D - dalmatialaisia ja dinosauruksia

Motivointina d-kirjaimeen toimi Hevisaurusten kappale Dinosaurusten maa 

( http://www.youtube.com/watch?v=YCNQyBgZzAg ), joka olikin poikavaltaiselle luokalle mieleinen kappale. Toki dinosaurusten lisäksi tällä viikolla jutuissamme liikkui myös sekä tyttöihin että poikiin vetoavia dalmatiankoiria sekä delfiinejä. 

D-kirjaimella alkavia sanoja ei ole niin monia, että päädyin keksimään oppilaille sanalistan valmiiksi (Domino, dinosaurus, delfiini, diagrammi, dynamiitti, dollari jne.). Harjoittelimme vaikeiden sanojen lukemista, yhdistimme ne vastaavaan kuvaan ja lopuksi oppilaat tavuttivat sanat. Tavuttaminen olikin monelle sen verran haastavaa, että tavutus treenejä on ensi viikolla luvassa. Toki sanatkin olivat haasteellisempia kuin yleensä.

Matikkaakin treenattiin dinosaurusten kera. Montessori-ideoita kansiosta löytyvä dinosaurus-värityskuva kertasi 0-10 lukualueen summia ja erotuksia.

Tämän viikon askartelun toteutimme "ongelmanratkaisuna". Taululla olivat ylläolevat mallit ja esittelin oppilaille käytettävissä olevat välineet. Jokaisen tuli itse pohtia mitä välineitä tarvitsee, kuinka paljon materiaalia ja missä järjestyksessä työ on järkevintä toteuttaa. Vastuun antaminen kannatti, luokka työskenteli tehokkaasti, mutta rauhallisesti koko tunnin ajan. Apua toki sai pyytämällä, mutta aika moni asia ratkesi itsekseen pohtimalla. D-kirjaimista olin oppilaille tehnyt pahviset muotit, muut osat jokainen työsti itse.

Ö niin kuin örkki

Aloittaessamme ö-kirjaimen opiskelua kerroin oppilaille tarinan örkistä, joka suurilla silmillään kurkkasi Hukka-Uunon sängyn laidalta ja pelästytti Uunon perusteellisesti. Samalla rakentui taululle kuva ö-örkistä.

Ö:tä opiskellessamme oppilaat kirjoittivat muiden tehtävien ohella yhdessä tarinan örkistä. Jokainen kävi vuorollaan tietokoneella lukemassa siihen asti kirjoitetun ja kirjoitti itse 1-2 lausetta tarinan jatkoksi. Tulostettuamme tarinan se oli myös oppilaiden lukuläksynä, lisäksi tehtävänä oli kuvittaa tarina.

Örkki

Oli kerran örkki,

joka roskakasaa törkki.

Örkki löysi tölkin.

Örkki söi tölkin.

Örkki löysi paperin,

johon se piirsi.

Örkki löysi toisen örkin.

Örkeistä tuli kavereita.

Örkit pussasivat toisiaan.

Örkit leikkivät piilosta.

Örkit lähtivät kaupungille.

Örkit lähtivät kauppaan.

He ostivat koiran naksuja.

Örkit söivät koiran naksut.

Örkit menivät kotiin.

Örkit söivät iltapalan.

Sen pituinen se.

Ö-kirjaimeen liittyvä väritystyö oli oppilaille matikan kertausta, sillä örkki väritettiin väritysohjeen mukaan yhteen- ja vähennyslaskujen avulla. Jotkut oppilaat herkästi katsovat kaverilta millä värillä mitäkin väritetään, mutta antamalla oppilaiden itse valita värit väritysohjeeseen vältyimme kopioimiselta :) Oppilaiden yhteistyötä oli kuitenkin hauska seurata, kun yhdessä pohtivat laskuja.

