallaan, se sujuikin erinomaisesti! Lukumäärä kirjattiin monisteeseen ja luku sijoitettiin monisteen alalaidassa olevalle lukusuoralle.
Luokassa olikin aktiivinen kuhina puolen tunnin ajan, kun oppilaat laskivat aarteita todella keskittyneesti.
Aarresisälsi myös timantteja, mutta eihän merirosvolaivassa ronskeilla merimiehillä mitään peilejä ole. Sovitellessaan kruunuja päähänsä merirosvojen piti kysellä millainen jalokivi omassa kruunussa oikein oli.
Leikimme siis loogisilla paloilla (eli jalokivillä) kruununjalokivi-leikkiä. Oppilaan päässä olevaan kruunuun kiinnitettiin looginen pala sinitarralla. Oppilaan tuli kyselemällä saada selville millainen jalokivi hänen kruunussaan on. Muut leikkijät vastasivat kysymyksiin vain kyllä tai ei.
Lisäksi pelasimme jalokivirallia, eli VaNen pupu-peliä loogisilla paloilla. Väittämät peliin löytyvät Matematiikkaa 1a-oppilaankirjan takaosasta.
Koruja sovittaessa kävi kuitenkin vahinko, kun kaksi merirosvoa ihastui samaan kaulakoruun ja molemmat kiskoiva sitä itselleen. Tuo arvokas jalokivikoru meni poikki ja melkein kaikki jalokivet putosivat ketjusta. Onneksi tähänkin löytyi apu...
Matematiikkaa 2a-kirjan sykli-tehtävä oli omiaan merirosvojen jalokivitehtävien joukkoon. Oppilaat rakensivat ensin kirjan kuvan päälle tai omalle pöydälleen samanlaisen jalokiviketjun alun kuin kirjassa. Kaikkia loogisia paloja ei kuitenkaan oltu piirretty kirjan kuvaan, joten meidän piti löytää ketjusta sääntö, jonka avulla ketjun voisi tehdä loppuun. Jalokivikorua tutkittuamme huomasimmekin, että sama sääntö toistuu korussa: punainen, keltainen, sininen, vihreä, punainen, keltainen... ja myös muodoissa oli toistuvuutta: ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö...
Kirjan jalokivikorun mallin lisäksi keksimme itse säännön toiselle korulle loogisten palojen ominaisuuskorteille ja rakensimme keksimämme säännön mukaisia koruja. Toiset oppilaat tekivät rannekoruja, toiset pitkiä kaulakoruja, kukin taitonsa mukaan.
Merirosvot eivät taistelutta luovuttaneet aarretta, joten ensimmäinen kamppailu oli edessä. Liikuntasalissa leikimme aluksi viime viikolla tutustuksi tullutta Kaikki merirosvot-laivaan leikkiä lämmittelynä. Sen jälkeen kamppailimme merirosvoja vastaan seuraavin pelein.
- Krokotiililäpsy: Pari asettuu lankkuasentoon vastakkain. Tavoitteena on läpsäistä kaveria sormille. Peli päättyy viidestä osumasta ja pari vaihtuu.
- Merimiespaini: Pari asettuu vastakkain seisomaan viivalle leveään haara-asentoon. Taaempi käsi laitetaan selän taakse, sitä ei saa käyttää. Etummaista kättä apuna käyttäen oli tavoitteena horjuttaa parin tasapaino.
- Meritähti-selätys: Pari asettui matolle vatsalleen meritähtiasentoon. Parin tehtävänä oli tipauttaa laivan kannelle takertunut merirosvo mereen eli kääntää hänet selälleen.
- Aarrearkku kainaloon ja karkuun-leikki: Jokainen merirosvo sai aarrearkun (pallon), joka laitettiin kainaloon. Tehtävänä oli suojata omaa aarrearkkua ja yrittää ryöstää kavereiden aarteet läpsäyttämällä kainalossa oleva pallo lattialle. Mikäli pallo putosi, piti siirtyä salin laidalle odottamaan uuden erän alkamista. Leikkiä voisi pelata pareittain, me pelasimme koko ryhmän voimin, eli kenen tahansa aarrearkun sai yrittää pudottaa.
Mikäli aikaa olisi jäänyt olisi taisteluita jatkettu kahden tulen välissä ja oma puoli puhtaaksi-peleillä.
10. päivä
Merirosvo-teema jatkui myös metsäretkellä, sillä merirosvojen jalokiviä löytyi metsästä. Pareittain oppilaat etsivät kaikki jalokivet, joita oli kuudessa eri paikassa. Oppilaat laskivat jalokivet ja kirjasivat lukumäärät tussitaululle. Lopuksi luvut järjestettiin pienimmästä suurimpaan. Timantit oli järjestetty kuvissa siten, että ne ohjasivat oppilaita laskemaan ryhmissä.
Metsässä pidetyllä lukutunnilla parit lukivat riippumatossa Apua merirosvoja-kirjoja ja lukemisen jälkeen kertoivat opettajalle lukemansa tarinan omin sanoin.
Merirosvo-teeman ensimmäisen osan voit lukea täältä. Merirosvo-teeman materiaaleja olen koonnut Drive-kansioon. Seikkailu jatkuu vielä yhden viikon, kurkkaa siis blogiin viimeistään viikon kuluttua, niin tiedät kuinka seikkailumme päättyi!
Kiitokset jälleen yhteistyöstä Tanja Törnille, ihanalle etäkollegalleni, jonka kanssa yhteisopettajuus toimii hyvin myös 800 km välimatkan takaa!
