Ope-essu

"Opeeee, tuu auttaan!" pyytää kymmenen oppilasta käsityötunnilla samaan aikaan. Käsipareja on vain yksi ja taskujakin kovin vähän, kun saatavilla pitäisi olla sakset, neuloja, nuppineuloja, mitta, kynä jne. Suunnittelin essua jo edellisellä ompelujaksolla syksyllä, mutta nyt viimein sain toteutettua ideani.

Nyt tavarat kulkevat mukavasti taskuissa mukana tunnin ajan. Alkuopetuksen käsityötunnilla kun on usein helpompi mennä oppilaan luokse auttamaan kuin pyytää oppilas tulemaan luokan toiselta puolelta open luokse...

Saamen kansallispäivä ja perinnekäsityöt

Saamen kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta. 

Johdanto (1 oppitunti)

- Tunnin aluksi katsellaan kuvaa neljän tuulen lakista, opettaja kysyy oppilailta tuntevatko he neljän tuulen hatun nimen/tarinan. Opettaja kertoo neljän tuulen lakin tarinan oppilaille.

Kauan kauan sitten, ehkä tuhansia vuosia sitten, tai ehkä vielä vähän kauemmin sitten ei Lapissa voinut elää ja asua, tiedätkö miksi? Koska kaikki neljä tuulta puhalsivat miten halusivat. Yhtenä aamuna saattoi maailma olla vihreä ja lämmin, kukat kukkivat ja aurinko paistoi. Mutta seuraavana aamuna ulkona saattoi olla kylmää ja lumista pohjoistuulen puhaltaessa lujasti. Toisinaan kaikki neljä tuulta puhalsivat kaikki yhtä aikaa näin (opettaja heiluttaa yhtä oppilasta kuin tämä olisi myrskyssä neljän tuulen keskellä). 

Silloin pohjoiseen tuli mies, shamaani, tietäjä. Hän pystytti telttansa ja muutti asumaan Lappiin neljästä tuulestä välittämättä. Mutta hän oli yksinäinen: ei vaimoa, ei lapsia, ei ystäviä. Silloin shamaani kotaansa tulen ja alkoi joikata noitarumpunsa säestyksellä. Joiullaan shaamani kutsui neljä tuulta kotaansa ja neljä tuulta tulivat. Shamaani ja tuulet istuivat tulen ääressä, kodassa oli lämmintä ja neljä tuulta nukahtivat. Mutta shaamani ei nukkunut, hän lisäsi puita nuotioon ja nuotion lämmössä neljä tuulta kutistuivat ja kutistuivat. Lopulta ne olivat niin pieniä, että saattoi ottaa ne käsiinsä. Shamaani otti päästään hattunsa, joka siihen aikaan oli muodoltaan kuin pipo. Shamaani otti yhden tuulen kerrallaan, laittoi sen hattuunsa ja sitoi tuulet hattuunsa. 

Aamulla neljä tuulta heräsivät ja yrittivät tulla ulos hatusta, mutta ne eivät pystyneet? Tiedätkö miksi? No, nehän oli sidottu hattuun. Tuulet huusivat hatun sisällä "päästä meidät ulos, päästä meidät ulos". Ja shamaani sanoi "Vapautan teidät yhdellä ehdolla, teidän on luvattava, että kukin tuuli puhaltaa vain omalla vuorollaan". Ja tuulet lupasivat, että pohjoistuuli puhaltaisi jatkossa vain talvella, itätuuli puhaltaisi keväällä, etelätuulen vuoro olisi puhaltaa kesällä lämmintä iltaa Lappiin ja syystuulen vuoro olisi syksyllä. "Muistutuksena lupauksestanne käyttävät tästä lähin kaikki miehet Lapissa neljän tuulen hattua" sanoi Shaamani neljälle tuulelle ja heilautti päähänsä hatun, joka ei enää neljän tuulen vangitsemisen jälkeen näyttänyt enää samalta kuin ennen.