Ö-kirjaimesta teimme kuvistyön sijaan kaikille oman örkin. Lukuörkki avustaa oppilaita lukuläksyjen teossa kuuntelemalla oppilaan lukemista. Lukuörkit tehtiin lahjoituksina saamistamme langoista (kiitos Snellu!), jotka kieriteltiin tupsuiksi. Tupsun keskeltä vedettiin askartelunorkko, johon kiinnitettiin lukuörkin suuret silmät. Silmät keikkuivat lukuörkin pään yläpuolella kuten ö:n pisteet. Onnelliset lukuörkin omistajat veivät örkkinsä kotiin ja olipa yksi oppilas rakentanut kotona örkilleen sängynkin, jota seuraavana päivänä koulussa esitteli.

Tämä örkki on kasvattanut itselleen höyhenpeitteen.

H niin kuin hevonen

H-viikolla aloimme valmistautua jo tulevaan Kalevalan päivään ja runoihin harjoittelemalla hevosaiheisia runoja. 

Kuormamies

Hiljallensa jalka käy,

eipä kotiportti näy.

Kuorma, toinen noudetaan,

kunnes iltaan joudetaan.

Hölkkä-Polle

Talliin päin, talliin päin

mennään näin, hölköttäin,

pilttuuseen, pilttuuseen,

ruokaiseen, rauhaiseen.

Virmavarsa

Yli niityn ja haan,

yli metsäisen maan

tulen kirmaten näin

kotitanhutta päin.

Liekkiharja

Hei, tuulispäänä kiitäen

ja raudat tulta iskien

näin liekkiharjan temmeltie

jo vinhoin ratsumiestä vie.

Viikon aikana harjoittelimme yllä olevat neljä runoa ja rytmitimme runoja jalkojen poljennolla. Runot olen napannut Steinerkoulun aamurytmeistä. Runoissa on erilainen runomitta (kuormamies/trokee, Hölkkä-Polle/daktyyli, Virmavarsa/anapesti, Liekkiharja/jambi). Steinerpedagogiikassa on keskeistä temperamenttikasvatus. Erilaiset rytmit ja runomitat miellyttävät eri temperamenttityyppejä. Toisin sanoen lapset löytävät neljästä runosta itselleen mieluisimman, joka myöskin vastaa lapsen temperamenttia. Itseäni miellyttää runoista eniten Virmavarsa, jossa on tyypillinen sangviinikolle sopiva runojalka. Tämän blogikirjoituksen aihe ei kuitenkaan ollut temperamenttikasvatus, siitä voi lukea lisää esim. Kaisu Virkkusen teoksesta Temperamentit.

Runouden lisäksi harrastimme h-viikolla kirjallisuutta. Luin oppilaille Hannu Mäkelän kirjaa Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Hannu Mäkelän kirjan koin tasapuoliseksi vaihtoehdoksi tytöille ja pojille. Valtaosa heppakirjoista on suunnattu tytöille, luokkani hevostytöt olisivat toki niitä varmasti mielellään kuunnelleet, mutta koska luokastani 70% on poikia en uskaltanut valita mitään oman lapsuuteni suosikki heppakirjoista, vaikka toki olisin mielelläni vaikkapa Merja Jalon Ponitalli-sarjaa oppilaille lukenut.

Muutamalla äidinkielen tunneilla tietokone oli auki ja oppilaat kirjoittivat tarinan hevosesta. Vuorotellen oppilaat kävivät tietokoneella lukemassa mitä siihen mennessä oli kirjoitettu ja jatkoivat tarinaa 1-2 lauseella. Tarina-tehtävä toimi erinomaisesti erityisopettajan samanaikaisopetustunnilla. Hän ohjasi oppilaiden lukemista ja kirjoittamista tarinan parissa. Taitavimman lukijat ja kirjoittajat kävivät tietokoneella viimeisinä, joten tehtävän haasteellisuuskin kasvoi mukavasti oppilaan lukutaitoa vastaavaksi, kun viimeisillä oli enemmän tekstiä luettavanaan.