- Tarinan jälkeen tutkitaan kuvia saamelaisten vaatteista ja keskustellaan saamelaisuudesta. Opitaan, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa eli niitä ihmisiä, jotka ovat asuneet Suomen alueella jääkaudesta lähtien. Suomessa on noin 8700 saamelaista (saman verran kuin Kemijärvellä on asukkaita). Saamelaisilla on omat kielensä ja saamelaisalueen lapset Pohjois-Lapissa voivat käydä koulua saamenkielellä. Saamen kieli ei ole vain yksi kieli, vaan kieliä on useita. Suomessa puhutaan kolmea eri saamenkieltä: inarin saamea, pohjoissaamea ja koltansaamea. Opetellaan tervehtimään ja kertomaan oma nimi pohjoissaameksi (- Bures. - Bures bures. - Mun namma lea ...).

Valmiin opetusmateriaalin puutteessa piirsin oman värityskuvan oppilaille.

- Siirrytään pulpettien ääreen ja oppilaat saavat vihkoonsa liimattavaksi värityskuvan, jossa on saamenmaan lippu ja lapin puku. Värittämisen aikana voidaan kuunnella saamelaismusiikkia sekä perinteistä joikua että modernimpaa saamelaismusiikkia esim. Sombyn kappaleita.

Ornamentit ja lapinpuvun koristeet (1oppitunti)

- Tutkitaan lapinpuvun koristeita ja kuviointia. Mitä geometrisia muotoja koristeista löytyy? Mitä värejä puvuissa on?
- Suunnitellaan keskeisornamentti, joka muodostuu geometrisista kuvioista. Väritetään ornamentti tusseilla (punainen, sininen, keltainen ja vihreä). Leikataan ornamentti irti paperista ja liimataan luokan ornamentit tummalla pohjalle.

Saamelaiskäsityöt

- Tunnin aluksi kuullaan kertomus Niilasta ja nutukkaista.

Olipa kerran poika nimeltä Niila. Niila oli jo koulussa, tämän tarinan tapahtuessa hän oli varmaankin juuri teidän ikäinen. Oli kylmä helmikuun päivä, pakkanen paukkui ja oli varmasti melkein 30 astetta pakkasta. Niilaa paleli, häntä tosiaan paleli ihan hirmuisesti. Miten sinä palelet? Näytä siinä paikallasi miten palellaan? (Palellaan kaikki yhdessä, puristetaan käsiä rintaan vasten, täristään ja kalistetaan hampaita). Niilaa suututti, oli kylmä ja väsytti. Äiti oli aamulla käskenyt pukea talvikengät jalkaan, mutta silti varpaat oli jäässä. Tyhmät kengät ja tyhmä äiti. Niila avasi oven, väsyneenä ja palelemisestä kärtynä hän huusi ovelta syyttävästi äitiä valmistautuen syyttämään äitiä palelustaan. Huudetaan kaikki yht´aikaa äitiä Niilan apuna. "Äitiii". Äiti tuli kummastellen eteiseen katsomaan mikä Niilalla oli hätänä. "Ei nää kengät lämmitä yhtään, mie jäädyn ja minun varpaat jäätyy. En varmasti mene huomena kouluun näillä kengillä", Niila kiukutteli. Äiti pörrötti Niilan hiuksia ja sanoi, ettei kotiin jääminen ollut tarpeen, sillä äiti oli viimein saanut Niilan nutukkaat valmiiksi. "Nutukkaat?", Niila kysyi kummastuneena. "Etkö sinä ole nähnyt mitä minä olen iltaisin ommellut?", äiti kysyi. Mutta ei Niila tiennyt, äiti oli pyöritellyt useampana iltana käsissään nahkapaloja, mutta miten ne muka Niilan jalkoja lämmittäisi. Äiti kävi hakemassa nutukkaat olohuoneesta. Nahkapaloista oli ommeltu tossut, jotka Niila veti heti jalkaansa. Mutta ne olivat todella isot, Niila yritti kävellä nutukkaillaan, mutta ne putosivat jalasta. Paleltuneista varpaista aiheutunut ärtymys ei ollut vielä hälvennyt ja kun nutukkaatkin putosivat jalasta ensimmäisten askeleitten jälkeen, ei Niila voinut olla äyskähtämättä äidille: "Näähän on ihan liian isot, miten mie näillä muka voin kouluun mennä. Kaverithan nauraa ja haukkuu minut Peppi Pitkätossuksi." Äiti naurahtaa ja kertoo Niilalle, että karvakengät täytetään heinällä, jotta kengät olisivat mahdollisimman lämpimät, siitä syystä tossuja sanotaankin joskus heinäkengiksi. Niila täyttää äidin avustuksella kengät heinällä ja kokeilee uudelleen nutukkaita jalkaansa. Nyt ne eivät putoa niin helposti, mutta ei niillä vieläkään voi juosta. Ennen kuin Niila ehtii uudelleen suutahtaa, kertoo äiti että ennen kuin Niila voi käyttää kenkiään pitää hänen kutoa itselleen paulanauhat, joilla nutukkaat kiinnitetään. Jotta Niila saisi nopeammin lämpimät nutukkaat jalkaansa eikä hänen varpaiden tarvitsisi enää palella autamme me Niilaa paulanauhojen valmistuksessa ja te saatte jokainen kutoa oman paulanauhanne.

- Tarinan jälkeen aloitetaan paulanauhojen/pirtanauhojen valmistus. 9. luokan valinnaisen käsityön oppilaat avustavat 2. luokkalaisia pirtanauha-loimen teossa ja sen pujottamisessa kudontakehikkoon. Yläkoulun oppilaat avustavat oppilaat alkuun pirtanauhojen kudonnassa.

Revontulet (1 oppitunti)

- Tunnin aluksi opettaja kertoo saamelaisten vanhoja kertomuksia revontulista. Tarina tuliketusta selittää oppilaille samalla sanan revontuli alkuperän.
- Maalataan vesivärien avulla revontulia A3-kokoiselle vesiväripaperille. Paperin alalaidasta taitetaan osa lumisten tunturien malliksi. Tunturimaisemaa elävöitetään vetämällä askarteluveitsellä viiltoja tunturin kupeeseen ja taittamalla viiltoja hieman auki.
- Lopuksi muotoilimme piipunrassista tuliketun juoksemaan tunturin yli. Muutama oppilas liimasi vielä paljettitähtiä taivaalle loistamaan.

Ideoita kertolaskujen opettamiseen

Kolmisen ja nelosen kertotaulujen opetteluun piti keksiä jotain uutta ja herkuthan uppoaa aina :P

3n kertotaulua opiskelimme matikkamuffinssien avulla. Jokainen oppilas otti itselleen 10 muffinssivuokaa, jotka levitettiin pöydälle. Lisäksi jokainen sai kourallisen nappeja. Muffinssivuokia alettiin yhdessä täyttää yksi kerrallaan, jokaiseen vuokaan asetettiin kolme nappia. Ja joka välissä mietittiin mitkä yhteen- ja kertolaskut kertoisivat nappien lukumäärän. Kertotaulun opettelun ohessa tuli hienomotoriikan harjoitusta sitä tarvitseville ja käsissä sai ajattelun ohessa näprätä jotakin.

Matikkamuffinsseista innostuneena tukiopetuksessa askartelimme kolmen oppilaan kanssa kiinteät matikkamuffinssit. Muffinssivuoan pohjalle liimattiin pala ruskeaa fleeceä ja siihen kolme nappia.

Matikkamuffinssien valmistuttua (aikaa kului max. 10min) aloimme leikki leipomoa. Yksi oppilas oli leipuri ja toiset tulivat ostoksille. Ensin ostettiin tietty määrä muffinsseja ja myyjä mietti kuinka monta strösseliä pyydetyissä muffinsseissa on yhteensä.