Hevonen

Olipa kerran hevonen, joka oli valkoinen.   Valkoinen   hevonen  laukkaa metsässä. Ruusu on hevosen nimi. Ruusu hyppäsi veteen. Hauki puraisi Ruusua. Se hyppäsi vedestä. Ruusu paistoi makkaraa, se maistui hyvältä. Makkara oli myrkyllinen. Ruusu tuli kipeäksi. Ruusu meni lääkäriin. Ruusu sai lääkäriltä käskyn. Lääkäristä Ruusu meni kotiin. Ruusulta oli huomattu että Ruusua oli puraissut hauki. Ruusu sai lääkäriltä kipsin. Ruusu tuli sen jälkeen Ruusu terveeksi. Sen pituinen se.

Viikon päätteeksi askartelimme h niin kuin hevosen. Aluksi harjoittelimme värien sekoittamista: keltaisesta ja sinisestä pulloväristä jokainen oppilas sekoitteli itselleen vihreää. Ohjeena oli maalata hevoshaan nurmikko mahdollisimman monella erilaisella vihreällä. Hevoshaan kuivuessa oppilaat piirsivät pahvisen pienen h-kirjaimen avulla itselleen kopiopaperille h:n, josta kukin muokkasi oman hevosensa. Hevonen väritettiin vahaliiduilla. Harjan ja hännän sai oman valinnan mukaan tehdä joko liiduilla tai langasta. Perinteisten ruskeiden hevosten lisäksi mukaan mahtui myös värikkäämpiä satuhevosia. Työnsä taakse oppilaat liimasivat mieluisimman hevosrunon sekä oppilaiden yhdessä kirjoittaman hevossadun. Osa oppilaista halusi liimata sadun ja runon näkyville työn päälle.

  

Vuodenajat

Yltissä aiheenamme oli tänään vuoden ajat. Lähestyimme asiaa oppilaiden tietojen pohjalta. Kirjattuamme kaikki neljä vuoden aikaa taululle oppilaat pohtivat mistä asioista tunnistaa kunkin vuoden ajan. Kysymysten avulla saimmekin melko kattavan kuvauksen kustakin vuoden ajasta.

Keskustelun jälkeen työstimme aihetta piirrustuksen avulla. Jokaiselle oppilaalle oli valmiiksi teipattu ikkuna piirrustuspaperille. Hahmottelimme ikkunasta näkymän ja jokainen ikkunaruutu tehtiin eri vuodenajasta. Hahmottelun jälkeen oppilaat värittivät työnsä puuväreillä ja lopuksi teipit poistettiin. Perspektiivistä en vielä ruvennut 1. luokkalaisille puhumaan, mutta pyrkimyksenä oli että koko paperi täyttyisi väristä. Monelle oli haastetta vielä siinäkin, että ruohoa kasvaa koko ruudun verran (kesä) eikä vain ruudun alalaidassa..

Lopuksi lahjoituksina saamistani kangastilkuista pujotettiin verhot grillivartaaseen ja verhotangon päihin liimattiin helmet.

Verhotangot kiinnitin töiden yläpuolelle sinitarralla, sillä ajatuksella, että samoja verhoja voidaan käyttää kevään aikana jossain toisessakin ikkuna-työssä.

"100 päivää viisaampi"

Olemme elokuusta lähtien laskeneet koulupäiviä suunnitelmanamme juhlia sadatta koulupäivää. Päiviä on laskettu satakalojen avulla (ks. Minna Salminen Matikasta moneksi). Viimein tuli aika viettää satapäivää. Teemanamme viikolla on ollut V-kirjain, joten satapäivän teemakin on sata päivää viisaampi.