Toisella kierroksella ostaja pyysi tiettyä määrää strösseleitä (jokin luku "kolmosjonosta") ja myyjän piti pohtia montako muffinssia tarvitaan, jotta pyydetty strösselimäärä täyttyy.

Maanantai aamu ja oppilaat nuokkuvat pulpettiensa ääressä. "Kuka tykkää jäätelöstä?" Katseet nousevat. "Mikä on sinun suosikki jäätelömakusi?" Ja kaikkien oppilaiden kädet on pystyssä ja kaikki ovat kiinnostuneet tulevasta matikan tunnista, aiheena 4n kertotaulu.

Tunnin aikana jokainen oppilas sai vuorollaan rakentaa taululle opettajan jäätelökorteilla jäätelöannoksen. Sitä mukaa kun jäätelöannoksia syntyi, pohdittiin samalla millä kertolaskulla jäätelöpallojen määrä saadaan ratkaistua.

Opettajan jäätelöbaarin makuvalikoima oli suppea, mutta oppilaiden vihkoihin tulleisiin muistiinpanoihin ilmestyi perusmakujen lisäksi mm. supertiikeriä, lakritsi ja mustikkajäätelöitä.

Suosittuna matikkapelinä viime viikolla oli ristinolla. Luokka jaetaan nopeasti esim. tyttöihin ja poikiin. Ryhmät valitsevat vuorotellen taululta jonkin kertolaskun ja vastatessaan oikein joukkue saa oman merkkinsä laskun paikalle. Suoran saanut joukkue voittaa.

Pelin aikana oli mielenkiintoista tarkkailla oppilaiden toimintaa. Tytöt ymmärsivät joukkueena toimimisen ja keskustelivat koko ajan yhdessä mikä lasku valitaan. Pojille sen sijaan oli tärkeämpää huolehtia oikeuden mukaisuudesta ja siitä, että jokainen vastaa omalla vuorollaan. Kehotuksista huolimatta pojat eivät juuri saaneet yhteistä keskustelua ja pohdintaa aikaa siitä, mihin kannattaisi vastata tai mikä laskun vastaus on, silloin kun siitä oli epävarmuutta. 

Haastavammassa versiossa on ruudukossa esim. 3n kertotaulun vastauksia ja oppilaiden tulee kertoa vastaukseen liittyvä kertolasku.

Luistelusirkus

1.-2. luokkalaisten luistelutunnilla touhusimme tänään sirkus-teeman parissa.

• Mukaan sirkukseen: musiikin (Fröbelin Palikoiden "Tuu-tuu- mukaan sä tuu" ja "Töihin sirkukseen") alkaessa soida kaikki lähtevät luistelemaan. Tavoitteena on saada toisia oppilaita kiinni. Kiinni saamisen jälkeen jatketaan luistelua käsikädessä ja otetaan lisää kiinni. Ketjuhippa periaatteella kaikki ottaa kiinni toimi aloittelevien luistelijoiden kanssa hyvin! 

Kun kukaan ei enää luistele yksin eli kaikki on saatu mukaan, kerätään oppilaat esim. keskiympyrään. Kysytään "mihin oikein ollaan menossa, kun kaikki piti saada mukaan?". Vinkkinä voi kysyä, mistä toisessa leikin aikana soineessa laulussa laulettiin.