Kolmituntinen työpäivämme alkoi aamupiirillä ja kalenterin tutkimisella. Kun päivämäärä, viikonpäivä, sää ja lämpötila oli asianmukaisesti merkitty. Oli aika laskea kalalammikon kalat ja lisätä yksi kala. Koska altaassa uiskenteli yhdeksän 10-kalaa ja 10 pikkukalaa, vaihdoimme ensin pikkukalat kympiksi. Ja sitten kyselin oppilailta mitä kymppikaloille tapahtuu kun kalalampi on täynnä. Ja tiesiväthän oppilaat, että seuraavaksi tulee satakala, joka syö kymmenen kymppikalaa…

Huomasin taas kuinka rutiinit ovat lapsille tärkeitä ja he odottavat tiettyjä päivittäin toistuvia asioita. Kalat laitettuamme eräs poika totesi: "Nyt tulee sitten sata satu." Hmm… niin piti tulla satu liittyen 100-päivään, mutta Amazonista tilaamani "100th day worries" on vasta ensi viikolla Suomessa enkä ehtinyt/jaksanut/saanut aikaiseksi keksiä omaa satua aiheesta. Siispä, jouduin tuottamaan lapsille pettymyksen, satasatua ei tänään tullut vaan siirryimme seuraaviin aktiviteetteihin...

100-näyttely

Sadanteen koulupäivään alettiin valmistautua jo hyvissä ajoin. Jokaista oppilasta pyydettiin tuomaan satapäivän näyttelyyn jotakin sata. Satahan voi lukumäärän lisäksi olla pituutta, pinta-alaa, painoa, tilavuutta, arvoa jne.

Nämä näyttelyyn tuodut sata nappia olivat
lukunurkkauksen lattialla jo ennen aamupiiriä,
kun odottelimme viimeisiä pihalta tulijoita.
Oppilaat rupesivat omatoimisesti yhdessä tarkistamaan,
voiko nappeja tosiaan olla sata.
Ja opettaja myhäili tyytyväisenä :)

100- näyttelyyn tuli mm. 100 nappia, 100 legoa, 100cm mitta, helmitaulu ja kivi, joka painoi 100 g. Lisäksi muutamalle oppilaalle, jotka olivat unohtaneet tuoda jotakin annoin pussillisen makaronia ja pussin suklaamuroja. Suklaamuroista näppärä oppilaani pujotteli samanlaisen helminauhan kuin opellakin oli koko päivän kaulassa. 

Ja lähtihän se 100-näyttely tietenkin opella (taas) lapasesta. Edellisenä iltana sain idean, koulumme lukemaan innostamis-kampanjan tiimoilta, viedä näyttelyyn sata lukemaani kirjaa. Siispä kotona kirjahylly tyhjeni ja tuli pölyt pyyhittyä huolellisesti. Kyllähän sata kirjaa painoi, mutta kyllä se myöskin kannatti. Oppilaita pyöri vähän väliä kirjakasani ympärillä lukemassa kirjojen nimiä ja löytyi sieltä tuttujakin kirjoja. Ja muutama olisi halunnut lukea kasassa olevia kirjoja, mutta tällä kertaa valitettavasti kielsin, jottei kasani heti romahda :)

Jokainen oppilas esitteli oman näyttelyesineensä sekä tietenkin kertoi miksi se on sata. Samalla vertailimme satasien tilavuuksia ja painoja. Ensi viikolla saamme eskarit vieraaksi 100-näyttelyymme ja ekaluokkalaiset toimivat näyttelyisäntinä ja -emäntinä.

Jättisatataulu

Luokan seinälle rakensin voimapaperista ison 10x10 ruudukon. Ruudukkoon asettelin jo valmiiksi muutamia numeroita. Oppilasryhmiä varten jaoin salaisuuspusseihin loput numerokorti. Kukin ryhmä pyrki sijoittamaan omat numerokorttinsa paikoilleen satatauluun. 

Taas sai opettaja myhäillä tyytyväisenä taustalla, kun oppilaat hoksasivat satataulun idean ja opastivat toisiaan siitä miten ykköset ovat pystyriveittäin samoja ja kympit vaakariveittäin. Ekaluokkalaisilla ei tietenkään tässä vaiheessa vielä ole hallussa käsitteitä ykköset ja kympit, mutta samaa asiaa kovasti toisilleen selvittivät.

Lukujonot

Aluksi laskimme kaikkien oppilaiden sormet yhteen ja sen jälkeen päätimme maalata sormemme paperille. Oppilaat maalasivat omat kätensä ja painoivat voimapaperille. Sitä mukaan kun käsipareja paperille ilmestyi laskimme sormia yhteen.

Satabingo

Oppilaat saivat omat satataulunsa (A4) ja värikynän. Salaisuuspussista löytyi lappuja, joihin oli kirjoitettu lukuja kirjaimin. Vuorotellen oppilaat nostivat salaisuuspussista lapun, lukivat ääneen hurjan pitkän sanan (eli väritettävän luvun). Samalla tuli matikkapäivään äidinkieltä lukemisen muodossa. Varmuuden vuoksi, hetken oppilaiden tuumailtua, kyselin miten luku kirjoitetaan numeromerkein ja kirjasin huudetut luvut taululle, jotta epävarmimmatkin oppilaat pysyivät mukana bingossa.

Vinkkinä voisi todeta, että ensi kerralla väritytän hieman pienemmät numerot, koska kuvan tehtävässä oli liikaa bingonumeroita ja osalla alkoi keskittyminen herpaantua. Viimeiset luvut teimmekin niin, että kyselin oppilailta kuka osaisi ennustaa pussissani vielä olevat luvut. Päättely sujui hienosti!

Sata sanaa viisaampi

Koska päivän teema oli sata päivää viisaampi, emmekä olleet kuluneella viikolla kirjoittaneet erikseen v-kirjaimella alkavia sanoja (ainoastaan vampyyritarinoita) päätimme kirjoittaa satapäivän kunniaksi sata v-kirjaimella alkavaa sanaa. Ja onnistuihan se, jopa helposti!

Sijoitin oppilaiden kirjoittamat sata sanaa luokkamme oveen ja taas sain aktivoitua muiden luokkien oppilaita. Käytävän vastakkaiselta puolelta rinnakkaisen ekaluokan oppilaat kävivät sekä lukemassa sanojamme että laskemassa olimmeko todella kirjoittaneet sata sanaa.

Sata popcornia

Juhlissa pitää tietenkin olla tarjoilua, siispä popcornia kehiin. A3-kokoisten satamattojen avulla oppilaat laskivat itselleen sata popcornia. 100-päivän päätteeksi oppilaat pötköttelivät luokan lattialla mattojen päällä, mutustivat popcornia ja kuuntelivat viimeisen Vampyyrivaarin tarinat ennen viikonlopun viettoon lähtöä.

Aluksi kertasimme miten monta kymppiä sataseen mahtuu ja sen jälkeen opastin oppilaita laskemaan satamaton avulla omat popcorninsa. 

Eskareiden vierailu

100-päivämme oli perjantai, joten 100-näyttelymme jäi luokkaan odottamaan seuraavaa viikkoa. Seuraavan viikon alussa eskarit vierailivat 100-näyttelyssämme. Ekaluokkalaiset ottivat jokainen hoiviinsa 1-2 eskaria ja kierrättivät heitä satanäyttelyssä selittäen ja kertoen miksi mikäkin esine on sata. Oveemme kirjoitetut sata sanaa luettiin tarkasti näyttelykierroksen päätteeksi.

Yhteenveto

100-päivämme oli mahtava, tästä tulee ehdottomasti perinne! Päivään mahtui monenlaista touhua matikan lisäksi myös äidinkieltä. Sataan laskimme eri tehtävien yhteydessä ainakin 10 kertaa, joten toistoa tuli. Oppilailla oli mukava päivä ja luultavasti olivat kotiin lähtiessään sitä mieltä, että emme ole päivän aikana opiskelleet mitään vaan ainoastaan pitäneet hauskaa. Todellisuudessahan teimme todella paljon ja nimeomaan opetussuunnitelman sisältöjä. Saman asian kun voi opettaa niin monella eri tavalla.