• Sirkuksen pystyttäminen: avataan leikkivarjo ja jokainen oppilas ottaa varjosta kiinni. Musiikin tahdissa (Fröbelin "Töihin sirkukseen") ravistetaan varjoa kyykyssä ja noustaan varpaille kädet ylhäällä ja pystytetään teltta. Kun teltta on muutaman kerran pystytetty, etsitään teltalle sopivaa paikkaa ja pyöritään molempiin suuntiin varjosta kiinni pitäen. Liikkuminen ryhmän tason mukaan astellen, potkulaudalla, makkaroilla, sirklaamalla jne. 
• Paikan vaihto: oppilaidenhan on aina pakko päästä varjon alle, joten perinteinen paikanvaihto-leikki toimii aina ja on pakko leikkiä, jotta lapset jaksavat pinnistellä varjon kanssa menemättä sen alle :) Eli varjo ylös ja vihreästä alueesta kiinni pitävät oppilaat vaihtavat paikkaa, sitten punaiset jne.

Lopuksi kiinnitetään huomiota siihen muotoon, jossa ollaan varjon ympärillä: ympyrä, piiri. Ja kerätään varjo pois, opettajan viedessä varjoa pois oppilaat muodostavat piirin ottamalla toisiaan kädestä kiinni.

• Puhaltamaan: sirkuksessa on aina ilmapalloja (vai onko? Nyt ainakin on..) ja ilmapallot pitää puhaltaa täyteen. Oppilaat ovat piirissä ja tulevat mahdollisimman lähelle toisiaan pieneksi kasaksi. Musiikin mukaan (Fröbelin Puuh-puuh-puhaltamaan) puhalletaan piiri isoksi ja sitten taas säkeistön aikana kutistetaan, puhalletaan "ilmapallo" useita kertoja laulun aikana. Isompien oppilaiden kanssa voi säkeistön aikana pyöriä piirissä ja kutistaa ja puhaltaa kertosäkeistön aikana. Alkuopetuksen oppilaille puhaltaminen ja kutistaminen oli ihan riittävän haasteellista.
• Strapetsitaiteilijat: Kuka sirkuksessa tarvitsee köyttä? Strapetsitaiteilijat tietenkin! Jokainen oppilas saa huivin tai hyppynaru jokaiselle parille. Huivi tai hyppynaru on strapetsi viritetään luistelijoiden väliin ja strapetsista kiinni pitäen he luistelevat parin kanssa rinnakkain. Taitavammat luistelijat voivat kokeilla samaan tahtiin luistelua (vasen-oikea). Isommat oppilaat voivat luistella myös käsikädessä tai muodostelmaluistelun hartiaotteella.
• Sirkushevoset ja tirehtööri: Mitä eläimiä sirkuksessa on? Nyt on aika valjastaan sirkushevoset ja lähteä liikkeelle. Oppilas pari tarvitsee kaksi huivia tai yhden hyppynarun. Etunmainen oppilas on sirkushevonen, joka vetää huivien/hyppynarun avulla tirehtööriä perässään. Vaihdetaan rooleja sopivan ajan kuluttua.
• Sirkustiikeri: Lopuksi tutustumme sirkuksen tiikeriin, joka on päiväunilla. Puolet ryhmästä asettuu keskiympyrään sisään kyykkyyn/polvilleen ja muut kiertävät keskiympyrän kaarta pitkin luistellen tiikereitä ja laulavat: Tiikeri nukkuu, tiikeri nukkuu sirkushäkissänsä. Ei ole vaaraa kellään, näin sitä leikitellään. Tiikeri nukkuu, tiikeri nukkuu sirkushäkissänsä. Laulun loputtua tiikerin huutavat "Eipäs nukukaan" ja lähtevät jahtaamaan muita oppilaita. Leikitään muutaman kerran, niin että kaikki pääsevät tiikereiksi. Pikkuoppilailla mielekkäintä on laittaa puolet porukasta kerralla tiikereiksi, niin kaikilla on tekemistä.
• Taikurihippa: Kuka sirkuksessa vetää hatustaan valkoisia kaneja? Tietenkin taikuri! Tässä leikissä taikuri yrittää saada muita leikkijöitä kiinni. Taikurin saadessa leikkijän kiinni pysähtyy tämä ja nostaa kädet päänsä päälle pupun korviksi. Kanin voi pelastaa kiertämällä kaksi kertaa tämän ympäriä.
• Sirkuksen tivoli: Sirkuksen yhteydessä toimii tivoli ja siellä maailmanpyörä. Rakennetaan maailmanpyörä joko 3-4 oppilasketjusta, jotka pitävät keskeltä kiinni ja pyörivät keskustan ympäri (tuulimylly) tai helpotetusti sitomassa kaksi hyppynarua ristikkäin ja 4 lasta ottaa hyppynarujen päistä kiinni ja pyörittää maailmanpyörää.
• Sirkuslohikäärme: Sirkuksen lohikäärme ei ole vaarallinen, mutta sen suurinta hupia on jahdata omaa häntäänsä. Muodostetaan oppilaiden kanssa ketju käsi-kädessä, sovitaan kumpi pää on pää ja kumpi häntä. Pään tehtävänä on ottaa häntä kiinni. Saadessaan hännän kiinni pää siirtyy häntään ja seuraava oppilas ketjun kärjessä on uusi pää.

Loppuaika vapaata luistelua musiikin tahtiin (smurffien luistelu/lätkä-biisejä).

Ideoita luistelusirkukseen on koottu Taitoluisteluliiton nettisivuilta.

Toiminnallinen äidinkieli - sanaluokat

Osallistuin syksyllä toiminnallisen äidinkielen kurssille Lapin Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa ja kurssiin liittyvän opetuskokeilun toteutin aiheena lauserakenne ja sanaluokat 2. luokalla.

Sanaluokat 2. luokalla

Kognitiiviset tavoitteet:

• ·      Oppilas oppii mikä on lause.
• ·      Oppilas tietää lauseen alkavan isolla kirjaimella ja päättyvän pisteeseen.
• ·      Oppilas tunnistaa substantiivin, adjektiivin ja verbin.
• ·      Oppilas ymmärtää eri sanaluokkia edustavien sanojen tehtävän lauseessa.  

Kasvatukselliset tavoitteet:

• ·      Oppilas oppii ilmaisemaan itseään.
• ·      Oppilas oppii odottamaan omaa vuoroaan.

Formaalit tavoitteet:

• ·      Oppilas harjoittelee ryhmittelyä.
• ·      Oppilas harjoittelee säännön luomista havaintojensa pohjalta.

1. oppitunti

• ·      Yltissä on käsitelty kotieläimiä ja oppilaat ovat tietokirjojen pohjalta laatineet käsitekarttoja eläimistä ja lopulta kirjoittaneet tekstit eri kotieläimistä. Jatkamme työskentelyä kotieläinten pohjalta, koska teema on tuttu.
• ·      Opettaja jakaa oppilaille satunnaisesti jättipalapelin paloja. Paloista muodostuu lehmä, ankka ja koira. Oppilaiden tehtävä on yhdessä rakentaa paloista eläimet.
• ·      Sen jälkeen oppilaat nostavat salaisuuspussista kortteja, joissa on eläimiin liittyviä sanoja (substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä). Jokaiseen eläimeen liittyy kolme sanaa, yksi kustakin sanaluokasta. Kun oppilaat ovat laittaneet omat korttinsa valitsemansa eläimen viereen, käydään sanat läpi. Mietitään mihin järjestykseen sanat kannattaisi laittaa, jotta ne muodostaisivat järkevän lauseen. Samalla myös huomataan, jos jollain eläimellä on liikaa/liian vähän sanoja, eli ei saada lauseita. Luetaan yhdessä lauseet, todetaan niiden olevan lauseita, koska niillä on merkitys eivätkä ole vain yksittäisiä sanoja. Kerrataan lauseiden kirjoittamiseen liittyvät säännöt: iso alkukirjain ja päättyy pisteeseen.
• ·      Mietitään voiko lauseissa olevia sanoja vaihtaa keskenään -> jos saman sanaluokan sanoja vaihtaa keskenään saadaan hassuja lauseita, jos taas eri sanaluokan sanoja vaihdetaan keskenään, ei lopputuloksena ole lauseita vaan sanoja peräkkäin. Ei tässä vaiheessa vielä puhuta sanaluokista, vain keskitytään vain lauseeseen ja sen merkitykseen, leikitään sanoilla.
• ·      Jos jää aikaa voidaan leikkiä KIM-leikkiä: opettaja vaihtaa kahden sanan paikkoja keskenään oppilaiden sulkiessa silmänsä ja oppilaiden pitää löytää muutos.
• ·      Tunnin lopuksi palapelien minikuvat ja sanakortit jätetään taululle näkyviin. Oppilaat kirjoittavat vihkoihinsa tunnilla/läksynä lauseen jokaisesta palapelistä. Muistaen käyttää isoja kirjaimia ja pisteitä oikein.