Mitä tekisin ensi kerralla toisin? Murokaulaketju oli hauska ja oppilaita kiinnostavat esine. Ensi kerralla taidan popcornien sijaan antaa oppilaille muroja laskettavaksi ja sen jälkeen pujotettavaksi nauhaan kaulanauhaksi.

Kuvassa oma kaulanauhani, jossa joka 10. muro
on FrootLoops ja eri värinen, joka helpotti helmien
laskemista.

………………………………………………...

Tehtäviä, jotka olisin teettänyt, jos aikaa olisi ollut enemmän...

Rakentelu

Oppilas ryhmä rakentaa sadasta legosta/mukista tms. palikasta rakennelman.


Kuinka monta kertaa sadassa sekuntissa?

Opettaja kellottaa 100 sekuntia. Oppilaat kokeilevat montako kertaa 100 sekunnissa ehtivät:
- kirjoittaa oman nimensä
- tehdä kyykkyhyppyjä
- käydä lattialla istumassa ja nousta taas seisomaan
- kiertää pulpetin ympäri (pulpetin alitus/ylitys)

V niin kuin Vampyyri

V-viikko alkoi kuinkas muutenkaan kuin Vampyyrivaarin tarinoilla. Oppilaat kuuntelivat Vampyyrivaarin tarinoita hipihiljaa, taas oli ope osannut valita aiheen joka taatusti poikavoittoista luokkaa kiinnostaa!

Kirjan ensimmäisiin vampyyritarinoihin tutustuttuamme mietimme vampyyrin tunnusmerkkejä. 

Mistä tunnistaa vampyyrin?

Tarkasti olivat oppilaat tarinaa kuunnelleet, koska kaikki viittasivat.

- Hampaista.

Ja sen jälkeen ope piirsi pienelle liitutaululleen ison vampyyrin hampaan V ja pienen vampyyrin hampaan v.

- Hei, sehän on vee-kirjain!

Näin tutustuimme v:n kirjoitusasuun ja seuraavaksi lähdimme tunnistamaan v-äännettä erilaisten sanojen kautta. Ensin tietenkin makustelimme sanaa vampyyri, mutta sen jälkeen jatkoimme vampyyritietouden kertaamista (ja v-äännettä).

Mistä vampyyri pitää?

- Verestä, hei sekin alkaa veellä.

Mistä vampyyri ei pidä?

- Valkosipulista

- Villiruusuista

- V niin kuin valkosipuli, V niin kuin villiruusu.

Vampyyri-aihe sopi loistavasti v-kirjaimen käsittelyyn!

Myöhemmin viikolla kirjoittelimme vampyyritarinoita tietokoneluokassa. Melko raakoja satuja oppilaat vampyyreistä kirjoittivat, mutta useamman oppilaan kohdalla voidaan puhua jo sadusta, ei ainoastaan peräkkäin olevista lauseista! Ope on ylpeä! :D

Erityisopettajakin panosti vampyyri-teemaan ja oppilaat lukivat samanaikaisopetustunnilla erityisopettajan kanssa vampyyri-runoa, minun ohjatessani puolta luokkaa samaan aikaan kirjoittamaan.

Erityisopettajan käyttämä vampyyriruno, lähde?

Vampyyri-teeman lopuksi teimme luokan seinälle vampyyrigallerian. Jokainen oppilas teki vahaliiduilla oman tulostetun mustavalkoisen valokuvansa päälle itsestään vampyyrin. Ainoat opettajan antamat vaatimukset olivat vampyyrin tärkein tuntomerkki eli ne hampaat, jotta v-kirjaimen muoto tulee kuvassa näkyviin. Työ oli osoittautui yllättävän haastavaksi. Eräs oppilaani intoutui piirtämään niin paljon verta muotokuvaansa, että lopulta raameissa seinälle pääsi pelkkää verta. V-kirjainta opiskellessa sekään ei tietenkään väärin ole, tosin v:n kirjainmuoto ei verisessä muotokuvassa tule esiin...