2. oppitunti

• ·      Samaan tapaan kuin ensimmäisellä tunnilla opettaja jakaa oppilaille palapelin palat. Tällä kertaa paloista muodostuu aasi, sika ja lammas. Palapelin rakentaminen tehdään taas yhdessä, tehtävää voi vaikeuttaa siten että kolme oppilasta on sokkoina, 3 oppilasta on ”mykkiä” ja kolme oppilasta ”kuuroja” (kuulosuojaimet teknisentyönluokasta käyttöön. Ja yksi oppilas näkee, kuulee ja puhuu. Salaisuuspussin sanat järjestetään lauseiksi palapelien viereen.
• ·      Siirretään palapelit sivuun ja asetetaan sanakortit lattialle. Opettaja ryhmittelee aluksi sanat ryhmiin jonkin ominaisuuden perusteella (alkukirjain, kaksoiskonsonantti tms.) ja pyytää oppilaita keksimään ryhmittelyperiaatteen. Tehdään näin pari kertaa, sen jälkeen opettaja pyytää oppilaita keksimään ryhmittelyperiaatteita sanoille. Luultavasti lajittelu sanaluokittain tulee jossain vaiheessa oppilailta itsestään, tarvittaessa opettaja voi johdatella. Tavoitteena ryhmitellä sanat substantiiveihin, adjektiiveihin ja verbeihin, mutta ei vielä nimetä sanaluokkia.
• ·      Tutkitaan jokaista sanaryhmää kerrallaan, pohditaan millaisia sanoja ryhmään kuuluu, mihin kysymykseen sanat vastaavat. Mitä muita sanoja voisi samaan ryhmään kuulua? Opettajalla on tyhjiä kortteja, joihin hän voi kirjoittaa ylös muutamia oppilaiden keksimiä sanoja jokaiseen ryhmään. Lopuksi opettaja antaa nimen jokaiselle sanaluokalle ja esittelee samalla valmistamansa kartonkipohjat erisanaluokille.
• ·      Kun kaikki kolme sanaluokkaa on käsitelty leikitään pantomiimia. Ennen esittämistä oppilas kertoo muille, mihin sanaluokkaan hänen esittämänsä sana kuuluu. Kun esitetty sana on arvattu sanakortti kiinnitetään opettajan etukäteen valmistamiin kartonkeihin, joissa on otsikkona sanaluokan nimi ja siihen liittyvä kysymyssana.

3. oppitunti

·      Oppitunnin tarkoituksena on kerrata opittuja sanaluokkia. Tunti voidaan toteuttaa liikuntasalissa, jossa on riittävästi tilaa leikkiä.

o   Adjektiivitanssi: opettaja sanoo jonkin adjektiivin ja oppilaiden on tarkoitus liikkua/tanssia musiikin tahtiin esittäen annettua adjektiivia (iloinen, surullinen, väsynyt, vihainen, innostunut jne.). Leikin lopuksi opettaja kysyy, mihin sanaluokkaan annetut sanat kuuluvat.
o   Maa-meri-laiva-muunnelma: vanhan tutun maa-meri-laiva leikin idealla toteutetaan leikki, jossa paikat ovat adjektiivi, substantiivi ja verbi. Opettaja huutaa eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja ja oppilaat juoksevat oikeaa sanaluokkaa vastaavalle viivalle.
o   Jättilautapeli: Lattialla on kirjaimia järjestetty isoksi pelilaudaksi. Oppilaat pelaavat pareittain. Oppilaat heittävät kahta jättinoppaa, toisessa on normaalit nopan numerot ja toisessa nopassa on merkitty A, S ja V (adjektiivi, substantiivi ja verbi). Heitettyään noppia hyppivät oppilaat  ”pelilaudalla” nopan osoittaman määrän ruutuja eteenpäin ja keksivät ruudussa olevalla kirjaimella alkavan sanan, joka kuuluu ASV-nopan osoittamaan sanaluokkaan.

Kirjainlaatat on leikattu toiminnallista matematiikkaa varten joogamatosta
leikattuja tasokuvioita, joiden toiselle puolelle on permanent-tussilla tehty
kirjaimet. Joogamaton palaset pysyvät hyvin paikallaan oppilaiden hyppiessä niiden
päälle, joten ne ovat myös turvalliset.

o   Sanaluokkasalaatti: hedelmäsalaatti-leikin idealla toteutettavassa leikissä opettaja kuiskaa jokaiselle oppilaalle jonkin sanaluokan. Istutaan ringissä tuoleilla ja keskellä olija sanoo johonkin sanaluokkaan kuuluvan sanan ja ne, joille on kuiskattu kyseinen sanaluokka vaihtavat paikkaa, keskellä olija yrittää päästä istumaan. Esim. keskellä olija huutaa ”koira” ja kaikki, joille on kuiskattu substantiivi vaihtavat paikkaa.
o   Vettä kengässä: kolme oppilasta jää luokkaan ja he valitsevat itselleen jonkin sanaluokista. Muut oppilaat tulevat yksi kerrallaan luokkaan ja tarjoavat valitsemaansa sanaa yhdelle oppilaista, esim. oppilas A tulee luokkaan ja menee oppilaan B eteen ja kysyy ”koira?”, mikäli oppilas A on valinnut sanaluokakseen substantiivin hän vastaa ”tervetuloa”, jos hän ei ole valinnut substantiivia oppilas B vastaa ”vettä kengässä” ja oppilas A hyppii yhdellä jalalla oven ulkopuolelle odottamaan vuoroaan yrittää uudelleen. Jatketaan kunnes kaikki ovat päässeet sisään.


4. oppitunti – Opitun arviointi

Opettaja kyselee oppilailta sanaluokkien nimiä ja millaisia sanoja kuhunkin luokkaan kuuluu. Kunkin sanaluokat selvitettyään oppilaat kirjoittavat saneluna vihkoihinsa seuraavat lauseet:

1.    Substantiivi on asian nimi.

2.    Adjektiivi kertoo millainen.

3.    Verbi kertoo mitä tehdään.

Sanaluokkia kysellessä opettaja arvioi mitä oppilaille on jäänyt sanaluokista mieleen edelliseltä viikolta ja vihoista on helppo tarkistaa miten lauseiden kirjoittamiseen liittyvät säännöt ovat kullekin oppilaalle jääneet mieleen.

Puput talvi-illassa

Ensimmäisen viikon kuvistyönä maalasimme jäniksiä talvi-iltaan.

Jäniksen vartalo syntyi peukalon jäljestä ja pää etusormella. Jäniksen korvat, jäljet ja tähdet taivaalle tehtiin pensselillä.

Oppilaiden työt olivat paljon elävämpiä, kuin yllä oleva open malli. Tähdet taisivat olla liikkuvaa sorttia, koska taivaan sijasta lähtiä tuikki myös jänisten keskellä.